1949-12-31-03 |
Previous | 3 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Helena Parras:
*
M A-\ILMASSA eniten levinneitä tai-dejäljennöksrä
on Tähkänpoimi-jat.
A^anmaan ainakin joka toinen lukija
on nähn>;t tämän jäljeraiöksen suomalaistenkin
kotien seinäHä. Valitettavasti
.monet näistä jäljennöksistä ovat
tekotavaltaan helppohrntaisia kiiltokuvia,
miitta itse alkuperäisteoksen arvo,
niin taiteellisessa kuin aatteellisessakin
mielessä, on katoamaton.
Tä!hkänpoimijat ja Iltarukous, jota
on levinnyt jäljennöksinä miltei yhtä
paljon, ovat tuoneet tekijänsä, ranskalaisen
Jean Francois Milletin nimen läheiseksi
kaikille yhteiskuntakerroksiile.
Kodit ovat avanneet hänelle ovensa, ja
se aate, joka julistautuu esim. juuri
Tähkänpoiniijoistaj kuuluu niihin valta-
aatteisiin, jotka luovat maailmassa
pysyvää ja kaunista kaikkina aikakausina.'
• .,
Jean Francois syntyi 1814, pientalonpojan
poikana ranskalaisessa meren-rantakylässä.
Isä oli samalla kylän
lukkari ja harrasti ahkerasti mm. puun-leikkausta.
Varsinkin isoäidiltään pieni
Jean peri runsaita vaikutteita jo nuorena
intohimoiselle etsifämielelleen. Jean
piirteli poikasena hämmästyttävän eläviä
piirroksia. Kun muuan taidemaalari
näki niitä, sauoi tämä oitis pojan isälle:
"Teidän pojassanne on suuren taiteilijan
ainesta." Tämän jälkeen nuori
Jean lähti kulkemaan sitä tietä, joka
tuli tarjoamaan hänelle maailmankuuluisuutta,
mutta myöskin ulkokohtai-sesti
katsoen sellaisen kohtalon, jota
vain harvat ihmiset saattaisivat kuuluisuudenkaan
vuoksi itselleen tavoitella.
Aluksi Jean pääsi Pariisiin, jossa kokee
katkeran ikäväli ja pilkan aikoja.
Ensi aikoina vain museoiden taideteokset
tarjoavat tälle maalaispajölle on-nenhetkiä.
Museoissa hän vaeltaa kai-
'iket vapaa-aikansa ja imee sieluunsa
kuolemattomien mestarien suuruutta
niiden omien töiden välityksellä. 'Mutta
opettajan tj^öhuoneessa romanttisen,
valheellisen tunteilun tyyliniekat ivasivat
tätä ''metsäläistä", joka rakasti
luontoa ja alkuperäisiä ihmisiä työnsä
ääressä pelloilla ja muuaJla, Paitsi
muodon täydellisyyttä, haki Millet myös
sisältöä ja varsinkin juuri sitä. Muunlainen
oli hänestä vääristelyä ja nua
valheellisesti tunteilevat romantikot
kauhistus.
Ei ollut helppoa köyhän talonpojan-pojan
löytää sijaa auringossa. Suoranainen
nälkä jokapäiväisenä vieraanaan
hän maalaa henkensä pitimiksi jopa lii-kekilpiä.
Mutta sentään v. 1848, jolloin
lainarakkaiis ja 'kodit . . .
Kaiken tumärikö tähden me lähdimme?
Eikö meille löydy tilaa tarpeeksi . . .
maailma on niin tavattoman suuri ja
pieni
hr meidän asiamme ja aatteemme
on sullottava tuohon maailmaan—
'Me lähdimme kerta, uhmaten merta,
avaraan mamlmaan"
joka vihaa meitä, sen halu on •
karkbtffda meidät pois ,1 .
Meilläkö et ole tUaa on ahdasta,
J^äyttäämin pimeältäkin.
alutta J(Ksain palavat ikuiset tulet f
kysykää-vartiopaikoillanne
uskoUisel sothtujeh kaniajatf
'i'eid£ntKnne^i)nio*keus
^}^aaiifm^'on~kaHaUe:iyhUinen!
syntyy ensimmäinen TOaailmankuulu
Millet-taulu, Kylväjät, etsijä öil löytänyt
oman tjyiinsä. Seuraavana Aoionna
siis 1'00 vuotta takaperin, Millet pakenee
Pariisista koleraa. Maalari pysähtyy
pieneen Barbizdhin maakylään, jää
elinfäkseen sen raskaan työn raatajien
pariin. Täällä Milletin maalaustapa.
täydeilistjy. 'Hänestä tulee siveltimen
profeetta, joka loistavissa henkilöhah.
moissaan ja väreissään julistaa maan ja
sen viljelijäin ikuista sanomaa omalle
- alalleen ja tuleviin aikoihin. Tässä rak-kaassa
kylässä Jean Francois Millet sai
itselleen pienenpienen hautamuistomer-kinkin.
Vähäisessä pronssilaatassa luetaan
hänen nimensä. Täällähän eläessään
vaelteli Chäillyn peltolaakeiUa, joi-^
ta hän ikuisti teoksiinsa. Barbizonin
kylä ja. seh raatajat olivat hänen taiteensa
suuruuden lähde. Kuin talonpoika
siellä hän liikkui pähkakeppeineen
ja puukenkineen, olkihattuineen ja tuulessa
lepattavine partoineen.
Hän tunnusti usein, että luonto näyttäytyi
hänelle peloit tavan suurena, se
kutisti sydäntä kokoon. "Tahdon tunnustaa
— hän sanoi — teille senkin
uhalla, että minua pidettäisiin taas sosialistina,
että minuun taiteessa kaikkein
eniten vaikuttaa sen inhimillinen
puoli. Ei paljastu minulle koskaan sen
iloinen, puoli, en tiedä, missä se on, en
ole sitä milloinkaan nähnyt . . . Muokatuilla
vainioilla näette kaivavia, kuokkivia
olentoja. Aina, vuodesta toiseen
näette, kuinka ne itse pystyttävät ristiänsä
. . . Otsasi hiessä pitää sinun leipäsi
syömän. Tämäkö on sitä iloista,
onnekasta työtä, johon monet ihmiset
tahtoisivat saada meidät uskomaan? Ja
kuitenkin juuri siinä minä tapaan to-ddlisen
ihmisyyden, suuren runouden."
——-oOo —
Ensi lumi
Ensi lumi puhtoisena putoo, -
kaiken puhtoisehen liinaan kutoo!
Lumikeijut tanssii karkeloiden,
viimein väsyneinä maahan lepoon \
vaipuin
sinne sylit yksin unhoon kaipuin
hetkisen vain tanssien onnessaan.
Hiljaa seison, kuuntelen ja kuulen —
lumi keijun tanssisäveleen.
Ensi lumi pthtoiseha~ tulee ^
maahan kylmään, kovaan routaiseen.
Pehmeänä tanssii lumikeijut,
kietoo puut ja pensaat valkoiseen
kuni kaunis, nuori morsian.
Kaikki seisoo valkofiunmissaan,
lumikeijut tanssii karkeloiden.
Hiljaa seison, kuuntelen ja kuulen —
lumikeijuin tanssisäveleen.
M.4RJATTA.
- — -oOo —
Maailman vanhin painotuote
museossa
Mainzissa, Saksassa olevassa Guten-bergin
mus«)ssa on maailman vanhin
painotuote. -Johan Gutenberg, kirjapainon
keksijä, painoi kafcsi postikortin
suuruista paperiarkkia "Viimeisestä tuomiosta"
v. 1445.
Samassa museossa on myöskin kuuluisa
Gutenbeigin painama raamattu
mikä painettiin vv. 1452—55' Se oh
maailman kalleimmaksi arvipitu kirja,
arvoltaan $240,000.
Ingleivoodista Ont. kotoisin oleva W. Otto ön onnistunut kehittämään
ristisiitoksen avulla sellaisen kalkkunan^ joka saavuttaa
täysi-ikäiseksi tidtuaan 20 paunan painon. Mr. Ottolla oli 300
kalkkunaa, jotka joutuivat ihmisten joulupöydille tänä jouluna.
d on va
Ul^Vasco da Gama, oli löytänyt tenkään saattaneet aavistaakaan, että
meritien Intiaan, alkoi sinne 1500- kyseessä oli suuri manner. Cabralio
luvun alussa o-'kea kilpapurjehdus. Niinpä
Portugalissa Järjestettiin 13 alusta
liäsittävä laivasto, jossa miehistöäkin
oli i200 henkilöä. Tarkoituksena oli
saada yhteys intialaisiin ja itä-afrikka-tilapäinen
löytö oli kuitenkin alkuna-
Portugalin pitkäaikaiselle herruiidelle
Etelä-Amerikassa. Hänen antamansa
nimi ei jäänyt pysyväiseksi. Osoittau*
tui näet, että maassa oli runsaasti
laisiin ruhtinaisiin ja kauppa-asemien eräänlaista väripuuta, jonka portugali-perustaminen.
Eräänä päämääränä oli lainen nimi on brazil, jonka vuoksi anaa
vielä hindujen ja muhamettilaisten sai nimekseen Terra doBraziel eli Bra-käännyttäminen
kristinuskoon, jota var- siliä.
ten mukana seurasi myös liuta katolilai- Toukokuussa retkikunta suuntasi
sia pappeja. matkansa Kapia kohden. Afrikan ete-
Tämän uuden retkikunnan johtajana läkärkeä lähestyttäessä puhkesi anka»
ei enää ollut Gama, sillä hän halusi le- ra myrsky, ja Cabral menetti "neljä lai«
vätä edellisen matkansa rasituksista.
Päälliköksi määrättiin hänen hyvä ystävänsä
Pedro Alvarez Cabral, jolle Ga-ma
antoi hjrvdä neuvoja purjehduksen
vaa. Tällöin hukkui myös Diaz. Maineikas
löytöretkeilijä • sai surmansa
"karkkeri myrskyjen niemessä'^, jonka
ympäri hän itse oli ensimmäisenä pur*
suunnasta ym. meriteknillisistä seikols- jehtinut.
ta- Cabralin onnistui kyllä viedä retki»
Mukana seurasi myös kuuluisa Bärt- kuntansa Intiaan, jossa hän, kuten Ga*
hölomen Diaz erään laivan päällikkönä, makin, joutui Samurindan vihamieli-
Tällä kertaa oli Kalikutin Samurindal- syyden kohteeksi. Hänen onnistui kui-le
varattu arvokktanipia lahjoja kuin tenkin saada laivoihinsa kallisarvoisia
Gamalla oli ollut. Muistettaneen, että intialaisia mausteita, ja heinäkuussa v»
hänellä oli vain" lasihelrhiä ja halpoja 1501 hän palasi Lissaboniin mukanaaa
kankaita, joita kyllä öHsi sopinut lah- enää kuusi laivaa niistä 13:sta, jotka
joittaa joillekin alkuasukaspäälliköille olivat matkaan lähteneet.
Afrikassa, mutta ei Kaliktitin Samurin-dalle,
jolla oli kultaa, hopeaa ja jalokiviä
yllin kyllin. ^
Tämä retki on tullut maailmankuuluksi
sen vuoksi, että Gabral purjehti
niin kauas länteen, että hän saavutti
Brasilian rannikon. Huhtikuussa v.
1500 laivasto sai
Jb ennen Kolumbuksen kuolemaa olivat
espanjalaiset innokkaasti tutkineet
Karibian meren seutuja. He toivoivat
löytävänsä jonkin todellisen kultamaan.
Jonkin verran he saivatkin tuota jaloa
metallia Portoricosta, jonka Ponce de
Leon otti Espanjan haltuun. Hän löy-
>iiriinsä metsää- si myös Floridan rannikon, mutta to«
kasvavan rannikon, jota pitkin purjeh- dellista kultamaata ei vielä ollut ilmes-dittiin
useita päiviä. Vihdoin Cabrai tynyt.
meni maihin ja pystytti suuren puuris- Vqsco Ntmez de Balboa toimi jonkin-tin,
toimitirtti jumalanpalveluksen ja laisena käskynhaltijana Hispaniolassa,
antoi alueeHe nimen liha da Vera Cruz jonka nimen, kuten muisteUaneen, Ko-
(Todellisen ristin saari) sekä otti maan lumbusoU antanut Haitin .saarelle. Ha-
Portugalib kuninkaan iialtuun. hehkin intohimonaan oU kullan löyta*
Cabral ja hänen väkensä eivät mi- minen, ja tässä mielessä hän varusti reti
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 31, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-12-31 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki491231 |
Description
| Title | 1949-12-31-03 |
| OCR text | Helena Parras: * M A-\ILMASSA eniten levinneitä tai-dejäljennöksrä on Tähkänpoimi-jat. A^anmaan ainakin joka toinen lukija on nähn>;t tämän jäljeraiöksen suomalaistenkin kotien seinäHä. Valitettavasti .monet näistä jäljennöksistä ovat tekotavaltaan helppohrntaisia kiiltokuvia, miitta itse alkuperäisteoksen arvo, niin taiteellisessa kuin aatteellisessakin mielessä, on katoamaton. Tä!hkänpoimijat ja Iltarukous, jota on levinnyt jäljennöksinä miltei yhtä paljon, ovat tuoneet tekijänsä, ranskalaisen Jean Francois Milletin nimen läheiseksi kaikille yhteiskuntakerroksiile. Kodit ovat avanneet hänelle ovensa, ja se aate, joka julistautuu esim. juuri Tähkänpoiniijoistaj kuuluu niihin valta- aatteisiin, jotka luovat maailmassa pysyvää ja kaunista kaikkina aikakausina.' • ., Jean Francois syntyi 1814, pientalonpojan poikana ranskalaisessa meren-rantakylässä. Isä oli samalla kylän lukkari ja harrasti ahkerasti mm. puun-leikkausta. Varsinkin isoäidiltään pieni Jean peri runsaita vaikutteita jo nuorena intohimoiselle etsifämielelleen. Jean piirteli poikasena hämmästyttävän eläviä piirroksia. Kun muuan taidemaalari näki niitä, sauoi tämä oitis pojan isälle: "Teidän pojassanne on suuren taiteilijan ainesta." Tämän jälkeen nuori Jean lähti kulkemaan sitä tietä, joka tuli tarjoamaan hänelle maailmankuuluisuutta, mutta myöskin ulkokohtai-sesti katsoen sellaisen kohtalon, jota vain harvat ihmiset saattaisivat kuuluisuudenkaan vuoksi itselleen tavoitella. Aluksi Jean pääsi Pariisiin, jossa kokee katkeran ikäväli ja pilkan aikoja. Ensi aikoina vain museoiden taideteokset tarjoavat tälle maalaispajölle on-nenhetkiä. Museoissa hän vaeltaa kai- 'iket vapaa-aikansa ja imee sieluunsa kuolemattomien mestarien suuruutta niiden omien töiden välityksellä. 'Mutta opettajan tj^öhuoneessa romanttisen, valheellisen tunteilun tyyliniekat ivasivat tätä ''metsäläistä", joka rakasti luontoa ja alkuperäisiä ihmisiä työnsä ääressä pelloilla ja muuaJla, Paitsi muodon täydellisyyttä, haki Millet myös sisältöä ja varsinkin juuri sitä. Muunlainen oli hänestä vääristelyä ja nua valheellisesti tunteilevat romantikot kauhistus. Ei ollut helppoa köyhän talonpojan-pojan löytää sijaa auringossa. Suoranainen nälkä jokapäiväisenä vieraanaan hän maalaa henkensä pitimiksi jopa lii-kekilpiä. Mutta sentään v. 1848, jolloin lainarakkaiis ja 'kodit . . . Kaiken tumärikö tähden me lähdimme? Eikö meille löydy tilaa tarpeeksi . . . maailma on niin tavattoman suuri ja pieni hr meidän asiamme ja aatteemme on sullottava tuohon maailmaan— 'Me lähdimme kerta, uhmaten merta, avaraan mamlmaan" joka vihaa meitä, sen halu on • karkbtffda meidät pois ,1 . Meilläkö et ole tUaa on ahdasta, J^äyttäämin pimeältäkin. alutta J(Ksain palavat ikuiset tulet f kysykää-vartiopaikoillanne uskoUisel sothtujeh kaniajatf 'i'eid£ntKnne^i)nio*keus ^}^aaiifm^'on~kaHaUe:iyhUinen! syntyy ensimmäinen TOaailmankuulu Millet-taulu, Kylväjät, etsijä öil löytänyt oman tjyiinsä. Seuraavana Aoionna siis 1'00 vuotta takaperin, Millet pakenee Pariisista koleraa. Maalari pysähtyy pieneen Barbizdhin maakylään, jää elinfäkseen sen raskaan työn raatajien pariin. Täällä Milletin maalaustapa. täydeilistjy. 'Hänestä tulee siveltimen profeetta, joka loistavissa henkilöhah. moissaan ja väreissään julistaa maan ja sen viljelijäin ikuista sanomaa omalle - alalleen ja tuleviin aikoihin. Tässä rak-kaassa kylässä Jean Francois Millet sai itselleen pienenpienen hautamuistomer-kinkin. Vähäisessä pronssilaatassa luetaan hänen nimensä. Täällähän eläessään vaelteli Chäillyn peltolaakeiUa, joi-^ ta hän ikuisti teoksiinsa. Barbizonin kylä ja. seh raatajat olivat hänen taiteensa suuruuden lähde. Kuin talonpoika siellä hän liikkui pähkakeppeineen ja puukenkineen, olkihattuineen ja tuulessa lepattavine partoineen. Hän tunnusti usein, että luonto näyttäytyi hänelle peloit tavan suurena, se kutisti sydäntä kokoon. "Tahdon tunnustaa — hän sanoi — teille senkin uhalla, että minua pidettäisiin taas sosialistina, että minuun taiteessa kaikkein eniten vaikuttaa sen inhimillinen puoli. Ei paljastu minulle koskaan sen iloinen, puoli, en tiedä, missä se on, en ole sitä milloinkaan nähnyt . . . Muokatuilla vainioilla näette kaivavia, kuokkivia olentoja. Aina, vuodesta toiseen näette, kuinka ne itse pystyttävät ristiänsä . . . Otsasi hiessä pitää sinun leipäsi syömän. Tämäkö on sitä iloista, onnekasta työtä, johon monet ihmiset tahtoisivat saada meidät uskomaan? Ja kuitenkin juuri siinä minä tapaan to-ddlisen ihmisyyden, suuren runouden." ——-oOo — Ensi lumi Ensi lumi puhtoisena putoo, - kaiken puhtoisehen liinaan kutoo! Lumikeijut tanssii karkeloiden, viimein väsyneinä maahan lepoon \ vaipuin sinne sylit yksin unhoon kaipuin hetkisen vain tanssien onnessaan. Hiljaa seison, kuuntelen ja kuulen — lumi keijun tanssisäveleen. Ensi lumi pthtoiseha~ tulee ^ maahan kylmään, kovaan routaiseen. Pehmeänä tanssii lumikeijut, kietoo puut ja pensaat valkoiseen kuni kaunis, nuori morsian. Kaikki seisoo valkofiunmissaan, lumikeijut tanssii karkeloiden. Hiljaa seison, kuuntelen ja kuulen — lumikeijuin tanssisäveleen. M.4RJATTA. - — -oOo — Maailman vanhin painotuote museossa Mainzissa, Saksassa olevassa Guten-bergin mus«)ssa on maailman vanhin painotuote. -Johan Gutenberg, kirjapainon keksijä, painoi kafcsi postikortin suuruista paperiarkkia "Viimeisestä tuomiosta" v. 1445. Samassa museossa on myöskin kuuluisa Gutenbeigin painama raamattu mikä painettiin vv. 1452—55' Se oh maailman kalleimmaksi arvipitu kirja, arvoltaan $240,000. Ingleivoodista Ont. kotoisin oleva W. Otto ön onnistunut kehittämään ristisiitoksen avulla sellaisen kalkkunan^ joka saavuttaa täysi-ikäiseksi tidtuaan 20 paunan painon. Mr. Ottolla oli 300 kalkkunaa, jotka joutuivat ihmisten joulupöydille tänä jouluna. d on va Ul^Vasco da Gama, oli löytänyt tenkään saattaneet aavistaakaan, että meritien Intiaan, alkoi sinne 1500- kyseessä oli suuri manner. Cabralio luvun alussa o-'kea kilpapurjehdus. Niinpä Portugalissa Järjestettiin 13 alusta liäsittävä laivasto, jossa miehistöäkin oli i200 henkilöä. Tarkoituksena oli saada yhteys intialaisiin ja itä-afrikka-tilapäinen löytö oli kuitenkin alkuna- Portugalin pitkäaikaiselle herruiidelle Etelä-Amerikassa. Hänen antamansa nimi ei jäänyt pysyväiseksi. Osoittau* tui näet, että maassa oli runsaasti laisiin ruhtinaisiin ja kauppa-asemien eräänlaista väripuuta, jonka portugali-perustaminen. Eräänä päämääränä oli lainen nimi on brazil, jonka vuoksi anaa vielä hindujen ja muhamettilaisten sai nimekseen Terra doBraziel eli Bra-käännyttäminen kristinuskoon, jota var- siliä. ten mukana seurasi myös liuta katolilai- Toukokuussa retkikunta suuntasi sia pappeja. matkansa Kapia kohden. Afrikan ete- Tämän uuden retkikunnan johtajana läkärkeä lähestyttäessä puhkesi anka» ei enää ollut Gama, sillä hän halusi le- ra myrsky, ja Cabral menetti "neljä lai« vätä edellisen matkansa rasituksista. Päälliköksi määrättiin hänen hyvä ystävänsä Pedro Alvarez Cabral, jolle Ga-ma antoi hjrvdä neuvoja purjehduksen vaa. Tällöin hukkui myös Diaz. Maineikas löytöretkeilijä • sai surmansa "karkkeri myrskyjen niemessä'^, jonka ympäri hän itse oli ensimmäisenä pur* suunnasta ym. meriteknillisistä seikols- jehtinut. ta- Cabralin onnistui kyllä viedä retki» Mukana seurasi myös kuuluisa Bärt- kuntansa Intiaan, jossa hän, kuten Ga* hölomen Diaz erään laivan päällikkönä, makin, joutui Samurindan vihamieli- Tällä kertaa oli Kalikutin Samurindal- syyden kohteeksi. Hänen onnistui kui-le varattu arvokktanipia lahjoja kuin tenkin saada laivoihinsa kallisarvoisia Gamalla oli ollut. Muistettaneen, että intialaisia mausteita, ja heinäkuussa v» hänellä oli vain" lasihelrhiä ja halpoja 1501 hän palasi Lissaboniin mukanaaa kankaita, joita kyllä öHsi sopinut lah- enää kuusi laivaa niistä 13:sta, jotka joittaa joillekin alkuasukaspäälliköille olivat matkaan lähteneet. Afrikassa, mutta ei Kaliktitin Samurin-dalle, jolla oli kultaa, hopeaa ja jalokiviä yllin kyllin. ^ Tämä retki on tullut maailmankuuluksi sen vuoksi, että Gabral purjehti niin kauas länteen, että hän saavutti Brasilian rannikon. Huhtikuussa v. 1500 laivasto sai Jb ennen Kolumbuksen kuolemaa olivat espanjalaiset innokkaasti tutkineet Karibian meren seutuja. He toivoivat löytävänsä jonkin todellisen kultamaan. Jonkin verran he saivatkin tuota jaloa metallia Portoricosta, jonka Ponce de Leon otti Espanjan haltuun. Hän löy- >iiriinsä metsää- si myös Floridan rannikon, mutta to« kasvavan rannikon, jota pitkin purjeh- dellista kultamaata ei vielä ollut ilmes-dittiin useita päiviä. Vihdoin Cabrai tynyt. meni maihin ja pystytti suuren puuris- Vqsco Ntmez de Balboa toimi jonkin-tin, toimitirtti jumalanpalveluksen ja laisena käskynhaltijana Hispaniolassa, antoi alueeHe nimen liha da Vera Cruz jonka nimen, kuten muisteUaneen, Ko- (Todellisen ristin saari) sekä otti maan lumbusoU antanut Haitin .saarelle. Ha- Portugalib kuninkaan iialtuun. hehkin intohimonaan oU kullan löyta* Cabral ja hänen väkensä eivät mi- minen, ja tässä mielessä hän varusti reti |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-12-31-03
