Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 16, 1953

              Jopas yksi anojppi tarttui kynään!
Kirjoitin siksi, että niin kauan kuin olen
lehtiä lukenut, on niiden anopeista p i ­lajuttujen
laatiminen ollut mieluisin a i ­he
ja ajattelin ,että vaikkapa tässä jou­tessani
alkaisin heitä puolustaa.
Olen itse IS^uptiaauia naimisiia^^^^^p
mennessäni asunut appi\^ärin ja. ano-^^^^j^
pin kanssa y h ^ s ä huoneessa kaksi ka^
vuotta. Muistan hyvin, että^ntierinj^ luona. IkkumUlam on
taloustöistä aakkosiakaan. Oliu 14- ' k ^
vuotiaana mennyt työhön ja ; tehiiji^ "Ä^^
12-tuntisia ts^öpäiviä, ^öten ei d l u
laisuutta harjoitella ta^uätöihiiu^öp^;^^-^
pi oli hyvä talousihmin^h^^^e^ var- toista-lastenlasta. • " ^
maankaan näyttänyt h y ^
alulta. Mutta ei hän inmulte
pahaa sanaa sancänut^i^
kysyin. £1 hän^myö^^
valla sekaantunut i o a e i^
Yritui ottaa oppia vanhemmista j a ö p - : t n i e l e s ^ i oli aina tito "parempi:puol]",
piahan se on d l u t ikä^ikkf. 1: ^tfö^kumkahäii mahtaa j » ^
Ts^lä jouduin aivan toiseen asemaan, tipä odött^V^i^^^ k o s ^
täytyi opetella maatöitä J a karjanhpi- .raönässa:^vsetJ«sa^^
»toa> sekä lapset: hoitaa stvtityönä. * $ i ^ : vannaa^ifetoa i i i l o s t a ^ Hjr-hän
sitä emien naisd^ oppia axmettu,v^^^ kotihittilö toiiituikiÄ^ k a h v i d i
katsottiin, että oa^Ue kuuluu synnyn- minii^ääöiiiim
nainen V taito - «iih«i, niinhän^htori^
<5anth s a i i o i r M i n^
Anoppien p a r j a a n i i n e i l j u ^ kauniir^it<*set^i^ - ?•
ajoUta, jolloin maalaiskansa eli Ä ; c
fuontaistaloudöi ^ gikaa^ * M sutä^ielä S e s i t t ä Ä n ^ e Ä i «Anttilan
«iin pitkä ail^adekaMir^ 51 vuotta; «^^^^ ,
t e n i i n talven sdlaisessataIossa>Jossa^^^^^^^
^ain seurata niin miniän kuin an6p5n- kaisetkaan k a t ^ ^ ^ ^ l i t
k i a elämää. Maalla IK^^^ ^ näyttivät dleen^hyvissä^^fc
monsa kotiin j a yhdes^elettim
elämineupHi saada
olivat niui kitsaitei :ctter^
saanut penniäkään J l g i a n r u i n
ifiiniästä puhumattakaan.
tiUyötä aamusta; varhain iltaan myo- <divät varanneet^^uhniaistuimeksi peh-h
^ . Kaikki, vaate i p i t i : ^ ^
M f ä ^ kaSvat^Ä j kapteenskallevkun he s ^ ^
työ saacfe niista^^^ inäan n ä y l ä i ^ esitystä; '
mistä, loUkuttanMsta ja.kutomista7Jrli^ i \. '
fl !• 1-11 ! --1^^ •-Kyuahaa: tassa. nyt loj^yisi arupatte-kä
nussa oli. Villoista t ^ t u n päänys' : , *»^... i« % ' ». r
i l - * • Ml u - ^ ^ i - pitempaankm^^kun on kerran alkuun
^sv aa aktktäevaeitiv.ä ti jMiaöikt^ a« ^äshpainasoiimtstiits^tein t^st iIgkk^ip^3 idoisr paa!^> ^m'iuiLtt>aL "t ä:y«ti yy t-^lat^h^"t--e».a fc^ri aluun.
{a^anmaalaisnaiseii.paidan. Yläosa oli «^t" i-si^ua" ^^'^-^^^ ^ JiaVc.rvna- ihd.^aj-a nl khia.ioe-hn hom1u^op* na^ia m, umniu.s•ttt aaa ua.i l1ea ip.§ utiao^il,r it,Vk- :c ae rl%-i - . ^ldKaliu;lt^a -kamä^aola•^t ^otoet/h^o-^t^4y^ ^o^:^t^"a ^n ijan- yt,^' ^i!^^ . ^ . ^
«un^^KKi. . ^ - uuttS*keitt<MÄ^Ä l ^ y ^
v ^ a i k e t talvet kud<HÄ h)«väkseiriv^^^ monta hy:
Anof^i d i se, jonka piti katsoa, että
ta, josta puääh.
V imeväinen t ^ y d i c ^ kaikille Liekin
lukijoille ja kannattajille täältä Xew
Yorkin valtiosta. Kevät se on tullut
tännekin, vaikka vielä *on ollut hyvin
kylmää j a sateista viime aikoina, että
kukatkaan eivät tahdo tulla katsomaan,
miltä tämä kevät näyttää. Onhan niitä
jo jonkin verran, mutta vaikka nyt oli­kin
oikein leuto talvi, niin^syrenitkin
olivat viime keväänä tähän aikaan k u -
•Eräs jäni, jonka
naUa mepiä on punainen tupa Ja W
hin^aApihm. Kumka tuo järvi onkaa,
saflyttanyt eräjärven tuntunsa huT "
matta sutä, että se on melkein lukj
elänmn keskuksessa. Selvästi sinne kuu
luu junan.ääni ja kirkonkellot vastaran.
naita päin ja yisselien ääni usealtakin
kaivokselta. Joskus iltaisin olemma"
katsellet Copper Cliffin savupiipuilta
nousevaa savua järveltä päin. Se näyt-•
tää noiiseyan niin läheltä: kuiä:'purfä^^
mällin pääosa' olwan kallion takaa. I
Viime^ kesänä eräänä iltana ihaiiimi
wjkas«l.;'^-;-.--'-^ • me harvinaista näky. ipli täyakiiy ;^
— Saimme tässä kiitsian 'häihin, jptka kirkasAtyyni Cliffin savi^iipuj
pideittiin K e h r ä s s ä , N . Ä. Päivä sat- ta iH>uswat n ^
tQi olemaa k a u n i s t « . . i r * » i r « i . - . ; .vr:j.^*: t .
; riiinhäni sitä mentiin Tennohtin vuorten
\' ylt j a ajettiin yöksi tyttätemme luokse
Ehffeldiin. Kylläisiellä pidettiin^^rapa-korkeuksim.
'>'äytti aivan kuin im
olisi asetettu niiden huipulle. •
-water Lai:(§ o^ v^^v
ja mummii hyvänä, I c ^ ^ t ottivat
onkin%uuritt hetki elämässäni, että s a ^
^oettää^muti^^
: tehilasteB seurasä;'Sitä
ta saämmer/noilta: pienpkaisilta^T^kUii he
halaavat j a istirvät ppHillanime^ e i saa
: ostaa tniOään teiiUalla.' Olosuhteet Itosia
jäatelinsa^lsaärjen rannoille;:Ja ,jaht^'
poukan^in. suuriksi röykÖIÖSÄ
jäistäv:^ilä|siu^^ järvenIpjmi^-
l^Hrfio^^i^^
maan; J^wiSipatvi;^
täjp^ ^vfpMfflJbiäi''^^ j^^^ ovat; melassa;
kaiias pöhjoiä^h pföimispaikoiileeji. Ja;
sors^ n^Stä niitä;-on nyt teöhfl^ j^ä^
pakottavat,'' että tätä nyk}^ näemme
heitä hyvin harvom, mutta pienikin yh^ : i k j ^ j k ^
deä^ölo ^ t s i a :aina uiitta voimaa. \. si M i ^ l j ^ p a k ö^
] 'Mutta sitten piti Jättää Takkäiat lajp-sei
ja; lähteä'liäitu^jä ssmiaa tieta.kotia
kohtia ' :<isät vietettiin suomalaisia
hs^illä Ja siiine. olikin kt^obntu^t
suuri jo^kkd sukulaisia J a t u t t a m ; Kiih
oli nautittu syömisistä j a Jiioääisistä,
huhttäreita^, perässään. -v?^yt*|niitajm ^
siinä- föfcenu^ p^ejaT ;iioi^ö ^
sallien^ yiyii^^
olteiöikäan; vaaii 'tulevat iähWe:raitäi
Olkaa nyt vam rauhassa nun- kauaa
kuin voitta J a döitkaa eläfi^äsSniiei^ pois
sai ruoan j a vaatteen, siis ta*».- .. r^,.
d.l aaamn a t* ydöin uj. oshiei it;m. *a j•am . uovK-ac onv"n a-u t, t^' yh .oä... n je. •ast äk. oevh.a - h1y%Mväe. ^lj.-eJ^an LtL,-a 'jrJit»y..ut ; «-n sye» ts fs-i tu^t^ e-inuk hatia^ -kp .ia ihntnu-i •i.s aOmlaeapna kä karskin j•a kuo van ' i-hVm i.s en. £i ol,e onkeen, kun sai•t tjnmut innostumaan,
Ihme, jos eivät miniät häntä ymmsMTta- A U N E A L I I N A.
heet ja tunsivat itsensä orjuutetuiksi. .; ^ — " . j —^
Eikä karun elämän kokenut maalaispoi- Kun on hyyä hattu niin se suojaa
kakaan kauan lirkutellut nuorikolleen, reisiäkin. " "V
iParempi päivä tuumata kuin viikko
tehdä väärin.
Tässä talossa on ainanen kiire, sanoi
entmen renki kun saunalauteilta putosi.
temaan kotim. Smne -päästyä näytti -^.uH^v*^?^ " v^-.^---r-•• HJcl^-:^
auton mailimittari, että matkaa dli teh- '^-^^m^ liikettä fvedefipihna|a,.
^ ^ i i y ä ^ t a a maniaa
iwun:sitten ^em^a^n^uarn. kuaun^ss^a, ,.s.e uraa- . k^ i-n .^ - Hauki lieaee jo kvu tenvu .t aijia^ttJ i-U; • • ^ C ' ^ - V • V' 1-. . .. tenvmutta^/mläldui>vedenpintat}«
• vk^aoi.i n•l'iai *m- 'a-n^a^.m^^' ^ u- - snaaa rviiaemlam hea, uknouttnel uAn.m Le ajTsas .- •iöl ai -, !to:i'^ s^ai"n^ ^kJo^hd^in". 3S^?il." lar -• ta •v ^„l a k•u in s^'sra.-
' jonka luona ölifläme vierailleet Neiviipor^
tissaV tulla tupasahti meille.' Hän di
tuumannut, etta^ katselee vähän tätä-menisi.
Matkaa d i * neljä maili^; mutta,
miesväki näytti olevan vain hyvin his­sun
kissun asian suhteen.
Tuli sitten pääsiäisaamu ja Tuiin me
lähdimme, kuten o l i päätetty. Hevoset joten ei ole ihme, että onni pian pakeni
vain heinärekan eteen, puoli tusinaa nuorikon sydämestä — ja anoppi, jo-vanhanpuoleisia
tätejä j a yarttitusinav kaj^iräinen työtoveri, sai siitä suurim-herran
lahjoja päälle. ^latka sujui man syyn. K i i n ne olosuhteet, joissa
hauskasti rupatellessa y l i Järven selän, elämme, muokkaavat ihmisen.
Perille saavuttuamme näimme, että siel- Mutta ajat o\'at muuttuneet. Har­ia
olivat myöskin naapurin Liisa ja voin enää miniät j a anopit asm^t yh-
Sanna. Manta keitti kahvit J a sekös «jessä, jokainen nuoripari koettaa haik-sulatti
kielet. Tiedusteltiin toisiltaan, kia oman talouden ja vastata omasta
jokos teillä on monta pikkuvasikkaa, elämästään. Anöw>ien, miniäin j a xä-munivatko
kanat hyvin j a riittävätkö vyjen välUlä nmodostuvat uudet suhteet
heinät. Kerittiin siinä kai jo lampaita- ja siksi pilajututkin voivat jo siirtyä
k i n , koska tuntui olevan <vi«an puute, muinaistrateen; Eihän tälläkään paki^
Lopuksi tanssittiin balettitanssia j a nalla d e muuta meikitysta kuin muis-kyllä
siinä nauru kelpasi. idla « i t i ^ t ^ ,
Mutta muisti j d ; u joukosta katsahtaa täkin ?wuvat Muistella, kun on tullut
kellobnkin j a a l k d puhella, että pian nähdyksi yhtä j a toista,
on ilta-askareitten aika. -Pian olivat Lausun tässä kiitokset Sointulan
nutut Jä käsineet läikkien yllä j a |»a- Kansämkirjaston puolesta AIe.vAn<^^
siäiskaravaanimme alkoi suunnistautua nin perBliseile iSi Andersonille, kun
kotiin päift^ - O l i vastatuuli, j a tdsinaan hän lahjoitti i^tosä arvokkaan kirjas-tuntui
nenässä niin kotoinen biinänha- tmi kirjästdle.' Lähetimine osan siitä
ju, mutta haiseehan siB^:gasoUnikin. ' Vancouveriin. $ J : n osastolle. Kiitämme
aleista «tnäntfisH IShtfkuitenkin jfaf- . *"my&k^ Aholaa lahjoittamistaan
v^eU rtunkka ke^tilmassa, " kirjoista. : V
„ H . H . ••'^••^ ISO.\ITL
kin kontria, kun kcirran oh hyvää aikaa.
Iliertelimine tätä kaUpiii^iä J a .43banyia
A^fiän *|öka puolella j a lopuksi illalla
lähdin Lassilan kanssa elokuviin. Sieltä
tuliessamme odotti meitä yllätys.
Näimme naisen valkoisen takin asun­nossani
ja vielä tarkemmin asiaa tutkit­tuamme
myöskin miehen takin. Menin
kysymään talon emännältä, että tietää­kö
hän, ketä meille on tullut. Hän s a - '
noi sen nuoren parin, jonka h ä i ^ olim­me
juuri olleet ja että he ovat jo men­neet
nukkumaan. >
Vieraallamme oli pianohanuri mu­kanaan
j a hän oli pistänyt sen petihuo-neeseemme.
Kun vaimoni tiili yöllä
työstä kotiin, en malttanut d i a vähän
kiusottamatta häntä. -Hän huomasi
hanurin j a kysyi, mistä se on tullut^
Sanom ostaneeni sen, ajattelin, että jos
t a s ^ Vielä soittelbi aikansa kuluksi
Vaimoni katsdi minua pitkään j a sanoi,
että onpa minulla mielihaluja. N o , sel-visihän
asia jä seuraavana aamuna läh-dhnme
näyttelemään nuorelle parille
kaupunkia.
T a i t a s ^ kirjoitukseni venyä pitkäk­si.
^ Toivotan Liekin toimituksdle ja
arvoisalle lukijakunnalle hauskaa Ja
toivorikasta kevättä. Älkää ottako m i -
uunsajaaani^ mutta tilatkaa L i e k k i , ehei
teille sitä vielä ennestään tule.
O. T A I P A L E .
liikkuisi isomp^i kala. Ahvenet alkavja
ryntäjfflä^rahta^
vina.
Viitsinköhän;önkiä tänä ke\^nä edö •
- n i i ^ : ksditakaan ahventa, joihia k<^
viimekesäiMa ?kaiastuksem* supistui?
Kävi löet siimitavaUa, että eräänä aa­muna,
kun tulin pc^mään puuropataa
• rantaan^ huomasin siinä olevan ahvenia
: aivan sakeana. Kun siinä oli onkikia
sopivasti puuta vasten pystyssä ja ma;
tötörppö vieres», niin ajattelin onkia
muutaman ahvenen. Heti siitä tuhto
yksi. Pistin sen.pataan ja kun hetken
perästä: rupesin irroittamaan ongesta
toista sen seuraksi, huomasin, että pa­tani
o l i j ^ y t vesivaraan ja tuolla se
seilasi jp pitkän matkan päässä iy^sa
vauhtia tuden mukana Marjatan la­nalle
päin. ^ K u n siinä ei ollut venet&t
kään käsillä, nullä olisin lähtenyt jäl­keen,
niin ajattelin, että purjehtikoon
nyt a h v ^ sillä takaism valtakuntaanj
<En sen pidemmälle jatkanut koko onö-niKta.
^
Niinvkai ne tdevat tänäkin keran^
kuin ennenkin samassa Järjestykses3
kaikki m e t ^ laulajat, toivotut ja ^
vomattomatkini^ että sitten A-ihreässa^»"
väässä ottjo tarpedEsi työtä ja t a * ^
kun k a i ^ ^ monoilaisia mötaisi
pois niskastaan.