Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 22, 1952

              paikalleen käyttää. Eräänä
dokuun iierttaisena sunnuntainkllie-
Joskin tapansa mukaan istui ve-jtäänkuin
jotain CKlotellen^^^
^ Met^opolita-^iulkaisua: - J u l ^
kinitettu kirjotas Venäjän-
. ^ n suhteista. SiukkU tietäessään
^rjsan olevan verannalla, meni ulos
=r5iden että pysäh^^äK>^iko mennä
töihinsä. Tyttö kutsui viittoillen
nbin luokseen. Puhui, näytteli |ul-
_ kuvia, k y ^ i , s # t ^
urohnmtta toistensa j ; ^ ^
'j'^Ö vaikeaa kuin inaaliikölla ava-aden^
äaiUtairhat.
,HgtätilanteesM Jkcksitään ;• keinot,
i u ^ halu huoneestaan i i d l ^
uttaiei senkään: ayuH^iMtkäP^^p^
jidkaisussa olleen kirjqi]ttiksenv suh-
Eikz Jialuttukaan» JThensa etsi
etsi tulkki-opp^ta sanoja, kunnes: sai>
abppn:, You are^ä 1 ^ a girt.
•aiiiak^ walk! (Sinälc^etppi^ J a
, ofen tyttöä ^lennä^
Ki?elti|n ranskalaiseni jesm^^
acqiiesin patsaalle, aaUoximurtajalie,
aiöhe^eelle fsekäfjäry*^
Therisa: ^kiven: ^ a n ^
_ s^tiosen Jiim^n ^rpck,e^ a t t ^ ,
Dä ^voileipiä" tyime^ rveä^
selitti ^Siukijlte puitteö, kukkfe
ntujen nimiä.
poii^täyän^
in bippasta sileällä hiei^caranna^^
1 ^'po|kaystäy%" s?u t ^ kiinni, us-nfm^.
otraa ; ^ n ^ ^ y l i ^ y r y ^
:ia Therisa oli s u u t t u v i n a ^ j ^ . saooi:
Ybuibad ^ nfet piiha ;p<^3^
Toislaan-^^ kielelKsesti ymmärtänaattö-nuorilla
dli hauskaa. Puhe ci t u l -
i»ut heidän ajatuksiaan,•uiutta:katse
onisi kaiken. Kätteni kosketut, käsi-kävely^
riemuisat katseet, ano-at
jaantautuvat aelut eivät kajyanneet
i tulkintaa, ei ritarillista
vmisläi^i^iiiiäHri mu<i^
^skinäinea läteisyytensä oli kaik-iJaikessa,.
kylIiksi:^ olla
aiiroj^^kea ja,mykkäki|i, :iiiutta k u i -
iikin,saa Jkaipauksen tyydytyksen, sie-uUiseh
mielteen, kahden rakastuneen
llessa toistensa läheisyydessä.
Nucffet tekivät sunnuntaisin kävely-
?tkoja metsiin, järven ja jokien ran-le.
Otettiinpa toisinaan matkaan
»itäkin, joiden kanssa herkuttelivat
^ukin suojaisen lahdelman rannalla,
h^nsa; ollen emäntänä ja Siukku isän-
He solmivat kukkaseppeleitä^ ja
»stäytjivät vetten viileään hyväily>'n.
Sunnuntait kuluivat kävelymatkojen
umiassa. Arki-iltapäivisin, Siukku kä-yp^
orolla työssä, istuskeltiin veran-järven
rannalfö, opiskellen
^lännin kieltä. Eräänä iltapäivänä-
^risa oli kiihdyksissään, puhuen, näy-
*«|en ja temppuillen. Siukulle hänen
yksensä olivat hepreaa. Vasta jäl-
•^eenpäin. talpn, emännän välityksellä
^ötuliUetamäänTherisan ilonaiheen,
intö koki selittää, *ttä hänen rikas se-
•^^^^ on Montrealissa kuollut
ja he saavat periä ison omaisuuden. <Mie-
-«°ime ei saanut muuta selväksi kun
j^fa», porsii ja niin luuli tytön nimitte-
^an häntä porsaaksi, tai että hän pian
3iukku jätti tytön rantakivdle
^ettelemään poistumistaan. Murjot-
! "'^««nalleen" viikonpäivät, mutta
äisa sovittaa rakastuneitten välUlä vää-
^>-n«närrykset.
Seurustelu nuorten välillä jatkui van-
^«nan veljen ja muittenkin talonmies-
^ \'aroituksist^ huolUnatta. « e kun
°^^t tytössä jotain huonoa. Eräänä
? ^ ? ^ y n t a i . i l t ^ rakastuneet olivat
^ t u l e m a s s a ; Rantakatu, j o i ia
M asyivat, oli p i n l ^ . Järven
o l i - kaJas^jien y^ievalkama,
g ^ ? ^ J % ^ ^ t o k o verkkojen
öli^ritarillisesti tytön vyötäisillä heidän
kävellessään, kuten kai-aljecrin aina-kin.
Keskustelun aiheena heillä oli k u -
lämieÄ karjapaimehträieläi^ kar­j
an varastamisesta Ja t a j ^ u i s t a . Siuk­ku
väftti, että kuva, he nimittäin tulivat
liikkuvista kuvista, oli no good. Therisa
sitävastoin oli ihastuksissaan,:väittämäl-lä:
"That ^was a very.good picture!"
K o t i i n meneviä vastaan tuli, oikeam-min
ilmestyi, kookas nuorimies, sikäli
mikäli iänet voi puolipimeässä erottaa.
ÄJies ^ ^ervehti tuttavallisesti tyttöä.
Nuörikkom^ matkaan­sa,
mutta miehen puhellessa tyttö jäi
keskustelraaaan. Siukku ei tiennyt mitä
tekisi^ jattääkö heilansa muille mfehille
vai-ollakopaimentamassa. Hän kuiten­kin-
p s ^ ^ t y i muutaman askeleen pää­hän.
Tuntemattoman esiintymisestä.voi
huomata, että k a v a l ^ saa lähteä,
nautta.kuitei^nhän ei lähtenyt. Vih­jeestä
kuka ei ymmärrä, sille hiiomau-tetaanpaÖiökeinoin.
Miesärjäsi: "Get
the hell out of h e r e ! m e n e helvettiin
tä^ä -r^ Ja samassa loikkasi Siukun
^ l ^ p ^ i^icien öikeankäden^^^ tä­män
leukaani
Siukun i y r ^ nä­kynyt^
tyttöä eikä iskijää. Ilta oH käy­nyt
pimeämmäksi. Järven laineet hyök-l
^ v ä t harvakseen aallönniurtajaa^^^v^
taan,kelisten. X^im^tuivat, huokauk­siin
nukkuen. Rautainullän lastauslaitu-
. riita kuului veturiii puhkumista jarrujen
^ t i i m : j[a työmiesteu^puu
täessään - rautamultavaunuja. Siukku
hoiperteli lähellä okvaah asuntotaloa
sa aprikoiden päivän tapahtumia.
KESXKUUJI ,
JSiukulla oli vastuksia tarpeeksi. Hän
kun 611 vielä niin poikasen näköinen, et-'
tä työnsaanti oli vaikeaa. Ellei van-hemmannaköisiä
miehiä: oUut tarjolla, •
niin siiloin hänkin sai työvoiiiiansa kau­paksi.
Keväällä ruokatalon isäntä
vanhana laiturimiehenä sai Siukun
"kaupaksi" lastauslaiturille työhön. Työ
ei ollut erikoisemman raskasta, mutta
likaista. Nom sata jalkaa korkealla
laiturilla on molenfmin puolin vinosäili^
öitä, joihin rautatievaunuista rautamul-ta
tyhjennetään ja säiliöistä ränniä myö­ten
edelleen laivoihin. Rautaoori —
multaa —- on kiinteän kiven kaltaista
ja multasaven muotoista. Multa on sa­ven-
j a punainen väristä, jättäen tah­ransa
jokaiseen ken^sen kanssa on te­kemisissä;
vieläpä tunkeutuu vaatteit­ten
läpi ihoon saakka. Niinpä sitä kä­sittelevät
miiehet ovat likaisen punaisia
kuin Etelämeren*^saaristolaiset, aina var­vasten
väleihin saakka.
Työaseinaan miehet käyttävät kuut­ta
jalkaa pitkiä, tuuman paksuisia rau­takankia,
joilla: multaa söhötään rau­tatievaunuista
säiliöihin. Jokainen mies
Ien 5Ua rpuo»,
," V •'-r^' *- •
Aatosten tie
Kirj. ULLA
KOHTI sinne lapsuuskotirantaan
aatos f määränpää on kulkijan.
Sinne kaipuun vahvat siivet kantaa,
naisen hennon, miehen miettivän.
Kestää voi hän elon kolhut kovat
maahan sortumatta matkallaan^,
sielussaan kun kauniit muistot ovat
ennen eletystä onnestaan.
Kohti uutta unten kaukorantaa
viepi uttsi latu kulkijaa.
Muistot hälle uutta voimaa antaa,
kolhon^orvensileeks* kirkastaa.
Ahdas elon kolkko polku hälle,
pitkä pimeä M korpitie.
Vaan ^MSk;JtaulH»kn
taitos luapaäcmuistM^^.^^
man. • •
Kerran e r ä ^ yox^kesken-tyonipeä-.
inan eräs ranskalainen t>ttt Siukun käyt­tämän
kangen, jonka tämä otti väkisin
takaisin. K o t \ ^ jälkeen riitelemisen
ranskalainen iski takaapäin Siukkua
ohimolle, että tämä tupertui siihen paik-kaan.
Työmaalla kutf, on tappeleminen
kielletty, niin riitakaverukset joutuivat
työstä pois. Talla tapauksella oli kui-tenkm
se hyvä l^uoli, ettei Slukusta t u l -
lut laiturityöläistä. Työ näillä laitureil-
' la sen l i ^ i , eitä se Oli ääiettömän l i -
kaista^ on myöskin huonommin p;dkat-tua.
Päivä oli kymmentuntinen^ mut­ta
kiireempinä aikoina tehtiin yliaikaa,
josta kuitenkin maksettiin vain suora,
aika. . Suomalaiset nuehet olivat sitä
tehneet vuodesta vuoteen» jotkut kym-;
meniä v u o ^ .
Alkukesän aikana miehemme työsken­teli,
rautatiekorjausjoukkueessa, kivi-murtlniolla,
likayiemäriojalla, .kellari-kuoppia
kaivamassa janiissä milleinkin.
Työt olivat enenipi tai vähexnpi satun-naistöitä.
Toisinaan häntä lakattiin
tarvitsemasta, mutta olipa hänellä si­sua
kuit^takin.
HiMliriiatta ^ . ^ ^ töistä
j a pakollisesta työttömyydestäkin. Siuk­­k
u kykeni maksamaan lain^^ mät
karahat Suomeen; vieläpä lähetti kymp-pidollärin'
lupaamaainsa härjakaistet^^^
toa varten. Olivat siUöinm^
nät, Siukun ihatkärahdjen takaajat, saa­neet
vapaata kestitystä, joka muuten
harvenimin heidän osakseen sattui. Oli
isiihen harja,kaisjuöntitilaisuuteen sat­tunut
joku manttaalipohattakih, mutta
venyvä nenä siinä oli olluty kuten kotoa
kirjoitettiin, kun mökki-isännät kers­kailivat,
että; nyt juodaan Reiman Siu­kun
Ameriikaah pääsyharjakaisia.
Syksyn kylmä käsi haroi maanpin­taa.
Tuulten tuiverrus ravisti 'Viimei­setkin
kellastuneet lehdet puista. Lehdet
hyökkäilrvät sokeina edes takaisin kuin -
petolinnut . saalistaan tavoitellessaan.
Rantalaiheitten vapauden kahlehti kyl­män
kutoma sinertävä peite. Kesäinen
hyörinä ja pyörinä loppui'satama-alUeel-le,
kaikkialla. Talven koura lopetti ke­säiset
työtä. Miehet katosivat kaupun­gista,
painuivat metsiin talveksi. Siukku
meni hälkokämpälle työhön, ei halkoja
hakkaamaan, vaan komppanian töihin.
Ensinnä hän oli rekiä kuormittamassa.
Halot ajettiin lähellä olevan rautatien
lastauspaikalle. Lastaus ja ajo oli " t a i -
mattu'' niin lutvikkaasti, että työtä riit­ti
jatkuvasti. E i yhtään välipäätä.
Kuorma kun tuli tehdyksf niin toinen
ajuri oli jo odottamassa. Hevoset oli­vat
suuria ja sen mukaiset kuormatkin
niille laitettiin. Kuormapino ' oli mies­tä
korkeampi. Päivän pituus oli pime­ästä
pimeään ja osa pimeääkin. Päivän
kun raskaitten halkojen kanssa painiske­li,
niin illalla mies dli hiljainen poika.
Lunta satoi päivällä, sitä satoi yöllä.
Tammikuulla oli sitä jo niin paljon, et­tä
neljä jalkaa korkeat halkopinot uppo­sivat
lumeen. Niitten, pinojen, päällä
oleva lumi ilmaisi pinopaikan. Oli alet­tava
aukaista teitä pitkin pinolinjaa.
Siukku määrättiin lapiokaartiin. Työ
.helpponi tuntuvasti, sillä lapioimisessa
voi vetää vähän välistä, l-apiolla voi
syöttää pienempiä annoksia j a harven­taa
heittoa. Loppujen lopuksi koko
halkoraiskio oli lapioituja kujanteita
kuin juoksuhautoja rintamalla joka puo­lella.
Kiireellisen rikastumisen miel-
.teen mies sai jättää tulevaisuuteen täl­le
työmaalle tullessaan. Palkkaa mak­settiin
vain dollari ja viisikymmentä
senttiä päivältä^ josta ruokaan meni
kuusitoista dollaria kuukaudessa. Kuu­kauden
i>alkkajäännös tuskm ylitti kah-takymppia.
Suotmalsiisia siinäkin työ­maassa
työskenteli vuosi toisensa pe-r
^ . : , K^#Bi^kanä:tösin palkat olivat
vhiemani paremmat^--*-" i^-c ^:
K«vatlidot stdaftivat lunta. T y S i i m l '
:it(mtö<äi t<Baay^Worlc)erissä'^ on j u l ­kaistu
.^seuraavan i ^ |a pojan -välinen
keskustelu, joka on saanut useat lukui­setkin
ajaUdemaan.
— P f ^ t O k e t ä vastaan raekläino^
puolustauduttava?
I$ä: Tietysti venäläisiä vastaan.
Älä tule sanomaan, ettet^mului olisi saa­nut
tiets^^täkoiilussa;
— Poika (utdiaana): Missä sitten
A^enäläiset sotivat, i ^?
Isä (itsdkin yllättyneeni)r^iin
kuin tarkkaan ajattelee — ei missään.
- - P o i k a (hämmästync«nä>i^^^^^
missään? V j
— I s ä V E L ; - • •
— Poika: .Opettaja sanoo, ^ttä venä-läisiUä
o n jättiläi^inen armeija.
— 1^ Ityyntyneenä): Vadta^
vaarallinen. Siksi juuri meidän täytyy­kin
puoliistautuav
- ^ P o i k a : Mutta hän sanoo myös,
että amerikkalaiset ovat paijon vah^em*
pia; JleiUä on s^^^^
ko venäläisilläkin kaikkialla sotijai*
taan?
—;lsä: E i . - ' •
^ ^ : M k a :
— Isä: Mutta he ovat paljon vah­vempia
kuin me.
- IV)ika <mietteliäänä): isä
- - j o s venäläiset tahtovat sotaa mei^^
, vastaan, minkätakia he eKät tee sitä nyt
kun he ovat vahvempia^ N i i n mmä te-kisin
ja etkö sinäkin?
^ — Isä: N i i n . . . tai oikeastaan en . . .
Mutta etkö tnyöhästy koulusta.
—Poika: Opettaja sanoi, että Venä­jän
hallitus on altekirjoituttaniit kaikiin
ihmisillään, jokaiseiia; rauhanvetoomuk-sen.
— Isä: Juuri siksi, että he halua^^at
sotaan.
. — Poika (miettiväisenä ja häkelty­neenä):
Mutta Sehän oh outoa.
^ i l ^ - (terävästi): E^^ vähääkään,
Amerikan hallitus on siinä aivan toisen­lainen
^— se kehoittaa amerikkalaisia
oleniaan allekirjoittamatta rauhanvetoo^
muksia. ,
— Poika: Senkö takia, että se haluaa
rauhaa?
—Isä: Tietysti.
— Poika: N y t tiedän . . . Siis mefllä
on oltava puolustus.
— Isä: Tietysti.
Poika: Mutta senkö takia meillä
ei ole tarpeeksi syötävää?
— Isä: "Niin, molenunista emme voi
huolehtia.
— Poika: Ja asunnot ja sairaalat.
— Isä (sankaria näytellen): Meidän
on annettava uhreja. Vähemmän talo­ja
eikä ollenkaan sairaaloita.
— Poika: Eikä hiiltäkään paljon.
— Isä: Aivan oikein poikaseni.
— Poika (yrittäen päästä selville):
Mutta enemmän lentokoneita ja pom- '
la painiskelin lumen ja lumisten hal­kojen
kanssa oli sukeltajan hommaa. I l ­tasella
oli kurjan märkänä yltyleensä.
Vaatteet tuskin olivat aamusellakäan
kuivat. Siukku lopetti juoksuhautain
teon j a meni lähellä olevan farmikylän
lasten mukana opiskelemaan A B C:tä.
Koulyssa oK toinen "vanhanmaan kork-kosaapas".
Suomessa ollut vanhuut­taan
tutisevan palkkapaimenen kyyti­poika
j a kanslia-apulaisena. Juorut ker­toivat
että kyytipoika himoitsi isäntän­sä
rouvaa kuten Faaraon emäntä Moo­sesta
ja sitten jänönkäpälillä Amerik­kaan.
E i koskenut kirveeseen eikä sa- '
haan tai lapioon. '«Kuljeskeli "Herraa
pelkääväisenä" pitkin farmikyliä paa-tostäen:
"Rakkaat kristiveljet ja vielä
rakkaanUnat kristisisaret . . ."
kevät karkeloi Hmassa. Kesäiset työt
ja touhtit i^ristyivät vireeseen. Shikku-
• km s a ^ u i - entisille laitumille, työyoi-
' maiisa tarjousmärkkfiidläe." :
.: ^:v> '-'Jatkua • •' • •/