Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 24, 1952

              I Yänlisla naisia mlecn
Jatkoa
OnneUisiiia he palasivat hoteUiinsa.
Matkanteko tuntui nyt aivan toisenlai­selta
kuin miltä se oli vuorokausi sitten
tuntunut. Hetken levättyään he otti­vat
matkalaukkunsa^ ja ajoivat autolla
lentoyhtiön konttoriin ja jättivät mat­kalaukkunsa
sinne edelleen toimitetta­vaksi.
Tullessaan he saivat sormuksen­sa
pois ja ^ i m o sanoi^pannessaan kote­lot
taskuunsa:
'^Meillä täytyy olla irähän romantti­sempi
paikka kuin tämä my}rmälä, jossa
sormuksen sormeesi painan. Etsimme i l ­lalla
kKilajaisiksi sopivan paikan, vaikka
saammekin viettää tämän illan ilmauv
kihlajaisvieraita."
''Taitaa tämä kihlauksemme olla vä­hän
tavallisuudesta poikkeava ja mitä^
hän omaisemme ja tuttavamme siitä sa­novatkaan?
Mutta lähettäkäämme nyt
kotiväellemme sähkeet."
!£i mennytkään pitkää aikaa, kun
langaton välitti seuraavasisäHöisen sähr
keen Suomeen: ' ^
"Melamme tänään JSäUäJähloikin.
Yllätyskö? Olemme hyvin pnndlU
sia. Huomenna matka jatkuu, Kir-joHamme.
Sylw ja Rahno"
Alla o!t iiotelKn osoite, » e lähettivät
samanlaiset sähkeet Sylvin i^Ie, "Rai­mon
äidille ja ViolaUe.
"Se on sitten kuulutettu maailmalle
ja huomenna ehkä saamme odottaa vas­tauksia.
Peloittaako sinjja ehkä isäsi
vastaus?*'
''Kyllä vähän. Olihan tämä häneUe
ainakin aikamoinen yllätys, mutta luu­len
hänen silti antavan meille siunauk^
sensa.^'
''^Saa nyi sitten nähdä/^uinka ne siel­lä
kotona kukin tuumaavat tempaukses-tamme,
mutta eivätlmn he ainakaan
meitä enää tavoita, vaiKka olisivat kuin-.
kakin ihmeissään", sanoi Raimo naura­en.
Ottaen Sylviä käsipuolesta he pa­lasivat
hotelliin. •
Hivelevää musiikkia, muutama pari
lattialla keinui sen lumoissa. Tarjoili­jat
liikkui^^t hillitysti ja vatmasti-pe^
tien välissä. Tukholmalainen hieno ra­vintola
oli jokseenkin täynnä illastavaa
yleisöä^ Eräässä nurkkapöydässä suu­ren
palmun suojassa istui eräs nuoripa­ri.
Tytöllä oli aistikas, sinmen puku
yllään, yksinkertainen, mutta se puki
häntä^erikoisen hyvin. Soikeat kasvot
ruskean tukan ympäröimänä, olivat nyt
hieman vakavat, mutta silmät sensijaan
loistivat kuin kaksi tähteä niiden koh­datessa
vieressään istuvan pojan har­maansinisen,
iloisen silmäparin.
Nyt poika otti kotelon taskustaan ja
avattuaan sen,. pujotti siitä ottamansa
sonnuksen tytön jiimettömään sormeen
samalla suudelleen vähän -värähtävää
kättä. Sitten he näkyivät juovan.mal-.
jan.
"Kilistäkäämme onneksemme", sanoi
poika hetken juhlallisims ^äänessään.:
(He kHistrvät hymyillen toisilleen. Pa­ri
kyyndhelmeä vierähti ^tyfi)n.poslallej
mutta.poika suuteli Aeix>is.
' ''Eään'tyttöni vahi r u p ^ kyyneleh-'
tunään tällaisia-päivänä?''* Pojankin
ääni vähän värähti.
"01en.niin onnellinen. !Kunpa isäkin ^
olisi-täällä ja näkisi onneni nyt^
'Raimo hyväili Sylvin kättä sanoen:
^'Menkäämme nyt tanssimaaninuuta-ma
kierros."
Siinä he sitten tanssivat, vastakihlau-tuneet.
He löysivät toisensa silloin kun
molemmilla oli suuri elämän muutos
.edessään. Matkanpäässä uusi ja outo
maailma, mielessä levottomuus tulevasta
ajasta. Toisikö se onnea ja menestys­tä,
vai oliko Imikki toivomukset haudat­tava
ehkä tulevien*, murheiden mukana?
-KestäisBcö' puhjennut räl^aus kaikki
köettdemuk^t, joita' varmasti ensialuk­si
sattuisit
Kävellessaäh hotelliaan kohti yöllä
he keskustelivat kaikesta tästä. Valoi-sm
niielin he katsoivat kohti tulevai-
' suutta. Askel sattui askeleeseen ja yhtä
rytmikkäästi he toivoivat niiden aina
sopivan toisiinsa kaikissa tulevan elä­män
vaiheissa.
"Aamulla nukutaan pitkään. Lento­kone
lähtee vasta illalla, eikä meillä ole
mitään tekemistä koko päivänä. Koko
yön joudumme olemaan koneessa ja sii­nä
varmaakin tulee vain vähän nuku­tuksi",
Raimo puheli.
''Kyllä siitä tulee jännittävä matka
J^iöM WeueriWitpm MmitU 'etäSnäjpäimnäLison kotkan,
nimeltään kuUäkotka, rtukf on hyvm Jtarvinamen 4intu, Kotka,
}oka sUkelHJlmasta-karMnoU^ olevm. kissan Mmppumi oli nHn iso,
ettäsensä^nvälioUSSjtutimaa^ Kuva oh erään taiteilijan piirtämä
jd kuvaar^lanrtettOj tniss
pyssyään^joUiLam^kptkan. > '
tovoima vaikutti maapalloon niin että
syntyi voimakkaat luode- ja vuoksi-il­miöt.
Kiertolainen jatkoi kiertoaan tu­hansia
vuosia läheten vähitellen maapal­loa.
Mitä lähemmäksi se tuli, sitä voi­makkaammin
vaikutti sen vetovoima ja
sitä jättiläismäisemmiksi muodostuivat
nousu- ja laskuveden vaihtelut merien «äin ensikertalaiselle, mutta olethan si-rannoaia,
kunnes kiertolaisen yhä lähe- niukana ja sinuun luotan enemmän
tessä vedet lopulta kiskoutuivat läheUe kehenkään toiseen.»
päiväntasaajaa, muodostaen renkaan "Raimo puristi lujenmim Sylvin käden
ympäri maapallon ja jättäen muun osan kainaloonsa, ikäänkuin siten ilmaistak-maapallpa
kuivaksi. Mutta kiectolaisen^ ^®^> että luota vain mmuun, koetan ol-yhtä
maapalloa lähetessä muodostui kes- luottamuksesi arvoinen, mutta ääneen
kinaisen vetovoiman jännitys niin suu- ^ ^ ^ i;
i ^ i , että kiertolainen ei voinut sitä i e s - "Kiitos luottamuksestasi, vaikka vä-tää,
vaan hajosi atoomeiksi. Sen naaa- hän minä taidan turvanasi sitten olla,
pallon vesiin kohdistunut vetovoima jos koneelle huUusti kävisi. Mutta ei
lakasi äkkiä vaikuttamasta j a kierto- nyt puhuta sellaisesta mahdoUisuudes-laiscn
vetovoiman otteesta vaq>autuneet ta."
vedet maapallolla vyöryivät poi^)äm Saavuttuaan hotelliin, saattoi Raimo
I»iväntasaa|an scu^uOta ja siten aiheu- Sylvm ömän huoneen oveUe, Hetkeksi
tui 40 vuorokautta kestänyt jätlHäis- hän veU kihlattunsa syliinsä suudellen
niäinen tulviminen Afrikan pohjoisosas- heUästi Sylvin odottavia huulia.
sa,A'fcahiassa,IPersiassa, Aasiassa ja Y h - - * ' H y Ä >^tä, rakas! jNuku hyvin ja
4ysvaltojcn eteläisillä seuduilla. pitkään. Hucanenna nähdään taas."
Tämä <m olettamus, mutta mahdolli- "Hyvää yötä, rakas Raimo!» Sylvi
suuksien rajojen sisällä on sellainenkin vastasi kiertäen kätensä Raimon kau-sattuma,
ja «vedenpaisumuksen" seli- laan ja nopeasti suudelleen tätä katosi
t^^senä tyydyttää se %'alistunutta ih- omaan huoneeseensa,
mistä kokolailla paremmin kuin raania- «euraavana päivänä heille tuli kolme
tun tarun sditj^s, jonka mukaan Jehova sähkettä Suomesta. Ke olivat Sylvin
vihapäissäan hukutti ihmiskunnan, kun isältä ja äitipuolelta, Raimon äidUfö ja
eivät hänen luomansa ihmiset älynneet Erkötä, s ^ Violalta ja Reinolta. Kai^
däa hänen mielikseen, vaan unohtivat kissa niissl toivotettiin onnea, mutta ih-käristena
hänelle uhrilampaita, eläen metdtiin kuitenkin näin äkkinäistä kih^
iloista ja syntistä elanuul. laosta ja atä, kun eivät julkaisseet sitä
luomessa. Kirjeissä tuulema tulisi l i ­sää
"nuhteita». J
. Sylvi ja iRaimo istuivat^ellisen -huo­neessa
tutkien sähkeitään.
'^n^ lainkaan ihmettele heidän häm-inästyslään,
- sillä ^äkkinäinen tenipaus
tämä Ideiltä ol&m. Itsekin ihmettelen
katsellessani sormusta sormessani", Syl­vi
sanoi.
^'Joko alat katua?" Raimo vastasi
siiryen Sylvin viereen ja -katsoen hy-^
myillen morsiantaan.
"Enhän toki, älä nyt tuollaista kyse­le*',
ja Sylvi pörrötti Raunon hiuksia.
<Raimo vangitsi Sylvin kädet j a veti
hänet, puoleensa.
'Kuinka kiitdllinen olenkaan kohta«
lolle, että sain sinun rakkautesi.puolelle-ni.
Kunpa, rakkautemme-kestäisi kaik­ki
koettelemukset, tnltä e-teemme tulee
lähiaikoina. Minä puolestani olen siitä
varmaj mutta jos sinä .kyllästyt mi­nuun,
niin sitten ei enää mikään ole elä­misen
arvoista."
Sylvi kiersi kätensä'Raimon kaulaan
ja suuteli sulhasensa poskea.
'•»Nyt sinä olet tuhma tuollaista epäil-lessäsi.
Vastahan elämä on edessämme
ja yhdessä voitanune kaikki vastukset
Älkäämme ruvetko nyt murehtimaan
asioita, joita ei vielä ole ollutkaan ja joi­ta
tuskin tuleekaan. Olkaamj^e iloisia
ja luottakaamme tulevaisuuteen, tuo­koon
se sitten tullessaan hjrvää tai huo­noa.
Olemmehan toistemme t u k ^ a niin
myötä- kuin vastamäessäkin."
"Olet oikeassa, turhaahan ^ n mureh­tia
olemattomia. Kirjoitetaan nyt kir-jeet
kotiin ja sittenhän meille ei enää
jääkään aikaa, kun täytyy lähteä."
He Jdrjoittivat molemmin >k&^
tiinsa Ja tämän jälkeen olikm jo lähdet^
tävä lentoyhtiön toimistoon^ josta bussi
veisi lieidät lentokentälle.
Maksettuaan hotellilaskunsa lähti\^t
he hotellinomistajan oimentoivotusten
saattamina kävellen kohti toimistoa.,
Siellä^he saivat matkaliput perille saak­ka.
Kello neljä lähti kaksi matkustajia
ja heidän tavaroitaan täynnäolevaa bus^
sia lentokentälle. Matkustajat olivat
kaikki suomalaisia. . Lähte\^ kone oli
ylimääräinen, siirtolaisia varten järjes-tetty
kone.^
Kentällä oli vielä J>assi- jajg)putar.
neeseen | e f , ^ur^^.ffgMi^og^torin^
kone. FaiHkoja oh 48 Ja :|jb^;|ti kaikki
paikat oli myyty. .EK'at Syjyl ja Rai­mo,
nähneet, ketään tuttuja toisten läh­tevien
joukossa. He saivat istumapai-teit
kdheen .etupuolelta ja siitä oiiiysi
l i ä k ^ a siiven etupudelta alas.
: moleminin puolin oli istuimia, kaksiaua
rinnan.. 5ylvi ja Raimo istuivat rinna&v
:kain:^rittäin mukavilla istuimilla; joih
yci^i sai taivuttaa makuuasentoon. .
.Keskdlä>konetta oli keittiö ja tarjoi-^
luvälikkö, peräosassa taas matkustajille
osasto J a a v a n perällä oli matkatavara*
osasto. Aivan koneen edessä oli ohjäa^
mon lisäfesi radrohytti ja pesuhuoneet
. Kone oli oikein upea sisältä ja^^varmasti
siinä matkustajat tunsivat viihtyvänä.
^ e l i o tuli 5 Ruotsin aikaa ja koneeo
moottorit olivat jo käynnissä. Lento*
: emäntä, kaunis nuori<nainen, kävi jokai»
sen luona ja kehoitti jokaista lailtafiaasD
varmuusvyörTkiinni; Vyö piti olla kiin»
ni aina koneen noustessa ja laskiessa.
Niinä aikoina ei myöskään saanutpolt*
taa tupakkaa.
, 'Nyt annettiin lähtömerkki ja kone
^ rullasi kiitoradan päähän. Siinä hetken
vielä koneita ^iä3^täen, saadakseen riit*
tävän. kierrosnopeuden moottoreille, se
lähti rullaamaan ja hetken ^luttuä oi*
tim ilmassa. Vatsanpohjasta tuntui vä­hän
ilkeältä, mutta kohta tasaantui, ei­kä
huomannut enää minkäänlaista hei­lumista.
^Maa jäi tyhä alenunaksi, talot olivat
enää leikkimökkien näköisiä koneen
suunnatessa matkansa kohti etelää ran­nikkoa
seumten.
"Kyllä tämä on mukavaa. Turhaan
minä' pdkäsm lentämistä. Tämähän
menee tasaisemmin kuin juna ja laiva,
vaikka alussa tuntuildn pelottavan kat­soa
alas", sanoi Sylvi.
Hauskalta tuntuikin, katsella maise­mia
jdhäältäkäsin! Kaikki nävttiniö»
piendtä. Mereen pistävät niemeÖieet
ja saaretjeroittuivat kuin kartalta.' P»*
meys tuli kuitenkin pian ja näköalat
muuttuivat siellä täällä Dilkottavika
kaupunkien ja kylien valoiksi.
«LentoemlUita ja kaksi miestarjoilija
kantoi j a kahvia matkustajUle. Jokai­sen
matkustajan cdesM oli tarjotin, jon­ka
sai asetti» sitä varten asennettuun te­lineeseen
jokaisen eteen ja siitä oli hy­vä
syödä ;ja juoda.
S^^me ja Raimollekin tuotiin tar-jottimilla
kahvia leivän kanssa ja viini­lasit.
Hyvältä ne maistuivatkin. Mat­kustajat
tuntunet olevan kaikki h j n ,^
tuulella, Useimmat heistä lensivät ensi
kertaa. Lapsiakin oli mukana paljon»
^ muutamat olivat lähteneet matkaan
-.Is&o perheineen. Oli siinä «luksi
mettdemistä, mutta nyt pimeyden toi-
Sivu 4 Lauantaina^ tonkokaim 24 pährinä, 1952