1938-10-01-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 5
Tä?nä konekirjoittaja-joukkue osalH^ iii^ Canadan kansallisessa näyttelyssä to^
konekirjoituskilpaUuun. He kaikki käyttivät santaa konetta ja ehtivät kirjoittamaan kirjan "Gon With
The Wind" useaan kertaan kakden •oiikon sis^^^^
}
: 1- n
OLETTEKO koskaan nähneet kuvia
kirkkomaasta, jönkä kuolleet
nousevat haudoistaan? Hautakivet
kaatuilevat/ haudat avautuvat, ja oudot
aaveet tanssivat hautojen ympärillä.
Saaristossa sijaitseva pikkukaupun-kimme,
joka kesäkuukausina on suosittu
kylpypaikka, muistuttaa mielestäni
aina keväisin, joUoin se virkoaa
eloon, tuollaista kirkkomaata.
Hoviloita, jotka talven ajan ovat olleet
suljettuina, puhdistetaan kuximei-seHa
kiireellä, ja ne saavat jälleen
imtta etoa. Ja Miettisen sekalais-kaupassa,
jossa minulla oli toimeni,
säännöilisesti tuohon aikaan siivottiin
pölyiset ja röjuiset liäyteikku-nat
ja asetettiin näytteille uimapukuja
ja muuta sellaista, ^mikä saattaisi
kiinnostaa kesävieraita.
Joskus kävi niin, että Kopina-Järvinen
tuli kauniista huvilastaan neuvomaan
meitä näj^teikkunain järjestämisessä.
Ja nlelkein aina hänellä
oli mukanaan jotakin hyvää, jolla
me saatoimme virkistää itseämme
työn lomassa.
Huomasin, kuinka hauskannäliöi-nen
"Kopina" oikeastaan oli, ja mietiskelin
sitä, kuinka vähän hän kuitenkin
oli saanut elämältä — hän,
jonka kipeäi länteensä tähden oli
pakko käyttää. aina kainalosauvoja.
Hänhän jäi suorastaan elämän ja
sen antimien ulkopuolelle. Sen täytyi
olla kauheata. .
En usko, että koko kaupungissa oli
ainoatakaan ihmi|tä, jolcaei olisi tuntenut
myötätuntoa Kopina-Järvistä
bhtaan ja pitänyt Mnestä. Häri oli
^ynyt erästä hienoston koulua ja
senjälkeen opiskellut pari vuotta yliopistossa,
kunnes Mn- isänsä kuole-
^ jälkeen otti tämän paikan eräässä
kaupungin virastossa. Kainalosauvojen
synnyttämästä kopinasta
johtui hänen liikanimensä, jota hän
fi kuitenkaan pannut pahakseen.
; Pienessä kaupungissamme oli myÖs-
I^in määrätty seurapin-msä, johon
"kopina'ilman muuta kuului. "Hä-
"^en isänsä oli kuollessaan omistanut
^kein puoli kaupunkia, ja hänen
annensa olivat luonnollusesti olleet
^kialla mukana peHssä. ^Ropi-
'^'^ äiti oli kuollut jo hänen viisi-
^tiaana ollessaan i heti sen onnet-
J^«den jälkeen • Joka oli tehnyt
^^"«stä raajarikimvfadto efänBBiäksi:
^kuollessa hän ouiaksat^^
m^ntayksi vuotta vanha, Into Järvinen
nuorempi, ja peri isiiltääa suuren
omaisuuden.
" Hänen ikänsä sisar Lo tta Järvinen
; höitr häneii • talouttaan, ja Into asui
tämän ja muutamien paiveiijoitten
kanssa suuressa huvilaissa. Mutta mitä
h37Ötyä häneiiä cli kaikista rahoistaan,
koska hän ei halunnut elä-
•mäUä mitään muuta kuin kahta asiaa
— saada terv^äiitlä minua ja nähdä
minut. Ja kumpaakaan näistä hän
ei voinut ^ostaa rahalla.
VanhemDani luonnoiusestikin arvelivat,
että olisin hup^u, jollen haluaisi-
mennä naimisiin Inton Icanssa,
"Itsekäs -ja kiittämätön, sitä sinä
olet!" äitini valitti. •'Meidän van-
..huuderipäivämme oli?ivat turvatut, ja
mikä onni sinua itseäsi kohtaisikaan."
Sattuipa, että joskus itsekin ajattelin
siihen suuntaan. 01i"in ehkä
voinut tehdäkin sen, jollen olisi pitänyt
niin paljon Intosta. Mutta en
todellakaan voinut mennä Inton kanssa
naimisiin vain hänen rahojensa
tähden, ja minun kiintymykseni häneen
ei ollut sellaista, jolle olisi voinut
perustaa avioliiton. Ja hän tiesi
sen yhtä hyvin kuin minäkin.
Näin olivat asiat Tapio Lehdon
saapuessa kaupunkiin.
Tapio oli mies, jota hyvällä syyllä
voitiin kutsua -kauniiksi nuoreksi
mieheksi, mutta hän oli myöskin keikari.
Hän ja hänen äitinsä asustivat
kaupungin hienoiTniTiassa hotellissa.
Eräänä päivänä hän' tuH Miettisen ;
sekalaiskauppaan mukanaan kokonainen
parvi nuoria tyttöjä.
Ihastuin; 'häneen jbrheti ^ensinäkemältä..:
Samoin oli myöskin hänen
laitansa ainakiiii^ siitä päätellen, mitä
hän myöhemmin sanoi minulle saattaessaan
minua kotiin eräänä iltana.
"Kuinka vihmeessä sellainen tyttö
kuin sinä voi .seisoa myymäläpöy-dän
takana >allai«e--?a pienessä kau-punkipahasessä?"
hän sanoi. "Sinun
sievät pikku kasvo?! ja suuret, kaipausta
täynnä olevat silmäsi voisivat
hurmata kenen tahansa.''
Pidin hänen imartelustaan — varmaankin
pidin siitä. Mutta olin kak-sikjmmientäkaksi
vuotta Aranha ja
olin jo aikaisemmin kohdannut riit.
tävän monta: l?akkailevaa nuorta
miestä, joten en niin vain ihnan muuta
sulattantitkaan hänen imarldu-
; jaan.
"Sievillä kasvoilla ja. silxnäparilla
ei päästä kovinkaan pitkälle", sanoin
lyhyesti. "Oletteko koskaan ajatellut,
että on olemassa jotakin sellaista, jota
kutsutaan rahaksi ?"
Vastauksen asernesta hän yritti
suudella minua. Mutta minä väistin
hänen suudelmansa ja naUroin hänelle.
Olin vähitellen tullut tietämään
sen, että tyttö voi naurulla päästä
hyvinkin pitkälle, jos hän vain osaa
nauraa oikealla hetkellä.
Mutta en voinut kieltää sitä seik-kaa^
että Tapio oli tehnyt minuun
SjTvän vaikutuksen, syvemmän kuin
kukaan imm aikaisemmin kohtaamani
mies. En käsittänyt, mistä se johtui.
To5'n hän oH komea mies—- pit-
•lä ja vaalea, kasvot hienopiirteiset
— mutta minä olin tavannut monta
kaunistn miestä. Hänessä oli jotakin
muut;^,ictakin sellaista, joka tehosi
minuun aivan erikoisella tavalla,
mistä (^lin kyllä toisten tyttöjen kuullut
puhuvan, mutta mitä en itse ollut
koskap.n kokenut.
Tuesta suudelmasta, jota en ollut
t:-ihtor'i:t antaa hänelle, -hain unta
koko yön. Ja kun hän seuraavana
päivär.ä yhdessä äitinsä kanssa tuli
I:ikkeeseemme, olin niin kiihtynyt,
* että kittcni vapasivat.
: Hänen äitinsä ryhtyi tarkastele-niaaii
maisemakortteja, ja Tapio sai
t:lai;U:uder. kuiskata minulle niin hiljaa,
ett:i hänen'äitinsä kuullut sitä:
• RakaSj katso, mitä sinä olet teh^
iiyl sydämelleni, joka on pakoittanut
minut nouse.maan näin varhain vain
siksi .että saisin nähdä sinut jälleen!"
Kun hänen äitinsä jiitti raaisema-
Ivorltien tarkastelun ja tuli< meidän
luoksemme, niiii Tapio esitteli minut
1.anelle.
"Neiti Manninenko? Poikani oli
hovia kiltti esitellessään meidät!" hän
'.anoi terävästi.) Ja antamatta minulle
tilaisuutta sanoa mitään, hän jatkoi
«ikäänkuin -osoittaakseen minulle
oikean paikkani; ^^Tekö täällä myytte
? Siinä tapauksessa pjrytäisin teitä
paketoimaan nämä kortit. Lmilen,
. että siinä oh kaikki, mitä teillä on valittavana.''.
Kun minä illalki liikkeen sulkemisajan
jälkeen' olin kotimatkalla, kuljin
Inton huvilan ohi. Istuen suuressa,
avonaisessa vilpolassaan hän huomasi
minut ja vihelsi minut luokseen.
Hänen >Tnpärillään oli paljon väkeä,
kylpypaikan» vanhoja kantavieraita,
jotka olivat yqlpeitä siitä; että saivat
olla Inton ystäviä.
; En tervfihtmyt-heitä sen paremmin,
mutta^ koska vieläkini tunsin: itseni hy-viL-
Joukkaantuneeksi rouva:^ Lehdon
käyttäytymisen johdosta, niin aloin
matkia häntä. "Neiti Manninenko?
Poikani oli kovin kiltti esitellessiiiin
meidät."
Sain heidät kaikki nauramaan, ennenkuin
huomasin Tapionkin olevan
••: siellä...
Ainakin sen sain aikaan hänen
käytöksensä suhteen, että se toteutui,
mikä oli pantu alulle edellisenä iltana.
Hän ei moittinut minua lainkaan,
vaan oli hyvin pahoillaan äitinsä
käyttäytymisestä ja pyj^si minulta
anteeksi sitä. Sitäpaitsi Intokin sanoi,
että Tapio teki, niinkuin pitikin.
Ja kun Tapio sitten pyysi, että hän
saisi viedä minut autollaan kotiin,
niin Into saattoi meitä aina auton
luokse saakka, ja hänen laihoilla kasvoillaan
oli keveä puna, ja hänen silmänsä
vaistomaisesti mittailivat Tapiota
tämän terveyttä uhoavista, ruskeaksi
paahtuneista kasvoista aina
harmaitten flanellihousujen verhoamiin,
pitkiin, suoriin jalkoihin saakka.
Ah, hiin selvästi saatoin lukea hänen
ajatuksensa ja olisin melkein voinut
itkeä hänen tähtensä, ellen juuri
silloin olisi ollut pyytämässä Tapiolta
anteeksi sitä, että olin tehnyt pilaa
hänen äidistään. Tämän jälkeen
kului tuskin päivääkään, ettemme Tapio
ja minä olisi ollut yhdessä.
Moni poika oh aikaisemmin öUut
i^akastunut minuun. Eihän Ollut'kulunut
kesääkään, ettei minulla olisi
ollut heitä kokonainen liuta perässäni.
Mutta en ollut koskaan kiinnittänyt
kehenkään niin paljon huomiota
kuin Tapioon. Hän saattoi minut
unohtamaan vanhempieni levottomuuden
ja jankutukset.
"Luulin todellakin, että sinulla olisi
ollut enemmän järkeä. Ajattelehan
toki, että sinä juoksentelet joka
ilta tuon keikarin kanssa, kun
Kopina-Järvinen ei haluaisi mitään
muuta kuin mennä naimisiin sinun
kanssasi."
"Sinä et saa siitä mitään muuta
kuin ikävyyksiä. Niitä sinä siitä saat,
se on aivan varmaa."
Tässä on vain pieni esimerkki siitä,
mitä sain kuulla kotona, joten ei
voi sanoa muuta kuin, että minua
varoitettiin. Senlisäksi vielä "Kopinakin",
vaikka aivan toisella tavalla.
Hän nimittäin kosi minua. Ensi kerran
hän nyt puki tunteensa sanoiksi.
Minä pistäydyin heillä, kuten usein
tein työstä tullessani, ja ihmeellistä
kyllä tapasin Inton yksin. Hänen silmänsä
näyttivät minusta hiukan vä-syneemmiltä
kuin tavalUsesti ja hänen
hymynsä hiukan katkerammalta.
(Jatkuu.)
Arabialaiset ja intiaanit
veljeskansaa
Beirutilainen tiedemies, tri Shank-lin
väittää, että arabialaiset ja intiaanit,
niin vastakkaisilla puolilla
maapalloa kuin nämä asuvatkin, ovat
sukulaiskansoja. Hän perustelee teoriaansa
sillä tosiasialla, että sekä arabialaiset,
että intiaanit kuuluvat samaan
verityyppiryhmään, nimittäin
0-ryhmään. Kokonaista 90 prosenttia
kumpaisenkin rodun keskuudessa
on 0-ihmisiä seikka, jolla tri Shank-linin
mielestä ei ole missään muualla
vastinetta.
Ky5)miys ei voi olla pelkästä sattumasta,
hän selittää. Näiden kansojen
välillä täyt)^ olla läheinen sukulaisuussuhde.
Tämän tueksi tiedetään,
että intiaanien kantavanhemmat
ovat. muinoin vaeltaneetSisä-
Aasiasta itäänpäin Beeringin salmen
yli :Ja^ siten tulleet Amerikan mantereelle.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 1, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-10-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki381001 |
Description
| Title | 1938-10-01-05 |
| OCR text | Sivu 5 Tä?nä konekirjoittaja-joukkue osalH^ iii^ Canadan kansallisessa näyttelyssä to^ konekirjoituskilpaUuun. He kaikki käyttivät santaa konetta ja ehtivät kirjoittamaan kirjan "Gon With The Wind" useaan kertaan kakden •oiikon sis^^^^ } : 1- n OLETTEKO koskaan nähneet kuvia kirkkomaasta, jönkä kuolleet nousevat haudoistaan? Hautakivet kaatuilevat/ haudat avautuvat, ja oudot aaveet tanssivat hautojen ympärillä. Saaristossa sijaitseva pikkukaupun-kimme, joka kesäkuukausina on suosittu kylpypaikka, muistuttaa mielestäni aina keväisin, joUoin se virkoaa eloon, tuollaista kirkkomaata. Hoviloita, jotka talven ajan ovat olleet suljettuina, puhdistetaan kuximei-seHa kiireellä, ja ne saavat jälleen imtta etoa. Ja Miettisen sekalais-kaupassa, jossa minulla oli toimeni, säännöilisesti tuohon aikaan siivottiin pölyiset ja röjuiset liäyteikku-nat ja asetettiin näytteille uimapukuja ja muuta sellaista, ^mikä saattaisi kiinnostaa kesävieraita. Joskus kävi niin, että Kopina-Järvinen tuli kauniista huvilastaan neuvomaan meitä näj^teikkunain järjestämisessä. Ja nlelkein aina hänellä oli mukanaan jotakin hyvää, jolla me saatoimme virkistää itseämme työn lomassa. Huomasin, kuinka hauskannäliöi-nen "Kopina" oikeastaan oli, ja mietiskelin sitä, kuinka vähän hän kuitenkin oli saanut elämältä — hän, jonka kipeäi länteensä tähden oli pakko käyttää. aina kainalosauvoja. Hänhän jäi suorastaan elämän ja sen antimien ulkopuolelle. Sen täytyi olla kauheata. . En usko, että koko kaupungissa oli ainoatakaan ihmi|tä, jolcaei olisi tuntenut myötätuntoa Kopina-Järvistä bhtaan ja pitänyt Mnestä. Häri oli ^ynyt erästä hienoston koulua ja senjälkeen opiskellut pari vuotta yliopistossa, kunnes Mn- isänsä kuole- ^ jälkeen otti tämän paikan eräässä kaupungin virastossa. Kainalosauvojen synnyttämästä kopinasta johtui hänen liikanimensä, jota hän fi kuitenkaan pannut pahakseen. ; Pienessä kaupungissamme oli myÖs- I^in määrätty seurapin-msä, johon "kopina'ilman muuta kuului. "Hä- "^en isänsä oli kuollessaan omistanut ^kein puoli kaupunkia, ja hänen annensa olivat luonnollusesti olleet ^kialla mukana peHssä. ^Ropi- '^'^ äiti oli kuollut jo hänen viisi- ^tiaana ollessaan i heti sen onnet- J^«den jälkeen • Joka oli tehnyt ^^"«stä raajarikimvfadto efänBBiäksi: ^kuollessa hän ouiaksat^^ m^ntayksi vuotta vanha, Into Järvinen nuorempi, ja peri isiiltääa suuren omaisuuden. " Hänen ikänsä sisar Lo tta Järvinen ; höitr häneii • talouttaan, ja Into asui tämän ja muutamien paiveiijoitten kanssa suuressa huvilaissa. Mutta mitä h37Ötyä häneiiä cli kaikista rahoistaan, koska hän ei halunnut elä- •mäUä mitään muuta kuin kahta asiaa — saada terv^äiitlä minua ja nähdä minut. Ja kumpaakaan näistä hän ei voinut ^ostaa rahalla. VanhemDani luonnoiusestikin arvelivat, että olisin hup^u, jollen haluaisi- mennä naimisiin Inton Icanssa, "Itsekäs -ja kiittämätön, sitä sinä olet!" äitini valitti. •'Meidän van- ..huuderipäivämme oli?ivat turvatut, ja mikä onni sinua itseäsi kohtaisikaan." Sattuipa, että joskus itsekin ajattelin siihen suuntaan. 01i"in ehkä voinut tehdäkin sen, jollen olisi pitänyt niin paljon Intosta. Mutta en todellakaan voinut mennä Inton kanssa naimisiin vain hänen rahojensa tähden, ja minun kiintymykseni häneen ei ollut sellaista, jolle olisi voinut perustaa avioliiton. Ja hän tiesi sen yhtä hyvin kuin minäkin. Näin olivat asiat Tapio Lehdon saapuessa kaupunkiin. Tapio oli mies, jota hyvällä syyllä voitiin kutsua -kauniiksi nuoreksi mieheksi, mutta hän oli myöskin keikari. Hän ja hänen äitinsä asustivat kaupungin hienoiTniTiassa hotellissa. Eräänä päivänä hän' tuH Miettisen ; sekalaiskauppaan mukanaan kokonainen parvi nuoria tyttöjä. Ihastuin; 'häneen jbrheti ^ensinäkemältä..: Samoin oli myöskin hänen laitansa ainakiiii^ siitä päätellen, mitä hän myöhemmin sanoi minulle saattaessaan minua kotiin eräänä iltana. "Kuinka vihmeessä sellainen tyttö kuin sinä voi .seisoa myymäläpöy-dän takana >allai«e--?a pienessä kau-punkipahasessä?" hän sanoi. "Sinun sievät pikku kasvo?! ja suuret, kaipausta täynnä olevat silmäsi voisivat hurmata kenen tahansa.'' Pidin hänen imartelustaan — varmaankin pidin siitä. Mutta olin kak-sikjmmientäkaksi vuotta Aranha ja olin jo aikaisemmin kohdannut riit. tävän monta: l?akkailevaa nuorta miestä, joten en niin vain ihnan muuta sulattantitkaan hänen imarldu- ; jaan. "Sievillä kasvoilla ja. silxnäparilla ei päästä kovinkaan pitkälle", sanoin lyhyesti. "Oletteko koskaan ajatellut, että on olemassa jotakin sellaista, jota kutsutaan rahaksi ?" Vastauksen asernesta hän yritti suudella minua. Mutta minä väistin hänen suudelmansa ja naUroin hänelle. Olin vähitellen tullut tietämään sen, että tyttö voi naurulla päästä hyvinkin pitkälle, jos hän vain osaa nauraa oikealla hetkellä. Mutta en voinut kieltää sitä seik-kaa^ että Tapio oli tehnyt minuun SjTvän vaikutuksen, syvemmän kuin kukaan imm aikaisemmin kohtaamani mies. En käsittänyt, mistä se johtui. To5'n hän oH komea mies—- pit- •lä ja vaalea, kasvot hienopiirteiset — mutta minä olin tavannut monta kaunistn miestä. Hänessä oli jotakin muut;^,ictakin sellaista, joka tehosi minuun aivan erikoisella tavalla, mistä (^lin kyllä toisten tyttöjen kuullut puhuvan, mutta mitä en itse ollut koskap.n kokenut. Tuesta suudelmasta, jota en ollut t:-ihtor'i:t antaa hänelle, -hain unta koko yön. Ja kun hän seuraavana päivär.ä yhdessä äitinsä kanssa tuli I:ikkeeseemme, olin niin kiihtynyt, * että kittcni vapasivat. : Hänen äitinsä ryhtyi tarkastele-niaaii maisemakortteja, ja Tapio sai t:lai;U:uder. kuiskata minulle niin hiljaa, ett:i hänen'äitinsä kuullut sitä: • RakaSj katso, mitä sinä olet teh^ iiyl sydämelleni, joka on pakoittanut minut nouse.maan näin varhain vain siksi .että saisin nähdä sinut jälleen!" Kun hänen äitinsä jiitti raaisema- Ivorltien tarkastelun ja tuli< meidän luoksemme, niiii Tapio esitteli minut 1.anelle. "Neiti Manninenko? Poikani oli hovia kiltti esitellessään meidät!" hän '.anoi terävästi.) Ja antamatta minulle tilaisuutta sanoa mitään, hän jatkoi «ikäänkuin -osoittaakseen minulle oikean paikkani; ^^Tekö täällä myytte ? Siinä tapauksessa pjrytäisin teitä paketoimaan nämä kortit. Lmilen, . että siinä oh kaikki, mitä teillä on valittavana.''. Kun minä illalki liikkeen sulkemisajan jälkeen' olin kotimatkalla, kuljin Inton huvilan ohi. Istuen suuressa, avonaisessa vilpolassaan hän huomasi minut ja vihelsi minut luokseen. Hänen >Tnpärillään oli paljon väkeä, kylpypaikan» vanhoja kantavieraita, jotka olivat yqlpeitä siitä; että saivat olla Inton ystäviä. ; En tervfihtmyt-heitä sen paremmin, mutta^ koska vieläkini tunsin: itseni hy-viL- Joukkaantuneeksi rouva:^ Lehdon käyttäytymisen johdosta, niin aloin matkia häntä. "Neiti Manninenko? Poikani oli kovin kiltti esitellessiiiin meidät." Sain heidät kaikki nauramaan, ennenkuin huomasin Tapionkin olevan ••: siellä... Ainakin sen sain aikaan hänen käytöksensä suhteen, että se toteutui, mikä oli pantu alulle edellisenä iltana. Hän ei moittinut minua lainkaan, vaan oli hyvin pahoillaan äitinsä käyttäytymisestä ja pyj^si minulta anteeksi sitä. Sitäpaitsi Intokin sanoi, että Tapio teki, niinkuin pitikin. Ja kun Tapio sitten pyysi, että hän saisi viedä minut autollaan kotiin, niin Into saattoi meitä aina auton luokse saakka, ja hänen laihoilla kasvoillaan oli keveä puna, ja hänen silmänsä vaistomaisesti mittailivat Tapiota tämän terveyttä uhoavista, ruskeaksi paahtuneista kasvoista aina harmaitten flanellihousujen verhoamiin, pitkiin, suoriin jalkoihin saakka. Ah, hiin selvästi saatoin lukea hänen ajatuksensa ja olisin melkein voinut itkeä hänen tähtensä, ellen juuri silloin olisi ollut pyytämässä Tapiolta anteeksi sitä, että olin tehnyt pilaa hänen äidistään. Tämän jälkeen kului tuskin päivääkään, ettemme Tapio ja minä olisi ollut yhdessä. Moni poika oh aikaisemmin öUut i^akastunut minuun. Eihän Ollut'kulunut kesääkään, ettei minulla olisi ollut heitä kokonainen liuta perässäni. Mutta en ollut koskaan kiinnittänyt kehenkään niin paljon huomiota kuin Tapioon. Hän saattoi minut unohtamaan vanhempieni levottomuuden ja jankutukset. "Luulin todellakin, että sinulla olisi ollut enemmän järkeä. Ajattelehan toki, että sinä juoksentelet joka ilta tuon keikarin kanssa, kun Kopina-Järvinen ei haluaisi mitään muuta kuin mennä naimisiin sinun kanssasi." "Sinä et saa siitä mitään muuta kuin ikävyyksiä. Niitä sinä siitä saat, se on aivan varmaa." Tässä on vain pieni esimerkki siitä, mitä sain kuulla kotona, joten ei voi sanoa muuta kuin, että minua varoitettiin. Senlisäksi vielä "Kopinakin", vaikka aivan toisella tavalla. Hän nimittäin kosi minua. Ensi kerran hän nyt puki tunteensa sanoiksi. Minä pistäydyin heillä, kuten usein tein työstä tullessani, ja ihmeellistä kyllä tapasin Inton yksin. Hänen silmänsä näyttivät minusta hiukan vä-syneemmiltä kuin tavalUsesti ja hänen hymynsä hiukan katkerammalta. (Jatkuu.) Arabialaiset ja intiaanit veljeskansaa Beirutilainen tiedemies, tri Shank-lin väittää, että arabialaiset ja intiaanit, niin vastakkaisilla puolilla maapalloa kuin nämä asuvatkin, ovat sukulaiskansoja. Hän perustelee teoriaansa sillä tosiasialla, että sekä arabialaiset, että intiaanit kuuluvat samaan verityyppiryhmään, nimittäin 0-ryhmään. Kokonaista 90 prosenttia kumpaisenkin rodun keskuudessa on 0-ihmisiä seikka, jolla tri Shank-linin mielestä ei ole missään muualla vastinetta. Ky5)miys ei voi olla pelkästä sattumasta, hän selittää. Näiden kansojen välillä täyt)^ olla läheinen sukulaisuussuhde. Tämän tueksi tiedetään, että intiaanien kantavanhemmat ovat. muinoin vaeltaneetSisä- Aasiasta itäänpäin Beeringin salmen yli :Ja^ siten tulleet Amerikan mantereelle. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-10-01-05
