Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 19, 1949

              'J^YÖPAJALLA oli jo parin ^viikon, neljä-jniestäinennyt nainaisiin ~ Berg
<nian'iUa PU päl:e>^ syy, Jo]^ kuuluvasti
tuotiin julki melkein he^i vihkiäisten
ajan kierrelljrt huhuja lomauttami­sesta.
Yksilöllinen työtahti oli kohon­nut
huippuunsa ja pukuhuoneissa oli
epätavaillisen hiljaista. Elettiin pula^
ivuotta 30 luvun alussa. ILomauttami-jälkeen,
mutta muut olivat kyllä avio-säätyyn
astuessaan solminneet määrä­tynlaisia
kauppasuhteita. Oli varsin
nHsiAkakumrnitteU alituiseen ja köy- tavallista, että tehdas omaksui määrä­hän
kansan katseessa—kuvastui jotain,
läähättävää.
Tuotteita vairjakoitiiri jatkuvasti ja
varastomiehillä oli täysi tekeminen va­raston
kaikissa sokkeloissa. Mutta t i ­lauksista
ei kuulunut mitään. Optimis­tit
olivat kuulleet puhuttavan odotetta-
«vissa olevista suurista tilauksista — toi­set
vaikenivat tai pukivat synkät miet-teensä
koviksi sanoiksi, sanoiksi, jotka
sisälsivät tehtaan johtoon ja s«i halli­tukseen
kohdistuvia karkeita syytöksiä.
Mutta melkein kaiikrlle oli yhteistä kat­seessa
kuvastuva läähättävä pelko ja
hermostunut, huippuunsa kehitetty työ­tahti.
Kenen olisi Fähdettävä. ja" kuka
saisi mahdollisesti jäädä? Kysymys oli; > v^in niip -itsetietpisesti, kuin mahdpllis-käikkiällä
jävzrani pelokkaana'öireita,^^ jäyeen; työniirkkaansa.
jotka kerääntynrät kaikkiin ;varästoti-^^'I^ takaisin r.:.3ehän todisti jo koko
tyn asenteen naimisissa oleviin, varsin­kin
siitä Jahtien kun eräs tehtaan johta­jista
öii tullut köyhäishoitolautäkunnan
puheenjohtajaksi. Poikamiehet selviä­vät
aina jollakin tavoin olematta paino­lastina,
yleiselle hyödylle. Yksi jä toi­nen
heistä muutti muille seuduille> mut­ta
kaikki he<'tulivat lopulta aina takai­sin.
Kotiseutu oli alati midessä eikä:
muualla ollut sen piarempi. Kun tehdas
oli saanut tilauksia, seisoivat miehet :
jälleen poFtilla toivossa päästä sisään.
He teeskentelivät välinpitämättömyyttä:
aini siihen saakka, kimnes insinööri:
tuli kädestä pitäen heitä tervehtimään.-
Silloin tarvittiin . väkeä. Ja sitten oli
;tivät hänet omiin oloämsa.
Simonssön pii kuitenkin päättänyt
jäädä maihin ainakin toistaisekfei. Häh
'ei oDut kokonaan vapautunut m^
-tuntemastaan kpti-okävästä. Ajatukset
olivat aina palanneet paljäsjälkavupsien
intiaanipoluille ja omenavarkausajan
paratiisin ja ihanien syksyisten painin-viuluiltojen
pariin. Ja sitten oli tietysti
koko joukko muuta. Muistot nuoruus­vuosilta.
Sinisen silmäparin nopea,
lämmin hymy matkailla eräistä lauantai-illan
tansseista . . .
'Sitten hän palasi tehtaialle, suunnil­leen
niihin aikoihin, joUpin Bergman.
meni naiimisiin. Tyttö oli vielä sinisil-mähen
ja kaunis kun hän lastenvaunu­jen
takaa tervehti Simohssonia tehtaah '.
portiilä. Oli pälkkapäii'ä. Jonkin
riiatkaa Simönssonih jäljessä kulki Berg­man
vaimoineen ja läpsenväuhuineen.
^vaisesti;^ ^ t ^ ^
sahatt jaÄrivät k t ^ e^
kan myöheinnuinoK osuuskaupassa n
- jon. asiakkaita,. JKesäkaysi^^^
a l l ^ t >
keitti pila a j a t t d^
Mutta ei&iä iltana tytön ollessa erä
ystävättärejttsä s«u kansanpuist(
sa pyysi Simonssonhäntältanssiin. 1
tanssivat hiljaisuuden valitessa.
— M i k ^ enää kirjpittaniit, kys
hän hiljaa hetkeh^uliittua^ häärien kä
seensa oli raukeampi kuin ennen.
-^Kaikkihan pii niin epäi;?annaa -
en halunnut; että t^^ itsesi sidotul
si ^. .'Simonssonin. suojeleva ää^^
oli peräisin/^^^
ajalta.; MusiM^^ suosionoso
tuksmpyyd^iiii- lisää. Hän katse
yleisöä tanssipaikan vierellä ja era
kauan sitten . unohtunut tanssisävelm
koihin. Kyllä miehet tiesivät miten sil­loin
käy, kun tehdas alkaa varastoida
tuotteitaan. Useimmat olivat aikäisem-mki
saaneet luvan astua ulos epävar­maan
tyhjyyteen, kun tehdas ei enää
tarvinnut heitä. Mutta äihä kun he oli­vat
tulleet takaosin toimettomuudesta ja
hätäavusta, olivat yksi niistä, Jo6^ saa--
vat jäädä . . .
Jokainen ponnisti voimansa äärim­milleen
saavuttaakseen yhä parempia-työtuloksia.
Tehdas oli paikkakimnan
ainoa ja muita< ansiomahdollisuuksia ei
juuri ollut.
Oli "Välttämätöntä päästä takaisin ja
yhteiskunnan silmissä se katsottiin an­sioksi:
hyvä mies, joka pääsee takaisin!
fNiin, siinä oli useimpien lohtu murhees­sa.
Mutta sillähän ei elänyt työttö-myysaikoina.
Sen vuoksi kohotettiin
työtahti korkeimpaan mahdolliseen, kun
alkoi kuulua lomauttamishuhuja. Köy­hä
kansa vilkuili salaisella pelolla toi­mistoon
päin. Kukaan ei ollut näke­vinään
työläisiä eikä konttoriväkeä.
Vieläpä asiapoika, jonka kanssa työmie­het
aikaisemmin' olivat ahkerasti jutus­telleet,
kulki näennäisesti huomaamatta
ohi. 'Konjunktuuriorjat rehkivät kou­ristuksenomaisesti
yrittäen pettää koh­taloa.
Parhaimapana aikana oli kolme
tamme ruokakellon kutsua. Niinpä
olemmekin taas ruokahuoneessa, jossa
saa kahvia ja kastamista hiin paljon
kuin kukin arvelee yötä vasten vatsansa
sietävän.
Kahvilta palattua keskustellaan ja
luetaan, joskus on union kokous, joil­lakin
kämpillä esitetään elokuvia lau­antai-
tai sunnuntai-ikaisin. Sitten
kuuluu kaikille tuttu ''Ten to nine". Pu­heet
vaikenevat hiljalleen, alkaa vaat­teiden
riisuminen. Kuluu kjTnmeneh
minuuttia Ja taas kuuluu "suupojan'''
ääni; "Nine o'clpck,. lighst out!'' A^alot
sammuvat kämpästä.
Jossain päin kuuluu Aäelä v^kähdyk-siä,
toisaalta, kuorsausta, joku höpisee
jotain sekavaa unissaan, on kai olevi­naan
jossain kaukana tapaamassa ar­mastaan,
tai ehkä painimassa raskait­ten,
päivällä käsittelemiensä paperi-puitten
kanssa. Näin usein aivosto ja
hermosto kertaa päivän tapahtumat
vielä nukkuessakih.
Niin sammuu minunkin lamppuni, *^ «
kynä putosi kädestäni ja nukahdin , ,
Toivon varsinkin B C :n kämpiltä kir­joitettavan
Liekkiin, että saamme kuul­la,
katkaistaanko siellä puut latvasta
päin pystyssä, kuten olemme kuvista
" nähneet. li^ilijitiiiiiiiiiiiif
joukon!
Srmonsson oli ollut poissa viisi. vuot­ta.
Hän oli ollut merillä ja tehn)^ ras­kaita
työpäiviä. Tänä aikana oli imier
hestä kierrellyt kaikenlaisia juttuja.
Merillerähtp ei ollut mikään hyyä lupn-teenmerkki.
Ja viiden vuoden aikana
oli ihmisillä kylliksi aikaa muistella yh­tä
ja toista hänen menneisyydestään, jo­ka
ei juuri parantanut heidän käsityk­siään
merimiehistä yleensä. -— Öikeas-.
taan,hänessä ei koskaan ollut vakiintu­nutta
miestä, tuumivat vanhemmat, kun.
Simonssön oli palannut kotiin. Nuo­remmat
keskustelivat kotiseudun jalka­palloilusta
ja muista paikkakunnan
kuulumisista ^Simonssonin ilmest3rttyä
paikalle. Työpaikalla hän saikin enim­mäkseen
olla omissa oloissaan. Hän
oli joutunut kotiseudun ahtaan näkö­piirin
ulkopuolelle eikä enää kyennyt
HOLL^^ERRINS
THENC«TH
Hollannin silli on maailman»
kuulii veden . kuhiin tuova
herkku . . . mikä on maustettu
:ja suolattu merellä, joten se
on säilyttänyt kaikki mauk­kaat
yltamlnmsa.
Helppo valmistaa keittöruökäa
— salaatteja — tai. pitoruokia
vairten. Ostakaa niitä pärafinoi-duissa
pikku tynnyreissä: tai: vär-nissatuissa
kannuissa.
VAPAA kirjanen. Kysykää kauppiaaltan­ne,
liha- tai kalakauppiaaltanne, tai kir­joittakaa
osoitteella:
HOIJJL^^3 HEKRING ASSOCIATION.
86 Adelaide Street East, Toronto, Ontario.
N Y T O N A I KA
VIETTÄMÄÄN JOULUA
omaistenne ja ystävienne luona
vanhassa maassa
ottakaa osaa heööliSfcöhtoisestl
^ johdettuun
L U O M E E N
lähtien New Yorkista .
Ä£ Sxl Waseliuksen johtamana
Stockholm lähtee 5o«l«*=- ^
SBomei^ snosittuSALin kahvipakeUi.
6 paunaa jauhettua ^ ^ t u ^
Hinta: $6.2S
sis£^ltäen tullin.
S W E D I S H A B I E R I C A N "•»'E _
mi