Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 31, 1949

              ristettin nuuskara^an, joi&a kannessa
oU keisarinnan-emaljditu muotokuva.
Ja kun Andreas Iäksi keisarin luota,
saioln koko faoyipalvelijäin joukko ku>
marsi hänelle niin syvään, kuin olisi hän
ollut herttua tai sotamarskl.
" yuonna 17 78 tuli liän jäUeen koti­maahansa,
oltuaan poissa kaksikolmat-
• ;'ta •vuotta. -.^^
•Hän meni suoraan Ofeniin iPärtty-vdjensä
luokse, j o l ^ oli jo «aanut tie­don
hänen tulostansa \Vieniln ja nyt
iärsimättpmä5tiock>tteli häntä.
Suurin ilo vallitsi Pärttyli Jelkyn
talossa. £oko Of enin kaupunki oli
. utelias näkemään tuota kuuluisaa mies­tä,
joka oli oleskellut ihmissyöjäin ja
snustain murjaanien seassa j a kummin­kin
päässyt siellä hengissä. Koko kau­pungin
väestö tunkeili sillä kadulla, jos­sa
jelkyläiset asuivat,, ja kutsui innok­kailla
eläköön-huudoilla häntä tule­maan
ikkunaan nähtäväksi.
Andreas asettui Ofeniin asumaan.
Kerran vielä läksi hän sieltä ja meaai Ba-jaan
notkistamaan polvensa vanhem-painsa
haudalle ja laskemaan kukka­seppeleen
maisteri Mansvetuksen kum-jpiulle.
Muutaman vuoden kuluttua joutuivat
Siänen molemmat tyttärensä naimisiin,
ja nvt tunsi Andreas olevansa melkein
arponsL omassa talossaan. Hänestä oli
nyt kaikki niin autiota ja tyhjää^ että
3iäntä oikein -kammotti mennessään vel­jensä
luota ypÖ yksinään kotiansa. Hä-snen
terveytensäkin oli nyt niin huonon­tunut,
että hän halusi toisenlaista hoi­toa
kuin mitä palkatut kädet ja palkattu :
sydän saattavat Jtarjota.
Seurauksena oli, että hän mepi uusiin
naimisiin. IMutta kauan ei hänen suo-..
<tu nauttia uudestaan viritetyn kotoisen
lieden lämmöstä. Voimat raukenivat
laukenemistjsian, paljon kärsinyt ruu­mis
kuihtui kuihtumistaan ja Andreas
sairastui näivetystautiin.
Uskollinen rakkaus hoiti häntä, v i i - .
meiseen hetkeen saakka. Ei häneltä
puuttunut lohdutuksen sanoja, lääkkei­täkin
oli yllin kyllin, mutta ku^mmin-kin
tunsi 'hän kohtalonsa hyvin.
Ken oli kuolemaa monasti katsonut
ikylmäkiskoisena silmään, hän ei saatta­nut
pelästyä s:tä, kun se nyt läheni en­tistä
lempeämmässä muodossa.
Viisi vuotta kotia tulonsa Jälkeen, 6 _
p:nä joulukuuta 1783, muutti Andreas
flyhyen taudin perästä levollisesti pa-jempaan
elämään. Hänellä oli viimei­sinä
hetkinänsä lohdutuksena se tieto,
että hän jätti kaikki rakastettunsa tän­ne
turvattuun asemaan.
Koko kaupunki saattoi Andreasta
fauhan majaan, ja jokainen sanoi:
"Siinä haudataan kunnon mies; sääli
|»äntäl" Niin eli ja kuoli Andreas Jel-ky,
bajalainen räätälinsälli.
Loppu.
—oOo
Televisio haittaa
koululaisten työtä
Charles X . Sheehan, erään Cjjiftonin
iN. J. kansakoulun johtajaopettaja on
tutkinut kysymystä oppilaiden työn
Siuononemiseen ja tullut siihen tulok­seen,
että siihen vaikuttaa televisio hy­vin
suuressa määrässä. Hän kirjoitti
3tysymyksen johdosta kaikkien oppilait,
tensa vanhemmille kirjelmän, jonka mu--
kana lähetti paluupostikortin, jonka ke-hoitti
vanhempien lähettämään takaisin,^
että hän tietää vanhempien lukeneen
Jkirjelmän.
Hän lähetti kaikkiaan 450 kirjelmää
j a korttia ia 60 prosenttia vanhenwnista
palautti kortin, sekä kiitteli opett|ijaa
Siänen tutkimuksistaan ja, havainnois­taan.
perhee^ imoAitaiieet lähettä­mään
e ^ : : v ^ i | ^ | -^pua. Kuinka anoni
pyyntö: tuli .k^j^ufesj, e^^ ^^1^
joka tapauksessa e n p i ^ y t tuosta am­matista;
Niinpä lähtiesäni s^^^
tuuniin,. että^päa^y^ vaivasta
TervehdYS Beaver
Tämä on ensimmäinen kerta k im
kirjoitan l i e k l d i i i ja
kuinka tässä k ä y — mutta koetan
parhaani.
Samalla kertaa tuntuu mifelen-kiintoiselta
saada tervehtiä kaik­k
i a L i e k i n lukijoita j a myös henki­löitä,
joilla on uskallusta tarttua
kynään ja saattaa lukijoilleen hy­vää
j a virkistävää lukemista. An-takaahan
kjmän luistaa edelleen­k
i n uuden vuoden saapuessa ker-toellen
vanhan vuoden tapauksista
j a vuosien muistoista.
P i t ä ä tässä ruveta laulamaan
vanhalla, säf-kyneellä äänellään, et­t
ä "onkos tullut kesä, nyt talven
keskellä . . .?" kun yläilmoissa
tuntuu menneen ajan rattaat se­kaisin
j a l i i m i on muuttunut vedek­s
i . Onhan tässä tullut nähneeksi
vaikka minkälaisia talvia ja sen
vehkeilyjä.
Mutta mitäpä niistä ilmoista, mi­nulla
on muuta suurempaa kerrot­tavaa;
jonka vuoksi jouduin ky-n
ä ä n k i i n n l käymään vanhoilla päir
villani» Minulle ei ole vielä 80 vuo­den
i k ä n i ajalla tapahtunut^niinM^
kuttav«ia t a p a i l l a k i l i n tapahtui tk;
15 pm iltana S J : n B e a v e r L.aken
osaston talolla. Se oli minulle
mieltäliikuttava yllätys, josta k i i ­t
ä n teitä toverit, ystävät 4a suku­laiset.
Tämä tilaisuus tulee säily­mään
kauniina muistona vanhuu­teni
iltahetkinä.
Ajattelin, istuessani' kauniiseen
k u k i l l a ja ?yöinisillä koristettuun
pöytään, että mikä suuri vaiva ja
t y ö on ollutkaan tätä tilaisuutta
hommatessa L i i s a Kautiaisella; A n ­n
i l l a j ä N i i l o l l a sekä myöskin niil­lä,
jotka saivat listojen kanssa hy­p
ä t ä siiihe ja tänne. Kiitos heille,
sekä mj^öskiniilan emännille, E l ­malle,
Rauhalle ja Onervalle! Juo­dessani
Swanin Oton keittäniää
kahvia tasaantuivat hermoni jon­k
i n verran.
Sitten sinua, Nikoteemus, en tie­dä,
kuinka voin sinua kiittää. Sinä,
Niko, annoit minulle suurenmoisen
lahjan. Sain sinulta virkistystä
vanhoille päivilleni kynäilijän lah­jakkuudestasi.
Sain myöskin vas­taanottaa
suurenmoisen rahalah­jan,
josta sydämestäni k i i t ä n kaik­k
i a lahjoittajia.
Juurakon Hulda jäi näkemättä
vaikka sitä etsin kun perille pääs- •
t i i n . Nähkääs, minua vedettiin ne­nästä
kotona ja naapurissa, että
Juurakon Hulda tulee Majavajär-velle.
Kiitän vieläkin ja toivon kaikille
onnea uutena vuotena!
MATTI K U U L A .
Kirjoitan taas tähän ystäväin' opis­toon
kun oifiQrt *'ähän- aihettakin. Kä-vin^
ninuttäin fcatsomasss m e i * ^ sokeri-tehdastamme.'^
lcn monta kertaa ollut
seii ulkopuolella mutta nyt kun sokerin
valmistus pian loppuu niin ihmiset pää­sevät
katselemaan kuinka sitä valmis­tetaan
ja aninkälaiset ovat ne välineet,
joita siinä käytetääi^. Tämän Picture
Butten, Alta, tehtaan omistaa sokeriyh-tiö,
jolla on tehdas myös Vancouverissa,
BC:ssä. Tämä moittii tehdas mak­saa
$1,000^000. Kyllä se isoa hommaa
ainakin on. Me olimme siellä puoli­toista
tuhtia, kävelimme ja katselimme,
opas mukanamme. Hän selitti aina
meille mitä on missäkin. Nyt minä sdi-
- tän teille mitä minä siellä näin.
Ensiksi meidän piti kirjoittaa nimem­me
ja ammattimme kirjaan. Minäkin
kirjoitin, että olen "haussivaimo". Sit­ten
tuli opas ja sanoi, että nyt lähdem­me.
Hän vei meidät ehsiri katsomaan
voimalaitosta. Siinä oli paljon sähkö­moottoreita,
suuret höyrykattilat ja ve-sipujn^
ut, jotka nostavat vettä mdko
suuresta järvestä. Kyllä ne lämmitys-uunit
olivat isoja, yvihiilikih. meni •uu­niin
sähkön avulla-. Ihanööri antoi
meille sellaiset lasit, että voimme kat­soa
sinne- uuniin, minkälainieh tuli siel­lä
oli. Oikein niinua-^peioitti kun siiine
katsoin. Sitten opas näytti meille min­kälaista
kivihiiltä siinä poltetaan. Tä­män
jälkeen hän vei meidät sokerijuu­rikas
"pailiUe" ja sille vesikanavalle, jo­ta
myöten sokerijuurikkaat tulevat teh­taaseen
veden kanssa. Menimme sinn^
missä vesi pesee ne puhtaaksi ja paloit-ielee
ne. -CXivat kuin makarooneja kun
ne tulivat niihin keittokattiloihin ja sit­ten
aina vain iseurattiin missä oli jo sii­rappi,
sitten alkoi sokeri valmistua.
Saimme maistaa sitä aivan lämpimänä,
ja vähän ajan kuluttua olimme siellä,
jossa sokeri pannaan pusseihin.
Sieltä menimme sitten makasiiniin,
jossa oli suuret kasat sokerisäkkejä, joi­ta
lastattiin rautatievaunuihin: Mel­kein
puolet pusseista olivat paperista
tehtyjä. Vaatepusseja oli kyllä myös.
Tässä tehtaassa valmistetaan hienoa
sokeria mutta tästä 70 mailia etelään
on samalla yhtiöllä toinen tehdas, jossa
tehdään "aianki" sokeria myös. Tästä
itään 40 mailia on kolmas sokeritehdas
juuri valmistunut tänä syksynä. Saam­me
täällä etelärAlbertassa olla vähän
ylpeitä, että t ä ^ t ä se makea tulee le­viämään
ja kyllä sitä sokeria onkin kau­hean
paljon. Kyllä siinä on suuri työ
sitä valmistellessa erittäinkin jos sitä
rupeaisi käsin tekemään niinkuin tästä,
sata vuotta' sitten tehtiin. Niinkuin
Suomessakin muistan kun vanhat ihmi­set
sanoivat, että he eivät osta muuta
kuin suolan. Mutta tämä nykyaika
menee harppa-äskelin eteenpäin!
.ANNI N .
Kirj. Hautalan Jakki
Ensimmäinen €anadan lännellä kas-
«i?atetlu vehnä korjattiin v, 1813.
^N ROMAANEJA, jotka kestävät
lukea päivän, jopa kaksikin, tai
lyhemmät ainakin yön, joten he vasta
aamulla saavat toisensa.
Tämä romaani ei ole pituudella pilat­tu,
mutta päättyy yhtä onneBisesti kuin
pitemmätkin romaanit.
Lähes 50 vuotta sitten oli kir-.
joitustaito Suonessa hyvin harvinaista.
A^anhemmista ihmisistä vain aniharvat
omasivat sen taidon; Oli turvaudutta­va
toisten, apuun. Niinpä kouluvuosil­tani
muistan, miten m*in sanotut "Aine-rikan
lesket^*, joiden nuehet olivat täsr
sä niaassa, tulivat-pyytämään apuani.
MonU järkyttävää kirjettä muistan
heQIe kirjoittaneeni ja näissä 'kirjeissä
he raamattuunkin vedoten pyysivät
.CÖin;oa«tiy^t^^
kun eöa^
. italMaiiKn:;^föi^^
«Osas^
l e ö ä n F ^ ^ i n ^
f*Se ei -initaum r i ^ ;<MisitiM> min
hyvä ja.tulisit;;muiyn-käm^ iUalli-sen
jälkeen?»,
Lupasm mennä. Niin sitten fllallisen
syötyäni astelin hänen. kWppäänsä
mielessäni ailahdeUen^ että initähän po­jalla
mahtsax^^
Päästyäni; sisään; hän kehoitti istu­maan,
tuoden »minulle Italiasta tull&en
kirjeen, jonka pyysi minun lukemaan
hänelle. Ajattelin, että onkohan tämä
pilaa vaiko töttai joten aioin selittää:
"Tämähän on italian kieltä, josta en
ymmälrä sanaalkaan."
" E i haittaa, sanoit osaavasi lukea, jo-
...ten ala jankuttaa", tuumi poika. Vas­taan
panostani ei näyttänyt olevan apua
ja niin sana sana;lta aloin tavailla kuten
suomei^eltä ainakin. .
Väliän aikaa tavailtuani. vilkaisin
poikaa salavihkaa j a ' kysyin, että ym­märtääkö
hän sanaakaan.
''Öi lue, lue^ älä keskeytäl" hän huu­dahti
jav näin yesikarpj^idien valuvan
hänen pc»killeeni
Jatkoin lukemkistäai ja päästyäni lop­puun,
hämäsi hän kaulaani,- syleili ja
kiitteli sanoen yinnnärtävänsänultei jo­kaisen
sanan; Sitten hän toi kynän ja;
paperia, sanoen:
"Nyt sinä vastaat''Urj^ni.
"Herra isä- sentään-V koetin tuikut­taa,
"sehän on msdidottomuus, suoras­taan
mahdottomuus."
*'Sinä osasit lukea it^iaa, totta kai
osaat myöskin kirjoittaa", sanoi poika
ja toi käteeni kuvan. "Tuossa on tyt­tö,
jolle sinun tulee kirjoittaa! Hän
pyy tää heti vastausta-ja sitä
saa, lupaa hän jättää minut ja mennä
toisen kanssa." /
' Toden totta! E d e s ^ i kuvassa ete­län
tumma tyttö odottaa rakastetultaan
kirjettä, jota poika ei osaa itse kirjoit-
' taa. Mitä tehdä^ •Muistuu mieleen
"Amerikan leskieil» 'kirjeiden vastailu;
se oli lasten ieikkiä tähän verraten. Jo­han
n3rt myrkyn lykkäsi! Kirjoittaa
rakkauskirje kielelläj josta ei sanaakaan
ymmärrä.
"Mitä arvelet, eikö tyttö ole vastauk­sen
arvoihen?" tiedusteli poika.
**On kyllä,-mutta koeta sentään etsiä
oma maanmiehesi, joka Voi sen tehdä.
Ymmärräthän itsekin, että se on sula
mahdottomuus minulta", koetin selittää.
"Täällä ei ole" yhtäkään maanmiestä-ni
nykyään ja t y t tö vaatii vastausta he­ti..
Minä en aio menettää tyttöäni", pu­heli
poika vesissäsilmin.
Ei siis muu neuvoksi kuin aloin kir­joittaa.
Poika sanele sanan kerrallaan
ja minä pisteiin paperille. . Kirje val­mistui.
Osoite kuoreen, postimerkki
nurkkaan ja niin se oli valmis matkalle
kaukaiseen eteHään, jossa tumma tyttö
odotti. ,
Vähän ajan perästä poika kertoi saa­neensa
vastauksen,- jossa tyttö lupaa
odottaa. Kysyin, kuinka tyttö oli saa­nut
selvää kirjeestäni^ Poika sanoi ty­tön
kysyneen, kuka sen oli kirjoitta­nut,
kun ^ijolhitpaanut iaikesta selvää.
Joka tapauklsessa kirje <di tehnjt sille
kuuluvan tehtävän j a | k > ^ oli
lauennut. Sen jsäkeen paikk^unnalle
oliasaapunut toisia hänen^maanmiehiään,
joten vapauduin^^>^^
Muutin paikkakimtaa^ j a asia linoihtui.
Sitten kerran vuosien ^takaa satuin
SIVU 6 LAUAiNTAINA, JOULUKUUN 31 PÄIVÄNÄ, 1949