Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 6, 1954

              Tervdidys Smnhdvista
in ystämlle
Uusi vuosi on alulla ja me jokainen
olemme vannaankin tehneet jo uuden
vuoden lupauksemme. Jokaisessa meis­sä
on tietenkin parantamisen varaa, yh­dellä
yhdellä ja toisella toisella tavalla.
Uuden vuoden lupaus työskennellä
rauhan asian hyväksi on kuitenkin kaik­kein
tärkein, sillä sodan lietsojat teke­vät
parhaansa sotien ylläpitämiseksi ja
uusien sotien aloittamiseksi vaikkapa
minkälaisten te4cosyitten avulla. Kai­kenlaisten
atomi- ja vetypommien voi­makkuutta
ja hävitystehoa kokeillaan ja
siten pannaan vaaran alaiseksi koko ih­miskunta.
Tarvitaan tarmokasta työtä
voittaaksemme tämän sodasta hyötyjien
joukon. Sota ja sodat, tuottavat ibeille
sattunalsia rikkauksia ja siksi he tais-,
televatkin kynsin hampain niiden puo-
Hesta.
Niille jotka joutuvat taistelemaan
sodait, jotka joutuvat kantamaan sotien
' ai^uttaman raskaan taakan, maksa­maan
verot ja kustannuks^ Mvityksis-tä,
merkitsee sota vain kurjuutta ja kuo-i^
emaa. Toimmialla rauhan puolesta toi­mitaan
onnellisen elämän takaamiseksi
Ikaikiile ilkmsille.
Rauhasta tulisi puhua kaikissa tilai­suuksissa.
Rauhan lupaus, lupaus työs­kennellä
rauhan turvaamiseksi tulisi t>lla
jokaisen hyvän tahdon omaavan ihmisen,
täricein lupaus nyt uutta vuositai^tha,;^
alkaessa. <Siinä mielensä tulee <meidän
työskennellä niin 'kauan kunnes raulia*
on saavutettu. ^ *
Ylätuvan ukko on täälläkin ryhtynyt
koettelemaan meitä, että kuinka paljon
me^ katamme kylmää. >Ko3co syksyn,
aina jouhiun asti d i täällä oikein iäm-pimiä
ilmoja, vaikka tosin sataa roiskut-mdma
hymn
Alvar Rinnen
muistolle
Suruviestin kuulla sain,
tänne kauaksi mailien taa.
Oli tammikuun yhdestoista,
kesken työsi sun päättyä sai.
Niin äkkiä, arvaamatta,
kun aamu se hämärsi vieV,
kuolo kohtasi sinut Alvar^
siitä murheinen on mulla mieV.
Pitkä matka välillämme,
enää nähdä en sua mä voi,
kun maikatles viimeiselle
suruhymni je saatellen soi.
SIfRI LEHTI.
teiv useiny kuten on tapana täällä län­nellä.
Kun sitten vuosi vaihtui vaihtui
ilmatkin. Aivan.muutamassa tunnissa
muuttui ihna. Alkoi tulla lunta ja oli
kiljuva paliianen. Tietäähän sen, min­kälainen
vaikutus sillä oli täällä, missä
ei ole pakkasia varten varustauduttu.
Vesiputkien jäätyminen oli ensimmäi­nen
vaara jo^kaisella ja samoin monta
muuta saimanlaista yllätystä'sattui au-
"^tojen moigittcNrien ym. suhteen.
•Pakkasta on nyt jo jatkunut pari viik-rkoa
yhteen mittaan. Lunta tulee vä­liltä
nlifett^i^talftlö sekaan sopia ja
sitten on pakj^ta'päälle.
'LiapuksTfoivelan karkille Liekin ystä­ville
onnellista uutta vuotta ja toimin­tatasoa
vaulian hyväksi.
ELLI MARIA.
Tervehdys täältä
etelä-Alhertasta
Tämä pitäisi olla lämmin ja aurinkoi­nen
Albertan osa, mutta «nyt täällä on
kovat pakkaset ja lunta paljon. Ei tah­do
pysyä lämpimänä tuon ison öljyläm­mittäjänkään
luona. En ole vielä ennen
nähnyi niin pitkää kylmää ja lumipy­ryä.
(Nyt on jo koln^e viikkoa ollut sel­laista
ilmaa, ettei ple viitsin3rt edes
pyykkiä pestä, kun se homma pitää suo­rittaa
toisessa rakenni^ksessa, kun vesi
on siellä ja me odotamme chinook-tuul-
.ta, että saamme vaatteet kuivaksi sama­na
päivänä.
Ompa se ikäAiä asia. että tämän lehden
toimittaja joutui sairaalaan. Toivon
hänen taas pian pääsevän takaisin' tä­män
lehden toiniiti&seen.
*
Vuosi on taas mennyt, unholaan^ ei
ole kuin muistot jälellä ja niitä muistoja
on mcmenlaisia, varsinkin nunun^kQhdal-lanij
sillä den koettanut t^idä tyjotä tä­män
meidän lehtemmekin hyväksi tääl­lä,
missä se työmaa on liian kova. Tääl­lä
on näissä vähissä suomalaisissa liian
montaa ajatuskantaa, että kaikkia on
vaflcea paella.
Vnme vuodan lopulla kä;yi minulle
niin, kun lähetin joulutervehdyksiä tä­hän
lehteen, että eräs ninii. oli tuUut
väärin. Siinä oli'Mr. ja nars., kun piti
olla vain mr. Auta armias kun asian­omainen
oli sen nähnyt . . . Sanoi että
hänen tyttöystyvänsä suuttuu nyt aivan
ik^äiyiksi. . . Koetin selittää, että en
ollut sitä tehnyt ja että kai siinä <MI ol­lut
suurinkana syynä painovjfhepaho-lainen,
mutta ei sekään näyttänyt tyy­dyttävän.
• .
Kaikki toiset asiakkaani ov^t.aina an­taneet
hyvän sanan, joten minäkin nyt
kiitän teitä yhteisymmärryksestä, mitä
olen saanut teiltä tässä lehtityössä. Toi­von
edelleenkin saman suosiollisuuden
jatkuvan. Täällä ei kylläkään ole enää
kovin montaa, jotka tilaavat tätä lehteä,
kun tänne ei ole tullut vanhanmaan ih­misiä
ja tämän maan syntyiset eivät o-saa
lukea suomenkieltä.
Toivon Liekin saavan taas tänäkin
vuonna suomalaisten kirjoituksia, ku­ten
viime vuonnakin ja entistä enem-märv^
jotta lehtemme sisältö pysyisi vilk­kaana
ja sisältörikkaana. Toivotan heil­le
kaikille menestystä. Parhaat tervei­seni
myöskin kaikille tämän lehden luki­joille,
aina Suomeen asti. Hauskaa tal­ven
jatkoa.
A X N I X .
Jospa minäkin kirjoittaisin _
kun on vuosi näin ähissa. Ilma^
Soon perukalla ovat olleet hyyja"
miä, mutta lunta ei ole oikein
vielä. Työttömiä täällä on paljonjj'
sää luvataan. Terästehdas pitäisi
vähentää useita satoja miehiä, t
sieltä onkin syksyn ja talven "at
, vähennetty kuulemani mukaan jo _
tuhatta. Paperitehtaalta on mv&
vähennetty työläisiä ja kromite
melkein pysähdyksissä.. jKaikeu
on paljon työttömiä rakennustyöläis,
metsämiehiä, joten on siinä jo t^öt
mieh armeijaa omalta takaa, "EJ
tarvis tuottaa enää työläisiä.-
maista.
Minun mieheni pääsi työhbfi/
15 pn, kesäkuuta, sairastettuaäa
talvena neljä jä puoli kuufcautt
(hän jo lokakuun 1 pnä joutui ^ ^ t ^
vähyyden^takia.. Siitä lähtieh"<*^ab,
saanut olla päivääkään työssä jit^
on vielä pitkä-aika ennenkmn^^^^fcij
veit^aan p ^ t ä tyiAön, sillä i
nustyöt Akavat vasta mj^iihä^,^
lä. Toimeen tulee jotenkin niiijrj^aaj
kun saa työttömyysväkuutustay<.n8i
meiltäkin se loppuu jo pian,
Onhan täällä sairauttaikin.\It^'
sairastanut jonkinlaista henätautia;i
•kari leikkasi toisesta sieraimesta
pin" ja sanoi sellaisen kasvavan'tiij«5|
kin toiseen. Ei sitten kauan
^un se kävi pahaksi ja jöuluk^iai
pnä lääkäri- toimitti leikkauksen-ki
massakin sieraimessa. Kim kysyin
kö hän voisi parantaa nenääni mla,-
tei niitä liikoja kasvaisi, niin hän
sen tulevan niin kalliiksi, että oafaäi]
leikkauttaa: Kun kysyin kuinka pianj»]
kasvaa uudelleen, niin hän saooi
tapahtuvan 6 kk. — 2 vuoden aji
Jospa se sitten olisikin hyyä ne väliaja
mutta melkein aina on jumptus neiiä
ja pää kipeä, sekä korvat tukossa, (M
siköhan kukaan Liekin lukijoista sairas­tanut
sellaista tautia ja tietäisi neuvm]
jotakin lääkettä. Luulen ettei se lää
käri tiedä, tai sitten ei hän halua pa­rantaa
minua. Juuri nytkin olen aiva]
ihmeessä, kun vesi juoksee nenästä ai­van
oikonaan ja pää humisee. En tie-l
dä edes saaneeni kylmää, mutta ulkona
on leuto sää ja juuri siksi se lieneekin
niin paha. .
Kirjoitan tämän Liekkiin siksi, koska
viime keväänä, kun kirjoitin mieheni
sairaudesta, niin sain kaksikin neuvoi
Toisen sain täältä Soosta. Eräs miö
neuvoi puhelimen välityksellä miehel­leni
mai'tokuurin. Hän seurasi sitä ä
viikkoa ja parani ja leikkausta ei tarvin-
5^
\ •K
Jo kaman aikaa "stntrtna tappajana** tunnettu CNR:n Mantrealkt—Toronton "len^
täva pikajuna", iski äskettäin XajHmeam,Qt§^, jUkäj^i^B^^ mOoon, jossa oli yk-deksin
matkustajaa. Kaikki muut autossa olleet kuolivat, mutta kymmenen
vuoden ikäinen Joan McQuaig pääsi säikäkdyks^ ja väkäisSlä vammoiUa. Tässä
Äänet nikdaSn Kingstonin sairaalassa ensimmäisen tarkastuksen jälkeen.
Miksi vieraat eivät
saapuneetkaan?
Vilkaisin vielä kerran ikkunasta ulos.
mutta ei vieläkään. Olen monet pitkät
sunnuntait istunut ikkunanpienlessä ja
odottanut luoksemme tuttaviamme, joi­ta
olemme kutsuneet ja jotka ovat var­masti
luvanneet tulla. Olemme olleet
kovasti kiireissämme. Aamupäivällä on
tehty pullaa ja lei\x)ksia innoittavan
mielivallan vallitessa. Ei ole tarkoituk­sena
oUut pitää "paartia", kutsuimme
vain tuttavia ja hyviä, entisiä kaverei-tanune
puhelemaan ja virkistämään en­tisiä
muistoja. ' ^
Mikä pettymys se onkaan, kun luva­taan
tulla vanmasti eikä tuöa, "Kiitos,
kyHä tulenune. Jos tulee este nim soi­tamme.*'
'Mutta turhaan odotamme.
KcHo lyö 2, 3, 4 ja 5. €i tulleetkaan,
vaikka nun varmaan lupasivat. Voi
kuinka se kiukuttaa. Sunnuntaipäivä
on mennyt turhaan akkunanpielessä
odotellessa. Olisihan sitä tehnyt vaik­ka
pienen kävelyretken ulkona, mutta ei
nyt passannut lähteä, ovathan he lu­vanneet
tulla, piti odottaa, odottaa lop­pumattomiin.
'Mistä johtuu sellainen, että annetjanj
ystävien odottaa koko päivän turhaan.
Pidetäänkö häntä niin vähäpätöiseni
että ei kannata hänefi kutsullet n antaa
sen enempää arvoa, vai johtuuku se sm^
malaisesta jÖröydestä ja jäykkyydestil
Mistä ikinä se johtuneekaan, niin se «j
ole hyvä tapa. Jos ysCävanne kutsiiJ
teitä iltapäiväkahville, taikka muutej
luokseen hyvässä tarkoituksessa, niinä-kää
sitä ylenkatsoko, jos se teille vain
sopii. Jos ei sovi, jos on muita menoja,!
niin ilmoittakaa siitä. (Miksikä rangai--
ta ystäväänsä sillä, että asettaa hänfi^l
kotiarestiin päiväksi.
Joku saattaa olla toista mieltä p i ^
kutsuja kohtaan ja sanoa, että ne eirtfl
kuulu meille työlakille sellaiset,
vaan herrojen honunia. Minusta kiB*j
tenkin tuntuu, että työläiset tarvitsevitl
virkistävää ajanvietettä vielä paljoa
peämmin kuin lierrat, jotka eivät joo^j
jokapäiväisen elämänsä eteen uurasO^j
maan kuten työUuset. En näe niii
mitään pahaa. Reipas seurustelu virkfrl
tävän kahvin parissa saattaa tuntemai»|
olon f)aljon virkeämmältä.
KAROLILN^^
Sivut Lauantalmu httlxalkttim 6 p&iTin% 19S4