1945-12-22-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
m.
Sivu 2 LAU.\XTA3XA, JOULUKUUN 22 PÄIVÄNÄ
Tavaratalossa
(C^naden suomahisten vufckoUiti)
Published and printed by the Vapatis
^*Ubli8bing Company Limited.
Etai Sireet West. Sudbuz7».Ontaxlo.
Heglstered at the Post Offiee Dept«
Ottava, as second dass mattor:
TOanshiiinat:
1 '•• vie* *$2.00
6 fefc** 1«10
. 3 IftCi
' Thdysvaltofiihi:
\ »«^S-SO
'6 fclc^ •«%'•"*'• • *•«• • « • J«40
Smuneen Ja muoane nlkomaOIe:
Liekki ihnestyy jokaisen viikon lan«
antaina 12-^vuisena^ sisältäen, parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta äIoil>
. ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmol-tusbinta
^ senttiä palstatuumalta Ja
kerralta. Alin-ihnoitushint^ $t:00. Alin
malcsu kuolinilmoituksesta ^00 ynnä
60-senttiä jolndsätat-muisbMi^u^ tai
Uitoslauseelta. Eritoishinnat p3rsyvistä
Sxrfltiiksista. TilapSiäilmöitt&jien nn
lälietettävä maksu etukäteen:
O |N tulossa joulu. t\^tön vika, ettei ole sellaista kenkä-varastoa
kuin ennen."
"Se on totta, mutta minua jo niin
väsyttää tämä koetteleminen. Ainakin
kymmentä kenkää olen koettanut.
» Ennen maailmassa . -
Jatkan hym&täen matkaani.
Tuössa yrittää äiti kolmen lapsensa
kianssa pujotella ihmisjoukon, läpi.
Suuren tavaratalon ovista
virtaa edestakaisin valtava ihmispaljous.
Ahtaudun virran vietäväksi ja
pääsen lopulta ovdle, joka pyörii neliosaisena
kuin .mahtava tuulimylly
nsiipi. Tuulena toimii kiireinen,
tyrkkrvä ihmismassa. Taas nykäys
. j a hups^dus. On tullut minun vuoroni.
Ennätän tuskin ajoissa kiskais- Lapskaiset ekswät tämän tästä ja
ta"-JälKahi ^»is^ hutitelevat hätääntyneinä^aitaan. Ih-van
siiven edestä, kuniiuomaan ole- miset-eivät paljoakaan välitäipieno-vani
jo sisäliä: Mielih>n?^em kaisten hädästä. Joku huomauttaa
tean myös yhä olevani yhtenä kap- yäneen. ettei lapsia'pitäisi tuoda taipaleena,
laisiin paikkoihin. Jotkut nyökkäät
Ajatuksissani on liikkunut jotain vät myöntäen, useat naiurahtävat
sotarajasta, tavaroiden 43uutteesta ja.
säästäväisyydestä, mutta silmäillessäni
A^mpäriUeni sellainen ajatus pai-
Kaikkl Liekme taikolteVit maksu- nuu nopeasti ja kauas alitajuntaani,
e^ittlkset«n «stettava.kustantajan ni- '
meen: Vapaus tPutdishing Company
IJmited. ..; V
"-Kustantaja Ja painaja: Vapaus Pul>-
Ushlng Company-Limited. lOO^^KÖElm
Street West. Sudbury, Ontario
Toimittaja A. Päiviä
• Ltekkiin • iaijotut kirjoitukset osoi-fettava:
LIEKKI
P.O. Box 69 Sodbvuy/Ont.
Toimituksen iadmasta
Tatis olemme vuoden ilortiimeik'
kaimmässd vaiheessa, joidujuhlhsa.
Jokainen van/tempt ikmiacn ^nuisfaa
tuon yksinkertaisen iaulun:
. Jouiapuit on rakennettu,
ioulii en jo oveUa,
namusia ripusteftu
ompi kitusen oksiila. < * -
Kuusen pienet kynttHaiset .
vaiaisei^at kauniisti^ . s
ympärillä lapsukaiset , .
laulcievat sulosti.
Xoihin si^keisiin sisältyy puktain
kmluilo ta sen aike kristiUisfssäkin
mielessä, sälä '^iänä pLtvänä on teille
syntynyt vapaklaja''*. Lapsi oli
kfskiis, aikuiset saivat siiAen liittää
omia tjiJkeitaan ja tapojaan. Ja ke
lilttiväi. Joulun syränkristillinen
pi}hja^k^kollisine jaMmnenomeen on
Cina kukktmat -maaJlisenilon ku-
Msitta miten kirjava lienee joulu
oUuIkia^ srnyfemen kenkikuifenkin
on t^lut scffainen^ että .siiiä en -mieleen
jäänyt Jämuiin ja ktiiums kuva
kodista kcyhimmästäiia. Ja sellaisena
se näk^y jatkuvan uudenajan
laikiuvissa oloissakin,
Xyt on toisin-kuin vuosi stiten; y^
leispiirteissään on saavutettu se, tmtä
silltnn toivotuin, ]iIonet vastkemmat
h perkeet saaval loisina vieUää jou-
Ifta asemoimista v^paktuneJden lä-heistcmä
seurassa täH keitä pian j^i>-
Wn e>dotIaessäitn, Mutta moneS saa-z-
at myosl^n jouTu^oasa keskellä su-r-
skrllen muistella rauhan efetJt an-fjmccnsa
ukria, j{>hka rastineena pitäisi
väkin!äänJtin tulla se luvattu
ptzren:pi -Ksoisilma, Ymmärrämme
^rridän- molempien tunteet, ilot ja s»t-ru*,
ja otamme niikin osaa,
Xiin, raukar: ja kyvintäkdon juk-t*
ia t^tämme - psntmman maeHmaa
tmzmssa, MIutta emme voi tmit&a si-
'että ili-amfse käiritsee eräät r<2-
ra^itCTai varjot — sitalista^en ak- ' ^
neusy ^y^tömyytien ukka^ raukankäi- ne lupaukseJf^ joikin luottaen ukrat-rmtävekkeilyt^
iskut vapauteen pyr- ^«w. rivat käivy koskmm otiticstäm-kiviä
cfusmaakansoja vastmn jme, larr, 'mim sälosn tiexHtume kaikissa
Xe ovat synkkiä varjoja paremman Tmieissa pyTkimysiemme smummm,
asaaälmaa edessä, MmiM jos ne pää- Haista j&t^Ma UAfcmme lukijat,
määräf, jofde» vuoka taisteftOn, ja ystävät ja avustajat^ ~ AP,
aivan kuin itseään häpeillen. Tavaraa
on suunnattomat varastot, väriyhdistelmät
toinen toistaan-victbtte-levannVpia.
• Koristeita'., hienouksia
jalokiviä, loistoa; suoraan- sanoen
kaikkea, inistä kuolevainen vain u-neksia
saattaa, on yllin kyllin tarjolla.
Ja ostetaan empimättä nyt; kun
on käsiteltävänä eiiemnKLn r a l^
kuin muutamia, vuosia takaperin.
Kauppa luistaa. Tavarat'ja raha
vaihtavat kiireesti omistajia. Tavaratalo
kohisee ja: kihisee. Ismismas-sa
pakkautuu toisen pöydän äärestä
lojseen.
Tuohon on pysähtvTiyt eräs nuori
pari. T\tön hentoon Titttcesecn^ koetellaan
kellojäi^ Lopulta l^-^ja^tnie^
leisensä, mutta »näyttää i ä i m^
nniistavan jotain.
"Oh,:iJJU bn. ihastuttava! Mutta
katso, kuinka paljon veroa!" huoahtaa
hän otsa somasti r\-p\*ssa:'
*-;Uä' Täiitä^-dänk^yseni! lohduttelee
sotDaspukuinen mies. ••'Minulta
ei OTene veroa. Ja sinä saat
juuri tämän keHoru''
- Tytön olsa siliää, suu vetäytyy on- nostaa kohteliaasti hattuaan ja lau-nelliseen
hymyyn. Hän saa kellon ja siiu anteeksipyhnön. Sitten astuu
kaupantekijäisiksi rkkastufieen kai- han-^rappusille, jotka alkavat kuljet-sää'ivästi.
Ja ihmismassa vyöryy e-tebnpäin.
Koetellaan esineitä, nostellaan
kaikkea, katsellaan kädestä
pitäen ja sujähutetaan huolimattomasti
takaisin pöydille; silkat, alusvaatteet,
kaikki. Onhan myyjättärillä
aikaa korjata epäjärjestys., ajatellaan,
.
Olen kulkeutunut yläkertaan.' Pysähdyn
hetkiseksi portaiden päähän
ja katsahdan alas. Alinomaa liikkuva
ihmisvirta on verrattavissa
kääftoeisiin,.jotka luikertelevat sinne
tänne pöytien lomissa tai sykertj-vät
suuriHe "sykkyröille mielenkiintoi-simmissa
paikoissa, kuten sukka- ja
korsettiosastöilla. Tuupitaan toisiaan,
kurotellaan kauloja, tallataan
- varpaita, heitellään myrkyllisiä silmäyksiä
\Tbpärilleen, moititaan tavaran
laatua' ja " vähy\»ttä, päivitel-
HahKmtoja ja syytetään ^j\fe^^^^^^
oflään lieifeöstimeita jS-hefniostutta-
\-ia. ' Jä tehdään kauppaa. Ennen
. kaikkea haalitaan kokoon sellaista
tai-araa, initä huhut ovat kertoneet
olevan niukasti - varastoissa. Välipä
si'.lä^ ellei sitä; juuri tarvinnutkaan I
Tunnen tuuppauksen käsivarressani.
Käännän. pääni ja näen x-an-han.
valkotukkaisen herran. Hän
seen. ^ He sulautuvat ihmisvirtaan.
Xyt kuulen parin vanhanpnolei-sen
Fomra^etikifön äändcastä "kes-kHBätelua.
* Myyptär kantaa ja sovittaa
-hikipain k^otkiä toisen Jalkoihin.
Ne eivät vain tuimu sopivan.
*Luulen.""'-^oo tyttö-kohteliaasti,
'•etlä rouvan thlisi ottaa numeiroa
saifremmat.-'
•^Potyä! Sanon teille,-että ^'iisi
bn aina ollut minun-numeroni. 'Hakekaa
joHn töinea malli!"
V a s y n ^ näköisenä lähtee tyttö
jälleen hakemaan' kenkäparia,
'-Ajattele, Adeline, ihminen ei nykypäivinä
saa edes kenkiä jalkaän-i
i a ! * puuskahtaa rouva seuralaiselleen.
''Ja niin tottumattomia ja e-päkohtelxäita
nämä nykyiset myj^t-läret!
Että hän kitaakin sanoa
jalkaani suuremmakiä, vaikka, hy-vin
tiedän oman numeroni!"'
"Muna, rakas Sally, rae alamme
jo \-ahheatua ja jalkammekin turpoa-
\-ai.'' iiaarahtaa puhuteltu leikkisästi.
•TyJtÖhön tekee parhaansa."
"Vai parhaansa? Että \-ielä sinäkin
. .
"\\"ä suotta hermostu! Eihän ole
laa-häntä alaspäin.'Mennessään hän
katsoo taakan, ja me-molemmat hymyilemme.
. Hänellä, kuten minullakaan.^^
i-Häytä olevan kiire. Ehkä
hänkin nauttii tämän kaiken katselemisesta,
\'ilahtaa -mielessäni!
- -Toisella, kolmannella, kaikilla lattioina
- vallitsee samanlainen tungos,
Hiv-uttaudun joukon mukana vumei-selle
ja saavun lasten lu\-attuun
maahan, satumaahan. Sitä hulinaa
ja pulinaa, leikkikalujen ja pienokaisten
paljoutta!^ Kaikkialla kuuluu
iloista naurua ja fhastuneita huudahduksia:
näkyy onnellisia pikkukas-voja,
-hämmästyksestä pyöreitä sil-nöpareja,
nopeasti viliseviä pieniä
jalkoja. Ja suurella valta-istuimellaan
istuu juhla-asussaan itse ihmeitten
ihnte. •joulupukki, jolie saadaan
käydä kuiskaamassa hartaimmat
toivomukset. Täällä, toisin kuin a-lemmissa
kerroksissa, ei kuulu ainoatakaan
valituksen sanaa eikä moitetta.
Kaikki, kaikki on täydellistä ja
b\-\-ää ja ihmeellistä.
Ja minä. iso ihminen, jolla ei pitäisi
olla mitään tekemistä täällä, viivyn
viipymistäni ja nautin tästä ympäristöstä
enemmän kuin kaikista tarjolla
oTevista hepenistä ja hienouksista yhteensä.
Olen salaisesti iloinen ja kiitollinen
siitä, eitä suuressa tavaratalossa
löytyy tällaineI^ satumaa, joka
saa ihmisen tunlenuan. että joulu todellakin
on tulossa.
lÄ^iyäni takaisin raittiiseen il-
Kotiin jouluksi
Joudu sä junamme, joulu oniäsnä,
myrskynä mustamme porhaUa,
viivana viilliL sä talvinen tanner,
köiihin kiire on kuikurilla.
Rakkaimmat varttoo kaihoisin
mielin
laskien^aikaa jo tunneissa,
milloinka saapuvl kulkuri kaukaa
viettämään jotdua kanssansa.
Ikävän soutq rinnasta häipyy,
kotoiset tanhut kun läheiiee,
' Mieli on kirkas kiijn aamuinen
rusko,
7natkasta mailit kun vähenee.
Saapiäiffa vihdoin matkani pääte,
paasinhan kititenkin' kiiltoni luo.
Siellä hän aseman sillalla seisoo,.
tuliaissuukon niin' kuuman suo.
'Maailmanv JEällisarvoisin
Yhdysvalloissa on maailman suurin
ja kallisarvoinen helmi. Se löydettiin
noin viisitoista vuotta sitten
Palau-^saariltä ja löytäjä oli eräs rohkea
alkuasukas, joka sukelsi sen varsin
syvältä merenpohjasta. Mies antoi'helmen
heimonsa päällikölle, joka
palkitsi löytäjän vaivat lahjoittamalla-
hänelle säkin nisiä. Eräänä päivänä
vuonna 1934 tuli saarille aliieri-kalainen
harvinaisuuksien keräilijä
W. VV.jCobb, sai nähdä heimonpäälli-kJih
hallussa olevan kaireiiden ja tahtoi
tieteiikinostaa sen itselleen. Mut-ta^
epä ei ollutkaan hiiri help^po juttu.
^ Päällikkö piti näet -helmeä' talisma-ninaan,
jota hän päivittäptn rnkoili.
Kaksi vuotta myöhemmin Mr. Cobb
saapui jälleen Palau-saarille ja uudi,^;
ti ostotarjouksensa, mutta nyt entistäkin
huonommalla tuloksella. Päällikön
poika oli niihittäin sairastunut
malariaan ja hänen isänsä katsoi, että
ainoastaan talismani voi pelastaa
kuolemansairaan. Mutta "Mr. Cobb
oli nuoruudessaan ^.öiminut jonkinlaisena
puoskarina ja nyt kävikin
niin, että hänen öimislui parantaa
päällikön poika. Päällikkö vakuutti
Mr, Cobbille ikuista y-stävyj-ttä ia
suostui lopulta luovuttamaan hänelle
hellien päivottuaan sitä vidä 12 kuukautta
pojan paraseimsen johdosta.
Mr: Cobb X^ei kalleuden aluksi'Manil-laan,
jossa asiantuntijat katselH-at
silmät pyöreinä hänen aarrettaan.
Helmen . halkaisija - on konaista 13
senttimetriä.
maan en voi olla ajattelematta kuinka
tyytymättömiä ihmiset — lukuunottamatta
rakastuneita ja laps
i a— yleensä o\-at. _ Vaikka heiliä
kuinka paljon olisi, kuinka-paljon annettaisi
» löytävät-he aina yalittan^.i-sen
varaa. Tällaisenakin aikana.
LASTU.
^uth Porciipine,' Ont.
Marlene, Albert. Walfred,-Aili ja
E. Toppari
Erkki, Anna ja Wemer Kehusma.i
BAfeÖNS, AliTA.
Mr. Vie, Laiho
'Mr. ja Mrs. Hebenik
SUDBURY, ONT.
Irja ja Wilmer Hughes.
200 Spruce St.
TORONTO, ONT.
lyydiä ja Alex Axuderson.
57 HaxtK»d-St.
Kivi ja Axme' Lcänebers
- S .
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 22, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-12-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki451222 |
Description
| Title | 1945-12-22-02 |
| OCR text | m. Sivu 2 LAU.\XTA3XA, JOULUKUUN 22 PÄIVÄNÄ Tavaratalossa (C^naden suomahisten vufckoUiti) Published and printed by the Vapatis ^*Ubli8bing Company Limited. Etai Sireet West. Sudbuz7».Ontaxlo. Heglstered at the Post Offiee Dept« Ottava, as second dass mattor: TOanshiiinat: 1 '•• vie* *$2.00 6 fefc** 1«10 . 3 IftCi ' Thdysvaltofiihi: \ »«^S-SO '6 fclc^ •«%'•"*'• • *•«• • « • J«40 Smuneen Ja muoane nlkomaOIe: Liekki ihnestyy jokaisen viikon lan« antaina 12-^vuisena^ sisältäen, parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta äIoil> . ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmol-tusbinta ^ senttiä palstatuumalta Ja kerralta. Alin-ihnoitushint^ $t:00. Alin malcsu kuolinilmoituksesta ^00 ynnä 60-senttiä jolndsätat-muisbMi^u^ tai Uitoslauseelta. Eritoishinnat p3rsyvistä Sxrfltiiksista. TilapSiäilmöitt&jien nn lälietettävä maksu etukäteen: O |N tulossa joulu. t\^tön vika, ettei ole sellaista kenkä-varastoa kuin ennen." "Se on totta, mutta minua jo niin väsyttää tämä koetteleminen. Ainakin kymmentä kenkää olen koettanut. » Ennen maailmassa . - Jatkan hym&täen matkaani. Tuössa yrittää äiti kolmen lapsensa kianssa pujotella ihmisjoukon, läpi. Suuren tavaratalon ovista virtaa edestakaisin valtava ihmispaljous. Ahtaudun virran vietäväksi ja pääsen lopulta ovdle, joka pyörii neliosaisena kuin .mahtava tuulimylly nsiipi. Tuulena toimii kiireinen, tyrkkrvä ihmismassa. Taas nykäys . j a hups^dus. On tullut minun vuoroni. Ennätän tuskin ajoissa kiskais- Lapskaiset ekswät tämän tästä ja ta"-JälKahi ^»is^ hutitelevat hätääntyneinä^aitaan. Ih-van siiven edestä, kuniiuomaan ole- miset-eivät paljoakaan välitäipieno-vani jo sisäliä: Mielih>n?^em kaisten hädästä. Joku huomauttaa tean myös yhä olevani yhtenä kap- yäneen. ettei lapsia'pitäisi tuoda taipaleena, laisiin paikkoihin. Jotkut nyökkäät Ajatuksissani on liikkunut jotain vät myöntäen, useat naiurahtävat sotarajasta, tavaroiden 43uutteesta ja. säästäväisyydestä, mutta silmäillessäni A^mpäriUeni sellainen ajatus pai- Kaikkl Liekme taikolteVit maksu- nuu nopeasti ja kauas alitajuntaani, e^ittlkset«n «stettava.kustantajan ni- ' meen: Vapaus tPutdishing Company IJmited. ..; V "-Kustantaja Ja painaja: Vapaus Pul>- Ushlng Company-Limited. lOO^^KÖElm Street West. Sudbury, Ontario Toimittaja A. Päiviä • Ltekkiin • iaijotut kirjoitukset osoi-fettava: LIEKKI P.O. Box 69 Sodbvuy/Ont. Toimituksen iadmasta Tatis olemme vuoden ilortiimeik' kaimmässd vaiheessa, joidujuhlhsa. Jokainen van/tempt ikmiacn ^nuisfaa tuon yksinkertaisen iaulun: . Jouiapuit on rakennettu, ioulii en jo oveUa, namusia ripusteftu ompi kitusen oksiila. < * - Kuusen pienet kynttHaiset . vaiaisei^at kauniisti^ . s ympärillä lapsukaiset , . laulcievat sulosti. Xoihin si^keisiin sisältyy puktain kmluilo ta sen aike kristiUisfssäkin mielessä, sälä '^iänä pLtvänä on teille syntynyt vapaklaja''*. Lapsi oli kfskiis, aikuiset saivat siiAen liittää omia tjiJkeitaan ja tapojaan. Ja ke lilttiväi. Joulun syränkristillinen pi}hja^k^kollisine jaMmnenomeen on Cina kukktmat -maaJlisenilon ku- Msitta miten kirjava lienee joulu oUuIkia^ srnyfemen kenkikuifenkin on t^lut scffainen^ että .siiiä en -mieleen jäänyt Jämuiin ja ktiiums kuva kodista kcyhimmästäiia. Ja sellaisena se näk^y jatkuvan uudenajan laikiuvissa oloissakin, Xyt on toisin-kuin vuosi stiten; y^ leispiirteissään on saavutettu se, tmtä silltnn toivotuin, ]iIonet vastkemmat h perkeet saaval loisina vieUää jou- Ifta asemoimista v^paktuneJden lä-heistcmä seurassa täH keitä pian j^i>- Wn e>dotIaessäitn, Mutta moneS saa-z- at myosl^n jouTu^oasa keskellä su-r- skrllen muistella rauhan efetJt an-fjmccnsa ukria, j{>hka rastineena pitäisi väkin!äänJtin tulla se luvattu ptzren:pi -Ksoisilma, Ymmärrämme ^rridän- molempien tunteet, ilot ja s»t-ru*, ja otamme niikin osaa, Xiin, raukar: ja kyvintäkdon juk-t* ia t^tämme - psntmman maeHmaa tmzmssa, MIutta emme voi tmit&a si- 'että ili-amfse käiritsee eräät r<2- ra^itCTai varjot — sitalista^en ak- ' ^ neusy ^y^tömyytien ukka^ raukankäi- ne lupaukseJf^ joikin luottaen ukrat-rmtävekkeilyt^ iskut vapauteen pyr- ^«w. rivat käivy koskmm otiticstäm-kiviä cfusmaakansoja vastmn jme, larr, 'mim sälosn tiexHtume kaikissa Xe ovat synkkiä varjoja paremman Tmieissa pyTkimysiemme smummm, asaaälmaa edessä, MmiM jos ne pää- Haista j&t^Ma UAfcmme lukijat, määräf, jofde» vuoka taisteftOn, ja ystävät ja avustajat^ ~ AP, aivan kuin itseään häpeillen. Tavaraa on suunnattomat varastot, väriyhdistelmät toinen toistaan-victbtte-levannVpia. • Koristeita'., hienouksia jalokiviä, loistoa; suoraan- sanoen kaikkea, inistä kuolevainen vain u-neksia saattaa, on yllin kyllin tarjolla. Ja ostetaan empimättä nyt; kun on käsiteltävänä eiiemnKLn r a l^ kuin muutamia, vuosia takaperin. Kauppa luistaa. Tavarat'ja raha vaihtavat kiireesti omistajia. Tavaratalo kohisee ja: kihisee. Ismismas-sa pakkautuu toisen pöydän äärestä lojseen. Tuohon on pysähtvTiyt eräs nuori pari. T\tön hentoon Titttcesecn^ koetellaan kellojäi^ Lopulta l^-^ja^tnie^ leisensä, mutta »näyttää i ä i m^ nniistavan jotain. "Oh,:iJJU bn. ihastuttava! Mutta katso, kuinka paljon veroa!" huoahtaa hän otsa somasti r\-p\*ssa:' *-;Uä' Täiitä^-dänk^yseni! lohduttelee sotDaspukuinen mies. ••'Minulta ei OTene veroa. Ja sinä saat juuri tämän keHoru'' - Tytön olsa siliää, suu vetäytyy on- nostaa kohteliaasti hattuaan ja lau-nelliseen hymyyn. Hän saa kellon ja siiu anteeksipyhnön. Sitten astuu kaupantekijäisiksi rkkastufieen kai- han-^rappusille, jotka alkavat kuljet-sää'ivästi. Ja ihmismassa vyöryy e-tebnpäin. Koetellaan esineitä, nostellaan kaikkea, katsellaan kädestä pitäen ja sujähutetaan huolimattomasti takaisin pöydille; silkat, alusvaatteet, kaikki. Onhan myyjättärillä aikaa korjata epäjärjestys., ajatellaan, . Olen kulkeutunut yläkertaan.' Pysähdyn hetkiseksi portaiden päähän ja katsahdan alas. Alinomaa liikkuva ihmisvirta on verrattavissa kääftoeisiin,.jotka luikertelevat sinne tänne pöytien lomissa tai sykertj-vät suuriHe "sykkyröille mielenkiintoi-simmissa paikoissa, kuten sukka- ja korsettiosastöilla. Tuupitaan toisiaan, kurotellaan kauloja, tallataan - varpaita, heitellään myrkyllisiä silmäyksiä \Tbpärilleen, moititaan tavaran laatua' ja " vähy\»ttä, päivitel- HahKmtoja ja syytetään ^j\fe^^^^^^ oflään lieifeöstimeita jS-hefniostutta- \-ia. ' Jä tehdään kauppaa. Ennen . kaikkea haalitaan kokoon sellaista tai-araa, initä huhut ovat kertoneet olevan niukasti - varastoissa. Välipä si'.lä^ ellei sitä; juuri tarvinnutkaan I Tunnen tuuppauksen käsivarressani. Käännän. pääni ja näen x-an-han. valkotukkaisen herran. Hän seen. ^ He sulautuvat ihmisvirtaan. Xyt kuulen parin vanhanpnolei-sen Fomra^etikifön äändcastä "kes-kHBätelua. * Myyptär kantaa ja sovittaa -hikipain k^otkiä toisen Jalkoihin. Ne eivät vain tuimu sopivan. *Luulen.""'-^oo tyttö-kohteliaasti, '•etlä rouvan thlisi ottaa numeiroa saifremmat.-' •^Potyä! Sanon teille,-että ^'iisi bn aina ollut minun-numeroni. 'Hakekaa joHn töinea malli!" V a s y n ^ näköisenä lähtee tyttö jälleen hakemaan' kenkäparia, '-Ajattele, Adeline, ihminen ei nykypäivinä saa edes kenkiä jalkaän-i i a ! * puuskahtaa rouva seuralaiselleen. ''Ja niin tottumattomia ja e-päkohtelxäita nämä nykyiset myj^t-läret! Että hän kitaakin sanoa jalkaani suuremmakiä, vaikka, hy-vin tiedän oman numeroni!"' "Muna, rakas Sally, rae alamme jo \-ahheatua ja jalkammekin turpoa- \-ai.'' iiaarahtaa puhuteltu leikkisästi. •TyJtÖhön tekee parhaansa." "Vai parhaansa? Että \-ielä sinäkin . . "\\"ä suotta hermostu! Eihän ole laa-häntä alaspäin.'Mennessään hän katsoo taakan, ja me-molemmat hymyilemme. . Hänellä, kuten minullakaan.^^ i-Häytä olevan kiire. Ehkä hänkin nauttii tämän kaiken katselemisesta, \'ilahtaa -mielessäni! - -Toisella, kolmannella, kaikilla lattioina - vallitsee samanlainen tungos, Hiv-uttaudun joukon mukana vumei-selle ja saavun lasten lu\-attuun maahan, satumaahan. Sitä hulinaa ja pulinaa, leikkikalujen ja pienokaisten paljoutta!^ Kaikkialla kuuluu iloista naurua ja fhastuneita huudahduksia: näkyy onnellisia pikkukas-voja, -hämmästyksestä pyöreitä sil-nöpareja, nopeasti viliseviä pieniä jalkoja. Ja suurella valta-istuimellaan istuu juhla-asussaan itse ihmeitten ihnte. •joulupukki, jolie saadaan käydä kuiskaamassa hartaimmat toivomukset. Täällä, toisin kuin a-lemmissa kerroksissa, ei kuulu ainoatakaan valituksen sanaa eikä moitetta. Kaikki, kaikki on täydellistä ja b\-\-ää ja ihmeellistä. Ja minä. iso ihminen, jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä täällä, viivyn viipymistäni ja nautin tästä ympäristöstä enemmän kuin kaikista tarjolla oTevista hepenistä ja hienouksista yhteensä. Olen salaisesti iloinen ja kiitollinen siitä, eitä suuressa tavaratalossa löytyy tällaineI^ satumaa, joka saa ihmisen tunlenuan. että joulu todellakin on tulossa. lÄ^iyäni takaisin raittiiseen il- Kotiin jouluksi Joudu sä junamme, joulu oniäsnä, myrskynä mustamme porhaUa, viivana viilliL sä talvinen tanner, köiihin kiire on kuikurilla. Rakkaimmat varttoo kaihoisin mielin laskien^aikaa jo tunneissa, milloinka saapuvl kulkuri kaukaa viettämään jotdua kanssansa. Ikävän soutq rinnasta häipyy, kotoiset tanhut kun läheiiee, ' Mieli on kirkas kiijn aamuinen rusko, 7natkasta mailit kun vähenee. Saapiäiffa vihdoin matkani pääte, paasinhan kititenkin' kiiltoni luo. Siellä hän aseman sillalla seisoo,. tuliaissuukon niin' kuuman suo. 'Maailmanv JEällisarvoisin Yhdysvalloissa on maailman suurin ja kallisarvoinen helmi. Se löydettiin noin viisitoista vuotta sitten Palau-^saariltä ja löytäjä oli eräs rohkea alkuasukas, joka sukelsi sen varsin syvältä merenpohjasta. Mies antoi'helmen heimonsa päällikölle, joka palkitsi löytäjän vaivat lahjoittamalla- hänelle säkin nisiä. Eräänä päivänä vuonna 1934 tuli saarille aliieri-kalainen harvinaisuuksien keräilijä W. VV.jCobb, sai nähdä heimonpäälli-kJih hallussa olevan kaireiiden ja tahtoi tieteiikinostaa sen itselleen. Mut-ta^ epä ei ollutkaan hiiri help^po juttu. ^ Päällikkö piti näet -helmeä' talisma-ninaan, jota hän päivittäptn rnkoili. Kaksi vuotta myöhemmin Mr. Cobb saapui jälleen Palau-saarille ja uudi,^; ti ostotarjouksensa, mutta nyt entistäkin huonommalla tuloksella. Päällikön poika oli niihittäin sairastunut malariaan ja hänen isänsä katsoi, että ainoastaan talismani voi pelastaa kuolemansairaan. Mutta "Mr. Cobb oli nuoruudessaan ^.öiminut jonkinlaisena puoskarina ja nyt kävikin niin, että hänen öimislui parantaa päällikön poika. Päällikkö vakuutti Mr, Cobbille ikuista y-stävyj-ttä ia suostui lopulta luovuttamaan hänelle hellien päivottuaan sitä vidä 12 kuukautta pojan paraseimsen johdosta. Mr: Cobb X^ei kalleuden aluksi'Manil-laan, jossa asiantuntijat katselH-at silmät pyöreinä hänen aarrettaan. Helmen . halkaisija - on konaista 13 senttimetriä. maan en voi olla ajattelematta kuinka tyytymättömiä ihmiset — lukuunottamatta rakastuneita ja laps i a— yleensä o\-at. _ Vaikka heiliä kuinka paljon olisi, kuinka-paljon annettaisi » löytävät-he aina yalittan^.i-sen varaa. Tällaisenakin aikana. LASTU. ^uth Porciipine,' Ont. Marlene, Albert. Walfred,-Aili ja E. Toppari Erkki, Anna ja Wemer Kehusma.i BAfeÖNS, AliTA. Mr. Vie, Laiho 'Mr. ja Mrs. Hebenik SUDBURY, ONT. Irja ja Wilmer Hughes. 200 Spruce St. TORONTO, ONT. lyydiä ja Alex Axuderson. 57 HaxtK»d-St. Kivi ja Axme' Lcänebers - S . |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-12-22-02
