1953-08-29-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
fcllP
tel
i ii
tel
Mv-im
sr
IS
»fr,.
II
li
ra
m
tv
i
j
l i
1^ i
f:
f:
OM
'^Lasketaan uudestaan. Syöirvaikka
vanhat saap{>aani/että meitä on kaks»'-
-^ymmentäviisi — minä mukaan luettuna,
sillä marfamies olen minäkin", sanoi
kuljettaja heiluttaen tyhjää mirja-sankoa.
Hän lähti r e i j ^ a s t i leivele-mään
pdkua pitkin metsää kohti. IToi-nen
joukkue erkani toisaalle päin oa-neaan
koettamaan.
— JMe Lainan kanssa lähdimme sille
suunnalle, mihin päin huomasimme kuljettajan
lähteneen. Saavuimme pian
ison suon reunaan. Siellä näkyi hilloj
a suo keltaisenaan. fEnsimmäiset. marjat
menivät poimi jäin suihin. Kun jokainen
oli kylläkseen syön}^ suon Jie-delmiä,
alkoi poimiminen astioihin. Saavuimme
^ämeikköön, jossa marjat o l i -
• vat suurempia kuin,aavalla suolla.
'IHei, JLilja, joko sinulla on astia
täynnä?" kysyi Laina vierelläni.
nEi vielä. Eikö pidetä pieni tauko?"
Kipusimme ison sammaltuneen iLiven
päälle j a otimme eväämme esille.
*'Hu-hui! " k u u l u i etäältä suolta.
"He-hei", Laina vastasi. Pitää heti
• vastata, ettei eksy joukolta.
*'£i, mutta kyllä tämä on surkeaa, ei
näy yhtäkään miestä joukossamme'%
valitti joku neitonen vierellämme.
" N i i n on. Täällä autiolla suolla su-
4nun keskellä meidän täytyy vaeltaa i l -
tnan^miehistä^tukea'', yhtyi puheeseen
^ainaisurkeälla äänellä.
' ' A i , ai sentään, on ta^lä yksi miehi-
«nen mies'^ ^kuului reipas ääni vähän* s i -
.;vtdta. ,
'Terve, -tervetuloa shiä jalo-sankari
Ajookkoomme^ livert^i^ILaina . ja >huu-
^ a h t i : ' f B i , mutta t u o i l ^ i an Fenttil'^
lähtien samalla pojan luokse.
'••Kyllä nainen oiv petollinen", vjilit-teli
mies.
'*Joo,.ei heihin pidä liikoja luottaa*',
virkkoi -Kerttu.
: '^Niinkö rouva sanoo? "Mutta minä
luulen, että Ossi on maailman onnellisin
- mies."
' ' K u k a Ossi?"
,:''No, rouvan mies. Kyllä minä häne/
tunnen", sanoi mies nauraen.
''Vai tunnette hänet. Siis turha vaiva
on näytellä lEevan tyttären viehätysvoimaa",
nauroi Kerttu.
'^Ei ollenkaan turhaa. Täällä maailmassa
elää päivä kerrallaan, ottaa ilon
jrti silloin kun on nuori ja suloinen, k u ten
rouvakin o n . " Mies läheni Kerttua.
''Voi teitä, te jalo Apollo. ICuka lähetti
teidät luoksenune tänne aavalle
suolle, missä kasvaa vain joku vaivais-näre?
Teidän paikkanne olisi hienossa
tanssisalissa, jnissä kahisee silkki ja j a lokivet
kimaltelevat, koristaen hienojen
matamien hienoa hipiää", tuiskahti
Kerttu lähtien poimimaan marjoja.
>Marja-astiat alkoivat olla täysiä. O l i
lähdettöyä pa^uuniatkalle. Kun l a i k k i
. -oli huudoilla koottu yhteen, lähdettiin
takaisin ja tultiin eräälle hiekkakan-
. kaalle, missä seisahduttiin, f pinen joh-
. taja p i i joukkueineen saapunut myöskin
siihen merkiahtoja noudattaen.
''Ovatko J ^ i k k i m a r j a ^ ^ mssa?"
"Itysyi^faiirjeti^ "
Seurasi taas>väenlasku. 'Kaikki olivat
pysyneet yhdessä.
<Kun oli oltu vähän aikaa liikkeellä,
sanoi joku:
^'^Nyt me emme mene oikeaan suun-
" N i i n minustakin tuntuu, pitäisi
menUä enemmän vasempaan", sanoi toinen.
••.
Kuljettiin taas hetkinen. Painavat
marja-asi^iat alkoivat tuntua käsissä
raskailta kuin kivimdhkäleet> mutta jokainen
koetti raahata aitioitaan eteenpäin
vointinsa mukaan. Seisahduttiin
1-^
K U U S i iaiRSfKANKIVEÄ oli,-kuten, monet muut
sa, jota nykyään ^^TT
sodaksi, vapaaehtoisesti l u t h m i jl
joisvaltioiden armeijaan, jossa o l i^
v u t t ^ u t majurin arvon. Hänoa,
kerien ystävä.
Eräänä päivänä hän saa kiijeei]
näyttää sen eräälle ystä^^eeic^
riin on maalattu kolme suurta, pm,^
k i i J ä i n t a : ' ' K . K . K . ' V e i m u i^
>"En yäunärrä tämän lähetjisen'
koitusta. Mitähän se merkitsee??
Kaksi miestä lähti purjeveneellä
Ontario"järvelle^ jokin päivä sitten,
joäoin vallinneen myrskyn aikana
kuvassa^ näkyvä Jdmes L.
Law joutui järveen ison aallon
-pyyhkäisemänä ja kukkiH.
rpAPJ^UMEEN^ näyttämöön 1850-
-•^ luvun Suomi, J0|^, vain nimeltään'
itsenäisenä, kuuluu tsäärivaUä^^^
läismäiseen valtiorakennelmaan. 'Helsink
i on vilkkaassa kauppavaihdossainer-^
ten takaisiin maihin. Lukuisat ulkomaiset
laivanselvittäjät ovat asettuneet
pääkaupunkiin, m.m. entinen suurlii-kent^
h kapteeni Frank • Bulwer, joka
vuosi Jsitteh on tullut maahan Ame^^^
kastal Häri^ sen pn kirjoittain!»
on jö saavuttanut niairieen jä tekee^ m e l - A l a p a välitä' siitä, sinulla on tärUv
ko -tuottoisaa kauppaa. M r ; ^ u l w e r . -paä^ ajateltavaa."
on lyhyehkö, tanakka mies> jonka - i h - ' _^ Muutama viikko kuluu. Jälleen ~
mispelko jo on tullut kaupungissa sa-- ;.Edwards kirjeen, jossa on sama sis£
nanparreksi. Hän on vanhapoika - ja
asuu kalustetussa huoneessa erään suo-,
nialaiisen merimiehen lesken luona, vaik-ka.
hän varmasti voisi suoda itselleen -
sellaisen ylellisyyden, kuin oman asunnon.
(Kaikista epämiellyttävimpinä näyttää
amerikkalainen pitävän maanmie-hiään.
Hänellä on tapana S3rödä eräässä^
majatalossa, j a jos hänkuulee, että' asetta. Pannessaan maä^^S
joku vihaista on-hänen maanmiehen- äina ladattu revolveri ulottuvillaan Ä
sä, hän Mireesti -lopettaa ateriansa j a pöydällä.
- - kolme,punaista kirjainta "^K. %!
: J^^*^^? M» W kirjeen virkaveljU
leen ja ystävilleen, jotka hämillään n J
distavat päitään. Vielä viikko, jako
mannen kerran hän saa samanlaisen a-l
laperäisen kirjeen.
Arvoituksellisiin kirjaimiin sisältyyj
siis salaperäinen uhkaus. Tästä lähtfej]
tuomari •Edwards ei lähde kotoa iknaj
Oli
joukolla, sillä tuiisi liian pitkä kierros »Myös toimistojaan hän ön
-autolle, j p k a ^ l i talon pihamaalla. amerikk^^ia k o h t a a huömJotaherät-
T u t k i t r i i n . ^
ta oli oikea. >Mutta tnissä 0^^^ -
i n e t s a p u ^^
t a o l i ymiKu-illämme: satoja Mlometrejä een,.-joss£i :On>
^Erään teatterinäytännön tauotti^^
tta sala^iikuinen mies, jota
täjltäväi^jdeisö luulee teatterijoukku»]
se<^ kuuluvaksi, äkkiä laukÄ BM
*%ärd^a'ki^tisarjan revdlverilaukaut]
sia/kadotäkseen sen iälfceen
ja sen keskellä häämötti meteapuskia ^«f ä. Mies joutuu valtavan kau- hun vallanneeseen ihmisjoukkoon. Sifi
täällä. Petollinen .vapisevat,
Tkun hän avaa kirjekuoreen^ Paperista
pyÖm^t- kiiusi.- kirsikankrVeä piiydälle.
, . . . . „ ' (Muuten lähetyksessä ei ole muuta kuin
joutunut eksyksun joukkueestaan, « a n - tyhjä valkomen paperi. Amerikkalai-yksi
siellä, toinen
suo! •.'•*'•...>
»Edellisellä viikolla oli eräs nainen
tä etsittiin suurella joukolla pari päi-
_vää, ennenkuin löydettiin. Kovin hän
oli ollut uupunut ja kärpästen syömä.
Paareilla piti kantaa taloon ja sieltä autolla
kiireesti sairaalaan.
"Minä ainakin lähden tuonne päin,
minne kompassi tietä viitoittaa", sanoi
Laina, alkaen samalla hyräillä laulun
sanoja: "Kyllä, kyllä, tästä selvitään,
hissun, kissun keino keksitään
edelläpäin rallatteleva tyttö. "Täss^
on vanha karjanpolku ja se tietää sitä,
että meidän on lähdettävä sitä pitkin."
"Mistä sen tiedät ?" epäili joku miehistä,
joka ikänsä oli kulkenut kaupunkien
.krvikatuxa pitkin.
"Sen hullukin tietää,- että tästä on
joskus maailman aikaan karja kulkenut
metsästä kotiin päin", tuumi Laina lähtien
päättävästi kävelemään vanhaa
karjanpolkua pitkm. Tytön - jälkeen
lähti heti koko joukko. Oppaanune oli
vähän noloissaan kävellessään reippaan
Lainan jäljessä. Pian tuli talokin näkyviin.
• - • '• •.
Lahestyinuhe taloa ' päinvastaiselta
suunnalta, mistä olimme aikaisehmiin
fähteneet matkaan. -
"Matka kotiin kuhu hupaisasti. T y t töjen
-kirkas laulu helisi kesäyösi ja
siihen yhtyivät voimaklcaat miesäänet.
Hupaisan mielialan vallitessa saavuimme
takaisin PatPsillalle ja samalle aukiolle,
mistä olnnme lähteneetkin. L i n ja-
auto tulla porhalsi juuri asemalta
päin j a siihen me nousimme Lainan
kanssa raskaine'marjasankoinemme.
K o t i i n saavuttuännme kurkistimme ~
ennen sisällemenoanune saunan ovesta
sisään. Sauna tuntui olevan vielä lämmin
j a kuumaa vettäkin näytti olevan
riittämiin. Tuota, pikaa olinune istumassa
saunan lauteilla kuumassa löy-taas
pienelle hiekkakankaalle, missä oK lyssä» mikä tuntui hjrvaltä j a virkistä-
'syviä hiekkakuoppia. Siitä lahti rata,* vältä.' Kello o l i y l i yhden, ennenkuin
sen tummanpunaiset kasvot muuttuvat
kalmankalpeiksi.
"Kunhan olisikin kohne . . „" änkyttää
hän. "Mutta heti k u u s i ! " "'
Ikäänkuin halvaantuneena jää B u l -
wer istumaan kirjoituspöytänsä ääreen
tuijottaen kauan tyhjyyteen. Hän on
niin järkyttynyt, että hänen on keksittävä
sairastuneensa voidakseen olla vas-
' ^ " i u i f S ^ ^ i " ^ ! " ' ^ Uaauottamatta kävijää. Tästä päivästä
lahtien hän on entistä ihmisvihoUisem-joka
johti Pelson varavankilaan, joiine
täältä kuljetetaan hiekkaa. Joku ehdotti,
etta lähdetään kulkeniaan rataa
fHtkln, joka varmasti ^ vie valtatielle.
XMutta se tuuma 'kui£cfikin hyljSttHn
ehdimme levolle. Huoinenna olisi taas
seuraava ^ v ä , nvikä t i ^ pitkää työ-
{Muvaa jneiUermolemmS^^
tava jotkut aansutunnit ja kerättävä
pi. Useiii hän jää moneksi päiväksi kotiin
ja hoitaa liikeasioitaan kirjeitse,
kä)miättä tounistossaan. Yöksi hän p i -
noo vallituksen ovensa eteen, syöks3ry
keskellä yötä sängystään eikä sitten
enää uskalla mennä nukkumaan. Hämmästyneelle
emännälle hän vain selittää,
että hänen on oltava hyvin varuillaan.
Elokuussa saapuu amerikkalainen
priki "General -Grant" Helsinkiin puu-villalastissa.
Mr. Bulwerin täytyy virkansa
puolesta olla läsnä purettaessa
Vavisten hän astuu laivaan.
Kukaan ei tiedä, mitä laivassa tapahtui.
Tosiasia on, ettei laivanselvittäjää
enää koskaan elävänä nähty. Samana
iltana lähtee priki IHelsingin satamasta.
^ o s k a M r . Bulwerei vfeläÄöT^ '
mana iltana ole tullut kPtim, kutsuu hänen
emäntänsä poliisin. Tämä pystyy
vain toteamaan, että amerikkalaisesta
ei löydy jälkeäkään. Viikkoa myöhemmin
Bulwerin maihin ajautunut ruumis
löydetään. Rinta on lävistetty tikarilla,
joka on upotettu haavaan kahvaa myöten.
Tikariin on kiinnitetty nenälima,
johon on maalattu kolme punaista kirjainta:
" K . K . K . " Povitaskusta löytyy
suhteellisen^ hyvin säilynyt kirjekuori,
joka sisältää kuusi kirsikankiveä. Helsingin
poliisiviranomaiset eivät .pysty
selittämään rikosta, kirsikankivien ja
kolmen arvoituksellisen kirjaimen välistä
yhteyttä.
^HRRY^^IÄBE IJSA:han
T U O M A K I E R W A R D S I N MURiK.\
Eräässä Saint Louisin piirissä toimii
muudan Joe Edwards tutnnarina. Hän
ennen hän on vielä- ehtinyt asettaaTniii|
hatun tuomarin rinnalle paperO^^j
jossa punaisin kirjaimin liitkeef "K. &]
K . " ' •
flEHRSITALON SAMSmJS
Eagle Passin sheriffi,' viisikymmea-vuotias
entinen trapperi, ratsastaa metsän
halki. Pensaikon takaa hän huomaa
keskisuuruisen hirsitalon. Sheriffi
luulee tuntevansa jokaisen puun ja
jokaisen kiven omassa piirissään, mutta
tätä hirsitaloa hän ei ole koskaan nähnyt.
Ratsastaessaan edelleen hän tou-mii
itsekseen . . . onhan hän montakin
kertaa kulkenut siitä ohitse koskaan
huomaamatta mitään hirstitaioa. Ban
päättää paluumatkallaan poiketa Kra-taloon
saadakseen selville asuuko. sieHl
ketään j a kenen omistama se on. Mutta
k u n h » ! illalla taas phittaa paftan..
hän ei haiuä uskoa siltfriään: hirsit^
on kadonnut.. Kelpo sheriffi on kuin
salaman iskemä. Onko hän juoviisis-sa?
E i , hän pn kveekkari, hän ei kifr
kaan ryyppää. Sitten hänet valtaa t».
kaiiskoinra kauhu: Tämä ei voi <»«
muuta kuin pirun peliä hänen synti«a
sielunsa kanssa,'Palattuaan kaupunkfin
hän kertoo merkillisen tarinan, fländ-le
nauretaan. Kaikkihan tuntevat s»>-
dun, miitta kukaan ei ole sUlä paikafl»
huomannut mitään- hirsitaloa. ArvwGS
jaä toistäiäeksi ratkaisematta:
I^>änmräisesfö pakosta Eagle ^
sin sheriffi yhä useammin palaa DiflK
seuduille, joilla' hän on tehn>t a r^
tuksellisen havaintonsa. Eräänä y^a
hän ratsastaa kirkkaassa kuutamosi
vielä kerran noidutun paikan oWt^3*
s n n ä i ^ talo taas on! Hän teon^
taa hevostaan ja ratsastaa täyttä o»»
kaupunkiin Ukaisin. Kymmenen rar
kaasti aseistettua poikaa nousee hev^
ten selkään. Vmhaa vauhtia he
kaavat paikaHe, Jotta vielä tänä
pääsisivät asiasta selvaie. Hevoset ff^
v a l o s s a , kun sheriffi ja hänen sa^
tajansa ovat saapuneet ^ ^ ^ . . ^
osoittaa kuutamossa yksinäistä
loa. Miehet astuvat alas ratsaOu. 5^
riffi etenee revohferi kummassakin.
|am taloa k o h t i , Bö^^^
hän huutoa suljettua ovea. vastaan,-
vastausta.
Midjhyvällä ilm
tilaisuudessa läh
lahjajpakettejami
Paketit sisältä
ja Chase 4t
Antakaa mei«j
pakettienne i
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 29, 1953 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1953-08-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki530829 |
Description
| Title | 1953-08-29-10 |
| OCR text |
fcllP
tel
i ii
tel
Mv-im
sr
IS
»fr,.
II
li
ra
m
tv
i
j
l i
1^ i
f:
f:
OM
'^Lasketaan uudestaan. Syöirvaikka
vanhat saap{>aani/että meitä on kaks»'-
-^ymmentäviisi — minä mukaan luettuna,
sillä marfamies olen minäkin", sanoi
kuljettaja heiluttaen tyhjää mirja-sankoa.
Hän lähti r e i j ^ a s t i leivele-mään
pdkua pitkin metsää kohti. IToi-nen
joukkue erkani toisaalle päin oa-neaan
koettamaan.
— JMe Lainan kanssa lähdimme sille
suunnalle, mihin päin huomasimme kuljettajan
lähteneen. Saavuimme pian
ison suon reunaan. Siellä näkyi hilloj
a suo keltaisenaan. fEnsimmäiset. marjat
menivät poimi jäin suihin. Kun jokainen
oli kylläkseen syön}^ suon Jie-delmiä,
alkoi poimiminen astioihin. Saavuimme
^ämeikköön, jossa marjat o l i -
• vat suurempia kuin,aavalla suolla.
'IHei, JLilja, joko sinulla on astia
täynnä?" kysyi Laina vierelläni.
nEi vielä. Eikö pidetä pieni tauko?"
Kipusimme ison sammaltuneen iLiven
päälle j a otimme eväämme esille.
*'Hu-hui! " k u u l u i etäältä suolta.
"He-hei", Laina vastasi. Pitää heti
• vastata, ettei eksy joukolta.
*'£i, mutta kyllä tämä on surkeaa, ei
näy yhtäkään miestä joukossamme'%
valitti joku neitonen vierellämme.
" N i i n on. Täällä autiolla suolla su-
4nun keskellä meidän täytyy vaeltaa i l -
tnan^miehistä^tukea'', yhtyi puheeseen
^ainaisurkeälla äänellä.
' ' A i , ai sentään, on ta^lä yksi miehi-
«nen mies'^ ^kuului reipas ääni vähän* s i -
.;vtdta. ,
'Terve, -tervetuloa shiä jalo-sankari
Ajookkoomme^ livert^i^ILaina . ja >huu-
^ a h t i : ' f B i , mutta t u o i l ^ i an Fenttil'^
lähtien samalla pojan luokse.
'••Kyllä nainen oiv petollinen", vjilit-teli
mies.
'*Joo,.ei heihin pidä liikoja luottaa*',
virkkoi -Kerttu.
: '^Niinkö rouva sanoo? "Mutta minä
luulen, että Ossi on maailman onnellisin
- mies."
' ' K u k a Ossi?"
,:''No, rouvan mies. Kyllä minä häne/
tunnen", sanoi mies nauraen.
''Vai tunnette hänet. Siis turha vaiva
on näytellä lEevan tyttären viehätysvoimaa",
nauroi Kerttu.
'^Ei ollenkaan turhaa. Täällä maailmassa
elää päivä kerrallaan, ottaa ilon
jrti silloin kun on nuori ja suloinen, k u ten
rouvakin o n . " Mies läheni Kerttua.
''Voi teitä, te jalo Apollo. ICuka lähetti
teidät luoksenune tänne aavalle
suolle, missä kasvaa vain joku vaivais-näre?
Teidän paikkanne olisi hienossa
tanssisalissa, jnissä kahisee silkki ja j a lokivet
kimaltelevat, koristaen hienojen
matamien hienoa hipiää", tuiskahti
Kerttu lähtien poimimaan marjoja.
>Marja-astiat alkoivat olla täysiä. O l i
lähdettöyä pa^uuniatkalle. Kun l a i k k i
. -oli huudoilla koottu yhteen, lähdettiin
takaisin ja tultiin eräälle hiekkakan-
. kaalle, missä seisahduttiin, f pinen joh-
. taja p i i joukkueineen saapunut myöskin
siihen merkiahtoja noudattaen.
''Ovatko J ^ i k k i m a r j a ^ ^ mssa?"
"Itysyi^faiirjeti^ "
Seurasi taas>väenlasku. 'Kaikki olivat
pysyneet yhdessä.
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1953-08-29-10
