Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 17, 1954

              mäkien rinteille ovat ihmiset rakenu-neet
pikku ti^bökkdfia asunnoikseen
ja pieniä pritotikkaja, joisU kos»1«vat
saada itselleen • datoksensa. Ränsisty­neistä
rakennuksisU j a railsyisistä lapsi-laumoisu
voi päätdlä, että puute ja kur­juus
rehoittaa siellilun. joskus täytyi
oikein pysähtyä katselemaan tätä kur­juuden
tyyssijaa. Veti mielen hyvin
synkäksi, kun katseli näitä riistetyn luo-
-•kan viljavainioita kaiken ylellisyyden
sivussa.
Sanotaan, että Canada on vapaa, r i ­kas
m ^ . Jos tämä kerta on vapaa,
niin miksi e! kansalle suoda vapaata
mahdollisuutta tasapuoliseen hyvinvoin­tiin?
Miksi suurin osa kansasU joka
on kaiken rikkauden lao)a syösta&ik mi^
tä kurjimpiin olosuhteisiin ja pieni
murto-osa. jcka ryöstää raatajahiokan
työtulokset, elää loistossa ja ylellisyy-desä.
Xun olimme ylittäneet Manitoban ja
Saskatchewanin maakunnat* niin saa­vuimme
.Mbertan reheville viljdysvai-nioille.
Ohimennen sivuutinune myös-k.
in ne kuulu^*sat mallitalousf«i:mit, jois­ta
näenune useasti uutisfilmeissä. Kuin­ka
ihania ne ovatkaan kehällä, siBoin
kun hionto on kauneinrniillaan, kun jo
toukokuun alussa avartuivat niin ihanat
nähtävyydet katseltaviksi. Tässä tulee
vanha sananparsi toteen, että rahalla saa
ja hyvällä pääsee. IMutta kun köyhä
katselee näitä ihanuuksia, niin se on
kuin kaunista unta, joka ei koskaan
tule käytännössä toteutumaan.
Nyt tuli matkustamiseemme hyvin
paljon romantiikkaa» sillä saavuimme
vuoristovyöhykkeelle. Ensimmäisenä oli
se Albertan tulivuoristo, joka ei koskaan
lakkaa toimimasta.
ICun pääsimme tulivuorien läheisyy­teen,
oli tiensivussa runsaasti mainos­tuksia,
joissa tuotiin julki, että alkavat
vaaralliset vyöhykkeet tulee noudattaa
mahdollisimman pailjon varovaisuutta.
Tie kiertelee vuoren onkaloissa sato­jen,
joka tuhansienkin jalkojen korkeu­dessa.
Kun katselee niitä Vanhoja kraa-tereita>
joista on joskus aikaisemmin
kuuma laava virrannut alas, tekee hy­vin
kaamean vaikutuksen, sillä osa
kraatereista toimii parhaillaan. <Katsel-lessaanme
ylös vu<M-elle, näimme sinisen
S9vun nousevan ylös ilmoille laajalta
alalta. Vuoren rotkossa virtaa vuolas
j ( ^ ja yhdessä paikassa on laaja hedel­mällinen
laakso, jossa asustaa sadoittain
ihmisiä. Se on kyllä ihana asuinpaikka,
ihutta samalla vaarallinen. Jos yhtäk­kiä
alkaisi kuuma laava virrata vuorelta
alas, niin olisi kyseenalaista* voisiko yk­sikään
ihmiJienki pelastua.
Tämän jälkeen siirryimme Albertan
kivHiiilialueelle, joita on kolme aivan
lähekkäin. Yövyimme Coleman-nimi-
Setn kaivoskylään. Koska oli vasta vii­den
ajat iHalla käsUlä, niin läksimme '
aikamme kuluksi katselemaan ympäris­töä.
Olen minä aikaisemminkin käynyt
monenlaisissa kaivoskylissä, mutta en
ole näin synkkiä nähtävyyksiä vielä mis­sään
nähnyt. Pieni osa työläisistä
jotka ovat voineet rakentaa itselleen
asunnon — asuu inhimillisissä asun­noissa.
Mutta ne, jotka asuvat komp­panian
rakennuksissa, heillä on näin
muukalaisen silmällä katsottuna hyvin
kurjat olot. Sementti- lauU- ja sannoi-
4ettuja sivukäytäviä ei ole lainkaan. Ei
iät pihamaalla ruohoa, eikä kukkapenk­kejä
lainkaan, kaikkialla on vain pai-jasU
kivihifl^pölyä. Rakennuksien sei­niä
ei ole koskaan maalattu, ne ovat
paksun hiHitomun tahraamat. Kun ym­päristö
on yUimainitun kakaimn, niin
jokainen kyllä arvaa, kuinka vaikeaa on
«aada pysymään asuntoja edes jossain
Aiiärin puhtaina.
Menin parturinliikkeeseen kysymään,
että tunteeko parturi yhtäkään suoma­laista.
Hän nimittdi joitakin nimiä ja -
oeuvt» mr. Järviksen asunnon. Menim­me
siellä käymäitn. si!ä oiihan se haus-
ISOjiJTJ:
JOS yhteisasioissa on oUut rahanpuute,
eipä kokoon saatu koshaoH mmUen
ellti naiset tawmohkaasti toimi,
työhön ryhdy yhteisvoimin.
Vuosien vieriessä tarpeet monet,
kUnni ois oUettrn^nen haalin ovet
ellei naiset kartuttaneet kassaa^
joita voitiin velat maksaa.
Naiset ahkeroineet taas on tovin,
neulat, puikot suihkanneet än kovin.^
Tuloksena iaihentaista kamaa,
jolla pitäh saada paljon rahaa.
Lampaat kerittyjä villat pesty,
karstat heiluneet täkki tehty.
Sen alla kyllä kaksi nukkuu,
kun vain keskenään tulevat juttuun.
Kun arvan cstat, voi olla onnen poika,
kun hyvin sattuu, sen täkin voitat..
Se lämmin, pehmeä ja hyvä,
sen alla nukkuu unet -syvät.
Jos ei onni toisikaan mitään,
niin et saa ystqvä surra sitä.
Kun hyvään tarpeeseen ropos annat
niin hyvää mieltä sUläin kannat.
On tavaraa myös kaikenlaista
mikä miellyttää miestä sekä naista.
Reilut tanssit sitten iUan päättää
sen päälle jokainen töppösensä
kotiin kääntää.
kaa matkaxi varrella tavata edes joitakin
maanmiehiään. Kun meaimme sisälle,
sekä annoimarie tiedon maikastanmie,
niin-se <^i suuri yllätys kun saivat ju­tustelun
yhteydessä kuulla Ontariosta
saakka suomalaisten oloista ja pyrin­nöistä,
etenkin taistdusta rauhan puo­lesta,
sillä mr. jantirs. Järvis ovat rau­haa
rakastavia ihmisiä. Lausumme vie­lä
sydämelliset kiitoksemme vieraanva-raisuudesta..
Jos tulette joskus käymää»
Vancouverissa, nin poiketkaa 2605 E.
Pender St. että saamme taas jutustella
ja hörpätä kupillisen kuumaa.
Sitten kopistimme hiilentomut pois
jaloistamme Ja läksimme edeHeen jat­kamaan
matkaa läpi vuoriston. Kyllä
siellä joutui ajamaan kauhean vaaralli­sissa
paikoissa. Tie kiemurteli korkealla
vuorten rinteillä ja toisin paikoin se oli
niin kapeata, että tuskin pääsi toistaan
siyuuttaniaan. Sellaisissa paikoissa* jois­sa
oli lumi ja routa sulanut, vyöryi jat­kuvasti
kiviä alas tiensivuun. Joissakin
paikoissa oli niia suuria kasoja, että
tuskin pääsi sivuuttamaan. Toisella puo­len
oli tu'bansia jalkoja syvä kuilu, niin
ei ollut paljon tilaa siirtyä, Kuitenkin
pääsimme läpi Creston-nimiseen kau­punkiin
B, Crssa ilman suurempi^ vau­rioita.
Ainoastaan yksi "flättä" tuli
koko matkalla. Siinä saimme tietää,
että loppumatka tulee yhäti vaaralli­semmaksi.
Panimme trokin rautatie­vaunuun
ja jatkoinune matkaa isolla
rautahevolla Vancouveriin.
Tulkoon vielä ohimennen mainituksi,
että ken aikoo onu^a autollaan tulla
tänne vuori«tojonon länsipuolelle, niin
on parasta ajaa HuJysvakojen kautu,
sillä siellä sanovat olevan hyvät tiet ja
eikä tarvitse ajaa lainkaan suurten vuo­ristojen
läpi.
Tämä Vancouver on laaja kaupunki,
pittta-alaitaan enempi tasankomaastoa.
Yhdekä "taholta, se on lumipeitteisten
vuorten reunustamana, joten se tekee
ainakin ensinäkemältä hyvin jylhän vai­kutuksen.
CSJ: n haali tiiäUä on suurin kuin yk-sikiiän
toinen Canadassa ja toiminta tä­hän
saakka on ollut hyvin vilkasta.
Koslia en ele lähenmiin päiissyt vielä
kauj^ngin oloihin ja tapoihin tutustu­maan,
niin lopetan nyt tällä kertaa ja
voin myöhemmpl jatkaa.
f
Shm t
Terveiset jMmsla!
Mieleni palci laulujuhlaan kuulemaan
suurenmoisia lauluesityksiä, sillä tiesin,
että meillä on kuoroja, jotka ovat me-nestykselli£
e?f'. toimineet jo monet vuo­det-
Eikä se oikeastaan ollut ainoa syy,
olihan minulla toisiakin. Halusin näyt­tää
puolisolleni pohjoisen nähtävyydet,
sillä hän ei ole koskaan käynyt North
Bayta pohjoisempana.
Kello kolme aamulla jätimme kotipe-rukan
ja suurtasimme kulkumme p<A-joista
kohti, s.'llä ajatuksemme oli, että
otamme paljon aikaa mukaan. On aikaa
pysähtyä välHJä ja keittää vaikka kah­vit.
Parissa paikassa pysähdyimmekin
tarkoituksella ottaa levon ja ruokailun
hetki, mutta en enää muistanutkaan nii­tä
pohjoisen mustia ystäviä, pieniä mus­tia
kärpäsiä. Ne hyökkäsivät heti terveh­dyskäynnille
luoksemme ja aivan imey­tyivät
villatal in kudoksen sisään. Em­me
paljonkaan perustaneet niiden ystä-^
vyydestä, vaar sulkeuduimme autoon ja
siellä pureskelimme ruokamme. Sainalla
huomasin, että automme oH myöskin
jputunut hyökkäyksen kohteeksi^ sillä
vaalea auto oli aivan mustanaan isoja
kärpäsiä, jotka minun silmilläni katsot­tuna
vaikuttivat vieraille ja hyvin ke­syille.
Ne eivät halunnneet lähteä kar­kuun,
vaikka niitä hätyyttikin. Niiden
siivet olivat enemmän läpinäkyvät kuin
ennen tuntemillani suurilla lihakärpä-sillä.
Myöbenmiin ilmiettelinune asiaa
tuttavien kanssa Timminsissa ja arve­limme,
että rämä käipäset ovat» niitä
uusia tulokkaita, joita on tuotu Italias­ta
hävittämään haapamatoja pohjoisten
metsistä. Aika s i t t ^ näyttää, onko niis­tä
hyötyä. Sattuu, että . canadalaiset
mustat pörriäiset joutuvat työttömiksi
jä siirtolaiskärpäset tekevät työnsä hal­vemmalla.
Saavuimme Timmjnsin haalille kello
2 ip. Siellä oli useampia tuttavia. Heti
istuttuani huomasin, että ravintola oli
maalattu ja lattia hangattu puhtaaksi.
Kyllä teilli juhlan järjestjät on ollut
mahdottomasti työtä.
Lähdimme etsimään lepopaikkaa ja
löysimme sen Ailin ja Vikin kodista.
Ensimmäi::«rä iltana emme ehtineet siel­lä
muuta kuin pistäytyä, sillä lähdimme
Hinkkuricn kesäkämpälle kalaan. Ilma
oli lämmin keskiviikkoiltana, mutta yö
oli kylmä ja aamulla herättyämme pu­halteli
pohjatuuli, mutta sauna höyrysi
jo heti aamulla. Sataa tihuutti koko päi­vän
ja minua jo suretti, että menikö-hän
hukkaan se tehty työ, jota kuorot ja
kaikki toineenpanevat henkilöt olivat
tehneet laulujuhlan onnistumiseksi.
Perjantaina jo päivä alkoi paistaa ja
avajaistansseissa oli haalin täyteinen
yleisöjoukko. Lauantaipäivä oli aurin­koinen
ja esitetty ohjelma oli hyvää ja
arvokasta. South Porcupinen ja Tim-minsin
ahkcit emännän häärivät keit­tiössä
ja ra\"ntolassa. Yleisön ei taiVin-nut
jonottaa, vaan ahkerat tarjoilijat
kantoivat ruoan pöytään. Ruoka oli
maukasta j j hinta halpa, jäiköhän siitä
yhtään tuloa?
Sunnuntaira alkoi sade jo seitsemältä
aamulla. Toivoimme, että ainakin ilta­päiväksi
tuli-i kaunis ilma, mutta pe­tyimme.
Sunnuntain ohjelma oli suori­tettava
tihkusateessa, mutta siitä huoti-ÄmtU
kuorot esinitjrivät ohjehnan mu­kaisesti.
E<^tjkset olivat arvokkaiU
kauttaaltaan, vaikka ainahan sitä jossa­kin
esityfcscsä huomaa pikku er^dyk-scnkin.
Kansantanhu esitettiin sekä lau­antaina
«ttä sBnnuntaina ja ne olivat
kauniiu ja sieviä, vaikka eivät päässeet '
täyteen arvoonsa kentällä esitettyinä,
sUlä yleisö p'i»itti Unssiryhmät liian lä­heltä,
joten sjuri osa yleisöstä ei voinut
""Bäskettitmssit
Täällä Stepstonessa sitä eletaäa
seen tapaan vaikka ei kovinkaan
resti. Kiirettä näyttää olevan
ettei tahdo ehtiä kärpäsiä hui
pois ruhostaan. -Piilamiehetki^-
tävät olevan aivan ruvella kän^^
syömistä.
iMutta kaikesta huolimalta me
me t.k. 17 p;nä oikein rymyt 'bis
iltamat". Naiset, jotka tuovat L_
{ääsevät sillä sisään. Voi niitä
lisiä miehiä, jotka saavat huutaa nöa»
mennä sitten tyttöystäviensä hr
syömään bäskettien antiinia Se se,
joka kauntaa.
Saapukaa siis silloin TarmoJaaak^.
ki nuoret oikein kiireenajan ba^etjj.
tansseihin ja kukapa sieltä poi§ ol^^
kukaan, en ainakaan minä.
Ei sitä tiedä, mitä ne päivän
tekevjit, sanoi emäntä kun aamulla la^
sia sängyssä piiskasi.
seurata tanssia ensinkään. Toivoa, dti
jos tanhuja e.«*tetään juhlissa, tuUsi yfe.
sön seurata kauempana tai sitten pitiä
olla lava. Mahdollisesti ensi juhlasi
huomioidaan se seikka.
SunnuntaiLv sade teki haitaa ja kaun»
kantaatti joi»tui täydellisesti sateen i
riksi. Mutta iiitä huolimatta esitys »
jui arvokkaasti, vaikka soittokunta sä
soittaa koko ajan sateessa naottivihat
märkinä ja osa laulajistakin seisoi laxk-kopin
ulkopuolella. Yleisö seurasi esitys
tä hartaana.
Mielestäni kaikki lauluesitykset ji
yleensä kokc arvokas ohjelma oli erit­täin
hyvin esitetty. Konsertti pidettiU
teatterissa, joka oli aivan täynnä kiitol­lista
yleisöä, jonka huomasi to:5tu\TSt»
kättentaputuksista. Soitot ja laulut on­nistuivat
kaikki ja kaikessa näki, kuin-
^ paljon esfttäjät olivat uhranneet-ar­kaa
ja myö« varoja, sillä eri kuoroini
esiintyessään mies- ja naiskuorojen jäse^
net vaihtoivat pukuja. Sudbunn kMO-rolla
oli naislaulajilla juhlassa kansallis»
puvut ja konsertissa «Port Arthurin nais­laulajat
esiintyivät kretliinin väriasä
puvuissa. Kuounatkin puvut olivat
vät. Minä pidän eniten juhlfesä esiinty
jien valkois<xsta puvusta ja naislaulajat,
jotka esiintyivät valkoisessa puserossa
punainen kukka rinnassa, tummassa!*
meessa ja valkoisissa kengissä lavaöi,
olivat mielestäni erittäin sie\iä.
Konsertti loppu kello 11 jälkeen ja söi
jälkeen alkoivat yötanssit, joissa ofisi
saanut olla enemmän yleisöä. Soitto ofi
hyvä ja Sudburyn kuoron johtaja ilah­dutti
tanssijoita laulamalla kolme laulu»
musiikin mukana.
Niin päättyi tämä yhdeksäs laulu-J»
soittojuhla. Toivon rahallisen puolen ol­leen
niin hyvän, että se vastaisi ntt
suurta työtä, mitä juhlan eteen on teh­ty.
Muisto on vain jäljellä, arvokas
muisto, pala elämämme lehdellä.
Liittojuhla lähestyi- on jo ahan ovd-la,
mutta se onkin kokonaan toinen jut­tu.
Tietenkin menemme liittojuhlaaa
niin surella joukolla kuin ^a^^"'^
Tuttavia juoksenteli perässäni juhltf
aikana ja ky*di. että olenko nähnyt L«-
kin Faaria El, en c^e nähnyt, oli vasUj-tava,
vaflJka ajatidtsissani vasusio,^»
olenko BiiBä «ftään Paarin vartija, m
Kyytakyln t i t i on ottanut Faarist*»»
vankan ^>tl«sen, että hän varmasti f a ^
sa pitää, vaikka me Canadan tyttt»
häntä kuinka kaipaisimme.
Tervebdvs Paarille ja myöskin 1^3^
kylän tädiil^ sekä Uikille Liekin
Ujflle ja lukijoille. Laulujuhlaan^
: s