Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 19, 1955

              st.. ,
unusia
ästä
n juoksee
^iluvaf jz
n
saaneet
ä.
sen
^,
atkaan
t.
(alle Kustäd pääsi hid e
alilla 'rn,m e
lisen
möllä
'lian
'ä.
IMA
n on Xews
nentanut G.
iiiesten ko-ime
elokuim
in käyneen
nahdonisuiis
suuden pal-a
ja talou-oman
teho-lalpaa.
hal-oimaa
mitä
Imassa saa-iiivoima-
ai-rä
lämmit-ikennuksen
?n tätä ai-aman
maa­sta
kivihii-itä
varten
a ja sen
saatu niin
; "käsitellä
eräs ato-itsi.
tomivoinia
lipo.Timi ei
mihin se
ittama ra-
)aljbn laa-i
s i tämän
maailman
likin, että
on \-htei-en
käyttö
o tuottaa
hituievai-vatko
eri
m teolli­sten
lar-si.
Tätä
ällä. että
;lluttami-ille
satu-y-,
kivi-ostoliitto
t. missä
voittojen
ttaminen
aiheut-si
niissä
halvan
mismah-jtoliitos-iriä
ato-
(Jatkoa)
[p\NXA-MAIJA oli salassa toivonut,
b että tuo poika veisi hänet ravinto-juomaan
jotain, sillä häntä kuivasi
':n tanssm jälkeen. Eniten hän toivoi
.jj;5i. että saisi näyttää toisille k y -
r-tvtöille kuinka "vielä on Sanna-Mai­lla
vientiä, kun pystyy ottamiaan k u in
vllvltä vieraspaikkakunnan pojan,
y kiittää Kalle Kustaata j a niin he
nevat yhdessä ravintolaan.
Kalle Kustaa menee tiskin luo ja
Uoo myyjälle: — Kaksi limonaadi-
Ipulloa ja kaksi "ankkastukkia". Kuin
jahamies ainakin kaivaa hän sarkatak-liinsa
povitaskusta suuren nabkalomp-
Lsa josta ottaa «viiskymppisen jolla
mabaa ostoksensa.
Sanna-Maijan ja K a l l e K u s t a a n naut­tiessa
nisua ja limonaadia, keskustele-
« t he illan hauskoista tansseista. He
nSyttävät tulleen tuttaviksi, koska jo
«inuttelevat toisiaan. Kalle Kustaa
rohkaisee itsensä, koska hänen imieles-sään
on ajatus nukkumapaikasta ensi
yöksi. Hän kysäsee Sanna-Maijalta
saisiko lähteä saattamaan kotia. Tuo
saatolle kysyminen tarkoitti nyt sitä,
että pääseekö Kalle 'Kustaa Sanna-
Maijan -hialle''.
Sanna-]^iaija, joka on koko illan toi­vonut
pojan tekevän tuon kysymyksen,
on nyt kuin ujosteleva nuori tyttönen,
joka on rakastunut. Hän nojaa Kalle
Kustaan olkapäähän j a kuiskaa: — T u ­le
vaan. Eihän tästä olekaan pitkä
matka meille. Pitkästä aikaa on tänä
iltana k a i k k i mennyt kuten ennen nuo-re.
na ollessa, kun ^nyt saa vielä, ' ' h i a l -
leen" p o j a n , joka on kotoisin ulkopitä-jästä.
Sanna- M a i j a tietää, että kaikki
laihialaiset tytöt, eikä y k s i n hän, ovat
ihan hullaantuneita toisten pitäjäin
poikiin. H ä n ei halua enää tanssia tä­nä
iltana, vaan pysyttelee raAdntolan
puolella Kalle Kustaansa seurassa.
Kun he ovat vielä juoneet ''toppa-kahvit',
rupeaa Sknna-Maijaa kovin
nukuttamaan. Hän ehdotta k o t i i n läh­töä,
mihin Kalle 'Kustaa mielellään
suostuu, sillä häntä todella väsyttää
bko päiväinen pyörällä ajo. H e jättä­vät
tanssipaikan ja lähtevät rupatellen
omille teilleen.
Sanna-Maijan koti on vanhanaikai­nen
etelä-pohjanmaalainen maalaistalo.
Isosta 'porstuasta", jonne K a l l e Kus­taa
jättää pyöränsä, menee, ovet pää j a
erustupaan*', sekä raput yläkertaan.
Erustupa kuuluu talon_ palvelusväelle,
faätupa on suuri, neliskulmamen huone.
ö\-inurkassa valtavan suuri takka-muuri.
Perällä on kaksi rinnakkain
olevaa kamaria, joista toinen on isän­hän
ja emännän pyhäkkö. Tuvan pe-jalla
pöydän takaoia on vanhanaikainen
JaUiasta kattoon ulottuva könniläinen
2Jan jakaja, joka laiskasti, mutta var­masti
mittaa aikaa. Tuon könniläisen
^^ellä seinällä on kolme sotilaskivää-
Tuvan yhdessä nurkassa on kaksi­kerroksinen
sänky. Ulko-oven j a o v i -
^akammarin välissä on talon '^pöykä-
''^ -yöastia. Kalle Kustaa, j o k a huo-
^l^^^ällä olevat sotilaskiväärit ajat-m^
voiman kehittämiseen rauhanomaisia
tarkoituksia varten.
Ehkäpä jo piankin saamme kuulla I^^^J^ia siitä, kuinka junat, autot ja
^J^torit kulkevat atomivoimalla. S i l -
^o^n myöskin tulisi poistumaan suuret
, ^; ja lämpökustannukset, jotka ny-
'>'3an (n-at monilla ihmisillä raskaana
kakkana.
^Ö^ko todellakin satumaisen ja i h -
^|'J5en atomivoiman käytäntöön otr
tuomassa ihmisille ihanan ja
telee. että taitaapa tämän talon mies­väki
olla sotaintoa täynnä, kun on noin
paljon pyssyjä. Sanna-Maijalle hän
huomauttaa: — Xäkyypä talon mies­väki
olevan innokkaita metsämiehiä,
kun on noin paljon tuliluikkuja sei­nällä.
— Sotilaskivääriähän nuo ovat. Tä­män
talon kaikki miehet, lukuunotta­matta
renki-Lauria, ovat suojeluskun­nassa,
sanoo Sanna-Maija. Kalle Kus­taa
ajattelee, että pöhlöjä näkyy mies­väki
olevan tässä talossa, lukuunotta­matta
renki-Lauria.
Sanna-Maija laittaa vuodetta kun­toon
alasänkyyn ja pahoittelee: —
Kylläpä*kävi huonosti, kun täytyy olla
täällä tuvan puolella nukkumassa. Tuo­t
a minun ylikamariani ruvettiin eilen
kunnostamaan. Sinne laitetaan uudet
paperit j a puuosat maalataan. Viikon
päästä se on taasen kunnossa j a pääsen
takaisin sinne nukkumaan. Sanna-
M a i j a siinä puhelee kaikki talon asiat.
Paljonko talossa on lehmiä, hevosia,
lampaita, sikoja j a paljonko talossa on
maata, sen saa riyt Kalle .Kustaa tietää.
Viimein hän k a i kylläst3-y kehumiseen,
koska riisuuntuu ja menee vuoteelle ja
kehoittaa Kalle Kustaatakin niin teke-
•.mään.
Kalle Kustaa risuu takkinsa ja l i i ­vinsä,
jotka asettaa tuolin selkänojaan,
etteivät pahoin rypistyisi. Mutta mitä
tehdä housuille, jättääkö ne päälle, v a i
ottaako pois? Siina meinasi tulla hä­nelle
tietämättömyys. Mistäpä sitä
kaikkia tietää, kun ei ole tosissaan en­nen
tällaisissa hornissa ollut. Kyllä on
parasta jättää ne päälle, on se silloin
varmempaa, ajattelee hän ja vetää l a ­pikkaat
jaloistaan ja vie ne uunin luo.
jossa on ennestään muidenkin talonväen
kenkiä. Mitä tehdä tuolle vyölle ja
vyössä olevalle tuppelukselle? Kylläkai
sekin on paras ottaa pois. Niinhän isä-
Kustaakin tekee, kun hän kömpii äiti­muorin
selän taa nukkumaan. «Ja eikä
Sanna-Maija >pääse minusta mitään
huonoa ajattelemaan, jos sattuisi vahin­gossa
nukkuessa tuo ''tuppiroska" jo­tenkin
häntä koskemaan, päättelee
Kalle Kustaa j a otta vyön tuppeluksi-neen,
jotka asettaa tuolille. Hän köm­p
i i Sanna-Maijan viereen, joka ottaa
hänet vastaan, hellään syleilyynsä.
— Olisi kai ollut paljon viisaampaa,
jos olisin mennyt nukkumaan jonnekin
heinälatoon. Olisi siellä saanut ainakin
o l la rauhassa. Xyt ei tule kumman­kaan
nukkumisesta mitään, kun tuo
Sanna-Maija pölisee kaiken maailman
asiat ja "kruuvaa" niin vietävästi, että
ihan meinaa hengen salvata, ajattelee
Canadan tunnetuimmat koomikkonäyttdijäi Johnny Wayne ja
Frank S/iustcr, ovat juuri aloittaneet 25. näyttclyvuotcnsa, jonka
aikana hc tulevat esiintymään CBCn tclcvisio-o/ijchn^issa.
K a l l e Kustaa hikisenä. Vihdoinkin, vä­syneenä,
nukahtaa hän Sanna-Maijan
'•hialle''.
Kivimäen isäntä-Antti oli nukkunut
yönsä huonosti, kun o l i tullut otetuksi
l i i k a a "miesiäväkevämpää", eilisissä
kilpa-ajoissa. Se vaikutti sen, että nyt
sunnuntai amuna oli noustava ylös ta­vallista
aikaisemmin,
— Täytyy viärä hevooset takaniitylle
pyhän aijaksi syämhän tuarctta " ä p ä ­rää",
myhäilee Antti isäntä. Eihän
nuasta trcnki-Aaposta ja Laurista oo
hevoosten perhän kattomhan näin py­hään
aikana. Xäläkhän ne sais kualla
niiren pualesta, kun tulhan kotia koska
keriithän, ajattelee isäntä,, tullessaan
lupaan. Hän menee ulki-oven luona
olevan "pöyhkänän"' luo ja tekee vissin
aamu tehtävän, sekä sylkee pitkän
mällisyljen yöastiaan.
— Ahaal \'ai on nicirän tyttären
''h'all,a"' poikia, ajattelee isäntä itsek­seen,
kun näkee miehen vaatteet Sanna-
Maijan sängyn luona tuolilla. Johan
se olis hänenkin aika kattua ittellensä
miästä, kun on jo ikääkin kortyny, jos
en väärin muista yhyreksänkolomatta
vuatta. Ei oo meirän suvus flikka i h i -
miset muut ollu niin kauan yksinänsä,
kun tua meirän Sanna-Maija. Olihan
sillä kyllä nuarempana yksi konttoristi
siältä Vaasasta, jonka kans se kittasti
toista vuatta. Mutta lopun minä siitä
tein. Eihän se nyt sellaanen sopinut
mihinkään, että köyhä konttoristi kun
" k i r k o n rotta'', tulis vävyksi Kivimäel­le.
Ei mitään . , . lopun minä siitä tein.
— Hyvät on tuolla poialla ainakin
verhat ja oikein kototekoosta sarkaa,
ajattelee isäntä, hypistellessä "vävypo­j
a n " sarkkatakkia. Kun hän näkee
K a l l e Kustaan lapikkaat oman saap-paittensa
vieressä, tekee Kivimäen A n t ti
siitä omat johtopäätöksensä.
— Kyliä tua poika on paremmasta
"••^»Uen ajan? •
LIEKIN ASIAMIEHET
JA -YSTÄVÄT! TILATKAA...
LIEKIN 20-YUOTISNUMERe.Ä
® Tämä Liekin 20-vuotisjuhlanumero ilmestyy
juhlallisessa asussaan marraskuun 26 p:nä.
Siitä tulee todellakin loistonumero.
Sen sisältö tulee olemaan monipuolinen ja arvokas.
Kuka hvvänsä voi tilata tätä Liekin 20-vuotisjuhlanumeroa ys­tävilleen
ia tuttavilleen täällä, Suomessa tai Yhdysvalloissa, lahet-tämällä
lehtemme konttoriin henkilöiden nimet ja osoitteet, joille
haluaa tämän juhlanumeron lähettää.
Juhlanumeron hinta postitettuna:
Suomeen 25c — Yhdysvaltoihin tai Canadassa 15c
Lähettäkää tilauksenne heti!
LIEKIN KONTTORI
Box 69, Sudbury, Ontario
paikasta kotoosin, kun sillä on nuan
hyvät kampheet. Pitäisi nyt vaan San-
M a i j a poiasta k i i n n i , k u n on kerran sen
saanut "hiallens." Kohtahan sitä tässä
minäkin vanhenen ja joutaas tämän
talon tyät nuarempaan ihiniisten perhän
kaltottavaksi. Onhan tuolla meirän
vanhemmalla flikalla imiähenä se akra-noomi,
ja tuala se toises kamaris viälä
nukkuu, ettei siitäkään oikiaa tyämiäslä
luu, aprikoi isäntä. Paainpa nua uuren
vävypoian lapikhat jalakhani, kun meen
viämhän hevoosi^ sinne takaniityle.
Kun tuun siältä takaasin, luulisi tuan
poian siiloon jo olohon ylähällä, että
saan ottaa poialta ittekänsä selevän,
nrnkälaasesta paikasta hän on kotoo­sin.
ja säästyyhän omat lapikhat tual-lakin
reisulla. Isäntä vilkais:'e könni-läis.^:':
V. mikä osoittaa ajan olevan jo
kuusi aar.nilla. .Samalla hän huomaa
kellon vierellä olevat sotilaskiväärit ja
tuumii: .
— Jaa-ah, tänäänhän ne ovat taas
ne suajeiuskunnan hariootuksct. Pitäii
niihinkin kcriitä. Tua meirän trenki-
Aapo. sc kans yhtyi siihen suajeluskun-han,
nuitta ei oo enää käynyt niissä
haricotuks^ssa sen jälkeen kun o t in tä­hän
tyähön tuon L a u r i pojan. Häntä
en oo saanu yhtymhän suojeluskunt-han,
vaikka oon kuinka yrittäny. Sanoo
vaan olevan niin paljon muuta mene­mistä,
Tua L a u r i ei vishinkään oikein
tykkää koko suojeluskunta hommista.
Hän on kotoosin jostain Etelä-Suomesta
j a siällä ei kuulemma oo palion nuaria
miähiä, jotka olisvat suojeluskunnassa.
Jotkut kyläläiset on tiänhet sanua, että
hänellä on niitä sosialistisia ajatuksia
ja sen tähäre ei hän y h y r y suojeluskunt-han
Kivimäen isäntä muistaa, k u n hän
kerran ollessaan L a u r i n kanssa levittä­mässä
lantaa perunamaille, ehdotti L a u ­rille
yhtymistä suojeluskuntaan j a m i ­ten
hän o l i isännälle vastannut:
' — Kuulkaappas Kivimäen isäntä.
Minä olen jostain kuullut, että minua
pidetään jo'.enkin epäsuosiossa olevana
henkilönä tällä perukalla, kun en ole
yhtynyt teidän esittämäänne suojelus­kuntaan.
Isäntä, minä sanon teille suo­raan
miksi minä ei y h d y siihen. Ensiksi.
Onhan meillä Suomessa vakituinen v a l ­tion
ylläpitämä sotaväki, jossa kaik­kien
fyysillisesti j a henkisesti terveitten
miespuolisten henkilöiden täytyy pal­vella
ja missä »minäkin olen vuoden pal­vellut.
J a Suomen v a l t i on sotaväen y l -
läpitämiskustannukset me kaikki Suo­men
kansalaiset maksamme vissinä ve­rona,
n i i n tekin kuin myös minäkin.
Eikö nyt suojeluskunnan ylläpitämi­nen
Suomen pienelle kansalle tule kak­sinkertaistamaan
verotaakkaa. T e isän­tä,
samoin kuin minäkin, monasti ha­luaisitte
uusia vissejä tanvitsemiamme
esineitä. Isäntä on usein puhunut, että
teidän pitäisi saada uusi puimakone,
uusi niittokone j a niuuta uutta maan-viljelyskalustoa,
jota ette ole voineet
uusia, k u n talonne tuotteista saamanne
»
- %
rt» .
Lauantaina^ marraslratui 19 palvanä. 1955 Sivu 7