1953-08-01-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
' 'Af,,.
- miten- ;^»V^~v::'Aifftn»r^V4vklk^^ Jk^ l ^ ^ il
Jatkoa ^ ja kertömista:^^ lessaan a*idä^uiuin
Erääsä kesinä sittej».tapasivat toi-,
jensa iuia sattumalta.Xiiisi ja, Annikki,
ioijlar ikiomallakin on ollut kauan
^uusiuHni ja monta Jasta. Liisi vei en-tjsu
.kansanopistotofvennsa kotiinsa ja
««t sopi -kaikessa rauhaa ... , .. .
j c ^ naurajin omiUe- tuulen- "^H^^, yhteiskunnassa, v^tioitten
^zz^zzzi . aalJa- Onnuta sisarensa kertoi:
"He eiosrvat ja ydjeni meni naimi-laa^
äänyltä eläniäl^
^; vain 5» Onni iQJalankin elämä
.:ieo»it. - Sääliksi ^^y* JS .Varmasti oli
; Cjgtiies^tt — ja nyt. - Menestyöj^ on
r ' ^ ^ kai^us^ ensin
äemi^ • jp^^ '~ hoitajana'%
i ^ i t t i iiisi.k^rtoavyht«iscst^ tutiavasta-
- 4 ? ^ o r i Ä Ä - * ^ luöta?". kysyi
.fyIMi%ik»:-eiy^fi3^in^^^
; Ä^^^ nau-"
^^'jiaci.^^Äe .aana. vn;ke!yksia \moniiii
--i^^tKInv;.^^ 0^ että
M j ^ ^ iaoMJi^ :^la~:tytftan^eeit^
i^^lsi.. CHis&o" hänestä.' voinut «is^oa
^.jBiöeBna. -ettäJ::hän .seilsusiin lankeaa,-
' jOtttta ciett^ on.niin mp-,
|.: ii^sV jä joka sorttia. Ja arvaat kai
sanomattakin,, mikä riita-|a poru on nyt
(hänen .perhe-elämässään.". : - .
VJaa> j^,.'hän öliminunJ.hannety3rp-pipi-
Y huokasi Annikki.^^^^^^;*^^ sekin
idrvanaoa hävinnyt> spra ja^tuMca jää- ,
: nyt ^'äljelle, kuten ains^ jää. heistä, joita
todella paI'Vomme melkein pyhimyksinä.
, IKuinkas nyt Kaarina-rouva jak-
. saa subtau^a sellaiseen elämään? Hän-
, iiän niuistaakseai oit;^)^^
iuontoinen j a hänen: kerrottiin riiinra-
, kas^ne^ii^miestäran .Joi todella
«lastaa, iniinvoiko^^^s^^^^ rakkaus
koskaan kylmetä, (vaikka minkälaisia
koettelemuksia tielle Sattuisi. Mitä sinä
siitä arvelet?"
"Valkeata sanoa, kun fei ole kokenut.
Mutta siinäkin perheessä" dn. vaimor alkanut
huutamalla ja haukkumalla
käännyttää miestään: väärältä tieltä ja
sellainen menettelytapa ei koskaan tuota
hyviä tuloksia vaan päinvastoin, kuin
..uhmaten miehet yltyvät sitä enemmän
juomaan ja kotia karttamaan, mitä
enemmän heitä haukutaan. Mutta
Kaarina ei tietenkään ;mahda mitään
kiivaalle luonteelleen."
"Kun muistan aikaa, jollqinV Onnilla
olivat ihanteet korkealla, "kuinka hän
innostui puhumaiait raittiudesta, käytyään
sisartaan tapaanias^VÄink hänellä
oli hyviä neuvoja mieillekin. annettavana.
Kuinka runollinen ja samalla
miehekäs hän- oli. iKasvitarhakouIun
oppilaina ollessamme meitä yleensä kutkuttiin
'tarhaenkeleiksi'. Niinpä Onnikin
vakaa ana, samalla ilkamoiden kerrankin
sanoi: 'Koska te tytöt nyt olette
kuin yrttilar^han;vasta puhjenneet ruusut,
niin säilyttäkää pUMautehne sisältä
päältä, että onni teille elämänne
tiellä hymyilisi j a onnen^]^
^my.' Siihen ini^^ malttanut ^ olla yäs-taamatta
"Jaa sinunko hymysi on paras
«Imassa?'Silloin M i i otiti kädestäni
sun seö nuoren tytön jcanssa., Kaarinan
syy, - mitä rähjäsi jal iiiani»tti \moii^
enenmiän: IquioL .mij^; 4^^^ aihettakaan,
eivät nHehet ^sdi^ta kesta^^lt^f J '
/'Ni%rei^t kjesta'^ Annikki;
"Mutta pitäisiko iiaisen kestää jatku^
vasti-stta^;että jm^^
ra^stel*^ sS^Ilisia,* ^oiiaii,. mitä
'sinä; Mlalsessa: ^
: Juonti ja hu^QoJi» naiikte^
custdn ^häneät^ päälle vien^ Entäs
• **Onm> muQtti öiseen, kaupunkiin ja
ak^itti ^ l l l h auG^ ^läjonän. iiikc ^
Kaannäller Ky^hän^siQä^t
fee ja" lap^t ovat saanti köuluutuksen,
heillä^ on jo o ^ t virks^
* - **Onpas sMä roinaania kehrakseen ja
mitä kaikkea siihen sisältyMitä4n,j^^
olisi sitä elämää seuraimut k a ^ u nämä
vuodet. Ei «varmaankaan puutu kyyneleitä
siitäkään perhe-däniästä, vaikka
se niin aurinkoisena alkoi . . . "
kiinni
Eräänä sodanaikaisena syksynä tapasivat
Helsingin asemalla toisensa Onni
Ojala ja Annikki Siimes.
•'No, - tämäpä vasta sattuma", sanoi
tuo vanha herrasmies, yhtä ketterä ja
kohtelias kuin muinoin ^takavuosina
vihreässä nuoruudessaan. Annikki oli
jo tavallinen mummOj monet kovat ko-'
kenul, mutta ei hänkään ollut elämäo-toivoaan
menettänyt. Siispä juttu luisti
jälleen niin pitkän, pitkän ajan jälkeen.
"Kuulehan, nyt sinä lähdet meille
ja sitten- meillä ön tilaisuus muistella
menneitä."
"Niinkö, no mennään vain, eipä tässä
sodan ruhjomassa kaiq)ungissa osaa
paljon mihinkään mennäkään. Täällähän
on monissa rakennuksissa ikkunat
säpäleinä, pahvilla peitett3mä. "Mahtaa
monella oäja kylmä."
"On varmasti, mutta meillä ei toki
ole vielä pommi osunut, joten siellä on
sen puolesta suojaisaa, mutta kehuttavan
lämmintä ei sielläkään ole, sillä
lämmitys on säännösteltyä ja sitä annetaan
niukasti."
'Raitiovaunulla he ajoivat pitkän matkan
uusflle asutusalueille monikerroksiseen
uuteen kivitaloon, jossa Onnilla
oli sievä-kaksio keittokomeroineen.
"Missä sinun perheesi on?" kysyi
Annikki hämmäst\meenä nähdessään
asunnon tyhjänä.
"Ei ole tämän enempää perhettä, asun
aivan yksin. iMutta älä nyt seiso kuin
puulla päähän lyöty, Huoletta voit
olla kuin kotonasi ja minä takaan, ettei
neitseytesi täällä^iäviä . .
"Jo höpsis kanssa — aina sinä osaat
ja se «puristus Ja katse, jonka
osakseni sain, ei koskaan lakkaa tuntumia.
Hänessä, siinä miehessä, piflee
IJ^tain magneettivoimaa. Luulenpa, että
smäkin olet osaltasi saanut sitä tuntea-
Tunnusta pois vam, kyllä minä
metisistä silmistäsi sen näen."
olla samanlainen vekkuli kuin ennenkin.
Minä en nyt siifua pelkäisi, vaikka
yksinäiselle saarelle joiituisimme,
turvanihan sinusta ottaisin."
Niin he, alkoivat askarrella kahvinkeittopuuhissa
ja vieraalla oli eväitä,
maalta tuotuja. Kun he olivat selyiyty-
'•En kiellä että enkö olisi ollut het- neet ensi hölmistyksestä^n ja ravinneet
«n häneen hullautunut samassa 'koulus- "«.mictaan. vanhoien muistelemi-
^ ollessamme, vaikka minä olin cnsim^.,
^»sellä ja hän toisella luokkia. En-
^^isessä konveiitti-aiassa minä jo
jutuin. Hänen tanssuKa Oli niin
hurmaavaa. Pääsin toki pian irti niistä
^ i s t a Paavoni ansiota," ' ; "
Paljon oli toveruksillä muistdcniista
ruumistaan, alkoi /vanhoj
nen. (Kuin satulinnassa he istuivat mukavissa
laiskanlinnoissa pimennysverhojen
takana, kirkkaan kattokruunun valossa.
Ja mitä kaikkea vieras saikaan
kuulla . . .
Taistelua ja tuskaa oli Onnin elämä
ollut kukkuroillaan, mutta sopi siihen
sen oRsia osaftniiit -i^tää^>ir'idäm!m
piisi niin pah^ti kairiHe s^autun^ toisin jätkän Ja {>^ksuii teokseii, jota
siitä olen varma. - ^ >fv: to!^
1 '^Entäs tuo toinen lakkausi^' ketterästi ja - l i ^ i i
"SHtäei kabnata^iwihöitoan: O l j ^
han jonkinlaista xal^3^b)in 1 1 ^ ^ v ; ; : 7
; tuomaa:, hurmaä)!^^ ^ ^if v^^*^-^^:**--^- • ^^^r?'^;.^-S^in^f
"Voi lOnni .paika, etko sinä^^
rakkautta osaksesi saaäutkää^ rh^ tapaaiisa: v * V '
kaikin niin Jmaimmef,>kaikk^ tei- , > **Jos et romaania kykene kirjoitta*
dät iuhsiriMn^etta siMin osakksi sat^ ^aiin^ niiä
tenkinlankesi: se oikea.'! ..y-:-'--^-:-- . Jiäiiiifs^
, iKpsi;: rakkaus on jvainnuortiu^ asetiia knne' toiseU puoldle. Hyvää.
den barhakuvitelmaäf ei ämiita,-M yötä^ l ^ i t ** ' '
sanirfian, nutä sinä det rakkaudelta>^^^^^^^*^
saanut:" mdemniin
"Lyhyesti sanottuna pelkkää petty- puolin. Elämä' voi olla ihanaa vanha-mystä.
Mutta eikö se jo ole paljon, riaki% Ja' s^
että oh edes Osannut kuvitellaolevansa.
rakastettii ja itse tuntea hiin tulista
kiintymystä . toisee», että se tuottaa
ihan tuskaa! iMuistatko, kun kävin ensikerran
teillä? Olin silloin vasta kiiu-dentoistavuotias,
siis lapsi vielä ja äidin
silmien alta juuri maailmalle lähtenyt^
ensimmäiselle joululomalle opistosta
menossa. Sillä matkalla ensi kerran
lempi syttyi sydämeeni^ mutta 'liekö
ollut tahto Herran, eltapäättjid kyyneliin'.
'Rekiretki sen sankan korpimetsän
halki^kuun kumottaessa ja minä
ovat kauniita.
Untuvapatjalla uinui nyt seitsemäntoistavuotias
tyttö, joka uneksi olemattomasta
onnestaan . . .
Aärriulla hän heräsi kahvitarjottinieu
kilinään. Isäntä halusi palvella vierastaan
Ja vieras oli onnellinen. Hänelle
tulivat kyyndeet silmiinv
•"Miksi sinä nain minua passaat?"
^'Katsos, saan niin harvoin mieluisia
vieraita jajmuuten — tämä bn minun
tyyliäni." '
Niin, tosiaan, tämä oli hänen opittua
ujo tyttöressukka kyyhötän sen pitkän tyyliään. Mutta samassa oli kuin An-pojan
turkin suojissa ja ajattden: *Voi, nikin niskaan olisi heitetty kylmSä vet-jospa
tätä matkaa kestäisi iänkaikki- tä. Hän jähmettyi. — Vai vielä sinä
sesti'ja samalla vapisin, että mitähän, jaksat uskoa roinnantiikkaan, pysy
jos äiti tietäisi ? Eihän se sen kummem- maankamaralla muori-parka, äläkä has-paa
ollut, oli vain pojan suojeleva käsi suna yritä taivaita tavoitdla, ennätti
Tämä mies, Nelson Castonguay, on liittohallituksen päävaali-virkailija.
Vaalien järjestdy on vakituista hommaa ja mr. Cas-tonguaylla
on normaalisesti''60 henkilön henkUokunta, mutta
vaalien aikano se kohoaa nom 200,000 henkilöön. Niin pian
Jtuin yhdet vaalit on ohi, mr. Castonguay alkaa suunnitella uusia
vaaleja. Elokuun JO päivänä suoritettavat vaalit tulevat, maksamaan
veronmaksapUe noin 6 miljoonaa dollaria.
^ On se Ihme^istä,^^!^^
uutta ja kaikki M ^ n ä l ^ h ^ f ^ ^ i i : ^ ^^3^f4es8ä;?w>^^
tuneet y i n i ^ SuQme^ Joten tiabom "^^^^ ^ vuorostaan jätti minut,
he enää joiÄuivat ^ i ^ a ^ i kohtaamaan^^ n»aiä < Ä lasta^^ ja näkee i^in ruitsuhh<Mtta l o p ^
Kului vuosia/ enhei&uin Älarjatta^ toisen kanssa naUmai^j^^ kyyndissÄin W ä i ^ ^
ja Annikki jäDeen toisensa k<Äitasi^t, .yts^OrtodeHa yksin ' • naiset pöJvom^
Tällä <^m oli. tap^tunut monenlaisia . "Mutta onhan Kaarina vapaa, miksi täinen nuoruus jaa unholaan, vain muis-et
mene hänen luökseela täi kiitsu häntä t6issä jälleen sen kohdata saan' faktanne?
äLapsennehan^ ovat jo kaikk? tatti .\nnikki puheen päälle,
naimisissa Ja nukäll <a«m?^
kastaa Kaarina yhä siiioa |ä i i ä i ^ i i c« ^ivoisi^idrjöiitaa'V Isan jäitätikot-yksin;'^
• ^^^"^^^^^ f r : tdi. NäU^^^^^ jo pak-
"Hän saa minun pudestani^llä aina kasi päälle vanhan ihiehen J . "
yksio^v sillä meidäittalki^rä^
niisenimek»n oIii%^»r^^^
1 f w
• • ' 5 "U
-72
lanamäin», «lelniiia Ivpilvini^ 19S3
-•'-ia •
• •'•V >''!!'*.
m
• H l
» i i
i i i
••M
.m
lvi.-
-•m
• f f?
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 1, 1953 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1953-08-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki530801 |
Description
| Title | 1953-08-01-07 |
| OCR text |
' 'Af,,.
- miten- ;^»V^~v::'Aifftn»r^V4vklk^^ Jk^ l ^ ^ il
Jatkoa ^ ja kertömista:^^ lessaan a*idä^uiuin
Erääsä kesinä sittej».tapasivat toi-,
jensa iuia sattumalta.Xiiisi ja, Annikki,
ioijlar ikiomallakin on ollut kauan
^uusiuHni ja monta Jasta. Liisi vei en-tjsu
.kansanopistotofvennsa kotiinsa ja
««t sopi -kaikessa rauhaa ... , .. .
j c ^ naurajin omiUe- tuulen- "^H^^, yhteiskunnassa, v^tioitten
^zz^zzzi . aalJa- Onnuta sisarensa kertoi:
"He eiosrvat ja ydjeni meni naimi-laa^
äänyltä eläniäl^
^; vain 5» Onni iQJalankin elämä
.:ieo»it. - Sääliksi ^^y* JS .Varmasti oli
; Cjgtiies^tt — ja nyt. - Menestyöj^ on
r ' ^ ^ kai^us^ ensin
äemi^ • jp^^ '~ hoitajana'%
i ^ i t t i iiisi.k^rtoavyht«iscst^ tutiavasta-
- 4 ? ^ o r i Ä Ä - * ^ luöta?". kysyi
.fyIMi%ik»:-eiy^fi3^in^^^
; Ä^^^ nau-"
^^'jiaci.^^Äe .aana. vn;ke!yksia \moniiii
--i^^tKInv;.^^ 0^ että
M j ^ ^ iaoMJi^ :^la~:tytftan^eeit^
i^^lsi.. CHis&o" hänestä.' voinut «is^oa
^.jBiöeBna. -ettäJ::hän .seilsusiin lankeaa,-
' jOtttta ciett^ on.niin mp-,
|.: ii^sV jä joka sorttia. Ja arvaat kai
sanomattakin,, mikä riita-|a poru on nyt
(hänen .perhe-elämässään.". : - .
VJaa> j^,.'hän öliminunJ.hannety3rp-pipi-
Y huokasi Annikki.^^^^^^;*^^ sekin
idrvanaoa hävinnyt> spra ja^tuMca jää- ,
: nyt ^'äljelle, kuten ains^ jää. heistä, joita
todella paI'Vomme melkein pyhimyksinä.
, IKuinkas nyt Kaarina-rouva jak-
. saa subtau^a sellaiseen elämään? Hän-
, iiän niuistaakseai oit;^)^^
iuontoinen j a hänen: kerrottiin riiinra-
, kas^ne^ii^miestäran .Joi todella
«lastaa, iniinvoiko^^^s^^^^ rakkaus
koskaan kylmetä, (vaikka minkälaisia
koettelemuksia tielle Sattuisi. Mitä sinä
siitä arvelet?"
"Valkeata sanoa, kun fei ole kokenut.
Mutta siinäkin perheessä" dn. vaimor alkanut
huutamalla ja haukkumalla
käännyttää miestään: väärältä tieltä ja
sellainen menettelytapa ei koskaan tuota
hyviä tuloksia vaan päinvastoin, kuin
..uhmaten miehet yltyvät sitä enemmän
juomaan ja kotia karttamaan, mitä
enemmän heitä haukutaan. Mutta
Kaarina ei tietenkään ;mahda mitään
kiivaalle luonteelleen."
"Kun muistan aikaa, jollqinV Onnilla
olivat ihanteet korkealla, "kuinka hän
innostui puhumaiait raittiudesta, käytyään
sisartaan tapaanias^VÄink hänellä
oli hyviä neuvoja mieillekin. annettavana.
Kuinka runollinen ja samalla
miehekäs hän- oli. iKasvitarhakouIun
oppilaina ollessamme meitä yleensä kutkuttiin
'tarhaenkeleiksi'. Niinpä Onnikin
vakaa ana, samalla ilkamoiden kerrankin
sanoi: 'Koska te tytöt nyt olette
kuin yrttilar^han;vasta puhjenneet ruusut,
niin säilyttäkää pUMautehne sisältä
päältä, että onni teille elämänne
tiellä hymyilisi j a onnen^]^
^my.' Siihen ini^^ malttanut ^ olla yäs-taamatta
"Jaa sinunko hymysi on paras
«Imassa?'Silloin M i i otiti kädestäni
sun seö nuoren tytön jcanssa., Kaarinan
syy, - mitä rähjäsi jal iiiani»tti \moii^
enenmiän: IquioL .mij^; 4^^^ aihettakaan,
eivät nHehet ^sdi^ta kesta^^lt^f J '
/'Ni%rei^t kjesta'^ Annikki;
"Mutta pitäisiko iiaisen kestää jatku^
vasti-stta^;että jm^^
ra^stel*^ sS^Ilisia,* ^oiiaii,. mitä
'sinä; Mlalsessa: ^
: Juonti ja hu^QoJi» naiikte^
custdn ^häneät^ päälle vien^ Entäs
• **Onm> muQtti öiseen, kaupunkiin ja
ak^itti ^ l l l h auG^ ^läjonän. iiikc ^
Kaannäller Ky^hän^siQä^t
fee ja" lap^t ovat saanti köuluutuksen,
heillä^ on jo o ^ t virks^
* - **Onpas sMä roinaania kehrakseen ja
mitä kaikkea siihen sisältyMitä4n,j^^
olisi sitä elämää seuraimut k a ^ u nämä
vuodet. Ei «varmaankaan puutu kyyneleitä
siitäkään perhe-däniästä, vaikka
se niin aurinkoisena alkoi . . . "
kiinni
Eräänä sodanaikaisena syksynä tapasivat
Helsingin asemalla toisensa Onni
Ojala ja Annikki Siimes.
•'No, - tämäpä vasta sattuma", sanoi
tuo vanha herrasmies, yhtä ketterä ja
kohtelias kuin muinoin ^takavuosina
vihreässä nuoruudessaan. Annikki oli
jo tavallinen mummOj monet kovat ko-'
kenul, mutta ei hänkään ollut elämäo-toivoaan
menettänyt. Siispä juttu luisti
jälleen niin pitkän, pitkän ajan jälkeen.
"Kuulehan, nyt sinä lähdet meille
ja sitten- meillä ön tilaisuus muistella
menneitä."
"Niinkö, no mennään vain, eipä tässä
sodan ruhjomassa kaiq)ungissa osaa
paljon mihinkään mennäkään. Täällähän
on monissa rakennuksissa ikkunat
säpäleinä, pahvilla peitett3mä. "Mahtaa
monella oäja kylmä."
"On varmasti, mutta meillä ei toki
ole vielä pommi osunut, joten siellä on
sen puolesta suojaisaa, mutta kehuttavan
lämmintä ei sielläkään ole, sillä
lämmitys on säännösteltyä ja sitä annetaan
niukasti."
'Raitiovaunulla he ajoivat pitkän matkan
uusflle asutusalueille monikerroksiseen
uuteen kivitaloon, jossa Onnilla
oli sievä-kaksio keittokomeroineen.
"Missä sinun perheesi on?" kysyi
Annikki hämmäst\meenä nähdessään
asunnon tyhjänä.
"Ei ole tämän enempää perhettä, asun
aivan yksin. iMutta älä nyt seiso kuin
puulla päähän lyöty, Huoletta voit
olla kuin kotonasi ja minä takaan, ettei
neitseytesi täällä^iäviä . .
"Jo höpsis kanssa — aina sinä osaat
ja se «puristus Ja katse, jonka
osakseni sain, ei koskaan lakkaa tuntumia.
Hänessä, siinä miehessä, piflee
IJ^tain magneettivoimaa. Luulenpa, että
smäkin olet osaltasi saanut sitä tuntea-
Tunnusta pois vam, kyllä minä
metisistä silmistäsi sen näen."
olla samanlainen vekkuli kuin ennenkin.
Minä en nyt siifua pelkäisi, vaikka
yksinäiselle saarelle joiituisimme,
turvanihan sinusta ottaisin."
Niin he, alkoivat askarrella kahvinkeittopuuhissa
ja vieraalla oli eväitä,
maalta tuotuja. Kun he olivat selyiyty-
'•En kiellä että enkö olisi ollut het- neet ensi hölmistyksestä^n ja ravinneet
«n häneen hullautunut samassa 'koulus- "«.mictaan. vanhoien muistelemi-
^ ollessamme, vaikka minä olin cnsim^.,
^»sellä ja hän toisella luokkia. En-
^^isessä konveiitti-aiassa minä jo
jutuin. Hänen tanssuKa Oli niin
hurmaavaa. Pääsin toki pian irti niistä
^ i s t a Paavoni ansiota," ' ; "
Paljon oli toveruksillä muistdcniista
ruumistaan, alkoi /vanhoj
nen. (Kuin satulinnassa he istuivat mukavissa
laiskanlinnoissa pimennysverhojen
takana, kirkkaan kattokruunun valossa.
Ja mitä kaikkea vieras saikaan
kuulla . . .
Taistelua ja tuskaa oli Onnin elämä
ollut kukkuroillaan, mutta sopi siihen
sen oRsia osaftniiit -i^tää^>ir'idäm!m
piisi niin pah^ti kairiHe s^autun^ toisin jätkän Ja {>^ksuii teokseii, jota
siitä olen varma. - ^ >fv: to!^
1 '^Entäs tuo toinen lakkausi^' ketterästi ja - l i ^ i i
"SHtäei kabnata^iwihöitoan: O l j ^
han jonkinlaista xal^3^b)in 1 1 ^ ^ v ; ; : 7
; tuomaa:, hurmaä)!^^ ^ ^if v^^*^-^^:**--^- • ^^^r?'^;.^-S^in^f
"Voi lOnni .paika, etko sinä^^
rakkautta osaksesi saaäutkää^ rh^ tapaaiisa: v * V '
kaikin niin Jmaimmef,>kaikk^ tei- , > **Jos et romaania kykene kirjoitta*
dät iuhsiriMn^etta siMin osakksi sat^ ^aiin^ niiä
tenkinlankesi: se oikea.'! ..y-:-'--^-:-- . Jiäiiiifs^
, iKpsi;: rakkaus on jvainnuortiu^ asetiia knne' toiseU puoldle. Hyvää.
den barhakuvitelmaäf ei ämiita,-M yötä^ l ^ i t ** ' '
sanirfian, nutä sinä det rakkaudelta>^^^^^^^*^
saanut:" mdemniin
"Lyhyesti sanottuna pelkkää petty- puolin. Elämä' voi olla ihanaa vanha-mystä.
Mutta eikö se jo ole paljon, riaki% Ja' s^
että oh edes Osannut kuvitellaolevansa.
rakastettii ja itse tuntea hiin tulista
kiintymystä . toisee», että se tuottaa
ihan tuskaa! iMuistatko, kun kävin ensikerran
teillä? Olin silloin vasta kiiu-dentoistavuotias,
siis lapsi vielä ja äidin
silmien alta juuri maailmalle lähtenyt^
ensimmäiselle joululomalle opistosta
menossa. Sillä matkalla ensi kerran
lempi syttyi sydämeeni^ mutta 'liekö
ollut tahto Herran, eltapäättjid kyyneliin'.
'Rekiretki sen sankan korpimetsän
halki^kuun kumottaessa ja minä
ovat kauniita.
Untuvapatjalla uinui nyt seitsemäntoistavuotias
tyttö, joka uneksi olemattomasta
onnestaan . . .
Aärriulla hän heräsi kahvitarjottinieu
kilinään. Isäntä halusi palvella vierastaan
Ja vieras oli onnellinen. Hänelle
tulivat kyyndeet silmiinv
•"Miksi sinä nain minua passaat?"
^'Katsos, saan niin harvoin mieluisia
vieraita jajmuuten — tämä bn minun
tyyliäni." '
Niin, tosiaan, tämä oli hänen opittua
ujo tyttöressukka kyyhötän sen pitkän tyyliään. Mutta samassa oli kuin An-pojan
turkin suojissa ja ajattden: *Voi, nikin niskaan olisi heitetty kylmSä vet-jospa
tätä matkaa kestäisi iänkaikki- tä. Hän jähmettyi. — Vai vielä sinä
sesti'ja samalla vapisin, että mitähän, jaksat uskoa roinnantiikkaan, pysy
jos äiti tietäisi ? Eihän se sen kummem- maankamaralla muori-parka, äläkä has-paa
ollut, oli vain pojan suojeleva käsi suna yritä taivaita tavoitdla, ennätti
Tämä mies, Nelson Castonguay, on liittohallituksen päävaali-virkailija.
Vaalien järjestdy on vakituista hommaa ja mr. Cas-tonguaylla
on normaalisesti''60 henkilön henkUokunta, mutta
vaalien aikano se kohoaa nom 200,000 henkilöön. Niin pian
Jtuin yhdet vaalit on ohi, mr. Castonguay alkaa suunnitella uusia
vaaleja. Elokuun JO päivänä suoritettavat vaalit tulevat, maksamaan
veronmaksapUe noin 6 miljoonaa dollaria.
^ On se Ihme^istä,^^!^^
uutta ja kaikki M ^ n ä l ^ h ^ f ^ ^ i i : ^ ^^3^f4es8ä;?w>^^
tuneet y i n i ^ SuQme^ Joten tiabom "^^^^ ^ vuorostaan jätti minut,
he enää joiÄuivat ^ i ^ a ^ i kohtaamaan^^ n»aiä < Ä lasta^^ ja näkee i^in ruitsuhh |
Tags
Comments
Post a Comment for 1953-08-01-07
