Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 10, 1936

              Sivu 6 LAUANTAINA LOKAKUUN 10 PÄIVÄNÄ
j "MMÄ olen tyttö kulkija,
' mulle päivä paista.
Eloni päivät katkerat—
ei ole armahaista "
"No voi hyvä ihme sentään, mitä
Olga täällä laulelee? Kyllähän ar­maita
aina on, näkihän sen sunnuntai-iltanakin
kun tansseista pois lähdet­tiin.
Mutta karkuunhan sinä lensit",
sanoi Ida sisääntultuaan.
"Niin, kyllä kai, mutta..."
"Mitä siinä muttia tarvitsee?" kes­keytti
Ida toisen. "Ajattelin tässä,
että nämä kotikylän pojat eivät mah­dollisesti
ole kyllin hyviä mielestäsi.
Taidat kurotella korkealle."
" E i , Idä kulta, ei sinne päinkään.
En katsele kuuta enkä tähtösiä kur­kottele,
mutta 'sitä oikeaa' ei ole vie­lä
sattunut tielleni tulemaan. Siksi
yksin kuljeskelen paikasta toiseen i l ­man
päämäärää", puheli Olga hiljal­leen.
"Miksi sinä kuljet? Asetu nyt jo
paikoillesi. Onhan tässä iso talo, on
työtä ja ruokaa riittämiin asti", sanoi
Ida. Hän itse oli ollut jo kolme vuot­ta
talossa karjakkona.
Näin puhelivat Päätalon palvelus­tytöt
keskenään eräänä iltana yöle-volle
mennessään. Pian alkoi kuu­luakin
Idan rauhallinen kuorsaus.
Mutta Olga valvoi vielä kauan,
muistellen sitä sattumaa, joka len­nätti
hänet kaupungin melskeestä
tänne hiljaiseen maalaiselämään. Hän
oli joutunut työttömäksi noin kuu­kausi
sitten. Turhaan oli saanut et­siä
uutta työpaikkaa, sillä sitä ei
näyttänyt löytyvän.
Sattumalta hän sitten kaupassa
käydessään tapasi tämän Päätalon
isännän, joka etsi itselleen sisäkköä.
"Mutta sinähän olet liian hento,
liian kaunis sinne kovaan maalaiselä­mään",
oli isäntä sanonut, kun Olga
kysyi paikkaa.
"Kai sentään koettamaan saan
lähteä", oli Olga kysynyt.
"No lähde sitten", oli isäntä vas-tannnut
ja hänen huulilleen nousi ys­tävällinen
hymy.
Siinä kärryillä heinäsäkkien päällä
istuen Olga sitten tulla huruutti tän­ne
Päätaloon. Oikeastaan hän oli
tyytyväinen tähän uuteen työpaik­kaansa
ja isäntäväkeensä.
Kesä on kulunut loppupuolelle.
Edelleen häärii Olga sisäkkönä Pää­talossa.
Hänestä on tullut emän­nän
hyvä uskottu, omaksi lapsekseen
häntä sanookin. Emännällä ei ole­kaan
yhtään lasta kotona. Ainoa poi­ka
on ollut jo vuosia .Amerikassa. Hä­nestä
emäntä usein puhelee vesissä
silmin palvelustytöilleen.
On eräs sunnuntai-ilta. Kiireesti
häärivät tytöt illallistöitä tehden,
sillä he tahtovat ehtiä ajoissa tanssiai­siin.
nähdä isästääri vankilassa otetun va­lokuvan,
jossa hän on puettu vangin
pukuun, numero rumassaan, ja mi­ten
hän sai silloin hermokohtauk-sen
eikä voinut nukkua moneen yö­hön.
Tässä on kasvuiässä olex^a tyt­tö,
jonka nuoruuteen Saksan tapah­tumat
ox^at suuresti vaikuttaneet —
ja joka jo varhain on saanut oppia
tuntemaan elämän vakavuutta. Roh­kea
tyttö, joka kaikin hänen käytettä­vänään
olevin vaatimattomin keinoin
taistelee isänsä vapautuksen puoles­ta.
Kirj. AUNE
Hetken kuluttua astuivat tytöt reip­paasti
tanssipaikkaa kohden.
"Kylläpä täällä pnkin paljon vä­keä",
kuiskasi Olga-heidän astues­saan
tanssisaliin.
"Niin näkyy olevan. Mutta tuol­ta
tuleekin sinulle tanssitoveri!"
• Siinä todellakin kumarsi OlgaUe
nuori, hauskannäköinen mies. Kohta
he olivat tanssivien parissa.
"Miten hyvin hän osaakaan tans­sia",
ajatteli Olga heidän liitäessään
avaran tanssisalin lattialla. ^
"Saisinko vielä ensi tanssin?" ky­syi
mies katsoen hymyillen Olgaan.
"Kyllä", lupasi tyttö punastuen.
"Ida, kuka tuo mies oli?" kysyi Ol­ga
tanssin loputtua.
"Hän on nimeltään Väinö Oras,
juuri hiljattain meriltä palannut.
Mutta hän ei ole yhden tytön poika,
varo sydäntäsi, Olga", vastasi Ida.
"Hui hai! Hänestä minä heilan
nappaan tänä iltana aivan leikin
vuoksi vaan! Saatpa nähdä!"
Olga lopetti puheensa ^äkkiä, sillä
uusi tanssi oli alkanut ja Väinö Oras
kiirehti Olgan luo ennen muita.
Yhdessä he tanssivat sinä iltana
melkein joka tanssin. Alkoi kuulua
kuiskeita tyttöjen puolelta ja pojat
kiroilivat, kun täytyi jäädä sivuun
tuon tyttöjen sankarin takia...
" E i , kyllä meidän täytyy jo lähteä
pois. En salli, että tuo koko illan
minua tanssittaa, kaikki ihmisetkin
sitä jo katsovat", sanoi Olga tuskail­len
erään tanssin loputtua. Hän to­dellakin
oli kuin tulisilla hiilillä.
"Mutta Olga, anna heidän katsoa,
jos heillä ei muuta katseltavaa ole",
sanoi Ida vastaan. Hän ei olisi vielä
lähtenyt pois millään hinnalla.
"Minä lähden sitten yksin", sanoi
Olga ja lähti vaatenaulakolle.
"Odota, minä tulen myöskin", ja
Ida tuli myöskin etsimään päällys­vaatteitaan.
Yhdessä tytÖt hiipivät salaa sivu­ovesta
ulos ja lähtivät juoksujalassa
kotiinsa päin.
"Kyllä minua harmittaa! Koko
ilta meni aivan pilalle. Kuka tyttö
sallii yhden pojan koko illan itseään
tanssittaa aivankuin ei muita olisi­kaan",
tuskaili Olga. Multa sydä­messään
hän kuitenkin tunsi, että
sinne oli tullut erään tummasilmäisen
miehen kuva. Vielä vuoteellakin Ol­ga
haaveili uudesta, jostain ennen
tuntemattomasta...
Vienosti soi illan A^lpoisa tuuli ja
hiljaa väreilivät mainingit peilikirk­kaan
veden pinnalla. Erään syrjäisen
lahden poukamaan ilmaantui pieni
vene. Siinä istuva mies puhelee nai­selle
hiljaiseUa äänellä:
"Nämä hetket, jotka olen seurassa­si
viettänyt, ovat elämäni kalleimmat.
Nyt minun täytyy vielä lähteä, mut­ta
vuoden kuluttua palaan Ja silloin
Olga rakas — sinusta tulee minun
pieni vaimoni. Eikö niin?"
"Kyllä Väinö. , Minä odotan si­nua"^
kuiskasi Olga kyyneleet sil­missä.
Oli eron hetki, joka aivan pa-kahduttaa
sydämen tuskasta.
Hellästi auttoi mies tytön pois
venheestä. Toisiinsa hojaten he läh­tivät
hiljalleen astumaan kohti Pää­taloa.
Viimeinen suudelma vidä ja
mies lähti verkalleen takaisin ran­taan
päin. IJän kääntyi vielä katso­maan
taakseen, ikäänkum pamaak-seen
ikiajoiksi sydämeensä kuvan
tuosta kauniista tytöstä, joka kyynel­silmin
jäi porttipieleen nojaten seiso­maan,
sydäntä kädellään painaen.
Sitten mies kääntyi varnia ajatus
mielessään palata pian takaisin tuon
rakkaan olennon luokse,..
Pian on vuosi kulunut umpeen. Sil­lä
aikaa on Olga jättänyt Päätalon.
Nyt hän on eräässä merenrantakau-pungissa,
palvellen papin perheessä.
Eräänä päivänä syyspuolella ke­sää
saa hän tiedon merionnettpmuu-desta
ja Väinön kuolemasta. Alus
oli joutunut ankaran myrskyn sylei­lyyn
ja murskaantunut, joutuen mie­hineen
päivineen meren pohjaan.
Tämän ankaran surunviestin saa­tuaan
oli Olga aivan sortua tuskas­ta.
Yhä uudelleen ja uudelleen hän
elää muistoissaan sen kesän maalla,
muistellen armastaan, onnea joka ei
heille koittanut.
~- Jos sotilaani alkaisivat ajatelk
niin ei heistä yksikään pysyisi annei.
jassa.
Frederik, II,
Kanuunanruoka on alkanut aja-telia
ja ajateltuaan kahdesti menet-tää
se ihailunsa siitä, että saa olla
maalitauluna.
Victor Hugo.
— Sota, sinä helvetin poika... Ke
sieluraukat, joita varten tämä nälkäi-nen
sota avaa avaran kitansa.
; William Shakespeare.
— Kaikkien ihmisrotujen historia
on osoittanut orjuuden olevan sodan
seurausta.
Herbert Spencer.
fITÄÄn virallista entisten kruunu-päitten
klubia ei kai tietääksem­me
ole olemassa, mutta voimme vaik­ka
niinkin sanoa. Joka tapauksessa
viralta pois pannut keisarit, kunin­kaat
ja muut hallitsijat voisivat sel­laisen
perustaa, sillä kyllä heitä tänä
päivänä niin paljon maailmasta löy­tyy.
•
Korkein kunniasija tässä entisten
vaiti jäiden seurakunnassa myönnet­täneen
Saksan Wilhelmille. Hän on
jo yli 15 vuotta pitänyt hovia Hol­lannissa
Doornissa ja kuunnellut siel­tä
ajan merkkejä. Väliin sunnuntai­sin
hän menee seurueineen pieneen
hovikappeliin ja kuuntelee siellä pa­pin
saarnaa keisarivallan oikeudesta
ja kunniasta.
Saksassa ja tarkemmin sanoen Ko-burgissa
majailee Bulgarian entinen
tsaari Ferdinand, joka. lokakuussa
1918 luopui vallastaan poikansa Bo­riksen
hyväksi. Hän ei enää pyri ta­voittamaan
uudelleen kruunuaan,
vaikka Bulgarian pohjoisen naapuri­maan
asioista hän kyllä olisi voinut
oppia, että isä hyvinkin saattaa syr­jäyttää
poikansa.
Kolmas aikoinaan keisarin valtik­kaa
pidellyt on Kiinan entinen keisa­ri
Hfuan Tung, joka erotettiin hänen
ollessaan kuusivuotias, mutta joka
taas aivan äskettäin japanilaisten
toimesta kruunattiin Pu Y i I-nimise-nä
Mandshukuon keisariksi.
On siis neljä entistä keisaria: Wil­helm,
Ferdinand, Hfuan Tung ja
Haile Selassie. Neljä on hallitsevia­kin,
nimittäin Englannin Edvard 8: s,
joka samalla on Intian keisari. Bul­garian
tsaari Boris, Japanin mika-dö
ja Mandshukuon Pu Y i . Tähän
perheeseen nyt Italian kuningas näyt­tää
liittyvän.
Eroitettujen kuninkaiden ja mui­den
ruhtinaiden parvessa entiset Sak­san
osavaltioiden päämiehet muodos­tavat
monipuolisen ryhmän ja saavat
pitää hoviaan miten parhaiten taita­vat.
Tunfaettuahan on, että heidän
raha-asiansa ovat useissa tapauksissa
rappioituneet, varsinkin sen jälkeen,
kun ritarimerkkihiarkkinoilla tapah­tui
romahdus.
Kuningasryhmän johtoasema tun­nustettaneen
Espanjan Alfonsolle.
Ossietzky luvataan
päästää vapaaksi
BERLIN. — Täällä on levitetty
huhua, että huomattava vapaamieli­nen
kirjailija ja sanomalehtimies Carl
von Ossietzky, joka jo kolmisen vuot­ta
on virunut Hitlerin keskitysleirillä,
päästettäisiin pian vapaaksi. Hän il­moitetaan
edelleen olevan Beriinissä
valtionsairäalassa, jonne hänet siir­rettiin
keskitysleiriltä vakavan sai­rauden
ja rääkkäyksien tähden. Sai­raalassa
häntä pidetään tarkan polii­sivalvonnan
alaisena.
Hänet on huhujen mukaan luvattu
päästää vapaaksi niin pian kuin hä­nen
terveytensä sallii hänen jättävän
sairaalan.
Mainittakoon myöskin, että Ossi-etzkylle
on ehdotettu annettavaksi
Nobelpalkinto, hänen väsymättö­mästä
ja uhrautuvasta työstään rau­han
hyväksi.
Ikäpresidentin asema kuuluisi kui­tenkin
Wiedin prinssi AVilhelmille,
jonka kansa karkoitti Albaniasta v.
1914 kuusikuukautisen hallitusajan
kyllästy ttämänä.
Aasiasta on tullut klubin jäseniä.
Roomassa voitte tavata Amanullahin,
jonka toiset uUahit karkoittivat joi­takin
vuosia sitten Afganistanista,
koska häh aikoi toimeenpanna suu­ria
uudistuksia länsimaiden tyylun-
Sveitsissä hoitaa terveyttään Siamin
Prajahdipok, joka oli jo v. 1932 vä­hällä"
saada matkapassit, mutta sai
uuden valtiosäännön vahvistettuaan
armosta jäädä toimeensa, kunnes liä-neri
oli sitten viime vuoden maalis­kuussa
lopuUisesti pakko luopua val­tikastaan.
Arabiasta on peräisin
kaksikin entistä ajan kuningasta, Ah
Husseininpoika sekä Idrisi Seyad
Muhammet, jotka molemmat voima­kas
Ibn Saud on toimituttanut mais­taan
pois. »1
Pari aikoinaan "virkavapaata" hal­litsijaa,
Romanian ja Kreikan ku­ninkaat,
ovat .onnistuneet kipuamaan,
toistamiseen istuimilleen, ja Roma­nian
Pikku-Mikaelista tullee aka­naan
kolmas sellainen. Pikku Mi­kaelin
asema ei ole tällä haa\'aakaaii
huonoimpia, siUä hän on näinä "va-livuosma"
kruununprinssinä, »än
oli jo aikoinaan nimellisenä kunin­kaana,
kun hänen isänsä sekä tämän
punatukkainen rakastajar, madam^
Lupescu passitettiin maan rajoj
tilkopuoIeUe. tuli kuitenkm ta­kaisin
ja siirsi poikansa penntop^"
sin asemaan, mistä työstä Mikad-ku
ningas ei liene suuriakaan väUttany
'AUPUNC
Evoksen
niiestään ha
perustaa "I
Alisen maksi
le koululap
ylijohtajatta
neet hänelle
Keuvos.
hampaissaar
jamielisesti.
pöttely oli i
vää;
-Kuvitl
nen esiliina
läni kuten ]
hernettä, t(
kolmantena
taas: peruni
ki on sinus
valtuuston 1
huoneusto..
— Luoja
neuvoSj kää
— lörpöttele
aikoi nukal
Puoliso ilm(
ti uudelleen.
— Suvait:
autat minui
Ja välttämä'
kien keräyks
meen. Emr
ta taskusta
ryysyläisiä.
kalliita. M
perunakeitoi
— Ei mi
— vastusti
valtuuston ]
sen pitää o
on kuumaa j
— Ei, er
käy päinsä,
tuttavat daj
keät henkil(
tysti maista*
raali saapuu
kanaan, se c
Minä pukeu
naan, jossa
mustaan ler
käsken vai
taustalla, l
kuvan kuva!
kuinka kaik
dehtimaan?
Kurka no
tiehensä. H
^ tuota mu
juuri päiväl
pisi niin ma:
säännöl]
Neuvos olisi
Unesta eroc
mutta kauj
kattiin häne
hän vaan
keittoa''. H
tei valtuust(
varoja mink
loin kuin k;
ihnankin ki
fakennuskuli
olevat toim
yritti puhua
himillisyydei
toinen neu\
^o^si ja san
la:
— Älä jui
sinut tunnen
Kaikille (
^ttä humaai
^"^eiseUä, mu
sijalla.
Äskettä