Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 17, 1944

              Sivu 2 LAL•ANTAI^^^ KESÄKUUN 17 PÄWÄNÄ
t 3
tCaHadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed <hy the Vapaus
Publishinig Company Limited, 100-102
Elm Streöt West. Sudbury, Ontario.
Reglstered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 Vk. ....$2.00
6 IclCa "•«>•*««••••<«•••••••* X>XO
3 kk. .60
Yhdysvaltoihin:
1 vk .$2.50
6 kk. ...... . . . . . . . . . . . 1.40
Suomeen Ja muualle nlkomailte:
1 vk. ..$3.00
ö kk. . . . . . 1.65
v^. Liekki ilmestyy jokaisen viikon lau*
ahtaina 12«^sivuisena, sisältäen parasta
kauxiokirjalhsta luettavaa kaikilta aIoil>
ta.
AsiamiehilleTnyöhnnetään 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tä­nään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
Kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00r Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
kiitoslauseelta. Isrtkoishinnat t>ysyvistä
ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
^Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan ni­meen:
Vapaus ^Publishing Company
Llhiited. .•
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited. 100-102 Elm
Street West.'Sudbury, Ontario
Toimittaja A. Kliviö
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
mm
std vien pdkinaa
Meidän lirirfunmökkimme
7ARMAANK0s^ monessa kodissa
'V luettiin perheen uuoremmille so-tna.
tarina Erakon Kesälinnuista. Ja
meillä ehkä viejä lisäsi viehätystään,
kun tunnettiin tuo kätevä tyttären­poika,
joka niin erikoisen lintuhaus-sin
valmisti.
Mutta sitten ruvettiin pyytele­mään,
että kerro sinäkin äiti meidän
lintuhaussista.
voinhan koettaa. V
meilläkin on lintumökki ja
sillä on tarinansa, mutta se tarina on
surullinen, melkein yhtä surullinen
kuin oravarukan pesäkin, mutta ei
aivan samanlainen.
•No niin. Isä teki tytöille lintumö-kin
kolme kevättä sitten ja taivutti
noin mukavasti koivun oksasta puo­liympyrään
laulupuun oven eteen. Ja
ruvettiin katselemaan sopivaa majoi­tuspaikkaa.
"Eikö nosteta tuohon maitomökin
päätyyn?" pyy telin.
* Ja kun ei kellään ollut mitään sitä
vastaan, niin tuli. maitomökistä kak­sikerroksinen:
alakerrassa kurrimylly
ja yläkerrassa lintumökki.-
Mutta minulla on omat itsekkäät
pyyteeni, miksi halusin saada lintu-mökin
juuri siihen. Kas kun tuo mai-
"" - tomökki on juuri tuossa hiin sopivasti
Sttomi on koettanut selittää ascn- keittiön ikkunaa vastapäätä ja tuossa
nettaan jos jollakin tavalla; suoraan , "sinkin" ympärillähän meikäläinen
sanoen se on koettanut ki^räillä ja suurimman osan päivästään on, niin
vehkeillä enemmän kuin niin ilmeis- siitä on niin mainio näköala juuri
ten tosiasiain valossa olisi Imilhit keh^ uudelle lintumökille päin jä saa siinä
laavankaan. Suomf hylkäsi N<^vos- seurailla Untujen hommia.
toUiton aselevon tarjoztksen. Suomi Tuskin olimme sen mökin paikoil-ei
kuunnellut Vhdysvaltain :paremmin leen saaneet, niin tuli jo sinilintu tar-kuin
muidenkaan taholta teMyjä ke- kastelemaan. Pelkäsimme jos pitää
P.O. Box 69 Svdbury, Ont.
Toimituksen kulmasta
hoituksia rauhansa hyväksi. Suomel­le
afinettiin hyifäntahtoisesii enem­män
kuin yhdellekään muidle vihol-lismaalle
aikaa selvitellä päänsä" ja
sen liian uutena. Mutta ei! Aikan­sa
kierreltyään istahti tuohon laulu­puulle
oven eteen ja luurasi ovesta,
niin pyrähti sisälle. A^armaankin uusi
välttää tuhonsa. Eikä^'Kntyji^m^ tyydytti kaikki vaatimukset
tffkaan kiirehtinyty antoi sen pistin kosfca tarkastuksen jälkeen haki pesä-paanarinsa,
sievän sinisenharmäan
nuorikkonsa uuteen kotiin.
ojossa uhmaten sohia saksalaisten
rinnalla jopa omalla maa perällään kin.
Mutta nyt on tapahtunut käänne.
Punaine4i armeija on ryhtynyt toi­mintaan,
emmekä ihmettele vaikka
Ja siinä sitten meidän riemuksem­me
alkoi kova touhu. Kuivia heiniä
haettiin kilvalla pesään, niin että vä-
Suomen tilanne selviteltäisiin hyvin Iistä oli koko pesä niin täynnä, että
rajulla tavalla ja nopeasti. Olemme ulos pursuivat.
vain uteliaat näkemään, ketä Suomi Mutta tulivat sitten meillekin pääs-sitten
onnettomuudestaan syyttelce. kysetvjä tahtoivat vallata sinilintujen
Sääli Suomen kansaa, ei sen vaiti- uurastuksella pehmentämän pesäpön-aita,
tört. Vaan meidän kylän sinilinnut
* * * ovat paremmin järjestyneitä, kuin
Professori Kirkconnell on taas Erakon. • Nämä keräsivät suuren jou-esiintynyt,
se sama professori, jonka kon ystäviään ja yhdessä ajoivat val-tietojen
pätevyyttä erään äskettäisen . ' • ^
esiintymisen johdosta hiukan epäi- Tässä haluamme pysähtyä ja tehdä
Umme. ..Nyt hän on kirjf^ttanut sellaisen pienen välihuomautuksen, et-eräässä
hänelle sopivassa julkaisussa tä jotenkin suurella varmuudella tie-
Canadan vieraskielisiä lehtiä koske-- detään, ettei tuo Vapaus ole viikko-van
artikkelin, josta yhä paremmin lehti, vaan kolme kertaa viikossa il-selvenee
hänen fotuudenrakkautensa mestyvä lehti, ja satumme myöskin
oikeassa valossaan. Häh erottelee tietämään, ettei nuo professorin äset-nuo
lehdet pääasiassa "kömmnnisti-- tamat levikkinumerotkaan pidä paik-loitushaluiset
pääskyset pois. Oiliein
teki hyvää kun näki, miten suuri
hyöty oli joukkotoiminnalla. Ei sii­nä
auttanut mikään vaikka pääskyset
olivat kuinka kiiltäväsulkaisia herro­ja
tahansa. Periksi oli annettava ja
vetäydyttävä pois.
Niin meidän sinilintumme taas sai­vat
jatkaa häiriytynyttä koti-idyl-liään
ja pian ei näkynyt muuta kuin
isäntä enää ulliona laulupuulla jutte­lemassa
emännälle-ja tuoden maku­palan
tullessaan. '
Uskollisesti sen kanssa odottelimme
milloin aika täyttyisi ja koti saisi elä­mää
ja vilinää. *
Ja tuyttyihän se meidän toivomus.
Pienet pojat kuoriutuivat manista ja
kasvoivat vanhempien ahkerasti ku-lettaessa
ruokaa nälkäisiin suihin.
Kävi siinä sirinä aina ktika kukoin­kin
sai madon äidiltä suuhunsa j ä al­koi
näkyä pieniä harmaita päitä oves­sa
katselemaan avaraa maailmaa.
Ja niin eräänä aamuna oli lintupa-rimme
tuonut pienet harmaat poikan­sa
jonoon maitomökin harjalle ja siitä
varovaisesti neuvoivat lentämään
puuliiterin katolle ja siitä edelleen.
Niin meni kesä, touhutessa ja sini­linnut
olivat täyttäneet luonnon mää­räämän
tehtävän, tdjneet työtä ja
touhunneet, ettei sinilintujen suku
kuole sukupuuttoon. Ja siinä samal­la
hävitti meidän kasvismaalta mon­ta
tuhohyönteistä ja matoa, että meil-
; läkin olisi vuorostamme suuhun p>an-tavaa.
Oletteko kuulleet, että jos pikku­linnut
hävitettäisiin maailmasta, niin
ei ottaisi kuin seitsemän vuotta, kun
koko luomakunta lakkaisi olemasta.
Viisaat tiedemieKet, jotka kaikkea
kerkiävät kauntailla, ovat hiin sano­neet.
Ei tuo ollut vielä tarkoitettu loppu­lauseeksi,
vaan meidän lintumökin
surullinen historia vielä jatkuu. Tuo
alkuhan ei ollut mitenkään surulli­nen,
vaan niitä kaikista mieltäilahut-tavimpia
kesäisiä tarinoita, mitä ih­misen
on suotu nähdä esimerkikseen:
uskollista rakkautta ja uutteruutta.
Tuli sitten seuraava kevät. Mieli
täynnä jännitystä odottelimme tulee­ko
pienet vuokralaisemme • uudelleen.
Tulivathan ne ja ilomielin toivo­timme
jo rakkaaksi käyneet muutto-lintumn^
ex takaisin. Olimme olevi­namme
ihan varmoja, että nämä oli­vat
samat linnut kuin viime vuonna­kin.
Ja miksi ei sitten.- Niille oli
meidän isä tehnyt hyvän kesähuvilan
ja ka^vismaa vieressä tuotti jokapäi­väisen,
leivän eli ruuan.
Taas alkoi sama touhu. Silvottiin '
pesä. Heiteltiin tuulen viedä vanhat
likaantuneet koiJe|,ta,k^ancttiijv
sia tilalle, ja •töuJiiittii^ ja' viSer^rÖ^t^iiA
*im" ja kommunistivastaisiin^^ "Jäl-kimmni^
saavat päänsilitystä ja
fHuufakin hyvää aina Icvikkiriumeroi-inn
asti. Canadansiiomataisilla kuu-pesän
suulla. Ja ne tulivat niin ke-koansa.
Mutta annamme hänen jat- syiksikin etteivät pelänneet" mitään.
kaa.
Sama liike myöskin julkaisee vii­kottain
ilmestyvää tisälchteä, jota sa-bni
olevan koksi pappien toimittamaa notaan Liekiksi, jonka kaunokirjallis-lehteä,
joista toinen on lutherilainen
ja toinen protestanttinen, sitten on
kommunistivastainen liikemiesten leh­ti
Canadan Ihttiset ja'yahvasti kom­munistivastainen"
Vapaa Sana (jolle
professori antaa 4,SOO levikin). Mut­ta
'*komfnunistisista*- lehdistä Vapau­desta
ja Uekistä professori sanoo:
"Suomalainen viikkotchti Vapaus
',. julkaistaan Suddufyssa (levikki
ten ja polritttitcn kirjoitusten sisältö
on suurimmalta osalta Moskovasta
lähtöisin.*' /
Siinä sen nyt kuulitte. Eikä mei-dlhi
sitten tarvitse mitään Usätäkään.
Tuosta jo selvenee koko professorin
artikkelin arvo ja myösklh niiden läh­teiden
arvo, inistä hän tietonsa am­mentaa.
On Canadqn kansalla valista­jia.
— :4P,
Mutta se oli siinä puolessa ikävin­tä
ja lopun alkua. Sillä lähellä oli
hirveä vaara. Jospa ne olisivat olleet
varovaisempia, niin ei olisi tälle tari­nalle
tullut niin surullista loppua.
^litä ihanimpana kevätaamuna
h\T)pelrvät tuossa maitomökin edessä
polulla ja valitsivat mieleisiään ra­kennusaineita,
kun minä tavalliselta
tähystyspa-ikaltani keittiön ikkunasta
tiskivatini takaa huomasin hirveän
lähestyvän vaaran.
Hyppäsin ulos niin pian ^kuin jal- '
kani kantoivat — mutta tulin sekun­tia
liian myöhään. Kissa oli kerin­nyt
ennen minua! Otin vielä länmoi
sen pienen, harmaan äidin käteenL
mutta julma -tihutyö oli tehty. ^
mUlään saanut enään pikkuraiikiaaa
eloa, vaan se alkoi kangistua käsiini.
^-Hautasimme raukan puutarhan
nurkkaan ja itkimme. Isä lintu huo.
masi myös, että nyt oli toveri kadoa.
nut iäksi, ja sen suru oli sydähtäsär-kevää.
Monta päivää se lenteli ym.
parilla ja valitteli ja valitteli. En tie-
, dä liekö pyytänyt kostoa, mutta mei.
dän jury langeui heti tuomionsa: Sil^
mä silmästä, hammas hampaasta ^
henki hengestä. Varsinkin kun sa-
.maan aikaan katoili salaperäisellä ta­valla
kananpoikia.
Marria ei pelastanut mikääii, vaik­kei
se tuoniltkaati takaisin pientä yl­täväämme
ja tehnyt ehjäksi särky-nyttä
kotia.
Ja nyt on meidän lintumökki nim
surullisen hyljätty. Liekö jäljelle jää­nyt
iintuparka kertonut muille, ettei
tähän mökkiin ole menemistä, silla
siellä oh'hirveä peto vaammassa pä:-
- kulintUja. 'Kuitenkaan ei siiheii tä^-
nä keväähä kukaan u skal tanut' tai ha­lunnut
' tuilä. Orava sitä vaali" piö
pesänään viime talvena.
Tulkoon tässä kuitenkin lopuld
puhdistetuksi Marri-vainaan maine.
Syyttömästi sitä tuli syytetyksi ka­nanpoikien
katoamisesta. Haukka
niillä meidän kananpojilla dli Uhotd-lut
itseään, mutta jääköön nytsejiit-tu
juttelematta, kun se ei kuulu mei­dän
linnun mökin, murheelliseen his­toriaan.
VIENO RAUIVIA.
Intiiaaneista
Maailma muuttuu ja me muutum­me
ajan mukana. Kuulin äskettäin,
kerrottavan intiaanien ihmetelleen,
kninka ensimmäiset tälle saarelle tul­leet
ihmiset olivat valkoisia ja nyt
ovat ruskistuneet kohta heidän kal­taisikseen.
Ja tosiaankin siinä taitaa olla pe­rää.
Ei tarvitse muuta kuin katsah­dan
tuota parempaa puoliskoani, joka
aina ahertaa tuolla rannalla merituu­lessa,
niin onpa hän ruskettunut puo­liverisen
kaltaiseksi.
Mutta lähentyminen värissä näyt­tää
olleen molemminpuolinen. Intiaa­ni
myös on muuttumassa vaaleam­maksi.
Kun tulimme tänne, intiaani
oli silloin vielä luonnon kannalla.
Hankki ruokansa maasta juurista,
masänriistaa lihaksi, kalaa merestä.'
Kuivattua kalaa kasteli hulingeni-öl^
jyyn, minkä valmisti mädättämällä.
(Hulingeni on hyvin rasvainen hai­lin
kokoinen kala ja kaikki siitä pitä­vät
paljon. Se nousee inlettelhin
maaliskuun lopulla ja huhtikuun alul­la.
Hulirigenilasteja odotetaan saa­rellakin
jännityksellä.) Tämä erikoi
rien valmistustapa antoi intiaamöe >
oman erikoisen hajunsa, joka ei oi­kein
valkoista miellyttänyt.
Intiaanit asuivat naapurikylässä
suurissa, 'lattiattomissa lautahbkke
l e ^ ä , tulisia keskeaiä, jonka ympanl-rä
istuttiin ja syötiin, kaotettiin kalaa
huHngeni-Öljyyn. Hökkelien edustat- ,^
la komeilivat mahtavat totem-p.vi-väät,
missä kaikenlaiset Isonokkaise ,
ja -siipiset linnut ja muut elukat ku- ,
vasivat heidän sukunsa ^^'"^^'^.^
suuruutta. Kuvasivat myös. etta W
dän keskuudessaan on veistotaide
Kuolleitaan hautasivat vielä pui^ '
vaikkaheitä oli kielletty sitä tekem^ ;
tä. Alkuaikoina metsissä kulup
niitä paljon tapasivat ja sieltä h
vat kerran pääkallon näytöskappa»
seemme.
vierellä liikkuivat koko perheei ai­na-
pitkissä kanooteissa. Heitä kulki