1940-06-29-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 6 L A U A N T A I N A , KESÄKUUN 29 PÄIVÄNÄ 1940
Alankomaalaisen taidemaalarin facob Jorda ensin "
eineen", noin vuodelta 1640. Drestenin galleriassa.
Kuslannusliikkcemme'kuvajäljennöa.
Ariadne ja Bacchus (viininjumala) seuru-virkamiesten
ja ystävien joukosta
kutsutut vieraat lahjoja morsiamelle.
Kapteeni Burlinghame lausui antaessaan
lahjansa muutamia sanoja
selitykseksi.
"Sinulle, Nadara", puhui hän, "on
näillä helyillä syvempi merkitys -ja
suurempi arvo kuin kellekään muulle,
sillä ne ovat peräisin omalta sjn-jäi-seltä
saareltasi, jossa ne olivat viruneet
kaksikymmentä vuotta, kunnes
minä ne sattumalta löysin läheltä rantaa.
Sitä naispoloista, jonka omia ne
aikoinaan olivat, et ole koskaan nähnyt
-— on varsin mahdollista, ettei
hän käynytkään villillä rannikollasi
— ja aina pysyy salaperäisenä arvoituksena,
miten jalokivet olivat siime
joutuneet. Mutta kaksi piirrettä on
sinussa samanlaiset kuin hänessä, sillä
hänkin oli nainen ja hänkin oli hyvin
kaunis."
Astalan Ma n ta
KERTOMUS SUÖOMESTA ISONVIHAN AJOILTA
K i r j . WERNER RUUSUNEN
ASTASUON ja samannimisen jär-vilampareen
perukoille olivat
Kyrölän Heikki ja hänen Liisansa
tupansa nostaneet. Kaukana ihmis-tien
ilmoilta olisi nykj^jan ihmiset
sanoneet uudistalon olevan, mutta
senaikuisten mielestä se oli vaan
Sorkkisten kylän liepeellä, olihan sieltä
vain kylän ensimmäisiin taloihin
vihanen puoli penikulmaa oikopolkuja
myöten. Heikki oli toimen mies.
Astasuo sai tuntea kuokkurin ja ojurin
jäntevien käsien voimaa ja Asta-järven
heinäiset rannat olivat kesäisin
karjalaitumena ja heinän niitto
Hän ojensi kämmenellään Nadaral- alueina. Tuntui että uudisasukkaille
le pientä, suolenkappaleilla pienten leipä ja sarvin tulisi kun pääsisi aset-nakertajain
nahoista ommeltua, ku- tumaan.
lunutta pussia. Sen nähdessään sekä
t y t tö että Waldo Emerson huudahti-yat
hämmästyksestä.
Ihmetellen Nadara otti pussin käteensä
ja karisti sen sisällön kämmenelleen.
Waldo kumartui katsomaan.
"Tiedättekö, kenen omia nämä o\'at
olleet?" tiedusti hän Burlinghamel-ta.
"Eugenie Marie Celeste de la Va-olisin,
Crecyn krei\du,ären", vastasi
kapteeni.
"Ne oli\'at Nadaran äidin", huomautti
Waldo. *'Hänen kasvatusvanhempansa
olivat saapuvilla hänen syn-tyessänsä
ja otti\'at nämä jalokivet
nais-paran^ yltä hänen kuoltuansa.
Hän ajautui rannalle veneessä, jossa
paitsi häntä oli ainoastaan kuollut
mies — Nadara syntyi samana yönä."
Ja hiinpä pappi toimitettuansa vihkimisen
merkitsi todistukseen naisen
nimeä varten varattuun kohtaan: Nadara
de l a Valois.
Ja nyt he asuvat Bostonissa ihanassa
kodissa, jonka olette nähnyt, jos
olette milloinkaan käynyt Bostonissa,
ja ajellut jossakin isoista, nähtävyyksien
katsdmista varten hankituista
moottoriomnibusseista, sillä, sitä osoitetaan
kaikille vieraille, koska sen la-kennustyyli
on kaunis ja sen omista-
-jan hisloriaBiseoA.ja ylimi^csdliseen
nimeen,- ydka. r sattumalta ,ei olekaan
Sixuth->JoneSj liittyy.-frikoinen maine.,
. . JJOPPU, ^ ^
Vuosia pari oli aikaa kulunut. Jo
tuntui tulevan lisäväkeä Astalaan.
Kyröläksi ei Heikkiä ja hänen perhettään
mainittu muualla kuin verottajan
kirjoissa. Kyläläiset eivät
tietäneet väen lisäyksestä mitään ennen
kuin Heikki entiseen kotitaloonsa
saapui veljeään ja siskoaan lapsen
kununiksi hakemaan. Oli Hiekkikin
ollut heiniä suovaamassa ja Liisa
korjaamassa naurishalmeen aitaa,
jonka Punikki oli viime yön aikana
särkenyt. Siellä oli tyttö maille i l mestynyt
ja Heikin koteuduttua L i i sa,
lehmän lypsyltä tullen ylpeänä
na3?tteli Heikille äidin apulaista.
Muuten olisi kaikki ollut hyvin,
mutta Liisa ei voinut t3rydyttää luonnollisin
antimin pikkutytön ruokahalua.
Lehmänmaitoa koeteltiin, mutta
se oli liian raskasta. Tuli mieleen
kertomus Piekkolan Samulista,
jota oli elätetty tammanmaidolla.
Talossa oli äsken varsonut tamma ja
Sattui hirren päällä kahtareisin istuessaan
ja rekeä ohjatessaan reki
kaatumaan ja Heikin jalka jäi hirren
alle ja oli pois pääsemättömissä, L i i sa
oli mennyt jo aamulla kylään ei-lla
muita ihmisiä ollut läheisyydessäkään
kuin Manta. Tämä kyllä oli
kuultavissa, mutta mitä kuusivuotias
suurelle hirrelle voisi. Heikki kuitenkin
huutaa luikkasi Mantaa, ajatellen
lähettää hänet kylästä apua
hakemaan. Manta tulikin paikalle.
Oli asioista selvillä. Haki hirren päästä
kirvonneen kirveen, kangen te-kasi
ja sai kuin saikin hirren vyörytetyksi
pois isänsä jalalta. Jalka oli
kauan kipeänä, mutta ei ollut luita
särkynyt, joten se parani.
Kului vuosia kymmenkunta. Kuului
sanoma että vainolainen ön maalaisuutta
hyväkseen ja mennä suolaa
. . . . j ostamaan. Manta yaljastr vanhan
Liinaikon, jonka iahssa oli Liinakon
antimet jaellut, ja läksi Luvialta
suolan nbuntiin.
Siellä - o l i haminassa suolalasti.
Lastiruuman reunalle oli mitattu
suolasäkkejä. Kauppias itse ismi
maston juurella köysirullan päällä
piippuaan imeskellen. Manta kys>-i
suolan^ hintaa ja oli hänellä juuri
säkillisen hinta mukanaan, — kaikki
oli mukana mitä kotonakin — ja hän
sanoikin säkin ottavansa. Laivuri
Ryysi odottamaan, sillä miehet olivat
menneet kylään ja ei hän vanha
mies jaksa suölasäkkiä kantaa tytön
sapiloille. Sapiloilla nähkääs siihen
aikaan kuletettiin tavaraa, kärryjä
kun ei ollut maaseuduilla ja rekeäkään
ei sulassa maassa käynyt ku-lettamihen.
Oli vaan kaksi pitkää
saikkaraa yhdistetty niin että hevonen
kannatti tyvipäätä ja veti länki-laitteella
ja saikkarojen latvat laahasivat
maassa. Näiden päälle laitettujen
poikkipuiden päälle ladottiin
kuorma ja niin mentiin kylästä
kotia vaikka ei olisi tietä ollutkaan.
Manta tuumi, että kyllä kai raie-
~~ hinen mies, vaikka vanhempikin, nyt
sentään suolasäkin jaksaa kantaa
tuonvertaisen matkan.
"Ilman annan jos viet kantamalla
sen sapiloillesi", sanoi laivuri.
"Ihanko annatte ilmaiseksi?" kysyi
Manta vielä vakuudeksi.
"Ilmaiseksi ihan", vakuutti toi-
Manta asteli säkin luo, Laivoiri
nauraa hörötteli. Eipäs enää nauranutkaan
kun Manta koppasi suola-säkin
vasempaan kainaloonsa ja toisen
oikeaan ja asteli tammista porrasta
myöten, rannalle ja asetti säkit
kuin mitkäkin villapussit sapiloille.
Huuteli laivurille: "Ovat kai ne nyt
maksetut?" "Ovatpa hyvinkin", vastasi
laivuri. "Sano kuitenkin kuka
sinä olet, sinä ihme tyttölasten joukossa."
"jos joku-kysyy kuka olen, niin
sano että- se on Astalan Manta, joka
kaksi suölasäkkiä kerrallaan kantaa."
Muiskasi hevoselleen ja niin läksi
Liinäkko kulettamaan Astalaan ilmaiseksi
saatuja suoloja.
Tulipa taasen sotatila. Vainolaiset
valtasivat alaisen Suomen aina
han hyökännyt. Polttaen ja surma- pohjolaan asti. Erikoiset patrullit
ten se matkasi kautta Savon ja Karjalan,
Uudenmaankin läpäsi ja uhkasi
vakavasti jo Hämettäkin. Heikki
kutsuttiin rauhallisesta Astalastaan
sotarintamalle. Koti jäi L i i san
ja Mantan hoidettavaksi. Hiio-noon
hoitoon ei se jään3rtkään. Liisa
kyllä oli vain tavallinen ihminen,
mutta Manta se oli yoimiltaan jättiläinen.
Manta se tukki Astalaan
johtava tien rovituksilla, purki kapulasillat
nevanotkelmista ja kaivoi-pa
valtaiset susihaudat kannaksen
kapeikkoon ja ne taitavasti peitti.
Kaikki vain siksi että vainolaiset estettäisiin
kodin rauhaa rikkomasta.
Ei saapunut vainolainen vielä täl-etsivät
kaukaisimmissakin soppiloissa
olevat asuinsijat. Ryöstivät, mitä
voivat mukanaan kulettaa ja hävittivät
mikä ei heille kelvannut. Orjiksi
veivät' mukanaan työkykyisiä
naisia ja kauniita neitosia. -Avuttomia
lapsia ja kykenemättömiä vanhuksia
eivät viitsineet minnekään
kulettaa. Kotinsa raunioille .surmasivat.
Saapui kasakkajoukko Astalaankin.
Senverran ennen saapumista saivat
asukkaat tiedon vihollisten tulosta
että ehti Liisa ja pikku aputyttö
metsään piiloutua ja olisi Mantakin
ehtinyt, mutta hän tahtoi pelastaa
eläimet myöskin. Muut sai aituukses-lä
kertaa Astalaan. Pois kuului kark- ta metsään ajetuksi, mutta toisella
koontuneen omien rajojensa yli omal- vuodella oleva hieho riehaantui ja^
le maalleen. Odotettiin Astalassa irää laukkasi kohden kartanoa, jossa jo
kotiintuvaksi. Turhaan odotettiin, kasakat elämöivät. Sai Manta kiin-sen,
maitoa kocteltim tytölle. Se so- Ruotsin Kalle kuningas, se kahdes- ni karkurin. Syliinsä kiskasi ja nak-vdtui
ja varsan kanssa yhteisin eväin
kasvoi pikku Manta ja oli hyvin
elämäänsä tjiytyvän tapainen.
.:Oliko-nauttimansa elatuksen ansio
j vai oliko elinkykyisten rvanhem-piea
perintöä se että Manta jo muutaman
Amoden vanhana cihmetytti ^ympäristöään
-.ikäiscslleen . han^naisillä
voimamiäytteiUä. ' ^MuntaInaiaa^ tal-
• vipäiväna Heikki oliiriäenifairsGi ve-.
toista, tarvitsi kunnolliset miehet so- kasi yli aidan metsän puolelle,
taretkille vieraalle maalle. Siihen Tuon voimanäytöksen näki kasak-joukkoon
HeikkBtin joutui. Kotiin ka upseeri; Miehilleen komensi, etta
paluusta ei ollut. tietoakaan. ottaa tuo .nainen elävänä ja vahin-
KyiUlä käydessään oli Liisa saa- goittantättomana kiinni. Kymmen-nut
kuulla että Luvian.haminaan oli 4unta kasakkaa läfcst käskyä täyttä-saapunut,
suolalaiva; Astalan maat mään~ Keihäänsä pois viskasivat ja
eivät suc^ kasvaneet,-siksi se^oU paijaih; Msin käsiksi hyökkäsiv^^^
ostettava. Sotaisina aikoina ei kai- -^yt tnliiöiiiien4>ttdu.^
^te sitä.;aiwatt.bc^»l!a, saanut OS- kasakoto
..Jät*ämässäv ^iinakollaa3^^4aa€teästät;:-.taakaan-.^^^ kun Jrarajoukon -
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 29, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-06-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400629 |
Description
| Title | 1940-06-29-06 |
| OCR text | Sivu 6 L A U A N T A I N A , KESÄKUUN 29 PÄIVÄNÄ 1940 Alankomaalaisen taidemaalarin facob Jorda ensin " eineen", noin vuodelta 1640. Drestenin galleriassa. Kuslannusliikkcemme'kuvajäljennöa. Ariadne ja Bacchus (viininjumala) seuru-virkamiesten ja ystävien joukosta kutsutut vieraat lahjoja morsiamelle. Kapteeni Burlinghame lausui antaessaan lahjansa muutamia sanoja selitykseksi. "Sinulle, Nadara", puhui hän, "on näillä helyillä syvempi merkitys -ja suurempi arvo kuin kellekään muulle, sillä ne ovat peräisin omalta sjn-jäi-seltä saareltasi, jossa ne olivat viruneet kaksikymmentä vuotta, kunnes minä ne sattumalta löysin läheltä rantaa. Sitä naispoloista, jonka omia ne aikoinaan olivat, et ole koskaan nähnyt -— on varsin mahdollista, ettei hän käynytkään villillä rannikollasi — ja aina pysyy salaperäisenä arvoituksena, miten jalokivet olivat siime joutuneet. Mutta kaksi piirrettä on sinussa samanlaiset kuin hänessä, sillä hänkin oli nainen ja hänkin oli hyvin kaunis." Astalan Ma n ta KERTOMUS SUÖOMESTA ISONVIHAN AJOILTA K i r j . WERNER RUUSUNEN ASTASUON ja samannimisen jär-vilampareen perukoille olivat Kyrölän Heikki ja hänen Liisansa tupansa nostaneet. Kaukana ihmis-tien ilmoilta olisi nykj^jan ihmiset sanoneet uudistalon olevan, mutta senaikuisten mielestä se oli vaan Sorkkisten kylän liepeellä, olihan sieltä vain kylän ensimmäisiin taloihin vihanen puoli penikulmaa oikopolkuja myöten. Heikki oli toimen mies. Astasuo sai tuntea kuokkurin ja ojurin jäntevien käsien voimaa ja Asta-järven heinäiset rannat olivat kesäisin karjalaitumena ja heinän niitto Hän ojensi kämmenellään Nadaral- alueina. Tuntui että uudisasukkaille le pientä, suolenkappaleilla pienten leipä ja sarvin tulisi kun pääsisi aset-nakertajain nahoista ommeltua, ku- tumaan. lunutta pussia. Sen nähdessään sekä t y t tö että Waldo Emerson huudahti-yat hämmästyksestä. Ihmetellen Nadara otti pussin käteensä ja karisti sen sisällön kämmenelleen. Waldo kumartui katsomaan. "Tiedättekö, kenen omia nämä o\'at olleet?" tiedusti hän Burlinghamel-ta. "Eugenie Marie Celeste de la Va-olisin, Crecyn krei\du,ären", vastasi kapteeni. "Ne oli\'at Nadaran äidin", huomautti Waldo. *'Hänen kasvatusvanhempansa olivat saapuvilla hänen syn-tyessänsä ja otti\'at nämä jalokivet nais-paran^ yltä hänen kuoltuansa. Hän ajautui rannalle veneessä, jossa paitsi häntä oli ainoastaan kuollut mies — Nadara syntyi samana yönä." Ja hiinpä pappi toimitettuansa vihkimisen merkitsi todistukseen naisen nimeä varten varattuun kohtaan: Nadara de l a Valois. Ja nyt he asuvat Bostonissa ihanassa kodissa, jonka olette nähnyt, jos olette milloinkaan käynyt Bostonissa, ja ajellut jossakin isoista, nähtävyyksien katsdmista varten hankituista moottoriomnibusseista, sillä, sitä osoitetaan kaikille vieraille, koska sen la-kennustyyli on kaunis ja sen omista- -jan hisloriaBiseoA.ja ylimi^csdliseen nimeen,- ydka. r sattumalta ,ei olekaan Sixuth->JoneSj liittyy.-frikoinen maine., . . JJOPPU, ^ ^ Vuosia pari oli aikaa kulunut. Jo tuntui tulevan lisäväkeä Astalaan. Kyröläksi ei Heikkiä ja hänen perhettään mainittu muualla kuin verottajan kirjoissa. Kyläläiset eivät tietäneet väen lisäyksestä mitään ennen kuin Heikki entiseen kotitaloonsa saapui veljeään ja siskoaan lapsen kununiksi hakemaan. Oli Hiekkikin ollut heiniä suovaamassa ja Liisa korjaamassa naurishalmeen aitaa, jonka Punikki oli viime yön aikana särkenyt. Siellä oli tyttö maille i l mestynyt ja Heikin koteuduttua L i i sa, lehmän lypsyltä tullen ylpeänä na3?tteli Heikille äidin apulaista. Muuten olisi kaikki ollut hyvin, mutta Liisa ei voinut t3rydyttää luonnollisin antimin pikkutytön ruokahalua. Lehmänmaitoa koeteltiin, mutta se oli liian raskasta. Tuli mieleen kertomus Piekkolan Samulista, jota oli elätetty tammanmaidolla. Talossa oli äsken varsonut tamma ja Sattui hirren päällä kahtareisin istuessaan ja rekeä ohjatessaan reki kaatumaan ja Heikin jalka jäi hirren alle ja oli pois pääsemättömissä, L i i sa oli mennyt jo aamulla kylään ei-lla muita ihmisiä ollut läheisyydessäkään kuin Manta. Tämä kyllä oli kuultavissa, mutta mitä kuusivuotias suurelle hirrelle voisi. Heikki kuitenkin huutaa luikkasi Mantaa, ajatellen lähettää hänet kylästä apua hakemaan. Manta tulikin paikalle. Oli asioista selvillä. Haki hirren päästä kirvonneen kirveen, kangen te-kasi ja sai kuin saikin hirren vyörytetyksi pois isänsä jalalta. Jalka oli kauan kipeänä, mutta ei ollut luita särkynyt, joten se parani. Kului vuosia kymmenkunta. Kuului sanoma että vainolainen ön maalaisuutta hyväkseen ja mennä suolaa . . . . j ostamaan. Manta yaljastr vanhan Liinaikon, jonka iahssa oli Liinakon antimet jaellut, ja läksi Luvialta suolan nbuntiin. Siellä - o l i haminassa suolalasti. Lastiruuman reunalle oli mitattu suolasäkkejä. Kauppias itse ismi maston juurella köysirullan päällä piippuaan imeskellen. Manta kys>-i suolan^ hintaa ja oli hänellä juuri säkillisen hinta mukanaan, — kaikki oli mukana mitä kotonakin — ja hän sanoikin säkin ottavansa. Laivuri Ryysi odottamaan, sillä miehet olivat menneet kylään ja ei hän vanha mies jaksa suölasäkkiä kantaa tytön sapiloille. Sapiloilla nähkääs siihen aikaan kuletettiin tavaraa, kärryjä kun ei ollut maaseuduilla ja rekeäkään ei sulassa maassa käynyt ku-lettamihen. Oli vaan kaksi pitkää saikkaraa yhdistetty niin että hevonen kannatti tyvipäätä ja veti länki-laitteella ja saikkarojen latvat laahasivat maassa. Näiden päälle laitettujen poikkipuiden päälle ladottiin kuorma ja niin mentiin kylästä kotia vaikka ei olisi tietä ollutkaan. Manta tuumi, että kyllä kai raie- ~~ hinen mies, vaikka vanhempikin, nyt sentään suolasäkin jaksaa kantaa tuonvertaisen matkan. "Ilman annan jos viet kantamalla sen sapiloillesi", sanoi laivuri. "Ihanko annatte ilmaiseksi?" kysyi Manta vielä vakuudeksi. "Ilmaiseksi ihan", vakuutti toi- Manta asteli säkin luo, Laivoiri nauraa hörötteli. Eipäs enää nauranutkaan kun Manta koppasi suola-säkin vasempaan kainaloonsa ja toisen oikeaan ja asteli tammista porrasta myöten, rannalle ja asetti säkit kuin mitkäkin villapussit sapiloille. Huuteli laivurille: "Ovat kai ne nyt maksetut?" "Ovatpa hyvinkin", vastasi laivuri. "Sano kuitenkin kuka sinä olet, sinä ihme tyttölasten joukossa." "jos joku-kysyy kuka olen, niin sano että- se on Astalan Manta, joka kaksi suölasäkkiä kerrallaan kantaa." Muiskasi hevoselleen ja niin läksi Liinäkko kulettamaan Astalaan ilmaiseksi saatuja suoloja. Tulipa taasen sotatila. Vainolaiset valtasivat alaisen Suomen aina han hyökännyt. Polttaen ja surma- pohjolaan asti. Erikoiset patrullit ten se matkasi kautta Savon ja Karjalan, Uudenmaankin läpäsi ja uhkasi vakavasti jo Hämettäkin. Heikki kutsuttiin rauhallisesta Astalastaan sotarintamalle. Koti jäi L i i san ja Mantan hoidettavaksi. Hiio-noon hoitoon ei se jään3rtkään. Liisa kyllä oli vain tavallinen ihminen, mutta Manta se oli yoimiltaan jättiläinen. Manta se tukki Astalaan johtava tien rovituksilla, purki kapulasillat nevanotkelmista ja kaivoi-pa valtaiset susihaudat kannaksen kapeikkoon ja ne taitavasti peitti. Kaikki vain siksi että vainolaiset estettäisiin kodin rauhaa rikkomasta. Ei saapunut vainolainen vielä täl-etsivät kaukaisimmissakin soppiloissa olevat asuinsijat. Ryöstivät, mitä voivat mukanaan kulettaa ja hävittivät mikä ei heille kelvannut. Orjiksi veivät' mukanaan työkykyisiä naisia ja kauniita neitosia. -Avuttomia lapsia ja kykenemättömiä vanhuksia eivät viitsineet minnekään kulettaa. Kotinsa raunioille .surmasivat. Saapui kasakkajoukko Astalaankin. Senverran ennen saapumista saivat asukkaat tiedon vihollisten tulosta että ehti Liisa ja pikku aputyttö metsään piiloutua ja olisi Mantakin ehtinyt, mutta hän tahtoi pelastaa eläimet myöskin. Muut sai aituukses-lä kertaa Astalaan. Pois kuului kark- ta metsään ajetuksi, mutta toisella koontuneen omien rajojensa yli omal- vuodella oleva hieho riehaantui ja^ le maalleen. Odotettiin Astalassa irää laukkasi kohden kartanoa, jossa jo kotiintuvaksi. Turhaan odotettiin, kasakat elämöivät. Sai Manta kiin-sen, maitoa kocteltim tytölle. Se so- Ruotsin Kalle kuningas, se kahdes- ni karkurin. Syliinsä kiskasi ja nak-vdtui ja varsan kanssa yhteisin eväin kasvoi pikku Manta ja oli hyvin elämäänsä tjiytyvän tapainen. .:Oliko-nauttimansa elatuksen ansio j vai oliko elinkykyisten rvanhem-piea perintöä se että Manta jo muutaman Amoden vanhana cihmetytti ^ympäristöään -.ikäiscslleen . han^naisillä voimamiäytteiUä. ' ^MuntaInaiaa^ tal- • vipäiväna Heikki oliiriäenifairsGi ve-. toista, tarvitsi kunnolliset miehet so- kasi yli aidan metsän puolelle, taretkille vieraalle maalle. Siihen Tuon voimanäytöksen näki kasak-joukkoon HeikkBtin joutui. Kotiin ka upseeri; Miehilleen komensi, etta paluusta ei ollut. tietoakaan. ottaa tuo .nainen elävänä ja vahin- KyiUlä käydessään oli Liisa saa- goittantättomana kiinni. Kymmen-nut kuulla että Luvian.haminaan oli 4unta kasakkaa läfcst käskyä täyttä-saapunut, suolalaiva; Astalan maat mään~ Keihäänsä pois viskasivat ja eivät suc^ kasvaneet,-siksi se^oU paijaih; Msin käsiksi hyökkäsiv^^^ ostettava. Sotaisina aikoina ei kai- -^yt tnliiöiiiien4>ttdu.^ ^te sitä.;aiwatt.bc^»l!a, saanut OS- kasakoto ..Jät*ämässäv ^iinakollaa3^^4aa€teästät;:-.taakaan-.^^^ kun Jrarajoukon - |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-06-29-06
