1938-01-29-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUANTAINA, TAMMIKUUN 29 PÄIVÄNÄ Vapaaherratar Cmadan suafnalaisten kaunokirjallinen viikkolehti Tilaushinnat: Ivk. ... $2^00 6 kk, . . ... .... 1.10 3 kk. .60 Ulkomaille 1 vk $3.00 6 kk. 1.65 Irtönunierot 5 senttiä liekki ilmesryy jokaisen •«'iikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.' Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio. , Pyytäkää asiämlesvälineitä jo tä-, nään. . Kustantaja: Vapaus Publishing Co. Ltd. .': Toimittaja: J. Saari. Toimitusneuvosto: J. Järvis. Rauha Mäki/ Hilja Aho, E. Suksi, Ester Kaustinen. Aili Malm, Margit Laakso ja Yrjö Saivo. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi-t- ettavä: . Kirj. Pentti Haanpää UEKKI P.O. Box 69 Sudbory, Ont Tähdellä O] merkittyjä kirjoituksia lainattaessa on alkulähde ehdottomasti mainittava. • IQIMITIIKSEH TUOLILTA Se suuri työ, jonka LIEKIK ystävät tekivät viimeksikäydyssä levitys-ryntäyksessä, kohotti lehtemme /e-vikkiä huomattavasti. Nyt on lehtemme levikki yli 3,000 ja se nousee jatkuvasti. Tämä tulos ei ole tullut ilman työtä ja siitä saamme kiittää kaikkia niitä LIEKIN ystävi^, jotka viime ryntäyksessä tekivät niin hyvää työtä, • Nyt, kun tilaajamäärä on saatu näin korkealle, ei ole suotavaa, että se laskisi, vaan päinvastoin edelleenkin kasvaisi. Kehortanime L I E K I N asiamiehiä ja kaikkia ystäviä pitämään huolen siitä, että tilaukset uudistetaan hyvissä ajoissa. Kun tilaus jää uudistamatta niin lehti luonnollisesti lakkaa ttdemasta ja siitä seuraa ikävä keskeytys niin tilaajalle kuin konttorillekin. Parempi on siis lähettää uudistuksen konttoriin aikai scmviin kitin liian myöhään. Niillä paikkakunnilla, joilla ei vielä oje vakituista LIEKIN asianiiestä, voi kuka hyvänsä LIEKIN ystävä ruveta asiamieheksi. Lähettäkää ilmoituksenne siitä Vapaus Publishing Co. itd:n konttoriin, niin teille lähetetään tarvittavat asiamiesvälineet. Olemme jo aikaisemmin maininriut siitä, että kaikkien ihmisten tulisi kieltäytyä ostamasta japanilaisia tuotteita. Japanin hyökkäyssota Kiinassa voidaan, lopettaa, kun kaikki maat kieltäytyvät lähettämästä Japanille niitä raaka-aineita mitä se. iarvitsce ja kialtäytyvät ostamasta japamlaisia tuotteita. Siihen, että jokaisessa maassa nousisi maanlaa-juin& i toiminta Japanin rosvohyök-käystä vastaan, tulee jokaisen rauhaarakastavan ihmisen- pyrkiä ja toimia tämän päämäärän toieuttamisek-si. Edistysmieliset ihmiset voivat lopettaa Kiinan kansan murhaamisen.^ Uutislehdistä olemme ilolla lukeneet, kuinka suomalaiset taistelijam-^ me Espanjan hallituksen riveissä kun-nostautupdt. Me olemme lukeneet Jules Päiviöstä, Niilo Mäkelästä ja monista muista. Muistakaamme poikiamme, veljiämme, jotka taistelevat demokratian, vapauden ja rauhan puolesta! 1 TOIMITTAJA. KOMPPANIAN päivystäjä. istui kirjoitusteltassa ja luki kynttilän valossa romaania. Siinä kerrottiin vanhoista, sotaisista asioista. Päähenkilö oli yksinkertainen, mutta ^ isänmaallinen mies. Jos hän joutuikin kärsimään vaivoja, niin niitä verhosi sankaruuden ja soturuuden taruinen hämy Ja voit olla varma, että hänelle loppujen lopuksi kävi hyvin. Hänen haavansa paransi joku ihana nainen ja hänelle lankesi puuttumaton toimeentulo ja rauhallinen vanhuus. •' Päivystäjä sotamies ojensi selkäänsä ja kiskoi kypärinsä hihnoja. *'Vöi, että ihmisellä on kevyt ke-sälakki", huokasi hän. Sitten hän silmäili jälleen tuota levällään olevaa kirjaa, piikohan Kärnän, tuon salaviisaan, kielevän korpraalin puheissa perää? Hän oli illalla ottanut selvää siitä, niitä päivystäjä luki, ja sitten hän oli laujah-tanut: "Ne ajat oyat menneet... Kun ihitiinen tuollaista lukee, niin hänen täytyy joka hetki ynimartää, että on puhe vanhoista asioista, hiin Vanhois ta, ettei niitä enää kukaan muista . . ." Niin, ne urhot kumpujen yöstä, jotka hankuroivat noiden mustien kirjaimien takana, eivät tuntuneet koskaan hihkaisevan sydämensä pohjasta: vähän päiyiä! Eikä vielä suu-remjii urho ollut sanonut pontevalla äreydellä^,että,Jos,. niitä pn. vähän, niin iiÄSriä takg^pettäöe^ovät hiki-: Ei]|ö" alutkaan enää muulla väliä kunhan vain hiki vieri ja kypäri .p^ir noi sotamiehen päätä? Ennen niiilä oli jokin asia, ne tuntuivat marssineen jotakin päämäärää kohti, joka kuitenkin oli usvan peitossa ja pysyi tavallisen sotamiehen ymmärrykseltä kätkettynä. Sen sanottiin olleen isänmaan ja kansakunnan ja oikean uskon asia. Niidenhän piti* olla vieläkin voimassa, mutta ne peittyivät sotamiehen silmäitä harjoitushien ja höykynhöykyn taa, kypärin ja pakkauksen painon alle. Sotamiehen sydämen läpi hiipi jo ajatus, että kylläpä on lapsellista, vanhanaikuista hommaa . . . Päivystäjä muisteli taisteluharjoituksia muutamia päiviä sitten. Tykistö ampui sulkutulta kovilla pa- Tiedemies Tunnettu unkarilainen tiedemies, tohtori Szent Gyorgyi on keksinyt aineen, millä voidaan menestyksellisesti estää erinäisten happojen kehittyminen sellaisissa taudei^ä, joiden parantamiseksi on käytetty insuliinia. Näinollen insuliinin käyttö tulee lääketieteessä entisiä tehokkaammaksi. noksilla ja he, jalkaväki, etenivät sen suojassa. Heidät vietiin niin lähelle ammusten räjähdyspaikkoja, että kura ja kiVensiruset pärisivät korvissa. He ohvat korpraali Kärnän -kanssa kyyröttaneet samassa kuopassa, ja Kärnä oli puhunut hänen korvaansa, sillä hänen tapanaan ei ole olla vaiti muuten kuin pakosta. "Katso, katso! Kyllä on jo isäii,- täin hommaa, kyllä. on jo kauhiat aseet. Tämä nykyinen sota on tehdaslaitos kertakaikkiaan. Nämä koneet ne veivät nykyisen sodan niin kauhiaksi, ettei se huvita ketään. Ennen ne sotivat sillä urakalla - r - olen sen imenyt esiin sotahistorioista •— sotivat sillä urakalla, että kun kylään, päästään, niin silloin juodaan ja 'pelataan, seurustellaan naisten kanssa, tehdään mitä sattuu, eikä jäl-kipuheita. kuulu. No, täniä se antoi sodille viehätystä. Mutta nyt! Jos valloitetaan kylä, niin tuollaiset ylettömät pyssyt, kaasut ja myrkyt ja muut sotakoneet ovat repineet sen niin remoreuhkaksi, ettei siitä ole kenellekään mitään iloa. Maassa ei ole enää rriitään lihavuutta ja ydintä, josta nauttisit ja viettäisit voitto-juhlaa, sitten uusiin sankaruuksiin lähteäksesi. Ja tämä se viepi nykyisiltä sodilta maun, vieläpä lopettaa ne kertakaikkiaan. Ei sitä tosisotaa enää" tulekaan. Sotaherrat ja suuret rahamiespiirit vain pitävät yllä sotalaitoksia, koska se on heille mu- Hayä^ ja vaiyatoii tulolähde. ONjut^ on sociat lopetet-t a ^ a | ^ l ä ; h e : 6 ^ käyneet^lii^n epär terveellisiksi ja aivan-ilöttomiltsi..." ; M Kärnä sor pottanut hänen korvaansa tykkien jylistessä; Hän oli kiskaissut kaasunaamarin puoliksi irti voidakseen vapaammin puhua. Se riippui nyt sivulla. Hän oli kuten omituinen eläin, joka on saanut tuhoisan potkun kärsäänsä. Sitten hän oli vajonnut matematiikkaan. ' Kuinka monta markkaa veronmaksajain rahaa vyör)^ nyt heidän ylitseen tykinpanoksissa niin peräti turhaan. Eli ei turhaankaan! Voivathan ne todistaa korpraali Kär-nälle ja muille, joiden aivoja k3^äri ei ollut vielä painanut aivan luttuun, eikä herrojen elinkeinoviisaus peräti pimittänyt, että sota oli menettänyt makunsa, että siitä oli tullut mahdottomuus. Eteen ei voinut jäädä kylää, jossa nautittaisiin voitosta ja tehtäisiin mitä sattuu, kuten tekivät urhoolliset esi-isät, joista herrat mielellään puhuivat, vaikka salasivat sen seikan, millä urakalla he olivat sotineet. Mutta sotakorpraali Kärnä oli kuitenkin saanut sen salaisesti selville ynnä vielä muita asioita, joilla hän todisti vääjäämättömästi, että esi-isäin ja sotain aika oli auttamattomasti ohi. Sitten oli kuulunut komennus uuteen syöksyyn. Tykkituli oli vyörynyt heidän edellään. Tahdottiin näyttää jalkamiehille, että tykinkuula putoaa siihen, mihin se halutaan pudottaa. ' Päivystäjä haukotteli, ojenteli ruumistaan, väsyneenä muistelevaan aivotoimintaansa. Hänen vyötet3m vartalonsa ja teräskypärinsä varjo lankesi teltan seinälle omituisena ja jättiläismäisenä. Varjo mikä varjo. Esi-isän varjo oli myöskin langennut hakkapeliittain teltanseinäUe. Hän ; Luimme erään Suomessa asuvcn ''virkasisaretnme" kirjoittafmn pakinan eräästä Suomessa ilmestyvästä lehdestä ja siinä suvaitsit täm'd arvon sisar nimittää erästä työiäisvaimoa ''vapaaherrattareksi". Nimitys johtui siitä syystä, kun mainitun työ^ läisvaimon mies oli sanoutunut irti erään talollisen töistä, palveltuaan-talossa renkinä monta vuotta, saaden palkakseen ruokaa ja kai vähän ra-^ haakin. Irti sanouduttuaan oli mies lähtenyt etsitnään urakkatöitä, toivoen saavansO: täten työstään parem-. man palkan. Ja onhan se työiän vapaampaa kuin mitä on renkinä ollessa,. Näin oli selittänyt työläisvaimo pakinoitsijalle. Mutta pakinoitsija ei ajatellutkaan samalla tavalla, vaan nimitti /vapaaherrattareksi vaimon, jonka mies ei tyytynyt rengin osaan, vaan lähti etsimään parempaa ja va-paampaa työtä. . Vieläi kertoi "virkasisäf' pakinassaan, että hän aina enneit antoi palan vehnästä; täi jotain muuta hyvää mainitulle vaimolle tämän lapsille vietäväksi, koska rengin perheellä ei koskaan ollut varoja herkkuihin;, mutta nyt ei enää tippunut häneltä mitään; selläi sille vapaaeläjille. Tyhjin käsrn^sai vaif?to lähteä heiltä ja pakinoitsija vielä katseli ikkunasta, kuinka se "vapaaherratar" meni tiellä "Hoo-verin lahjoittama takki päällään". Vaimo ei näet ollut köyhyydessään saanut vaatteita päälleen, vaikka mies oli vuosikausia renkinä rehkinyt, vaan hänen täytyi vieläkin kulkea niissä vaatteissa, joita Yhdysvaltain presidentti Hoover ennen ,vO;nhaan Suomeen lähettii Meidän mielestämme "virkasisar" riemastui suotta ja kirjoitti niin purevasti "vapaaherrattaresta^', kttin- kuitenkin samassa kirjoituksessaan: paljasti sen kurjuuden, missä renkien perheet elävät. Meidän mielestämme oli oikein, että se mies jättikin rengin työt ja lähti etsimään parempaa työtä. Voihan urakkatyöstä toivoa joskus sellaistakin mahdottomuutta, että joskus saa vaimolleen uuden takin ja lapsille parempaa ruokaa. Renkinä ollessaan hänen palkkansa oli niin huono, että ei saanut ruokaakaan kylliksi, vääntäytyi käydä pakinoitsijan luona, joka hyväsydämisyydessään antoi lapsille herkkupalan, Olisiko ollut paremmin oikein, jos mies olisi nöyränä alistunut rengin osaan, antaen lastensa nähdä nälkää ja vaimonsa käydä Hoover in lahjoittamassa takissa hautaan asti? Meidän mielestämme ei, sillä kuka työläisten oloja pafantaa elleivät he itse. Jos nöyränä alistumme rikkaitten tahdon alle, niin pian kuolemme nälkään. Meidän on taisteltava ok' massaolomme puolesta yhteisvoimin, suurena joukkona, jos tahdomme elää, • . SIRPA-SERKKU. . oli ehkä tuntenut olevansa asialla, ellei muulloin, niin päästessään voitettuun kylään tekemään mitä sattuu. Mutta pojille nuo kylät olivat vain haaveita. Et ollut mikään sankari, numerolaatta vain. Päivystäjä painoi kypäripäänsä käsiensä varaan: Ympäröivä yö tuntui sihisevän hänen korviinsa. Koi^P* panian teltasta kuului nukku\'ien miesten kuorsauksia, käännähdyksia ja äännähdyksiä. Joku kirosi unissaan ja puheH pitkiä jä sekavia unis-sapuhujan puheita. Päivj^täjää torkutti, onneksi o« pian käsissä aika, jolloin voit herättää apulaisen valvomaan edestäsi.
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 29, 1938 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1938-01-29 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki380129 |
Description
Title | 1938-01-29-02 |
OCR text | Sivu 2 LAUANTAINA, TAMMIKUUN 29 PÄIVÄNÄ Vapaaherratar Cmadan suafnalaisten kaunokirjallinen viikkolehti Tilaushinnat: Ivk. ... $2^00 6 kk, . . ... .... 1.10 3 kk. .60 Ulkomaille 1 vk $3.00 6 kk. 1.65 Irtönunierot 5 senttiä liekki ilmesryy jokaisen •«'iikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.' Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio. , Pyytäkää asiämlesvälineitä jo tä-, nään. . Kustantaja: Vapaus Publishing Co. Ltd. .': Toimittaja: J. Saari. Toimitusneuvosto: J. Järvis. Rauha Mäki/ Hilja Aho, E. Suksi, Ester Kaustinen. Aili Malm, Margit Laakso ja Yrjö Saivo. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi-t- ettavä: . Kirj. Pentti Haanpää UEKKI P.O. Box 69 Sudbory, Ont Tähdellä O] merkittyjä kirjoituksia lainattaessa on alkulähde ehdottomasti mainittava. • IQIMITIIKSEH TUOLILTA Se suuri työ, jonka LIEKIK ystävät tekivät viimeksikäydyssä levitys-ryntäyksessä, kohotti lehtemme /e-vikkiä huomattavasti. Nyt on lehtemme levikki yli 3,000 ja se nousee jatkuvasti. Tämä tulos ei ole tullut ilman työtä ja siitä saamme kiittää kaikkia niitä LIEKIN ystävi^, jotka viime ryntäyksessä tekivät niin hyvää työtä, • Nyt, kun tilaajamäärä on saatu näin korkealle, ei ole suotavaa, että se laskisi, vaan päinvastoin edelleenkin kasvaisi. Kehortanime L I E K I N asiamiehiä ja kaikkia ystäviä pitämään huolen siitä, että tilaukset uudistetaan hyvissä ajoissa. Kun tilaus jää uudistamatta niin lehti luonnollisesti lakkaa ttdemasta ja siitä seuraa ikävä keskeytys niin tilaajalle kuin konttorillekin. Parempi on siis lähettää uudistuksen konttoriin aikai scmviin kitin liian myöhään. Niillä paikkakunnilla, joilla ei vielä oje vakituista LIEKIN asianiiestä, voi kuka hyvänsä LIEKIN ystävä ruveta asiamieheksi. Lähettäkää ilmoituksenne siitä Vapaus Publishing Co. itd:n konttoriin, niin teille lähetetään tarvittavat asiamiesvälineet. Olemme jo aikaisemmin maininriut siitä, että kaikkien ihmisten tulisi kieltäytyä ostamasta japanilaisia tuotteita. Japanin hyökkäyssota Kiinassa voidaan, lopettaa, kun kaikki maat kieltäytyvät lähettämästä Japanille niitä raaka-aineita mitä se. iarvitsce ja kialtäytyvät ostamasta japamlaisia tuotteita. Siihen, että jokaisessa maassa nousisi maanlaa-juin& i toiminta Japanin rosvohyök-käystä vastaan, tulee jokaisen rauhaarakastavan ihmisen- pyrkiä ja toimia tämän päämäärän toieuttamisek-si. Edistysmieliset ihmiset voivat lopettaa Kiinan kansan murhaamisen.^ Uutislehdistä olemme ilolla lukeneet, kuinka suomalaiset taistelijam-^ me Espanjan hallituksen riveissä kun-nostautupdt. Me olemme lukeneet Jules Päiviöstä, Niilo Mäkelästä ja monista muista. Muistakaamme poikiamme, veljiämme, jotka taistelevat demokratian, vapauden ja rauhan puolesta! 1 TOIMITTAJA. KOMPPANIAN päivystäjä. istui kirjoitusteltassa ja luki kynttilän valossa romaania. Siinä kerrottiin vanhoista, sotaisista asioista. Päähenkilö oli yksinkertainen, mutta ^ isänmaallinen mies. Jos hän joutuikin kärsimään vaivoja, niin niitä verhosi sankaruuden ja soturuuden taruinen hämy Ja voit olla varma, että hänelle loppujen lopuksi kävi hyvin. Hänen haavansa paransi joku ihana nainen ja hänelle lankesi puuttumaton toimeentulo ja rauhallinen vanhuus. •' Päivystäjä sotamies ojensi selkäänsä ja kiskoi kypärinsä hihnoja. *'Vöi, että ihmisellä on kevyt ke-sälakki", huokasi hän. Sitten hän silmäili jälleen tuota levällään olevaa kirjaa, piikohan Kärnän, tuon salaviisaan, kielevän korpraalin puheissa perää? Hän oli illalla ottanut selvää siitä, niitä päivystäjä luki, ja sitten hän oli laujah-tanut: "Ne ajat oyat menneet... Kun ihitiinen tuollaista lukee, niin hänen täytyy joka hetki ynimartää, että on puhe vanhoista asioista, hiin Vanhois ta, ettei niitä enää kukaan muista . . ." Niin, ne urhot kumpujen yöstä, jotka hankuroivat noiden mustien kirjaimien takana, eivät tuntuneet koskaan hihkaisevan sydämensä pohjasta: vähän päiyiä! Eikä vielä suu-remjii urho ollut sanonut pontevalla äreydellä^,että,Jos,. niitä pn. vähän, niin iiÄSriä takg^pettäöe^ovät hiki-: Ei]|ö" alutkaan enää muulla väliä kunhan vain hiki vieri ja kypäri .p^ir noi sotamiehen päätä? Ennen niiilä oli jokin asia, ne tuntuivat marssineen jotakin päämäärää kohti, joka kuitenkin oli usvan peitossa ja pysyi tavallisen sotamiehen ymmärrykseltä kätkettynä. Sen sanottiin olleen isänmaan ja kansakunnan ja oikean uskon asia. Niidenhän piti* olla vieläkin voimassa, mutta ne peittyivät sotamiehen silmäitä harjoitushien ja höykynhöykyn taa, kypärin ja pakkauksen painon alle. Sotamiehen sydämen läpi hiipi jo ajatus, että kylläpä on lapsellista, vanhanaikuista hommaa . . . Päivystäjä muisteli taisteluharjoituksia muutamia päiviä sitten. Tykistö ampui sulkutulta kovilla pa- Tiedemies Tunnettu unkarilainen tiedemies, tohtori Szent Gyorgyi on keksinyt aineen, millä voidaan menestyksellisesti estää erinäisten happojen kehittyminen sellaisissa taudei^ä, joiden parantamiseksi on käytetty insuliinia. Näinollen insuliinin käyttö tulee lääketieteessä entisiä tehokkaammaksi. noksilla ja he, jalkaväki, etenivät sen suojassa. Heidät vietiin niin lähelle ammusten räjähdyspaikkoja, että kura ja kiVensiruset pärisivät korvissa. He ohvat korpraali Kärnän -kanssa kyyröttaneet samassa kuopassa, ja Kärnä oli puhunut hänen korvaansa, sillä hänen tapanaan ei ole olla vaiti muuten kuin pakosta. "Katso, katso! Kyllä on jo isäii,- täin hommaa, kyllä. on jo kauhiat aseet. Tämä nykyinen sota on tehdaslaitos kertakaikkiaan. Nämä koneet ne veivät nykyisen sodan niin kauhiaksi, ettei se huvita ketään. Ennen ne sotivat sillä urakalla - r - olen sen imenyt esiin sotahistorioista •— sotivat sillä urakalla, että kun kylään, päästään, niin silloin juodaan ja 'pelataan, seurustellaan naisten kanssa, tehdään mitä sattuu, eikä jäl-kipuheita. kuulu. No, täniä se antoi sodille viehätystä. Mutta nyt! Jos valloitetaan kylä, niin tuollaiset ylettömät pyssyt, kaasut ja myrkyt ja muut sotakoneet ovat repineet sen niin remoreuhkaksi, ettei siitä ole kenellekään mitään iloa. Maassa ei ole enää rriitään lihavuutta ja ydintä, josta nauttisit ja viettäisit voitto-juhlaa, sitten uusiin sankaruuksiin lähteäksesi. Ja tämä se viepi nykyisiltä sodilta maun, vieläpä lopettaa ne kertakaikkiaan. Ei sitä tosisotaa enää" tulekaan. Sotaherrat ja suuret rahamiespiirit vain pitävät yllä sotalaitoksia, koska se on heille mu- Hayä^ ja vaiyatoii tulolähde. ONjut^ on sociat lopetet-t a ^ a | ^ l ä ; h e : 6 ^ käyneet^lii^n epär terveellisiksi ja aivan-ilöttomiltsi..." ; M Kärnä sor pottanut hänen korvaansa tykkien jylistessä; Hän oli kiskaissut kaasunaamarin puoliksi irti voidakseen vapaammin puhua. Se riippui nyt sivulla. Hän oli kuten omituinen eläin, joka on saanut tuhoisan potkun kärsäänsä. Sitten hän oli vajonnut matematiikkaan. ' Kuinka monta markkaa veronmaksajain rahaa vyör)^ nyt heidän ylitseen tykinpanoksissa niin peräti turhaan. Eli ei turhaankaan! Voivathan ne todistaa korpraali Kär-nälle ja muille, joiden aivoja k3^äri ei ollut vielä painanut aivan luttuun, eikä herrojen elinkeinoviisaus peräti pimittänyt, että sota oli menettänyt makunsa, että siitä oli tullut mahdottomuus. Eteen ei voinut jäädä kylää, jossa nautittaisiin voitosta ja tehtäisiin mitä sattuu, kuten tekivät urhoolliset esi-isät, joista herrat mielellään puhuivat, vaikka salasivat sen seikan, millä urakalla he olivat sotineet. Mutta sotakorpraali Kärnä oli kuitenkin saanut sen salaisesti selville ynnä vielä muita asioita, joilla hän todisti vääjäämättömästi, että esi-isäin ja sotain aika oli auttamattomasti ohi. Sitten oli kuulunut komennus uuteen syöksyyn. Tykkituli oli vyörynyt heidän edellään. Tahdottiin näyttää jalkamiehille, että tykinkuula putoaa siihen, mihin se halutaan pudottaa. ' Päivystäjä haukotteli, ojenteli ruumistaan, väsyneenä muistelevaan aivotoimintaansa. Hänen vyötet3m vartalonsa ja teräskypärinsä varjo lankesi teltan seinälle omituisena ja jättiläismäisenä. Varjo mikä varjo. Esi-isän varjo oli myöskin langennut hakkapeliittain teltanseinäUe. Hän ; Luimme erään Suomessa asuvcn ''virkasisaretnme" kirjoittafmn pakinan eräästä Suomessa ilmestyvästä lehdestä ja siinä suvaitsit täm'd arvon sisar nimittää erästä työiäisvaimoa ''vapaaherrattareksi". Nimitys johtui siitä syystä, kun mainitun työ^ läisvaimon mies oli sanoutunut irti erään talollisen töistä, palveltuaan-talossa renkinä monta vuotta, saaden palkakseen ruokaa ja kai vähän ra-^ haakin. Irti sanouduttuaan oli mies lähtenyt etsitnään urakkatöitä, toivoen saavansO: täten työstään parem-. man palkan. Ja onhan se työiän vapaampaa kuin mitä on renkinä ollessa,. Näin oli selittänyt työläisvaimo pakinoitsijalle. Mutta pakinoitsija ei ajatellutkaan samalla tavalla, vaan nimitti /vapaaherrattareksi vaimon, jonka mies ei tyytynyt rengin osaan, vaan lähti etsimään parempaa ja va-paampaa työtä. . Vieläi kertoi "virkasisäf' pakinassaan, että hän aina enneit antoi palan vehnästä; täi jotain muuta hyvää mainitulle vaimolle tämän lapsille vietäväksi, koska rengin perheellä ei koskaan ollut varoja herkkuihin;, mutta nyt ei enää tippunut häneltä mitään; selläi sille vapaaeläjille. Tyhjin käsrn^sai vaif?to lähteä heiltä ja pakinoitsija vielä katseli ikkunasta, kuinka se "vapaaherratar" meni tiellä "Hoo-verin lahjoittama takki päällään". Vaimo ei näet ollut köyhyydessään saanut vaatteita päälleen, vaikka mies oli vuosikausia renkinä rehkinyt, vaan hänen täytyi vieläkin kulkea niissä vaatteissa, joita Yhdysvaltain presidentti Hoover ennen ,vO;nhaan Suomeen lähettii Meidän mielestämme "virkasisar" riemastui suotta ja kirjoitti niin purevasti "vapaaherrattaresta^', kttin- kuitenkin samassa kirjoituksessaan: paljasti sen kurjuuden, missä renkien perheet elävät. Meidän mielestämme oli oikein, että se mies jättikin rengin työt ja lähti etsimään parempaa työtä. Voihan urakkatyöstä toivoa joskus sellaistakin mahdottomuutta, että joskus saa vaimolleen uuden takin ja lapsille parempaa ruokaa. Renkinä ollessaan hänen palkkansa oli niin huono, että ei saanut ruokaakaan kylliksi, vääntäytyi käydä pakinoitsijan luona, joka hyväsydämisyydessään antoi lapsille herkkupalan, Olisiko ollut paremmin oikein, jos mies olisi nöyränä alistunut rengin osaan, antaen lastensa nähdä nälkää ja vaimonsa käydä Hoover in lahjoittamassa takissa hautaan asti? Meidän mielestämme ei, sillä kuka työläisten oloja pafantaa elleivät he itse. Jos nöyränä alistumme rikkaitten tahdon alle, niin pian kuolemme nälkään. Meidän on taisteltava ok' massaolomme puolesta yhteisvoimin, suurena joukkona, jos tahdomme elää, • . SIRPA-SERKKU. . oli ehkä tuntenut olevansa asialla, ellei muulloin, niin päästessään voitettuun kylään tekemään mitä sattuu. Mutta pojille nuo kylät olivat vain haaveita. Et ollut mikään sankari, numerolaatta vain. Päivystäjä painoi kypäripäänsä käsiensä varaan: Ympäröivä yö tuntui sihisevän hänen korviinsa. Koi^P* panian teltasta kuului nukku\'ien miesten kuorsauksia, käännähdyksia ja äännähdyksiä. Joku kirosi unissaan ja puheH pitkiä jä sekavia unis-sapuhujan puheita. Päivj^täjää torkutti, onneksi o« pian käsissä aika, jolloin voit herättää apulaisen valvomaan edestäsi. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-01-29-02