Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 29, 1950

              J A , I
II
liff
- H
r
T i3 -
9
n
KirJ. M. K.
fis
HELMI OLI koko ikänsä saanut
elää köyhyydessä, sillä hän oli
köyhän torpan tyttö. Isä kuoli hä­nen
pienenä ollessaan ja lapsia o l i'
yhdeksän. Helmi oli nuorin.
Köyhää oli elämä isän eläessä,
mutta huonommaksi se tuli hänen
kuoltuaan. Lapset saivat lähteä
maailman tuuliin sikäli kuin kukin
kykeni. Viimein ei jäänyt muita
kuin Helmi äidin kanssa ja äiti ru­pesi
sairastamaan ja he joutuivat
muuttamaan kotoa pois. Nyt he
saivat asunnokseen huonon mökki-pahasen,
jossa ei ollut kuin yksi
huone, ei yhtään maata, vain sauna,
joka oli maan sisään kaivettu.
Helmi tuli siihen ikään, että pääsi
paimentytöksi naapuriin hyville ih­misille.
Hän kävi usein äidin luo­na
ja emäntä lähetti usein "lämpi­mäisiä"
Kaisa-mummolle.
Niin kuluivat vuodet. Helmi oli
jo varttunut nuoreksi neidoksi ja
palveli edelleen samassa talossa. Äi­din
luona hän kävi usein. Äiti te­ki
kyläläisille käsitöitä ja sai siten
elatuksensa, joten elämä meni päi­västä
toiseen. Helmi koetti auttaa
äitiä minkä voi pienestä palkastaan.
Hän kieltäytyi nuorten iloista, meni
fcaaren rantaan tai lahden poukamaan.
JCun vene kolahti rantaan, astui hän
anaalle ja kuljeskeli yksikseen pieniä
Ivarjapolkuja, kuunteli käen kukuntaa ja
latseli; kuinka kirjava tikka koputteli
petäjän runkoon ja noukki toukkia, seu-a-
aili muurahaisten puuhailuja ja muuta
sellaista. Kim hän arveli ajan kulu­ineen
niin pitkälle, «ttä olisi pian ilta­lypsylle
menon aika järven toiselle puo­lelle,
lähti hän paluumatkalle hiljalleen
soutaen.
Xämä iltalypsylle menomatkat kah-
«den piikatytön kanssa olivatkin Helville
anieluisia. Emma-täti teki jokaiselle
sson rieskavoileivän, jota syötiin sitten
anennessä. Tytöt lauloivat haikeita rak-
Ivauslauluja ja juttelivat rakkaustari-mnsa
toisilleen. Helvi oli niinkuin ei
4Dlisi mitään kuullutkaan, eivätkä tj-töt
tiänestä välittäneet. : .
Joskus täti lähti naapuritaloihini vie-s-
ailemaan ja otti Helvin mukaansa, mut­ta
ei Helvi näistä vierailuista erikoiseni-snin
välittänyt.
Eräänä kesänä kun Helvi oli taas Le­pistössä,
oli isä luvannut äidinkin sinn«
viikoksi, jos ottaa nuoremman pojan
anukaansa. Äiti tuli ja kysyi, oliko Hei»
vi käynyt Toivo-enoa katsomassa. Ei
ollut tyttö käynyt, kun ei ollut tienm^
3>änellä täällä toisen enon olevankaan,
i^iti ehdotti, että menisivät käymään
enon luona.
Janne-eno ja Emma-täti eivät puhu-reet
mitään, katsahtivat vain toisiinsa.
Viimein eno sanoi:
"Jos sinä Liisa haluat mennä, niin
Jiyydin sinut hevosella sinne ja mami
saa tulla hakemaan illalla, sillä ei hevo-lien
jouda siellä olemaan koko päivää."
Ja niin sitä mentiin. Kun päästiin pe-arllle,
arv-asi Helvi, miksi ei häntä oltu
sinne ennemmin tuotu. Toivo-enolla oH
yhtä pieni mökki kuin Lepistön maalla-
2iin olevat mökit. Toivo oli vaimon otet­tuaan
ostanut tämän n\ökin renginpal-
Ijasta säästämillään rahoilla ja muutta­nut
V'isu\-edeltä tänne^ Janne vaihtoi ~
muutaman sanan veljensä kanssa ja joi
laipin Rikka-emännän tarjoamaa kah­via,
kihtien sitten kotiin. Mutta Helvis­tä
tuntui, että äiti sopeutui paremmin
liäiden sukulaistensa -kanssa kuin Lepis­tön
väen kanssa ja niin sopeutui Helvi
itsekin. 'Kyllä hänellä oli hauskaa sinä
päivänä Ellin, saman ikäisen serkkuty­tön
kanssa.
^. Jatkun.. .
äidin mökille pyhisin, pesi tuvan,
vaatteet j a auttoi missä vain voi.
Sitten tuli samaan kylään n.s.
"Amerikankuume" ja usein oli joku
lähtemässä Cahadaan tai Amerik­kaan.
Se tarttui myöskin Helmiin,
sillä tytöt kirjoittivat kaikkea hy­vää,
miten hyviä palkkoja makse­taan
palveluspaikoissa. Tämä aja­tus
kyti Helmin mielessä salaisesti.
Jospa hänkin pääsisi sinne joskus.
Hän oli ahkera ja koetti säästää, i l ­maisten
myöskin mielipiteensä ta­lon
emännälle ja isännälle, jotka
olivat hyvyydestään kuuluja ihmi­siä.
Hän rohkaisi itsensä ja kysyi
että lainaisiko isäntä hänelle matka­rahat.
Aikansa mietittyään lupasi
isäntä.
Nyt alkoivat matkavalmistelut ja
lähtö. Ero äidistä tuntui katkeral­ta.
Sinne jäi vanha äiti rakas itkor
mään vanhan mökkinsä rappusille.
Tämä oli hänen viimeinen lapsensa,
joka lähti maailmalle. Siellä olivat
toisetkin lapset, mutta eivät edes
kirjeellä muistaneet vanhaa äitiä.
Helmin matka onnistui hyvin ja
Canadaan tultuaan hän sai heti työ­paikan,
sillä siihen aikaan oli suo­malaisilla
tytöillä hyvä maine. Hän
oli ahkera^ ja säästi, kirjoittaen
usein äidilleen ja lähetti hänelle mi­tä
voi, sillä isännälle oli matkali­pun
maksu ensin suoritettava. Hän
ei käynyt paljon huveissa, ajatteli
vain 'Saavansa pian matkalipun
maksetuksi ja sitten äidilleen pa­remmat
olot. Niin hänen aikansa
kului ilomielin töitä tehden. '
Suomessa äiti Kaisa-mummo kul­ki
kylillä leipää kerjäämässä talosta
taloon isoa kelkkaa vetäen. Oli ko­va
pakkastalvi ja joulunpyhät tulos­sa.
Kaisa-mummon mieli teki
myöskin ^aädä lämpöisiä, sillä pie-nimmässäkin
paikassa paistettiin ja
leivottiin jouluksi.
Oli jouluaaton ilta. Hämärsi jo
'Kaisa-mummon- koputtaessa ison
hbvilaiisen, kartanon ovelle kysyen
leipäpalaa pussiinsa ja saisiko men-
. n ä ; talijn satinäjaii Joulunpyhiksi.
Kylmä vastaus oli, ettei kerjäläisiä
lasketa puhtaaseen saunaan ja ovi
-paukahti kiinni . . . •
Voi Ka!sa-:p.ärkaa. Väsymys oli
kova Ja telkkä oli raskas vetää Lu-mituisku
yltyi Ja piemeys saavutti.
Kaikin voimin hän ponnisteli 2 k i ­lometrin
päässä olevan kylän kes­kustaan.
Siellä,oli kauppatalo* ja
jos pääsisi sinne saakka, laskisi
Haitin entisen presidentin 24'Vnotias ty­tär
Aiidree Lcscot on vuosikausia opis-keyiut
laulajattareksi ja viime summn-taitto
hau sai *'Singing Stars of Tomor-raw*'-
radio-ohjelmassa toisen palkinnon.
Hän voita $500, jonka kän aikoo käyt­tää
iisäopiskelunnsa Montrealissa,
kauppiaan rouva hänet saunaansa
varmasti. Kelkka oli raskas Ja hi­taasti
kului matka, mutta lopulta
oli Kaisa-mummo kauppiaan ovella.
Valot loistivat ikkunoista. Myrsky
raivosi kovasti. Vanhus koputti
ovelle, mutta samassa loppuivat
voimat ja Kaisa-mummo vaipui lu­mihankeen.
Koputus ei kuulunut
sisälle, mutta kun rouva meni ulos,
huomasi hän ihmisolennon lumessa
rappujen edessä. Haettuaan apua
sisältä, tunnettiin olento Kaisa-mummoksi.
Häntä virvoitettiin jä
hoivattiin keittiön vuoteessa ja kun
hän avasi silmänsä, luuli hän näke-
. vänsä unta. Salin puolelle mentiin
juhlimaan joulua, vieraita oH paljon
ja perheen isommat lapset olivat
tulleet kotiin. Siellä istui myöskin
Kaisa-mummo..
Tämä oli hänen elämänsä onnelli­sin
joulu. Kun pyhät olivat ohi,
vietiin hänet kotiin suuret kanta­mukset
ruokatarvikkeita muka­naan.
- Siellä lämmitettiin ja pestiin
tupa ja sinne jäi mokin lämpöön
Kaisa-mummo. Rouva lähetti jon­kun
lapsistaan joka päivä lämmit­tämään
mökkiä.
Kerran lasten mentyä oli mummo
nukahtanut viime uneen. Siihen
päättyi paljon kärsineen äidin elä­mä,
äidin, joka elätti yhdeksän las­ta,
mutta jota yhdeksän lasta ei
elättänyt. Yksikään lapsista ei ol­lut
haudalla, sillä hän oli yksi unoh­dettuja
äitejä.
Vuodet vierivät. Helmiä painoi
suru. Äidin' menetys tuntui ras­kaalta.
Hän olisi halunnut olla äi­din
turvana ja korvata sen. Jonka
toiset sisarukset olivat laiminlyö­neet,
mutta ei enää voinut. Aika
tasoittaa kaiken Ja Helmikin alkoi
käydä haalilla ja muissa huveissa.
Ajan ollen kohtalon sormi Johti
Helmin tielle Viljon, pitkän, vaale­an
nuorukaisen. He kävivät elo­kuvissa
ja muissa huveissa. Siihen
aikaan oli paljon työttömiä ja Viljo
oli yksi heistä. Seurustelu muuttui
rakkaudeksi. Helmi joutui kesäksi
maalle Ja Viljo Jäi kaupunkiin. He
kaipasivat toisiaan kovasti^ Kun
syksy tuli, palasi Helmi Ja meni heti
tapaamaan Viljoa. He huomasivat,
että heidät oli määrätty toisilleen Ja
he menivät naimisiin Ja hakivat yh­teisen
työpaikan.
Nyt vasta he olivat onnellisia kun
Viljokin oli työssä. He palvelivat
kaksi vuotta samassa paikassa Ja
Joutuivat Jättämään sen, kun Helmi
oli tulossa äidiksi. Pian tuuditteli
Helmi pientä poikaansa. He olivat
niin onnellisia kuin kaksi ihmistä
vain voi olla.
Pikku Oiva oli toisella vuodella
Ja kun ei Viljo saanut työtä, rupesi
Helmi käymään päivätöissä. Ker­ran
kotiin tullessaan ei Viljo ollut
kotona, Oiva oli yksin. Pahaa aa­vistaen
meni Helmi levolle ja heräsi
Viljon tullessa kotiin. Tämä oli
nauttinut väkijuomia. Silloin ai-vankuin
rautainen koura puristi
Helmin sydäntä ensi kerran, eikä
hän ummistanut silmäänsä sinä yö­nä.
Seuraavana aamuna hän ei voi­nut
mennä työhön, eihän hän voi­nut
Jättää lastaan yksin, sillä Viljo
oli mennyt taas omille teilleen.
Niin alkoi mustia pilviä keräytyä
heidän onnensa taivaalle. Viljo oli
usein poissa kotoa öitä ja aina k ä r t ­tyinen
kotona ollessaan. Köyhyys­kin
alkoi astua kynnyksen y l i .
Töitä alkoi ilmaantua Joissain pai­koissa
ja-miehiä lähti työnhakuun,
Viljo heidän mukanaan. Viljo pää­sikin
työhön erääseen pohjoisen
kultakaivokseen. Hän innostui it­sekin.
Jätti riurjan elämän Ja otti
tosissaan työstä kiinni.: Hän ryhtyi.
hankkimaan kotia Ja kun
kunnossa, kutsui hän
luokseen. Helmi oli Uoi^e^^
kävi työssä. Oiva kasvoi ja
meni hyvin. ,
O l i taas vierähtänyt vuos!a-\r.
oli Helmi saanut kokea, mitä ^^
hyljätty Ja naiia on toä^n^^
3UUS. Viljo alkoi taas hurjan
mansa, kierteli paikasta toisef"
kulki paljon Ja kulutti aina. Mu
maksoivat paljon ja hän rupesi vj!~
enemmän Juopottelemaan. KotT
ei hänen aikansa enää kulunut siT
lä hän oli vihainen vaimolleen f'-
ja kiroiU. '
Kerran kotiin tullessaan — |,?^
tiesi, että Helmi odotti lasta h?
otti vyönsä ja löi sillä Helmiä
ten kasvoja. Mutta samassa herj
hän kuin unesta ja huomasi, mitä
oli tehnyt. Helmin maatessa pvör'
tyneenä lattialla. Mies polvistui h
rukoili anteeksi ja lupasi, että L
Helmi pelastuu, e i h ä n juo enää koe
kaan.
Helmi makasi kalpeana sairaalaa
vuoteella, sillä hän oli saanut kuol,
leen tyttölapsen, Jonka kasvoilla o!i
tumma raita, isän antama merkki
Viljo saapui hiljaa vuoteen lähelle,
ettei herättäisi sairasta. Siinä hil­jaa
istuen hän kävi sisäistä kampan­jaa
itsensä kanssa ajatellen, etta jo3
saisi vaimonsa takaisin, sovittaisi
kaiken. Sairas avasi silmänsä;
puristi vaimonsa kylmältä tuntu,
vaa kättä Ja pyysi anteeksi, Helini
kuiskasi hiljaa: "Rakkaus sovittas
kaiken ja antaa gnteeksi". Nyt säi
mies rauhan sydämelleen. ilo loisti
hänen silmistään. Kotiin lähtiessään
hän kuiskasi vaimolleerif
"Tule pian terveeksi ja kotiin, uu­si
päivä odottaa meitä." ^
Helmin kotiin tultua heille alkoi­vat
taas entiset onnen ajat, mute
lapsen menetys tuntui raskaaiti
Vaimo koetti lohduttaa minkä voL
Pikku Oiva kasvoi ja äiti ajattej
usein: "Lapseni tähden uhraan it­seni,
en voi Jättää Viljoa ja teho
lastani orvoksi, sillä orpoja on mu->
tenkin maailmassa niin paljon. Kär­sin
itse.ja annan Viljolle kaiken aa-teeksi.
Ihmisellä on jalo taito ml
ta hymyillä ky^ynelten läpi. Jiyli»!
neekö lapseni smhut, niiBlaimo«|
äitini lapset hylkäsivät hänet?"
V i l j o kärsi kauheita tii§fe?fc'H»|
kirosi viinan. Joka vietteli hänHf
niinj että-hän- uhrasi lapsensa eli.
män alkohöBnalttariMe.^ Raskait
• olivat lupnaat-heidän-todellisen 62-1
nensa saavuttamiseksi.
• —— oOo——-
y-Me olemme tyystin tietämSttmfiM
erektyimisiä, ja mikään (i
vaikeampaa kttm sanoa:, "Oku enMf^
nyt f" —• Ni€o!e,
Torontolainen ll-vuotias "^^f A
smmitTHmty Collegen stip^^
toosta. Englannista sen johm'
hän on saanut neljänä P^''^^^^f^^^
na korkeimmat arvosanat M ^ f ^ 'p
telvtutkinhoissa. Hän sä.my^'^
rontort Trinity Tcachcrs' Ass
mitalin: • • •• * ''^
SIVU 6 LiVUÄNTAINA, HUHTIKIFI^N 29 PÄIVÄNÄ, 1950