1940-03-09-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 6 LAUANTAINA, MAALISKUUN 9 PÄIVÄNÄ
mutta nainen ei ollut kuollut-
Hän oli hyvin kaunis, vaikka
hänen silmänsä ja hiuksensa olivat
mustat. Kannoimme hänet maihin,
ja sinä yönä sjTityi hänelle pieni
tyttö, mutta nainen itse kuoli ennen
aamua.
— Panimme hänet takaisin kummalliseen
esineeseen, joka hänet oli
tuonut — hänet ja hänen kanssansa
tulleen kuolleen miehen — ja sysä-
.simme sen laajan veden pinnalle, jossa
yöllä kääntjmyt tuuli ja kahdesti
vuorokaudessa maalta päin virtaava
vesi veivät sen pois näkyyistä, emmekä
sitten enää koskaan heitä nähneet.
'
~ Mutta ennenkuin työnsimme
heidät ulapalle, otti vaimoni naisen
omituiset verhot ja pienen, nahkaisen
pussin. Siinä oli useita erivärisiä,
säihkyviä kiviä ja keltaisesta
ja valkoisesta metallista muovattuja
esineitä, joiden tarkoitusta emme
osanneet arv^ita. ^
Kustaanuvliiklcpemroe kuvajäljennct.
Mahtava Columbia-joen yli johtava Longview^silta, joka yhdistää Waskingtonin ja Oregonin valtiot.
— Ilmeisesti nainen oli tullut jostakin
oudosta maasta, sillä hän ja
kaikki hänen vehkeensä olivat kokonaan
toisenlaisia kuin kaikki, mitä
milloinkaan olimme nähneet. Hän
it.«ie oli toisenlainen, kuten Nadara-kin
on toisenlainen — Nadara on
äitinsä näköinen, sillä Nadara on
se lapsi, joka sinä yönä syntyi.
— Toimme hänet kuukauden kuluttua
oman kansamme pariin, väit- jokainen piti hänestä,
taen häntä puolisoni lapseksi. Mutta ' -
eräs nainen tunsi asian oikean lai- Herra Baumeisterin isoisän isä oli
dan, sillä nähtävästi hän oli tä- perustanut Baumeisterin kemikalio-hyillyt
meitä, kun löysimme veneen, tehtaan vuonna 1847 ja aina oli suvun
ollessansa pakoilemassa miestä, joka jäsen ollut tehtaan johdossa vuoden
tahtoi häntä puolisokseen. 1939 tammikuun 10 päivään saakka,
— Mutta puolisoni ei su^'ainnut i ^ " ^ ^ ' * Fritz Baumeister möi tehtaan
KIRJ. H. B.
AIN.\ tammikuun 10 päivään, v.
1939 saakka oli Fritz Baumeister
huomatuin liikemies pienessä keskiaikaisessa
Osnabruckin kaupungissa.
Jokainen tunsi herra Baumeisterin ja
maansa.
Juuri tämä, eikä luuvalo, oli. todellinen
syy, miksi Fritz ei ollut ainoastaan
myynj^ liikettään, vaan hävittänyt
jokaisen kappaleen omaisuuttaan,
mitä hän' omisti.
Äkkiä avautui heidän vaunuosastonsa
ovi ja kolme.univormupukuista
miestä seisoi heidän edessään. Miehet
olivat ruskeapukuisia tullivirkailijoita,
varustettuina suurilla revolvereilla.
„
Miesten johtaja astui vaumiosas-toon,
nosti kätensä natsitervehdykseen
ja kiljaisi: "Heil Hitler! Passit,
olkaa hjrvärV
Herra Baumeister otti nopeasti
esiin passinsa. Ilman, että tullivir-
Sen jälkeen, kun hän mÖi liikkeensä kailija olisi tutkinut tarkemmin pas-ja
vetäytyi yksityiselämään, oli herra sia, kysyi hän:
kenenkään sanovan, että Nadara ei
ollut hänen lapsensa, sillä' lapsettomuus
on, kuten tiedätte, suuri häpeä
naiselle, ja niinpä hän oli. useita kertoja
vähällä tappaa sen naisen, joka
tiesi asian, estääkseen hänet ilmaisemasta
totuutta koko kylälle. -
— Mutta minä rakastan Nadaraa,
ikäänkuin hän olisi oma lapseni, ja Herra Baumeister oli sairastunut
Kansalliselle kemikalio- ja väritrus-tiile.
'''^^-'^'i'
Kun syy^ jonka takia tehtaan
myynti tapahtui, tuli julkiseksi, sai 1
herra Baumeister koko Osnabruckin
kaupungin asukkaiden myötätunnon
osakseen. Hänen täytjri luopua liikkeestään
huonon terveytensä takia.
Baumeister kainalosauvoineen tuttu
näky Osnabruckin: kaduilla. Milloin
vain oli suotuisa ilma, nähtiin herra
Baumeister kainalosauvoineen toinen
jalka vahvasti sidottuna kävellä kepittävän
kaduilla. ''Minun kipeä jal- lipäällikköi
k a n i . . . " välitti hän, p)^ähtyessääri
rupattelemaan tuttaviensa kans?a.
Kuitenkin hän oli aina erittäin hyvä
tuulinen, jota tuttavat ihmettelivät,
huolimatta luuvalon aiheuttamista
kärsimyksistä.
Eräänä aurinkoisena iltapäivänä
"Oletteko te Fritz Baumeister?;
"Olen kyllä", vastasi Fritz.
"Onko tämä teidän vaimonne?"'
"On." -
"Te olette vangitut!' kiljaisi tul-
"Vangitut?" kertasi Fritz hämmästyneenä.
"Mutta minkä xiioksi
meidät sitten vangitaan?''
"Yrityksestä salakuljettaa rahaa
Saksasta laittomasti. Seuratkaa juei-tä
vastusteiematta." -
"Mutta junahan lähtee aivan heti",
sen vuoksi toivoisin näkeväni^ että luiiA^loon. Hälfei o lM tavanmukaiselta kierrok- sanoi Fritz. "Minä en voi milliän
hänellä on hyvä puoliso, ennenkuin ainoastaan 47-vuotias. Aivan siihen kaupungilta, tuli vaimonsa hinnalla jäädä junasta."
k1 uol1e n.'*?. ' päivään saakka, jolnlo_i-n- -^ta^u ti• _iMlm^ . ^a^a n- lliok.SP ' l l l k i t t l i n n n pn«;in hlinlplHc^cfi '*.9itä *»t vrrtirln a u t t a a"
Thandar oli käynyt kalpeaksi tui, pii herra Baumeister voimakas ja
kuunnellessaan kertomusta Nadaran terve mies.
syntymiisiä. Han jaksoi hädintuskin "Mikä vahmko-', sanoi jokainen,
hillitä haluaan laskeutua polvilleen ^^Niin hieno mies: Niin ystävällinen,
ja kiittää Jumalaa siitä, e^tä oli kuun- niin antelias ja niin uskollinen johta-nelluf
sivi^tysolojen mukaisen.koulu- jallemme.''
tuksensa ääntä eikä ollut noudatta- Koko Osnabruckissa ei pidetty kernit
helpompaa menettelytapaa, joka tään niin uskollisena natsijarjestel-tämän
alkeellisen, eläimellisen h^i- män kannattajana kuin juuri herra
luokse, lukittuaan ensin huolellisesti
oven.
"Frieda", sanoi hän, "kaikki on
järjestetty. Me lähdemme kello kolmen
junalla huomenna Amsterdamiin."
"Huomenna!" kertasi Frieda.
"Saitko sinä passit?"
"Sain todellakin."
'Sitä ei voida auttaa",_ sanoi, tuili-päällikkö.
"Teidät on vangittu ja
teidän on tultava vaimoinenne meidän
mukanamme. Ottakaa hattunne
ja matkaan. Älkää välittäkö matkalaukuistanne,
minun mieheni tuovat
ne. Tulkaa!" \
Frieda auttoi Fritziä ylös ja ojer.ii
hänelle kainalosauvat ja niin he läh-mon
parissa oli käytännössä. Sallimus,
ajatteli hän, oli \-armastikin
lähettänyt hänet tänne tytön pelastajaksi.
Fritz Baumeisteria. Milloin hj^^än-sä
johtaja Hitler piti kiihkoisia pur
heitaan, huusi radio herra Baumeisterin
kotona täydellä voimallaan ja
Vanhus kääntjn karkealla x-uoteel- jokainen tavu herra Hitlerin puhees-la;
w ja suuntasi kuoppaanpainuneet ta kuului pitkän matkan päähän. Mil-
^Imänsii k^-^y\•ästi Thandariin. loin oli mielenosoituskulkue kadulla,
aiyöskin Nadara odotti huulet raoU oli kimppu natsilippuja kiinnitettynä
"Oletko varma, että kaikki on jär- tiv^X seuraamaan tullimiehiä. Heidät
jestyksessä?" vietiin suureen huoneeseen.
"Aivan varma", vastasi Fritz hy- "Istukaa", sanoi -tullipäällikkö,
myillen. "Antakaa minulle rautatielippunne '
"Oi, rakas Fritz", huudahti Frieda. Kun Fritz ojensi ne, jatkoi mies: 'Ta
"Minä toiyoij, että kaikki käy hy- nyt kertokaa minulle piilotetuista rav
i n i " hoistanne."
"Älä ole huolissasi", lohdutti Fritz, "Mistä rahoista?" kysyi Fritz,
silittäen vaimonsa kättä. "Kaikki "Rahoista, joita te aioitte salakul-laan,
että hän alkaisi puhua. Ukko herra Baumeisterin jokaisessa ikkii- ^^^^3^"!^. Nyt pakkaamme vain jettaa Hollantiin"^ huusi tullipääl-haukkoi
lienkeään— hänen kurkus- nassa ja kun ruskeapaidat marssiv^^ niatk^laukkumme. Mutta muista, että likkö.^^^^^^^^^^^^^^ ^ ^
taan lähti omituinen, korisevaa ääni, kadulla, ei kenenkään käsi ollut niin "aitaan tavaraa liian paljon, vain "Minä^en todellakaan tiedä, mistä
Thandar kumartui hänen puoleen- ^-akaana natsiterx^ehdvkseen kohotet- ^ ' ^ " ^ ^^"^^^^ kuin mitä vii- te puhutte, herra upseeri", sanoi
sa ia kohotti hieman hänen päätään tuna kuin juuri herra'Baumeisterin. ^cnloppumatkalla tarvitaan. Äläkä Fritz, «mutta j o s ,"
ja hartioitaan. Nuori mies ei ollut Molemmat, niin herra Baumeister ^^'^^'^ tapauksessa unohda ottaa "Älkää valehdelko!^' karjaisi mies
koskaan ennen kuullut sellaisia ääzi- kuin hänen v-aimonsa Friedä tekivät y^^ä kappaletta johtajan ja iski nyrkillään pÖ3rtään. Sitten
tä, mutta nyt sen kuullessaan hän kai&ensa, miiä vaadittiin johtaian j^^H^^^t^^^^aa 'Minun taisteluni'-kir- hän veti erään hänen miehistään kantamasta
salkusta kirjeen ja ojensi sen
herra Baumeisterille. Kirje oli konekirjoitettu
tavalliselle paperille h\""n
huonoisti tavattima jä se oli allek-r-joittamaton.
Se oli osoitettu tulli'-"i-rastoUe-
Herra Baumeister luki kirjeen
ensin ja lukiessaan hänen sihniin-sä
suurenivat siiarenemistaan. "Kuulen,
vainoamien sdv-änä esimerkkinä lähtöön ei oUut enää pitkälti aikaa sanoinhan Friedalle, lu-
Samanlainen on kuoleman korina epäterveestä mielenlaadusta. Han ei He dvät olleet vaihtaneet «anaairaa^' kirjeen toistamiseen:
ihmisen kurkussa. koskaan lakannut toivomasta tilai- sen jälkeen, kun iK)iiswat vuokra- «Osnabruck, toukokuun 3. .
suutta jattaakseen onnettoman isan-^ autosta asemaDa. _
d tarvinnut selitystä. uskollisilta seuraajuta. Tämä kaikki
Hahkaamalla jaloillaan siipiänsii oli kuitenkin \-ain ulkonaisesti. To- —=
heinäsirkka siiattaa säikäyttää kokW^^ deliisuudessa he kundikin inhosi\-at Seuraavana päiränä täsmälleen
matioman henkilön luulemaan, että Hitlerin järjestelmää ja hah-eksivat kello 2.30 herra Baumeister ja hänen
poluHaxiiijj-y piilossa olev-akalkka-v, sen jokaista menettelytapaa. ^ \-aimonsa saapui\-at Osnabruckin ase-rokäärme.
Mutta kun iso mustaselkä Frite piti koko natsijärjestelniää malle ja pian he istuivat mukav^ia
(Jatkuu)
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 9, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-03-09 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400309 |
Description
| Title | 1940-03-09-06 |
| OCR text | Sivu 6 LAUANTAINA, MAALISKUUN 9 PÄIVÄNÄ mutta nainen ei ollut kuollut- Hän oli hyvin kaunis, vaikka hänen silmänsä ja hiuksensa olivat mustat. Kannoimme hänet maihin, ja sinä yönä sjTityi hänelle pieni tyttö, mutta nainen itse kuoli ennen aamua. — Panimme hänet takaisin kummalliseen esineeseen, joka hänet oli tuonut — hänet ja hänen kanssansa tulleen kuolleen miehen — ja sysä- .simme sen laajan veden pinnalle, jossa yöllä kääntjmyt tuuli ja kahdesti vuorokaudessa maalta päin virtaava vesi veivät sen pois näkyyistä, emmekä sitten enää koskaan heitä nähneet. ' ~ Mutta ennenkuin työnsimme heidät ulapalle, otti vaimoni naisen omituiset verhot ja pienen, nahkaisen pussin. Siinä oli useita erivärisiä, säihkyviä kiviä ja keltaisesta ja valkoisesta metallista muovattuja esineitä, joiden tarkoitusta emme osanneet arv^ita. ^ Kustaanuvliiklcpemroe kuvajäljennct. Mahtava Columbia-joen yli johtava Longview^silta, joka yhdistää Waskingtonin ja Oregonin valtiot. — Ilmeisesti nainen oli tullut jostakin oudosta maasta, sillä hän ja kaikki hänen vehkeensä olivat kokonaan toisenlaisia kuin kaikki, mitä milloinkaan olimme nähneet. Hän it.«ie oli toisenlainen, kuten Nadara-kin on toisenlainen — Nadara on äitinsä näköinen, sillä Nadara on se lapsi, joka sinä yönä syntyi. — Toimme hänet kuukauden kuluttua oman kansamme pariin, väit- jokainen piti hänestä, taen häntä puolisoni lapseksi. Mutta ' - eräs nainen tunsi asian oikean lai- Herra Baumeisterin isoisän isä oli dan, sillä nähtävästi hän oli tä- perustanut Baumeisterin kemikalio-hyillyt meitä, kun löysimme veneen, tehtaan vuonna 1847 ja aina oli suvun ollessansa pakoilemassa miestä, joka jäsen ollut tehtaan johdossa vuoden tahtoi häntä puolisokseen. 1939 tammikuun 10 päivään saakka, — Mutta puolisoni ei su^'ainnut i ^ " ^ ^ ' * Fritz Baumeister möi tehtaan KIRJ. H. B. AIN.\ tammikuun 10 päivään, v. 1939 saakka oli Fritz Baumeister huomatuin liikemies pienessä keskiaikaisessa Osnabruckin kaupungissa. Jokainen tunsi herra Baumeisterin ja maansa. Juuri tämä, eikä luuvalo, oli. todellinen syy, miksi Fritz ei ollut ainoastaan myynj^ liikettään, vaan hävittänyt jokaisen kappaleen omaisuuttaan, mitä hän' omisti. Äkkiä avautui heidän vaunuosastonsa ovi ja kolme.univormupukuista miestä seisoi heidän edessään. Miehet olivat ruskeapukuisia tullivirkailijoita, varustettuina suurilla revolvereilla. „ Miesten johtaja astui vaumiosas-toon, nosti kätensä natsitervehdykseen ja kiljaisi: "Heil Hitler! Passit, olkaa hjrvärV Herra Baumeister otti nopeasti esiin passinsa. Ilman, että tullivir- Sen jälkeen, kun hän mÖi liikkeensä kailija olisi tutkinut tarkemmin pas-ja vetäytyi yksityiselämään, oli herra sia, kysyi hän: kenenkään sanovan, että Nadara ei ollut hänen lapsensa, sillä' lapsettomuus on, kuten tiedätte, suuri häpeä naiselle, ja niinpä hän oli. useita kertoja vähällä tappaa sen naisen, joka tiesi asian, estääkseen hänet ilmaisemasta totuutta koko kylälle. - — Mutta minä rakastan Nadaraa, ikäänkuin hän olisi oma lapseni, ja Herra Baumeister oli sairastunut Kansalliselle kemikalio- ja väritrus-tiile. '''^^-'^'i' Kun syy^ jonka takia tehtaan myynti tapahtui, tuli julkiseksi, sai 1 herra Baumeister koko Osnabruckin kaupungin asukkaiden myötätunnon osakseen. Hänen täytjri luopua liikkeestään huonon terveytensä takia. Baumeister kainalosauvoineen tuttu näky Osnabruckin: kaduilla. Milloin vain oli suotuisa ilma, nähtiin herra Baumeister kainalosauvoineen toinen jalka vahvasti sidottuna kävellä kepittävän kaduilla. ''Minun kipeä jal- lipäällikköi k a n i . . . " välitti hän, p)^ähtyessääri rupattelemaan tuttaviensa kans?a. Kuitenkin hän oli aina erittäin hyvä tuulinen, jota tuttavat ihmettelivät, huolimatta luuvalon aiheuttamista kärsimyksistä. Eräänä aurinkoisena iltapäivänä "Oletteko te Fritz Baumeister?; "Olen kyllä", vastasi Fritz. "Onko tämä teidän vaimonne?"' "On." - "Te olette vangitut!' kiljaisi tul- "Vangitut?" kertasi Fritz hämmästyneenä. "Mutta minkä xiioksi meidät sitten vangitaan?'' "Yrityksestä salakuljettaa rahaa Saksasta laittomasti. Seuratkaa juei-tä vastusteiematta." - "Mutta junahan lähtee aivan heti", sen vuoksi toivoisin näkeväni^ että luiiA^loon. Hälfei o lM tavanmukaiselta kierrok- sanoi Fritz. "Minä en voi milliän hänellä on hyvä puoliso, ennenkuin ainoastaan 47-vuotias. Aivan siihen kaupungilta, tuli vaimonsa hinnalla jäädä junasta." k1 uol1e n.'*?. ' päivään saakka, jolnlo_i-n- -^ta^u ti• _iMlm^ . ^a^a n- lliok.SP ' l l l k i t t l i n n n pn«;in hlinlplHc^cfi '*.9itä *»t vrrtirln a u t t a a" Thandar oli käynyt kalpeaksi tui, pii herra Baumeister voimakas ja kuunnellessaan kertomusta Nadaran terve mies. syntymiisiä. Han jaksoi hädintuskin "Mikä vahmko-', sanoi jokainen, hillitä haluaan laskeutua polvilleen ^^Niin hieno mies: Niin ystävällinen, ja kiittää Jumalaa siitä, e^tä oli kuun- niin antelias ja niin uskollinen johta-nelluf sivi^tysolojen mukaisen.koulu- jallemme.'' tuksensa ääntä eikä ollut noudatta- Koko Osnabruckissa ei pidetty kernit helpompaa menettelytapaa, joka tään niin uskollisena natsijarjestel-tämän alkeellisen, eläimellisen h^i- män kannattajana kuin juuri herra luokse, lukittuaan ensin huolellisesti oven. "Frieda", sanoi hän, "kaikki on järjestetty. Me lähdemme kello kolmen junalla huomenna Amsterdamiin." "Huomenna!" kertasi Frieda. "Saitko sinä passit?" "Sain todellakin." 'Sitä ei voida auttaa",_ sanoi, tuili-päällikkö. "Teidät on vangittu ja teidän on tultava vaimoinenne meidän mukanamme. Ottakaa hattunne ja matkaan. Älkää välittäkö matkalaukuistanne, minun mieheni tuovat ne. Tulkaa!" \ Frieda auttoi Fritziä ylös ja ojer.ii hänelle kainalosauvat ja niin he läh-mon parissa oli käytännössä. Sallimus, ajatteli hän, oli \-armastikin lähettänyt hänet tänne tytön pelastajaksi. Fritz Baumeisteria. Milloin hj^^än-sä johtaja Hitler piti kiihkoisia pur heitaan, huusi radio herra Baumeisterin kotona täydellä voimallaan ja Vanhus kääntjn karkealla x-uoteel- jokainen tavu herra Hitlerin puhees-la; w ja suuntasi kuoppaanpainuneet ta kuului pitkän matkan päähän. Mil- ^Imänsii k^-^y\•ästi Thandariin. loin oli mielenosoituskulkue kadulla, aiyöskin Nadara odotti huulet raoU oli kimppu natsilippuja kiinnitettynä "Oletko varma, että kaikki on jär- tiv^X seuraamaan tullimiehiä. Heidät jestyksessä?" vietiin suureen huoneeseen. "Aivan varma", vastasi Fritz hy- "Istukaa", sanoi -tullipäällikkö, myillen. "Antakaa minulle rautatielippunne ' "Oi, rakas Fritz", huudahti Frieda. Kun Fritz ojensi ne, jatkoi mies: 'Ta "Minä toiyoij, että kaikki käy hy- nyt kertokaa minulle piilotetuista rav i n i " hoistanne." "Älä ole huolissasi", lohdutti Fritz, "Mistä rahoista?" kysyi Fritz, silittäen vaimonsa kättä. "Kaikki "Rahoista, joita te aioitte salakul-laan, että hän alkaisi puhua. Ukko herra Baumeisterin jokaisessa ikkii- ^^^^3^"!^. Nyt pakkaamme vain jettaa Hollantiin"^ huusi tullipääl-haukkoi lienkeään— hänen kurkus- nassa ja kun ruskeapaidat marssiv^^ niatk^laukkumme. Mutta muista, että likkö.^^^^^^^^^^^^^^ ^ ^ taan lähti omituinen, korisevaa ääni, kadulla, ei kenenkään käsi ollut niin "aitaan tavaraa liian paljon, vain "Minä^en todellakaan tiedä, mistä Thandar kumartui hänen puoleen- ^-akaana natsiterx^ehdvkseen kohotet- ^ ' ^ " ^ ^^"^^^^ kuin mitä vii- te puhutte, herra upseeri", sanoi sa ia kohotti hieman hänen päätään tuna kuin juuri herra'Baumeisterin. ^cnloppumatkalla tarvitaan. Äläkä Fritz, «mutta j o s ," ja hartioitaan. Nuori mies ei ollut Molemmat, niin herra Baumeister ^^'^^'^ tapauksessa unohda ottaa "Älkää valehdelko!^' karjaisi mies koskaan ennen kuullut sellaisia ääzi- kuin hänen v-aimonsa Friedä tekivät y^^ä kappaletta johtajan ja iski nyrkillään pÖ3rtään. Sitten tä, mutta nyt sen kuullessaan hän kai&ensa, miiä vaadittiin johtaian j^^H^^^t^^^^aa 'Minun taisteluni'-kir- hän veti erään hänen miehistään kantamasta salkusta kirjeen ja ojensi sen herra Baumeisterille. Kirje oli konekirjoitettu tavalliselle paperille h\""n huonoisti tavattima jä se oli allek-r-joittamaton. Se oli osoitettu tulli'-"i-rastoUe- Herra Baumeister luki kirjeen ensin ja lukiessaan hänen sihniin-sä suurenivat siiarenemistaan. "Kuulen, vainoamien sdv-änä esimerkkinä lähtöön ei oUut enää pitkälti aikaa sanoinhan Friedalle, lu- Samanlainen on kuoleman korina epäterveestä mielenlaadusta. Han ei He dvät olleet vaihtaneet «anaairaa^' kirjeen toistamiseen: ihmisen kurkussa. koskaan lakannut toivomasta tilai- sen jälkeen, kun iK)iiswat vuokra- «Osnabruck, toukokuun 3. . suutta jattaakseen onnettoman isan-^ autosta asemaDa. _ d tarvinnut selitystä. uskollisilta seuraajuta. Tämä kaikki Hahkaamalla jaloillaan siipiänsii oli kuitenkin \-ain ulkonaisesti. To- —= heinäsirkka siiattaa säikäyttää kokW^^ deliisuudessa he kundikin inhosi\-at Seuraavana päiränä täsmälleen matioman henkilön luulemaan, että Hitlerin järjestelmää ja hah-eksivat kello 2.30 herra Baumeister ja hänen poluHaxiiijj-y piilossa olev-akalkka-v, sen jokaista menettelytapaa. ^ \-aimonsa saapui\-at Osnabruckin ase-rokäärme. Mutta kun iso mustaselkä Frite piti koko natsijärjestelniää malle ja pian he istuivat mukav^ia (Jatkuu) |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-03-09-06
