1956-06-23-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
(Jatkoa)
nnAP.\AMME «Matin Amerikassa, sa-massa
paikassa missä hän oli viisi
vuotta sitten. Hän sai työn kaivoksessa,
samassa missä ensimmäisellä kerrallakin.
-Alku näytti lupaavalta, sillä
vuonna 1913 oli vielä hyvä aika. Mutta
heti uudenvuoden jälkeen alettiin
eroittamaan miehiä Itaivoksesta ja seuraavana
keväänä pantiin pois kaikki
poikamiehet. Eloranta ja monet muut
saivat silloin lähtöpassin.
Ei ollut toivoakaan työn saannista
kaivoksissa, joten Eloraiita ja monet
muut lähtivät metsäkämpille ja mikä
minnekin. Eloranta pääsi paperipuiden
tekoon ja sitten kesällä hirsitalon
rakennukselle. Se työ olikin hänelle
tuttua jo Suomesta lähtöisin. Mutta
palkka, oli niin pieni, ettei ollut puhettakaan
perheen tuottamisesta, varsinkin
kun palkasta piti lähettää huomat-i
tava osa .Suomeeni perheen ylläpitämiseksi.
Eloranta pitikin hyvän huolen
perheestään.
Vielä toinenkin vuosi vieri tuolla farmi-
ja kämppäseudulla ja sitten alkoi
työaika parantua. Kun ensimmäinen
maailman sota alkoi v. 1914, alkoivat
amerikkalaisetkin rahamiehet valmistella
osallistumista siihen, ainakin kaikenlaisten
tuotteiden myyntiä sotiville
maille suuremmassa mitassa. Silloin
myöskin hinnat nousivat. Niinpä sitten
jo V. 191S miehiä otettiin kaivoksiin
tuhansittain. «Silloin jo amerikkalaiset
rahapohatat tiesivät, että Amerikka tulee
osallistumaan sotaan, vaikka puhut-tiinkin
rauhasta ja puolueettomuudesta.
Eloranta jätti paperipuiden katkaisemisen
ja tuli loppukesällä kysymään
työtä kaivoksesta ja saikin. Nyt hän alkoi
suunnitella perheen Amerikkaan
kutsumista. Kun aika vilkastui, niin
palkkojakin korotettiin jonkin verran,
joten kaivoksissa voi ansaita jopa viisikin
dollaria päivässä.
IMatti ja Elma olivat jatkuvasti vii-kottaisessa
kirjeenvaihdossa. Siihen aikaan
sensuroitiin kirjeet ja ne olivat
monasti hyvästi mustalla töhrittyjä, lienee
jokin joskus kokonaan hävitetty.
Elma oli joskus kirjoittanut kirjeensä
alkuun: "Älkää perustako, ei tässä ole
muuta kuin rakkautta."
Se lienee naurattanut kirjeiden tuhri-joita,
mutta eihän se mitään muuta merkinnyt.
Vihdoin keväällä 1916 Matti lähetti
piletin. Se agentti, Johnson oli hänen
nimensä, kysyi josko pojat ovat saman
kokoiset, jotta ne voitaisiin sanoa kak-soisiksi.
Nuorempi oli silloin neljävuotias
ja vanhempi kuusi vuotta. Kuvasta
päättäen he olivat saman kokoiset
ja Matti näytti passia varten otettuja
van liian suuri."
Varoittaessaan ihmissuvun uhkaavasta
rappeutumisesta vaa*' Muller:
Meidän on selvitettävä kaiken ato-mitutkimuksen
laatu ja vaikutukset, ennen
kuin se on liian myöhäistä. Sillä se
voi merkitä koko ihmiskunnan kuolemaa!
iNobelin palkinnon saajan esittämään
varoitukseen voitiin ydinfyysikkojen
konferenssissa Genevessä antaa vain
naurettava vastaus, jonka eräs Amerikan
atomienergiakomission johtavista tutkijoista
muotoili tällaiseksi:
'*Me joudumme tässä vaarantamaan
jotakin. 'Mutta koko elämähän on vaarantamista."
Eikö kuullosta siltä, kuin olisi puhe
jostakin muusta eikä suinkaan lastemme
Ja kaikkien tulevien sukupolvien elämästä!
^ D. I. Z.
Kilpakirjoitus — Kirj. Ville Vesa
valokuvia. Johnson tarkasti valokuvia
ja tuumi, että pojat kj^^llä menevät kaksosista,
joten ei tarvitse ostaa kuin puolitoista
-»pilettiä, joten siinä säästyi noin
40 dollaria. Ainoa haitta oli se, että
Ruotsissa piti maksaa toisesta pojasta
erikseen rautatiekyyti. 'Se tietenkin
johtui konduktöörin hävyttömyydestä,
mutta minkäpä sille voi.
Mutta vielä tämänkin selityksen jälkeen
meidän on palattava takaisin Suomeen.
Kun oli sota-aika, oli siihä lähtö
hommassa jos minkälaisia esteitä.
'Mutta vihdoin viimein (Matin perhe sai
kaikki paperit kuntoon. Se tapahtui
Juhannusaattona, samana päivänä kuin
Matti kolnie vuotta sitten. Oli tietenkin
sattuma, että näin kävi. Hekin
matkustivat ensin Helsinkiin ja viettivät
siellä muutaman päivän sukulaisten
luona.
Sodan tähden ei Hangon kautta matkustettu
ölleHkaan, vaan kaikki matkustus
ulkomaille tapahtui Haaparannan
ja Tornion kautta. Matkustaminenkin
oli silloin vaikeaa, sillä junat
olivat tupaten täynnä. Elman olikin
pidettävä pojat sylissään, sillä muuten
heidän olisi pitänyt seisoa penkkien
välissä. 'Asiaa pahensi vielä se, kun
Venäjä ja Saksa siihen aikaan vaihtoivat
haavoittuneita sotavankeja ja
paljon kädettömiä jä jalattomia oli siellä
muiden matkustajain joukossa. Monella
heistä täytyi vielä olla hoitaja
matkassaan.
Samanlainen ahdinko vallitsi Ruot-sinkin
junissa, matkustajat joutuivat
olemaan kuin sardiinit kannussa. Kun
ilmakin oli hyvin lämmin, tuotti matkustaminen
paljon kärsimyksiä. Mitään
suurempaa ei kuitenkaan sattunut,
pahin oli tuo konduktöörin hävyttömyys.
Siinä sai melkein käsin puhua,
ennenkuin asia tuli selväksi.
Oslossa pojat sotkeutuivat ihmisjoukkoon
niin, että joutuivat itkien etsimään
äitiä, samoin kuin tämäkin heitä.
Viimein poliisi talutti pojat asemalle,
mistä äiti heidät löysi. Asemalla
vallitsi hirveä tungos ja pojat olivat
siksi eksyneet.
Laivamatka Atlannin yli oli paljon
mukavampi, kun laivassa oli runsaasti
likkumatilaa, melko mukava hytti ja
ruokakin tyydyttävä. Siellä annettiin
pojille, kuten kaikille muillekin lapsille,
vielä illallisen j ä i k i n kaurapuuroa ja
leivoksia. Ilmatkin olivat hyvät, joten
voi viettää vaikka koko päivät kannella.
. Matti oli saanut tiedon viranomaisilta
milloin hänen perheensä saapuu
ja missä junassa he tulevat. Matti päätti
yllättä Elman ja pojat menemällä
vastaan jo edelliselle asemalle. Juna
saapui vasta puoliyön aikoina sille asemalle
mihin heidän piti jäädä. Jo vaunun
ikkunasta näki Matti missä vaunussa
hänen perheensä oli, sillä tämä sattui
istumaan aseman puoleisella sivulla
vaunua ja aivan ikkunan vieressä.
— Haloo, Elma!
— Sinäkö se olet. . . ja hypähtäen
seisaalleen kiersi Elma kätensä Matin
kaulaan.
—Tuo varmaankin on isä, koska äiti
sitä niin suutelee, sanoi vanhempi poika
nuoremmalle.
— Niin, minä olen isä. Ettepä pojat
taida muistaa. Pistiikää nyt kättä isän
kanssa.
Pojat katselivat tutkivasti isää, joka
siihen niin äkkiä ilmestyi ja isä tarjoaa
pojille makeisia, joita hän oli varannut
taskuunsa Amerikan tulijaisiksi. Käyttäkää
hyväksenne ja tarjotkaa toisillekin,
hän sanoi.
Matkaväsymys oli -nyt - kuin -pois* -
pyyhkäisty jo pojatkin virkistyivät saatuaan
makeisia. Pian sitten oltiinkin
matkan päässä.
iMatin tuloa ja vieraita odotettiin
ruokatalossa, missä Matti asui. Siellä
oli kahvipannu pidetty lämpimänä. Kun
oli juotu kahvit, niin pian sitten nuoremmat
Elorannat nukahtivat, mutta
vanhempi väki jäi vielä pitkäksi aikaa
juttelemaan Suomen kuulumisista.
URHEILIJAIN
OMA PALSTA
Tuo yhdessä eletty aika kaikkine
muistoineen myllersi Elorannan mielessä
monet kerrat alusta loppuun. Niin
kuin näytti, oli Elma tullut siihen pisteeseen,
joka meille kaikille tulee yhtä
varmasti kuin aurinko nousee ja laskee.
Luonnon laki on se, joka määrää
elämän kulun, toisille lyhyemmän,
toisille pitemmän, riippuen useinkin olosuhteista.
Vain harvat ihmiset elävät
luonnolliseen vanhuuden ikään asti, sillä
ihmiskuntaa rasittavat monenlaiset
taudit, tapaturmat ja sodat vaativat uhrinsa.
Varsinkin sodat vievät miljoonittain
ihmisiä ennenaikaiseen hautaati.
" Ihmeellistä, että tuo kaikki tuli Matin
mieleen sekavana vyyhtenä. Onhan ihmisen
elämä kuin silmänräpäys iankaikkisuuteen
verrattuna. Ihmisen elämä
on lyhyt, vaikka Ivn eläisi sen täyteen
mittaan asti. Mutta sielu? Eihän
se kuole kuolemassa, niin väitetään.
Mutta mikä on sitten sielu? Se ei ole
ruumiin osa, joten sen täytyy olla ruumiin
ja hengen yhdistelmä, näkymätön
mutta kuitenkin olemassa oleva. Se
sielu syntyy silloin kun ihminenkin ja
kuolee ihmisen mukana. Sellainen on
terveen järjen käsitys sielun olemassaolosta.
Miksi nämä asiat tulivat nyt Elorannan
mieleen? Si£si, että niistä oli paljon
keskusteltu Elman kanssa. Niin
monasti hän oli sanonut, ettei hänen
haudalleen saa tuoda pappia. Hän oli
elänyt elämänsä rehellisesti, eikä siksi
halua, että pappi kiittäisi tai moittisi
häntä .kuolemansa jälkeen. Mutta
toista on, jos joku muu haluaa sanoa
jonkin sanan hänen muistolleen,. kun
hän on mennyt sinne josta ei ole paluuta.
On tullut aamu. Loppumattomalta
tuntunut yö on muuttunut aamun sarastukseksi.
Elman silmät avautuvat ja
niissä on etsivä katse.
— Eikö lapset ole täällä? Näin juuri
heidät, Pätsin, Billin ja Bobbin.
— Eivät he ole vielä saapuneet, mutta
ovat jo tulossa. Olen ilmoittanut
heille, että et voi hyvin.
— Ei minua vaivaa mikään erikoisesti,
en tunne mitään kipua. . .Olen kaiketi
nähnyt unta. Niitä lapsia minä
kaipaan.'. .
Pitkän ajan pysyi Elman ajatuskyky
selvänä. Tohtorin käytyä antamassa
ruiskeen, alkoi Elma taas mennä sekaisin.
Hengitys käy epätasaiseksi, joka
viittaa siihen^ että loppu on lähestymässä.
Puolen päivän tienoissa siirretään
Elma sairaalaan. Juuri sairaalaan päästessä
hän ikäänkuin herää ja sanoo:
— Kyllä nyt on lämmin. Nämä sanat
jäivätkin hänen viimeisikseen, sillä sen
jälkeen hän ei enää tullut tajuihinsa.
Seuraavana päivänä, vähän jälkeen
puolenpäivän Elma aivan äkkiä avaa
silmänsä ja katsoo Mattia suoraan silmiin.
. . Se katse kestää vain hetkfsen.
Hengitys käy harvemmaksi ja harvam-maksi
ja sitten kuuluu korahdiis. . .
Elman elämänlanka on katkenut. Se
tapahtui perjantaina, heinäkuun 9
pnä 1948, kello 1.30 jälkeen puolen
päivän.
Nyt seurasi kiireinen hautajaisten
valmistelu. Hautaantoimittaja ei voinut
lykätä hautausta maanantaita
kauemmaksi lämpimän sään takia, joten
aikaa ei ollut paljon hautajaisten
järjestämistä varten. Työmieskin oli
jö silloin painettu ja lauantaina se- ei
KUTS ON JO KUNNOSSA
Kesäkuun 12 pnä Kööpenhaminassa
pidetyissä kansainvälisissä kilpailuissa
juoksi neuvostoliittolainen maailmanennätysmies
Vladimir Kuts 3,000 iriet-rillä
loistoajan 8.03,0. Tanskan olym-piatoivo
Gunnar Nielsen oli pakoitettu
jäämään jo puolimatkassa ja tyytymään
aikaan 8.12,6.
Samoissa kilpailuissa Krivonosov
heitti moukaria 63.96 ja Grigalka kiekkoa
53.45.
SUOMEN K U U L A B N ^ T YS
Reijo Koivisto näyttää ottaneen tavakseen
parantaa Suomen kuulantyön-töennätystä
joka toisissa kilpailuissa.
Hän on tänä vuonna parantanut sitä
kolme eri kertaa ja viimeksi kesäkuun
13 pnä Turun kansainvälisissä hän
työnsi tuloksen 16.54. Samoissa kilpailuissa
Nummelin työnsi tasan 16
metriä, ollen hän Koiviston ja Bärlundin
ohella ainoa 16 metriin ulottunut
suomalainen. Bärlundin nimissä ollut
Suomen ennätys oh 16.23.
KOVA KILPAILU
Turun kilpailuissa kesäkuun 13 pnä
kävivät Olavi Rinteenpää ja Neuvostoliiton
iRzishin ankaran kamppailun
3,000 metrin estejuoksussa, johtaen
vuorotellen. Ratkaisu tapahtui viimeisen
suoran puolivälissä, jolloin Rinteenpää
kiri edelle ja voitti kesän kärkituloksella
8.49,8, Rzshinin saadessa ajan
8.50,2.
» » • •
V A A R ^ L I N E N MIES
Turun kansainvälisissä voitti Itä-
Saksan Herrman 5,000 metriä loistavalla
ajalla 14.08,0, osoittaen olevansa
vaarallinen mies tällä matkalla ensi
syksyn olympialaisissa. Neuvostoliiton
Anufrijev johti suurimman osan matkasta,
mutta ei pystynyt loppumatkalla
seuraamaan Herrmania ja jäi toiseksi
tuloksella 14.15,4.
* • *
PORRASS-ALMI VEDOSSA
Kuusankoskella kesäkuun 13 pnä pidetyissä
kansallisissa yleisurheilukilpailuissa
saavutti V. Porrassalmi kunnioittavan
tuloksen pituushypyssä, iiun
hänen paras hyppynsä kantoi 7.52, joka
on Suomen kärkitulos tänä vuonna.
Lindroos heitti kiekkoa 50.50 ja Koskelainen
juoksi 400 m. aidat 54,7,
* * *
AUSTR.ALIA JA KULTA
Australian sanomalehtimiesten olympiakomitean
jäsen Ernest Paltz, joka
on vierailemassa Suomessa, selitti
olympialaisista muodostuvan nyt suurimmat
kuin koskaan ennen. Ilmoittautuneita
on nyt 73 maata, siis neljä
enemmän kuin osallistui Helsingin kisoihin.
Australialaiset arvelevat, että
heillä on mahdollisuudet kaapata kokonaista
7 kultamitalia. Saapa nähdä
josko arviot pitävät kutiaan.
RATSASTUSKISAT
Ratsastusolympialaisten kenttäratsastuksen
voitti Ruotsin Petrus Kasten-man
66,57 virhepisteellä. Länsi-Saksaa
Lutko-Weathues oh toinen 84.87 pisteellä.
Pronssin sai Englannin VVeldon
85,48 pisteellä. Joukkuevoiton peri
Englanti, Saksa oh toinen ja Canada
kolmas.
ilmestynyt. Sähkösanoma, joka lähetettiin
vanhemmalle pojalle, ei mennyt
perille ja pelättiin ettei hän ehdi Montanan
valtiosta maanantaihin mennessä.
Heille saatiin kuitenkin puhelimella
tieto ja he lupasivat lähteä heti matkalle,
Noin tuntia ennen hautajaismenojen
alkamista he saapuivat perille. Matka ei
sivu 8 LauanlaSnau kesäkuun 23 paivanä« 1956
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 23, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-06-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki560623 |
Description
| Title | 1956-06-23-08 |
| OCR text | (Jatkoa) nnAP.\AMME «Matin Amerikassa, sa-massa paikassa missä hän oli viisi vuotta sitten. Hän sai työn kaivoksessa, samassa missä ensimmäisellä kerrallakin. -Alku näytti lupaavalta, sillä vuonna 1913 oli vielä hyvä aika. Mutta heti uudenvuoden jälkeen alettiin eroittamaan miehiä Itaivoksesta ja seuraavana keväänä pantiin pois kaikki poikamiehet. Eloranta ja monet muut saivat silloin lähtöpassin. Ei ollut toivoakaan työn saannista kaivoksissa, joten Eloraiita ja monet muut lähtivät metsäkämpille ja mikä minnekin. Eloranta pääsi paperipuiden tekoon ja sitten kesällä hirsitalon rakennukselle. Se työ olikin hänelle tuttua jo Suomesta lähtöisin. Mutta palkka, oli niin pieni, ettei ollut puhettakaan perheen tuottamisesta, varsinkin kun palkasta piti lähettää huomat-i tava osa .Suomeeni perheen ylläpitämiseksi. Eloranta pitikin hyvän huolen perheestään. Vielä toinenkin vuosi vieri tuolla farmi- ja kämppäseudulla ja sitten alkoi työaika parantua. Kun ensimmäinen maailman sota alkoi v. 1914, alkoivat amerikkalaisetkin rahamiehet valmistella osallistumista siihen, ainakin kaikenlaisten tuotteiden myyntiä sotiville maille suuremmassa mitassa. Silloin myöskin hinnat nousivat. Niinpä sitten jo V. 191S miehiä otettiin kaivoksiin tuhansittain. «Silloin jo amerikkalaiset rahapohatat tiesivät, että Amerikka tulee osallistumaan sotaan, vaikka puhut-tiinkin rauhasta ja puolueettomuudesta. Eloranta jätti paperipuiden katkaisemisen ja tuli loppukesällä kysymään työtä kaivoksesta ja saikin. Nyt hän alkoi suunnitella perheen Amerikkaan kutsumista. Kun aika vilkastui, niin palkkojakin korotettiin jonkin verran, joten kaivoksissa voi ansaita jopa viisikin dollaria päivässä. IMatti ja Elma olivat jatkuvasti vii-kottaisessa kirjeenvaihdossa. Siihen aikaan sensuroitiin kirjeet ja ne olivat monasti hyvästi mustalla töhrittyjä, lienee jokin joskus kokonaan hävitetty. Elma oli joskus kirjoittanut kirjeensä alkuun: "Älkää perustako, ei tässä ole muuta kuin rakkautta." Se lienee naurattanut kirjeiden tuhri-joita, mutta eihän se mitään muuta merkinnyt. Vihdoin keväällä 1916 Matti lähetti piletin. Se agentti, Johnson oli hänen nimensä, kysyi josko pojat ovat saman kokoiset, jotta ne voitaisiin sanoa kak-soisiksi. Nuorempi oli silloin neljävuotias ja vanhempi kuusi vuotta. Kuvasta päättäen he olivat saman kokoiset ja Matti näytti passia varten otettuja van liian suuri." Varoittaessaan ihmissuvun uhkaavasta rappeutumisesta vaa*' Muller: Meidän on selvitettävä kaiken ato-mitutkimuksen laatu ja vaikutukset, ennen kuin se on liian myöhäistä. Sillä se voi merkitä koko ihmiskunnan kuolemaa! iNobelin palkinnon saajan esittämään varoitukseen voitiin ydinfyysikkojen konferenssissa Genevessä antaa vain naurettava vastaus, jonka eräs Amerikan atomienergiakomission johtavista tutkijoista muotoili tällaiseksi: '*Me joudumme tässä vaarantamaan jotakin. 'Mutta koko elämähän on vaarantamista." Eikö kuullosta siltä, kuin olisi puhe jostakin muusta eikä suinkaan lastemme Ja kaikkien tulevien sukupolvien elämästä! ^ D. I. Z. Kilpakirjoitus — Kirj. Ville Vesa valokuvia. Johnson tarkasti valokuvia ja tuumi, että pojat kj^^llä menevät kaksosista, joten ei tarvitse ostaa kuin puolitoista -»pilettiä, joten siinä säästyi noin 40 dollaria. Ainoa haitta oli se, että Ruotsissa piti maksaa toisesta pojasta erikseen rautatiekyyti. 'Se tietenkin johtui konduktöörin hävyttömyydestä, mutta minkäpä sille voi. Mutta vielä tämänkin selityksen jälkeen meidän on palattava takaisin Suomeen. Kun oli sota-aika, oli siihä lähtö hommassa jos minkälaisia esteitä. 'Mutta vihdoin viimein (Matin perhe sai kaikki paperit kuntoon. Se tapahtui Juhannusaattona, samana päivänä kuin Matti kolnie vuotta sitten. Oli tietenkin sattuma, että näin kävi. Hekin matkustivat ensin Helsinkiin ja viettivät siellä muutaman päivän sukulaisten luona. Sodan tähden ei Hangon kautta matkustettu ölleHkaan, vaan kaikki matkustus ulkomaille tapahtui Haaparannan ja Tornion kautta. Matkustaminenkin oli silloin vaikeaa, sillä junat olivat tupaten täynnä. Elman olikin pidettävä pojat sylissään, sillä muuten heidän olisi pitänyt seisoa penkkien välissä. 'Asiaa pahensi vielä se, kun Venäjä ja Saksa siihen aikaan vaihtoivat haavoittuneita sotavankeja ja paljon kädettömiä jä jalattomia oli siellä muiden matkustajain joukossa. Monella heistä täytyi vielä olla hoitaja matkassaan. Samanlainen ahdinko vallitsi Ruot-sinkin junissa, matkustajat joutuivat olemaan kuin sardiinit kannussa. Kun ilmakin oli hyvin lämmin, tuotti matkustaminen paljon kärsimyksiä. Mitään suurempaa ei kuitenkaan sattunut, pahin oli tuo konduktöörin hävyttömyys. Siinä sai melkein käsin puhua, ennenkuin asia tuli selväksi. Oslossa pojat sotkeutuivat ihmisjoukkoon niin, että joutuivat itkien etsimään äitiä, samoin kuin tämäkin heitä. Viimein poliisi talutti pojat asemalle, mistä äiti heidät löysi. Asemalla vallitsi hirveä tungos ja pojat olivat siksi eksyneet. Laivamatka Atlannin yli oli paljon mukavampi, kun laivassa oli runsaasti likkumatilaa, melko mukava hytti ja ruokakin tyydyttävä. Siellä annettiin pojille, kuten kaikille muillekin lapsille, vielä illallisen j ä i k i n kaurapuuroa ja leivoksia. Ilmatkin olivat hyvät, joten voi viettää vaikka koko päivät kannella. . Matti oli saanut tiedon viranomaisilta milloin hänen perheensä saapuu ja missä junassa he tulevat. Matti päätti yllättä Elman ja pojat menemällä vastaan jo edelliselle asemalle. Juna saapui vasta puoliyön aikoina sille asemalle mihin heidän piti jäädä. Jo vaunun ikkunasta näki Matti missä vaunussa hänen perheensä oli, sillä tämä sattui istumaan aseman puoleisella sivulla vaunua ja aivan ikkunan vieressä. — Haloo, Elma! — Sinäkö se olet. . . ja hypähtäen seisaalleen kiersi Elma kätensä Matin kaulaan. —Tuo varmaankin on isä, koska äiti sitä niin suutelee, sanoi vanhempi poika nuoremmalle. — Niin, minä olen isä. Ettepä pojat taida muistaa. Pistiikää nyt kättä isän kanssa. Pojat katselivat tutkivasti isää, joka siihen niin äkkiä ilmestyi ja isä tarjoaa pojille makeisia, joita hän oli varannut taskuunsa Amerikan tulijaisiksi. Käyttäkää hyväksenne ja tarjotkaa toisillekin, hän sanoi. Matkaväsymys oli -nyt - kuin -pois* - pyyhkäisty jo pojatkin virkistyivät saatuaan makeisia. Pian sitten oltiinkin matkan päässä. iMatin tuloa ja vieraita odotettiin ruokatalossa, missä Matti asui. Siellä oli kahvipannu pidetty lämpimänä. Kun oli juotu kahvit, niin pian sitten nuoremmat Elorannat nukahtivat, mutta vanhempi väki jäi vielä pitkäksi aikaa juttelemaan Suomen kuulumisista. URHEILIJAIN OMA PALSTA Tuo yhdessä eletty aika kaikkine muistoineen myllersi Elorannan mielessä monet kerrat alusta loppuun. Niin kuin näytti, oli Elma tullut siihen pisteeseen, joka meille kaikille tulee yhtä varmasti kuin aurinko nousee ja laskee. Luonnon laki on se, joka määrää elämän kulun, toisille lyhyemmän, toisille pitemmän, riippuen useinkin olosuhteista. Vain harvat ihmiset elävät luonnolliseen vanhuuden ikään asti, sillä ihmiskuntaa rasittavat monenlaiset taudit, tapaturmat ja sodat vaativat uhrinsa. Varsinkin sodat vievät miljoonittain ihmisiä ennenaikaiseen hautaati. " Ihmeellistä, että tuo kaikki tuli Matin mieleen sekavana vyyhtenä. Onhan ihmisen elämä kuin silmänräpäys iankaikkisuuteen verrattuna. Ihmisen elämä on lyhyt, vaikka Ivn eläisi sen täyteen mittaan asti. Mutta sielu? Eihän se kuole kuolemassa, niin väitetään. Mutta mikä on sitten sielu? Se ei ole ruumiin osa, joten sen täytyy olla ruumiin ja hengen yhdistelmä, näkymätön mutta kuitenkin olemassa oleva. Se sielu syntyy silloin kun ihminenkin ja kuolee ihmisen mukana. Sellainen on terveen järjen käsitys sielun olemassaolosta. Miksi nämä asiat tulivat nyt Elorannan mieleen? Si£si, että niistä oli paljon keskusteltu Elman kanssa. Niin monasti hän oli sanonut, ettei hänen haudalleen saa tuoda pappia. Hän oli elänyt elämänsä rehellisesti, eikä siksi halua, että pappi kiittäisi tai moittisi häntä .kuolemansa jälkeen. Mutta toista on, jos joku muu haluaa sanoa jonkin sanan hänen muistolleen,. kun hän on mennyt sinne josta ei ole paluuta. On tullut aamu. Loppumattomalta tuntunut yö on muuttunut aamun sarastukseksi. Elman silmät avautuvat ja niissä on etsivä katse. — Eikö lapset ole täällä? Näin juuri heidät, Pätsin, Billin ja Bobbin. — Eivät he ole vielä saapuneet, mutta ovat jo tulossa. Olen ilmoittanut heille, että et voi hyvin. — Ei minua vaivaa mikään erikoisesti, en tunne mitään kipua. . .Olen kaiketi nähnyt unta. Niitä lapsia minä kaipaan.'. . Pitkän ajan pysyi Elman ajatuskyky selvänä. Tohtorin käytyä antamassa ruiskeen, alkoi Elma taas mennä sekaisin. Hengitys käy epätasaiseksi, joka viittaa siihen^ että loppu on lähestymässä. Puolen päivän tienoissa siirretään Elma sairaalaan. Juuri sairaalaan päästessä hän ikäänkuin herää ja sanoo: — Kyllä nyt on lämmin. Nämä sanat jäivätkin hänen viimeisikseen, sillä sen jälkeen hän ei enää tullut tajuihinsa. Seuraavana päivänä, vähän jälkeen puolenpäivän Elma aivan äkkiä avaa silmänsä ja katsoo Mattia suoraan silmiin. . . Se katse kestää vain hetkfsen. Hengitys käy harvemmaksi ja harvam-maksi ja sitten kuuluu korahdiis. . . Elman elämänlanka on katkenut. Se tapahtui perjantaina, heinäkuun 9 pnä 1948, kello 1.30 jälkeen puolen päivän. Nyt seurasi kiireinen hautajaisten valmistelu. Hautaantoimittaja ei voinut lykätä hautausta maanantaita kauemmaksi lämpimän sään takia, joten aikaa ei ollut paljon hautajaisten järjestämistä varten. Työmieskin oli jö silloin painettu ja lauantaina se- ei KUTS ON JO KUNNOSSA Kesäkuun 12 pnä Kööpenhaminassa pidetyissä kansainvälisissä kilpailuissa juoksi neuvostoliittolainen maailmanennätysmies Vladimir Kuts 3,000 iriet-rillä loistoajan 8.03,0. Tanskan olym-piatoivo Gunnar Nielsen oli pakoitettu jäämään jo puolimatkassa ja tyytymään aikaan 8.12,6. Samoissa kilpailuissa Krivonosov heitti moukaria 63.96 ja Grigalka kiekkoa 53.45. SUOMEN K U U L A B N ^ T YS Reijo Koivisto näyttää ottaneen tavakseen parantaa Suomen kuulantyön-töennätystä joka toisissa kilpailuissa. Hän on tänä vuonna parantanut sitä kolme eri kertaa ja viimeksi kesäkuun 13 pnä Turun kansainvälisissä hän työnsi tuloksen 16.54. Samoissa kilpailuissa Nummelin työnsi tasan 16 metriä, ollen hän Koiviston ja Bärlundin ohella ainoa 16 metriin ulottunut suomalainen. Bärlundin nimissä ollut Suomen ennätys oh 16.23. KOVA KILPAILU Turun kilpailuissa kesäkuun 13 pnä kävivät Olavi Rinteenpää ja Neuvostoliiton iRzishin ankaran kamppailun 3,000 metrin estejuoksussa, johtaen vuorotellen. Ratkaisu tapahtui viimeisen suoran puolivälissä, jolloin Rinteenpää kiri edelle ja voitti kesän kärkituloksella 8.49,8, Rzshinin saadessa ajan 8.50,2. » » • • V A A R ^ L I N E N MIES Turun kansainvälisissä voitti Itä- Saksan Herrman 5,000 metriä loistavalla ajalla 14.08,0, osoittaen olevansa vaarallinen mies tällä matkalla ensi syksyn olympialaisissa. Neuvostoliiton Anufrijev johti suurimman osan matkasta, mutta ei pystynyt loppumatkalla seuraamaan Herrmania ja jäi toiseksi tuloksella 14.15,4. * • * PORRASS-ALMI VEDOSSA Kuusankoskella kesäkuun 13 pnä pidetyissä kansallisissa yleisurheilukilpailuissa saavutti V. Porrassalmi kunnioittavan tuloksen pituushypyssä, iiun hänen paras hyppynsä kantoi 7.52, joka on Suomen kärkitulos tänä vuonna. Lindroos heitti kiekkoa 50.50 ja Koskelainen juoksi 400 m. aidat 54,7, * * * AUSTR.ALIA JA KULTA Australian sanomalehtimiesten olympiakomitean jäsen Ernest Paltz, joka on vierailemassa Suomessa, selitti olympialaisista muodostuvan nyt suurimmat kuin koskaan ennen. Ilmoittautuneita on nyt 73 maata, siis neljä enemmän kuin osallistui Helsingin kisoihin. Australialaiset arvelevat, että heillä on mahdollisuudet kaapata kokonaista 7 kultamitalia. Saapa nähdä josko arviot pitävät kutiaan. RATSASTUSKISAT Ratsastusolympialaisten kenttäratsastuksen voitti Ruotsin Petrus Kasten-man 66,57 virhepisteellä. Länsi-Saksaa Lutko-Weathues oh toinen 84.87 pisteellä. Pronssin sai Englannin VVeldon 85,48 pisteellä. Joukkuevoiton peri Englanti, Saksa oh toinen ja Canada kolmas. ilmestynyt. Sähkösanoma, joka lähetettiin vanhemmalle pojalle, ei mennyt perille ja pelättiin ettei hän ehdi Montanan valtiosta maanantaihin mennessä. Heille saatiin kuitenkin puhelimella tieto ja he lupasivat lähteä heti matkalle, Noin tuntia ennen hautajaismenojen alkamista he saapuivat perille. Matka ei sivu 8 LauanlaSnau kesäkuun 23 paivanä« 1956 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-06-23-08
