Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 10, 1945

              vain läheiset kuin sisar ja:i?^i;x)Uyaft
Lleet aina lapsuudesta asti. - J ^ ^
^jgx saisi olla tuo syntipukki yhia
i^inkuin joku toinenkin
i ^rvi astui? alasr jtmatstä i UiOöa
lauantaina, oli aivan kuin.onnen; kau>
I ngila asemasillalla juuri hänen lialua-
Iniaiisa henkilö Mrs/Turttbumrimup-dcssav
Hän ei iiennyt>kuirika??X)lisi
voinut muuten saada-^niin- asiansa
[ iänestetvksi ettei-siinä olisi iltnennyt
lekopeli' Juuri Mrs; T u r ö b i i M i ^
ii niistä, jotka olivat kadehtineet h d -
dän ehjää perheonneaan; Arvia pak­kasi
^laurattama^ •
saisi Letitia Tumbuil m*dkyötä;-3än
ei. tuntenut, sopivampaa ;:-heakilöä
tuohon, likaiseen .iehtäyääft;:fnaapudt
olivat ajanoloon oppmfietppitämään
^ivan lilan paljon Mar^jatasta..^.-:;
VVeisitkö minut kotiin, - pien ,_väsy^
nyt junamatkan-^Mkeen. - Ymmärtät-;
hän sota-ajan .tungoksen iäUtatelllä
^'Kyllä, hyvin mielelläni, -mieJheni
d-tullutkaan viikonlopuksi kotiin . ;
ia r: hän loi paljon :merikltseVän sil­mäyksen
vahvasti maalattujen srlmä-ripisiensä
alta, hymyillen.^ yiehaitä-västi.
Letitia ei ollut niitä- naisia
Jotka ottivat avioliiton liian pyhältä
kannalta katsoen. -
Mutta:Amlla'ei^'öilut 'aikomusta- ;
taan ymmärtää, tuota-kat&etta, joka
oli tarkoitettu juuri--häritä varten.
Hänen mieltään askarrutti arvan, toi­set
asiat —kuinka päästä"^Marjatas^
ta' helpommin eroon. ^
"Voit jättää auton jo tähän ku-1-
maukseen, haluan yllättää vaimoni",
sanoi Arvi teeskennellen 'oaiijdlista
aviomiestä ja sai osakseen vähän myr-kynsekaisen
katseen vierellään istu­valta
naiselta. Letitia ei voinut sie­tää
onnellisia aviopareja.
Kun Arvi astui ulos autosta, ei hän
oikein tiennyt kuinka olisi voinut käs­keä
seuralaistaan kotiinsa, mutta ih­meekseen
huomasikin tämän avaavan
puoleisensa oven ja astuvan ulöS käs­kemättä.
Letitia oli utelias näke­mään
minkälaisen vastaanoton * A r v f
saisi, siksi hiipi hän miehen kanta­päillä
tämän kotiin.
Marjatta istui sohvalla kiitoen •
sukkaa ja Alex istui pöydän vieressä •
lukien jotain aikakaus^)llkaisua.-'Hän ••
oli juuri osoittamissa Marjataile
erästä kuvaa, josta olivat keskustel­leet.
Marjatta oli nojautunut kau­aksi
sohvan reunalle nähdäkseen pa­remmin/
hän melkein kosketti'Alexin
olkaan, jolle sotilaan puku sopi niin
mainiosti. ... - ...
•'Vai tällä tavalla se minun rakas
varmoni kestitseekin vieraita miehiä
minun poissa ollessani?" tiuskasi Ar­vi
teeskennellen mustasukkaisuutta.
•Mutta Arvi.. Eihän Alex ole mi^
kään vieras. Sinähän tiedät että hän
on meidän paras ystävämme",, änkyt­ti
Marjatta hämmästyneenä, miehen-käytöksestä.
Mutta ovelta katso­va
Letitia oli valmis tulkitsemaan
tuon hämmästyksen syyllisyydeksi.
•'^oit koettaa uskottaa tuomaria
sillä verukkeella!" kivahti Arvi. Hä­tien
on^aatuntoaan soimasi tekonsa
ja Äiukku oli sille paras peite. Myös
lot:-^kaantunut katse, jonka Alex loi"
•Arviin, oli kuin olisi puukkoa kään-ttelty
hänen sydämessään. Nyt hän
^asta tunsi kuinka suuren rikoksen oli
tehnyt tuota vanhaa perheystävää
l^o^-taan. mutta nyt oli myöhäistä pe-
J^iittaa tekoaan. ' Letitia, .Turnbull .
M l ä levittäisi huhuja maailmalle ja
"an saisi narrin nimen päälleen — ja
oh vielä toinenkin puoli, -juuri'se, jon- -
^Mähden hän.oli antautunut tähän
^Peällisecn tekoon. Siis ei ollut enää
ajatustakaan perääntymisestä Hä-
-• '-m
- Älinkälainen; ^ n Monte-Carlo nyt^
•me tiedän-Mutta näm
-• na 1939. ;
: >Töhai?sia^ filmejä, 4 ^ tu-
4iansia romaaneja^ ja /satofjätiihansia,
todennäköisesti milSföonia novelleja
kietoutuu Monte^arlo aiheen ympä-
-•tiilei \^
lielmassa: Välimeren rannalla^on aiko­jen,
kuluessa ollut-vlukemattomien ih-
; n e j M n : ' t ^ y i / ajatella .ensiksi itse­ään
ja: tuota^^toista.; . > ; . ^
,v N>-:^eiUä.ei ole^niitää^hä^^
fciivastuifAlex kun .Arvin :$yytös^o
i viimeinkin .sdvjnnyt;;^
tomuudessaaA hänelle. - Hän. ei ollut
en^i^ oikein varma, josko'Arvi.oii.las-:
kenut vain. pilaa, -.mutta;: vaUhitellen
hänelle selveni, että toinen-oli,aivan
/tosissaan. .-K^keiilisäksi-^lt.täm^vVi^
Jä raahannut todistajaksi. tuon kylän
juorukellon. Pian kuulisi.k<^o-kylä
asiasta Letitian kielen yärittämänä.
:=:Hänen .teki mieli ottaa, tuota iur^^
niskalta kiinni ja antaa^hänelleaimo^
selkäsäujia Ma Jaatan puolesta. ; Että
tuo yiitsikin häväJistä syyttömän j h -
• m i ^ n noin, caa'asti:!. •. Hän - oli • Jcyllä
4uuHut jotain; vihjailii3*a''^Ar^ ja
' Molly Westistaj^. mutta hän oli pitänyt
.;ne'tietoinaan:^.'-^
-ollut .varottanutC.ÄIarjattaa tuosta
vaarasta, ettei tuo'kaikki olisi tullut
niin äkkiarvaamatta. 'Mutta hän oli
toivonut, ettei se olisi ollut mitään
kestävää, .vaan hetken hurmausta,
josta- mies piisi herännyt kuin unesta
ja huomannut mikä aarre hänellä oli
kotonaan. ^.
Letitia olr-kadonnut kertomaan ta­pahtumasta
ystävilleen,, jotka taas .
kertoivat sen uudelleen vähän lisäten,
- niin että kun se oli kierrellyt kaupun­gin
toiseen laitaan, oli siitä jo kehitr
tynyt niin suuri asia, että kun Aryi
astui sunnunt^i41tana rautatiease­malle,
sai. hän sääliviä .silmäy^ksiä
osakseen jokäpuplelta. Hänestä oli
tehty- marttyyri ja se^-sai.häpeän pu­nan
'nousemaan .hänen kasvOiileen.
Hän hämmästyi itsdkin; kun .'kuuli
X}mantuntx)nsa soimaukset —- oliko
hänellä vielä Sellainenkin? - .
Mutta tuona iltana nyyhki Penny
ohnettomäna vuoteellaan.. Hän oli
syypää tuohon kaikkeen. • 'Hyvässä
tarkoituksessaan oli: hän murskannut
kotinsa onnen, jonka oli kuvitellut
pelastavansa. Hän ei voinut vielä-fcääh'
uskoa että isä voisi olla niin raa­ka,
että käyttää tuota hänen kurjaa
kirjettään äitiä vastaan oikeudessa.
Tämä ei voinut olla totta! Isähän
rakasti äitiä — vai oliko; kaikki mie­het
pohjaltaan' raukkoja? : Tuo kysy­mys
sai melkein vahvistuksen hänen
omassa elämässään uusiintuen. ^Mut­ta
kaiken keskellä toivoi hän voivan­sa
\ielä selittää tuon ristiriidan van­hempiensa
välillä — isän täytyi kuun­nella
vielä häntä ennen kuin se olisi
mvöhäistä. Heidän täytyi päästä
* • • - -
yhteisymmärrykseen ennenkuin avio­ero
juttu tulisi esiin oikeudessa!
Hän kirjoitti isälleen monta kirjet-lä,
koettaen saada tämän järkiinsä,
mutta isU ei edes vaivautunut niitä
vastaamaan. Aika kului, ja oikeus-päivä
läheni. Mutta tuota yhteisym­märrystä
vaan ei tapahtunut isän ja
äidin välillä, vaikka hän sitä oli niin
hartaasti toivonut ja suostutellut
isää-monilla kirjellä. Aina vain tuli­vat
hänen vanhempansa vieraammiksi
toisilleen, eikä isä enää edes vaivau­tunut
käymään häntakäärT katsomas­sa,
vaikka oli niin luvannut.
Jatkuu.
' miäten setkkailevan läiielikuvatuksen
kohteena ja merridUiseksi' on ihuo-
A dostimut .useimpien eniiakkbkäsitys
~ tästä paikasta.
Mistä johtuu tuo n i m ö i t a r k a ^ ^ -
V vierararaiikon ^lukuisista -^Sikukau-
5pungeista ei varmasti äinoiakaänto^e
^ kuuluisuudessa tuon pelikaupungin
veroinen. . J a 'kuitenkin muuallakin
^pelataan-jaliuvitellaari. ; . - -
' Monte-Gärlö' ori rakenriettu vuor-'
•tenOTteill^
; jotka todistavat kukin omalla Uval^
ilaan/omistajansa vacallisuudestayko^
: hoavat syvÄövihreätä /taustaa^A^ast^ri
valkeana marmorikaupimkltia-yieis'-
* vaikutelma-on erittäin;kaniiis-erityi-
• sesti laihdelta katsottaessa. . Useiden
i satojen. metrien - korkeudella ^ meren
, pinnan-yläpuolella on lukuisia vMli
- siä: huviloita, raerkillistä |:yllä useat
v-suuren osan ^vuotta vailla asukkaita,
jotka hommaileva t ties missä maaU^
mankulmissa. Yksi keinottelee puu-
- villapörssiissä ,toinen. saalistaa jaloki­viä,.,
joku hoitelee, .rappeutuneen su-i
kunsa- seuraelämävelvöllisuuksia jos-.
sakin Lontoon loisto-osassa, jollakin
on ruhtinaskunta jossakin; Intiassa ja
- n i i n edelleen. Vuoristotiet; tai kadut
-V kiemurteleyat käärmemäisinä alas
- merenrantaan j a aina näemme ^aman
; ylellisen näyn* /'Merkillisen 5 ^ s ^ r ä i -
r siltä vaikuttavat, nuo pienet .parvek-i>
keet, jotka työnityvät huviloiden sei-
: nistä usein kuitenkin piilpttuen sit-
- ruuna- tai oleanteripuideri taakse.
• Keitä kaikkia sinne saattaa ilmestyä
- lauhana iltana yöilmaa hengittämään
ja mistä asioista siellä keskustellaan
: loistpsikaarin tai .savukkeen tuoksun
vähitellen yhtyessä k.ukkieh juovut­tavaan
liuumaan. -Millainen on noi-
. den - ihmisten terveys ja :nKiraali.
JKdtä ovat nekaildci, jotkavhiljaa
i tassuttelevat Hotel' de Paris'in Joisto-
.V huoneitten .upottavilla .matoilla • ja
•• sammuttavat janonsa ^ kuohuviinillä.
• Jotka Jäh tiessäänrhoteJlista. kasinoille
tai tuttavien luo viittaavat luokseen
. vuokra-ajurin jupeine vaunuineen pa-
. rivaljakön vetäminä. Tai istuutuvat
1 Rolls-Royeen tai -Hispano^Suizan
miellyttävän pehmeille tyynyille - ja
; kuuntelevat;moottorin pehmeätä.su-
. hiuaa^ ajaessaan- .yhdeksäntoista kiJo-
. metrin päässä olevaan-Nizzan kau­punkiin
siellä toimeenpantavaan en­nenkuulumattomaan
hyväntekeväi-syy^
juhlaan.
liimeellistäv he ovat useinkin varsin
keskivarakkaita. Mutta Monte-Car-lo,
tarjoaa, taustan, jossa rikkautta voi
muutella naamioimistaitonsa perus-kiä
rikasta, '^jdu Ä s t ^ ^
Vmäksa; juiiri enem^^ irieikaläi-
V nen-vuokira-auton taksa
. liet suunnattoman ylelKsyysvaikulel-
. man ahtavat seikat o v a t - t « i k i huo­keita.
Täiriä kaupunki tarjoaa tödel-
Vla tauMäat jössa^loppuäöelä^
täysin'pennitöntä elostelijaa^
hdpösti ieköittaä ^ ä j p d e^
• suunnassa ölievaän'1»
Ehkäpä juuri tuossa kumÄ teati
teriolehiuksessa ja -
se^a vaikutelmassa otiMonte^^^^
'• salaisuus* r ^ - : i • • . v " . . . . .•..:
• Eräähä^iltana minä havaitsin erit- •
täin kauniissa iltapuvussa olevan'nai-
' seii hihdtteleväfi ; k a s | r i ö a v k ö ^ "
näytti <5levaji /hieman ^ outo kaupun-^
7 gissa ja tiedusteli minulta suuiitaa;
Minä äprikom mieles^hij kiikä kum- ;
ma- saattaisi olla täihä henkilöi
veliä, iltapuvussa yksin Monte-Carlon.
kaduilla.ei sano vielä Mtääft^;sillä se
on iltaisin varsin yleistä, mUtta mikä
hän olisi, rikas - vai köyhä, katselija
vai nautiskelija. Selvisi myöhemmin,
- että hän oli glasgowirainen koiittoristi
. joka • lomamtakallä oli osallistunut
Välimerelle tehtävään huokeaan seu­ramatkaan.
Monte-Carlossa ihmi- .
nen verhoutuu, arvoituksen vaippaan,
^ l i t ä .hyvin hän.olisi voinut olla.mi­tä
muuta hyvänsä.
Uskialtaako , • pelikasinoon mennä
. huoletta, tämän kysymyksen olen saa-nu
t monelta., Monella on semmoinen
. ennakkokuva, että jossakin puolittain
maan alla sijaitsee hyvin sokkeloinen
huoneisto, jossa huumaava tupakan
ja muitten aineitten tUoksu turruttaa .
oudon sisäänästujan-ja tämä*-luopuu
vaivatta rahoistaan. "Edelleen saat­taa
ryöstö tapahtua milloin vain ja
naamioidut miehet kuuluvat päivä­järjestykseen.
Tässä pelihelvettimie- -
lifcuvassa juuri suurimmat vitheet
Monte-Carlon suhteen tehdäänkin.
Jollei lähdetä siltä pohjalta, että
koko uhkapeliäjatus on yhteiskuntaa
turmeleva ja kaikenlaista pahaa ai­kaansaava
ilmiö ja semmoisen laitok­sen
ylläpitäjä se loinen, joka-ihmis­kunnan
rappeutuneimmasta ainekses­ta,
'rikkaista pelihimon uhreista,, imee
viimeiset mehut ja sitten kylmästi
heidät hylkää, niin Monte-Carlori pe­lipankki
ei todella juuri tavallisesta
. liikelaitoksesta eroa. Järjestys on
-erinomainen. Sadat vahtimestarit se­kä
salaxx)liisit pitävät kävijöitä ja näi-
_ den. puuhia visusti silriiällä. Monte-
Cärlon omat asukkaat eivät saa pela-
: ta pankissa muutoin kuin kerran vuo­dessa,'
hallitsijansa syntymäpäivänä,
ulkomaalaisten on esitettävä passi ja
siten saatava sisäanpääsykörtti. ' Ala-
Kenttämarsnl^ka • 'Montgomery toisten' Ufseerien kanala'-tarkaste­lemassa
taksahiistcmmttta rakvttipommiay joka tunnetaan'niniellä
V.2s.