1948-10-09-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
•Te väitätte'', alkoi varakreivi jälleen
puhua hitaasti ja rauhallisesti, 'että
olette hävittänyt kirjeen?"
Rourke täytti piippuaan,
•Minä väitin, ettei kirjettä ole", vastasi
hän. /'Kas niin, poikaseni", jatkoi
hän hieman muuttaen äänensävyään,
"älkää yrittäkö peloitella minua enää
kauemmin, vaan pankaa pois revolveri.
Minä joka tapauksessa tiedän, että
te ette aio ampua, sillä jos sen teette,
jää teiltä ainaiseksi saamatta selitys,
joka hankkisi teille palkinnon — edellyttäen
nimittäin että te joko oikeudella
tai vääryydellä — luultavasti vääryydellä
— saatte haltuunne jalokiven."
Hän riipaisi tulta tulitikulla ja sytytti
piippunsa.
•Se on viimeinen sanani asia^^", sanoi
hän epäselvästi, veti pari aimo haikua
ja silmäili paria savupilven läpi..
Revolveri vapisi varakreivin kädessä;
hän oli kuolonkalpea raivosta ja
laskelmiensa pettämisestä, mutta kuitenkin
vaikutelmille altis. Glynn kumartui
hänen puoleensa ja kuiskasi
joitakin sanoja hänen- korvaansa, ja
(myöntyvästi nyökäten pani hän pois
revolverin. Jalosi&uinen ^nr Bertie
kuiskaili yhä neuvojaan, kunnes Rourke
huomasi, että hänet hetkeksi oli u-nohdettu.
Salamannopeasti kumartui
hän eteenpäin, otti aseen ja heitti sen
ikkunasta ulos. ,
Glynn hätkähti ja kirosi ja vei kätensä
taskuun, mutta Rourke heittäytyi
hänen päälleen. Toinen revolveri lensi
ulos ikkunasta, ja englantilainen makasi
sätkytellen varakreivin polvilla.
Silmittömästi raivoissaan hypähtivät
he pystyyn hyökätäkseen irlantilaisen
kimppuun. Mutta hänen hävyttömyytensä
lienee pidättänyt heitä, silFä
hänbli asettunut jälleen paikalleen niin
rauhallisesti, kun ei mitään olisi tapahtunut,
ja poltti tyynesti piippuaan. Kun
he empien tuijottivat häneen, otti hän
piipun suustaan ja viittasi sillä huolettomasti.
•Jstttkaa alas ja olkaa rauhalliset,
rakkaat ystäväi^i", sanor-hän. "Minähän
sanoin, etten löisi teitä ennenkuin
te hyökkäisitte kimppuuni, ja olen täsmällisesti
pitänyt sanani. Olen vain
loitontanut revolverit, jotka olisivat
voineet häiritä meidän rauhaamme, ja
otan teidät molemmat todistajiksi, ettei
kumpikaan teistä ole käfsinyt pienintäkään
vahinkoa. Istuutukaa njrt kuten
kiltit pojat ainakin. "Tilanne on muuttumaton,
sillä erotuksella vain, että olen
passittanut kiusauksen pois käden u-lottuvilta."
Kun he jCdelleen epäröivät, ollen
nähtävästi eri mieltä, antoi Rourke heidän
ymmärtää syyn hänen rauhallisen
asenteeseensa.
•"Pyydän saada huomauttaa", sanoi
hän. 'että jätitte omat revolverini tähän
jalkojeni juureen, kun äsken niin
rakastcttavasti pengoitte minun lau-ku^^
ani. Muistakaa, että minä en ole
ko-kenut niihin, mutta muistakaa myöskin,
että minä en aio sietää mitään tyhmyyksiä.
Jos liikahdettckin hyökätäk-senne
kimppuuni, niin — no niin. sitä
parempi. !Miilta te olette molemmat
j:ir\eviä poikia, kestäkää tyynesti tap-
])io. Kas niin: meillä on cdoss;imnie
]>itk;i matka, toivon, että atitatte minua
kuUniamaan «aikaa miellyttävällä ru-patifluUa*',
ja hän iski leikkis^isti silmää
nolatuy^^ varakreiville. "Dlonpa melkein
unohtama, initii tavallinen kohteliaisuus
vaatii. Anteeksi, mutta — mutta
toivon, otlä neniinne on jo paranema
^s.i?"'
(Jatkuu.)
M O M K X .SITRIX kai.iia on Kalvoi.',
-a. S<^ on tasavartinen hirsimäinen
puu. jonka liipimitta vS metrin korkeudella
on?Osm. ja tyvestä 150 sm. (lähes
5 jalkaa). Pituus 15 metriä.
Kunnia päivänsankarille
Naisten ikä on joskus suuri arvoitus
ja salaisuus, mutta sattuu se joskus
niin miestenkin ikään nähden. Etenkin
kun henkilön ulkonäkö pettää yleisön.
Suomalaisten edistysmielisten työläisten
ja farmarienkin keskuudessa on erä$
sellainen mieshenkilö; jonka ikää on vähän
vaikea arvioida. Hän on uurastanut
ei ainoastaan suomalaisten, vaan monen
kansallisuuden keskuudessa tehden
valistus- ja järjestämistyötä 35 pitkää
vuotta, etenkin Port Arthuirin ympäristöllä.
Hän on todella veteraani veteraanien
joukossa, ja hän täyttää lokakuun
12 pnä 52 vuotta. Lukija voi^o
arvatakin, että hän on A. T . Hill (.\r-.
mas, kuten suortialaiset sanovat ja Tom
englanninkielisille).
Armas on aloittanut toimintansa yh-tyTTiällä
sosialidemokraattiseen puolueeseen
1913 Fort Francesissa, jossa hänen
kotinsa on ja jossa hänen vanha
äitinsä vieräkin asuu yksin maatilallaan.
Armas on sitten 1917 tullut Port Arthuriin
ja alkanut toimintansa, toimien
eturjvissä työläisten ja farmarien keskuudessa.
Useat voivat muistaa, kun
hän polkupyödällä ajeli farmiseudulla
kirjallisuutta kaupitellen ja järjestäen
samalla. Armas myös on joutunut toimintansa
johdosta palvelemaan rangaistusta,
ensin Kingstonissa noin kaksi ja
puoli vuotta ja sitten Don-vankilassa'
Torontossa viimeisen sodan aikana. 'Hän
on uhrannut elämänsä yhteisten asiaim-m^
eteen. Nykyään hän on saha-,>puutavara-
ja metsätyöläisten union orga-niseöraaja
Thunder Bayn piirissä, mutta
kerkiää ottaa osaa kaikenlaiseen edis-tysmielisten
työläisten toimintaan. Häi
j y l l ä on myös aikuinen tytär, Jane, joka
asuu Sudburyssa.
Siis toivomme onnea ja menestystä
Armakselle hänen syntymäpäivänsä
kunniaksi. Ppysyköön hän aina yhtä
nuorena.
Happy birthday, Tom! '
TAIMI.
Kaunis kiitos
Ei mikään ole kauniimman kiitoksen
arvoinen kuin se, että Vancouverin toverit
kävivät täällä toisella puolen rajan,
aina Portlandissa asti, vierailemassa
näytelmäkappaleen "Kaltainen risti"
kanssa. Täällä on elämä monessa
paikassa sellaista nukkumista, että aivan
virkist\y kun saa nähdä että jossakin
on vielä voimaa ja uskallusta lähteä
pitkälle matkalle virkistämään toisen
maan työläisiä. Siitä olemme niin kiitollisia
että ruusukaupungin (Portlan-din)
kauneimmat kukkaset teille pitäisi
lähettää. — Teillä on hyviä laulajia
ja muita esiintyjiä, hauskojen sekä surullisten
osien esittäjiä, kuten iloksemme
huomasimme.
Portlandis.^a on hyvä haali, jossa voi
toimia kaikella lailla. Samaten on .\s-toriassa.
jossa toimitaankin, esiteliiän
n.äytelmiiikin. Silloin me aina tapaamme
sinne mennä tiiältii Kalaniasta^kin,
vaikka onkin matkaa 75 mailia. Kannattaa
mennii kai-oi.iaan ja antamaan
kannatuksensa niille, jotka toimivat
työläi.'ten iloksi.
Toivomme että te \'anrouverin taiteilijatoverit
tulisitte vielä loistekin
meitä virkistämiiiin. sillii käynnistänne
jäi meille unohtumattomat muistot.
Jatkuvaa innostusta ja kaikkea hvvää
teille!
S. P.
Kesän muistot
Meillä kaikilla on joitakin mielenkiintoisia
muistoja menneistä ajoista,
toisilla ikäviä, toisilla hauskoja, iloisia,
mieltälämmittäviä, ehkä vuoroin molempia.
Niin ainakin oninulla. Me u-seimmat,
uskon, haluttaisiin tuoda julki
näitä muistoja kanssaihmisillemme ja
toisilta se käy kuin virran juoksu, että
n i i t ä on oikein ikävä kun ne loppuvat
ikäänkuin kesken, ja sitten meitä on
suuri osa jotka emme saa menneitä tosiasioita
tuoduksi julki juuri mitenkään,
vaikka ne ovat kuinka tuoreita ja selvästi
muistissa. Minä olen yksi niitä
kovapäisiä. Yritän kuitenkin lähteä
keväästä alkaen.
Hyvissä ajoin yritin saada talousapulaista
kevätkiireiden ajaksi, vaan
kaikista hyvistä lupauksista ja toiveista
huolimatta en saanut. Se lisäsi minulle
paljon työni ohella sitä mikä saa jäädä
kertomatta. Minun oli kuitenkin varustauduttava
sika varalta että voin
heinäkuun alussa ottaa kesävieraita vas-
• taan naurussa suin ja toivorikkain mielin,
koska se oli minun harvestiaikani,
sillä heidän taskuissaan on nyt minun
dollarini, koska viimeisenkin entisen
heiltä saamani kolikon olin kiinnittänyt
juuri uuteen vaunuun, jonka myöskin
oli osallistuttava ^vieraitteni palveluun.
Sitten oli pidettävä huoli että
kaikki mahdollinen saadaan ja on kotona
kasvatettua ja tuotettua. Kyllä siinä
piti yhdet hihat heilua ja lahkeet
myös. Piti olla kuoköt ja haravat, naulat
ja vasara, lyhty ja saha, vesiämpäri
ja hyönteismyrkyt aina mukana, ettei
aika kulu turhaa kävellessä.
Oli mitä oli, kaikki kävi päinsä. Mutta
tuo loppumattomalta tuntuva kuivuus
oli suurin kiusa, sillä vettä piti
kantaa juurikasvi- ja vihannesmaalle
niin että järvessäkin oli iltapäivällä vesi
paljon alempana.
Kaikki olin voittanut. Kesäkuun
viimeisen päivän iltana tuli ensimmäiset
vieraat ja sitä tehden heinäkuun .lopulle
saakka. Heitä oli perheitä, yksinäisiä,
koululaisia, leskiä. Siis monelta elämän
alalta. ' KylFä siinä piti kaikki allinsa
kaivella esille, sillä kaikki oli koetettava
palvella tyydyttävästi, koska, kuten
'sanottu, heidän taskuistaan vuoti mi-,
nulle ne kaikki tekevät ja sitä ei sopinut
jättää hetkeksikään unohduksiin.
Ottaen huomioon että me ihmiset emme
ole läheskään kaikki laitetut samoilla
mitoilla tähän maailmaan, heitä kaikkia
palvella tyydyttävästi ei ole niinkään
helppo kuin luulee — ruoka-, a-sunto-
olot, ajankulukki. Ruoka oli yksinkertaista,
mutta kaikki sanoivat lihoneensa
liikaa, varsinkin naiset, joiden
pitäisi olla solakoita (jota he kaikki
eivät ole). Puntari.ssa käytiin joka
aamu ja ilta. Asunnoista tultiin jotenkin
juttuun ja ajankulukkia oli niin
paljon että niihinkään- ei tahtonut riittää
aikaa tarpeeksi. l'itiin. otettiin auringonkylpyjä,
retkeiltiin, mentiin johonkin
hetkeksi piknikkiin, ja kaikkina
kimpöisip.ii päivinä joku alkoi vcsiso-
(ian. j(v>(a ei tahtonut tulla loppua ennenkuin
joku oli j'irve>sä hukkua tai
tukehtua.
Ajatelkaa, minä kun olen hid.as kU-
-sitläiniiiin missä mennään. Yhtenä,
kylmäriii päivänä koko sakki oli tuumannut,
että nyt on käytä vii kaupungissa
ostamassa vesipistooleja ja niin
tninä pahaa aavistamatta kävin scvin
sarviin ja lähdin 40 mailin taipalelle.
Yksi le.ski. joka hyvin kiele.stä tuli toimeen,
laiteltiin kanssani asialle. Hän
oli oikein salaperäinen koko reisim ja
lopulla olin jo menettää m\e\e
ni, kun hän jo vihjaili salaisesi
ta. ^En ollenkaan aavistanut n
tarkoitetaan, mutta minua kov:
mitti jahtaisin jo ajatuksissa]
häntä hyvin lähellä, koska erää
kassa oli'vähällä ettei tie oUv
hettu väärään paikkaan.
Kesti monta päivää sen jäi]
neukuin tuli länuxiintä ilmaa
kuulin salaisesta aseesta, x
tuolta nuorelta, vielä elämää ti
levältä leskeltä. Enkä ymmärt
siperää, mutta omalla tavallan
sin Ui arvailin tuota asejuttua
köä. Ja koska meidän ask;
sattuivat pois toisten läänäolosi
kerran jo aivan halata tuota
ihmistä, enkä muista vaikka
pölkylle vietäisiin löikö hän t
ko, mutta kun selvisin ei misti
tanut verta, en tuntenut luuvik
kuullut mitään ankaroita ui
paitsi tuosta aseesta maininta
minulle aivan unettoman yön.
olisi nukkunut yksin, en olisi
poissa hänen huoneestaan, oli:
nyt vaikka kaarittamaan korv
tillikan päälle jonka olisin kek
nen- antaneen silloin kun mini
jaksanut muistaa mitä olen te
mitä on tapahtunut. On se
kumma, vaikka väkijuomia en
paakaan Ucftittinut, että pääni
pyörii ympäri ajatellessa sitä.
nä koetuksella minä aivan
myöten seuraavan päivän puo
le saakka. Päivällisen päälk
sesti otettiin pieni uninaukku.
edellä menneen johdosta niin
että heti kun oikaisin itseni r
heräsin siihen, kun minua ja
käsistä vedettiin pitkin perma
pääni vain jossakin mutkapail
lahti johonkin nurkkaan tai
leen. (Tällä kertaa olin ainoz
puoli sakissa.) Ja niin jaloi
vedettiin järveä kohti. Ilma
mennyt iltapäiväksi ja siis sota
nut. Järveen minua ei kyl
mutta nyt olivat ne salaiset
minnassa, ne vesipistoolit ja tu
ran kippoja ja nappoja. Kyl
marsin mitä sala-aseilla tar
Kyllä olin märkä, mutta ka
toisetkin, en ole pahoillani
Kukaan ei lopputilissä sanonu
tenä päivänä ei saatu iltapa
eikä illallista. Joku taisi kas
•kuivat housunsa yövuoteella
paljon siitä oli lystiä iälkeenk
Elämä meni kaikin puolin
leätä latua. Kaikilla piisasi
syyttä ja lystiä riitti, paitsi
sairasti aka-ajottain, mutta
säästä sairaitakaan.
* Dollarit virtasi minulle, S'
määräni keväällä. Mutta tä
en ymmärrä mitenkä se pää
leski rupesi minua niin kov:
ruttamaan, vaikka ci kai 1^
purrut eikä lyönyt t "<ä to
taakseni, siitä josko n; lä h
sinkaan. En ainakaan : •-i-^
tanut, vanha äijän käpi^>^^
ta, ja sitä hän ei o l i - i var:
nut vaikka minii o k - i n sin
tien ntutkassa ^an.)nut^
niin ajan päin kallio:.i'
Yleensä oli ,^tiurin j ' - '•
kylmää jaVitui^ta. M^Sr .v
ti aina jä sitä on ilian . -
eläisin kauankin.
.\iin. ke.siivieraat i'
vieneet kesiin mmr. • '• •
muistot ja dolbrlt v.in M
\'iinieiset vieraat lahtiv.i: \
lus.sa kotiaan.
Tuhannet länipiniäi k ' -"
kcilleni. Kaikki a^eet <'\y-ra.
sloinut. Tervetuloa V I MI
nä. Samat ehdot, s.inia k^I'
le. JVdjon lui).>an p'r'
Vaan jos tuo nuori le.^ki
SIVU 6 L A U A N T A I N A , L O K A K U U N 9 P Ä I V A N A , 1943
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 9, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-10-09 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki481009 |
Description
| Title | 1948-10-09-06 |
| OCR text | •Te väitätte'', alkoi varakreivi jälleen puhua hitaasti ja rauhallisesti, 'että olette hävittänyt kirjeen?" Rourke täytti piippuaan, •Minä väitin, ettei kirjettä ole", vastasi hän. /'Kas niin, poikaseni", jatkoi hän hieman muuttaen äänensävyään, "älkää yrittäkö peloitella minua enää kauemmin, vaan pankaa pois revolveri. Minä joka tapauksessa tiedän, että te ette aio ampua, sillä jos sen teette, jää teiltä ainaiseksi saamatta selitys, joka hankkisi teille palkinnon — edellyttäen nimittäin että te joko oikeudella tai vääryydellä — luultavasti vääryydellä — saatte haltuunne jalokiven." Hän riipaisi tulta tulitikulla ja sytytti piippunsa. •Se on viimeinen sanani asia^^", sanoi hän epäselvästi, veti pari aimo haikua ja silmäili paria savupilven läpi.. Revolveri vapisi varakreivin kädessä; hän oli kuolonkalpea raivosta ja laskelmiensa pettämisestä, mutta kuitenkin vaikutelmille altis. Glynn kumartui hänen puoleensa ja kuiskasi joitakin sanoja hänen- korvaansa, ja (myöntyvästi nyökäten pani hän pois revolverin. Jalosi&uinen ^nr Bertie kuiskaili yhä neuvojaan, kunnes Rourke huomasi, että hänet hetkeksi oli u-nohdettu. Salamannopeasti kumartui hän eteenpäin, otti aseen ja heitti sen ikkunasta ulos. , Glynn hätkähti ja kirosi ja vei kätensä taskuun, mutta Rourke heittäytyi hänen päälleen. Toinen revolveri lensi ulos ikkunasta, ja englantilainen makasi sätkytellen varakreivin polvilla. Silmittömästi raivoissaan hypähtivät he pystyyn hyökätäkseen irlantilaisen kimppuun. Mutta hänen hävyttömyytensä lienee pidättänyt heitä, silFä hänbli asettunut jälleen paikalleen niin rauhallisesti, kun ei mitään olisi tapahtunut, ja poltti tyynesti piippuaan. Kun he empien tuijottivat häneen, otti hän piipun suustaan ja viittasi sillä huolettomasti. •Jstttkaa alas ja olkaa rauhalliset, rakkaat ystäväi^i", sanor-hän. "Minähän sanoin, etten löisi teitä ennenkuin te hyökkäisitte kimppuuni, ja olen täsmällisesti pitänyt sanani. Olen vain loitontanut revolverit, jotka olisivat voineet häiritä meidän rauhaamme, ja otan teidät molemmat todistajiksi, ettei kumpikaan teistä ole käfsinyt pienintäkään vahinkoa. Istuutukaa njrt kuten kiltit pojat ainakin. "Tilanne on muuttumaton, sillä erotuksella vain, että olen passittanut kiusauksen pois käden u-lottuvilta." Kun he jCdelleen epäröivät, ollen nähtävästi eri mieltä, antoi Rourke heidän ymmärtää syyn hänen rauhallisen asenteeseensa. •"Pyydän saada huomauttaa", sanoi hän. 'että jätitte omat revolverini tähän jalkojeni juureen, kun äsken niin rakastcttavasti pengoitte minun lau-ku^^ ani. Muistakaa, että minä en ole ko-kenut niihin, mutta muistakaa myöskin, että minä en aio sietää mitään tyhmyyksiä. Jos liikahdettckin hyökätäk-senne kimppuuni, niin — no niin. sitä parempi. !Miilta te olette molemmat j:ir\eviä poikia, kestäkää tyynesti tap- ])io. Kas niin: meillä on cdoss;imnie ]>itk;i matka, toivon, että atitatte minua kuUniamaan «aikaa miellyttävällä ru-patifluUa*', ja hän iski leikkis^isti silmää nolatuy^^ varakreiville. "Dlonpa melkein unohtama, initii tavallinen kohteliaisuus vaatii. Anteeksi, mutta — mutta toivon, otlä neniinne on jo paranema ^s.i?"' (Jatkuu.) M O M K X .SITRIX kai.iia on Kalvoi.', -a. S<^ on tasavartinen hirsimäinen puu. jonka liipimitta vS metrin korkeudella on?Osm. ja tyvestä 150 sm. (lähes 5 jalkaa). Pituus 15 metriä. Kunnia päivänsankarille Naisten ikä on joskus suuri arvoitus ja salaisuus, mutta sattuu se joskus niin miestenkin ikään nähden. Etenkin kun henkilön ulkonäkö pettää yleisön. Suomalaisten edistysmielisten työläisten ja farmarienkin keskuudessa on erä$ sellainen mieshenkilö; jonka ikää on vähän vaikea arvioida. Hän on uurastanut ei ainoastaan suomalaisten, vaan monen kansallisuuden keskuudessa tehden valistus- ja järjestämistyötä 35 pitkää vuotta, etenkin Port Arthuirin ympäristöllä. Hän on todella veteraani veteraanien joukossa, ja hän täyttää lokakuun 12 pnä 52 vuotta. Lukija voi^o arvatakin, että hän on A. T . Hill (.\r-. mas, kuten suortialaiset sanovat ja Tom englanninkielisille). Armas on aloittanut toimintansa yh-tyTTiällä sosialidemokraattiseen puolueeseen 1913 Fort Francesissa, jossa hänen kotinsa on ja jossa hänen vanha äitinsä vieräkin asuu yksin maatilallaan. Armas on sitten 1917 tullut Port Arthuriin ja alkanut toimintansa, toimien eturjvissä työläisten ja farmarien keskuudessa. Useat voivat muistaa, kun hän polkupyödällä ajeli farmiseudulla kirjallisuutta kaupitellen ja järjestäen samalla. Armas myös on joutunut toimintansa johdosta palvelemaan rangaistusta, ensin Kingstonissa noin kaksi ja puoli vuotta ja sitten Don-vankilassa' Torontossa viimeisen sodan aikana. 'Hän on uhrannut elämänsä yhteisten asiaim-m^ eteen. Nykyään hän on saha-,>puutavara- ja metsätyöläisten union orga-niseöraaja Thunder Bayn piirissä, mutta kerkiää ottaa osaa kaikenlaiseen edis-tysmielisten työläisten toimintaan. Häi j y l l ä on myös aikuinen tytär, Jane, joka asuu Sudburyssa. Siis toivomme onnea ja menestystä Armakselle hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Ppysyköön hän aina yhtä nuorena. Happy birthday, Tom! ' TAIMI. Kaunis kiitos Ei mikään ole kauniimman kiitoksen arvoinen kuin se, että Vancouverin toverit kävivät täällä toisella puolen rajan, aina Portlandissa asti, vierailemassa näytelmäkappaleen "Kaltainen risti" kanssa. Täällä on elämä monessa paikassa sellaista nukkumista, että aivan virkist\y kun saa nähdä että jossakin on vielä voimaa ja uskallusta lähteä pitkälle matkalle virkistämään toisen maan työläisiä. Siitä olemme niin kiitollisia että ruusukaupungin (Portlan-din) kauneimmat kukkaset teille pitäisi lähettää. — Teillä on hyviä laulajia ja muita esiintyjiä, hauskojen sekä surullisten osien esittäjiä, kuten iloksemme huomasimme. Portlandis.^a on hyvä haali, jossa voi toimia kaikella lailla. Samaten on .\s-toriassa. jossa toimitaankin, esiteliiän n.äytelmiiikin. Silloin me aina tapaamme sinne mennä tiiältii Kalaniasta^kin, vaikka onkin matkaa 75 mailia. Kannattaa mennii kai-oi.iaan ja antamaan kannatuksensa niille, jotka toimivat työläi.'ten iloksi. Toivomme että te \'anrouverin taiteilijatoverit tulisitte vielä loistekin meitä virkistämiiiin. sillii käynnistänne jäi meille unohtumattomat muistot. Jatkuvaa innostusta ja kaikkea hvvää teille! S. P. Kesän muistot Meillä kaikilla on joitakin mielenkiintoisia muistoja menneistä ajoista, toisilla ikäviä, toisilla hauskoja, iloisia, mieltälämmittäviä, ehkä vuoroin molempia. Niin ainakin oninulla. Me u-seimmat, uskon, haluttaisiin tuoda julki näitä muistoja kanssaihmisillemme ja toisilta se käy kuin virran juoksu, että n i i t ä on oikein ikävä kun ne loppuvat ikäänkuin kesken, ja sitten meitä on suuri osa jotka emme saa menneitä tosiasioita tuoduksi julki juuri mitenkään, vaikka ne ovat kuinka tuoreita ja selvästi muistissa. Minä olen yksi niitä kovapäisiä. Yritän kuitenkin lähteä keväästä alkaen. Hyvissä ajoin yritin saada talousapulaista kevätkiireiden ajaksi, vaan kaikista hyvistä lupauksista ja toiveista huolimatta en saanut. Se lisäsi minulle paljon työni ohella sitä mikä saa jäädä kertomatta. Minun oli kuitenkin varustauduttava sika varalta että voin heinäkuun alussa ottaa kesävieraita vas- • taan naurussa suin ja toivorikkain mielin, koska se oli minun harvestiaikani, sillä heidän taskuissaan on nyt minun dollarini, koska viimeisenkin entisen heiltä saamani kolikon olin kiinnittänyt juuri uuteen vaunuun, jonka myöskin oli osallistuttava ^vieraitteni palveluun. Sitten oli pidettävä huoli että kaikki mahdollinen saadaan ja on kotona kasvatettua ja tuotettua. Kyllä siinä piti yhdet hihat heilua ja lahkeet myös. Piti olla kuoköt ja haravat, naulat ja vasara, lyhty ja saha, vesiämpäri ja hyönteismyrkyt aina mukana, ettei aika kulu turhaa kävellessä. Oli mitä oli, kaikki kävi päinsä. Mutta tuo loppumattomalta tuntuva kuivuus oli suurin kiusa, sillä vettä piti kantaa juurikasvi- ja vihannesmaalle niin että järvessäkin oli iltapäivällä vesi paljon alempana. Kaikki olin voittanut. Kesäkuun viimeisen päivän iltana tuli ensimmäiset vieraat ja sitä tehden heinäkuun .lopulle saakka. Heitä oli perheitä, yksinäisiä, koululaisia, leskiä. Siis monelta elämän alalta. ' KylFä siinä piti kaikki allinsa kaivella esille, sillä kaikki oli koetettava palvella tyydyttävästi, koska, kuten 'sanottu, heidän taskuistaan vuoti mi-, nulle ne kaikki tekevät ja sitä ei sopinut jättää hetkeksikään unohduksiin. Ottaen huomioon että me ihmiset emme ole läheskään kaikki laitetut samoilla mitoilla tähän maailmaan, heitä kaikkia palvella tyydyttävästi ei ole niinkään helppo kuin luulee — ruoka-, a-sunto- olot, ajankulukki. Ruoka oli yksinkertaista, mutta kaikki sanoivat lihoneensa liikaa, varsinkin naiset, joiden pitäisi olla solakoita (jota he kaikki eivät ole). Puntari.ssa käytiin joka aamu ja ilta. Asunnoista tultiin jotenkin juttuun ja ajankulukkia oli niin paljon että niihinkään- ei tahtonut riittää aikaa tarpeeksi. l'itiin. otettiin auringonkylpyjä, retkeiltiin, mentiin johonkin hetkeksi piknikkiin, ja kaikkina kimpöisip.ii päivinä joku alkoi vcsiso- (ian. j(v>(a ei tahtonut tulla loppua ennenkuin joku oli j'irve>sä hukkua tai tukehtua. Ajatelkaa, minä kun olen hid.as kU- -sitläiniiiin missä mennään. Yhtenä, kylmäriii päivänä koko sakki oli tuumannut, että nyt on käytä vii kaupungissa ostamassa vesipistooleja ja niin tninä pahaa aavistamatta kävin scvin sarviin ja lähdin 40 mailin taipalelle. Yksi le.ski. joka hyvin kiele.stä tuli toimeen, laiteltiin kanssani asialle. Hän oli oikein salaperäinen koko reisim ja lopulla olin jo menettää m\e\e ni, kun hän jo vihjaili salaisesi ta. ^En ollenkaan aavistanut n tarkoitetaan, mutta minua kov: mitti jahtaisin jo ajatuksissa] häntä hyvin lähellä, koska erää kassa oli'vähällä ettei tie oUv hettu väärään paikkaan. Kesti monta päivää sen jäi] neukuin tuli länuxiintä ilmaa kuulin salaisesta aseesta, x tuolta nuorelta, vielä elämää ti levältä leskeltä. Enkä ymmärt siperää, mutta omalla tavallan sin Ui arvailin tuota asejuttua köä. Ja koska meidän ask; sattuivat pois toisten läänäolosi kerran jo aivan halata tuota ihmistä, enkä muista vaikka pölkylle vietäisiin löikö hän t ko, mutta kun selvisin ei misti tanut verta, en tuntenut luuvik kuullut mitään ankaroita ui paitsi tuosta aseesta maininta minulle aivan unettoman yön. olisi nukkunut yksin, en olisi poissa hänen huoneestaan, oli: nyt vaikka kaarittamaan korv tillikan päälle jonka olisin kek nen- antaneen silloin kun mini jaksanut muistaa mitä olen te mitä on tapahtunut. On se kumma, vaikka väkijuomia en paakaan Ucftittinut, että pääni pyörii ympäri ajatellessa sitä. nä koetuksella minä aivan myöten seuraavan päivän puo le saakka. Päivällisen päälk sesti otettiin pieni uninaukku. edellä menneen johdosta niin että heti kun oikaisin itseni r heräsin siihen, kun minua ja käsistä vedettiin pitkin perma pääni vain jossakin mutkapail lahti johonkin nurkkaan tai leen. (Tällä kertaa olin ainoz puoli sakissa.) Ja niin jaloi vedettiin järveä kohti. Ilma mennyt iltapäiväksi ja siis sota nut. Järveen minua ei kyl mutta nyt olivat ne salaiset minnassa, ne vesipistoolit ja tu ran kippoja ja nappoja. Kyl marsin mitä sala-aseilla tar Kyllä olin märkä, mutta ka toisetkin, en ole pahoillani Kukaan ei lopputilissä sanonu tenä päivänä ei saatu iltapa eikä illallista. Joku taisi kas •kuivat housunsa yövuoteella paljon siitä oli lystiä iälkeenk Elämä meni kaikin puolin leätä latua. Kaikilla piisasi syyttä ja lystiä riitti, paitsi sairasti aka-ajottain, mutta säästä sairaitakaan. * Dollarit virtasi minulle, S' määräni keväällä. Mutta tä en ymmärrä mitenkä se pää leski rupesi minua niin kov: ruttamaan, vaikka ci kai 1^ purrut eikä lyönyt t "<ä to taakseni, siitä josko n; lä h sinkaan. En ainakaan : •-i-^ tanut, vanha äijän käpi^>^^ ta, ja sitä hän ei o l i - i var: nut vaikka minii o k - i n sin tien ntutkassa ^an.)nut^ niin ajan päin kallio:.i' Yleensä oli ,^tiurin j ' - '• kylmää jaVitui^ta. M^Sr .v ti aina jä sitä on ilian . - eläisin kauankin. .\iin. ke.siivieraat i' vieneet kesiin mmr. • '• • muistot ja dolbrlt v.in M \'iinieiset vieraat lahtiv.i: \ lus.sa kotiaan. Tuhannet länipiniäi k ' -" kcilleni. Kaikki a^eet <'\y-ra. sloinut. Tervetuloa V I MI nä. Samat ehdot, s.inia k^I' le. JVdjon lui).>an p'r' Vaan jos tuo nuori le.^ki SIVU 6 L A U A N T A I N A , L O K A K U U N 9 P Ä I V A N A , 1943 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-10-09-06
