Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 26, 1949

              Kirj. Donald Hough
(Tämän kirjoituksen kirjoittaja sa­noo
lähettäneensä elokuussa, alkuosan
näistä niatkamuistoistaanjLie^ille, mut­ta
ikävä kyllä^ sitä ei ole;saapunut käy-lettäypserame.
Näinollen mei täy-tyy
nyt tyytyä matkakirjeen Ipppup-saan.
—- Toim.)
En ehtinyt näkemään Suomen ju^
hannusta, 'mikä aika olikin eneonmän
kylmempää, vaan saavuin Suomeen, jp
melkein syksyllä.. Mutta luonto oli kor­vannut
sen ja mitä Hianimmat syysilmat
vallitsivat, ei satanut juuri ollenkaan
kuukauteen.
Tulihan sitä kierretyksi Turku, Alas­taro,
Vampula, Pori, Isojoki, Kauhajo­ki,
Kristiina, Laitila, Kolemäki, Kiikoi­nen
ja monia muita pikku kyliä Rauman
ympUristöllä. Kaikkialla näkyi tyytyr
yäisiä ihmisiä, jotka elävät . toivossa,
että saavat rauhassa rakentaa kotejaan.
ICaikehlaisi tavaroita oli kauppojen
iiyllyillä; joskin suomenmarkkoja täy-
-Jyy <Jlla paljon, eimenk^insaÄ; m
Omassa maassa Viljeli?^, jo paljon vehr
'tiää. omenista japuolukoista saatiin ko­to
hyvä sato; Ihmiset kulkevat yleensä
dhyeissä, slistefesä,pukimissa ja kengissä.
lYIemnjiissä ja alemmbsa kansakouluis­sa
annetaan lapsille hyyä päivällinen.
Ojonen opettajan kuulin kiittävän Ca-r
nadan ja Yhdysvaltain suomalaisia kai­hesta
siitä, mitä koululaiset saivat vaar
te- ja ruoka-apua.
Käväistiinhän sitä Suomen pääkau-pui]
k:akin Helsinkiä katsomassa. Näh­tiin
muistopatsaat, loistava eduskunta-
: ^p,- Kansalisteatteri, jossa oli "Rahan
ja sanan'' ensi-ilta. Kävimone myöskin
Khailenrassa Kotkan merisatamaa. Pal­jon
näkyi vielä sodan tuhoja Kotkassa.
Keskikaupungilla oli suuri pommisuo­ja,
jossa oli tilaa sadoille ihmisille.
Kiihimäki ja Tampere olivat sitten
kierroksella.: Tamperetta en ehtinyt
paljon ihailla, sillä matkani <vei Vilppu­laan..
sieUä:^!Mänttään ja Kuorevedelle,
jossa -kävin- Laina ja' Santeri- -Kolhiii;
vieraana; Vieraäin myöskin-Ypäjällä
ja Turussa: katselin -tuomiokirkon j uu­den
-, .hautausmaan i hautauskappelin,
. niuistpfatsaita jne; r -
Matka iakäism C^adan alkoi jo lo­kakuun
29 p:nä; Boris 11:11a Turusta
TuMioknaan. vSiisti, uusi laiva, imutta
sunnin takia .päästiin myöfaästj^neinä :
Tukholmaan. Satamassa imeidät ma-joit.
«»ttiin erääseen Ruotsin Amerikan
Ijnjan Idvaan. JMatkaa jatkettiin sit­ten
i maila Gpteporiin, kun Helsingin
imatkustajat olivat ditineet saapua Tuk-bolmaan.
Marraskuun 1 p:nä lähti sitten
Stdckholm-laiva kohti Amerikkaa, mu­kanaan
noin 4^0 matkustajaa. Meitä
suomalaisia oli 37, joista useita cana-idalaisia.
Mukana oH myöskin Liekin
Jäävien tuttu Saloma ja hänen kans­saan
.\tlaatilla muist^tiin sitä suunni-.
teltua huvimatkaa i Suomeen, jo3!e mai­kalle
piti tulla Isoäidin^ Faarin;Ruusa-
<ädin ja ketä/kaikkia niitä olikaan,
multa ei ollut matkalla kuin <me, em-.
mekä edes tietäneet käydä Faarin sis­konkaan
luona kahvilla.
"Stoekholm on siisti, pienempi laiva,
joka keikkuu koko helposti. Piteli se
vsetta päiviä Joitaiin heikompia vuotees­sa.
Mutta, kun yhdeksäs vuorokausi
rupesi olemaan hyvässä menossa, niin >
jo viiden aikaan oltiin katselentassa, et- -
ta eJ^Ö^ New
sitä jo ennen päivällistä New Yorkiin
ja sitten sitä vasta jonotus alkoi. Tulli- -
miehet tarkastivat meidän canadalais-tenkln
arkut ja iita olikin kohta kesissä,
ennenkuin kaikista jonoista selvittiin
asemalle. Seuraavana aamuna oltiin
Montrealissa. Siellä päivän odotus ja
illalla taas kukin jatkoi matkaaaisä
kohti kotiaain. Minä ehdin ensiksi ko­tiinpa
uskohy että eivätköhän Aini,
Bertha, AHan^ ^Saloma ja Onerva ala jo
- olla kotona; •
Usein kuulee kysymyksen: "Mitä
pidit .Suomimatkastasi?" Aivan hy­vällä
emallat voin sanpa, että
minun kohdalleni sattui vain kaiken­laista
hyvää,: ellei ota huomioon koh­taamaani
surua sinne saapuessani. Jo­ka
paikkaan - olin tervetullut vieras.
Kaikkia kutsuja en ehtinyt noudattaa.
Mieleni tekee lausua mitä kauneimmat
kiitokset kaikille niille henkilöille, jotka
matkani yhteydessä tapasin. Vähäar­voisia
eivät suinkaan ole ne lahjat, joi­tä
toin mukanani tänne Canadaan.Toi-
\'omuksem pn, että kenellä hyvänsä on
Suomessa isä, äiti, veli tai sisko, niin
käykää tervehtimässä heitä. Kuinka
suurimerkityksellistä - se öh" heille ja
myöskin meille viic»ikyferöwien jäl­keen;
käydä katkomassa kotiseutuja, su^
kinaisia ja tuttavia^
Saapuessani kotiin tänne hiljaiseen
iärmiasutttooni vi lasteni liio,- rientävät
aatokset usein Suonieen: Kuinka mon­ta
kertaa ehdinkään ajatuksissani käy­dä
sukulaisteni luona. Omaamme kyllä
eriidlsen maailmankatsomuksen, mutta
olimme vain sisaria' ja veljiä. Siksi
muistelen heitä hyvällä.
• ••••MUMMU. •
OOO— • • .
Lienee kai parasta katkaista se hiljai­suus,
mikä vallitsee täällä Rankinissa,
kun en ole nähnyt-riyiäkääniäältäTOin-r
kään lehden palstoilla. Täällä on jo
melko paljon - suomalaisia, melkeinpä
niinkuin Vilkkilässä kissoja. - Taloja
: QUvUpussut aivan kuin sieniä sateella ja
aina vain nousee'. Eikä ihmekään, sillä
tämä on 'kaunis paikka^ ainakih kesäl-rlä,-
aivan yeiglenjrannassa Saa katsella
lent^onei^ep Ja veneitten ppihallusta,
ei tarvitse. ainaista savua niellä, mitä
saa tehdä esim. Spossa.: Kalakin-tart­tuu
onkeen siUpin. tällöin, jpka sitä vain
.joutaa narraileniaan. Kaupunkiinkaan
ei ;,ole, juuri muuta , kuin kivenheiton
matka.
Joulu tässä taas lähenee aivan harp-pa-
askelin. - Ilinusille tulee taas kiiret­tä
touhua, ja^^ivan turhan takia. Itse
aion olla niin lojaalinen, että en katso
joulua muuta päivää kummemaksi, en­kä
suurestikaan toidiua sen takia. En
lähetä lahjoja enkä kortteja kenelle-,
kään — olenhan jp niin vanha, että
kaikki säavat^suoda anteeksi l e v ^ r ä i -
syyteni. Lapsille tosin joulu pn haus­ka
ja haaleilla toimiminen juhlien ai­kana
tarpeellista.
Kyllä pn.iiirveää kun kaikki tarvik-
.keiden.hinnat yhä kohoavat niin, ettei
kukaan enää^ tahdo, jaksaa kiivetä pe­rässä^
ei ainakaan näin vanha ihminen.
Ja jos .jTittäisikm no^^^ piaiddn
pudota muksahtaisi ja löytäbi itsensä
leipälinjan jälkipäästä.
Sananen vielä rauhasta. Taistelu
rauhan puolesta <ni enslnunäinen ehto
ja se, että tehdään käytännöiiistä työ­tä
rauhan hyväksi- M i ^ on. kunniak*
kaampaaJt^n saada estetyksi .uusi
maäilmanpalor ja näin estää miljponien
ihmisten, f^enaikameh ikuolema ja.
toisten: kauhea kurjuus. ]Vieidän nais­ten
on noustava miesten rinnalla taiste-
HAROLD DANING, nuori työtön
mies istui apartmenttinsa olohuo­neessa,
lukien sanomalehteä, kun hä­nen
vaimonsa palasi kaupungilta' kanr
taen isoa ostostaakkaa. Hän oli käy­nyt
kaupassa.
"Hei!" tervehti hän iloisesti, mennen
keittiöön. Harold kuuli paperipussien
kahinan ja kuuli vaimpnsa-ay|^avan jää­kaapin
oven ainakin kahdesti. Sitten
hän tuli olohuoneeseen, istahti lep(»^.
valle ja sanoi:
;>'Minä olen väsynyt.?' .
" E i sinun olisi pitänyt kantaa niin
paljon tavaraa'^ moitti .Harold, 'fKäy
vaikka useammin ja tuo. vähemmän ker^
ralla, olenhan sanonut sinulle satoja
kertoja."
"Minä tiedän, että minun pitäisi teh­dä
niin. Tänään minä tein ostokseni
. juuri vähää ennen kuin, kaupat pantiin
kiinni. Minulla on oikeastaan yllätys­kin
sinulle, mutta ehkä sanon sen heti.
Minulla on sorsa."
' "Mikä?"
"Sorsa, tule katspmaan." Janica
nousi ylös ja meni keittiöön Harpld pe- -
rässpn; Sprsa oli ptettu pois käärepa-
. pereistä ja oli keittiön pöydäjlä.
"Eikö >lekin kaunis lintu?" kysyi
Janica silmät säteillen.
. Harold seisoi^ paikoillaan katsellen ;
sorsaa. Yhtäkkiä hän sai vihanpuus­kan,
niutta odotti vähän aikaa .ennen­kuin
sanoi näennäisen rauhallisella ää­nellä:
"Tarkoitatko, että meille tulee'päi­vällisvieraita?"
"Ei ketään, rakkaani, se on vain meil­le
kahdelle. Etkö pidä, että ostin sen?"
sanoi Janica vähän hermostuneesti.
"Siinä on kauhean paljon syömistä",
mutisi Harold. "Kallista syömistä
vaikka . . ."hänen äänensä soinnahti
tiukalta . . . "vaikka olisimme rikkai­takin
— tai ainakinj vaild^a minä oli­sin
työssäkin. Niin, työssä. Minussa
ei oikein tunnu, että me voimme syödä
kallista kiitospäivän ateriaa ja siinä
kaikki. Suo anteeksi, että mainitsin
siitä." Hänkääntyi äkkiä ja.meniolo-huoöeeseea.
T
"Mutta mehän olemme tulleet toi­meen:
niin vähällä", koetti Janke puhua, v
mennessään miehensä perässä olohuo­neeseen.
"Minä ajattelin, että sorsa-paisti
. . ." Hän^^^^^^^ huuliaan.
/^Olen pahoillani, Harold! Käsitän, et­tä
asiamme eivät ole luistaneet hyvin.
Sinä olet tehnj^ parhaasi löytääksesi
työtä ja ?en johdosta minä ajattelin
järjestää meille hyvän illallisen . . . "
"Minäkö tehnyt parhaani löytääkse­ni
työtä", huudahti Harold hermostu­neesti.
"Enhän ole käynjrt ulkona
asunnostamme kolmeen päivään, tiedät­hän
sen. Meillä ei ole rahaa. Kuinka
paljon tuollainen sorsa maksaa, jos sal­lit
minun kysyä?"
"Minä katson kassakuitista. Ostin
muutakin ruokatavaraa, enkä muista
mitä se maksoi."
"Älä. välitä^ Janica, anna olla. Paista
se kirottu sorsa; Mitä me välitämme
enempää kuluista kuin muustakaan!"
Harold meni vaatekomeroon, Ptti
pääliystakkinsa ja hattunsa, pukien ne
päälleen.
"Mihin sinä menet?" kysyi J^£wiw^
"Kävelylle." Harold paiskasi owri
kiini. ^
He asuivat pienellä sivukadulla, joka
luun sotaa vastaan, siliä nythän ei muu­ta
kiiule -puhuttavankaan tuin sotaan
kUhotik^ Sitä pauhaavat
radiot. Alas sota ja Veriset vaatteet 1
RANKINILAINEN.
lähti .pääkadusta, puolittain kt
apartmemissa, Hfeklän asuntons
halpa ja ihmiset kadulta saattoivat
da Ikkunasta
verhoja il^unassa,
Harold ^ v e l i ^ ä vaipi
na kadulla ilmaa mitään päämäi
Oluttuvat cihraU^äynnä ihmisiä,
astut yhteen kirkkaastl.^^ ,
riin, tilaten lasillisen olutta.
HänVtoi^ästelr kuvaansa isossa
Iissä;: * Hätt{ näki huolien - aiheutta
i vaot ka^vöiHaän;^i'Hän koetti^ näy
huolettoamaUa,-/tt^^ : 61%%
tenkään hävinneet, i Hän tarka
muitaihahisiä.; He olivat kalpeita,
nakoitay puhtaita ja likaisia ja mell
kaikkien» kasvoilla kuvastui väsyn
kenellä päivän työstä^ kenellä ehkä i
lista. [Miehiä tuli ja meni. Harold
kauan lasillistaan, tarkastellen ihmi
Lopulta-hän noiisi ja lähti jatkami
kävdyään^
Käveltyään hetkisen, tuli hän toi
baarin eteen. vHähe^^^ heräsi halu j
keta sisääni^: Päästyääh sisään hän h
liasi, että sie^ Se td
inaka>r^l5? söötÖä^
f enenunän^loiinr? tavallinen olut, rm
hän axjUiitnsaistanut pbrt^ pitks
aikaan?; ja Tiyt-^hän tfiaisi sitä.
maisteli ^sitä-> hiljalleen; kunnes iasii
oli tyhjä. - '"- •--•-••^
VPälättuaatf'"jälleen -kadulle;:^^^^]^^
varrella;:liaa'asuii dii Jiän ollut kävel
läänkakäi; tuntia. Hänen takana
oUvai kpfkeat konttorirakenniikset, j
den melkein kaikki -valot oli\'at
sammuneet \ja edessään olivat asuni
rakennukset; i^tapartmenttirakenni
set, joiden -ikkunat -olivat valaisti
Hän pysähtyi erään ison rakennuks
eteeöj jossa talonmies oli ulkona. Hi
tunsi: miehen ulkonäöltä.'
"Ihana ilta"^' tervehti Harold.
> "Mainio. -Mite^^
"No, eipä-voi valittaa. Raskas pj
vä, mutta" saahan nyt• levätä. Hyvi
yötä-":'-;- V - ' - ' •
Palate^aan asuntoonsa;- tunsi;hi
sorsäpiustihi hajunr-Hän oli iin(Atani
koko^sörsajtttun.r Nyt.hän muisti a
ja niypsädir-iik^^^
sanonutf^JtoiiaBer
näkr ^pöydän keittiön pienfö^ nuri
kauksessa olevan-^^ 1^ h»
keittiöön. ::Häjiioli- puettuna, pilkull
sieen leninjaini-jostaiSarold oli ama pi
tänyt:"--/--'-'--^^^^
"Minä ' pt&euduin sorsapaistimm
kunniaksi^y^ sanoi Janice hymyillei
"Mahahan kun häytän sen sinulle."
Janice -avasi keittiön minin oven jj
veti sieltä esiin^^paistin. Se oli kauniit
ruskea-jaratöva siinä kärisi. Janice nos­ti
paistia Haroldin eteen ja sanoi:
"Pidätkö siitä?"
"Pidän; sehän on ihana."
"Ei se ole niinkään iso, kun se <«
paistettu."
./*nEi;!Vv'^--^ - ^-^ ^-"V"
• Janice otti-sorsan pannusta ja nost:
sen lautaselle pöytään ja he istuivat syä
maan: '•• 'M--^' •••
• Ennenkuin he aloiUivat, sanoi Ha
'iMihä i^npahoiUani; Janice."
"^linä ymmärrän^ rakas. Nautitk»
kävelystäsi?" : .
f^Kyöa; Minä poikkesin baarissa )<
join lasmisenporteria. Tiedätkö,Mh^
ryhdyn hupinainaiiudeU hakcmaai
työtapa v ä n m a s a ^ j ^ jotain." Häi
rupesivleikkaamaan paistia, jatka
':Mehän olemme osa: kaikesta, Jam^
osa kaupungista ja kaikista sen
laista: vNyti m i plenune kotona ja nau
tinmae sorsapaistista . . ."
SI\ 'U 6 LAUANTAINA, MAJtKASKUl^^^ 26 ^P^ÖVXNÄ, m9