1946-03-02-19 |
Previous | 19 of 60 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Kaks' kukkoa kun rau/tass' eli,
luo nUtttM kana sipsutteli,
pian sota syttyi taas ja riita hirmuinen.
Oh, Rakkaus, sun oikkus kerta
myös Troijan hukutti, kun vaino sorti sen,
kun Xanthus-virran punaten
vuos rannoiir uroitten ja jumaltenkin verta!
Kunkukkopari yhteen löi,
nHn.molske, käly kauas kiiri
ja taistelevat ympäröi
pian sulkapukuistenja hdttapaisten piiri:
/a palkkiona voittajan
jo vartos monta Jelenaa
koreissa höyhenverhoissansa.
Pois toinen perääntyi, kun kärsi tappion,
ja loukossaan tuo onneton
murehti mainettaan ja rakastettujansa:
niin, kilpakosijan ja voittajansa hän
sai nähdä saaliin riistävän.
Nous lyödyn rohkeus ja paisui vimma vihan,
) kun vcoitonhuuma täytti pihan;
hän hioi kannustaan, löi siivin kylkiään
ja harjoitteli tuulta vastaan;
noin mustasukkaisuus sai raivoon helttapään.
Mut sotaretki uus jäi hankkeeks ainoastaan.
Näät toinen voitostaan kun kerskui yi peilien
katolla kiekuin taas, niin haitkka hitomas sen.
Hyvästi kunnia ja lempi!
Pian haukka kynsissään pois korskan kukon vei.
Mut riitaveli vaivaisempi
kun näki käänteen tuon, hän viivytellyt ei,
vaan kanaparveen oitis kulki
ja keskellä sen keikaroi;
tuo joukko suosionsa julki
knjertain, kaakattaen toi.
Huvikseen Onnetar noin viskoo kohtaloita.
Tie urhon pöyhkeSn on tietä turmion.
Jos voitat taistelun, sun varottava on,
ett' ylpeys ei mieltäs voita.
L.4 F0UNT.41NE.
Onnea kymmenvuotiaalle
LIEKILLEhÄME
\
•
Karl Salminen
Ilmari Antila
Väinö Noponen
Walte Maikkola
L. Bran
Emil Hjartstrom
Chas. Kapakko
Wm. Mäki
ja Antti Kuusisaari
Mr. Lauri Lammi
H. Seppälä ja perhe
Jim, Marsha ja Jimmy Killer
Aster ja Hugo Mattson
JÄatoel ja Alfred Koski
Mrs. Emma Kulju
Mrs. Hanna Elovaara
Aime ja John Isomäki
Helmi, Charles ja G. Lindholm
Heinoska ja Heinonen
Billy, Annie ja Wm. Holt
Lina ja Ivar Kitimen
Jennie ja Walter
Alva ja Mikko Huittari
Otto, Laina ja M. Oja
SARNIA ONTARIO
CSJ.N SARNIAN OSASTO JA
NAISTEN KERHO
CAMP A ENGLEWdOD B. C.
Hyviä kirjoitusaiheita
Jospa olisin kirjailija, että voisin
temmata lukijan muikaani, veisin hänet
kanssani vuosikymmenen ajassa
taaksepäin ja näyttäisin sen satumaailman,
jonka lumoissa kerran
a^jattelin, että on kannattanut s>-ntyä
tänne maailmaan nähdäikseen jotain
noin päihdyttävän runollista.
Se oli silloin kun tämä nuori kaupunki
vietti viisikymmenrvuotisjuh-laansa.
Silloin oli Stanley puisto
paikoittain koristeltu monivärisillä
sähkövaloilla. Oli suuremöoisfä olla
puistossa ilk)in sillä hetkellä kun yö
ja päivä vaihtoivat vahtivuoroa. Salaperäinen
hämärä hiiviskeli ympärillä,
kun päivä viivytellen väistyi
pois yön tieltä heittäen vielä vifmei-seksi
veripunaisen Itaruskon puitten
latvain yli ikään kuin tahallaan siirtääkseen
ihmisten huomion hetkeksi
pois puiston pimennoista, ^ossä yö
salavihkaa valmistautui vastaanottamaan
paikkansa. Yön hetkeä odotettiin.
Silloin yks', kaks' muuttui
karkki. Huomasit seisovasi valomeren
keskellä puettuna purppuraan ja
ympärinäsi oli tarujen taikoyä. Väriharmonia
oli niin sokaisevan kau-.
nis, että luulit eksyneesi Edenin esikartanoihin.
Koko Sunken Oardens
esiintyi uudessa juhlapuvussa. Se
oli lumoava näyte luonnon ja flimis-älyn
yhteistyön saavutuksista. Siinä
hetkessä oli jotakin juovuttavaa. Ih-minen
tahtoi kiiruhtaa puistoon joka
ilta, elääkseen sen hetken uudelleen. •
Vähän matkan päässä 4uon loiston
keskipisteestä oli lumottu luola. Se
oli jylhä kuilu, joka ennen oli pcloit-
Uvan pimeä päiväliadn. Jättiläis-seetripuut
kasvoivat sen töyräillä
ojennellen pitkiä käsivarsiaan kummaltakin
puolelta, siten muodostaen
ikivihreän katon kuilun yli. Se esti
auringonvalon kokonaan näkemästä
kuilun pohjalla uinuvaa puroa.
Tuolla luojan hylkäämässä luolassa
oli myöskin vieraillut ihminen,
työkaluineen ja tai'kal)ihtyineen. Hän
oli loihtinut auringon, kuun ja joukon
monivärisiä tähtiä tuon luolan
synkänvihreään lakeen. Kuivuneet
oksat oli karsittu pois puitten juurilta
ja sammalpeitteet puhdistettu
töyrävieruilta. Puron päänseille oli
raivattu käytäviä ja ylikulkijoille oli
rakennettu tarunomaisia pikku siltoja.
Virran uoma oli puhdistettu.
Pieniä esteitä ja h>ppyTiä oli aseteltu
sen kulkua korostamaan. Helmeilevien
vesiputousten alle oli laitettu
kirkkaita valoja, joten ne muistuttivat
jäävirtaa keskikesän auringossa.
Tuo laiska, uninen purovan-hus
oli pakotettu ilakoiden tanssimaan
ja laulamaan ihmiselle.
Pakanallisen houkuttelevia istuimia
oli pystytelty kaikkein runolli-simmille
paikoille ja hiljainen mu*
siikki kantautui kaukaa puiston juh-lakentältä.
Minkälainen hassuksi tekevä
luola yön prnjeyden kedellä!
Niin, tuonne menneisyyden taika-luolaan
veisin lukijani. Siellä katselisimme
niitä ilo- ja surunäytelmiä,
joista riittäisi romantiikkaa koko kirjan
pituudelta.
Toisen aiheen, paljon vafkavam-man
ja hyvän, ottaisiin Stanley puiston
luonnonihanasta aarre-aitasta.
Ei haittaa, vaikka maailmankuulut
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 2, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-03-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460302 |
Description
| Title | 1946-03-02-19 |
| OCR text | Kaks' kukkoa kun rau/tass' eli, luo nUtttM kana sipsutteli, pian sota syttyi taas ja riita hirmuinen. Oh, Rakkaus, sun oikkus kerta myös Troijan hukutti, kun vaino sorti sen, kun Xanthus-virran punaten vuos rannoiir uroitten ja jumaltenkin verta! Kunkukkopari yhteen löi, nHn.molske, käly kauas kiiri ja taistelevat ympäröi pian sulkapukuistenja hdttapaisten piiri: /a palkkiona voittajan jo vartos monta Jelenaa koreissa höyhenverhoissansa. Pois toinen perääntyi, kun kärsi tappion, ja loukossaan tuo onneton murehti mainettaan ja rakastettujansa: niin, kilpakosijan ja voittajansa hän sai nähdä saaliin riistävän. Nous lyödyn rohkeus ja paisui vimma vihan, ) kun vcoitonhuuma täytti pihan; hän hioi kannustaan, löi siivin kylkiään ja harjoitteli tuulta vastaan; noin mustasukkaisuus sai raivoon helttapään. Mut sotaretki uus jäi hankkeeks ainoastaan. Näät toinen voitostaan kun kerskui yi peilien katolla kiekuin taas, niin haitkka hitomas sen. Hyvästi kunnia ja lempi! Pian haukka kynsissään pois korskan kukon vei. Mut riitaveli vaivaisempi kun näki käänteen tuon, hän viivytellyt ei, vaan kanaparveen oitis kulki ja keskellä sen keikaroi; tuo joukko suosionsa julki knjertain, kaakattaen toi. Huvikseen Onnetar noin viskoo kohtaloita. Tie urhon pöyhkeSn on tietä turmion. Jos voitat taistelun, sun varottava on, ett' ylpeys ei mieltäs voita. L.4 F0UNT.41NE. Onnea kymmenvuotiaalle LIEKILLEhÄME \ • Karl Salminen Ilmari Antila Väinö Noponen Walte Maikkola L. Bran Emil Hjartstrom Chas. Kapakko Wm. Mäki ja Antti Kuusisaari Mr. Lauri Lammi H. Seppälä ja perhe Jim, Marsha ja Jimmy Killer Aster ja Hugo Mattson JÄatoel ja Alfred Koski Mrs. Emma Kulju Mrs. Hanna Elovaara Aime ja John Isomäki Helmi, Charles ja G. Lindholm Heinoska ja Heinonen Billy, Annie ja Wm. Holt Lina ja Ivar Kitimen Jennie ja Walter Alva ja Mikko Huittari Otto, Laina ja M. Oja SARNIA ONTARIO CSJ.N SARNIAN OSASTO JA NAISTEN KERHO CAMP A ENGLEWdOD B. C. Hyviä kirjoitusaiheita Jospa olisin kirjailija, että voisin temmata lukijan muikaani, veisin hänet kanssani vuosikymmenen ajassa taaksepäin ja näyttäisin sen satumaailman, jonka lumoissa kerran a^jattelin, että on kannattanut s>-ntyä tänne maailmaan nähdäikseen jotain noin päihdyttävän runollista. Se oli silloin kun tämä nuori kaupunki vietti viisikymmenrvuotisjuh-laansa. Silloin oli Stanley puisto paikoittain koristeltu monivärisillä sähkövaloilla. Oli suuremöoisfä olla puistossa ilk)in sillä hetkellä kun yö ja päivä vaihtoivat vahtivuoroa. Salaperäinen hämärä hiiviskeli ympärillä, kun päivä viivytellen väistyi pois yön tieltä heittäen vielä vifmei-seksi veripunaisen Itaruskon puitten latvain yli ikään kuin tahallaan siirtääkseen ihmisten huomion hetkeksi pois puiston pimennoista, ^ossä yö salavihkaa valmistautui vastaanottamaan paikkansa. Yön hetkeä odotettiin. Silloin yks', kaks' muuttui karkki. Huomasit seisovasi valomeren keskellä puettuna purppuraan ja ympärinäsi oli tarujen taikoyä. Väriharmonia oli niin sokaisevan kau-. nis, että luulit eksyneesi Edenin esikartanoihin. Koko Sunken Oardens esiintyi uudessa juhlapuvussa. Se oli lumoava näyte luonnon ja flimis-älyn yhteistyön saavutuksista. Siinä hetkessä oli jotakin juovuttavaa. Ih-minen tahtoi kiiruhtaa puistoon joka ilta, elääkseen sen hetken uudelleen. • Vähän matkan päässä 4uon loiston keskipisteestä oli lumottu luola. Se oli jylhä kuilu, joka ennen oli pcloit- Uvan pimeä päiväliadn. Jättiläis-seetripuut kasvoivat sen töyräillä ojennellen pitkiä käsivarsiaan kummaltakin puolelta, siten muodostaen ikivihreän katon kuilun yli. Se esti auringonvalon kokonaan näkemästä kuilun pohjalla uinuvaa puroa. Tuolla luojan hylkäämässä luolassa oli myöskin vieraillut ihminen, työkaluineen ja tai'kal)ihtyineen. Hän oli loihtinut auringon, kuun ja joukon monivärisiä tähtiä tuon luolan synkänvihreään lakeen. Kuivuneet oksat oli karsittu pois puitten juurilta ja sammalpeitteet puhdistettu töyrävieruilta. Puron päänseille oli raivattu käytäviä ja ylikulkijoille oli rakennettu tarunomaisia pikku siltoja. Virran uoma oli puhdistettu. Pieniä esteitä ja h>ppyTiä oli aseteltu sen kulkua korostamaan. Helmeilevien vesiputousten alle oli laitettu kirkkaita valoja, joten ne muistuttivat jäävirtaa keskikesän auringossa. Tuo laiska, uninen purovan-hus oli pakotettu ilakoiden tanssimaan ja laulamaan ihmiselle. Pakanallisen houkuttelevia istuimia oli pystytelty kaikkein runolli-simmille paikoille ja hiljainen mu* siikki kantautui kaukaa puiston juh-lakentältä. Minkälainen hassuksi tekevä luola yön prnjeyden kedellä! Niin, tuonne menneisyyden taika-luolaan veisin lukijani. Siellä katselisimme niitä ilo- ja surunäytelmiä, joista riittäisi romantiikkaa koko kirjan pituudelta. Toisen aiheen, paljon vafkavam-man ja hyvän, ottaisiin Stanley puiston luonnonihanasta aarre-aitasta. Ei haittaa, vaikka maailmankuulut |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-03-02-19
