Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 3, 1941

              Sivu 2
L A U A N T A I N A , T O U K O K U U N 3 PÄIVÄNÄ
(Canadan suomalaisten viikkolehti) _
RegLstered at the Post OMJce Depfe.
Ottawa, as second classzoatter.
TOanstafiuiat:
l vt ; $2J0O
Ö Iclc* •.•«••••.•..,•••>.•••••••••> X«10.
8 kk. \60
Yhdysvaltoihin:
1, vk« ••«•••••••»*•>•••• $2.^)
6 kk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1.40
Guomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. $3.00
6 kk. .:: .1.65
Irtonuin^rot^S sbntUS
IJetckl nm^iyy jokaisen v£ik^
antalna 12-sivulsiena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.
Asiamlehille myönnetään 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tä­nään.
ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihto­ilmoitukset
$1.00 kerta. AirioUmoon
menneille onnentoivotukset 40c palsta-tuuma.
Nimenmuuttöilmoitukset 50c
kertt $1.00 kolme kertaa. Syntsmiä-ilmoit"
kset $1.00 koi». $2.00 kolme ker­taa,
guolemanilmoitukset $2.00 kerta,
SOc lisäi04ksu kUtosIauseelta tai mtUsto-värsyltä.
halutaan tietää- ja osoiteil-moitukset
^Oc pal&tatuuma; — TQapäis-ilmoittajie^^
on vaadittaessa. lähetettävä
ilmoitusma^ etukäteen.-
Yleiset ilmoituäbdnnat 40c: palstatuu-ma.
Ilmoitut J o ^ julkaistaan neljä-kertaa
samanlaisena 3Qc iiaLSitstuuma.
Alin ilmoitushinta- 400 palstatuuma,
kerta ilmoittaessa.
Erikoisista aimöitustif nnoistea • voi tie­dustella
tämän? lehden konttorista.
Kustantajari Vapaus BubBsliingGö.
Toimittaja A. RUrifi.
Toimitusnoimsto; J. iJBrvis^ Bauhs^
Mäki. HUJa muoi JL BiOssA, Bster
Kaustinen. AiU t&iEalm, Mäsi^Xf^^
Yrjö Salvoja Jaimarsaatt. .
Liekkiin «SJotttt' klxjoitukset osiA>
lettava:
P.O. Box 69 UEKKl «uUniiy, CKnV.
Harmaan muinaisuuden päivistä
salakka ihminen on tuntenut tarvetta
asettua yhteyteen I M olen-non
kanssa, jolle saattaa uskoutua,
jolta toivoa apua ja jota näissä tar­koituksissa
voi rukoilla.
Helieemen i a roomalaisten aikana
oli rukouksella suuri merkitys. Ru­koilemisen
laimiiflyömiiseillä ihminen
varmasti suuntasi itseensä hyljeksi­tyn
jimiälarr-ni& ^vr...:
• -Np^E^ ^ ^ i r f e ^ i s t i s ä a f ^ i M
" ^ r i ä f hÄ^blftavat^fläJ^
laiset kansat rukoilemista suuressa
mitassa, usein mitä^ omituisimmin
uskonnollisin ilmauksin.
Niilipä hindut uskovat saavansa
yliluonnollista voimaa jo eräiden py­hien
nimien pdkästä lausumisesta.
He laskevat rukouksiansa faämin tai
korallein, ja otäksutaankih rukous-,
naiih^m käyttämisen s a a n ^ älkv^
siellä; muhamettilaiset lainasivat ta­van
Intiasta, vihdoin ristimäkien a i ­kana
kristit^^ oppivat jäi
roonialaiskatoHlaiseen kiir^obn.
' ^Erikoislaatuisia ovat titfddaläisten
ja' läainaläisuuden tuimustajpin xur
kbiikset. 'Heillä on nimittäin yksi ai­noa
iiifcaiiksäifcaava, jota he kötaa-vat
tiffiahnet^ jä tuhBomet terati. Se
oh: "Om hum". ( t a -
tt&sen aa«5ei ämen.)
jfjuuri tiicm jatkuvan kertailemisen
takiau heillä ön öihsääatuineh niköus-koje:
TSui^hiih jsanottit
I^^ on limö, |dii^ vaiht^ee
kjmunenestä ka|iteehk3m[imeneen sen-timetnin.
varhaisemmin usein julmuuksia. K UT
kapa ei muistaisi kuvauksia foinikia­laisten
ja kartagolaisteii 3aal-juhlis-ta;
niissä Baalin kuva kuumennettiin
hehkuvaksi, ja sen kuumiin käsiin
pantiin uhrattava lapsi. Tai flagel-lantismia,
joka keskiaikaisessa Espan­jassa
sai suuren määrän kannattajia
mustan surman ja ruttotaudin aikoi­na.
Siihen uskovat toivoivat julmin
itsekidutuksin välttävänsä varman
kuoleman. Nykypäivien : Vähässä
Aasiassa on hihkuvia ja tanssivia
dervishejä; heidän rukoilunsa on hy­vinkin
hullunkurista. Ja neekeri­valtioissa
johtavat rukoilemis- ja
hartaustavab suorastaan hurmioti-laan.
SieTläön menojen lopulla vain
hyjtovia, tanssivia ja ulvovia väki­joukkoja.
Vanhojen suomalaisten uskontojen
perua tavattiin vielä jokin aika sitten
pakanallisilla tsheremisseillä. Tshe-r
^ s s e i s t ä näet vain kahdeksankym­mentä
prosentti?. oM.fcristittyjä, loput
pakanoita. Pakanallinen uskonto ou
parhaiten säiljmyt itätsheremissien
ke^uudessä Ufan j a Permin lääneis­sä.
Ufäläiset kuulurat nykyisin
haÄirien tasavaltaan ja^ permiläiset
isavenäläiseen Uralin p i i i^
maisena jiimaiuutena on Jumo, joka
nimi on ufcfcoserihälöjalla. Pilviemo,
Tuuliemo, Hällaukko, Halla-akka,
vihapa aamurikoi j a aamukastekin
ovat seUaisia olentoja, jpiUeuhrataan.
M a a t o n uhreiksi' käytetään mustia
lehmiä. Myöskin kotilieden tuli o-
S^-fe^äaBi:pihtaaÄibim- hustäa'^ielun.^ ^ I ^^
Meidän kallis Detlämme ch oHut\
kotvan aikaa aivan hiljaa, näkymät-,
tornissa ja kttulumattomissa, muita
jopa hän taas ilmestyi. Saimme hä­neltä
nimittäin pitkän ja hyvcm ker-.
tomuksen, jota alamme julkaista
ensi numerossa. Se on kertomus to-sietämästä,
meikäläisten elämästä,
kuvaavine yksityiskohtineen ja tun­teineen.
Seurailemme sitä mielenkiin-,
nalla, toisen hyvän jatkokertomuk­semme
rinnalla. — Della nähtävästi
halusi tällä taas varata ifsidleen ^'ä-hän
piemnsän lötnan jiiuri ihanamt
aikaan ja. myöntäkäämme se hänelle
kiitollisimddla. '
Joitakin avustajicmme pitkähköjä
kirjoituksia on vuoroaan, odottamassa
ja koetamme ne Jakama^omina so-vitdla
lehteen. Ä^aön kynäilijämme
sHti lutäko että täällä tukkoa tulee,
kyllä kirjoituksia jatkuvasti tarvitaan
ja pian nämä täällä olevat on käy­tetty,
koko kesästä puhumattakaan.
Siis älköön kynät pysähtykö midiai-heita
.sommittelemasta .— juuri nyt,
jolloin Jioko lup^tq uboo Jitielcnherk-kyyttäja
toiminiaay .iP..
Kalliisti, mc köyhät, ostamme kai­ken
hyvän — hikihelmillä me sen .os­tamme.
Meille itsellemme jää niin vähän,
koska mc ensin jalamme osastomme
suurimman osan toisille.
.4'<zm on kallis, sen avulla voivat eri
lajeihin kuuluvat elävät olennot ra­kentaa
ystävyyttä ja sopua välHleen
— mutta, ikävä kyllä, myöskin vihaa.
Ihmiselle suotiin kymmenen mittaa
lörpSttdyä ja yhdeksän imsta va­rastivat
naiset, — Ttintad,
jnpftu:papeirismkattt niihin öii r u -
. kpjjksen^ava, painpjttu.iuo?oin^j!»oni-tui^
in keitÖihih. Paihamiiienon suo-
-jritettu-puuhun Jeikatuin leimasimin
ja enimmäkseen punaisella värillä.
Islaini taas säätää kannattajilleen
• yksinomaisesti ja alituisesti toistuvia
huudahdukaa ainoalle oikealle juma^
laUe. Muhamed itse sääti tarkasti
kaikki pesut, kädenliikkeet, polvistu­miset
ja muut rukoukseen liittyvät
menot ja toimet. Rukoushetkiä on
joka päivä viisi; \'asituiset kuulutta­jat,
niueddihit, julistavat ne usko­vaisille
moskeijan minareteista. Ru-koilenaineh
kuuluu tietenkin vähem­män
julkiseen kuin y k s i t y i s ^ elä-mianmuotoon.
Se on «lemanän ylis­tystä
ja kiitosta'kuin pyytämistä. R u ­kouksen
aikana käännetään kasvot
Mekkaan päin, rukoilijat riisuvat ja­loistaan
ken^t ja koskettavat käsil*
lään ja otsallaan maata.
Talmudissa säädetty ja oikeaus-koisten
juutalaisten vielä tänäkin
päivänä noudattama ruköusjärjestys
tunnustaa vain hepreankielisen ru­kouksen,
pyhyyden. Se seikka^että
juutalaiset rukoilevat hattu päässä,
ilmaisee heidän itämaisuutensa. Sillä
. hattu on heidän turbaaninsa — länsi­maisenkin
taivaan alla. Uskovainen
juutalainen rukoilee, milloin se vain
käy päinsä, ulkoilmassa, mutta jyr­kästi
v^ttäen katsomasta aurinkoon
päin, jotta ei vain olisi auringonpal­voja.
Juutalaisten aamurukouksessa
käyttämät rukoushihnat (thefiUin)
ovat pergamenttiliuskoja, 'joihin on
kirjoitettu raamatunlauseita ja jotka
on pistetty kuutionmuotoisiin kuo­riin.
Nämä kiinnitetään sitten nah-kahihnalla
rukouksen ajaksi otsaan ja
vasempaan käsivarteen sydämen koh­dalle,
mikä.merkitsee sitä, että aja-
^tukset ja sydän on suunnatta\'a J u ­malaa
kohti.
Palvomiseen ja uhraamiseen luttyi
aikana sänänutetää^
' tulet, ja "uusi valkea" sytytetään kit­katulella.
*TOsi -vaOkea*' on ntiotio,
jonka yli ihniiset juoksevat' ja siitä
sitttti itsekukin vie uuden tulen koti­lieteensä.
Täiereniissien uskon mu­kaan
joka ainoalla esineeHä, ifamis-kätten
tekemilläkin, on jonkiiflainen
sidu.
Uhritoimitus ori suuri jtilfla, jonka
nimi on mer-kysö. Uhrilehtoon ei
kukaan saa astua, ennenkuin on uinut
purossa ja vaihtanut ylleen juhlavaat­teet,
mikäli mahdollista valkoiset. Se
on kaikkien uhrimenoihin osaaotta­vien
joka-aamuinen velvollisuus hiin
kauan kuin uhrijuhläa kestää, viikon
verran. Ensimmäinen Uhr^iuotio sy­tytetään
Jumon uhripuun juurelle,
muihin nuotioihin otetaan tuli siitä.
Lihapadat asetetaan koivumungoista
kyhätylle .alustalle ja maahan siroi-teltujen
väahteranlehtien päälle sijoi­tetaan
riviin yhdeksän uhrileipää sekä
niiden taakse yhtä monta puukuppia,
joihin kaadetaan uhrijuömaa.
Kun uhripuun vieressä oleva vaha­kynttilä
on sytytetty ja uhrattava
teurasvarsa tuotu lehtoon, suorite­taan
tinanvalanta, jollainen meillä­kin
viel^ tehdään .uudenvuodenyönä.
Kun saadaan hevoseidiuvaa nauistut-T,
tav-a valannos, se asetetaan uhrilei-v^
älle. Vesimenojen jälkeen varsa
teurastetaan, ja pappi ottaa jonkun
veripisaran puulusikkaan, heittäen
ensimmäiset tipat ylös uhripuuhun,
toiset'nuotioon. "Oi hyvä, suup J u -
mo, tuoreen veren kanssa pivomme
sinua. Suo oikeutta ja rauhaa kai­kille
ihnan alla asuville kansoille!"
Moninaisten menojen jälkeen alkaa
sitten rukoileminen. Esirukousten
jälkeen kansa asettuu ylipapin taak-se
polvilleen yhdensuuntaisiin rivei­hin,
ja siuen alkaa pitkä, lähes tun­nin
kestävä juhlarukous, jossa pappi,
anoo jumalalta kaikkea hyvää, mitä
(Jatkoa 8:11a, stvulla)
Kas vaan, keväässä ollaan, kun
Vappukin on lähellä. Kevätaurinko
m sqa^M kit^as:tamaan silmäimme
v0oa^^'^^e^ttt saa: hieidät näkemään
Pidevaisuudenkm paijon valoisampa­na
Jkuht pitkä, pimeä tahi, ja par­haassa
tapauksessa elämään vain ke­väässä
ja unhottamaan koko tulevai­suuden,
johon ei koskaan ole luotta-
. mistä. Se kun.saattaa olla joskus niin
• Mkeä ja kätkeä taakseen kaikkea pa­haa,
minkä keittää aina eteemme nii-iä
^sopintattomimpäna aikana. Siksi-ja
jätibuhuomisenipäivän ömm onmnsa
nojaan. En sUtimo juopua keväästä,
e-en. Pidän pääni selvänä, niin ei
tarvitse potea pohmeloa. Tykkäisin'
keuääsiä, jos se olisi jokaisen kohdal­la
ylttä valoisa, jos se voisi edes hiu­kan
kirkastaa niittenkin elämää, joil­ta
puuttuu Silmien valo. Siihen ei
: Pysty kevätkään, on liikaa toivoa sel­laista,
loo, on kultainen asia omis­taa
näkevät silmät, mtttta kiusaUista
kunniitäkinip^^iiisusää^ä^^^^^^
kämnniin. kpim lukea ja aina vain
lukea:, fnuttaisi voi, kun silmät rmit-titvat^
Uikaa. Siinä tapauksessa on
pimeydessä asustava sukulaiseni pa-remtitassa
asemaissa. Hän saa lukea
yöllä&m eikä silmät kärsi sopimttfo-mastafa£
dmtiLJa:iWta3r^ituksesta.. ^
Oiy-nyt sanom pahasti. On sittenkin
parempi on^faa sihnät, joilla näkee.
K-evättä; katsiMessa saa itselleen
nempi kuiu' saa parkaimmastakam
kirjasta^ josta pimeydessä vaeltauat
saavat keviäm-^kauneutta sielunsa^ sil-
•• mietti BaMamksi hakea. Miten ikä-
' 'taä;. suoda näkendsen
onnea edes-kemtin kultaisina päitmä.
Parahin luMjaniy Mä tule daM.oi-seksi,
vaikka puhelen ikäviä. Tafkoi-
.tukseni ei, ole sinun kevätriemujasi
Himmentää.
Reippain vapputerveisin
SJRPA-SERKKU.
"Muutama sana sinulle, että olet
ystävä minulle.'
Viime kevännä jo ajattelin rieatää
neuvomaan, niinkuin moni muökin
tekij millä päänsärky lakkaa, vaan
niin paljon minua huvitti se samma­kon
syönti, .että jätin neuvon hautu­maan
vielä vuodeksi; ajattelin, että
^tarkistan rs^ptiäniykannattaakositä
kansan n^täväksi präntätä. Vaan
nyt päätin sen lähettää ovenvartijal­le.
•
Niin, serkku, tietysti on varotta^-a
raskaan lihan syöntiä, sillä onhan se
luonnolUnKi asia, että liikarasittunut
eKmistö iärsii kovasta työstä, jota se
joutuu tekemään esim. sulatellessaan
vanhaa lehmää. Mutta, mutta —
paljon on oppimista ennenkuin Suo­malainen
kykenee äyömään sammak­koa:
Niin nrihä- uskon. Vaikka kyl­lä
kai niitä on sellaisiakin, jotka ov-at
jollakin pyhiinvaellusretkellä oppi­neet
siihen, ja minä kadehdin heitä.
Siis, serkku, tee näin: L a i t a sellai­nen
tavaHinen salaatti raaoista kas­viksista
kerran päivässä ja höystä se
ruokaöljyUä ja sitten — syö se isoji
aterian alle, niinkuin voiteeksi muil­le,
niin saat jo seuraavana päiv^ana
tuntea-päaireäryn häviävän hiljaUeen-
Suosittden sipulia, paljon sipulia sn*
hen salaattiin. Syö ja haise, syo
haise — sipufflle, sillä se on aine, jo­ka
ajaa kuona-aineet pois ruumiista.
Sellaisia salaatteja syövät lääk^s**
dätkin ja munt heidän arvoisensa-