1945-01-27-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1945 . , • • L A U A O T A I N Ä , TAjiMÖK:ura'-2t:P ^ Sivu 3
d • •
Kesäkuun 20: ntena klo 2 aamulla
'Heimdal" lähti lahdesta, lehtäjät>
mekaanikot ja valokuvaaja mukanaan.
Sen piti lähteä Paloviina-läh-teen
noutamaan konetj^a.
aikaan seuraavana iltana palasivat he
takaisin, kone täydessä kunnossa; Istuimme
syömässä, kun se tuli,niutta
moottorien jyminä sai meidät kaikki
liikkeelle. Sirosti se ^liukui kautta il^
~ man ja laskeutui sitten pian lahdelle.
Xyt seurasi lotna-aika, joka oli mei-le
kaikille suuresti tarpeen. Se muistutti
minulle poikavuosiani, kun makasimme
maalla laiskottelemassa ja
lihomassa. —- Sähkösanomia saapui
sadoittain joka päivä kaikista maailman
ääristä. Kuninkaan ja kuhin-gattaren
olivat ensimmäiset: "Kuningatar
ja minä toivotamme Teille ja
en
(Työväen Musiikkilehdestä.)
Öi kehtomme sa pohjanmaa j.n.e.
laulettiin ennen vanhaan. Nyt sitä
vastoin voimme laulaa — ^ehto paljas,
on maa oi, oi, tai muuta sen ta-paistji.
Ja kun s e näin lauletaan, niin
kenties joku nykyajan suuri sielu
sanoo silmät säihkyen. Oh -—Ah -—
jumalallista — suurenmoista — gu-btstista
tai — vaikkapa, serpentiilis-tä!
Sillä millään ci ole enää viiliä.
Olen niin täynnä tiiomaskuonaa —•
retä," Sen jälkeen hävisin tauluko-koelmasta
ja kenties ainoak kerran
elämässäni. Niin, sillä lailla erehtyivät
nuo kaksi maalaustaiteessa, ja sama
juttu on nyt edessä musiikissa. Sävelellä
ei ole useimmiten enää väliä,
vielä vähemmän •musikaalisuudella,
harmonia vappiiu sinne ja tänne. Oh
löydetty kait nyt se viisasten kivi musiikin
alalla!—-Niin kai U , •
— f/skon, että monet meistä, joille
musiikki OJV^ ollut lohtu, -innoitfaja,
elvyttäjä, saamme heittää romuiop--
paan kauneushalumme pakollisista
syistä. Jos haluan mennä johonkin
kahvilaan, missä mainostetaan olevan
ensiluokkainen trio, niin aivan oikein,
s uij Uttia ja miksei arsenikkiakin, hen-kiscsfi,
ja uskoii' että joku muukin
vanhan polven musikanteista on samalla
tavalla kylläsieUy. Ei kohta
tahdo enää "ujoudesta'^ nimittäin
kehdata ottaa minkäänlaista soitto-väli
n että käpiliinsä,\sillä tuntuu kuin siellä on trio ja yleisöä tupaten täyn-nekin
olisivat saaneet pienet kiiluvat nä ja mikq merkillisintä, ainakin
porsaan siimat, joilla se katsoa tiirot- päältä lUxhden hcrrassäätyläisiä, Multi
ivallisesti kuin sanoen: lähde hau- ta aiita taivas — musiikki! Steppiä
taan "muumio**, sinun aikasi oh ollut —- joxtrottia — steppiä — shimmyä
ja mennyt! Minä en päästä enää yh- -—joxtrottia', siteeksi joku äitelyydel-tään
ääntä sinun hyppysissäsi, sillä lä pilattu, valssi välillä —. ja
kauneuden aika on mennyt. Nyt tah- kuola suussa istuvat pappojen ja
don minJkin rätistä ja räiskyä, ja mammojen vieressä "kersat", niin-oli
akscni nykyaikainen täytyy minus- kuin täälläpäin sanotaan,ja hytkyt-televät
takamuksiaan istuimilla ja alituinen
epävarma kopse säestää yläosan
hytkimistä, ja silmissä sellainen
. pyynti, kiiin: ah, jos voisi i saada lau'
tasellisen lihalientä Joxtrotilla sekoi
lettuna tai shimmyssä keitettyä step*
pisoppaa parsan kanssa. — Se siitä.
Jos menet i johonkin parempaan kon*
serttiin,. niin cnglantilais-ranskalainen
markkinatavara höystettynä jollakin
llavajin haaveella tuntuu olevan "pu'
tiaisen lankana" näissäkin tilaisuuh
^ sissa. ..Entä entisajan rehti torvisoit*
to? Voi pirkutes! — Se on kuin viisi
kipeää paakaria istuisi kuuman kak-kupellin
päällä ja harjoittelisivat kalossit
jalassa heinäkuussa kissannaU'
hujaisia. — Olen kuullut nykyajan
rykmenttien soittoa, esim. Oulussa,
Käsi menee nyrkkiin itsestään ja tulet
mieleen, että: voi pojat, keksikää vielä
kumminyöri joka nuotille ja sekin
kulunut, että ne oikein venym~ällä,
noin hissun kissun sihahtelisivat —
juu juu. Useimmiten työväen laitoksissa
sama juttu. Kansa vaatii vete-lää
sekä kamalaa rätinää, luita rikkovia
sointuja ja ennen kaikkea sitä
juuri, johon sisältyy — Ah Dolly —
ö miss Havaj — tai pili pom — räis'
kis, tissis-tassis pum.
Luullaan että olen kenties niin patriarkaalinen,
etten hyvDksyisi mitään
uutta. Ei, kaukana siitä! Mutta
kuin eräs kansakoulunopettaja älköön musiikissamme vietäkö enää
:ui ^ ^ ^ - Ä i - - * . . - - - - ! . 4>itptntnnllp tuota suuntaa, että: "Rik-.
- JSi
Sd vaan olla sihinää, suden ulvontaa
ja sairaan näivetystautisen hinkuvaa
yskää, ja silloin tällöin joku kamalalta
tuntuva töräys. —- Oh — niin. Ah!
sillä se on niin jumalallista, se on niin
nykyajan sairaaloisen idyllimäistä —
modernia. — Ah, siinäpä se sana
''modernia" — ettijt sen nyt tiedätte.
Kuvin kerran eräässä taulunäytte-lyssä,
nykyaikana. Siellä oli m.m.
eräs taulu, jonka nimi oli jokin "Ruusutarha
pyhäkkö" ja aihe jostakin
Ranskasta.—-Siihen sattuu tulemaan
samalla kertaa eräs vanhempi rouva
ja mukana hänellä oli eräs nuorempi,
"kuka ties". Sillä en päässyt selville
oliko tuo poika vai tyttö! Modernia.
Vii nolla äänellä sanoi tämä Kuka
fics: "Ah kuin söötti, ja titta murprur,
tuo pienempi lammas katsoo niin rak"
l^^mti tuota isonipaa lammasta!!?"
^linä töllistclen sitä hartaammin tau-
En nJe lammasta, saatikka sit-frn
vielä kahta. Mutta minut pelasti
(ilo vanha rouva, sanomalla: "Jaa,
siinä vissiinkin on taiteilija itse. —
i''ihän nuo lampaita ole vai kuin-
Eikö sHnä ole pyykinpesijä ja
rikkimennyt auto?". Minä, joka olen
'Iina ollut vähäsen noin haljun rtäköi-
"ni tietysti, olin sHs tälläkin kertaa
semmoisen taiteilijan näköinen, jota
^Haalariksi karahteerataan. Otin siis
leikein aristokraattisen asennon ja sanoin
' '
rruu
IreiÖäri kumppaneillenne tervetuloa
palatessaniie. Kiitän Teitä ja Teidän
työtänne ja sitä, että jälleen olette
tuottaneet Korjaile ktthhi
R." Kruununprinssin sähkösanoma
tuli heti tämän jälkeen. Sitten stor-tingin,
hallituksen, yliopiston, maan
.kaikkien kaupunkien, lukemattomien
vakain lähetystöjen. Ulkomailta tulleista
sähkösanomista meitä ilahutti
varsinkin Englannin kuninkaan lähettämä
sydämellinen sähkösanoma, yn-
. nä Saksan Valtiopäiväin presidentin,
maantieteellisten ja muiden tieteellisten
yhdistysten tervehdykset. Ne olivat
kovia päiviä niille, jotka täällä
pohjan perillä hoitivat sähkölennätys-*
tä. '^Farmini' jä "HeimdaHn" lennä
tinvirkailijat olivat meille niinikään
arvaamattomaksi avuksi. Sitä paitsi
Kings Bayn hiilikompp^änian teleg=.
rafisti herra IJagen koko ajan työskenteli
minkä suinkin niahtoi.
Kesäkuun 23:ntena ''Hobby" jätti
meidät palatakseen takaisin kotiaan
Tromsaan. Oli kuin olisimme menettäneet
vanhan ystävän. Olimme mieltyneet
kaikkiin näihin reippaihin kunnon
miehiin. Ramm ja Berge lähtivät
sen mukana.
Juhannusaattoa vietettiin asianmukaisesti
— maljoin, lauluin ja karkeloin.
'Hiiiikomppanian vuokraama
laiva "Albr. W. Selmer", joka saapui
asemalle kesäkuun 21 :nä, oli 25:tenä
valmiina ottamaan hiililastin ja saman
päivän iltapäivällä se otti N 2S:n
ja laivaston molemmat Hansa-Bran-denburkilaiset
kannelleen, johon ne
sijoitettiin aivan semmoisina kuin ne
vedessä uivat. N 25 sijoitettiin keulaan,
molemmat toiset peräpuoleen.
'•'Albr: W. Selmeristä" oli äkkiä tullut
linnun ja kalan välimuoto. Siivet pistivät
kauas ulos kahden puolen ja
mahtoivat vastaantulijoista *näyttäa
kylläkin ihmeellisiltä. "Selmer'' oli
vanhahko alus, mutta kaikin puolin
sovelias viemään koko retkikunnan
etelään. Paitsf että siinä; oli koneille
hyvät tilaty saattoi se vaivatta ja hel^
posti siioda sijaa; retkikunnan jasenil-:
le. Sen päällikkö kapteeni Aasgäard
ynnä hänen upseerinsa luovuttivat
norjalaisille merimiehille ominaisella
yieraan^raisuudella ja Jherttaisuudel-la
paikkansa retkikunnan
laivan koko peräpuolen yksinvaltiaatj
kaikkien upseerien hytit ja salonki
käytettävinämme. Raskaalta tuntui
hyvästellä Kiiutsenia ja Kings Bayta.
Aina. säilytämme rakkaassa muistossa
sen säteilevän kestiystavyyden, jota
siellä nautimme ja sen ihmeteltävän
ftoidon, joka osaksemitne tuli palatessamme.
Klo 11 ''Selmer" lähti
Kings Baysta mitä ainutlaatuisimmal-la
säällä. Sydänyön aurinko oli korkealla
taivaalla ja ympäristön kauniit
tunturit säteilivät. ''Heimdalin" kannelta
soitettiin "Ja vi elsker" ja aseman
hiiäeltä raikuivat kunnialaukaukset.
Sitten laskettiin liput — se oli
viimeinen jäähyvainen, ja pian katosi :
asemaa — rakas kotimme — taaksemme.
'Meitä oli 10 matkustajaa: kapteeni
Hagerup, luutnantit Riiser-Lar-sen,
Dietrichson, Horgen, Lytzo\y-
Holm, Omdal, Zapffe, Feucht, Ells-worth
ja minä itse. Siitä tuli unohtumaton
loma-ja juhlamatka. Oli so-viflu
siten, että kulkisimme ulkoreit-tiä
koko matkan ja sitten kävisimme
Langgrunnin luo ankkuriin. Sieltä
meidän sitten tuli Jahteä Hortenijn:
Mutta tämäkin sitten muuttui ajan
tullen, kuten niiri~ paljon muukin.
Saimme nimittäin idästä raskaat korkeat
maininkiaällot jä koneitten asema
näytti jo jonkin aikaa koko vaaralliselta.
Meidän täytyi sen vuoksi
kliruimman "kautta pyrkiä maan _
. suojaan ja kesäkuun 29:ntenä klo 11
e.pp. laskimme Fugleön kohdalla saaristoon.
Sähkösanomia saapui edelleenkin
niin tukuttain, että laivan
2:nen perämies, joka samalla oli ra- -
diotelegrafisti, alkoi uuDua tvötaak-
{•mm.
mmm
mmm
Turussa, joka ajeerasi teatterUireh- pitemmälle tuota suuntaa, että:
'ööriä aikoinaan ~ siis kyvinfateei^ keinkö auto?" — vai "pässi?''
('^csti ja sievistelemällä: "Ahnf sAe
^'yyiokayppatilaistms Toholäm-ja
mqksaa 167,000 mk. siksi
Jyyn cdtäse on sidä joda ei ymmär'
/telkkarissa, sehän on ruusupensas. —
HeUävaroen, vanhan kouluutuksen
saneena
HANNES KOSKINEN,
Uimahyppy taituri, jolle vaikeasti löytyy vertaa, Dorot/ty Poynton
Tcubcr kauniissa lentoasennossa eräfUlä ttimalammiUa JLos Ange-'
lesissa. • ' "
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 27, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-01-27 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450127 |
Description
| Title | 1945-01-27-03 |
| OCR text | 1945 . , • • L A U A O T A I N Ä , TAjiMÖK:ura'-2t:P ^ Sivu 3 d • • Kesäkuun 20: ntena klo 2 aamulla 'Heimdal" lähti lahdesta, lehtäjät> mekaanikot ja valokuvaaja mukanaan. Sen piti lähteä Paloviina-läh-teen noutamaan konetj^a. aikaan seuraavana iltana palasivat he takaisin, kone täydessä kunnossa; Istuimme syömässä, kun se tuli,niutta moottorien jyminä sai meidät kaikki liikkeelle. Sirosti se ^liukui kautta il^ ~ man ja laskeutui sitten pian lahdelle. Xyt seurasi lotna-aika, joka oli mei-le kaikille suuresti tarpeen. Se muistutti minulle poikavuosiani, kun makasimme maalla laiskottelemassa ja lihomassa. —- Sähkösanomia saapui sadoittain joka päivä kaikista maailman ääristä. Kuninkaan ja kuhin-gattaren olivat ensimmäiset: "Kuningatar ja minä toivotamme Teille ja en (Työväen Musiikkilehdestä.) Öi kehtomme sa pohjanmaa j.n.e. laulettiin ennen vanhaan. Nyt sitä vastoin voimme laulaa — ^ehto paljas, on maa oi, oi, tai muuta sen ta-paistji. Ja kun s e näin lauletaan, niin kenties joku nykyajan suuri sielu sanoo silmät säihkyen. Oh -—Ah -— jumalallista — suurenmoista — gu-btstista tai — vaikkapa, serpentiilis-tä! Sillä millään ci ole enää viiliä. Olen niin täynnä tiiomaskuonaa —• retä," Sen jälkeen hävisin tauluko-koelmasta ja kenties ainoak kerran elämässäni. Niin, sillä lailla erehtyivät nuo kaksi maalaustaiteessa, ja sama juttu on nyt edessä musiikissa. Sävelellä ei ole useimmiten enää väliä, vielä vähemmän •musikaalisuudella, harmonia vappiiu sinne ja tänne. Oh löydetty kait nyt se viisasten kivi musiikin alalla!—-Niin kai U , • — f/skon, että monet meistä, joille musiikki OJV^ ollut lohtu, -innoitfaja, elvyttäjä, saamme heittää romuiop-- paan kauneushalumme pakollisista syistä. Jos haluan mennä johonkin kahvilaan, missä mainostetaan olevan ensiluokkainen trio, niin aivan oikein, s uij Uttia ja miksei arsenikkiakin, hen-kiscsfi, ja uskoii' että joku muukin vanhan polven musikanteista on samalla tavalla kylläsieUy. Ei kohta tahdo enää "ujoudesta'^ nimittäin kehdata ottaa minkäänlaista soitto-väli n että käpiliinsä,\sillä tuntuu kuin siellä on trio ja yleisöä tupaten täyn-nekin olisivat saaneet pienet kiiluvat nä ja mikq merkillisintä, ainakin porsaan siimat, joilla se katsoa tiirot- päältä lUxhden hcrrassäätyläisiä, Multi ivallisesti kuin sanoen: lähde hau- ta aiita taivas — musiikki! Steppiä taan "muumio**, sinun aikasi oh ollut —- joxtrottia — steppiä — shimmyä ja mennyt! Minä en päästä enää yh- -—joxtrottia', siteeksi joku äitelyydel-tään ääntä sinun hyppysissäsi, sillä lä pilattu, valssi välillä —. ja kauneuden aika on mennyt. Nyt tah- kuola suussa istuvat pappojen ja don minJkin rätistä ja räiskyä, ja mammojen vieressä "kersat", niin-oli akscni nykyaikainen täytyy minus- kuin täälläpäin sanotaan,ja hytkyt-televät takamuksiaan istuimilla ja alituinen epävarma kopse säestää yläosan hytkimistä, ja silmissä sellainen . pyynti, kiiin: ah, jos voisi i saada lau' tasellisen lihalientä Joxtrotilla sekoi lettuna tai shimmyssä keitettyä step* pisoppaa parsan kanssa. — Se siitä. Jos menet i johonkin parempaan kon* serttiin,. niin cnglantilais-ranskalainen markkinatavara höystettynä jollakin llavajin haaveella tuntuu olevan "pu' tiaisen lankana" näissäkin tilaisuuh ^ sissa. ..Entä entisajan rehti torvisoit* to? Voi pirkutes! — Se on kuin viisi kipeää paakaria istuisi kuuman kak-kupellin päällä ja harjoittelisivat kalossit jalassa heinäkuussa kissannaU' hujaisia. — Olen kuullut nykyajan rykmenttien soittoa, esim. Oulussa, Käsi menee nyrkkiin itsestään ja tulet mieleen, että: voi pojat, keksikää vielä kumminyöri joka nuotille ja sekin kulunut, että ne oikein venym~ällä, noin hissun kissun sihahtelisivat — juu juu. Useimmiten työväen laitoksissa sama juttu. Kansa vaatii vete-lää sekä kamalaa rätinää, luita rikkovia sointuja ja ennen kaikkea sitä juuri, johon sisältyy — Ah Dolly — ö miss Havaj — tai pili pom — räis' kis, tissis-tassis pum. Luullaan että olen kenties niin patriarkaalinen, etten hyvDksyisi mitään uutta. Ei, kaukana siitä! Mutta kuin eräs kansakoulunopettaja älköön musiikissamme vietäkö enää :ui ^ ^ ^ - Ä i - - * . . - - - - ! . 4>itptntnnllp tuota suuntaa, että: "Rik-. - JSi Sd vaan olla sihinää, suden ulvontaa ja sairaan näivetystautisen hinkuvaa yskää, ja silloin tällöin joku kamalalta tuntuva töräys. —- Oh — niin. Ah! sillä se on niin jumalallista, se on niin nykyajan sairaaloisen idyllimäistä — modernia. — Ah, siinäpä se sana ''modernia" — ettijt sen nyt tiedätte. Kuvin kerran eräässä taulunäytte-lyssä, nykyaikana. Siellä oli m.m. eräs taulu, jonka nimi oli jokin "Ruusutarha pyhäkkö" ja aihe jostakin Ranskasta.—-Siihen sattuu tulemaan samalla kertaa eräs vanhempi rouva ja mukana hänellä oli eräs nuorempi, "kuka ties". Sillä en päässyt selville oliko tuo poika vai tyttö! Modernia. Vii nolla äänellä sanoi tämä Kuka fics: "Ah kuin söötti, ja titta murprur, tuo pienempi lammas katsoo niin rak" l^^mti tuota isonipaa lammasta!!?" ^linä töllistclen sitä hartaammin tau- En nJe lammasta, saatikka sit-frn vielä kahta. Mutta minut pelasti (ilo vanha rouva, sanomalla: "Jaa, siinä vissiinkin on taiteilija itse. — i''ihän nuo lampaita ole vai kuin- Eikö sHnä ole pyykinpesijä ja rikkimennyt auto?". Minä, joka olen 'Iina ollut vähäsen noin haljun rtäköi- "ni tietysti, olin sHs tälläkin kertaa semmoisen taiteilijan näköinen, jota ^Haalariksi karahteerataan. Otin siis leikein aristokraattisen asennon ja sanoin ' ' rruu IreiÖäri kumppaneillenne tervetuloa palatessaniie. Kiitän Teitä ja Teidän työtänne ja sitä, että jälleen olette tuottaneet Korjaile ktthhi R." Kruununprinssin sähkösanoma tuli heti tämän jälkeen. Sitten stor-tingin, hallituksen, yliopiston, maan .kaikkien kaupunkien, lukemattomien vakain lähetystöjen. Ulkomailta tulleista sähkösanomista meitä ilahutti varsinkin Englannin kuninkaan lähettämä sydämellinen sähkösanoma, yn- . nä Saksan Valtiopäiväin presidentin, maantieteellisten ja muiden tieteellisten yhdistysten tervehdykset. Ne olivat kovia päiviä niille, jotka täällä pohjan perillä hoitivat sähkölennätys-* tä. '^Farmini' jä "HeimdaHn" lennä tinvirkailijat olivat meille niinikään arvaamattomaksi avuksi. Sitä paitsi Kings Bayn hiilikompp^änian teleg=. rafisti herra IJagen koko ajan työskenteli minkä suinkin niahtoi. Kesäkuun 23:ntena ''Hobby" jätti meidät palatakseen takaisin kotiaan Tromsaan. Oli kuin olisimme menettäneet vanhan ystävän. Olimme mieltyneet kaikkiin näihin reippaihin kunnon miehiin. Ramm ja Berge lähtivät sen mukana. Juhannusaattoa vietettiin asianmukaisesti — maljoin, lauluin ja karkeloin. 'Hiiiikomppanian vuokraama laiva "Albr. W. Selmer", joka saapui asemalle kesäkuun 21 :nä, oli 25:tenä valmiina ottamaan hiililastin ja saman päivän iltapäivällä se otti N 2S:n ja laivaston molemmat Hansa-Bran-denburkilaiset kannelleen, johon ne sijoitettiin aivan semmoisina kuin ne vedessä uivat. N 25 sijoitettiin keulaan, molemmat toiset peräpuoleen. '•'Albr: W. Selmeristä" oli äkkiä tullut linnun ja kalan välimuoto. Siivet pistivät kauas ulos kahden puolen ja mahtoivat vastaantulijoista *näyttäa kylläkin ihmeellisiltä. "Selmer'' oli vanhahko alus, mutta kaikin puolin sovelias viemään koko retkikunnan etelään. Paitsf että siinä; oli koneille hyvät tilaty saattoi se vaivatta ja hel^ posti siioda sijaa; retkikunnan jasenil-: le. Sen päällikkö kapteeni Aasgäard ynnä hänen upseerinsa luovuttivat norjalaisille merimiehille ominaisella yieraan^raisuudella ja Jherttaisuudel-la paikkansa retkikunnan laivan koko peräpuolen yksinvaltiaatj kaikkien upseerien hytit ja salonki käytettävinämme. Raskaalta tuntui hyvästellä Kiiutsenia ja Kings Bayta. Aina. säilytämme rakkaassa muistossa sen säteilevän kestiystavyyden, jota siellä nautimme ja sen ihmeteltävän ftoidon, joka osaksemitne tuli palatessamme. Klo 11 ''Selmer" lähti Kings Baysta mitä ainutlaatuisimmal-la säällä. Sydänyön aurinko oli korkealla taivaalla ja ympäristön kauniit tunturit säteilivät. ''Heimdalin" kannelta soitettiin "Ja vi elsker" ja aseman hiiäeltä raikuivat kunnialaukaukset. Sitten laskettiin liput — se oli viimeinen jäähyvainen, ja pian katosi : asemaa — rakas kotimme — taaksemme. 'Meitä oli 10 matkustajaa: kapteeni Hagerup, luutnantit Riiser-Lar-sen, Dietrichson, Horgen, Lytzo\y- Holm, Omdal, Zapffe, Feucht, Ells-worth ja minä itse. Siitä tuli unohtumaton loma-ja juhlamatka. Oli so-viflu siten, että kulkisimme ulkoreit-tiä koko matkan ja sitten kävisimme Langgrunnin luo ankkuriin. Sieltä meidän sitten tuli Jahteä Hortenijn: Mutta tämäkin sitten muuttui ajan tullen, kuten niiri~ paljon muukin. Saimme nimittäin idästä raskaat korkeat maininkiaällot jä koneitten asema näytti jo jonkin aikaa koko vaaralliselta. Meidän täytyi sen vuoksi kliruimman "kautta pyrkiä maan _ . suojaan ja kesäkuun 29:ntenä klo 11 e.pp. laskimme Fugleön kohdalla saaristoon. Sähkösanomia saapui edelleenkin niin tukuttain, että laivan 2:nen perämies, joka samalla oli ra- - diotelegrafisti, alkoi uuDua tvötaak- {•mm. mmm mmm Turussa, joka ajeerasi teatterUireh- pitemmälle tuota suuntaa, että: 'ööriä aikoinaan ~ siis kyvinfateei^ keinkö auto?" — vai "pässi?'' ('^csti ja sievistelemällä: "Ahnf sAe ^'yyiokayppatilaistms Toholäm-ja mqksaa 167,000 mk. siksi Jyyn cdtäse on sidä joda ei ymmär' /telkkarissa, sehän on ruusupensas. — HeUävaroen, vanhan kouluutuksen saneena HANNES KOSKINEN, Uimahyppy taituri, jolle vaikeasti löytyy vertaa, Dorot/ty Poynton Tcubcr kauniissa lentoasennossa eräfUlä ttimalammiUa JLos Ange-' lesissa. • ' " |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-01-27-03
