1949-11-26-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
3 ^ M
H i Iiii
" ir
•'1
^4
.f
2
iii ^ 1
-5
1 ä 1;.'- i:
1
•1 5'v;'
Kansanhuoltoa 100 v. sitten
"C^l TÄMÄ otsikkomme oikein jullil-leen
pidä paikkaansa, ja tuskinpa
paatuneinkaan sen sorttinen kangalai-aien,
joka Oli sota-ajan lakeja j a asetuk-sia
ylitsekä3aiyt, tätä juttuamme sentään
kansanhuolloksi tunnustaisi em-
, mekä mekään sitä tee, mutta kim nyt
puheenaolevana aikana ei ollut sotaa eikä
liioin mitään kansaxihuolloa, mutta
, oli kuitenkin ainakin. Tampereen raas-tu\'
anoikeuden mielestä voimassa sota-artiklat,
vaikka ne olikin säädetty jo
PommerJn sodan aikana ja Ruotsin valtakautena,
j a tämä juttumme kohdistuu
juuri/päilvn sota-artiklo2iin>iiiin.voinee
otsikkoammekin pitää, jojokinlaisena v i i meksi
käymiemme sotien poikimien
kansanhuollon nimellä tunnettujen jokaista
sivuavien säädösten ja määräysten
korvikkeena, vaikka siinä ei ole kansanhuollon
ituakaan.
Tämän pitkän sanajakson tarkoituksena
ei ole suinkaan osoittaa, että osataan
sitä sanoa paljon asioita yhdessä
lauseessa silloinkin, kun ei oLe- meininkiäkään
mitään oikeuden protokollaa
kirjoittaa, vaan yksinomaan puolustaa
viattoniaii iötsikkortime »säiläpä ja •
käymrnekin nyt oitis asiaan.
Satakunta vuotta sitten' oli Tampereella
monien muiden laittomien mark-ikinain
lisäksi myöskin juhannusmarkki-nat,
joita yhä vietettiin ylimuistoiseen
tapaan, kaikista esivallan ärhentelyistä
j a uhkailiiista mitään välittämättä. Ja
olihan juhannusmarkkinain aika siinä
kesä- j a heinäliuun välimailla maamie-hcai
kannaltakin kovin sopiva, kun ke-
\ ättyöt oli toiaiiitettu eikä heinäaika ollut
vielä alkanut, niin että silloin sopi
'hiukan rentoutuakin vaikkapa käymällä
kaupungissa lystäilemässä ja huvittelemassa.
Semmoiseksi reisuksi suunnitteli
Tampereen matkaa myöskin neljä nuorta
miestä Hämeenkyrön Heinijärveltä,
markkinoille sohnustellessaan, vaikka se
reisu sitten päättyikin aika nolosti. Nämä
nuoret miehet ovat lalollisenpojat
Juha Kustaa Yli-Ruokola, Kalle, Kustaa
Hillu ja Taavetti Kirnio sekä torppari
Heikki Nikoteemus Tuomola, vaikka
viimeksimainittu olikin hiukan vanhempi
jo kolmissakymmenissä, kun taas
toiset olivat kymmenkunta vuotta nuorempia.
Kahta ensiksimainittua ylistetään
tuomiokirjassa verrattomiksi
voi-mamiehiksi ja sen. vuoksi kai oikeuskin
käsitteli heitä kovakouraisemmin
kuin toisia.
Voimansa tunnossa ja sa^atuaan kau-iniestarin
työskentelj'ssä on täydellinen
eläytyminen jokaiseen esitettävään sä- -
vellykseen.
Beethoven-kvartetilla on erittäin huomattava
sija pääkaupungin musiikkielämässä
ja se on suorittanut lukuisia vie-railumatkoja
Neuvostoliiton .eri paik*
kakunnilla. Tämän kvartetin soittoa
ovat musiikin ysfavät sekä suurissa että
pienissä kaupungeissa kuulleet ja se on
jättänyt heihin pysyvän muiston.
Vuonna 1933 vietti kvartetti 10-vuo-tisjuhlaansa,
jonka johdosta sille myönnettiin
tasavallan ansioituneen kollek-liivin
kunnianimi. Myöhemmin kvartetin
jäsenille myönnetty kullekin ansioituneen
taiteilijan kunnianimi. V.
1946 annettiin kvartetille Stalin-palkinto,
Kvartetin jäseniUä on myöskin suuret
ansiot nuorten muusikkojen kasvattajina.
Moskovan konservatorion opettajina
he ovat joutuneet ohjaamaan
useita kymmeniä nuoria musiikin opiskelijoita
viulun, alttoviulun ja sellon soitossa.
' '
pungin monista krouveista j a trahtöö-reistä
Mukan värkkiä päähänsä pojat
olivat; päässeet' siihen vireeseen, että
hoilottelivat vanh^ rekiviisua, missä
kehoitettiin hyppäämään pöydälle semmoisia,
jotka luulivat olevansa heitä
verrempiä, ja muitakin samansorttisia
värsyjä. Kauppakadun alapäästä kirkon
juurelta he aloittivat vaelluksensa
ja kulkivat J a 'hoilasivat ja metelöivät
puoliyön .likaan juuri kun prapvahdit
k o i t t i v a t kolmannen yökierroksensa.
Kämä, kaikkiaan viisi miestä, palosak-set
j a palohaat olallaan., seurasivat poikia
j a odottelivat hiukan epätietoisina,
olisiko heidän viran puolesta käytävä
höilaajia hiUitsemään. Heihin liittyi
matkan varrella vielä joku puukhoUari,
joka vaati pranvahteja hajoittamaan
imetelöivän joukon. Mutta kun nuoret
miehet olivat ehtineet Kauppakadun
päähän värjärimestari Enckellin portin
kohdalle, pysähtyivät he siihen neuvottelemaan,
että miten tässä nyt edelleen
olisi yötä vietettävä. Pranvahdit ja
puukhölla-ri olivat pysähtyneet Lun-dahlin
talon kohdalle, mutta vihdoin
' kaksi heistä, Matti Helen, ja Juha* Pop-,
ka, rohkaisivat mielensä jä lähtivät komentamaan
Hämeenkyrön poikia kort-teereihinsa,
koska puoliyö oli mennyt.
Mutta se ei vielä sopinut poikain mei-ninkeihin,
ja heidän puhemiehenään
lähti Kirmo tulijoita puolitiehen vastaan
•ja ilmoitti pöyhkeästi, että heillä oli
valta olla kaupungin kaduilla yhtä hyvä"
kuin pranvähdeillaldn.
Silloin Helenin Matti kiivastui ja
väitti Kirnion olevan juovuksissa ja
nakkasi palosaksensa hänen kinttuihinsa
ja ilmoitti vievänsä hänet korttikaa-liin
selviämään, Miitta sitä hänen ei
olisi pitänyt tehdä, sillä silloin röyhisti
Yli-Ruokola uljasta rintaansa ja astui
lähemmäksi, ja Matilta meni sisu kaulalle
ja hän päästi uhrinsa vapaaksi ja
huusi apua. Lundahlin portilta lähtivät
toiset apuun, ja kun heillä oli tukevat
aseet, niin Hämeenkyrön pojatkin läh^
tivät Enckellin pihaan hakemaan kättä
pitempää, ja tuima tappelu näytti olevan
tulossa. Mutta ei siinä sittenkään
muuta tapahtunut kuin että pranvahdit
lähtivät käpälämäkeen ja vain Helenin
Matti sai laudan palasesta tärähdyksen
vasempaan olkapäähänsä niin että se
meni siniseksi, ja Hämeenkyrön pojatkin
pitivät parhaana hajaantua kukin
kortteeriinsa. Yli-Ruokola oli kortteeria
Lundahlilla ja kun hän poikkesi p i hamaalle,
saivat pranvahdit rohkeutensa
takaisin, j a viiden miehen voimalla
he piirittivät pojan ja ottivat hänet
vangiksi, PuukhoUari oli jo aikaisemmin.
livistänvt. Yli-Ruokola vietiin rie-musaatossa
korttikaaliin.
Eihän tällaisesta pikku rähäkästä olisi
luullut suurtakaan seurausta tulleen,
sillä tapahtuihan semmoisia joka markkinoissa
ja rriuuUoinkin, mutta yleensä
kukin nuoli haavansa kaikessa hiljaisuudessa
taikka kävi välskärissä koh-
1 u nsa sidoit a massa ja ot ti suosiolla sak-konsa,
jos joku yltyi syyttämään. Ja
vaikka pranvahditkin usein saivat osansa,
niin sakoilla siitäkin selvittiin, vaikka
nämä olivatkin esivallan edustajia.
Mutta nytpä oikeus löysi ne sota-ar«
tiklat, joista alussa oli puhetta eikä saa^
nut rauhaa, ennenkuin oli saanut kaik/
ki syntipukit eteensä tutkittaviksi, vaik*
kei siinä mitään sen enempää "selville
tullut kuin jo kerrottu on, ei edes sitä,
kuka Helenin Matin olkapäähän oli sinimarjan
istuttanut. Liekö nyt korke-^^
alla esivallalla ollut mahanpuruja taikka
muita vaivoja, sitä' emme tiedä,
mutta vaikka se oli löytänytkin vanhat
sota-artiklat, on sittenkin vaikeata jnn-onärtää
sen antaman tuomion tuikeata
anakaruutta. Sillä vuoden 1798 sota-artiklain
6 luvun 12 §:n mukaan määrättiin
Yni-Ruoköla j a Hillu saamaan
40 paria raippoja, 3 lyöntiä kullakin
parilla ja sitten laskettavaksi vapaalle
jalalle. Kirmo pääsr koko jutusta h u -
malasakolla ja Tuomola havaittiin kokonaan
syjrttömäksi.
Näin siis: tuomitsi T a i r q i a E e n x ^^
vanoikeus satakunta vuotta. takaperin
kaksi varsin kimniallista miestä r a ^ ^ i -
hin, jotka muuten t)lrvat vain roistojen,.
varkaitten ja muitten ryövärötten osana,
sota-artifcläm nojalla, vaikkei Itämainen
sota ollut vieflä alkanut, dkä
muutakaan sotaa ollut tiedossa. Sitkeästi
elivät siis nämä sota-artiklat a i nakin
puolisen vuosisataa ja mene ja
tiedä, ovatko oneidän kansanhuoltoar-:
tiklamme sen löysemmällä. — Tammerkoski-
julkaisussa
PYHkTNIKIX T O N T T U .
———oOo-
SIVU 4 L A U A N T A I N A , M A R R A S K U U N 26 PÄIVÄNÄ, 1949
KHU. JO HANNS BÖSTER
EATSOS, JUSSI! Noin pieni sievä
siili!
— Mitä se meihin kuuluu ? Tule,
niin lähdemme.
—- Mutta katsohan sitä, Jussi!
— Miksi niin?
—^ Sehän on niin soma.
Myönnyin kuten tavallisesti, mutta
näin vain jotakin harmaanruskeaa rot-.
tamaista kankeine piikkeineen, mikä
ryömi eläinkauppiaan häkissä,
— Mitä sanot sille?
— Hyvää ruokahalua,
— :Mitä tarkoitat?
— Se syö. 3iis toivotan sille hyvää
ruokahalua. ,
— Jussi, etkö koskaan voi. olla vakava?
, • ' • '
— Kyllä päinvastoin. Tunnen ole-'
vani hyvin tosissani,
— Mutta puhii sitten jotakin?
— Mitä hittoa iminun pitäisi sanoa?
Vaimoni katsoi minua kuin avioliittomme
ensi vuosina.
— Jussi, sano: Aarteeni, haluatko
sen. Aarteeni, mene ostamaan se!
— Mikä se?
••— Siili.
— Siilikö?
— Sehän on ihastuttava kotieläin,
seurani yksinäisinä hetkinäni.
Henkäisin syvään.
— Rakas kiltti lapsi, sanoin, olemme .
olleet 10 vuotta naimisissa, ja näiden
kymmenen vuoden aikana olen laahannut
kotiin kaikki toivomasi kotieläimet.
Ensin oli kultakala, joka ajan pitkään
ei uinut kyllimiopeasti makusi mukaan.
tl suma.
pimit uuteen turkkiisi.
— Annoinhan värjätä sen! huu
tl. •
— N i i n koiran. Tiedän sen aiv
vin.^ Sitten toivoit itsellesi kool
man eläimen -— simpanssin.
—^Simpanssihan oli ihastuttai
— E i ainakaan minua hMäan
-— Sei johtiui V a ^
kään oikea eläinten ystä^^.
— K u n olen kanssasi naimisissa
sin raivoissani, -i^in täytyy sanoa
riittää, |c» eddteen olen .ihmisys
N i i n ei nmiuh öKsl tietenk^p;
kodcaan sanoa. Glin väärässä^
hyvästä minun täjiflyi- ostaa-suli.
on monen naelestä hyödy
eläm ^ ä se pyydystää rottia,
niin, K i n a * suhteessa en voinut a
siilimme ollessa kyseessä. Sinin
tään .myös pitävän seinillä olevista
päläisistä ja torakoista, Valtieöj
ei minulla^ ollut sellaisiakaan tarjot
na. Silloin siili kosti. Söi savi&l
Voi niistä vain hjrvin. Vietti hai
kulkurin elämää. Sen tapasi aina]
odottamattomasta paikasta, jos n
kylpyammeesta, astuin siilin p
Jos istuin alastomana vuoteeseen, i
siilin päälle. Jos pimeässä hapuili
litifckuja, sain siilin käteeni, Jos]
• i kenkää jalkaani, niin siili pisti TE
Vain kerran. se tuotti minulle
Syntymäpäivänäni. Lahjojen joii
pöydältä huomasin kaktuksen. ]
kaktuksista, ja luulin sitä lahjaksi
kaalta vaimoltani. Tartuin ka!
seen ja haistoin sitä. Se tuoksui k
laita. '3e e i ollut mikään kaktus
oli siili.
Kerran siili oli kadoksissa. Ryöi
ane kaikkien pöytien, penkkien,!
pien ja vuoteiden alla. Tai parem
k i n minä ryömin. Vaimoni seisoi
ressä . johtaen etsintää. Mutta mi
siiliä ei näkynyt. Olimme juuri sa
hin aikoihin saaneet uuden sisäkön'
nistä. Hän öli ollut imeillä vain i
päivää , , ,
-— Lotte, ettekö, ole .nähneet ,siil
• — - E n ,
— Olkaa kiltti ja kysykää naapui
Naapuri heitti hänet ulos. Hä
varastanut siiliä. Oli rehellinen 1
nen. No niin, hänen rehellisyyt
laita oli kyllä vähän niin ja näin, a
semmin olimme epäilleet kilpikoni
me salaperäisen katoamisen olleen
teydessä hänen hopeahäihinsä. 1
suudessa oli "nimittäin ollut kilpiko
lientä.
Lopetimme etsimisen. Siili oli ja
syi poissa. Viikot kuluivat, ja ie
menin palvelijan huoneeseen.
'Silloin näin siilin. Se istui Lo
pesuvadin .vieressä näyttäen k
uupuneelta,, lopen uupuneelta. Se
väriltään paljon vaaleampi, melkein
peanharmaa. Se istui siinä kj^jT:
katsellen minua epätoivoisen i
John Kurylo-nimineh 50'Viiotias mies menetti henkensä onnettomuudessa,
joka sai hänen autonsa näyttämään tällaiselta. Auto
ajoi yhteen katuvdtmun kanssa Torontossa, ^"
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 26, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-11-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki491126 |
Description
| Title | 1949-11-26-04 |
| OCR text | 3 ^ M H i Iiii " ir •'1 ^4 .f 2 iii ^ 1 -5 1 ä 1;.'- i: 1 •1 5'v;' Kansanhuoltoa 100 v. sitten "C^l TÄMÄ otsikkomme oikein jullil-leen pidä paikkaansa, ja tuskinpa paatuneinkaan sen sorttinen kangalai-aien, joka Oli sota-ajan lakeja j a asetuk-sia ylitsekä3aiyt, tätä juttuamme sentään kansanhuolloksi tunnustaisi em- , mekä mekään sitä tee, mutta kim nyt puheenaolevana aikana ei ollut sotaa eikä liioin mitään kansaxihuolloa, mutta , oli kuitenkin ainakin. Tampereen raas-tu\' anoikeuden mielestä voimassa sota-artiklat, vaikka ne olikin säädetty jo PommerJn sodan aikana ja Ruotsin valtakautena, j a tämä juttumme kohdistuu juuri/päilvn sota-artiklo2iin>iiiin.voinee otsikkoammekin pitää, jojokinlaisena v i i meksi käymiemme sotien poikimien kansanhuollon nimellä tunnettujen jokaista sivuavien säädösten ja määräysten korvikkeena, vaikka siinä ei ole kansanhuollon ituakaan. Tämän pitkän sanajakson tarkoituksena ei ole suinkaan osoittaa, että osataan sitä sanoa paljon asioita yhdessä lauseessa silloinkin, kun ei oLe- meininkiäkään mitään oikeuden protokollaa kirjoittaa, vaan yksinomaan puolustaa viattoniaii iötsikkortime »säiläpä ja • käymrnekin nyt oitis asiaan. Satakunta vuotta sitten' oli Tampereella monien muiden laittomien mark-ikinain lisäksi myöskin juhannusmarkki-nat, joita yhä vietettiin ylimuistoiseen tapaan, kaikista esivallan ärhentelyistä j a uhkailiiista mitään välittämättä. Ja olihan juhannusmarkkinain aika siinä kesä- j a heinäliuun välimailla maamie-hcai kannaltakin kovin sopiva, kun ke- \ ättyöt oli toiaiiitettu eikä heinäaika ollut vielä alkanut, niin että silloin sopi 'hiukan rentoutuakin vaikkapa käymällä kaupungissa lystäilemässä ja huvittelemassa. Semmoiseksi reisuksi suunnitteli Tampereen matkaa myöskin neljä nuorta miestä Hämeenkyrön Heinijärveltä, markkinoille sohnustellessaan, vaikka se reisu sitten päättyikin aika nolosti. Nämä nuoret miehet ovat lalollisenpojat Juha Kustaa Yli-Ruokola, Kalle, Kustaa Hillu ja Taavetti Kirnio sekä torppari Heikki Nikoteemus Tuomola, vaikka viimeksimainittu olikin hiukan vanhempi jo kolmissakymmenissä, kun taas toiset olivat kymmenkunta vuotta nuorempia. Kahta ensiksimainittua ylistetään tuomiokirjassa verrattomiksi voi-mamiehiksi ja sen. vuoksi kai oikeuskin käsitteli heitä kovakouraisemmin kuin toisia. Voimansa tunnossa ja sa^atuaan kau-iniestarin työskentelj'ssä on täydellinen eläytyminen jokaiseen esitettävään sä- - vellykseen. Beethoven-kvartetilla on erittäin huomattava sija pääkaupungin musiikkielämässä ja se on suorittanut lukuisia vie-railumatkoja Neuvostoliiton .eri paik* kakunnilla. Tämän kvartetin soittoa ovat musiikin ysfavät sekä suurissa että pienissä kaupungeissa kuulleet ja se on jättänyt heihin pysyvän muiston. Vuonna 1933 vietti kvartetti 10-vuo-tisjuhlaansa, jonka johdosta sille myönnettiin tasavallan ansioituneen kollek-liivin kunnianimi. Myöhemmin kvartetin jäsenille myönnetty kullekin ansioituneen taiteilijan kunnianimi. V. 1946 annettiin kvartetille Stalin-palkinto, Kvartetin jäseniUä on myöskin suuret ansiot nuorten muusikkojen kasvattajina. Moskovan konservatorion opettajina he ovat joutuneet ohjaamaan useita kymmeniä nuoria musiikin opiskelijoita viulun, alttoviulun ja sellon soitossa. ' ' pungin monista krouveista j a trahtöö-reistä Mukan värkkiä päähänsä pojat olivat; päässeet' siihen vireeseen, että hoilottelivat vanh^ rekiviisua, missä kehoitettiin hyppäämään pöydälle semmoisia, jotka luulivat olevansa heitä verrempiä, ja muitakin samansorttisia värsyjä. Kauppakadun alapäästä kirkon juurelta he aloittivat vaelluksensa ja kulkivat J a 'hoilasivat ja metelöivät puoliyön .likaan juuri kun prapvahdit k o i t t i v a t kolmannen yökierroksensa. Kämä, kaikkiaan viisi miestä, palosak-set j a palohaat olallaan., seurasivat poikia j a odottelivat hiukan epätietoisina, olisiko heidän viran puolesta käytävä höilaajia hiUitsemään. Heihin liittyi matkan varrella vielä joku puukhoUari, joka vaati pranvahteja hajoittamaan imetelöivän joukon. Mutta kun nuoret miehet olivat ehtineet Kauppakadun päähän värjärimestari Enckellin portin kohdalle, pysähtyivät he siihen neuvottelemaan, että miten tässä nyt edelleen olisi yötä vietettävä. Pranvahdit ja puukhölla-ri olivat pysähtyneet Lun-dahlin talon kohdalle, mutta vihdoin ' kaksi heistä, Matti Helen, ja Juha* Pop-, ka, rohkaisivat mielensä jä lähtivät komentamaan Hämeenkyrön poikia kort-teereihinsa, koska puoliyö oli mennyt. Mutta se ei vielä sopinut poikain mei-ninkeihin, ja heidän puhemiehenään lähti Kirmo tulijoita puolitiehen vastaan •ja ilmoitti pöyhkeästi, että heillä oli valta olla kaupungin kaduilla yhtä hyvä" kuin pranvähdeillaldn. Silloin Helenin Matti kiivastui ja väitti Kirnion olevan juovuksissa ja nakkasi palosaksensa hänen kinttuihinsa ja ilmoitti vievänsä hänet korttikaa-liin selviämään, Miitta sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä, sillä silloin röyhisti Yli-Ruokola uljasta rintaansa ja astui lähemmäksi, ja Matilta meni sisu kaulalle ja hän päästi uhrinsa vapaaksi ja huusi apua. Lundahlin portilta lähtivät toiset apuun, ja kun heillä oli tukevat aseet, niin Hämeenkyrön pojatkin läh^ tivät Enckellin pihaan hakemaan kättä pitempää, ja tuima tappelu näytti olevan tulossa. Mutta ei siinä sittenkään muuta tapahtunut kuin että pranvahdit lähtivät käpälämäkeen ja vain Helenin Matti sai laudan palasesta tärähdyksen vasempaan olkapäähänsä niin että se meni siniseksi, ja Hämeenkyrön pojatkin pitivät parhaana hajaantua kukin kortteeriinsa. Yli-Ruokola oli kortteeria Lundahlilla ja kun hän poikkesi p i hamaalle, saivat pranvahdit rohkeutensa takaisin, j a viiden miehen voimalla he piirittivät pojan ja ottivat hänet vangiksi, PuukhoUari oli jo aikaisemmin. livistänvt. Yli-Ruokola vietiin rie-musaatossa korttikaaliin. Eihän tällaisesta pikku rähäkästä olisi luullut suurtakaan seurausta tulleen, sillä tapahtuihan semmoisia joka markkinoissa ja rriuuUoinkin, mutta yleensä kukin nuoli haavansa kaikessa hiljaisuudessa taikka kävi välskärissä koh- 1 u nsa sidoit a massa ja ot ti suosiolla sak-konsa, jos joku yltyi syyttämään. Ja vaikka pranvahditkin usein saivat osansa, niin sakoilla siitäkin selvittiin, vaikka nämä olivatkin esivallan edustajia. Mutta nytpä oikeus löysi ne sota-ar« tiklat, joista alussa oli puhetta eikä saa^ nut rauhaa, ennenkuin oli saanut kaik/ ki syntipukit eteensä tutkittaviksi, vaik* kei siinä mitään sen enempää "selville tullut kuin jo kerrottu on, ei edes sitä, kuka Helenin Matin olkapäähän oli sinimarjan istuttanut. Liekö nyt korke-^^ alla esivallalla ollut mahanpuruja taikka muita vaivoja, sitä' emme tiedä, mutta vaikka se oli löytänytkin vanhat sota-artiklat, on sittenkin vaikeata jnn-onärtää sen antaman tuomion tuikeata anakaruutta. Sillä vuoden 1798 sota-artiklain 6 luvun 12 §:n mukaan määrättiin Yni-Ruoköla j a Hillu saamaan 40 paria raippoja, 3 lyöntiä kullakin parilla ja sitten laskettavaksi vapaalle jalalle. Kirmo pääsr koko jutusta h u - malasakolla ja Tuomola havaittiin kokonaan syjrttömäksi. Näin siis: tuomitsi T a i r q i a E e n x ^^ vanoikeus satakunta vuotta. takaperin kaksi varsin kimniallista miestä r a ^ ^ i - hin, jotka muuten t)lrvat vain roistojen,. varkaitten ja muitten ryövärötten osana, sota-artifcläm nojalla, vaikkei Itämainen sota ollut vieflä alkanut, dkä muutakaan sotaa ollut tiedossa. Sitkeästi elivät siis nämä sota-artiklat a i nakin puolisen vuosisataa ja mene ja tiedä, ovatko oneidän kansanhuoltoar-: tiklamme sen löysemmällä. — Tammerkoski- julkaisussa PYHkTNIKIX T O N T T U . ———oOo- SIVU 4 L A U A N T A I N A , M A R R A S K U U N 26 PÄIVÄNÄ, 1949 KHU. JO HANNS BÖSTER EATSOS, JUSSI! Noin pieni sievä siili! — Mitä se meihin kuuluu ? Tule, niin lähdemme. —- Mutta katsohan sitä, Jussi! — Miksi niin? —^ Sehän on niin soma. Myönnyin kuten tavallisesti, mutta näin vain jotakin harmaanruskeaa rot-. tamaista kankeine piikkeineen, mikä ryömi eläinkauppiaan häkissä, — Mitä sanot sille? — Hyvää ruokahalua, — :Mitä tarkoitat? — Se syö. 3iis toivotan sille hyvää ruokahalua. , — Jussi, etkö koskaan voi. olla vakava? , • ' • ' — Kyllä päinvastoin. Tunnen ole-' vani hyvin tosissani, — Mutta puhii sitten jotakin? — Mitä hittoa iminun pitäisi sanoa? Vaimoni katsoi minua kuin avioliittomme ensi vuosina. — Jussi, sano: Aarteeni, haluatko sen. Aarteeni, mene ostamaan se! — Mikä se? ••— Siili. — Siilikö? — Sehän on ihastuttava kotieläin, seurani yksinäisinä hetkinäni. Henkäisin syvään. — Rakas kiltti lapsi, sanoin, olemme . olleet 10 vuotta naimisissa, ja näiden kymmenen vuoden aikana olen laahannut kotiin kaikki toivomasi kotieläimet. Ensin oli kultakala, joka ajan pitkään ei uinut kyllimiopeasti makusi mukaan. tl suma. pimit uuteen turkkiisi. — Annoinhan värjätä sen! huu tl. • — N i i n koiran. Tiedän sen aiv vin.^ Sitten toivoit itsellesi kool man eläimen -— simpanssin. —^Simpanssihan oli ihastuttai — E i ainakaan minua hMäan -— Sei johtiui V a ^ kään oikea eläinten ystä^^. — K u n olen kanssasi naimisissa sin raivoissani, -i^in täytyy sanoa riittää, |c» eddteen olen .ihmisys N i i n ei nmiuh öKsl tietenk^p; kodcaan sanoa. Glin väärässä^ hyvästä minun täjiflyi- ostaa-suli. on monen naelestä hyödy eläm ^ ä se pyydystää rottia, niin, K i n a * suhteessa en voinut a siilimme ollessa kyseessä. Sinin tään .myös pitävän seinillä olevista päläisistä ja torakoista, Valtieöj ei minulla^ ollut sellaisiakaan tarjot na. Silloin siili kosti. Söi savi&l Voi niistä vain hjrvin. Vietti hai kulkurin elämää. Sen tapasi aina] odottamattomasta paikasta, jos n kylpyammeesta, astuin siilin p Jos istuin alastomana vuoteeseen, i siilin päälle. Jos pimeässä hapuili litifckuja, sain siilin käteeni, Jos] • i kenkää jalkaani, niin siili pisti TE Vain kerran. se tuotti minulle Syntymäpäivänäni. Lahjojen joii pöydältä huomasin kaktuksen. ] kaktuksista, ja luulin sitä lahjaksi kaalta vaimoltani. Tartuin ka! seen ja haistoin sitä. Se tuoksui k laita. '3e e i ollut mikään kaktus oli siili. Kerran siili oli kadoksissa. Ryöi ane kaikkien pöytien, penkkien,! pien ja vuoteiden alla. Tai parem k i n minä ryömin. Vaimoni seisoi ressä . johtaen etsintää. Mutta mi siiliä ei näkynyt. Olimme juuri sa hin aikoihin saaneet uuden sisäkön' nistä. Hän öli ollut imeillä vain i päivää , , , -— Lotte, ettekö, ole .nähneet ,siil • — - E n , — Olkaa kiltti ja kysykää naapui Naapuri heitti hänet ulos. Hä varastanut siiliä. Oli rehellinen 1 nen. No niin, hänen rehellisyyt laita oli kyllä vähän niin ja näin, a semmin olimme epäilleet kilpikoni me salaperäisen katoamisen olleen teydessä hänen hopeahäihinsä. 1 suudessa oli "nimittäin ollut kilpiko lientä. Lopetimme etsimisen. Siili oli ja syi poissa. Viikot kuluivat, ja ie menin palvelijan huoneeseen. 'Silloin näin siilin. Se istui Lo pesuvadin .vieressä näyttäen k uupuneelta,, lopen uupuneelta. Se väriltään paljon vaaleampi, melkein peanharmaa. Se istui siinä kj^jT: katsellen minua epätoivoisen i John Kurylo-nimineh 50'Viiotias mies menetti henkensä onnettomuudessa, joka sai hänen autonsa näyttämään tällaiselta. Auto ajoi yhteen katuvdtmun kanssa Torontossa, ^" |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-11-26-04
