Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 13, 1954

              Sovitus
BAI>nSTE M U R I E L kohosi seiso­maan
tilUurjojcnsa äärestä py>'h-
Icien huolellisesti kynänsä harmahtaviin
hiuksiinsa, ja sulki laihoilla, vapisevilla
käsillään nahkakantisen kirjan.
•Asiani ovat huonommin kuin luulin-
• kaan. Vuoden alussa olen pakoitettu
jättämään vararikkoanomuksen", muti-
- s i hän itsekseen. 'Mutta millä saan
. varastoni jälleen kuntoon. Viranomai-
. set tulevat tarkastamaan tietenkin joka
paikan ja varastosta puuttuu paljon.
Ellen saa M r . Hilleriltä lainaksi tava­roita,
en voi säästyä syytteestä. Kon-kurssirikoksesta
voi pahimmassa ta­pauksessa
tulla vuosi tai puolitoista",
pitkitti hän ääneenajatteluaan.
Juuri silloin kilahti myymälän ovi­kello.
Baptiste Muriel pisti kassakirjansa
nopeasti kaappiin mennen avaamaan
" ovea. Liikkeen sulkemisaika oli jo ai­koja
sitten ohi, mutta Baptiste ei kos­kaan
ollut niin*tarkka siinä suhteessa.
Jokainen kauppa oli hänelle hyvin tär­keä,
sillä vararikkoanomuksen jättämi­nen
maistraattiin voi siten lykkäytyä
muutamalla päivällä — olettaen tieten-se,
jossa puolustellaan — ei DreyfuSta
•vaan Esterhazya! Alkulauseessa sano­taan:
Tämä filmi 'ei tee oikeutta niille
Bville, jotka saivat tuomarin ensimmäi­sessä
oikeudenkäynnissä tuomitsemaan
kapteeni Dreyfusin syylliseksi. Tuoma­reita
tukivat alusta alkaen pätevien kä­siala-
asiantuntijoiden todistukset. Näin
ei voi ilman muuta tekemättä vääryyttä
fhistorialle puhua armeijan johdon ilmei-seestä
syyllisyydestä . . . Dreyfus-juttu
ei ollut niin yksinkertainen, kuin tämä
elokuva osoittaa . .
Vaarallinen vielä tänäänkin on ilmei-seuraava
sensuurin poistama Zolan
Jause, joka oli elokuvaan otettu hänen
romaanistaan "Oikeus":
*Olemme uhmanneet tämän maail­man
mahtavia, kaikkia niitä, jotka ai-tkaansaavat
sotia välittämättä inhimilli­sestä
kärsimyksestä pelastaakseen oiian
tiiahtavuutensa.
».Ajattele rakkaani kaikkia lapsia, jot­k
a nukkirvat rauhallisesti Pariisissa,
iBerliinissä. Lor^toossa. koko maailmas­sa
ja jotka on merkitty tuhottaviksi
•taistelukentillä. Niin ei saa tapahtua.
IMaailma täytyy valloittaa rauhanomai­sesti.
Tarvitsemme lujaa demokratiaa,
»joka perustuu työlle ja joka tekee mah­dolliseksi
rikkauksien oikeudenmukaisen
tjakaan lumisen."
Dreyfus-taisteluUa Zola piirsi nimen­sä
yhtä kuolemaitomasti historiaan kuin
kirjallisilla teoksillaan. Hän osoitti, mi­ten
suunnaton vaikutus voi olla älymys­tön
tnlustajalla. joka panee tietonsa, tai-tons.
1 ja arvovaltansa taisteluun oikean
asian puolesta, Zolan syytöskirje on
luettava vielä tänäkin päivänä. Tänä
päivänäkin militartetinen ja shovinisti-men
kiihoitus saa lyödä korvalle ennak­koluulotonta
ajattelua ja polkea jalkoi-
'hins.1 ihmisyyttä ja oikeudenmukaisuut­ta.
Ajankohtaisempi kuin milloinkaan
on Zolan julistus rauhan puolustamises­ta
ia sotapropagandan rikoksen estämi­sestä.
"On rikos, kirjoittaa Emile Zola. vie­dä
harhaan yleistä mielipidettä, kasvat­taa
siiä kieroon ja johtaa se suoranai­seen
mielettömyyteen. On rikos myr-k
y i t . i ä yksinkenaisesli ajattelevia tai
ajatteluun tottumattomia ihmisiä, kiih­d
y t t ä ä suvaitsemattomuutta ja taantu-muk.
sellisuutta käyttäen hv-väksi surku-tehavaa
juutalaisvihaa . . . On riko.<
väärinkäyttää isiinmaallisuut^i vihan
liets*)ntaan ja on rikos tehdä miekasta
nykyajan jumala, koska kaikki inhimil­linen
tiede työskentelee totuudenmukai­semman
tulevaisuuden puolesta. "
V
!.^.-.s*->^\:>r->;-:.;.>;.:t-:.:.:.:,.-;
-V
. J S . > *
m
Samaan aikaan kuin canadalainen jääkiekkojoukkue oli hyvin epäpopuläartnen Euroopassa satvat torontolaiset kam<telijat Frances Dafoe ja Norris Bmvden osakseen erikoista ihailua, voittaessaan maatlman kaunolmsteluktlpadun Kuvassa miss Dafoe ja hänen äitinsä juuri kotiin palanneina. "Oslossa me havaitsimme, etta canadalatsia kunmomk]^
erikoisesti. Ihmiset olivat sangen ystävällisiä^*, sanoi miss Dafoe.
kin, että tulisi joitakin suurempia kaup­poja
ja hän saisi käteistä rahaa lasku­jensa
maksuksi. Tulija oli nuori siistis­t
i puettu mies. Hänellä oli yllään rus­kea
ulsteri, harmaa huopahattu ja sar-visankaiset
silmälasit. Miehen kasvoil­la
näkyi kuitenkin jotakin kovaa, mel­kein
peloittavaa. ''Millä voin palvella
teitä, herra?" tiedusteli Baptiste. Hän
koetti voittaa äkkiä syntyneen epäluu­lonsa
koettaen esiintyä mahdollisimman
rauhallisesti.
Tulija sulki myymälän oven huolelli­sesti
jälkeensä astuen Baptistin ohi
tiskin luo.
''Minulla on hiukan juttelemista
kanssanne", virkkoi hän käheällä ää­nellä
ja Baptiste näki, että mies tuijotti
häntä uhkaavasti silmiin.
' M u t t a minä en tunne teitä. Olenko
ehkä . .
' ' V a i ette tunne minua enää"', kertasi
mies. "Teidän muistinne on kovin huo­nontunut
viiden vuoden kuluessa."
Baptiste katsoi tarkemmin miestä,
mutta ei nähnyt hänessä yhtään tuttua
piirrettä.
" E n todellakaan voi muistaa, missä
olisin nähnyt teidät ennen?" virkkoi
hän hiljaa.
"Saanen siis teroittaa muistianne.
Siitä on jokseenkin täsmälleen viisi
vuotta ja kolme kuukautta, kun olemme
viimeksi tavanneet ja silloin tapasimme
oikeussalissa. Jos koetatte muistella
tarkemmin, muistatte varmaankin mie­hen,
jonka nimi oli George Scott. Minä
olen juuri tuo mies . . . "
Mies loi)etti äkkiä ja Baptiste tunsi
kalpenevansa. Hän alkoi vähitellen
muistaa koko tuon vanhan historian.
Mutta muukalainen jatkoi:
"Te tunsitte minut silloin varmasti,
kun väititte juryn edessä, että minä olin
juuri mies. joka olin tehnyt murhan.
Kummallista .että te silloin tunsitte niin
varmasti minut, mutta ette tunne n \t
enää . . . '
"Minä luulin ainakin, että te olitte
sama mies. joka pakeni tuon murhatun
miehen luota kadulla. Minusta näytti
siltä", sopersi Baptiste kalpeana.
"Mutta luulo ei aina ole tiedon arvoi­nen.
Tiedättekö, mitä tuo teidän k i ­rottu
luulonne silloin merkitsi. Se tuot­ti
minulle viisi vuotta pakkotyötä, viisi
raskasta, pitkää vuotta. Teillä ei mah­da
olla aavistustakaan siitä, miltä tun­tuu
istua viisi vuotta vankilassa syyttö­mänä",
puheli mies katkerasti ja hä­nen
ohuille, kalpeille huulilleen oli ko­honnut
tiukka piirre.
"En ole ollut koskaan vankilassa",
jupisi Baptiste. Hän alkoi vähitellen
tajuta, mihin mies pyrki ja tunsi kyl­mien
väreiden käyvän selkäpiissään.
''Niin, ehkä ette ole ollut koskaan
siellä, missä minä olin, mutta olen päät­tänyt
toimittaa teidät sinne. Minä olen
tullut kostamaan . . ."
"Mutta minähän en tiennyt tekeväni
teille vääryyttä silloin. Luulin todella­kin,
että te olitte murhaaja . . . Kas­vonne
näyttivät miehen kasvoilta, joka
pakeni murhatun luota", puolusteli
Baptiste.
"Ei pidä mennä vannomaan sitä, mi­tä
ei tiedä todeksi. Siitä seuraa aina
rangaistus, kuten nyt teillekin. Ette eh­kä
tiedä, että olen käyttänyt nämä kuu­kaudet
vankilasta päästyäni tutkiakse-ni
teidän asemaanne ja ylimalkaan elä­mäntapojanne.
Olen päässyt selville,
että raha-asianne ovat huonolla kan­nalla
ja että teitä uhkaa vararikko. Tu­len
järjestämään asiat niin, että teitä
syytetään ennen sitä petoksesta. Te
saatte tutustua vankilaan, jonne toimi­titte
minut syyttömästi . . ."
Miehen äänessä ei ollut lempeyttä.
Hänen ohuet huulensa olivat tiulcasti
yhteenpuristetut tuijottaessaan uhriin­sa.
"Mutta joudutte itse uudelleen van­kilaan"',
koetti Baptiste peloitella.
"Sinnepä minä en juuri joudu", epäsi
mies. "Olen suunnitellut niin hienosti
koko jutun, että vaikka te syyttäisitte
minua mistä, ette voi sitä todistaa. Juu­ri
täksi illaksi, jolloin aion panna suun­nitelmani
täytäntiiön. olen hankkinut
itselleni pitijvän alibin. Kolme toveria­ni
tulevat vannomaan, etten ole ollut
illan kuluessa tässä kaupunginosassa
lainkaan. Teidän puheenne ei siis
merkitse mitään . . ."
••-Mitä aiotte minulle tehdä?"" sopersi
Baptiste vavisten. ^
•Sen saatte hyvin pian nähdä. Lstuu-tuk;
ia tuohon konttorinne tuoliin."
•Mutta jos huudan apua . . .?''
Scott hymyili halveksuvasti.
-Äänenne ei tule kuulumaan pitkälle.
Sitäpaitsi voin laittaa teille suukapu­lan.
Parasta on -ii-; olla hiljaa ja nyt
mar< tuoliin' "
Miehen ääni oli käskevä. Uhkaani
revolveri oli ilmestynyt hänen kateena
Baptiste katsoi parhaaksi totella. Hoq>.|
puvin askelin käveli hän pieneen kont­torihuoneeseensa
heittäytyen nojatuo-]
liin.
"Kas niin", virkkoi mies. "Xyt
don teidät sitten kiinni tuoliinne, m-ta
sillä tavalla, että kun poliisit löytä­vät
teidät, uskovat he kaikista mahdd]
lisistä vastaväitteistänne huolimatta, ei­tä
olette itse järjestänyt tämän kaiken |
Kun olen sitonut teidät, kokoilen tää
osan varastoanne mukaani ja piiloitani
esineet asuntoonne. Minulla on sinn,
nähkääs, avain. ' Asunnossanne tullaan j
minun antamistani vihjeistä pitämään!
kotitarkastus ja sinne kätkemäni esi­neet
löydetään. Tiedättekö, millaiseen |
valoon joudutte silloin, Mr. Murie
• . .
Baptiste alkoi käsittää asemansa \-a- j
kavuuden. -Hän näki miehen ottavan!
taskustaan kimpun lujaa nuoraa ja al­kavan
sillä köyttää häntä kiinni tuoliin.
Mies oli suunnitellut kostonsa todella­kin
erittäin ovelasti. Baptiste muisti j
huonot raha-asiansa ja rararikkoano-1
muksensa, jonka konsepti oli häpöi
pöytälaatikossaan. Jos hänen asun­nostaan
sitten lisäksi lÖydettäbiin
myymälään kuuluvia tavaroita, ei oli­si
epäilystäkään, etteikö hän ui voitas
syyttää konkurssirikoksesta . . •
Mies oli kietonut nuoran jo hänen
toisen jalkansa ympäri, kun Baptiste
äkkiä ponnahti pystyyn tavoittaen b-teensä
revolveria, jonka mies oli la>^^-
nut pöydän kulmalle. Hän ei kuiten­kaan
ehtinyt edes suunnata sitä vastu-tajaansa
kohti, kun Scott antoi hänelle
huimaavan iskun leukaan . . .
Maailma musteni Baptisten silmissä
mutta hän kamppaili epätoivoisella roR-keudella.
Tuoleja kaatui kumoon, pöy
dällä olevat esineet kirposivat i>erman-nolle
miesten painiessa keskenaiir..
Scott ei ollut mikään heikko mie^
mutta vankilassa vietetyt vuodet oliva-riuduttaneet
hänen voimiaan. Bapti>5^
.sensijaan oli viidestäkymnu nesta
vuodestaan huolimatta vahva i;i ^^^^
kannusti epätoivoinen hätzi.
\ahitellen alkoi kamppailu k:iänty^
Baptisten voitoksi. Hän oli (Ministun'--
nujertamaan vastustajansa alleen la ?
risti tätä kurkusta. Scott koetti tur­haan
hapuilla käsiinsä permannolle ^
Lauantaina. m a a l i s k u u | i U . p ä i T m . 19S4