1936-12-26-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUANTAINA JOULUKUUN 26 PÄR^ÄNÄ 1936
{KilpakirjoHus)
Canadan suomalaisten kauno-kirjatUnen
viikkolehti
tarjotaan kaikkien suomalaisten tilattavaksi.
1 vk.
6 kk.
3. kk.
Tilaushinnat:
$2.00
1.10
.60
Ulkomaille
1 vk. $3.00
6 kk. ..... 1^
Irto|iiuner(^ 5 senttiä
£4ekki llnaestyy Jokaisen viikon lauantaina
12-slvuiseha, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil-ta.
•
Asianiiehille myönnetä iin 20 prosentin
palkkio.
I^täkää asiamies välineitä jo tänään.
Kustantaja: Vapaus Publishing Cö.
Ltd.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
ULLAKKOHUONEEN ikkunasta
katsoo punainen valo yli pihamaan,
autiolle kadulle saakka. Himmeän
lampun valossa istuu nainen,
hiljaa keinuen. Hänen sylissään makaa
unisena pystykorvakoira "Tupsu
P.O. Box 69 SudbuiT. ,Ont.
Nainen oli laskenut kädestään su-kankutimeh
pienelle pöydälle, avoinna
olevan kirjan viereen. Ei maittanut
edes lukeminenkaan. Jonkunlainen
tylsä, välinpitämättömyyden tunne
kietoi hänet näkymättömiin siteisiinsä.
Mitäpä lukea, kun kerran sanat
eivät pääse tajuntaan! Sensijaan
ajatukset alkoivat tehdä työtään.
Muistot, vyöryivät kilvan mieleen
kuin kevättulyain virta. Onnellinen
hymy kirkasti naisen kasvoja. — Siitä
on kauan,; vuosia monia kymmeniä
. ..
SAIMME tässä eräänä päivänä kilpakirjoituksen
ja sen matkassa näin
kuuluvan, toimitukselle osoitetun kirjeen:
"Lähetän oheeUisena teille sepustukseni,
jota itse — kitten kaikki
kirjoittajat tekevät — pidän
mestarittiotteena, mutta jonka
luultavasti teidän armoton paperikorinne
nielaisee.
En osaa panna niitä pisteitä ja
pilkkuja ym. merkkejä paikoilleen
niinkuin ne tulisi, sillä minulla ei
ole ollut tilaisuutta käydä edes alkeiskoulua,
kansakoulusta puku-mattakaan,
Muita kai kirjoitukseni
lienee sen puolesta hyvä näinkin
— paperikoriini
Olisin kuitenkiniloinen, jos näkisin
tuotteeni lehdessä, sillä olen
saanut sen kirjoittamiseen varastaa
kaiken ajan jarmitöiltäni.. "
Tällainen dli kirje. Mutta voitteko
arvataf Vttikka~k*rjoiPtaja epäili, että
"armoton pjipmkori^ nielee kirjoituksen,
niin se ei kuitenkaan sitä tehnyt,
vaan kirjoitus^ julkaistaan YHTENÄ
PARHAANA kirjoituksena
Liekissä. Paperikorimme ei ole nii-kään
ahnas, varsinkaan sellaisille kir-
• joituksille, jotka on kirjoitettu todellisesta
elämästä kuin tämäkin kysees-säoleva
kirjoitus.
Mahdollisesti anonet muutkin, jotka
haluaisivat ky ?iäillä, pelkäävät lii-
• aksi paperikoria ja sen pelko tyrehdyttää
kirjoittamisen halun. M^tttu
' voimme sanoa, että usein pelätään pa-per^
oria aivan suotta.-Ei ole välttämätöntä
saada pilkkuja ja' pisteitä
paikoilleen^ koska itseasiassa ne eivät
ole määrääviä tekijoitä \, kirjoituksen
julkaisu kelpoisuudessa. Määräävä te-
• kijäbn ennen kaikkea aihe ja sen kä-
: sittely. Kyllä'ne välimerkit lisätään
. toimituksessa, sillä s<? ön yksi ala toimituksen
työssä.
Kehottamme kaikkia niitä, jotka
: paperikorin •pdoiitäkiä eivät ole us-t
kattaneet kirjoittaa, rohkaisjernaan U-sensä
ja yrtttämään^ Kenenkään-kirjoitusta
etiheitetäniiit^^^^^^
nm,man f^iryoiHajäU&lensin j^jdite-taan
ja selitetään im^eet jär fnmtrse!',
iäis^ seikat, jotka eivfät sätti kirjoituksen,
julkaisemista.,Siis_ pelko pois
ja kir§Qittathaan! Kirjoittiskilpaituon
oki, mutta silti H EKISSÄ tarvitaan
aimJ&rj(tttii$k^:
tOmiTTAJÄ.
— Elonkorjuujuhlissa oli väkeä
tuvan täydeltä. Seinät ja katto, juhla-huoneessa
oli köynnöksillä koristeltu.
Vanhempi väki pelasi noppaa ja nuoret
tanssivat. Hämärässä tuvan nurkkauksessa
puheli Lauri lemmensanoja
suloiselle Kirstille. Neidon posket
hehkuivat kun pojan voimakkaat käsivarret
kiertyivät häneit-ympärilleen.
"En välitä muista kuin vain sinusta",
kuiskasi tyttö onnellisena.
"Kyyhkyseni, tänään juhlitaan
kihla jäisiämme". Poika otti taskustaan
kiiltävän sormuksen ja sovitti
sen tytön valkoisen käden sormeen ...
Joitakin aikoja myöhemmin oli
Kirsti sitten Laurin vaimo ja rakkaudella
kumpikin odotti sitä pientä,
joka tulisi maailmaan . . .
Mutta julma, säälimätön kohtalo
riisti Laurin ennenaikaiseen hautaan.
Silloin oli Olli poika vasta kahden
kuukauden vanha. Nuori äiti jäi pienokaisensa
kanssa suremaan rakasta
isaa.
Yksin taisteli äiti, kasvattaen kurjuuden
keskellä lastaan. Niukkaa oli
elämä . . .
Kuluivuosiä. Ollista on tullut nuorukainen,
on pääsemässä miehuuden
ikään. Pois hän lähti avaraan maailmaan
elatustaan etsimään. Ei ole
pitkään aikaan edes kirjeellä äitiään
muistanut. "Missähän lapseni lienee",
huokasi äiti, pyyhkien kädellään
poskelleen vierähtäneen kyy-nelhelmen
pois.
Nainen nousee ja kohentelee hiillosta
pesässä. Hän heittää pari pientä
puunlohkoa pesään. Ne alkavat
iloisesti räiskyen palaa. Ulkona on
lumimyrsky. Talo äänteli, kuului
omituisia kuiskeita ja naputuksia,
ikäänkuin ikkunan takana olisi alin-omaan
ollut sisään pyrkiviä ihmisiä.
Nainen tuntee itsensä rauhattomaksi.
Pieni, pelon sekainen tunne hiipii sydämeen.
Juna saapuu puuskien ja jyristen
pienelle asemalle. Satoi vinhasti lunta,
kun Olli astui junasta pysäkille.
Suuret lumihiutaleet tanssivat ilmassa
toisiaan kierrellen. Näytti silta,
kuin niillä ei olisi pienintäkään halua
painua maahan ja sitä välttääkseen
leijailisivat levottomina mutkitellen
Junan jyristessä tiehensä, suuntasi
Olli askeleensa niukasti valaistun asemarakennuksen
piiristä hiljaiselle kadulle.
Oliko tämä todellakin totta? Kotiinko
hän oli nyt menossa, oltuaan
maailmalla puoliväliin kaksikymmentä
vuotta? Olli hengitti iloisesti lumen
raikasta tiioksuä." Matkamiehen
askeleet ehtivät kotipihaan. Siinä
riippakoivun alla on pieni ullakkohuone,
jonka Ikkunasta välkkyy ulos
heikko valo. Varja kulkee valon yli.
J^lka tapaa pyelle vievän polun, as-ersm
Hu Cmnesissa
Äskeisen hatlituskrijsinalk^ ^fi:^, 5/m/?jow, i / « e « kuninkaan
ystävä, poist^i^Bnglanfusta ja siirtyi väliaikaisesti asumaan
erään tuttavansa, Rogersin luo Cannesiin, mikä. on kuuluisa ranskalainen
bmittelupaikka. Ylläolevassa -kuvassa näemme smomgleh-tim
kirjeenpaihtala Kogfsrsin huvilan portilla.
tuu kynnyl^eUe ja pieni naputus
ovelle
"Hyvää iltaa tupaan^Vlausui mies
sisään tultuaan^ pudistellen lunta pois
takkinsa kaulukselta ja istahti oven-
" suupenkille.
"^iti kulta, kovinpa on vanhentu-nut!"
ajatteli hän, katseensa kierrel-lessä
ympäri huonetta.
"H3a'ääaltaa! Mitä vieraalle kuu-luuf"
sanoi nainen^lieden luona "Kuka
on tuo mies, joka on niin ihmeen
tuttu", koetti hän muistella. Sitten
hänen katseensa kirkastui ja kyynel
yierähU poskelle.
MOUi, rakas poikani!"
"Äiti rakas", sanoi Olli liikutet-tima.
Hän hyväili äitinsä tukkaa,
josta pilkisti esiin useita hopeaisia
suortuvia.
Jälleennäkemisen ilo oli suuri. Se
vei ^idiltä puhelahjan. Tämän tästä
tapailee vapiseva käsi esiliinan helmaa
ja (pyyhkii poskille \derineet kyyneleet
>pc)is.
Hänen poikansa^ ainoa ilonsa ja
turvansa, on tullut takaisin. Voiko
äiti toivoa sen suurempaa lahjaa?
Viimein herää äiti todellisuuteen.'
Ollinhan on nälkä. Hän kiiruhtaa
laittamaan illkllista. Jalat nousevat
niin ihmeen kevyesti. Ei tunnu vanha,
vuosikausia kestänyt reumatismikaan
nyt niitä vaivaavan. Äiti etsii
pojalleen parasta, mitä kotona on. Ei
tunnu hänen mielestään mikään olevan
kyllin hyvää hänen rakkaalle vieraalleen
. . . -
Olli jäi asumaan äitinsä kanssa.
Hän oli onnistunut maailmalla ahkeralla
työnteollaan ansaitsemaan sen
verran, että voi antaa äiti vanhalleen
huolettomat vanhuuden päivät.
-K)Po-
Iloa ja surua pojan ja
kissan takia
CALCINATEN kauppalassa Italiassa
asui eräs pikkuinen pojanvii-kari,
nimeltään Gijiseppe. Hänen
kotonaan oli pikkuinen kissamirri ja
Guiseppe ais€dn^huyitte
saa takaa. Kerrankin suorittaessaan
tätä nrielityötääh, hyppäsi kissa ak-kunalle,
pudottaen kukkaruukin avoimesta
akkunasta, alas kadulle. Ruukku
sattui putoamaan erään neitosen
päähän, josta oli seurauksena neitosen
kuolema. Neitonen sattui olemaan on-
• nellinen morsian, jonka-olisi pitänyt
seuraavana p:nä astua avioliittoon satamaan:
Kun hänen sulhasensa kuuli
onnettomuudesta, päätti hän päivänsä
revolverin laukauksella.
Sulhanen oli ostanut arpalipun ja
hänen itsemurhapäivänsä iltana tuli
tieto, että hänen hallussaan ollut arpa
voitti 45,000 liiraa. Ainoa perillinen
oli hänen veljensä, jota juuri
häädettiin pois asunnostaan, kun hän
ei kyennyt maksamaan vuokraansa.
Mutta koska hänestä yhfäkkiä tuli
rikas mies, maksoi hän vuokravelkan-sa
ja meni iloissaan kapakkaan, nauttiakseen
ryypyn onnensa johdosta.
Hän ei kuitenkaan nauttinutkaan
vain yhtä r3^pyä, vaan useita
ja tuli siinä r - y y p p i e s s ä än
kerskuneeksi rikastumisestaan. Muuan
vieras kuuli sen ja kun he lähtivät
pois kapakasta, iski vieras pimeällä
kadulla hänet puöHkuöliaaksi, ryösti
rahat ja lähti pakoon autolla. Koyan
vauhdin takia törmäni auto puuhun ja
varas loukkaantui hengcjivaarallises-ti.
QU siiuä^ jUoa ja ssum poJ^o
kissan leikittelyn t^ki?..
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 26, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-12-26 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki361226 |
Description
| Title | 1936-12-26-02 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | Sivu 2 LAUANTAINA JOULUKUUN 26 PÄR^ÄNÄ 1936 {KilpakirjoHus) Canadan suomalaisten kauno-kirjatUnen viikkolehti tarjotaan kaikkien suomalaisten tilattavaksi. 1 vk. 6 kk. 3. kk. Tilaushinnat: $2.00 1.10 .60 Ulkomaille 1 vk. $3.00 6 kk. ..... 1^ Irto|iiuner(^ 5 senttiä £4ekki llnaestyy Jokaisen viikon lauantaina 12-slvuiseha, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil-ta. • Asianiiehille myönnetä iin 20 prosentin palkkio. I^täkää asiamies välineitä jo tänään. Kustantaja: Vapaus Publishing Cö. Ltd. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: ULLAKKOHUONEEN ikkunasta katsoo punainen valo yli pihamaan, autiolle kadulle saakka. Himmeän lampun valossa istuu nainen, hiljaa keinuen. Hänen sylissään makaa unisena pystykorvakoira "Tupsu P.O. Box 69 SudbuiT. ,Ont. Nainen oli laskenut kädestään su-kankutimeh pienelle pöydälle, avoinna olevan kirjan viereen. Ei maittanut edes lukeminenkaan. Jonkunlainen tylsä, välinpitämättömyyden tunne kietoi hänet näkymättömiin siteisiinsä. Mitäpä lukea, kun kerran sanat eivät pääse tajuntaan! Sensijaan ajatukset alkoivat tehdä työtään. Muistot, vyöryivät kilvan mieleen kuin kevättulyain virta. Onnellinen hymy kirkasti naisen kasvoja. — Siitä on kauan,; vuosia monia kymmeniä . .. SAIMME tässä eräänä päivänä kilpakirjoituksen ja sen matkassa näin kuuluvan, toimitukselle osoitetun kirjeen: "Lähetän oheeUisena teille sepustukseni, jota itse — kitten kaikki kirjoittajat tekevät — pidän mestarittiotteena, mutta jonka luultavasti teidän armoton paperikorinne nielaisee. En osaa panna niitä pisteitä ja pilkkuja ym. merkkejä paikoilleen niinkuin ne tulisi, sillä minulla ei ole ollut tilaisuutta käydä edes alkeiskoulua, kansakoulusta puku-mattakaan, Muita kai kirjoitukseni lienee sen puolesta hyvä näinkin — paperikoriini Olisin kuitenkiniloinen, jos näkisin tuotteeni lehdessä, sillä olen saanut sen kirjoittamiseen varastaa kaiken ajan jarmitöiltäni.. " Tällainen dli kirje. Mutta voitteko arvataf Vttikka~k*rjoiPtaja epäili, että "armoton pjipmkori^ nielee kirjoituksen, niin se ei kuitenkaan sitä tehnyt, vaan kirjoitus^ julkaistaan YHTENÄ PARHAANA kirjoituksena Liekissä. Paperikorimme ei ole nii-kään ahnas, varsinkaan sellaisille kir- • joituksille, jotka on kirjoitettu todellisesta elämästä kuin tämäkin kysees-säoleva kirjoitus. Mahdollisesti anonet muutkin, jotka haluaisivat ky ?iäillä, pelkäävät lii- • aksi paperikoria ja sen pelko tyrehdyttää kirjoittamisen halun. M^tttu ' voimme sanoa, että usein pelätään pa-per^ oria aivan suotta.-Ei ole välttämätöntä saada pilkkuja ja' pisteitä paikoilleen^ koska itseasiassa ne eivät ole määrääviä tekijoitä \, kirjoituksen julkaisu kelpoisuudessa. Määräävä te- • kijäbn ennen kaikkea aihe ja sen kä- : sittely. Kyllä'ne välimerkit lisätään . toimituksessa, sillä spc)is. Hänen poikansa^ ainoa ilonsa ja turvansa, on tullut takaisin. Voiko äiti toivoa sen suurempaa lahjaa? Viimein herää äiti todellisuuteen.' Ollinhan on nälkä. Hän kiiruhtaa laittamaan illkllista. Jalat nousevat niin ihmeen kevyesti. Ei tunnu vanha, vuosikausia kestänyt reumatismikaan nyt niitä vaivaavan. Äiti etsii pojalleen parasta, mitä kotona on. Ei tunnu hänen mielestään mikään olevan kyllin hyvää hänen rakkaalle vieraalleen . . . - Olli jäi asumaan äitinsä kanssa. Hän oli onnistunut maailmalla ahkeralla työnteollaan ansaitsemaan sen verran, että voi antaa äiti vanhalleen huolettomat vanhuuden päivät. -K)Po- Iloa ja surua pojan ja kissan takia CALCINATEN kauppalassa Italiassa asui eräs pikkuinen pojanvii-kari, nimeltään Gijiseppe. Hänen kotonaan oli pikkuinen kissamirri ja Guiseppe ais€dn^huyitte saa takaa. Kerrankin suorittaessaan tätä nrielityötääh, hyppäsi kissa ak-kunalle, pudottaen kukkaruukin avoimesta akkunasta, alas kadulle. Ruukku sattui putoamaan erään neitosen päähän, josta oli seurauksena neitosen kuolema. Neitonen sattui olemaan on- • nellinen morsian, jonka-olisi pitänyt seuraavana p:nä astua avioliittoon satamaan: Kun hänen sulhasensa kuuli onnettomuudesta, päätti hän päivänsä revolverin laukauksella. Sulhanen oli ostanut arpalipun ja hänen itsemurhapäivänsä iltana tuli tieto, että hänen hallussaan ollut arpa voitti 45,000 liiraa. Ainoa perillinen oli hänen veljensä, jota juuri häädettiin pois asunnostaan, kun hän ei kyennyt maksamaan vuokraansa. Mutta koska hänestä yhfäkkiä tuli rikas mies, maksoi hän vuokravelkan-sa ja meni iloissaan kapakkaan, nauttiakseen ryypyn onnensa johdosta. Hän ei kuitenkaan nauttinutkaan vain yhtä r3^pyä, vaan useita ja tuli siinä r - y y p p i e s s ä än kerskuneeksi rikastumisestaan. Muuan vieras kuuli sen ja kun he lähtivät pois kapakasta, iski vieras pimeällä kadulla hänet puöHkuöliaaksi, ryösti rahat ja lähti pakoon autolla. Koyan vauhdin takia törmäni auto puuhun ja varas loukkaantui hengcjivaarallises-ti. QU siiuä^ jUoa ja ssum poJ^o kissan leikittelyn t^ki?.. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-12-26-02
