Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 30, 1948

              ^•1
1
•p
sf**
l i
•1^
-il'.
5 «-t
lii
k.
d i
m
•id
1"
^1
/samroitdlessaantoe sia n^Qystää^; niin
hän ei ole ammattinsa valittu, vaan t a - .
hallinen jdventappaja. sekä isänsä peru­jen
baaskaaja, huuteli järeä Pekon-Ville
. vastaukseksi.
vjuones puheli tuo^uheioistää
- r - Silloin hääsaavin valajaisissa
(kaikki vilkaisivat samalla uunilta pais­tavaa
lahjaa sekä hymähtivät sen koris­teille
r-^ kuvapojat seista mallittivat saa­vin
kimmistä tupaa kohti) aloitimme ta­rinoida
"sitä lajia tapauksesta". Jat­kakaamme!
Mutta tällä kertaa lyhyes­t
i , jotta ehtisimme illassa useampia. K u ­k
i n tehköön tuollaisen sanaloikkaukseh
ikäänkuin kissana märässä heinikossa,
-sellaisen, missä hetkisen näkee hypyn
lentoa Ja kaarta ynnä kuulee pian maa­hantulon
mätkähdyksen. Silloin Jcu-kaan
ei ehdi torkahtaakaan, sil!ä olem­mehan
pmakyläisrä j a tottuneet liikaa
toisiimme. Niinhän torkahtelemme kir­kossakin,
kun oma pänni mojuaa.
— Tehkäämme niint
— Kuka aloittaa?
— Vaikka minä. virkahti Osalaunuk-sen
Mikko ja otti Hiihiherran kehrätik-seen.
Piiput sytytettiin, ja myllytupa muut­tui
taas hetkeksi rakkaammaksi kuin
koti ja kaikki, mitä siihen kuului
M I T E N L . \ N k b M I E S TUNNUSTI
RAKKÄUtENSA . . .
—- Lankomiehelläni, jonka luona air^
elokuun tä3'skuun aikoihin käyn silmun
pyynnissä ;a sopan syönnissä, oli kerran
järeä souturenki. Kun tämä laski ai­ronsa
^aallokossa veteen ja vetäisi, tun-
" t u i niinkuin korvenraivaaja olisi iske­nyt
kuokkansa kamaraan ja kääntänyt
turpeen, jota sitkeinkään juuri ei pysty­nyt
pidättämään.
Talossa oli samaan aikaan perkaaia-p
j i l ^ a pitkä,^rjakkainen tj^tö, ja he
rakastivat toisiaan kuin laulussa: salaa
sekä huolcaillen.
Souturenki oli stiustaan vain muuta­man
sanan mies, mutta- sorjimustytön
kieli helkkyi kerkeänä kesälintuna.
He kiertelivät ja kaartelivat toisiaan
uljaasti kuin kaksi lokkia, joista so!ak-kaisiipisempi
äänähtää silloin tällöin,
mutta jykevämpi ei virka mitään —
kunhan vain lei "aa sinessä.
Yhdessäolonsa kevään ja kesän t i i -
imoilla souturenki näki, miten kylän ai­kamiespojat
kävivät naurattelemassa
perkaajapiikaa, mutta ei tup tyttö noil­le
mennyt iltaratoksikäan saati viereen-virujaksf.
Mutta sitten tuli kylään kalanosteli-jaksi
ja niiden kaupunkiinvicjäksi soi-l
^ k a poikamies, jonka tukassa oli aal­toileva,
notkea häilinki — juuri sellai­nen,
jota tytön s*lmä .suvaitsee. Hän
jäi loppukesäksi. lankomiehelleni olja-miin:
osti apajoi3en kalat, vei kaupun­kiin,
palasi takaisin, loikoili ja katseli
mielien perkaa'apiikaa.
Tämä häilähiuksinen poika osasi
myös sanan valamisen taidon. Miehille
• hän valoi suolaisia puheita, mutta tvioil­le
suloisia. AI, miten perkaajapiikakin
kuunteli niitä ia kohcittpl? D- t k ' n hTOM*n
rintaansa niinkuin maininkinen meri po-veaanl
"— Nuo syövät vielä toisensa", sanoi
jokainen, ken heidät näki lähekkäin.
Myöskin souturenki sen huomasi, ei­vätkä
hänen kourissaan airot euää kestä­neet
eheinä.
Kunnes sitten eräänä pyhäaam*:Da,
kun tupa o l i hiljainen sekä sorea ia !^»n-komics
vain loikoili uun-npäällyksen^hh
märässä katselemassa kärpästen ^^ntoa.
ovi äkisti aukeni ja souturenki talutti
perkaajapiian sisään, painoi tuolille istu­maan,
mennen itse vastapäiset*? pu.">bn
pöydän taakse.
Lankomies kohotti hiljaa pää'H;in ji»
katsoi ihmci<v<iän.
Perkaajapiika istui häneen sclio. riut­ta
souturenjfin kasvot o!ivat uuni.i !:oh-ti.
Tämä jvti»ä v^h'; V^T>»SV kuin k.-»loh­dutettu
vaski ja katsoi neitoa niin huu-
Auringon-loiis-
Aurinko kuiskailee maailmalle yhä ja
yhä samalla tavalla. Inttämällä meUle
valoa j a lämpöä Ilman sitä olisimme,
muutaman minuutin kuluessa niin kyl­mässä
i l m a n a l a a , lAissä mikään elolli­nen
ei kauan voisi elää, ja jääkausi saa- '
puisi maailman ylle.
Aurinko lähettää meille joka hetki
energiaa suunnattomat määrät. Niistä
tunnemme kaikki -— valon ja lämmön.
Mutta aurinkoenergian avulla kulke­vat
myös radio-aallot, jotka kulkevat
tavallisiin äänenvastaanottokoneisiim-me.
Usein kuulette koneissanne rasah­duksia
ja ääniä — aurinkon kuisktfuk-sia,
joita ultraviolettisäteet synnyttävät.
Vain sekunnin tai pari kestävät-atiringon
lähettämät jjrmähdykset ja suhahduk­set.
Nämä äännähdykset tulevat sa­masta
lähteestä, joita televisio käyttää
hyväkseen l^ettäessään kuviaan konei­siimme.
Silloin kun tiede voi .selittää
mistä johtuvat nämä auringon pamauk-set
(kuiskaukset), voidaan ehkä esim.
estää radarikon^ joutumasta epäkun­toon,
sillä -sekin voi juuri auringon
pärskäystea kautta tuliai sokeaksi. Tie­teen
on tulevaisuudessa keksittävä, mi­ten
näitteii purskahdusten avulla voi­daan
kaikissa ilmasuhteissa radarillar
määrätä liikkuvan aluksen tai lentoko­neen
oiopaikka.
Auringon lähetykset eivät saavu aina
maahan «korvin kuultavin äänin. Vaan
s^kömagneettisena yoimana, aaltoina,
jotka voidaan muuttaa ääniksi. On käy­tetty
tavattomia peililaitteita auringon
purkausten tutkimiseen. Ne tehdään
metallista. Muuan. sellainen on sijoi­tettu
National Bureau of Standars R a ­diolaboratorioon
Sterlingissä, Va. Näillä
tavan«palavasti, että käsitti hänen jou­tuneen
täydelliseen-sanasumaan, 'oka oli
juttunut kurkkuunsa. Han ei pystynyt
sanomaan kerrassaan mitään, vaikka
oli repeäraäisillään kuin myrskypnrje."
Ja samassa tapahtuikin outoa, viser-tä\^
n pääskyläisen vilahtaessa juuri ik­kunan
ohi.
Souturenki kumartui tulisesti ja pu­raisi
hampaansa pöytälautaan niin että
se oikein rusahti. Hän purra rouski s:tä
pitkän aikaa ja katsoi huutavin silmin
tyttöä, kunnes tämä nousi ja meni luo.
^ —• Ymmärrän, mitä piihut: rikas­tat
minua ja tahdot omaksesi, HelHtä
hampaasi, nouse, lähtekäämme!
' Ja kädet toistensa uumilla he astuivat
tuvasta ulos.
Lankömies kiepahti uunilta pihalle
kurkistelemaan, minne menivät.
^ Yhä kädet toistensa vyönteessä he
nousivat läheisen mäen rinteen ja katosi­vat
oyhäpäivän hiliaiseen mets^Hn, y l -
länsä mereltä henkivä leuto ti^iili.
Kun he viimein palasivat, kiekantti
veikeä ja keltapovinen kuhankeittäjä
mäkipetäjästä:
—Onko piialla vilu? ' ,
— Ei ole enää, naurahti perkaajapii­ka
:a huokasi onnellisesti.
peililaitteilla kontrolleerataan aurfi
"hälyytyslähetj^siä^'. Nämä
neet ovat varsin monimutkaisia liutpksia
anttenneineen, elektronikoneineen jne,
Näitten laitteitten avulla tutkitaan
myös sähkömyrskyjen (ukonilmojen)
kulkua, voimaa ja aaltopituutta.
"iTOIESTÄ gr^masta uraan
daan santaivvolmaniäärä kuin 3(
losta kivihiiliä;
, K O R A A N I , 210,000,000 mu
tilaisen pyhä k i r j a , opettaa, ett
on litteä eikä pallomainen.
inniuiauniKiNmtniiuii nmmi »nmutmiumimniifliiimimmmiuinioTO
KIITOS
Täten haluan lausua sydämelliset kiitokset idässä, lännessä ja tääUä kesi
Canadassa oleville toverelUe ja ystäville, jotka puristivat kädestä ja lähettiv
kortteja ja kirjeitä, onnitellen syntymäpäivänäni Ipkakuun 12 p:nä. Erikoini
kiitos toverittarelle Taimille kamiiista onnittelukirjeestä tässä Liekki-lehdes
Kun en ole koskaan juhlinut syntyinäpäivääni, niin en tuUut ajatelleeksi si
tänä vuoimakaan. Kunhan vartun vanhemnaaksl, niin kutsun teidät kaik
jonkun hyvän asian yhteydessä juhlimaan.
A. T. HILL
Port Arthur
vntmimni iinnmmntnniuiiiiimiiromnui
smtiMuitumuiuninmiiminnmiiiiuiraimnmimiiiiitiumitmiiiuii^
1
1
, ' Ontar;
mmnurniutniMBOinimimiMinnnimuuimuiiiiiiii umim uiuumii
imimnmtffiitmntitnmiinmuimiiinuuinuuiiiiiuimitniiintinnmuuainn
Tällaisen sitä lajia tapauksen Tanko-mieheni
kertoi kerran, kun istuimme n-.e-rihiekalla
tulenpidossa; katselimme ioes-ta
huokuvaa sumuvahlaa ja odottel-mme
nahkiaismertojen täyttymistä.
Sisareltani sain.kuitenkin myöhem­min
kuulla, että oman tarinansa lankö­mies
olikin Icertonut: hän itse oli luo
souturenki sekä sisareni pcrkaaiapilka!
N i i n , vaeltaessaan silloin mäkeen on­ni
oli tosiaan seurannut heitä lauhkcassri
merituulessa . . .
05alaunus laski Hiihiherran liltSnlle
ja joku vrkahti mielteissään:"
— R.ikkaus on outo humnpuus — - nä­kyy
tekevän puunpurijaksikin rkälin-kuin
mies olisi kipuniekka hei-oncn . , .
SIVU 10 L A c A X T A I X A , L O K . \ K U U \ ' 30 P.HlVÄNX, 1948
K I I T O S
Haluamme lausua mitä kauneimmat kiitokset teille, sukulaiset ja tuttava
siitä «osiyllätyksestä, jonka järjestitte meille uuteen kotiiname muuttamise
johdosta.
" Kiitos kauniilta lahjoista ja herkullisesta kahvitarjoilusta. Kiitos homma
alkuunpanijoille, illan emärmiUe ja F . Kuusistolle puheesta sekä kaikille jott
ottivat osaa lahjolhöi, vaan eivät yoineej. olla saapuvilla .
Tämä ilta varmasti säilyy kaunitoa muistona meille elämämme iltaa
saakka. Kiitos teiUe kaikille.
Sanna j a Juäsi P . Mäki
Salmea Arm British Coltimbi
^mmmminmiutminuiniutimtiratnniraiuiHräiimniiim^ inimimiuiMmmuiiuimiuniiimiiitiiiiittiiiiiciiiinmnuiiii
Lokakuxm 3 näivä tulee aina säilymään mielessämme yhtenä kauneimpan
hetkenä, kim te, ystävät ja tuttavat yllätitte meidän uudessa kodissamme.
Eiiitos kauniista lahjasta, jonka jätitte käyntinne muistoksi.
H A N N A j a M A T T MÄKI
Boeky Moontaift House Albert
KIITOS
Lausun sydämelliset kiitokset kaikille niille, jotka kävivät
minua sairaalassa katsomassa, tuoden lukemista, hedelmiä ja
makeisia.
Erittäirf kiitän CSJ:n Sudburyn osaston sairaskomitean naisia.
Teitä kaikkia kiitollisuudella muistaen,
Wahnapitae
E I N O A U T IO
Ontario
/^urulla ]a kaipauksella ihnoilan« ^ i tä mieheni
MATTI RIKSMAN
kuoU sydäxihalTaukseMr 13 pa|va lokakuuta 1948. Hän o l i syniy
n7t Sippolan pit&Jassa Suomessa lokakuun HS pmä 1874.
Hänet saaletliin viimeiseen lepoon Spintulan Kotiniemen hau*
fausmaallft 17 päivä lokakuuta suuren Jiukulais- ja toverijoukos
saattamat^. —
Häntä suurella gurulla jäimme kaipaamaan minä« hänen vai­monsa
ja 3 tyläriä miehineen, kaksilol^a lastenlasta Ja viisi las-tenlnstenlasta,
yksi sisar;miehineen täällä ja hänen lapsensa per<
heineen seka yksi sisar New Yorkissa ja paljon omaisia Suomessa
ja suuri toverijoukko täällä Sointulassa.
Vusikymmentäyksi vuotta olemme
jakaneet yhdessä ilot ja surut.
Kaikessa katsoit minun ja lastesi
parasta,
vaatimattoman luonteesi vuoksi
itsesi unhottain.
Parempaa elämäntoiöaria ei keUään
naisella ole voinut olla.
Valnteai Katri
Olit mitä parhain isä.
Esimerkilläsi ja neuvoillasi
ohjasit meitä vain hyvään.
Ingrid, Ullan ja Ethd
Vuoden vanhasta olit minulle
paremfi kuin isä ja kasvatit vunui
mieheksi.
Xyttlre&l poika. P.i>b«rt
K I I T O S
SydämclllsesU kiitämme kaikkia tovianrfta ja ystäviä. JotJca oliva.
saattamassa miesvainajaani Kotiniemen kalmistoon. Kiitos CSJ:n
Sointulan osastolle ja kalkille yksltyixllle kukista Ja scppclclst& seka
J . Andersonille kauniista puheesta mieheni muistolle Ja kaikille, jotka
tavalla tai toisella auttoivat minua.
Surun ja tuskan hetkellä parhaiten tuntee ystävyyden Ja osanoton
arvoa Kiitos!
SointaU
Katri Rlksman ja Robert
BHUsh ColainbU