1956-08-04-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ANATOLE FRANCE:
Kuuluisan ranskalaisen kirjailijan Anatole Francen satiirinen kuvaus
siitä, mitenkä porvarillinen oikeusjärjestelmä suojelee ja turvaa tavallisten
kansanihmisten kansalaisvapaudet ja -oikeudet. Kertomuksen päähenkilönä
esiintyy Pariisin kaduilla vihanneksia kaupusteleva, esivallan ja kirkon
uskollinen palvelija, Jerome CrainquebiUe.
• Oikeuden majesteetti kaikessa mahtavuudessaan
lepää jokaisessa tuomiossa,
jonka tuomari julistaa täysivaltiaan
kansan nimessä. Katukaupunstelija Jerome
CrainquebiUe tunsi, kuinka laki
on korkea, kun hänet saatettiin poliisi-oikeuteen
vastaamaan järjestyksenvalvojan
solvaamisesta.
Istuttuaan syytetyjen penkille mahtavassa
ja juhlallisen hämärässä salissa
näki hän tuomarit, kirjurit, asianajajat
•virkäkaavuissaan, ovenvartijan vitjoi-neen,
vahtisotilaat ja väliaitauksen takaa
äänettömien katselijain paljaat
päät. Ja oman itsensä hän näki istumassa
korokkeella ikäänkuin astuminen korkean
esivallan eteen itse syytetyllekin
antaisi jonkinmoisn kaamean kunniasä-teilyn,
Salin perällä, molempien asessorien
keskellä istui presidentti Bourriche. Harien
rintaansa ommellut palmunlehdet
osoittivat hänen akateemista oppiar-voaan.
Tuomioistuimen yläpuolella kohosi
Tasavallan kuvapatsas ja Kristus
ristinpuussa, niin että Crainquebillen
pään päällä välkkyivät kaikki sekä jumalalliset
että inhimilliset lait.
Hänet valtasi pelästys eikä syyttä.
Ollen vailla filosoofillisia taipumuksia
hän ei tullut kysyneeksi itseltään, mitä,
tuo kuvapatsas jä'ristiinnaulittu merkitsivät,
eikä hän ryhtynyt tutkistelemaan,;
olivatko Jeesus ja yleineh syyttäjävälta
sopusoinnussa keskenään. Siinä olisi
kumminkin ollut ajattelemisen aihetta,
sillä onhan paavillinen oppi ja kanooni-nen
oikeus monessakin kohden ristiriidassa
Tasavallan valtiomuodon ja yhteiskunnallisen
lain kanssa. Ja, huomatkaamme
— dekretaalit eivät suinkaan
ole poistetut (Dekretaäli on kirjemä tai
määräys, jonka paavi epäilyttävissä tapauksissa
antaa kirkollista kurinpitoa
koskevissa asioissa). Kristuksen kirkko
opettaa kuten ennenkin, että laillisia
ovat ainoastaan ne virantoimittajat, jotka
se itse on virkaan asettanut. Mutta
Ranskan tasavalta väittää alinomaa olevansa
riippumaton paavin vallasta.
CrainquebiUe olisi joltisellakin s\yllä
saattanut sanoa:
— Herrat tuomarit, koska presidentti
Loubet ei ole voideltu, kumoaa tuo Kristus,
joka on ripustettu teidän päittenne
päälle, teidän pätevyytenne kirkonkokousten
ja paavin julistusten kautta. Joko
hän on täällä muistuttamassa teitä
kirkon oikeuksista, tai ei hänen läsnäolollaan
ole mitään järjellistä merkitystä.
Johon presidentti Bourriche kukaties
olisi vastannut:
— Syytetty CrainquebiUe. Ranskan
kuninkaat ovat aina olleet riidassa paavin
kanssa. Guillaume de Xogaret julistettiin
kirkonkiroukseen, mutta hän ei
luopunut vallastaan sellaisen pikkusei-kim
takia. Tämä tuomioistuimen Kristus
ei ole Gregorius VH:n eikä Boni-facius
VUI:n Kristus. Hän on. jos niin
suv:^itsette. evankeliumin Kristus, joka
ei tiennyt sanaakaan kanoonisesta oikeudesta
eikä ollut koskaan kuullut puhuttavan
pyhistä dekretaaleista.
Silloin olisi Crainquebillellä ollut valta
sanoa:
— Evankeliumin Kristus oli rahvaan-mies.
Sitäpaitsi hänet tuomittiin rangaistukseen,
jota kaikki ovat 19 sadan
vuoden ajan pitäneet raskaana juriidise-na
erehdyksenä. Ja teitä, herra presidentti,
en tunnusta päteväksi tuomitsemaan
hänen nimessään minulle edes 48
tunnin vankeutta.
Mutta CrainquebiUe ei antautunut
mihinkään historiallisiin, valtiollisiin tai
yhteiskunnallisiin mietiskelyihin. Hän
oli van kummastuksissaan. Kaikki häntä
ympäröivät antoivat hänelle korkean
ajatuksen oikeudesta. Kunnioituksen ja
pelästyksen valtaan vaipuneena hän oli
valmis jättämään tuomarien ratkaistavaksi,
oliko hän syyllinen vai ei. Omassatunnossaan
hän ei tosin tiennyt tehneensä
mitään rikosta, mutta hän oivalsi,
kuinka mitätön vihanneskaupus-telijan
omatunto on lain tunnuskuvien
ja yhteiskunnan rankaisuvallan edessä.
Hänen asianajajansa oli jo saanut hänet
puolittain vakuuttuneeksi siitä, ettei hän
ollut syytön.
Sunimittainen ja pikainen alkukuulustelu
oli saanut suurenemaan häntä
raskauttavat asianhaarat.
» * •
Jerome CrainquebiUe, vihanneskaup-pias,
kulki pitkin katuja, lykäten pikku
rattaitaan ja huusi:
"Kaalinkupuja, lanttuja, porkkanoita!"
— Ja kun hänellä oli kaupan laukkaa
niin hän huusi: "Parsaa, parsaa!"
silla-laukka bli-näet köyhän parsaa.
Lokakuun 20. päivänä kahdentoista
^lyönräiräy,3uuri kuii hän laskeutui Mont-martrekatua
klas, astui rouva Bayard,
kenkäkaupan pitäjä, myymälästään ja
lähestyi vihannesrattaita. Hän nosti
ylenkatseellisesti kimpun laukkaa ja sanoi:
— Aika huonoja nuo teidän laukkanne.
Mitä maksaa kimppu?
— Viisitoista sou'ta, hyvä rouva. Pa-permpia
ette saa mistään.
— Viisitoista sou'ta, kolme pahanpäiväistä
mukulaa!
Ja hän heitti kimpun rattaille takaisin
inhoa osoittavalla liikkellä.
Silloin juuri ilmestyi poliisikonstaapeli
numero 64 ja sanoi Crainquebillelle:
— Liikkukaa eteenpäin!
\'iiteenk}^mmeneen vuoteen ei CrainquebiUe
ollut muuta tehnyt kuin ollut
liikkeellä aamusta iltaan. Tällainen käsky
oli hänestä oikeutettu ja asiain luonnon
mukainen. Valmiina tottelemaan
hän kiirehti ostelijaansa ottamaan mitä
katsoi mieleisekseen.
— Totta kai minulla on valta valita
tavarani, sävähti kenkäkaupan matami
vastaan.
Ja hän tunnusteli uudelleen jokaista
laukkäkimppua, otti vihdoin viimein
sen, mikä hänestä näytti kauneimmalta,
ja piti sitä rintaansa vasten, kuten pyhimykset
alttaritauluissa painavat voiton-palmua
sydämelleen.
— Saatte neljätoista sou'ta. Siinä on
yllin kyllin. Ja minun täytyy noutaa ne
puodista, sillä minulla ei ole raha mukanani.
. Ja laukut sylissään hän meni puotiinsa,
missä joku ostaja, pikku lapsi käsivarrella,
jo oli odottamassa.
Tällä hetkellä konstaapeli numero 64
sanoi toisen kerran Crainquebillelle:
— Liikkukaa eteenpäin!
— Minä odotan rahaani, vastasi
Crainkuebille.
— Minä en käske teitä odottamaan
rahaanne, minä käsken teitä liikkumaan i
eteenpäin, toisti konstaapeli kiinteästi. 1
Sillä aikaa kenkäkaupan matami puodissaan
koetteli sinisiä kenkiä kahdek-santoistakuukautisen
lapsen jalkaan,
Jonka äidillä oli kiire. Ja laukkojen vihannat
kuvut viruivat puodin tiskillä.
Sinä puolena vuosisatana, jonka
CrainquebiUe oli lykellyt rattaitaan pitkin
katuja, hän oU oppinut tottelemaan
järjestysvallan edustajia. Mutta täljä
kertaa' hän oli erikoisessa pälkähässä,
velvollisuuden ja oikeuden välillä. Hänellä
ei ollut lainopillista älyä. Hän ei
käsittänyt, että yksilöllisen oikeuden
omistaminen ei vapauttanut häntä täyttämästä
yhteiskunnallista velvollisuuta.
Hän ajatteli liiaksi oikeuttaan, joka oli
saada neljätoista sou^ta, eikä pannut
kylliksi huomiota velvollisuuteensa, joka
oli lykätä rattaita ja liikkua eteenpäin.
Hän jäi paikalleen.
--Kolmannen kerran käski konstaapeli
numero 64 tyynesti ja ilman vihaa häntä
liikkumaan edelleen. Päinvastoin
kuin korpraali Montauciel, joka uhkailee
yhtä myötään, mutta ei tee totta
koskaan, on konstaapeli numero 64
niukka varoituksilleen, mutta ripeä i l moituksen
tekoon. Se kuuluu hänen
luonteeseensa. Vaikkakin hieman sala-kähmäinen
mieleltään, on hän erinomainen
palvelija ja kelpo sotilas. Rohkea
kuin jalopeura ja lempeä kuin lapsi.
Hän ei tunne muuta kuin päiväkäskynsä.
— Te ette siis tottele, kun minä
käsken teitä käymään eteenpäin!
Crainquebillellä oli mielestään liiak-.
si tärkeä syy jäädä paikoilleen, ettei
hän olisi uskonut sen pätevyyteen. Hän
ilmaisi sen omalla yksinkertaisella tavallaan:
— Piru vie, kun minä sanon, että
minä odotan rahaani.
Konstaapeli numero 64 tyytyi vastaamaan:
— Tahdotteko, että minä ilmoitan
teidät? Jos haluttaa, niin sanokaa se'
vaan.
Sen kuullessaan Cranquebille kohautti
olkapäitään ja suuntasi konstaapeliin
tuskaisan silmäyksen, jonka hän sitten
kohotti taivasta kohti. Ja se katse
sanoi:
"Jumala nähköön, olenko minä lain
polkija? Pidänkö minä pilkkanani niitä
säädöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat
minun kierfelevää ammattiani?
Kello viisi aamulla minä olin hallien
kivipermannolla. Kello seitsemästä
saakka olen työntänyt rattaitani niin
että kouria kuumentaa, ja huutanut:
"Kaalinkupuja, lanttuja, porkkanoita!"
Olen jo täyttänyt kuusikymmentä vuotta.
Ölen väsynyt. Ja te kysytte minulta,
aionko minä nostaa kapinan mustaa
lippua. Te teette minusta pilaa ja
teidän pilanne on sydämetöntä."
Mutta joko tämän katseen ilme jäi
konstaapelilta huomaamatta tai ei hän
siinä nähnyt mitään mikä olisi sovittanut
tottelemattomuutta — hän kysyi,
lyhyesti ja karskisti, oliko toinen ym,
märtänyt hänen sanansa^
'Mutta juuri samalla tuokiolla oli ajo-kalujen
tungos Montmarte-kaduUa
suunnaton. Ajurinrattaita, vankkurei-ta,
muutto- ja raitiovaunuja ahtautui
toinen toiseensa purkautumattomaksi
kihermäksi. Ja tämän liikkumattoman
tempoilevan kihermän päällä kaikui ki'
rouksia ja huutoja. Ajurit vaihtoivat
kaukaa ja kaikessa mukavuudessa me-
^ heviä haukkumasanoja teurastajai«n-kien
kanssa, ja raitiovununajajat, jot-
"k katsoivat Crainquebillen tungoksea
syyksi, huusivat hähnelle: senkin sipu-lisaksa!
Sillä välin kertyi katukäytävälle uteliaita
halukkaasti, kuunnellen riitelyä.
Ja konstaapeli ei enää, ihmisten katsellessa
häneen päin, ajatellut muuta
kuin näyttää mahtinsa.
Hyvä, sanoi hän.
Ja hän veti taskustaan tuhruisen
muistikirjan ja hyvin lyhyen lyijyky-näntyngän.
CrainquebiUe noudatti ajatustaan ja
totteli jotain sisäistä voimaa. Muutoin
hänen oli nyt mahdotonta liikkua niin
eteen kuin taaksepäinkin. Hänen rat-taittensa
pyörä oli kovaksi onneksi takertunut
maidohajajan vaununpyörään.
•Hän tarttui lakin reunojen alta reu-hottavaan
tukkaansa ja huusi:
— Mutta kun minä sanon, että minä
odotan rahaani! Eikös se ole surkeaa!
Saakuri tätä kiusaa! Tuhat tu-limmaista!
Nämä sanat, jotka kuitenkin ilmaisivat
vähemmän uppiniskaisuutta kuin
epätoivoa, katsoi konstaapeli numero 64
solvaukseksi itseänsä kohtaan. Ja koska
hänen mielestään jokaisen loukkauksen
välttäraättömästi täytyi pukeutua
perinnäiseen, tavanmukaiseen, pyhitettyyn
ja niin sanoaksemme liturgilliseeö
muotoon: "Alas lahtarit!" niin nämäkin
kaupustelijaparan sanat itsestään
sattuivat ja tarttuivat hänen korvaansa
täissä muodossa. .
— Ahaa! te sanotte: ".Alas lahtarit!"
Hyvä. Seuratkaa minua!
Hämmästyksestä ja mielikarvaudes-ta
poissa suunniltaan tuijotti CrainquebiUe
suurilla päivän, huikaisemilla sil*
millään konstaapeliin numero 64, ja sä-rähtelfivällä
äänellään, joka tuntui tulfr
van vuoroin päästä, vuoroin kantapäis-tä,
hän huusi, käsivarret ristissä sinisellä
puserollaan:
— Minä sanon: "Alas lahtarit?" Minä?
. . . Oh!
Tätä vangitsemista katselivat puoti-palvelijat
ja pikkupojat. Se tyydytti
sitä halua, mikä on kaikilla väkijoukoilla
nähdä raakoja ja väkivaltaisia
kohtauksia. Mutta samassa näkyi joku
tunkeutuvan väenahdingon läpi. Se oli
vanha mies, varsin vaatimaton uiko*
näöltä, mustissa pukineissa ja päässä
korkea silkkihattu. Hän lähestyi po-
Jos m
on se y;
perukoin
uusia yi
teliäkään
vaiituu u
lemmatk:
seen. "J
toivottav
hutaan p
nen on 1
innostUAa
]o5sa har
viisauteei
asiat jär
kit. syty
tään kalj
lauki, sar
paari tarj
vielä tois(
ottaa, eih
;ana.
Sitä m
Ikuttaa tu
^in luotta
^tulemaan
'cn eniänr
'm nyt jo
tiyt on eir
byvää. et
|ullat ja
Iestävä py
kikka hj
nenemään
ilntäs sitt
[)ssa olla.
un on äi
"^'in vanki
Tosi se o
iänhän on
rt, kyllä
pe, on im
Ystävä :
jan esittä
iroita my
»vana, hir
5ta ja ni
in lemj
— Tee
f itä louka
liisiä ja sanoi hänelle matalalla äänellä
JUSSILA'S DEPARTMENT STORE
P. O. Box 600
PUHELIN 162
Nipigon, Onlario
Olkaa varmat, että lähetätte Marjanne oikealle välitysUikkeeUe, mistä saatte
korkeimmat markkinahinnat. Me maksamme CPR: n Express Money Orderilla
joka päivä.
PIKAISEN IVI.\KSUN SAADAKSENNE LÄHETTÄKÄÄ MUSTIKKANNE
SUORAAN OSOITTEELiLA
ANSPACH
SUOSITUKSET VOITTE SAADA MISTÄ HYVÄNSÄ
ROYAL PANKISTA
Kirjoittakaa ja pyytäkää lähetysleimasin ja lyyny
Tekstatkaa nimi jo osoite selvästi
GEO. C. ANSPÄCH CO./LIMITED
Ontario Food Market, Queensvay. Toronto 14, Ontario
Hän toi;
illä, kun
äjä, tuli
'ta käde
piteli jo
iä mieltä
n velkaa
¥ talteenf
j esiliinan,
||Ja näin i
ftaansa r
Ptensa m
1^ jalkoje
p , ja hä
, Johan
futkintoi
pti, että
ptamänä i
nä
Puisia olti
J^okonaa
nensä j ;
pthieu.
P ylilääk
oluina a
-'"i^to oli
-Saariolle,
'•^t oppir
Sivu 8 T.annn laina,' elötciaun 4 päivänä, 1956
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 4, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-08-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki560804 |
Description
| Title | 1956-08-04-08 |
| OCR text | ANATOLE FRANCE: Kuuluisan ranskalaisen kirjailijan Anatole Francen satiirinen kuvaus siitä, mitenkä porvarillinen oikeusjärjestelmä suojelee ja turvaa tavallisten kansanihmisten kansalaisvapaudet ja -oikeudet. Kertomuksen päähenkilönä esiintyy Pariisin kaduilla vihanneksia kaupusteleva, esivallan ja kirkon uskollinen palvelija, Jerome CrainquebiUe. • Oikeuden majesteetti kaikessa mahtavuudessaan lepää jokaisessa tuomiossa, jonka tuomari julistaa täysivaltiaan kansan nimessä. Katukaupunstelija Jerome CrainquebiUe tunsi, kuinka laki on korkea, kun hänet saatettiin poliisi-oikeuteen vastaamaan järjestyksenvalvojan solvaamisesta. Istuttuaan syytetyjen penkille mahtavassa ja juhlallisen hämärässä salissa näki hän tuomarit, kirjurit, asianajajat •virkäkaavuissaan, ovenvartijan vitjoi-neen, vahtisotilaat ja väliaitauksen takaa äänettömien katselijain paljaat päät. Ja oman itsensä hän näki istumassa korokkeella ikäänkuin astuminen korkean esivallan eteen itse syytetyllekin antaisi jonkinmoisn kaamean kunniasä-teilyn, Salin perällä, molempien asessorien keskellä istui presidentti Bourriche. Harien rintaansa ommellut palmunlehdet osoittivat hänen akateemista oppiar-voaan. Tuomioistuimen yläpuolella kohosi Tasavallan kuvapatsas ja Kristus ristinpuussa, niin että Crainquebillen pään päällä välkkyivät kaikki sekä jumalalliset että inhimilliset lait. Hänet valtasi pelästys eikä syyttä. Ollen vailla filosoofillisia taipumuksia hän ei tullut kysyneeksi itseltään, mitä, tuo kuvapatsas jä'ristiinnaulittu merkitsivät, eikä hän ryhtynyt tutkistelemaan,; olivatko Jeesus ja yleineh syyttäjävälta sopusoinnussa keskenään. Siinä olisi kumminkin ollut ajattelemisen aihetta, sillä onhan paavillinen oppi ja kanooni-nen oikeus monessakin kohden ristiriidassa Tasavallan valtiomuodon ja yhteiskunnallisen lain kanssa. Ja, huomatkaamme — dekretaalit eivät suinkaan ole poistetut (Dekretaäli on kirjemä tai määräys, jonka paavi epäilyttävissä tapauksissa antaa kirkollista kurinpitoa koskevissa asioissa). Kristuksen kirkko opettaa kuten ennenkin, että laillisia ovat ainoastaan ne virantoimittajat, jotka se itse on virkaan asettanut. Mutta Ranskan tasavalta väittää alinomaa olevansa riippumaton paavin vallasta. CrainquebiUe olisi joltisellakin s\yllä saattanut sanoa: — Herrat tuomarit, koska presidentti Loubet ei ole voideltu, kumoaa tuo Kristus, joka on ripustettu teidän päittenne päälle, teidän pätevyytenne kirkonkokousten ja paavin julistusten kautta. Joko hän on täällä muistuttamassa teitä kirkon oikeuksista, tai ei hänen läsnäolollaan ole mitään järjellistä merkitystä. Johon presidentti Bourriche kukaties olisi vastannut: — Syytetty CrainquebiUe. Ranskan kuninkaat ovat aina olleet riidassa paavin kanssa. Guillaume de Xogaret julistettiin kirkonkiroukseen, mutta hän ei luopunut vallastaan sellaisen pikkusei-kim takia. Tämä tuomioistuimen Kristus ei ole Gregorius VH:n eikä Boni-facius VUI:n Kristus. Hän on. jos niin suv:^itsette. evankeliumin Kristus, joka ei tiennyt sanaakaan kanoonisesta oikeudesta eikä ollut koskaan kuullut puhuttavan pyhistä dekretaaleista. Silloin olisi Crainquebillellä ollut valta sanoa: — Evankeliumin Kristus oli rahvaan-mies. Sitäpaitsi hänet tuomittiin rangaistukseen, jota kaikki ovat 19 sadan vuoden ajan pitäneet raskaana juriidise-na erehdyksenä. Ja teitä, herra presidentti, en tunnusta päteväksi tuomitsemaan hänen nimessään minulle edes 48 tunnin vankeutta. Mutta CrainquebiUe ei antautunut mihinkään historiallisiin, valtiollisiin tai yhteiskunnallisiin mietiskelyihin. Hän oli van kummastuksissaan. Kaikki häntä ympäröivät antoivat hänelle korkean ajatuksen oikeudesta. Kunnioituksen ja pelästyksen valtaan vaipuneena hän oli valmis jättämään tuomarien ratkaistavaksi, oliko hän syyllinen vai ei. Omassatunnossaan hän ei tosin tiennyt tehneensä mitään rikosta, mutta hän oivalsi, kuinka mitätön vihanneskaupus-telijan omatunto on lain tunnuskuvien ja yhteiskunnan rankaisuvallan edessä. Hänen asianajajansa oli jo saanut hänet puolittain vakuuttuneeksi siitä, ettei hän ollut syytön. Sunimittainen ja pikainen alkukuulustelu oli saanut suurenemaan häntä raskauttavat asianhaarat. » * • Jerome CrainquebiUe, vihanneskaup-pias, kulki pitkin katuja, lykäten pikku rattaitaan ja huusi: "Kaalinkupuja, lanttuja, porkkanoita!" — Ja kun hänellä oli kaupan laukkaa niin hän huusi: "Parsaa, parsaa!" silla-laukka bli-näet köyhän parsaa. Lokakuun 20. päivänä kahdentoista ^lyönräiräy,3uuri kuii hän laskeutui Mont-martrekatua klas, astui rouva Bayard, kenkäkaupan pitäjä, myymälästään ja lähestyi vihannesrattaita. Hän nosti ylenkatseellisesti kimpun laukkaa ja sanoi: — Aika huonoja nuo teidän laukkanne. Mitä maksaa kimppu? — Viisitoista sou'ta, hyvä rouva. Pa-permpia ette saa mistään. — Viisitoista sou'ta, kolme pahanpäiväistä mukulaa! Ja hän heitti kimpun rattaille takaisin inhoa osoittavalla liikkellä. Silloin juuri ilmestyi poliisikonstaapeli numero 64 ja sanoi Crainquebillelle: — Liikkukaa eteenpäin! \'iiteenk}^mmeneen vuoteen ei CrainquebiUe ollut muuta tehnyt kuin ollut liikkeellä aamusta iltaan. Tällainen käsky oli hänestä oikeutettu ja asiain luonnon mukainen. Valmiina tottelemaan hän kiirehti ostelijaansa ottamaan mitä katsoi mieleisekseen. — Totta kai minulla on valta valita tavarani, sävähti kenkäkaupan matami vastaan. Ja hän tunnusteli uudelleen jokaista laukkäkimppua, otti vihdoin viimein sen, mikä hänestä näytti kauneimmalta, ja piti sitä rintaansa vasten, kuten pyhimykset alttaritauluissa painavat voiton-palmua sydämelleen. — Saatte neljätoista sou'ta. Siinä on yllin kyllin. Ja minun täytyy noutaa ne puodista, sillä minulla ei ole raha mukanani. . Ja laukut sylissään hän meni puotiinsa, missä joku ostaja, pikku lapsi käsivarrella, jo oli odottamassa. Tällä hetkellä konstaapeli numero 64 sanoi toisen kerran Crainquebillelle: — Liikkukaa eteenpäin! — Minä odotan rahaani, vastasi Crainkuebille. — Minä en käske teitä odottamaan rahaanne, minä käsken teitä liikkumaan i eteenpäin, toisti konstaapeli kiinteästi. 1 Sillä aikaa kenkäkaupan matami puodissaan koetteli sinisiä kenkiä kahdek-santoistakuukautisen lapsen jalkaan, Jonka äidillä oli kiire. Ja laukkojen vihannat kuvut viruivat puodin tiskillä. Sinä puolena vuosisatana, jonka CrainquebiUe oli lykellyt rattaitaan pitkin katuja, hän oU oppinut tottelemaan järjestysvallan edustajia. Mutta täljä kertaa' hän oli erikoisessa pälkähässä, velvollisuuden ja oikeuden välillä. Hänellä ei ollut lainopillista älyä. Hän ei käsittänyt, että yksilöllisen oikeuden omistaminen ei vapauttanut häntä täyttämästä yhteiskunnallista velvollisuuta. Hän ajatteli liiaksi oikeuttaan, joka oli saada neljätoista sou^ta, eikä pannut kylliksi huomiota velvollisuuteensa, joka oli lykätä rattaita ja liikkua eteenpäin. Hän jäi paikalleen. --Kolmannen kerran käski konstaapeli numero 64 tyynesti ja ilman vihaa häntä liikkumaan edelleen. Päinvastoin kuin korpraali Montauciel, joka uhkailee yhtä myötään, mutta ei tee totta koskaan, on konstaapeli numero 64 niukka varoituksilleen, mutta ripeä i l moituksen tekoon. Se kuuluu hänen luonteeseensa. Vaikkakin hieman sala-kähmäinen mieleltään, on hän erinomainen palvelija ja kelpo sotilas. Rohkea kuin jalopeura ja lempeä kuin lapsi. Hän ei tunne muuta kuin päiväkäskynsä. — Te ette siis tottele, kun minä käsken teitä käymään eteenpäin! Crainquebillellä oli mielestään liiak-. si tärkeä syy jäädä paikoilleen, ettei hän olisi uskonut sen pätevyyteen. Hän ilmaisi sen omalla yksinkertaisella tavallaan: — Piru vie, kun minä sanon, että minä odotan rahaani. Konstaapeli numero 64 tyytyi vastaamaan: — Tahdotteko, että minä ilmoitan teidät? Jos haluttaa, niin sanokaa se' vaan. Sen kuullessaan Cranquebille kohautti olkapäitään ja suuntasi konstaapeliin tuskaisan silmäyksen, jonka hän sitten kohotti taivasta kohti. Ja se katse sanoi: "Jumala nähköön, olenko minä lain polkija? Pidänkö minä pilkkanani niitä säädöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat minun kierfelevää ammattiani? Kello viisi aamulla minä olin hallien kivipermannolla. Kello seitsemästä saakka olen työntänyt rattaitani niin että kouria kuumentaa, ja huutanut: "Kaalinkupuja, lanttuja, porkkanoita!" Olen jo täyttänyt kuusikymmentä vuotta. Ölen väsynyt. Ja te kysytte minulta, aionko minä nostaa kapinan mustaa lippua. Te teette minusta pilaa ja teidän pilanne on sydämetöntä." Mutta joko tämän katseen ilme jäi konstaapelilta huomaamatta tai ei hän siinä nähnyt mitään mikä olisi sovittanut tottelemattomuutta — hän kysyi, lyhyesti ja karskisti, oliko toinen ym, märtänyt hänen sanansa^ 'Mutta juuri samalla tuokiolla oli ajo-kalujen tungos Montmarte-kaduUa suunnaton. Ajurinrattaita, vankkurei-ta, muutto- ja raitiovaunuja ahtautui toinen toiseensa purkautumattomaksi kihermäksi. Ja tämän liikkumattoman tempoilevan kihermän päällä kaikui ki' rouksia ja huutoja. Ajurit vaihtoivat kaukaa ja kaikessa mukavuudessa me- ^ heviä haukkumasanoja teurastajai«n-kien kanssa, ja raitiovununajajat, jot- "k katsoivat Crainquebillen tungoksea syyksi, huusivat hähnelle: senkin sipu-lisaksa! Sillä välin kertyi katukäytävälle uteliaita halukkaasti, kuunnellen riitelyä. Ja konstaapeli ei enää, ihmisten katsellessa häneen päin, ajatellut muuta kuin näyttää mahtinsa. Hyvä, sanoi hän. Ja hän veti taskustaan tuhruisen muistikirjan ja hyvin lyhyen lyijyky-näntyngän. CrainquebiUe noudatti ajatustaan ja totteli jotain sisäistä voimaa. Muutoin hänen oli nyt mahdotonta liikkua niin eteen kuin taaksepäinkin. Hänen rat-taittensa pyörä oli kovaksi onneksi takertunut maidohajajan vaununpyörään. •Hän tarttui lakin reunojen alta reu-hottavaan tukkaansa ja huusi: — Mutta kun minä sanon, että minä odotan rahaani! Eikös se ole surkeaa! Saakuri tätä kiusaa! Tuhat tu-limmaista! Nämä sanat, jotka kuitenkin ilmaisivat vähemmän uppiniskaisuutta kuin epätoivoa, katsoi konstaapeli numero 64 solvaukseksi itseänsä kohtaan. Ja koska hänen mielestään jokaisen loukkauksen välttäraättömästi täytyi pukeutua perinnäiseen, tavanmukaiseen, pyhitettyyn ja niin sanoaksemme liturgilliseeö muotoon: "Alas lahtarit!" niin nämäkin kaupustelijaparan sanat itsestään sattuivat ja tarttuivat hänen korvaansa täissä muodossa. . — Ahaa! te sanotte: ".Alas lahtarit!" Hyvä. Seuratkaa minua! Hämmästyksestä ja mielikarvaudes-ta poissa suunniltaan tuijotti CrainquebiUe suurilla päivän, huikaisemilla sil* millään konstaapeliin numero 64, ja sä-rähtelfivällä äänellään, joka tuntui tulfr van vuoroin päästä, vuoroin kantapäis-tä, hän huusi, käsivarret ristissä sinisellä puserollaan: — Minä sanon: "Alas lahtarit?" Minä? . . . Oh! Tätä vangitsemista katselivat puoti-palvelijat ja pikkupojat. Se tyydytti sitä halua, mikä on kaikilla väkijoukoilla nähdä raakoja ja väkivaltaisia kohtauksia. Mutta samassa näkyi joku tunkeutuvan väenahdingon läpi. Se oli vanha mies, varsin vaatimaton uiko* näöltä, mustissa pukineissa ja päässä korkea silkkihattu. Hän lähestyi po- Jos m on se y; perukoin uusia yi teliäkään vaiituu u lemmatk: seen. "J toivottav hutaan p nen on 1 innostUAa ]o5sa har viisauteei asiat jär kit. syty tään kalj lauki, sar paari tarj vielä tois( ottaa, eih ;ana. Sitä m Ikuttaa tu ^in luotta ^tulemaan 'cn eniänr 'm nyt jo tiyt on eir byvää. et |ullat ja Iestävä py kikka hj nenemään ilntäs sitt [)ssa olla. un on äi "^'in vanki Tosi se o iänhän on rt, kyllä pe, on im Ystävä : jan esittä iroita my »vana, hir 5ta ja ni in lemj — Tee f itä louka liisiä ja sanoi hänelle matalalla äänellä JUSSILA'S DEPARTMENT STORE P. O. Box 600 PUHELIN 162 Nipigon, Onlario Olkaa varmat, että lähetätte Marjanne oikealle välitysUikkeeUe, mistä saatte korkeimmat markkinahinnat. Me maksamme CPR: n Express Money Orderilla joka päivä. PIKAISEN IVI.\KSUN SAADAKSENNE LÄHETTÄKÄÄ MUSTIKKANNE SUORAAN OSOITTEELiLA ANSPACH SUOSITUKSET VOITTE SAADA MISTÄ HYVÄNSÄ ROYAL PANKISTA Kirjoittakaa ja pyytäkää lähetysleimasin ja lyyny Tekstatkaa nimi jo osoite selvästi GEO. C. ANSPÄCH CO./LIMITED Ontario Food Market, Queensvay. Toronto 14, Ontario Hän toi; illä, kun äjä, tuli 'ta käde piteli jo iä mieltä n velkaa ¥ talteenf j esiliinan, ||Ja näin i ftaansa r Ptensa m 1^ jalkoje p , ja hä , Johan futkintoi pti, että ptamänä i nä Puisia olti J^okonaa nensä j ; pthieu. P ylilääk oluina a -'"i^to oli -Saariolle, '•^t oppir Sivu 8 T.annn laina,' elötciaun 4 päivänä, 1956 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-08-04-08
