1957-01-26-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
K:
i/Ä j
m
r VJ®
(Jatkoa)
ESITIX Gracelle, että lähtisimme
johonkin ravintolaan i!la!h*seUe,
voisimmehan sitten huomenna tulla
vaikka aikaisemmin tänne samaan puistoon.
Täällä olisi vielä, paljon katseltavaa
ja keskustelukin luistaa täällä pä*-
remmin kuin muualla. Sanoin Gracelh,
etta huomenna voit sinäkin olla enemmän
äänessä ja minä kuunnella. Tänä
iltana tykkäisin mennä elokuviin, elbt
ole kovin väsynyt matkan jälkeen. A^ai
onko sinulla muita suunnitelmia?
— Minulla ei ole mitään muita äuun-nitelmia,
olen nyt täydellisesti sinun
vallassasi, vastasi hän ja jatkoi: —
En ole tarvimiut tähän asti mistään
huolehtia, kun sinä olet kaiken järjestänyt.
Millä minä voin tämän hyvyytesi
palkita. Ajattelin tapaamisemme aiyän
toisenlaiseksi. Kuvittelin sinut jonkinlaiseksi
kylmäksi tyypiksi — oppineek-
KATUMUS Kirj. FEELIS
(yW/50'y ö/>&fl«e;«;«/« julkaistuun kertomukseen "Kuolevan tarina.")
nut kuvitella sinua sellaiseksi kuin olet.
Aloimme olla jo puiston portilla, kun
kysyin paljonko kello on.
— Herran jestas! Unohdin koko-haan
seri kellon, enkä varmaan olisi
muistanut koko iltana. Enhän tahtonut
pitää sitä ennenkuin saan toisen.
Se on puoli seitsemän, mutta pane ranteeseesi,
äläkä anna sitä minulle, ennen-kuin
saat töisej^ tikille,
ten kelloja ja nieillä on kummallakin
kello samaita ystövältämme.
iSaimme ajuriini heti ^ r t i l t a . Käskimme
ajaa johonkin paremman puoleiseen
ravintolaan.. Kyselin ajurilta, josko
Hän huomaa beti itsekin-iiussai^^i
li luokseni, kiersi kätensä; yni{^
ja alkoi pyörittää minua, että, päätitl
mennä sekaisin. Ei kestänyt .5
kauan, kun olimme lähtövalmiit^ ..fj
Otin nyt oman autoni, kun oli
kettava monessa paikassa^
määiräyksestä ajoimme ensiksi 1
kauppaan. Tunsin itseni noloksi^^^
Syönnin jälkeen istuimme seurusteluhuoneessa
ja laadimme päivän ohjelman.
Annoin Gracelle ensimmäisen pu-. piti valita itselleni kello, mutta niuu^l
heenvuoron ja häil lupasi viedä minut ' .1^ n . . . . « _ d
ensiksi kultasepän kauppaan. — Ei sinun
silti tarvitse pelätä, että pakottaisin
sinut kihlojen ostoon, siihen annan sinulle
vielä hengitysaikaa . . .
Tällaisella huumorilla alkoi päivämme
ja ajattelin, että jatkuuko se sellaisena.
Minun suunnitelmiini kuului
toinen käynti puistossa. Grace arveli
lähtevänsä jo iltajunassa Fort Willia-miin.
Mieleni tuli siitä hiukan haikeaksi;
mutta silti en pannut vastaan, sanoin
vain: -— Jos sinä lähdet, lähden
minäkin ajaa köröttämään kotia kohden.
hän tietsusimissäiplisi^hyy
si, kuten "oletkm, mutta tiedoistaan yi- lian sanoi ;arvd^
peäksi tyypiksi — oppmeeksi, kuten i^aplinm i^JJ^^äjä^
oletkin, mutta tiedoistaan ylpeäksi 'van-^.
haksi aristokraatiksi, joka antaa kylmiä
neuvoja. Sellainen oli käsitykseni !^i^eni>;pkkum^siB^ pitää suraL huolen kun pääsemme johon-
Mustahkirjan luettuani, se kyllä sitten,
muuttui vähän, kun sain kirjeitäsi käm-r
, palle. Kaikesta huolimatta eh osann
sen teatteirm l ä ^
laan. on
Esitin sitten, että ottaisimme evästä
mukaamme puistoon ja Grace lupasi
hukkuneensar jupassa kökb yön." Hän
myöskin sanoi r lukeneensa arvosteluja
tiedätte? '-^
—- Nyt olemnae päässeet sen asian
ytimeen, jonka taJcia nuorta herraa
häiritsin. Minä oleni se henlkilö, joka
au't<>llani ahdistin teidät ojaanj)
tänä aamuna. Asia ott nähkääs si?
ten, että pyysin veljeltahi, joka on^
varsinainen automme aj uri, lupaa:
opetella vähän aj amaan. Oli niiii
aikainen aamu, ettemme luulleet
vielä !ketään oleyanvtiellä ja siis
parhain aika harjoitella; Sumun
takia en huomannut^^^t^^^
^niainitusta filniistä ja. niissä kehuttiin
sitä. tähden mukaasi, jos otat minut,
hän sanoi, töykäten minua kyynärpääl-lään..
— En ota sinua, mutta pyydän tulemaan.
Olen iloinen kun saan kanssasi
kin ruokatavarakauppaan. Sovimme
" tapaamisesta puolen tunnin kuluttua. .
Nousin huoneeseeni ja kaivoin heti
matkaulaukustani käsilaukun, jonka
olin itse valmistanut parantolassa aikani
kuluksi. En tiennyt sitä tehdessäni,
että tulisin joskus tarjoamaan sitä lahjaksi
jollekin naiselle. Joskus Tom
kyliä leikkisästi huomautti, että kyllä
sinuUa varmaankin on tyttö katsottu-kats
§|la sit^,filmiä, vastasin.
Rayintpla oli vastap^tä teatteria.
Spimme illalUsen; vilkkaasti keskustel-ieh.
Grace feertor^
olevasta veljestään, joka on ollut naimisissa
kuus^ vuotta ja heidän pojastaan.
Sairaalasta pääsynsä jälkeen
hän oU oUut: veljensä kanssa kirjeen-keltokauppoja,
p^tin
vasta sitten kun:;pUiivjo aiyan: kän- ^ ystäväi.4 ^ sairauden aikaiist ahtaa sen Gracelle.
tapäiMänne* Seasijaattyj^
pplkenuit jarrun päälte,paiinoin^^^h^ kurssin^Ä% i i u ^ tuhoaan
na, kun tuollaista värkkäilet,»
Kielsin/sentietenkinj koska mmulla
ei ketään ollut. En aavistanutkaan, että
tulisin antamaan sen Tomin vaimol-r
le. En oikein tiennyt sitäkään, kuin
panin sen mukaani tälle matkalle. lEi-täännyksissäni
bensiinin
Jollette juuri silloin olisi ehtinyt.
tieltä , olisitte ollut ikuoleman oma
. . . Kaiken lisäksi meillä öli sitten
aikoimus karata teiltä, mutta kun
sitten pysähdyimme asiaa .miettimään
tulimme siihen tulokseen, että
meidät on helppo saada kiinni,
kos-ka ei koko läänissä Itaida olla
muilla autoa. Sitä paitsi on nimemme
j a ikotipairkkakuntamme, kievar
in kirjoissa. Palasimmekin sen
kohden. J^IH
neensa ynseästi. Väittäen, että jossakin
hpnerikim^vP^ vain surra
rnieteen -surkeaa kohtaloa. Grace kertoi
sancmeensäj et nyt jos koskaan tarvitsen
iloistajseuraa, eikä muutama kälja-f
pullo iämiistäpal^ vain. mielen
iloisena ija auttaa unohtamaan su-
,:, rut.. ; V . , ; , • . •* •
; Trr^^Enkö JQ silb^ ollut täydellisesti
alkoholin orja? Loukkaannuin
veljeni. yarpitiiksista niin, että lopetin
takia takaisin kievariin, mutta em-, kirjeehvaihdori knen kanssaan
me löytäneet teitä enää mistään. Vjän^^ oli se Ivurja. nainen, jolle pa-
- Olin varmaankiii silloin vähän ha: oii tullut hyväksi ja hyvä pahaksi,
matkan päässä tien sivussa, " ^ ^ ^ - . ^ ^ ^ . ^ muistin
pensaikon takana vaatteitani, virut- ^^^^ ^vvänä. Kirjoitin häneUe
telemassa ja vääiUamässä km^^ ja pyyhin anteeksi menettelyäni ja kii^
miksi, ^ i n k y l l ^ auton kulkeva^^
ohitse ädestakaism, niutta en r o l ^ -^^^^^^^^^^ ^^^^^
jennuti^an alastomana näyttäytyä
Jveneiieicaan « « .: • v ' >.«. . . 1 • .. 1
_T.a. man k; es;k ust.e ,l umme aiMfca na . -m, aanV IVuo ks1e •e n^.\ >- va^ik^k a^ mnie len•i i - tekueej, o„l.i vat4 . t.o i.s et«J1k .m seurueen j..ä.s enevt ; olen ku»tenlun"ajatellut olla viela yhden
kerääntyneet ympärillemme. Kaikki
he kyselivät nyt melkein yhtaikaa,
että miten voisivat tuon aiheuttamansa
vahingon sovittaa.
He tarjosivat minulle 200 markan
korvausta sitä, kun olivat pUan-neet
kaikki vaatteeni, lakkia l u kuunottamatta
ja myöskin luulivat
pilanneensa juhlailoni, kun en voinut
tudksuni takia edes tanssimaan
mönaiä.
Otin tarjouiksen mielihyvin vastaan,
sillä rahsalia saisin maksetuksi
LiisaJlle pyörän hinnjan 150 mark-y
kaa, j a vielä jäisi 50 marklkaa taskurahoiksi.
; .
Koton pääsytämme Liisa taas
pesi ja siliitti vaiaitteeni ja niistä tuli
y h t ä hyvät kilin ennerikip^ Eikä
miaiun juhlailonikaan pa^on siitä
hajusta Jkärsinyt, sillä eniihäii ollut
tanssimiehiä, enkä ole vieläikään.
Sainkin siis 200 m a i Ä a a ihan
k y i n ihprjaiseksi noiUa varakkaan
perheen hy>rilta.
talven kämpllllä, sitten vasta mennä
loppupäiyiksefiij^hänen luokseen. Tule
sinä ensi vuonna veljelleni elonkorjuuseen,
sitten meillä on taas hauskaa yhdessä.
Tulethan?
-Vastasin, että voin tulla jos eletään
. .,i,Maksoin; sitten illallisemme ja
lähdimme teatteriin.
Teatterissa saimme hyvät" paikat.
Filmistä en tarvitse kertoa, koska useampi
on sen nähnyt ja tietää, etta hyvä
se on. Se on nykyistä yhteiskuntajärjestelmää
ankarasti ruoskiva näytelmä.
Fijmin päätyttyä kiirehdimme asuntoomme
lepäämään pitkän päivän jälkeen.
Toivotimme toisillemme hyvää
yötä oikein kädestä puristaen ja päätimme
tavata aamiaispöydässä. Nukuin
melkein heti vuoteelle päästyäni.
.Aamulla tulin alas odottamaan
Gracea ja Hauan en tarvinnutkaan katsella
kun hän jo saapui. Toivotimme
toisillemme hyvät huomenet ja siirryimme
ruokailuhuoneeseen.
" ^Enime: ptitieUeetii tpaljon u^yc^ K
Puolituntia kului. Käärin, käsilaukun
samaan sanomalehteen jossa se oli
ollutkin. Lehti oli Tomin lehti jä siinä
oli hänen nimensä.
Kopautin Gracen huoneen oveen ja
sieltä kuului "sisään". Heti sisälle
tultuani annoin pakettini Gracelle. Silmäiltyään
sitä heteen, huomasi hän
Tomin nimen paperissa. - Hän heitti silmäyksen
minuun ja kysyi: — Mikä
tämä on? .
Kehoitin _ häntä vain avaamaan sen,
jonka hän tekikin. Katsottuaan hetkisen
laukkua painoi hän sen rintaansa
vasten, heittäytyi sitten tuolille ja alkoi
itkeä rajusti . . . Siinä oli hauskasti
aloitettu päivämme. Hetkisen itkettykään
sopiersi hän kysymyksen,- että on- että hän yritti nolata, minut, mutta tuko
tämäkin Tomilta.
Kun kerroin, ettei se ollut Tomilta
vaan hänen ystävältään, alkoi hän
tyyntyä, tuli luokseni ja painoi pääiisä
rintaani Vasten ja kiitti kauniisti. Sitten
kerroin käsilaukun' historian ja
kuinka eri vielä eiliseen asti tiennyt kenelle
seri tulisin antamaan.
Grace oli niin hermostunut, että lähdöstä
ei tal^tonut tulla mitään. Kun
huomasin sen, otin ohjat käsiini ja ryhdyin
komentamaan, iettä otahan tavarat
varihasta käsilaukusta jä sijoita uuteen. - lista keskustella.
kaan mahdollisuutta ei ollut.
Gracelle, että en puhuisi mitään^
kellokaupassa, mutta hän, sanoi, kyllä,
saavansa minut puhumaan, jos <i inuij
ten niin ostamalla kihlasormuksen, ja
kaiverruttamalla nimen siihen. r--;Kyl.^
lä minulla konstit on, joilla .saan xskf\
hen puhumaan,, hän vakuutti ja< uiJD
o)in taas voitettu.
Kauppaan tultuamme Grace heti ky*
syi, että onko teillä tällaisia kelloja,]
näyttäen rannekelloaan; Myyjä tar-,
kasteltuaan kelloa sanoij ettei heillä b!efj
koska he m 3 ^ ä t toiseii yhtiön kelloja.]
Meillä kyllä on yhtä hyviä, vaikka ta* i
mä kello onkin parhaita; Sitten-hän I
tiedusteli kummalle, kdlo' tulisi ja.cGraJ
ce ehätti selittämään, että hänen seuia*|
Iäiselleen. Sitten, myyjä toi useita, ke^
loja valittavaksi, ja Grace. sanoi,, ettäj
valitse siitä nyt kello -itsellesi. Kunl
väitin, etten tunne kelloja sanoi-l
että^-ellet pian opi tuntemaan, niirirhadj
siirt3ry toisen näytekaapin luokse tek&{
mään kauppoja^ osoittaen^ samalla soi<
musvalikoimaa. Myyjä vain silmäili 1
meitä, ymmärtämättä mitä puheemme]
oikeint; tarkoitti;
- Minun ei auttanut muu kuin ryhtyä|
katselemaan kelloja ^^a välitä niisiä jö*!
ku. Valitsin oikein sievän näköisen ja]
Grace "määräsir siihen kaiverirttavabij
"Muisto Tomilta Feelikselle"».
ihmetteli, että kuka se Törn on,
ostaa kaksi miehen kelloa. lahjaksi. Sii-|
hen Grace vain vastasi, että" se öiiä'j
laisuus.' Myyjä kuitenkin esitti, että entinen
kello sopii hyvin riaiseliökin, pf
siihen ostaa uuden kiinnitysketjun^ Esi4
tin silloin että kellojen kiinnitysketjutj
vaihdettaisiin, mutta myyjä sanoi> ettdj
uusi näytä uudelta, jos siinä on vanliä|
kiinnitysketju. Kuittasin asian Graceflj
sanoilla, että se on salaisuus miksi hiinj
haluan. Pian oli kaikki kunnossa jaj
Grace suoritti maksun. Tunnin m
luttua saisimme hakea kellon.
Kun Gracekin ulkona ihmetteli sitai
kiinnitysketjukaiippaa niin sanoin, ettäj
tällä tavalla meille kummallekin • jää]
suoraan Tomilta muisto, sinulle kello!
ja minulle ketju. Samalla säin sinulta
ne kihlat, jotka lupasit. Grace nauroi,j
Myyjä]
itse nolatuksi. . .
Poikkesimme sitten ruokakaupassa ja]
minä sain ison ka-ritamukseri tavaraa jsj
vein autoon. Sitten katseliriinie näytej
ikkunoita, kunnes tunti oli kulunutj
Haettuamme kellon ajoimme saman|
puiston portille missä edellisenä päiwj
nä olimme. Otimme autosta eväämmfj
ja viltin ja aloimme tuumia, minne puo-j
lelle puistoa nyt menisimme. Päätim-j
me mennä sinne missä saisimme
vesilintuja ja missä muuten oli
MAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN
Pienin summa 5.000 Smk. $18.75 ynnä lähetyskulut $1.15
Jokainen seuraava LOOO markkaa*^ $3.75
• Rahalähetyksenne toimitetaan vastaanottajalle 10-^14 päfvän sisällä,
kaiselle lähettäjälle lähetetään Vastaanottajan allekirjoittama kuitti.
JO-P.
O. BOX 69 StTDBtlHyi ONTABIO
lyt
Sivu 8 Lauantaina^ iammikuim 26 päivänä* 1957
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 26, 1957 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1957-01-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki570126 |
Description
| Title | 1957-01-26-08 |
| OCR text | K: i/Ä j m r VJ® (Jatkoa) ESITIX Gracelle, että lähtisimme johonkin ravintolaan i!la!h*seUe, voisimmehan sitten huomenna tulla vaikka aikaisemmin tänne samaan puistoon. Täällä olisi vielä, paljon katseltavaa ja keskustelukin luistaa täällä pä*- remmin kuin muualla. Sanoin Gracelh, etta huomenna voit sinäkin olla enemmän äänessä ja minä kuunnella. Tänä iltana tykkäisin mennä elokuviin, elbt ole kovin väsynyt matkan jälkeen. A^ai onko sinulla muita suunnitelmia? — Minulla ei ole mitään muita äuun-nitelmia, olen nyt täydellisesti sinun vallassasi, vastasi hän ja jatkoi: — En ole tarvimiut tähän asti mistään huolehtia, kun sinä olet kaiken järjestänyt. Millä minä voin tämän hyvyytesi palkita. Ajattelin tapaamisemme aiyän toisenlaiseksi. Kuvittelin sinut jonkinlaiseksi kylmäksi tyypiksi — oppineek- KATUMUS Kirj. FEELIS (yW/50'y ö/>&fl«e;«;«/« julkaistuun kertomukseen "Kuolevan tarina.") nut kuvitella sinua sellaiseksi kuin olet. Aloimme olla jo puiston portilla, kun kysyin paljonko kello on. — Herran jestas! Unohdin koko-haan seri kellon, enkä varmaan olisi muistanut koko iltana. Enhän tahtonut pitää sitä ennenkuin saan toisen. Se on puoli seitsemän, mutta pane ranteeseesi, äläkä anna sitä minulle, ennen-kuin saat töisej^ tikille, ten kelloja ja nieillä on kummallakin kello samaita ystövältämme. iSaimme ajuriini heti ^ r t i l t a . Käskimme ajaa johonkin paremman puoleiseen ravintolaan.. Kyselin ajurilta, josko Hän huomaa beti itsekin-iiussai^^i li luokseni, kiersi kätensä; yni{^ ja alkoi pyörittää minua, että, päätitl mennä sekaisin. Ei kestänyt .5 kauan, kun olimme lähtövalmiit^ ..fj Otin nyt oman autoni, kun oli kettava monessa paikassa^ määiräyksestä ajoimme ensiksi 1 kauppaan. Tunsin itseni noloksi^^^ Syönnin jälkeen istuimme seurusteluhuoneessa ja laadimme päivän ohjelman. Annoin Gracelle ensimmäisen pu-. piti valita itselleni kello, mutta niuu^l heenvuoron ja häil lupasi viedä minut ' .1^ n . . . . « _ d ensiksi kultasepän kauppaan. — Ei sinun silti tarvitse pelätä, että pakottaisin sinut kihlojen ostoon, siihen annan sinulle vielä hengitysaikaa . . . Tällaisella huumorilla alkoi päivämme ja ajattelin, että jatkuuko se sellaisena. Minun suunnitelmiini kuului toinen käynti puistossa. Grace arveli lähtevänsä jo iltajunassa Fort Willia-miin. Mieleni tuli siitä hiukan haikeaksi; mutta silti en pannut vastaan, sanoin vain: -— Jos sinä lähdet, lähden minäkin ajaa köröttämään kotia kohden. hän tietsusimissäiplisi^hyy si, kuten "oletkm, mutta tiedoistaan yi- lian sanoi ;arvd^ peäksi tyypiksi — oppmeeksi, kuten i^aplinm i^JJ^^äjä^ oletkin, mutta tiedoistaan ylpeäksi 'van-^. haksi aristokraatiksi, joka antaa kylmiä neuvoja. Sellainen oli käsitykseni !^i^eni>;pkkum^siB^ pitää suraL huolen kun pääsemme johon- Mustahkirjan luettuani, se kyllä sitten, muuttui vähän, kun sain kirjeitäsi käm-r , palle. Kaikesta huolimatta eh osann sen teatteirm l ä ^ laan. on Esitin sitten, että ottaisimme evästä mukaamme puistoon ja Grace lupasi hukkuneensar jupassa kökb yön." Hän myöskin sanoi r lukeneensa arvosteluja tiedätte? '-^ —- Nyt olemnae päässeet sen asian ytimeen, jonka taJcia nuorta herraa häiritsin. Minä oleni se henlkilö, joka au't<>llani ahdistin teidät ojaanj) tänä aamuna. Asia ott nähkääs si? ten, että pyysin veljeltahi, joka on^ varsinainen automme aj uri, lupaa: opetella vähän aj amaan. Oli niiii aikainen aamu, ettemme luulleet vielä !ketään oleyanvtiellä ja siis parhain aika harjoitella; Sumun takia en huomannut^^^t^^^ ^niainitusta filniistä ja. niissä kehuttiin sitä. tähden mukaasi, jos otat minut, hän sanoi, töykäten minua kyynärpääl-lään.. — En ota sinua, mutta pyydän tulemaan. Olen iloinen kun saan kanssasi kin ruokatavarakauppaan. Sovimme " tapaamisesta puolen tunnin kuluttua. . Nousin huoneeseeni ja kaivoin heti matkaulaukustani käsilaukun, jonka olin itse valmistanut parantolassa aikani kuluksi. En tiennyt sitä tehdessäni, että tulisin joskus tarjoamaan sitä lahjaksi jollekin naiselle. Joskus Tom kyliä leikkisästi huomautti, että kyllä sinuUa varmaankin on tyttö katsottu-kats §|la sit^,filmiä, vastasin. Rayintpla oli vastap^tä teatteria. Spimme illalUsen; vilkkaasti keskustel-ieh. Grace feertor^ olevasta veljestään, joka on ollut naimisissa kuus^ vuotta ja heidän pojastaan. Sairaalasta pääsynsä jälkeen hän oU oUut: veljensä kanssa kirjeen-keltokauppoja, p^tin vasta sitten kun:;pUiivjo aiyan: kän- ^ ystäväi.4 ^ sairauden aikaiist ahtaa sen Gracelle. tapäiMänne* Seasijaattyj^ pplkenuit jarrun päälte,paiinoin^^^h^ kurssin^Ä% i i u ^ tuhoaan na, kun tuollaista värkkäilet,» Kielsin/sentietenkinj koska mmulla ei ketään ollut. En aavistanutkaan, että tulisin antamaan sen Tomin vaimol-r le. En oikein tiennyt sitäkään, kuin panin sen mukaani tälle matkalle. lEi-täännyksissäni bensiinin Jollette juuri silloin olisi ehtinyt. tieltä , olisitte ollut ikuoleman oma . . . Kaiken lisäksi meillä öli sitten aikoimus karata teiltä, mutta kun sitten pysähdyimme asiaa .miettimään tulimme siihen tulokseen, että meidät on helppo saada kiinni, kos-ka ei koko läänissä Itaida olla muilla autoa. Sitä paitsi on nimemme j a ikotipairkkakuntamme, kievar in kirjoissa. Palasimmekin sen kohden. J^IH neensa ynseästi. Väittäen, että jossakin hpnerikim^vP^ vain surra rnieteen -surkeaa kohtaloa. Grace kertoi sancmeensäj et nyt jos koskaan tarvitsen iloistajseuraa, eikä muutama kälja-f pullo iämiistäpal^ vain. mielen iloisena ija auttaa unohtamaan su- ,:, rut.. ; V . , ; , • . •* • ; Trr^^Enkö JQ silb^ ollut täydellisesti alkoholin orja? Loukkaannuin veljeni. yarpitiiksista niin, että lopetin takia takaisin kievariin, mutta em-, kirjeehvaihdori knen kanssaan me löytäneet teitä enää mistään. Vjän^^ oli se Ivurja. nainen, jolle pa- - Olin varmaankiii silloin vähän ha: oii tullut hyväksi ja hyvä pahaksi, matkan päässä tien sivussa, " ^ ^ ^ - . ^ ^ ^ . ^ muistin pensaikon takana vaatteitani, virut- ^^^^ ^vvänä. Kirjoitin häneUe telemassa ja vääiUamässä km^^ ja pyyhin anteeksi menettelyäni ja kii^ miksi, ^ i n k y l l ^ auton kulkeva^^ ohitse ädestakaism, niutta en r o l ^ -^^^^^^^^^^ ^^^^^ jennuti^an alastomana näyttäytyä Jveneiieicaan « « .: • v ' >.«. . . 1 • .. 1 _T.a. man k; es;k ust.e ,l umme aiMfca na . -m, aanV IVuo ks1e •e n^.\ >- va^ik^k a^ mnie len•i i - tekueej, o„l.i vat4 . t.o i.s et«J1k .m seurueen j..ä.s enevt ; olen ku»tenlun"ajatellut olla viela yhden kerääntyneet ympärillemme. Kaikki he kyselivät nyt melkein yhtaikaa, että miten voisivat tuon aiheuttamansa vahingon sovittaa. He tarjosivat minulle 200 markan korvausta sitä, kun olivat pUan-neet kaikki vaatteeni, lakkia l u kuunottamatta ja myöskin luulivat pilanneensa juhlailoni, kun en voinut tudksuni takia edes tanssimaan mönaiä. Otin tarjouiksen mielihyvin vastaan, sillä rahsalia saisin maksetuksi LiisaJlle pyörän hinnjan 150 mark-y kaa, j a vielä jäisi 50 marklkaa taskurahoiksi. ; . Koton pääsytämme Liisa taas pesi ja siliitti vaiaitteeni ja niistä tuli y h t ä hyvät kilin ennerikip^ Eikä miaiun juhlailonikaan pa^on siitä hajusta Jkärsinyt, sillä eniihäii ollut tanssimiehiä, enkä ole vieläikään. Sainkin siis 200 m a i Ä a a ihan k y i n ihprjaiseksi noiUa varakkaan perheen hy>rilta. talven kämpllllä, sitten vasta mennä loppupäiyiksefiij^hänen luokseen. Tule sinä ensi vuonna veljelleni elonkorjuuseen, sitten meillä on taas hauskaa yhdessä. Tulethan? -Vastasin, että voin tulla jos eletään . .,i,Maksoin; sitten illallisemme ja lähdimme teatteriin. Teatterissa saimme hyvät" paikat. Filmistä en tarvitse kertoa, koska useampi on sen nähnyt ja tietää, etta hyvä se on. Se on nykyistä yhteiskuntajärjestelmää ankarasti ruoskiva näytelmä. Fijmin päätyttyä kiirehdimme asuntoomme lepäämään pitkän päivän jälkeen. Toivotimme toisillemme hyvää yötä oikein kädestä puristaen ja päätimme tavata aamiaispöydässä. Nukuin melkein heti vuoteelle päästyäni. .Aamulla tulin alas odottamaan Gracea ja Hauan en tarvinnutkaan katsella kun hän jo saapui. Toivotimme toisillemme hyvät huomenet ja siirryimme ruokailuhuoneeseen. " ^Enime: ptitieUeetii tpaljon u^yc^ K Puolituntia kului. Käärin, käsilaukun samaan sanomalehteen jossa se oli ollutkin. Lehti oli Tomin lehti jä siinä oli hänen nimensä. Kopautin Gracen huoneen oveen ja sieltä kuului "sisään". Heti sisälle tultuani annoin pakettini Gracelle. Silmäiltyään sitä heteen, huomasi hän Tomin nimen paperissa. - Hän heitti silmäyksen minuun ja kysyi: — Mikä tämä on? . Kehoitin _ häntä vain avaamaan sen, jonka hän tekikin. Katsottuaan hetkisen laukkua painoi hän sen rintaansa vasten, heittäytyi sitten tuolille ja alkoi itkeä rajusti . . . Siinä oli hauskasti aloitettu päivämme. Hetkisen itkettykään sopiersi hän kysymyksen,- että on- että hän yritti nolata, minut, mutta tuko tämäkin Tomilta. Kun kerroin, ettei se ollut Tomilta vaan hänen ystävältään, alkoi hän tyyntyä, tuli luokseni ja painoi pääiisä rintaani Vasten ja kiitti kauniisti. Sitten kerroin käsilaukun' historian ja kuinka eri vielä eiliseen asti tiennyt kenelle seri tulisin antamaan. Grace oli niin hermostunut, että lähdöstä ei tal^tonut tulla mitään. Kun huomasin sen, otin ohjat käsiini ja ryhdyin komentamaan, iettä otahan tavarat varihasta käsilaukusta jä sijoita uuteen. - lista keskustella. kaan mahdollisuutta ei ollut. Gracelle, että en puhuisi mitään^ kellokaupassa, mutta hän, sanoi, kyllä, saavansa minut puhumaan, jos ettdj uusi näytä uudelta, jos siinä on vanliä| kiinnitysketju. Kuittasin asian Graceflj sanoilla, että se on salaisuus miksi hiinj haluan. Pian oli kaikki kunnossa jaj Grace suoritti maksun. Tunnin m luttua saisimme hakea kellon. Kun Gracekin ulkona ihmetteli sitai kiinnitysketjukaiippaa niin sanoin, ettäj tällä tavalla meille kummallekin • jää] suoraan Tomilta muisto, sinulle kello! ja minulle ketju. Samalla säin sinulta ne kihlat, jotka lupasit. Grace nauroi,j Myyjä] itse nolatuksi. . . Poikkesimme sitten ruokakaupassa ja] minä sain ison ka-ritamukseri tavaraa jsj vein autoon. Sitten katseliriinie näytej ikkunoita, kunnes tunti oli kulunutj Haettuamme kellon ajoimme saman| puiston portille missä edellisenä päiwj nä olimme. Otimme autosta eväämmfj ja viltin ja aloimme tuumia, minne puo-j lelle puistoa nyt menisimme. Päätim-j me mennä sinne missä saisimme vesilintuja ja missä muuten oli MAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN Pienin summa 5.000 Smk. $18.75 ynnä lähetyskulut $1.15 Jokainen seuraava LOOO markkaa*^ $3.75 • Rahalähetyksenne toimitetaan vastaanottajalle 10-^14 päfvän sisällä, kaiselle lähettäjälle lähetetään Vastaanottajan allekirjoittama kuitti. JO-P. O. BOX 69 StTDBtlHyi ONTABIO lyt Sivu 8 Lauantaina^ iammikuim 26 päivänä* 1957 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-01-26-08
