Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 18, 1941

              1941
LAt\ANTAlNA.TÄMMIKlX^' 18 PÄIVÄNÄ Smi
H
Halveksittua rakkautta
ÄN ei olltit koskaan rakastanut mylle kerta kerran jälkeen, vaikka
Loisia. Hänelle Lois oli vvaamin hänellä ei ollutkaan mitään erikoista
pieni veitiki cmainen, seitsemäntoista
vuotias tytöntypykkä. Hän oli itse
kaksikymmentäneljä vuotta vanha.
Hänellä oli uransa ja tulevaisuusu-nelmansa
Siihen seikkaan, että Lois
rakasti häntä,-hän suhtautui täysin
välinpitämättömästi. Tapahtui seu­raavalla
tavalla.
Ensi kerran Lois tapasi JimmyTi
laivassa. Jimmy oli nimittäin ame­rikkalaisen
laivaston aliluutnantti,
mutta Loisille hän oli tärkeämpi hen­kilö
kuin amiraali. Jo ensi kerralla
tavatessaan pitkän, ruskeaksi päivet-t3meen,
vaaleahiuksisen, leveähartei­sen
Jimmyn, Lois oli sanonut itsek­seen:
"Minun täytyy saada hänet ra­kastamaan
itseäni. Ei kukaan muu
maailmassa merkitse minulle enem­pää
kuin hän. En päästä sinua, Jim­my,
käsistäni." Muutamina iltoina he
huvittelivat ja tanssivat yhdessä- Jim­my
suuteli Loisia. Loisin mielestä
koko maailma muuttui Jimmyn suu­dellessa
häntä. Kun tuli päivä, jol­loin
laivaston piti lähteä merille, ja
Löisin piti erota Jimmystä moneksi
kuukaudeksi; hän tarttui Jimmyn kä­teen
ja kuiskasi:
''Jimniy, rakastan sinua. Ei mi­kään
merkitse minulle enempää kuin
sinä." Jimmy h3miyili ylimielisesti ja
sipaisi hiukan Loisin poskea.
"Leikki on nyt lopussa", hän sanoi.
"Minulla on tärkeämpiä asioita aja­teltavana."
Lois oli nuori ja täynnä
haaveita. Hän uskoi, että rakkaus
oli ainoa maailmassa, joka merkitsi
'jotakin... Ja tuo nuori mies, joka niin
avaimesti osoitti, että Lois oli ollut
hänelle^ vain leikkikalu eikä mitään
muuta, oli hänen unelmiensa sankari.
Loisia hävetti seurata miestä ja
riippua kiinni hänessä, mutta hän teki
sen kuitenkin. Hänen äitinsä ja tyt­töystävänsä
toruivat häntä, nauroi­vat
hänelle, vieläpä pilkkasivatkin
häntä.
. "Olet pieni tyhmeliini, Lois, pieni,
haaveellinen tytönheilakka, joka ei
tiedä yhtään mitään elämästä. Unoh­da
tuo poika. Hänen aikansa ei riita
tytöille. Hän ei välitä muusta kuin
laavoistaan, ja jonakin kauniina päi­vänä
hän lähtee hyvin kauaksi"
. '"Sen tiedän", Lois sanoi itsepäise­nä,
"mutta olen tyytyväinen päästes­säni
toiselle sijalle." Hän vaikeni
puolittain tukahtuneesti huokaisten.
Sitten hän j§tkoi: "En välitä siitä,
miten niukasti ja vähän saan, kun­han
vain saan olla yhdessä Jimmyn
kanssa. Voisin elää hänen kanssaan
kellarissa, josta rakkaudellani tekisin
lämpimän ja ihmeelliseri pikku ko­din
"
Tällaista rakkautta, jollaista Loisin
sanottavaa hänelle.
"Mutta, lapsukainen, sinäkö siellä
taas", Jimmy saattoi sanoa. "Enkö
^ ole sanonut sinulle, ettei mmuUä ole
aikaa?" Sitten hän lopetti puhelun,
mutta Lois ilotsi siitä, että oli saa­nut
kuulla hänen äänensä.
Lois kuljeskeli kuin lumottuna.
Hän tiesi, ettei Jimmy halunnut hän­tä,
ettei Jimmy rakastanut häntä, ja
hän koetti pakoittaa% itsensä unohta­maan
Jimmyn-
"Hän ei tarvitse sinua, sinä pieni
tyhmeliini", Lois sanoi itsekseen.
"Miksi et unohda häntä? Mene Char­lien
tai Billin mukana. He ainakin
pitävät sihusta." Mutta hän ei voi­nut
lähteä kenenkään muun mukaan.
Hän meni kotiin ja mietiskeli. Hän
ajatteli yhtämittaa Jimmy Parrellia
: - Hän tUiasi :iioteUis^^^
y .^-«IkoiV toteuttaa . §uimmtebn^^
. Lois-tiesi tarkalleen; mitä tekisi; Kun
ja tuli suorastaan sairaaksi pelkästä ^^n katseli itseään kuvastimesta, hän
kaipuusta. Hän oH ksitUut it- hämmästyi omaa paäitavaisyytuan.
seään kuumeen rajoille saakka sinä kuvastimessa selvät pik-päivänä,
jolloin hän päätU,ettd iäri
enää kauemmm voinut j a t J c a a ^ m ä ä J ^ P^^"^^ät hiukset- Kuinka Jimmy
tällä tavalla.
Päättäväisesti hän sulloi joitakin
tavaroitaan pieneen matkalaukkuun,
kuivasi kyyneleet kasvoiltaan ja sa­noi
äidilleen, että hän matkustaisi
lauantaiksi ja sunnuntaiksi erään
koulutoverinsa luokse.
oli voinutkin olla niin välinpitämätön
häntä kohtaan ? Hänen suunsa oli
punainen ja kaunismuotoinen. Kuin­ka
joku mies saattoikin vastustaa hä­nen
huultensa kaaria? Kuin pieni
varas hiipi Lois puhelinkioskiin ja
lähetti sähkösanoman. "Luutnantti
James Darrell, B.S.S. Gaynor, the
hänen äitiiisä sanoi Brooklyn Navy Yaird. Tule heti ho-
' teili Maynardiin huoneeseen 528.
Tärkeätä. Kysymyksessä elämä tai.
kuolema. Mary"
ja hymyili rohkaisevasti. Hän oli
iloinen siitä, että Lois vihdoinkin oli
tullut järkiinsä ja alkoi välittää ym­päristöstään
Mutta Lois ei matkus­tanut
Kajm luokse. Hän kutsui au­ton
ja antoi kuljettajalle erään pik­ku
hotellin osoitteen. Kädessään hän
Jos Jimmy olisi nähnyt Loisin ni­men
sähkösanoman alla, hän olisi
heittänyt sen menemään ja mutissut:
TILDA JUTILA,
Bcaver Laken seuditn vanhimpia asukkaita, täytti_ 15 p:nä tätä kuuta 70
vuotta. Hän on ollut aikoinaan innokkaasti mukana kaikissa yhteispyrinnöissä.
ÄidiUe
puristeli kymmenen.dplMn,s€ieUä ""^'^ hupsutuksia, niin
Siinä oli kaikki, mitä hän omisti. ^o^s ^v^^^-
~ —' Kului puoli tuntia. Hermostunee­na
Lois kulki edestakaisin huonees­saan.
Sitten hän yhtäkkiä hypähti
joka hermo jännittyneenä. /Hänen
sydämensä jyskytti, niinkuin olisi
pyrkinyt pois hänen rinnastaan. Ku­lui
neljäkymmentä minuuttia. Silloin
hän kuuli epäröivän koputuksen ovel­taan.
Hän suorastaan lensi avaa­maan
ovea. Jimmy oli oven ulkopuo­lella.
Valo välkehti hänen lakkinsa
kultaisessa kotkassa.
"Jimmy", Lois huudahti ylitsevuo­tavassa
onnessaan. "Jimmy, sinä tu­lit
sittenkin." Hän tarttui Jimm3m
käteen ja. veti hänet huoneeseen. Sit­ten
hän sulki oven. He olivat kah­denkesken.
Mutta Jimmyn silmät olivat kyl­mät,
ja tutkimattomat.
"Mikä on tarkoituksena?" hän ky­syi
kylmästi ja rauhallisesti
Sinä hetkenä Loisille valkeni, mitä
hänen tekonsa todella merkitsi. Kuin­ka
hän oli voinutkin asettaa mai­neensa
alttiiksi saadakseen tavata
Jimmyn kahdenkesken? Mitä Jim­my
ajattelisi hänestä? Hän kiiruhti
Jimmyn luota ja painoi käden suul­leen.
Kyyneleet virtasivat hänen
kalpeille poskilleen.
"Voi, Jimmy, ajattelin vairi^ '*
hän aloitti. '
Jimmyn katse oli hänelle kuin isku.
"Nähtävästi sinun mielestäsi on
nerokasta sähköttää minulle ja saa­da
minut kiiruhtamaan kuin hullu
koko kaupungin läpi?"
"Jimmy, minun täytyi saada tava­ta
sinua", Lois sanoi vapisevin huu­lin.
Sitten hän puhkesi haikeaan it­kuun
ja vaipui eräälle tuolille. "Et
tiedä, mitä merkitset rninulle", hän
huusi. "Sinä olet kova ja julma- Si­nä
inhoat minua. En voi sille mitään,
että rakastan sinua. En voi sille mi-däntaa,
mitä kohtalo sulleon suonut
— huolia, murheita, muruja on elämä
Ay/ murt on sinun syntymäpäiväsi runsaasti tuonut. Mutta elonehtoosi . . . ^ . ,
: r. \- mirinpnn tnp <:ni%immp ninn ^inullp ni- taan, etta Uneksm SinUSta ja tarvit-
— vuotta seitsemänkymmentä, ^e auringon me soistmme aina stnmie at- » ^ ^ J
kki«irhrkaenä eelnäsmi ärsaskäk. auSs eolllai,i nkeonet araank kvaauins katsot aikaa taaksepäin, hautaan asti kirkkaana paistavan, sen sinua. Rakkauteni on kuin sai-on'hellää,
mii|^ kuitenkin niin voi­makasta,
että sitä muistelee vielä van­hanakin
ja itkee — ei surusta, vaan
siitä onnesta, että on saanut kokea
sellaista.
Lois eli vain Jimmylle, hengitti
Jimmylle, nukkui, söi ja uneksi vain
Jimmylle. Kaikessa, mitä hän katseli,
hän näki Jimmyn kasvot. Jokaises­ta
sanomalehdestä, jokaisesta eloku-
.vateatterin kuvasta Jimmy hymyili
hänelle.. Tuhat kertaa päivässä Lois
pidätti ilen^eään *JXuon, joka tulee
\^iS>\^^tMJsäQ^ Jimmy'"'
. iiutta J»iu?iy^|^^ Jimmy.
ovat menneet kuin vierähtäin. On
muistot jääneet vain- Niissä aatok­sesi
askartaa, mitä kaikkea kokea olet
saanut. Se on ollut vain työtä ja raa­ja
elonpäiviä jatkuvan vielä monen
monta vuotta. Tyynen ja rauhan
vuotta.
LAPSET.
TildaUe
On taaksesi jäänyt jo taivalta monta
niin tyyntä kuin myrskyä myllertävää.
Ikä parhain, se askarta uupumatonta^
nyt kaiken summarui: harmaja fää.
. Koti keskellä korven emvaatirttänUta .
, . fatjon kual^ ja, vaifmta-vaalintaa,- •
sen sinua.
raus, josta en koskaan enää voi pa­rantua."
Lois lankesi polvilleen Jimmyn vie­reen
ja itki katkerasti.
"Luulejpco, että haluan rakastaa si­nua,
kun kohtelet minua tuolla ta­valta?
Jimmy, en haluaisi tehdä sitä,
jos vain voisin olla teiemättä.*^ Kuu­letko?
Ei mikään merkitse minulle
enempää kuin sinä. Etkö käsitä, mi­ten,
sinä kiusaat minua?' Miksi et
ota minua syliisi —- edes yhtä amoata
..kertaa? Jos suutelisit minua, Jimmy,'
, 'zuid efakä.se ei olisikasm iiiin ilimeel-
- lista Jkum.iniksi olen sitä kuvitellut.
- : V .Ehkäpä