Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 24, 1952

              tto koivim tuohesta,, totia ja lai-letuista
puista, jotka Justus o l i -
lyt tasaiseksi. Kaikki <di uutta jä­istä,
kaikesta uhoi uutuuden puh- , j a mitapa^muuta tämä oUkuin lintu-uoksu.
|en konserttia.. Saipa tässä olla omassa
isesti hyräillen laitteli Esteri Re- vapaudessaan.^
a tavaroita ja huonekaluja päikoil- 'äTänensiixui vielä laulaessaan ja ihas-
Valkeat uutimet saivat myöskin tellessaän uujta kotiaan, kuului koputus
........
ansa mökin ikkunassa. Täällä nyt
saa asua ilman vuokraa ja Iin-lauiu
on kadun rätiseviä ääniä ku-aa.
On kuin istuisi konserttisalis-*
joudettiin jo vähän seurailemaan
samatkustajiakin;; ; Totiin: tutt^^^
sia j a keskusteluryhmiä syntyi sin-
'nne.-, ...4. •
kaiselle oU myös järjestetty erikpi-ilkku,
joka skälti lentoj^tiön mai-karttoja,
postikortteja ja kirjoi-peria.
Nyt oli hyvää aikaa kirjoit-ortit
Suomeen. iLentbeni^tä tpi-isi
ne postiin seuraavassa^ ^stsfa-spaikassa.
iPpstimaksua ei tarkin- ,
maksaa,/i^aÄi^^ k^^
niinkuin kEiikki tarjoilu koneessa;
simmäinen lasketxtiim^äik^
purissa,- S a i a a ^ , ; ^Kaftiki
ttelivätv iyuinka to
inuttä taipa s^
J>i)ik]^ö^5it^
ukaisesta käkuieitistä:
ntokehtan valot j p n S ^ ^
Jien oli paÄVa vaiÄ
räleen
Kesä kului työsai ja touhussa. Kului
myöskin syksy, 'Kaikki kasvit oli saa-tarva
suojaan ennen kylmän tuloa. Eipä
siinä ollut vielä mitään myy tavaksi, jos­ta
olisi kertynyt rahaa talon tarpeisiin ja
oveen» Kutsun saatuaan astui sisään ai- siksi olikin Justuksen lä.hdettävä tal-van
tuntematon mies ja kysyi:
" ^'Kiika omistaa tämän talon?»
Justus selitti, että hänhän sen omis­taa,
jos tässä vielä mitään omistamista
on, vastahan juuri saatiin tavarat si­sään,
joten eihän tässä vielä ole mitään
valmista omistettavaa.
"4Q>kn tämän k u n n ^ veronkantaja.
Ka^kymmentä' dollaria on tästä pai­kasta
Vero vuodessa. Täs^ olisi las­ku;
joka «disi maksettava^^ sanoi veron-veksi
kämpälle työhön. Piti \'ain kat­soa,
että kaikki riittäisi siksi ajaksi, kun
hän on poissa. Puita ainakin piti olla
paljon, että perhe pysyisi lämpimänä.
Siellähän ne kaksoiset potkivat vuo­teillaan,
eivät tahtoneet enää pysyä peit­teissään.
Tuo poika vallankin oli koko
vekara. Kyllä siitä mies kasvaa, isän
apu kohoaa. Monia viiosia siihen ku­luisi
vielä, ennenkuin apu joutuisi, vielä
on ponnisteltava yksin. Nyt sitä vielä
jaksaakin, kun on miehuusiässä, mutta
kun vanhuus tulee, hiih oh miikavä luot­taa
silloin omaan poikaansa. Ja äpiia'
k a i ^ Esteri j^[>dtkk^
talo vaurastuu, Oli s ^ ^ kaikenlaisia as­kelta
^tieii^va Ja peraän-
; katsot^va^A^imon ÖÄ
?;nuÖräii^
;on hdpompaa. Sa| J i ^ i ^ ' lepuuttaa
. .den ääni, mutta inätS muuicaan sc^ olisi
^ i ^ t ^ l U L J ^ i ^ , ' ^ j a : j i a i^
pain, kuulili taas samaiJaista liuutoa
ja sillloia Esteri 'Repekha kävi ulkona
katäohiassa, minkälainen elukka se on,
joka sellaista ääntä pitää. Huuhkaja
se siellä huoneen lähellä yksinäisesKi
puussa huhuili. Mutta kaamealta sen
- äärd kuului yksinäisessä pimeydessä.
Aika kului, vaikka hitaastikin. PäiN^ät
pitenivät. Tuli kevät ja sen matkassa
Justuskin kotiin. Kuinka he olivatkaan
kaivanneet toisiaan ja Justus myös lap­siaan.
Heitä muistaessaan oli saha
puussa nopeammin suhissut ja pinot no­peammin
kohonneet, sekä piilu, rata­pölkkyjä
tehdessä oli irroittanut pitkiä
lastuja puusta. Nyt oli ikävä poissa ja
perhe taas yhdessä.
^ Aika kului hupaisasti, vaikka työtä
piti tehdä kovasti. Peltoalaa oU lisättä­vä
ja- kylvöt tehtävä, kuten aina ke-vi
lie taidulie' l i d i ' jössa^^
" sointi kielletty,^* >
eni tösrtäys i v Ä ja k ^
Se ndlasi haUiri ^ t ^ " j a mätki&ta;-
voivat meillä J!£döiU?lem ulos.
inen lähti l ä h e ^ ^ o l ^^
oli ravintola j:KehtäHä'«-ki^^
ut olla iiikemeeh^tyilä^' -Nyt tjiltiin
Saksassa.;.' . r , . ' - J;'"--/. ,••
M ja Raim<i)m<mlvät^^
ravintolaan: C<Piai?^kuitenkfe^
iin, että hinnät^li^ti%^
Jotain kuitenkin-ostettiin. Raimo-osti
olutta ja SylviHejöta^
äytyy maistaa ityt^^tärsaksl^
i> kun olen kuiilhit sitä aina^ehut^
n^ vaukka en erikoiseni^
'älitäkään''^ WKU- l l a i m o ^^
ta maistettuaam: v^'Vah^^
a. onkin.. Jps. muutamai) puHon Ot-
Vniin pian.{«ässäJiumisisK"
ivintolan taksmafoHv rakennuksen
llapuoletta isdhuöne>>jossa;m
laisia mtkamuistoföiheitä;:M
tajat kävivät siellä: ka
ta kalliita olivat. (Eräät k u ^ k m
at joitain «sineitä^v^^
mokaan^mal^anut' 0^
416 erästä^ ^unfeta raitakf^^ :
On^an • se n3?fe
santÄsitteUj^ftäj^^
tultessa,vyaäckä.ti^
en jääkmvain ölöir i»kennuksce».'S
i lUimo^ hyÄjraiea k a f l M t i i ^ S^
a Sylvin pukuun, j ; - f" .-
vubteelliai jokelsivat omaa jokellus­taan.
Eipä sitä ilusköisif k u u ^ päljön
oibla lapsiaan takasta^^
taa' selli^siä pwniä palleroita. Kuihl^
suuri vastuu vanhemmiira öh myös hei­dän
kasi^tuks&ssaah, että heis^kasväi-si
kuhnt>^ik jahytkiyliisi^
ti tästä heimöisi lähtea mihio^a^,
mutta i^ää ön saatava jä. ön lälidettä-vä
ansiöoii joksikin aifeaa. Eikä sitä
lä'kämpälläkään niin helpöUa
saa. Ylenmäärin kieUa ön pomUstelta*
va, uUvuksint asti. Saa palata työstä
Justus kynsi korvallistaan, mutta mi­kä
auttoiy maksettava ioli Ja siihen mak­suun
inemvätkihmelkein viimeiset ra-hat;-"
Vi«räM *ik)^öttuärsäriö^^^|^
. man asuta, maksaa pitää tääliäkltt.^eti
\ Sattuikin
. ^ ^ J , , w , ajatteli äiies katsdlessaan pienokaisiaan,
. 'Kului aiäa kesa aherruksessa. Kuok­ka
ja Utves heUuivat aämuvärhais^ta
i l t a p l f i ^ e ^ j a i väimoi koeftti aioa <>Ba
mi^he^ apuna:/ kuU vain lapsilta jouti.
Kuinka monta unelmaa liittyikään jo-
. kaiäeu turpcitöeehj niikär irtosi maasta
j a Mn^een-iskuun. ^ ^ S i i t e k ^
koktiörincn- koivu ja l^tlavafehtineä
haapay: joista tulivmainioita polttopuita
. talven vähälle; Peltotilkku kasvoi isom-
J maksi,;: pellossa käsvoii peruna ja .naUris
tulevaottf^täi^ Missä oli
hän .väljemirää paikkaa> siinä c kasvoi
h e i i i ^ joka katkaistiincja^^^
teehiämipl varteii talvefiäL :
pväi tuUiE^t enää Esteri Itepels^e v
s^skenpur^mairniieketi.. Työssä hiei-luessa
elfiätäehtinjrt ajattelemaan. Työ
pii oxnaa ja luovaa, initen tnielelläausitä..
tekään.; itiiita: ihaii paisui rienfustay^
kuB^ 1^ i l l i ^ a k a t s i ^ a t fäMn säkasäi'
' saamioksiaan. i; •
"Tuohon me k3dvämme penniaa, ta--
hän. juurikasveja, kauraa, vehnää; Tuo­hon
jsäkennamme uuden talou, tähän aa-vetanr,
jd»a panemme Tuulikiikjä kaik*
ki seor Jälkeläiset. Purosta saammet ka- .
laa^ \^yt ensin: alkiiiin saamme tyytyä.
suurimmaksi osak^ jänispaiätiin'^ luu- ,
mirJustus. , - V^^:^ ' ^
. '-Miten me 'janlspaisfta-saainine,> kiiii
simtolet koko. huono py^syÄfe?" virk- r
koi EsteriiRqiekka. . :•
maaii^. k<»ka^ioisetIdn':ovat bppuieet> -.:
^ v a i k i ^ n i>Ie^ tsHut ^e&^ ^
'luksi;'*- •• V. '. . ^ . "
. 'NiiB;Jiiäus.~o^r.pys8yn. seudäta ja
iäl»^ nRtsäBfc/- S i e l ^ ^ i i f a puil^slehti
one. lähti taas> .stnmtana nyt Eng- met^ aivan kirjavanaan. JUs-
• Sinne ^ . . ^ t ^ l ä ä d ä ^ f e 5"^ . ^ ^ . ! ^''V^^
t ja saniaUa Sackjsa. J B i n ^ ' ' ' ^
konetta a i n o a s i^
kuula.. Jäi3&set^ hyi^idivät ja ikäää*
^va-n
valo alfaaaik pÄvien raosta Nyt
ettiin povien y ^ i i o l d l a.
äivälliiien o l i koneessa erikoisett hy-^
Siihen kuuhii useita ruokalajeja ja
hoUa d i ainämukana. Skl^sai niui
n kuin h a i u s i y tW>^igsi? Mmi-
»fehet i ö k ^ ^ i r ^ ^ ; ^^
^ ^ a Ä i d l ^ ^
riittävän t < ^ ^
Tarjoflun-laliliärr^^
«sein j a
Iistä Justusta.- jNo^ jcbsm. tkytöH kum­ina,-
ettei, osu, paflsaUeftUskiikteli mies,
lata^ pyss}äi j a yrittixuudeltoi.- 'Nyt ka olisivat sudet syöneet.
käibpäileiäalläihärMh^
tai jä hiestä, jatkoi Esteri Repekka mie­heltä
äjätuk^V '
otettuaan jäähyväiset perhedtään ja
torvötettuäan toisiileen ounea, lähti
Justus kämp^le asteri Itepekan jää­dessä
yksin huoltamaan perhettä tiudis-farmilla:
Yksh^iajlta t ^ t u i ^ t e r i R e -
pekasti elaxii^
jai^nä hän toimitteli jokapäiväiset as­kareensa
ja hoiteli kaksoisia, jotka käs*
voivat ja olivat terveitä^" Ne olivatkin
äidin ainoa seura jä huvi. Naapureihin
oli matkaa niaiiikaupalia ja lähinunät
naapurit sattuivat olenääU yicsinäisiä
miehiä, jotka olryat talveksi menneet
mikä minnekin. Ei sii^ voinut vierapla
haapuieissa. Ei sita vöibut kahta lasta
lununietöksissa käiiitäa, täytyi vain py^''
sytellä kotona. •
: iS^onialehtiä tuU>inutta paikka^ mis-
.iä4ie kaokaoia.. E l l e i joku hyvä
ihnunen niitä kuljettanut sivu ktdldes-saan^
sai kyliä koko talven olla.Utriaii
postia. Sillonpi oli!pon ]^ivä, kun sai
ku-jeet ja sanomalehdet.': ,
: Joskus <«äcein;peiKrttikin
varsiiduh fltaisin nukkumaattl^des^.
Kuti^ sudet idvdivafcrmei^s^,-tuhttti se
oikein: kaamealta.- Eikä olisi ykdin us-kaitanut
na^urMhinyrit^^ikääit^ vädk-
I^npal^utllL^tkakseen:lB^^
van fmuniinigcn^aakse/.laäkien py^yn-piipra
puunnmgonvp^läBe^^^ täh^'
tääm^it> poista; joka. oli pyähtynyt
ihmettelmasia-^ pyssyaaidien' temf^ja.
^ ^ ^ t t i i ^ i ä h t ^ a i ^ s ^ j ? ^ ^ ^
kaisi. S i i ^ ^ s ^ ^ l ^ ^
Jeep^. Justä^
|Ää^lKalia^Mi2Öl^ i ^ ; ^^
Eräänä yönä^^:{EääiR^kka heräsi
hirieeaän ääneeni l^mlitr
musv<daiJi olIut^uIvDneft sosimyit^di^^
mä. Sttbeu s e l ^ d d^
äftaataw«^ taas^^nudJdl^^ - Esteri Re-
||uruu'^ M i i ^ t ^ t e l ^ ^ l ^^
mutto:€i4itd«fljra
^ i n x ^ V B i ^ ^ a ä^
/'Kyllä tämä uudispaikka pitää, omis-
, tajansa liikkeellä. Ei ole ajatustakaan
kahdeksan tunnin työpäivästä. Aamul- ^
la on noustava aikaisin ja pimeän tul-
.tua iiklääi\^tt työstä, söuhuntaii ja:^
kaikki muut pyhät mukaan Tuettuina.
Toisiri^n ei ok selvillä, mikä viikon­päivä
on menossa. Näyttp, että kun
, on oma käskijänsä, niin yrittää eneoi-
,: mäh kuin oikein ja%äisikafii." Näin
puheli mies vaimolleen heidän palates-saatt
litalla työstä huoneeseen, missä
kaksoiset jo nukkuivat rauhallista unta
posket riisöttaVihä.
"Nim, kyllä sitä täytyy yrittää it-seäätt
^^Äitöhiättäi kun tähue aathiO^
m e t ^ n saa tolori j a pdtoaukeaa niiu
p a ^ , *ftä tOhneeh tulee. Kesken ei
tätä tySfä henhofsi kuitenkaan heittää,
kun ön jo kotonaan ruveh^u» tätä paik­kaa
pitäinään. fevÄstihaa työläirifen
saa jokapaaassa yrittää. Mutta kun
olenttnie^Sto^
lapsemöic tässä helpommin toi^eentu- ^
lonsa jfiavät^^ ^
'*£ipä tiedä^V
sään, **emase ole mekään kotikunnäi- v
tanimevil|äenii^n jääneet) väcan olem-
[me aivan vEieraaseen maahan saakka
matkustaiii^ onneamhie «tsimään."
Vihdoin voitri uni j a kodui ridcenta-jat
nukkuivat.terv^tteh ihmläleif rau-hallista
unta heeätäksees aaimilla reip^
paida uuden päi^n uusiin ponnistuk* '
. siin.
Aamulla aamiaista syödessä tuli sii*
hen naapurin mie^ ja puhui: ;
''Nyl^ kuulema olisi tietöitä tässä
muutaman mailin päässä. Sanoivat dm*
ne otettavan fanni^eita töihin. Tulee
sitten tie tänne m e i t l ^ lähemmäksi
Olen aikonut lähteä sinne töihin. Joko
sinä, Justus, eht^t tJHltädi l ä J ^^
tienestiin?''
"K>nä tästä joutaa ja pitäisikin lah-teä
työhön. E i ^hd0 rahatiikein riit«
tää, jLUn tämä farmilromma: on vasta
liiin vähän äliiila'', vastasi Justus.
Aamulla sitteii miehet yhdessä lähti­vät
tietyömaalle M t i ^ i ^ tilirahia lä-v
u i i i ^ e n u i e ^ ^ j ^ i ^ ^
u u d l s a ^ t ^ t M .
Eräänä lauahtai-iltsa^ l»tiftiatkälla*
heltiikfi^t e f ^ ^ s ! ^
häk^ äanporaalta. Ntt^mivai mSits
•esillS:::'^-
"&kö inä)äQ& i b t ^^
farttari
Justus n^y^^pi jaiiiim^ oieQtEfii k y ^ -
mäSn pOitiideii liäitflii: fCa^a^ i i i li
teh#kii; $/Sixittä>im^
saa->
""3a kihSöSiÄiii^lJ^^esife^ ™
nyt:mis»äOi^ i(änr^'dä
J a i i d c ^ i l i i , # i ^
• tiui iEttcl^^
Jatkuu^ 'paistin.-*^
«hdMi^eUS'
seeft- js^'sitten 'htiolf
taisivat Näin sitten tebtUtdun j a idliä