Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 11, 1937

              Tapoja
Canadan sitomalaisten kauhO'
kirjallinen viikkolehti
Tilaushinnat:
«kk.
3 kk.
1 vk.
6 kk.
UlkomaUle
.f...
«2:00
1.10
.60
Irtonunnferot 5 senttiä
Liekki ilmestyy jokaisen vUkon lau­antaina"
12-sivuisena,;sisältäen.parasta
kaunokirjallista luettavaa kalkilta aloil-
AsianTieräifeHiij^tt^^ prosen­tin
palkkio.
• Pjrytäkää • asiamiesvälineitä. ;ja. tä-
'nään. ••• • _ "
• «ustantajs: Vapaixs Puböshing GO.
Xtd..
•Liekkiin aijotut kirjöitulcset osolr
P.Q. Box 69 Sudbury, Ont.
Tähdellä O] merkittyjä kiripituksia.
lainattaessa on alkulähde ehdottomasti
mainittava;. .•...^..^
, Olemme joskus aikaisemmin tnai^
ninneet, että varastossamme \ olevat
tMsikirjpitukset alkavat käydä vär
Min. Mahdollisesti eivät kirjöittor
:jamme ole ottaneet tätä mainintaa
Jiovinkaqn vakavalta kamalta, koska
:p stmrempaa "kansainvaellusta^' kir­joitusten
suhteen ole viime aikoina
Mpahtunul^ Mutta kun mnomme,
.että kirjoitusten puutteen takia vielä ^
O] TTtOSlE WILLIAMS oli taval-lisen
rautatleläise^ -keskim­mäinen
tyttö. Hänellä oli vanhempi
veli ja sisko, sekä kaksi nuoi-empaa
siskoa!"^;Keidän kotinsa sijaitsi kau­niin
järven rannalla. Tämän järven
rannalla oli useita huviloita, joihin
jl^(^§isin tuli paljon kaupunkilaisia pois
kaupungin pölystä nauttimaan rai­tista
maaiseiituilrnaa ja luonnon kau­neutta.
Eräänä kesänä tuli yhteen näistä
huviloista uusia asukkaita, nimeltään
Adaipspn. Heitä oli neljä, isä ja äiti,
poika ja tyttö. Adamsonin poika,
Walter, oli 23-vuotias, tumma ,ja
pitkä- nuorukainen. Hänen vartalonsa
oli notkea ja solakka. Hänen hilpeä
hymynsä paljasti helmi valkoisen ja
tasaisen hammasrivin.
Oliko siis ihme, että Rosie saka
ihaillen silmäili häntä. Usein hän seu­rasi
salaa äkkunaverhojen takaa
Wälterin notkeita uimatenappuja.
Varsihkin WaUerin sufceUustäitöa bäji
Kiri. Viokt
ensimäisen-kerran;pojan kanssalkäve-
Miitta eipä ollut iRosiehäiien ainoa
iliaili|ahsa, vaan kaikki lomalla Me-vat
tytöt koettivat herättää W^it«rin
huoniiotä. feosie oli hiljainen ja ujo.
Ei häii imarrelhit ja viikuteliutsil-niiään
iiiirikuin nuo tottuneet fcau-purikilaistytÖt.
Hän ihaili vain S5nr-
"On'V vastasi Rosie hiljaa. "Etkö
usko sitä?" kysyi hän ujosti.
''Uskon, Rosie, mutta ihmettelen,
että kuinka niin ihana,,olento kuin
sinä, on säilynyt näin kauan?"
Ääneti he seisoivat, nojaten toi­siinsa.
Walter silitteli Rosien peh­meitä,
vaaleita, luonnonlainei^a|!i^-^
sia. Tuuli humisi hiljaa piiissa^ ikään­kuin
laulaen Ikehtolaiilua näille kah­delle,
joiden sihnistä kiivastuu rauha
ja onni.
Tumma pää; painui alaspäin vaa­leaa;
päätä kohti. Huulet löysivät toi­sensa
ensi suudelmassa^ iHellästi pu­risti
Walter Rosien lujenimin rintaaii-vasten
^ liriTUit virittivät ;lenipi-%
lawlunsa'heille. • r
Tltajjo;hämärsi, 'kun he saapuivat
Williamsin vveräjälie, '~ |
"Saan kai tavata -sinua v^^ela seu-
; raavinäkih iltoina, vväi mita, 3Rpsie?"
'^Saat", vastasi Rosie. MHyvää
yötä, VVVälter! Minun itäytyy mennä
nyt, ettei äiti huolestu."
.enneripitkäU mahdollisesti joudutaan . jastä..
kiipeliiny niin eivätköhän kirjoitta­jamme
pidä huolta siitä, että ei niin
sentään tapahdu. "
•'Varastossamme on vielä jaku^^^
rä pitempiä kirjoituksia, joita on aina
sovitettu lehteen pitkin kulunutta ke­sää.
Mahdollisesti jotkut kirjoitta­jamme
ovat • odottaneet, koska tuot­teensa
näkyvät lehden palstoilla. Ne
kyllä tulevat aikanaan, kutein useat
-ovat viime aikoina nähneet. .
i Odotamme siis varastomme uudel­leen
täyttyvän kirjoituksista.' Monet-
•kttt kirjoittajamme ovat ilmoittaneet,
että heillä on keskeneräisinä -useita
kirjoituksia. Toivomme heidän—ji-inistävän'*
ne ja pistävän ttdenman
'Sudbttryä-kohti.
Kmt useat pienet ajanvieietehtä-
' vät, joita LIEKISSÄ on sillom ^ tällöin
..jidkaisfu, ovat osoittauttmeet hyvin
• nnelmikiintoisiksirlukijoiUeinMe, min
Ei voinut Walterikaan oUä Rosieta
huomaamatta. Hänkin oli joka päivä
seurannut Rosien liikkeitä, kun tämä
työskenteli pienellä juurikasmaallaan,
lähellä asuntoaan. Wallef odotti jolvi
ilta, että Rosie tulisi toisten mukana
uimaan, että saisi tutustua häneen.
Mutta-Rosie vain pysytteli oraalla
raaallaani käyden uimassa lahdessa,
joka oli lähellä heidän saunaansa.
. ;Kun Walter oli odottanut aikansa
ilman tulosta, päätti hän eräänä il­tana
itse mennä tekemään tutta­vuutta.
Reippaasti hän astui tyttöä
kohti, joka oli jiuurikasveja kastele-niassa.:.
- '
."Hyvää iltaa!" sanoi Walter, ol­lessaan
a^van tytön takana.
Tyttö säpsähti hiukan, sillä hän ei
ollut .huomannut Walterin tuloa.
Punastuen äkkinäisestä tapaamisesta
hän nosti katseensa, joka Osui suo­raan
.Walterin tummiin, nauraviin
I^ielkein jdka ilta he^^^Ä yh­dessä
tuon ^kävelyniatkan. olivat
onnen päiviä! ^Kuinka iRosien sydän
sykkikään, kun hän i nojasi 'iW^lteriin.
Mutta tuli syksy ja myöskin Wal-terin;
kesäloma Ic^pui. t-Kuinfca katke­ralta
tuntuikaan eroaminen. Walter
lupasi kirjoittaa )a• ^äydäbhäijtä kat­somassa,
rja ensi kesänä hän tulee ja
hakee Rosien pikku vairnokse^ri. Niin
hän ainakin lupasi. • '-^ ' ' ^ •
Viikon pferästä saikiri Rosie rak­kautta
uhkuvan kirjeen Walterilta.
Hän talletti sen kirjeen ja vastasi sen
heti. •
Mutta kirjeitä rupesi tulemaan yhä
harvenimin ja yhä lyhyempiä, kunnes
niiden tulo loppui tykkänään. -Ei käy­nyt
Walter enää häntä tapaamassa,
eikä tullut seuraavana kesänä, eikä
sitä seuraavanakaan kesälomalleen
järven rannalle: Walter oli pettänyt
Rosien, joka oli rakastunut häneen
kaikella sydämellään.
Tämän olen omistanut avioliittoon
satkovalle naisväelle, mutta 'saavat
'^tmn mukitkin lukea, jos huvittaa
'Niin, tyttäret, kun valitsette itsd^
lenne miestä, niin seuratkaa ensin )ti.
nen, tapojaan, vaikkapa ensin sitä
initen hän käyttää hattua pSassSän
Varokaa miestä, joka käyttää hattua
silmillään, jillä hän on^avioHitössa
piru — anteeksi, mutta mies, jonka
. hattu keikkuu takaraivolla, on »ji^^
jota kannattaa tavoitella.
-•Sitten,^ jos: näette: miehen piehem
hevosta, on ^se ^varma merkki, ettii
han avtolntossa - pteksaa my6\M'ai.
haansa, la sitten se kaikkeirim-rallisin
tqpa, mikä tässä maä^nuisk
pn niin yleinen- — juoppous.'Varti.
kaa juoppoa miestä! Älkdä'^huöliko
edes "kadpptjuoppsta'\cmiehesla;'j^^
ka ottaa vain/sen verran, että ei M
Jmmalaan. Sellainen juoppo maim
yhtä kiusqllinen kapine kumnp
juoppokin, vaikka kän ei ehkiensn
alussa ^sUtä vaikuta, mutta'';j(^ia
vuoden, päästä jo huomaa, rmsaim-nään.
Sellaiselie ei kofikäanjokMt,
jos ei ole viinapulloa kaapissd,iiifsil
^•saa-Silloin tällöin naukata.^''
'No, entäs sitten, -kun menette im
seihin, sUlä ei suinkaan Cahaim
niin -v^hakn 'tullakaan, ettei''joikui
:t'y^kkäisi väKän -hypeliäkin. 'Miltei
•hypfelepäs, ^kun ei ole pydrittäjm,
•kun-oma iikio kiertää koko fän^^^
ajan '"-puiskakaartissa", etsieh^tjyf-
•p^ä. Mikäpä siinä sitten aiittdä 'im
kum istua'penkissä ja katsele toisten
'hyppdyä,'ellei'}oku vierässatukk-maan
tanssiin, sillä ei kai sitä ktikm
yksinään viitsi tanssia, sehmnajti^
si'aitan hasstdta. !
Na piin, 'eiköhän siinä oiekin jo
kerrakseen. Taitavat' mieheWpimd^
tua ja nostella olkapäitään "pöltlon
akan" höpinöille. Mutta Wjm
miehistä^ kun -ette te,^ jUkät;m
nostele olkapäitänne tälle saarnalle, ^
Seuratkaa vain näitä ohjejtä, niin
ette tule katumaan.
iärnä on,tavjillaan niinkuin kk-muskirjelmä
Amouksen arme^lm.
En uskalla toivoa miksikään virM^
henkilöksi siihen järjestöön^ #f"
jäseneksi kuitenkin.
" • SIRPA-SERKKU.
^kehoitamme jokaisen, jolia on sellai­sia
"ipäkkmöitif*, .joita ei ole enriem- silmiin. "Hyvää iltaa'', sai hän lo-min
jtdkaistu, lähettämään niitä puita Vastatuksi. .
'•myöskin. Oletnmekoettmeeiju^ "Anteeksi,^ jos tunkeilen", sanoi
^ta kaikki mitä^käsiimme olemine sää- Walteri;f^!^erL
meet, mutta' lisä ei tee pahaa, joten laisuutta t^^ teihin. Nimeni on
rpyydämmc iukijainmie ottamaan iä- Waltei: Mamson, asun isäni, äitini ja
* mänkin puoien^ myöskin kuomiomisa siskoni kanssa iiipssa valkeassa huvi-iavustusta
smttmiteiiessaan. \lassa.-Saisinkcx luvan kysyä^ mikä on
. LIEKIN levikin laajentamnen on teidän niinenne?"
myöskin ifsia, jtihon jokaisella paik- "Miiiä ölen-Rosie Willia'ms'', vas-
'kaksnfialla tulee Minnittää vakava t^s^
,>kumnio. Näytennumeroita vctpaästi Näin alkoi heidän tuttavimtensa.
4 jaettavaksi sellaisiUe suomalaisille, Keskustelua riitti kyllä, vaikka Rosie
joiäe ei w€/ä XIEKKIÄ tule, dn aina ensin; yahän ujosteli. Lopuksi pjrysi
^saatavissa.kun-:vain kirjoitatte
päus Publishing Co.Udin lehtHiik- He >^itsivät kävel3rtiekseen järven
rkeescen. ToivommeLmKmmsiatnies- rantaapftfem^k polun. Vilk-
'tm kaikkialia ottavan tämätilnmni- kaasd^riinälen kului aika pian> liian-oonsa
ja lähettämään näytaamero- kin piaiii. .Takaisin tullessaan van-
^titäiiksefisa. XIEKIELA on mahdolU- gitsi Wafcter ' Rosien pienen ! käden
suus saavuttaa paljon stmrempi le- omaan-igpön kanuneneensä ja nain he
vikki kuin mitä «Ka nykyään on, käveJii^t^Miieti.Rosien kotia kohti.
kun/tan työtä sen levittämiseksi teh- ^ Kunr^oaen^koti r pUkotta-dään
tarmolla. ^ . . m a a n purdfen välistä, pj'^
. SMssäiaas m iuUuts ja.; katsot tyttöä- suoraan silmiin, sa:-
keimmktä asioista tällä-^ k -Pä- mänä vetäen hänet hellästi auringon-
^rastakesänloppua toivottaen: paahtamaa irintaarisa vasten.
- TOIMITEAJA. '*^Sano, Rosie, onko se tosi; että olet
Kolme pitkää vuotta ön kuhmut
tuosta onnen kesästä! Rosie on hoi­dellut
kolmannella vuodella olevaa
Peggy-tyttöään, joka on ainoa, mitä
hänellä am Walterista. jäl^% muis­toja
lukuunottamattaj Haw ei muistel­mat
Walteria ollenkaan katkeralla mie­lellä,
vaikka tämä oli hänet pettä­nyt,
sillä hän rakasti -vieläkTn • Wal-teria.
Raskaalta kyllä elämä tuntui.
Peggyä synnyttäessään ^ i i «h toi­vonut,
että pääsisi ikuiseen te^^
ja rauhaan, pois maailman m^skyis-tä
ja pettymyksistä, silla ;€lämä tun­tui
niin tyhjältä ilman Mut­ta
kuitenkm hän tpipm hoitelemaan
pikku Peggyä, joka nyt jo kKveli ja
puhui.
Tänä ;kesänä : tuK rautatien tälle
osalle uusi väKaifcainen työmies, ^Ar-
Aur iBenson. iHän oli: miori- vasta
21.vuotias, hyyinvW3lterravnäkoinen.
Sihnissään heillä ;lmitefifcik:;o^^
Walterifia olivat nauravat^föekan
kiusottelevatkin^
rilla sitävastoin olivat vakayat, hel­lät.
Rosie ^oli vasta: -2feuotias.
Häntä ihmetytti, kun Arthur rupesi
etsimään hänen seuraansa, sfllä oli­han
hänellä kaksi nuorempaa sisar-täkin.
Lopulta syttyi heidän välil-laan
,hija ystävyys, joka kypsyi hei-Ä
i huomaamattaan rakkaudekä
•Vähitellen Rosiekin unohti eosinai-
-seii rakkautensa. '^^
iEräänä;:fcauniina kesäiltana pyysi
i^rtbur Rosieta omakseen. r^Rosie
suostui, alläihän rakasti ja kuMiöitÖ
^Arthuda: Sitäkin 'enemmän, kiin
thur . rakasti häntä, huolimatta ^
^ n raennd^estää Viifeon#
rästä tuosta illasta heistä t«li ysä
onnellisimmista pareista tässä
ilmassa. He perustivat kotinsa^
ven rannalle, lähelle Rosien koUa.
Kaksi onnen vuotta oli kulunut
Rosie istui keinutuolissa ja.pnip
pientä^ leninkiä tulevalle ^ikkuy^
lisäUe. Siinä työskennellessään
muisteli menneitä aikoja. YhtakKia
hänet havahdutti hiljainen kcj^J'^
oveeii. IHiljaa hän astui ovea koiiij
avasi sen j a - - hän katsoi su^
ndbiatumnuin silmiin,
han^e; toran merkinneet pa^
ram , lettä ne vieläkin-saJvat
hänen .sydämensä lyömään -yi
jemmiQ.
- "Walter", sai hän lopulta aa^^
tyksL "Miksi tulit nyt vasta-., mtä^m^ liian myohaan, ^
mma. olen -naimisissa.. • . _\
' % ö l i n pyytämään sin^^^^^^
M", vastas} tValter, -silla oh»