1946-03-30-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu
edelle. Adare pysähtyi. Hänen
Ikurldcunsa-korahteliV ihan sanoi:'
"Ja te läksitte .tänne minuttä—"
Hänen jännittynyt syvä äänenää
jyrälhteli ja väräliteii kuin räjähdy^k-sen
edellä. Philip tarttui 'hänen ^käsivarsiinsa,
jot?ka tuntuivat kovilta
kun tammen rungot. Plänen toisessa
(kädessään oli revolveri ja toinen oli
puristautunut "kovasti nyrkkiin.
'^Xiin, läksimme tänne kyllä ilman
leitä'7 sanoi-PlhiJip; ••Tämä on niin;"
hirveää emmekä tahtoneet tuottaa
teille kärsimyksiä. Emme halunneet
ilmaista teille mitään, ennenkuin
kaikki on ohi ja Josephine on taas
turvassa luonanne. Otaksuimme, eU
tä hänen äitinsä voi ehkä menettää
järkensä kuultuaan sen. Ja teitä,
appi kulta, ihalusimme säästää."
Adaren kasvojen lihaksft höltyivät
ja hänen käsivartensa vaipui.
Hänen verestävät silmänsä kääntyivät
^vmpärillä seisovien miesten kasvoihin
ja katsoessaan hän sanoi:
"Breuilin s>-ytähän tämä on. Hän
sanoi, että sbä ja Josephine ette ole
hänen tuvassaan. Hän tuli ilmoittamaan
sydänkäpyselle, että lapsi on
jo paljon parempi. Silloin panin
Metoosin tiukalle ja hän kertoi minulle.
Tulin tänne juosten niin nopeasti
kuin suinkin."
Hän veti s3rV.äari henkeään. Mutta
sitteh M n muuttui äkkiä kuin tiikeriksi.
Hän hyppäsi miesten keskelle
kohottaen juuret kätensä, eHkä hänen
äänensä enää kuulostanut inhimilliseltäkään,
kun se kajahteli hurjasti vja
villisti kovemmin kuin koirien ulvonta
ja tuulen humina.
''Oletteko puolellani, miehet?" '
Miehet murahtivat myöntävästi
vastaukseksi.
/•Silloin tulkaa!"
Hän oli huomannut heidän olevan
valmiit ja työntyi heidän' edelleen.
Hän oli heidän johtajansa nyt. Isä
George ja Philip kulkivat hänen rinnallaan
puristaen häntä käsivarsista
ja puhellen. Jeanin kasvoista voitiin
nähdä, että hän pelkäsi hirveästi.
Hän sanoi hiljaa Philipille:
— "Jos hän tapaa Langin, jos hän
joutuu miesikohtaiseen taisteluun
Thoreaun kanssa tahi jos he tahtovat
ruveta neu\'otteIemaan meidän
kan'ssamme, silloin on kaikki mennyttä!
M'sieur, säätäkää. Jumalan
nimessä, laukauksenne noille kahdelle
I Meidän täytyy välttämättä
tappaa heidät. Jos neuvotteluun
suostutaan, tulevat he luoiksemme,
mutta me tapamme heidät, vaikka
he lähestyisivät meitä valkoisen l i -
puri suojassa, jos meidän vain on
pakko."
"Emme suostu minkäänlaiseen
aselepoon! huudahti Philip.
Jchn Adare pysähtyi äkkiä ja katsoi
takanaan oleviin miehiin kuin hän
olisi kuullut Philipin sanat. He olivat
nyt metsän suojassa. .Aamuhämärässä
he näyttivät vain liikkuvilta
varjoilta.
'•^Miehet, tänään ei mikään armo
" \x>i tulla kysymykseenkään!" sanoi
hän ja hänen äänensä jyriihteli kuin
kaiku metsän kujanteissa. "Emme
x)le nyt matkalla ahdistamaan ihmisiä,
vaan petejä ja murhaajia. Laki,
• jonka laatijat asuvat kolmensadan
peninkulman päässä täältä, on sallinut
heidän elää .keskuudessamme. Se
on antanut luvan tappaa eikä se sanonut
mitään, kun he ryöstivät Red
Fa\vnin hänen isänsä teltasta ja raiskasivat
hänet kuoliaaksi. Se on sa-
*
nonul: 'Hankkikaa meille todistuksia,
että Thoreau tappoi Revillen ja
Ter\'i2eksi vaihy ystäväiseni! Huh,
kuinka päivä jö tuntuu keväältä. L u mi
tuoksuaa jo. maalta, tai kuinka sen
sanoisikaan. Kevätillan hämärä on
pihallani kuin kaunis runo, mikä sai
minut kaivamaan esiin muistovihko-seni,
-johon olen jbskiis kyhaillyt
pieniä runoja.
Luen niitä ammoin syntyneitä ja
hymyilen' kaihomielisesti. Mennyltä
näet muistellaan aina kaihomielellä
kai siksi, kun se ei koskaan tule takaisin.
Tuossa runossa sanotaan: /
'^''Käyn metsätietä, missä näin kerran
poikasen,
kun metsä kyynelissä kylpi aamu-kastehen.
"Se poika mulle lauloi, käki kukkui,
laulu soi,
mun sydämeni patäoi se laulu kaunis
•-<•••--: — oi/ .
"Siir asti mulle pykä on ollut polku
-^^tää, ' ^
senhetken^muistot yhä, stdosti
- vätäjääJ' ' V
Ja tuossa:
"Kevät on aina riemujen aikaa,
sen häniyheiket htntmeät tarttuvaa
taikaa.
Niistä hetkistä heleän nauhan poimin
ja kudon kankaan mustin loimin . . .
On ilta ja yksin istun tässä, elämäni
erheitä itken pimeässä. Siunattu
kevätaurinko, sinä tulit taas luokseni
köiri vanha tuttu, virkistävä vieras
ainakin. Sinä haastoit ja kyselit
rattoisasti, että '"muistatko sitä ja sitä?"
Muistanhan toki. Muistot eivät
häviä, vaikka ne joskus Hjetkisen
nukkuvatkin unohduksissa." Sinä
kevät ne taas herätät ja autat minua
toivorikkaana kaiöomaan tulevaisuuteen.
Mieleni on täynnä muistoija ja
odotusta. , '
"Kun pajuun puhkee nuppu uhkee
valkolakissa vallaton,
kevätpäivä, onnen häivä,
aarteenamme muistot on/*
Svdämelliset kevätterveiset kai-kille
Liekin ystäville ja lukijoille!
ULLA.
OTTAW.\STA tiedotetaan, että
Canadasta'on lähetetty siemenperunoita
Yhdysvaltoihin. Tullimaksu on
1,500,000- buäheliin saakka 37^
senttiä 100 paunaa kohti.
-oOo
' SILMÄLASEJA nähtiin käytännössä
ensimmäisen kerran v. 1285.
et'tä hänen vaimonsa kuoli luonnotto-
•masti.' Mutta meillä on omat lakimme.
Me olemme näiden metsien
herroja. Ja nliin käuanlkuin tuo
porttola oh läheisyydessämme, emme
ole turvassa, kun tyttäremme ja vaimomme
ovat noiden hirviöiden saa>-
vutellavissa. Tänään on kysymys-tyttärestäni,
hänen micheinsä vab- #
mosta, mutta huomenna \'oi olla <xnat
naisenne vaarassa. Tässä ei armo
voi tulla kys>Tnykseenkään. ^leidän
pitää lappaa ja polttaa. Olenko oikeassa,
miehet?"
. (Jatkuu)
Otanpa ja pyöräytän pienen pakinan
teille hyvät emännät ja kokki-kullat.
Kuuhnelkaahan miten ,kä^
kuinka hataraksi on muistini käynyt.
' Tiedämme, että elämme vähän eri
sortilla, kun sokeri j? voi ovat kortilla.
Sehän se meidän hermojamme
pingotuksessä pitää. Vain harvoin
niin pitkälle pääsee, että voi ilcaakun
eli keekin tehdä; . Oli kuinka oliy tein
'keekm ja nyt tunnustan mikä siitä
tilli, sillä niin tärkeät kuin 'kananmunat
olivat koikonaan unohtuneet.
Vasta uunista tekeleeni otettuani,
kuiskasi hyvä hengetär korvaani:
"Älä nyt - noin Ihmettele sen ^alhai-suutta,
ethän pannut yhtäkään kananmunaa,
vaikka niin olisi pitänyt
välttämättä tehdä. Sitfeai r olisi tullut
toivomasi keeki ja se olisi kohonnutkin
puolta enemmän."
Ai, mutta "minua harmitti. Luulen,
että jos ne kananmunat olisivat olleet
kourassani, olisin he paiskannut kuorineen
päivineen keekini päälle.
- Ihniettelin koko ^ ajan' keekitaiki-naa
tehdessäni, että mitähän siitä
puuttuu. Voitte arvata harmini, kun
niin hyvät aineet, voi ja sokerikin
menivät nielkeih hukkaan. &avei-lin
suotta iltapäiväteepöydässä, ktin
väkeni kotiin tulee.
Tilli sitteiTukköni, tyttöni ja opet-tajaiieiti
(joka oh meillä "pöörtis-sa".)
Ruskeasta sokerista olin tehnyt
ohuen kuorrutuksen, jolla kaakun
sitten maalasin, etteivät heti huomaisi.
Katkaisin isot palaset ja hymy
huulilla esitin, että tämä on munaton
keeki. Opettaja huomautti, että
ensikerralla muistat paremmin.
Jaa. , Ensikerralla otan kaikki
keekiin kuuluvat aineet näkösälle
kaikkein, ensin. Niin tein o«ke^staan
edelläkerrottua keekiä tehde.s^dnikin,
" IZrVuotiaalle balettitanssijattarsUt
Pamela Kaylle oh avautunut um, ]<h
ke -voi johtaa häu-et kuuluisuuteen.
Hän on osoittautunut niin kysyk-käJksi,
että hän on saanut tärkeän
parkän balettitanssijattarena.
mutta munat kuitenkin jäivät p-ss.
Kokkikirjakin saa usein oUalatso-
"matta. Olen muka niin ylioppinat,
että rnuistan ilman sitäkin.
•Eläkööt kanat tja niiden hedelnut,
jotka vievät pääosaa ruokatouäifr
samme ja kukolle kunnia, sillä se pitää
kanat kurissa! Olen kuullut, et-tä^
munista ei tule kanoja, ellei ol«
kukkoa. Miten lienee, en ok kanoja
kasvattanut.
Kerran minulta kysyttiin, että
kumpi on tullut maailmaan ensin kana
vaiko muna, kun kana on tullut
munasta ja muna kanasta. iNiin, jotta,
sopiihan^ sitä funteerata. Re;it-terveisin:
"
ENTINEN presidentti Hoover on^
ollut Vatikaanissa neuvottelenusa
paavin kanssa^ ravintotilanteesta -
sanotaan..
. Canadalaiset Liekin ystävät voivat nyt tilata
LIEKKIÄ ystävilleen'ja omaisilleen Suomessa
LIEKIN TILAUSHINNAT SUOMEEN:
1 vuosikerta $3.00
6 kuukautta 1.65
US
Box 69
Company Limifed
Sudbury, Ontario
CSJiN* VANCOUVERIN OSASTON NÄYTTÄMÖ
E S I T T Ä Ä
CLINTON MAALILLA
Sunnuntaina, huhtikuun 7 p:nä alk. kello .7 ip
P E R H E D R A A M A N
4-NÄYT, — KIRJ. LUDWIG FULD
Ohjaus: Y, MUTTA — Näyttämön sisustus " F O R S T LTD.'
Ennakkoravintolaliput 65c — Saatavana Brothers Bakcrv'.sta j»
CUntön haalilta. — Ovella 75c — Lapsilta 25c.
* CSJ:N V A N C O U V I E R I N O S . N ^ ^ " ^ '
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 30, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-03-30 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460330 |
Description
| Title | 1946-03-30-06 |
| OCR text |
Sivu
edelle. Adare pysähtyi. Hänen
Ikurldcunsa-korahteliV ihan sanoi:'
"Ja te läksitte .tänne minuttä—"
Hänen jännittynyt syvä äänenää
jyrälhteli ja väräliteii kuin räjähdy^k-sen
edellä. Philip tarttui 'hänen ^käsivarsiinsa,
jot?ka tuntuivat kovilta
kun tammen rungot. Plänen toisessa
(kädessään oli revolveri ja toinen oli
puristautunut "kovasti nyrkkiin.
'^Xiin, läksimme tänne kyllä ilman
leitä'7 sanoi-PlhiJip; ••Tämä on niin;"
hirveää emmekä tahtoneet tuottaa
teille kärsimyksiä. Emme halunneet
ilmaista teille mitään, ennenkuin
kaikki on ohi ja Josephine on taas
turvassa luonanne. Otaksuimme, eU
tä hänen äitinsä voi ehkä menettää
järkensä kuultuaan sen. Ja teitä,
appi kulta, ihalusimme säästää."
Adaren kasvojen lihaksft höltyivät
ja hänen käsivartensa vaipui.
Hänen verestävät silmänsä kääntyivät
^vmpärillä seisovien miesten kasvoihin
ja katsoessaan hän sanoi:
"Breuilin s>-ytähän tämä on. Hän
sanoi, että sbä ja Josephine ette ole
hänen tuvassaan. Hän tuli ilmoittamaan
sydänkäpyselle, että lapsi on
jo paljon parempi. Silloin panin
Metoosin tiukalle ja hän kertoi minulle.
Tulin tänne juosten niin nopeasti
kuin suinkin."
Hän veti s3rV.äari henkeään. Mutta
sitteh M n muuttui äkkiä kuin tiikeriksi.
Hän hyppäsi miesten keskelle
kohottaen juuret kätensä, eHkä hänen
äänensä enää kuulostanut inhimilliseltäkään,
kun se kajahteli hurjasti vja
villisti kovemmin kuin koirien ulvonta
ja tuulen humina.
''Oletteko puolellani, miehet?" '
Miehet murahtivat myöntävästi
vastaukseksi.
/•Silloin tulkaa!"
Hän oli huomannut heidän olevan
valmiit ja työntyi heidän' edelleen.
Hän oli heidän johtajansa nyt. Isä
George ja Philip kulkivat hänen rinnallaan
puristaen häntä käsivarsista
ja puhellen. Jeanin kasvoista voitiin
nähdä, että hän pelkäsi hirveästi.
Hän sanoi hiljaa Philipille:
— "Jos hän tapaa Langin, jos hän
joutuu miesikohtaiseen taisteluun
Thoreaun kanssa tahi jos he tahtovat
ruveta neu\'otteIemaan meidän
kan'ssamme, silloin on kaikki mennyttä!
M'sieur, säätäkää. Jumalan
nimessä, laukauksenne noille kahdelle
I Meidän täytyy välttämättä
tappaa heidät. Jos neuvotteluun
suostutaan, tulevat he luoiksemme,
mutta me tapamme heidät, vaikka
he lähestyisivät meitä valkoisen l i -
puri suojassa, jos meidän vain on
pakko."
"Emme suostu minkäänlaiseen
aselepoon! huudahti Philip.
Jchn Adare pysähtyi äkkiä ja katsoi
takanaan oleviin miehiin kuin hän
olisi kuullut Philipin sanat. He olivat
nyt metsän suojassa. .Aamuhämärässä
he näyttivät vain liikkuvilta
varjoilta.
'•^Miehet, tänään ei mikään armo
" \x>i tulla kysymykseenkään!" sanoi
hän ja hänen äänensä jyriihteli kuin
kaiku metsän kujanteissa. "Emme
x)le nyt matkalla ahdistamaan ihmisiä,
vaan petejä ja murhaajia. Laki,
• jonka laatijat asuvat kolmensadan
peninkulman päässä täältä, on sallinut
heidän elää .keskuudessamme. Se
on antanut luvan tappaa eikä se sanonut
mitään, kun he ryöstivät Red
Fa\vnin hänen isänsä teltasta ja raiskasivat
hänet kuoliaaksi. Se on sa-
*
nonul: 'Hankkikaa meille todistuksia,
että Thoreau tappoi Revillen ja
Ter\'i2eksi vaihy ystäväiseni! Huh,
kuinka päivä jö tuntuu keväältä. L u mi
tuoksuaa jo. maalta, tai kuinka sen
sanoisikaan. Kevätillan hämärä on
pihallani kuin kaunis runo, mikä sai
minut kaivamaan esiin muistovihko-seni,
-johon olen jbskiis kyhaillyt
pieniä runoja.
Luen niitä ammoin syntyneitä ja
hymyilen' kaihomielisesti. Mennyltä
näet muistellaan aina kaihomielellä
kai siksi, kun se ei koskaan tule takaisin.
Tuossa runossa sanotaan: /
'^''Käyn metsätietä, missä näin kerran
poikasen,
kun metsä kyynelissä kylpi aamu-kastehen.
"Se poika mulle lauloi, käki kukkui,
laulu soi,
mun sydämeni patäoi se laulu kaunis
•-<•••--: — oi/ .
"Siir asti mulle pykä on ollut polku
-^^tää, ' ^
senhetken^muistot yhä, stdosti
- vätäjääJ' ' V
Ja tuossa:
"Kevät on aina riemujen aikaa,
sen häniyheiket htntmeät tarttuvaa
taikaa.
Niistä hetkistä heleän nauhan poimin
ja kudon kankaan mustin loimin . . .
On ilta ja yksin istun tässä, elämäni
erheitä itken pimeässä. Siunattu
kevätaurinko, sinä tulit taas luokseni
köiri vanha tuttu, virkistävä vieras
ainakin. Sinä haastoit ja kyselit
rattoisasti, että '"muistatko sitä ja sitä?"
Muistanhan toki. Muistot eivät
häviä, vaikka ne joskus Hjetkisen
nukkuvatkin unohduksissa." Sinä
kevät ne taas herätät ja autat minua
toivorikkaana kaiöomaan tulevaisuuteen.
Mieleni on täynnä muistoija ja
odotusta. , '
"Kun pajuun puhkee nuppu uhkee
valkolakissa vallaton,
kevätpäivä, onnen häivä,
aarteenamme muistot on/*
Svdämelliset kevätterveiset kai-kille
Liekin ystäville ja lukijoille!
ULLA.
OTTAW.\STA tiedotetaan, että
Canadasta'on lähetetty siemenperunoita
Yhdysvaltoihin. Tullimaksu on
1,500,000- buäheliin saakka 37^
senttiä 100 paunaa kohti.
-oOo
' SILMÄLASEJA nähtiin käytännössä
ensimmäisen kerran v. 1285.
et'tä hänen vaimonsa kuoli luonnotto-
•masti.' Mutta meillä on omat lakimme.
Me olemme näiden metsien
herroja. Ja nliin käuanlkuin tuo
porttola oh läheisyydessämme, emme
ole turvassa, kun tyttäremme ja vaimomme
ovat noiden hirviöiden saa>-
vutellavissa. Tänään on kysymys-tyttärestäni,
hänen micheinsä vab- #
mosta, mutta huomenna \'oi olla |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-03-30-06
