1947-12-06-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
s.'
•M
•li
-MM -
f-t
(KAUNOKIRJALLINEI^ VIIKKOLEHTI)
PubUshed and printed by the Vapaus Publishing Company
Kimited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as secohd
class matter. •
Liekki ilmestyy jokaiseii viikon lauantaina 12-sivuisena, sisäl-täea
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
TILAUSHINNAT: - YHDYSVALTOIHIN:
1 vuosikerta $2.50 1 vuosikerta $3^10
6 kuukautta 1.40 6 kuukautta • • 1.80
3 kuukautta 75
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta .$3.75 6 kuukautta 2.00
• ILMOITUSHINNAT:
50 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $2.00. Erikoishinnat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kustantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,'
lOU-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
L I E K K I
P. O. BOX 69
' SUDBURY, ONT.
Veli, miiistatkö?
.Xuonmdessaiume,
• mc kidjimme joka aamu
salkut kainalossa
laitakaupgUta yliopistoon.
Sukumme lukemattomien raatqjapolvien
ketjussa
me olimme ensimmäiset,
joiden oli sallittu tarttua
Apollon lyyran kultaisiin kieliin.
Siksi salkkumme olivat niin täynnä
toiveita, unelmia,
mutta myöskin levottomuutta,
ensipolvcn maailmankatsomustuskaa.
Mc tunsbnme kipeästi,
mitä sanoivat jälkeemme kääntyvät
työmiesten katseet:
''Herranalkujar.'
mitä sanoivat yliopistolla ja osakunnassa
hienojen perheitte poikain ja tyttöjen
katseet:
Proletaariylioppiaita!"
rajan takaa
" Kuljeinme vielä kuin unen teitä
ja kuulemme suloväveleitä,
min ystävät rajan takaa toi.
Se sielun syvyydess* vielä soi.
Vierailut toisilla paikkakunnilla ovat aina
Toimituksen liulmasta ' Nyt me vaellamme yhteiskunnan
viidakossa
laihan jokapäiväisen saaliimme
''Kohta tässä saa panna hampaat natdään*^ kuulee ^^^^^^ pyyntipaikoille,
kyään muristavan. Ja monellakin se murina lälttee sydämen ^nljemme joku aamu
pohjasta, todellisuuden pohjalta. salkut kainalossa
Se on vähävaraisille vakava juttu tuo hintakiskq»ta, hin- ' konttoriimme tai virastoomme,
tojen jatkuva kohoaminen. Joittenkin tarvikkeiden Mnnat '^^^^^^^^ keskiluokkaa,
kohoavat hissukseen, sentti sentiltä^ ettei sitä huomattaisi
(esim. voi), toisten taas rohkeammin, harppa-askeUn. Maidonkin
hintaa taas kohotettiin. Pieni asia niille, jotka ottavat
päivässä kvartin tai puoli, mutta suuri kaiken muun kalliin-ohella
situriper heisille, joilla on paljon lapsia. Tulee ehkä kysymykseen
maidon vähentäminen lasten hyvinvoinnin kustannuksella,
mikä on kaikkein Jiuonoin juttu.
Tähän nähden on kaksi kysymystä: Onko hintojen korotus
tarpeellinen? Ja kuka siitä hyötyy? Siitäkin ollaan s^el-villä.
Koska tilastot ja tunnetut tosiasiat osoittavat, että
kaikki suurliikkeet, maitoliikkeet niinkuin muutkin, ovat hinnankorotusten
johdosta vetäneet r suurempia voittoja kuin
koskaan ennen, niin hinnat ovat jo olleet liian korkeat'ja siis
uudet korotukset ovat kerrassaan tuomittavat.
Siis ne siitä ovat hyötyneet ja hyötyvät — ja miksei
myöskin monet välikädet, mutta vähävaraisten asema, yhä joka aamu
huononee. Ja koska syömälakkoa, emme voi tehdä emmekä, tehtaisiin tai rakennustyömaalle tai
alasti olla, niin ajatus ajautuu siihen, että hintakiskonnalle satamaan
on pantava sulku hallinnollista ja lainlaadinnqllista tietä. mutta heidän eväsrepuissaan
' * * * oli taistelun suolaa.
Mitä arvelisitte saadessanne tälaisen, yhden lauseen si- Siksi jotkut meistä
sältävän kirjeen: valmistuvat heittämään pois
"Sanokaapa nyt, mitä kaikkein, liartaimmin toivoisitte tyhjät salkkunsa . . .
saavanne joululahjaksi?'*
Me kyllä emme uskaltaisi tuota kysymystä kenellekään
tehdä, mutta meille sen *'Eräs ystävä" teki. Ikävä vaan ettei
hän pannut nimeään eikä osoitettaan, jotta olisimme voineet
suoraan vastata. Pitäneekö se sitten tehdä tässä kaikkien
kuullen. : .
^iin että mitä — ilman mitään rajoituksia —- hartainv
yhteiskunnan auraamtitonta "ei
kenenkään maata".
Meidän toiveemme ja unelmamme
ovat kaatuneet "ei kenenkään maassa**^
mutta levottomuutemme on jäljellä,
nyt vain tympeänä, muodottomana:
Jotkut meistä tajuavat alistuneina,
että he kantavat salkuissaan
tyhjyyttä, .
\ kohtaloaan: ' '
joka .aaim-vuodesta vuoteen
konttoriin tai virastoon^. . .
Vaan jotkut meistä ajattelevat:
niin isätkin vaelsivat
LEO TIAINEN.
min toivoisimme saavamme? Oikein päätä huimaa kun ajattelemme.
Ensimmäisenä tulee mieleen turkki, karvalakki jä
huopasaappaat, ne olisivat yksi harras toive ja lämmin tunne
monta kuukautta. Se on kuitenkin tässä tapauksessa pientä.
Multa — outomopiili, oikein komea virtaviivainen, se olisi
jotakin! NHn että mitähän jos . . .Mutta annas olla, jos
tulisi paljon lunta, ettei sillä pääsisi tuolla metsien takana
olevalla kotikämpälläkään käymään . . . E i , kyllä lentokone
on parempi — helicopteri, jolla voisi lähteä vaikka tämän
Jätti miljoonan dollaria
sosialismin opettamiseen
Lontoosta tulleessa Associated Pressin
tiedotuksessa sanotaan että 14 p:nä
marraskuuta 80-vuotiaana kuollut varakas
tehtailija Robert A. Hopkinson on
testamentissaan määrännyt miljoonan
dollarin omaisuutensa Englannin työväenpuolueelle
käytettäväksi Englannin
kansan tutustamiseen ymmärtämään sosialismin
periaatteita.
viFKistäviä,
mutta kun ne tulevat rajan takaa, aivan toisesta valtakunnasta,
niin ne eivät ole ainoastaan virkistäviä, vaan jo melkein
kuin historiallisia tapauksia. Meillä täällä Seattlessa
oli sellainen tilaisuus, arvokas tilaisuus, kun saimme nähdä ja
kuulla canadalaisten tovereitten esityksiä.
Marraskuun 22 p:nä oli täällä Ore.-Washingtonin alue-kokouksen
ayajaiset ^a siihen tilaisuuteen olivat Canadan to-verit
Vancouverista varanneet kaiken ohjelman, josta täjt\\
oikein kiitollisuudella mainita. Koko tuo pitkä musikaalinen
ohjelma oli mitä hiotuin ja arvokkain, jonka vertaista ei ole
pitkään, aikaan nähty eikä kuultu. Täytyy antaa tunnustus
heidän musikaalisista k3A^yistään. Erikoisesti kiitän Mrs.
Liisa Kangasta. Hän oli oikea '-laululintunen"; hänen korkea
sopraanorisa oli mitä puhtai» ja hän sai yleisön aivan haltioihinsa.
Arvo Nurmi veikeine lauluineen teki yleisöön herttaisen
ja hauskan vaikutuksen. Ragnar Helin soitti useita
viulusooloja ja hän saikin viulustaan niin ihania säveliä, että
ne menivät kuulijan sydämeen.
Yrjö Mutta, joka toimi ohjelman esittäjänä, ensin kovasti
ihmetteli sitä, kun ihmiset näyttävät täällä rajan toisella
puolella aivan samanlaisilta kuin siellä 'kuningaskunnassakin",
vaikka han oli monasti ajatellut meidän olevan toisenlaisia.
Sitten hän esitti pari hauskaa juttua, jotka yleisö palkitsi
runsailla suosionosoituksilla.
Kvartettilaulua esittivät Liisa Kangas, Kerttu Viitanen,
.\rvo Nutmi ja Yrjö Mutta ja se sointui niin ihmeellisen iy:
vin. Noita vanhoja kansanlauluja, joita he esittivät, oli niin
ihana kuunnella taas pitkästä aikaa, sillä ne loihtivat mieliin
lapsuuttamme ennen siellä vanhassa maassa, nimittäin meidän,
jotka olemme siellä syntyneet.
. _ Sitten seurasi yksinäytöksinen operetti "Liisa ja Friz".
. jonka on ^kirjoittanut ja säveltänyt J. Offenbach ja nyt näyttämölle
ohjannut Yrjö Mutta. Tuon operetin esittivät Liisa
Kangas ja Arvo Nurmi niin puhtaasti jä elävästi, ettei sitä
sen paremmin voisi esittää missään seuranäyttämöillärame.
N"äytti siltä, että he olivat tehneet kovasti työtä kaiken onnistumiseksi.
Niin hef, ja niin monet muut. vaikka siitä ei lankea
muuta palkaksi kuin joskus "kiitos'' — eikä aina sitäkään.
— Ei aina muisteta, kuinka hyvältä se tuntuu, kun
edes saa kiitoksen ja tunnustuksen siitä suuresta työstään, jota
aina yrittää viihdyttääkseen kanssaihmisiään.
Säestyksestä pitivät taidokkaasti huolen koko illan .Miä
D. Armstrong ja Mrs. Kerttu Viitanen, jotka ansaitsevat tunnustuksemme.
Canadalaisten vierailu teki meihin hyvin lämpimän ja
virkistävän vaikutuksen. Tuntui kuin vuosien takaa olisi^t
ystävät tavanneet ystävänsä. Vaikka emme tunteneet toisiamme,
niin se ystävällinen toveruus alkoi aivan efisi hetkestä.
Toivoisin, että tällaisia vierailuja jatkettaisiin lähitulevaisuudessa
enemmänkin, molemmin puolin; ojennettaisiin aio^
toisillemme ystävyyden kättä.
S E A T T L E N HULDA.
nöUinen, vekktdi vehe. Täytyy löytyä parempi . . . Jo selveni
— bulldozeri! Juuri se. Sillähän voi puhkoa talvella
hanget ja kesällä korjailla tiet kulkiessaan, tai tehdä vaikka
uutta tietä, noin vaan läpi metsien, soiden. Siis päätetty:
lähettäkää bulldozeri viipymättä. (Iluom.l Ei kottikärryä!)
Öljystä koetamme itse huolehtia.
Siitä selviydyimme hyvin. Muille ystäville taas voimme
huomauttaa esim. näin: Tilaus Liekille joululahjaksi f — AP.
Ei ole sankarilla muuta voiman salaisuutta kuin hänen
uskonsa. Hän lyö tuhannen miestä, sillä hän uskQo sen teke^
vänsä. Hän menestyy kaikessa, sillähän tekee kaikkisydämes-tänsä.
Hän syöksyy taisteluun ruumiinensa sieluincnsa. Hän
jättää pidot sitoaksensa kerjäläisen jalan. Varas ei häneltä
varasta. Valehtelija puhuu totta hänen edessänsä. Nainen,
joka hänet ensikerran näkee, ojentaa kätensä sanoen: veljeni,
minä olen sinua kauan odottanut/ — Lhtnankoski.
Harvinaisen vanha
entinen orja
Alabaman, Pickens piirikunnan neeke-riasukas,
entinen orja, .Mfred Crimm, ei
tiedä varmaan ikäänsä, mutta sanoo, että
hänen "valkoiset naapurinsa" sanovat
hänen olevan 127-vuotiaan. Hänestä
mainittiin äskettäin uutisissa sen
johdosta kun hänelle jouduttiin ensimmäisen
kerran elämässään kutsumaan
lääkäri.
Crimmillä on 78-vuotias poika. Täyttäessään^
80 Crimm sai kolme uutta
hammasta. Muutama vuosi sitten hänen
näkönsä heikontui jonkun verran, mutta
hiljattain hän .sai sen takaisin ja
heitti silmälasinsa menemään .
Tuttavia tapaamassa B.C:ssa
Kertoillut ANTTI HAUTAMÄKI
Olin vuosia ajatellut, miten mielenkiintoista olisi käydä tapaamassa
tovereita ja tuttavia kolmenkymmenen vuoden^"*
luttua ja niitä kauniita B.C:n vuoristomaisemia, jotka ikuisesti
painui mieleen. Ja viimeinkin se toive päätettiin toteuttaa-
•Hommattiin kaikki mahdolliset tavarat kuntoon ja ^)'^^
kymmeniä kertoja toisiltaan, että onkohan se ja se Ji j
nyt vaan tullut pannuksi sinne "setseliin". Sovittuna elok«^
aamuna oltiin valmiit lähtemään. Ei tahtonut enää m j
mään tulla. Tuntikausia minä marssin kuin ' ^ ' J ^ " ^ ^ 1
sään matkalaukut kouriini puristettuna, etteivät vain \
tuisi. Ja kello 4 aamulla matkatoverimme Lizzic ja ^ '
tinen "honkkasi hoornia", että täällä sitä jo ollaan mai
Valmiita oltiin mekin. Mutta siinä lähtiessä j,
kuvastimeen, että tulikohan edes karvat kerityksi l^^"^
parta ajetuksi. Kaikki oli O.K., mutta kallooni
läni vähän karvoja lisännyt, että tuttavat paremmin
vat — vaikka taitaapa heissäkin olla jo ^'"^'J"'''!',''';. .y ;Ö
SFVtT2
Tilaus LIEKILLE joululahjaksi f
IJltJANTÄIlSrA; JOTh-UKTJUN 6 PÄIVÄNÄ
Näissä mietteissä asetuin ''kaaraan" ja Matti ^^.^
käyntiin. Niin huristettiin vuoristoa kohti. j^^oJ
vähän usvaa ja'aurinko oli pilvien takana vu ^[
yli ajettaessa, joten ei voinut nauttia vuoriston
Jatkuu kuudennella sivulla
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 6, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-12-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki471206 |
Description
| Title | 1947-12-06-02 |
| OCR text | s.' •M •li -MM - f-t (KAUNOKIRJALLINEI^ VIIKKOLEHTI) PubUshed and printed by the Vapaus Publishing Company Kimited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Registered at the Post Office Department, Ottawa, as secohd class matter. • Liekki ilmestyy jokaiseii viikon lauantaina 12-sivuisena, sisäl-täea parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. TILAUSHINNAT: - YHDYSVALTOIHIN: 1 vuosikerta $2.50 1 vuosikerta $3^10 6 kuukautta 1.40 6 kuukautta • • 1.80 3 kuukautta 75 SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE 1 vuosikerta .$3.75 6 kuukautta 2.00 • ILMOITUSHINNAT: 50 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $2.00. Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio. Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,' lOU-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Toimittaja: A. Päiviö. Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava: L I E K K I P. O. BOX 69 ' SUDBURY, ONT. Veli, miiistatkö? .Xuonmdessaiume, • mc kidjimme joka aamu salkut kainalossa laitakaupgUta yliopistoon. Sukumme lukemattomien raatqjapolvien ketjussa me olimme ensimmäiset, joiden oli sallittu tarttua Apollon lyyran kultaisiin kieliin. Siksi salkkumme olivat niin täynnä toiveita, unelmia, mutta myöskin levottomuutta, ensipolvcn maailmankatsomustuskaa. Mc tunsbnme kipeästi, mitä sanoivat jälkeemme kääntyvät työmiesten katseet: ''Herranalkujar.' mitä sanoivat yliopistolla ja osakunnassa hienojen perheitte poikain ja tyttöjen katseet: Proletaariylioppiaita!" rajan takaa " Kuljeinme vielä kuin unen teitä ja kuulemme suloväveleitä, min ystävät rajan takaa toi. Se sielun syvyydess* vielä soi. Vierailut toisilla paikkakunnilla ovat aina Toimituksen liulmasta ' Nyt me vaellamme yhteiskunnan viidakossa laihan jokapäiväisen saaliimme ''Kohta tässä saa panna hampaat natdään*^ kuulee ^^^^^^ pyyntipaikoille, kyään muristavan. Ja monellakin se murina lälttee sydämen ^nljemme joku aamu pohjasta, todellisuuden pohjalta. salkut kainalossa Se on vähävaraisille vakava juttu tuo hintakiskq»ta, hin- ' konttoriimme tai virastoomme, tojen jatkuva kohoaminen. Joittenkin tarvikkeiden Mnnat '^^^^^^^^ keskiluokkaa, kohoavat hissukseen, sentti sentiltä^ ettei sitä huomattaisi (esim. voi), toisten taas rohkeammin, harppa-askeUn. Maidonkin hintaa taas kohotettiin. Pieni asia niille, jotka ottavat päivässä kvartin tai puoli, mutta suuri kaiken muun kalliin-ohella situriper heisille, joilla on paljon lapsia. Tulee ehkä kysymykseen maidon vähentäminen lasten hyvinvoinnin kustannuksella, mikä on kaikkein Jiuonoin juttu. Tähän nähden on kaksi kysymystä: Onko hintojen korotus tarpeellinen? Ja kuka siitä hyötyy? Siitäkin ollaan s^el-villä. Koska tilastot ja tunnetut tosiasiat osoittavat, että kaikki suurliikkeet, maitoliikkeet niinkuin muutkin, ovat hinnankorotusten johdosta vetäneet r suurempia voittoja kuin koskaan ennen, niin hinnat ovat jo olleet liian korkeat'ja siis uudet korotukset ovat kerrassaan tuomittavat. Siis ne siitä ovat hyötyneet ja hyötyvät — ja miksei myöskin monet välikädet, mutta vähävaraisten asema, yhä joka aamu huononee. Ja koska syömälakkoa, emme voi tehdä emmekä, tehtaisiin tai rakennustyömaalle tai alasti olla, niin ajatus ajautuu siihen, että hintakiskonnalle satamaan on pantava sulku hallinnollista ja lainlaadinnqllista tietä. mutta heidän eväsrepuissaan ' * * * oli taistelun suolaa. Mitä arvelisitte saadessanne tälaisen, yhden lauseen si- Siksi jotkut meistä sältävän kirjeen: valmistuvat heittämään pois "Sanokaapa nyt, mitä kaikkein, liartaimmin toivoisitte tyhjät salkkunsa . . . saavanne joululahjaksi?'* Me kyllä emme uskaltaisi tuota kysymystä kenellekään tehdä, mutta meille sen *'Eräs ystävä" teki. Ikävä vaan ettei hän pannut nimeään eikä osoitettaan, jotta olisimme voineet suoraan vastata. Pitäneekö se sitten tehdä tässä kaikkien kuullen. : . ^iin että mitä — ilman mitään rajoituksia —- hartainv yhteiskunnan auraamtitonta "ei kenenkään maata". Meidän toiveemme ja unelmamme ovat kaatuneet "ei kenenkään maassa**^ mutta levottomuutemme on jäljellä, nyt vain tympeänä, muodottomana: Jotkut meistä tajuavat alistuneina, että he kantavat salkuissaan tyhjyyttä, . \ kohtaloaan: ' ' joka .aaim-vuodesta vuoteen konttoriin tai virastoon^. . . Vaan jotkut meistä ajattelevat: niin isätkin vaelsivat LEO TIAINEN. min toivoisimme saavamme? Oikein päätä huimaa kun ajattelemme. Ensimmäisenä tulee mieleen turkki, karvalakki jä huopasaappaat, ne olisivat yksi harras toive ja lämmin tunne monta kuukautta. Se on kuitenkin tässä tapauksessa pientä. Multa — outomopiili, oikein komea virtaviivainen, se olisi jotakin! NHn että mitähän jos . . .Mutta annas olla, jos tulisi paljon lunta, ettei sillä pääsisi tuolla metsien takana olevalla kotikämpälläkään käymään . . . E i , kyllä lentokone on parempi — helicopteri, jolla voisi lähteä vaikka tämän Jätti miljoonan dollaria sosialismin opettamiseen Lontoosta tulleessa Associated Pressin tiedotuksessa sanotaan että 14 p:nä marraskuuta 80-vuotiaana kuollut varakas tehtailija Robert A. Hopkinson on testamentissaan määrännyt miljoonan dollarin omaisuutensa Englannin työväenpuolueelle käytettäväksi Englannin kansan tutustamiseen ymmärtämään sosialismin periaatteita. viFKistäviä, mutta kun ne tulevat rajan takaa, aivan toisesta valtakunnasta, niin ne eivät ole ainoastaan virkistäviä, vaan jo melkein kuin historiallisia tapauksia. Meillä täällä Seattlessa oli sellainen tilaisuus, arvokas tilaisuus, kun saimme nähdä ja kuulla canadalaisten tovereitten esityksiä. Marraskuun 22 p:nä oli täällä Ore.-Washingtonin alue-kokouksen ayajaiset ^a siihen tilaisuuteen olivat Canadan to-verit Vancouverista varanneet kaiken ohjelman, josta täjt\\ oikein kiitollisuudella mainita. Koko tuo pitkä musikaalinen ohjelma oli mitä hiotuin ja arvokkain, jonka vertaista ei ole pitkään, aikaan nähty eikä kuultu. Täytyy antaa tunnustus heidän musikaalisista k3A^yistään. Erikoisesti kiitän Mrs. Liisa Kangasta. Hän oli oikea '-laululintunen"; hänen korkea sopraanorisa oli mitä puhtai» ja hän sai yleisön aivan haltioihinsa. Arvo Nurmi veikeine lauluineen teki yleisöön herttaisen ja hauskan vaikutuksen. Ragnar Helin soitti useita viulusooloja ja hän saikin viulustaan niin ihania säveliä, että ne menivät kuulijan sydämeen. Yrjö Mutta, joka toimi ohjelman esittäjänä, ensin kovasti ihmetteli sitä, kun ihmiset näyttävät täällä rajan toisella puolella aivan samanlaisilta kuin siellä 'kuningaskunnassakin", vaikka han oli monasti ajatellut meidän olevan toisenlaisia. Sitten hän esitti pari hauskaa juttua, jotka yleisö palkitsi runsailla suosionosoituksilla. Kvartettilaulua esittivät Liisa Kangas, Kerttu Viitanen, .\rvo Nutmi ja Yrjö Mutta ja se sointui niin ihmeellisen iy: vin. Noita vanhoja kansanlauluja, joita he esittivät, oli niin ihana kuunnella taas pitkästä aikaa, sillä ne loihtivat mieliin lapsuuttamme ennen siellä vanhassa maassa, nimittäin meidän, jotka olemme siellä syntyneet. . _ Sitten seurasi yksinäytöksinen operetti "Liisa ja Friz". . jonka on ^kirjoittanut ja säveltänyt J. Offenbach ja nyt näyttämölle ohjannut Yrjö Mutta. Tuon operetin esittivät Liisa Kangas ja Arvo Nurmi niin puhtaasti jä elävästi, ettei sitä sen paremmin voisi esittää missään seuranäyttämöillärame. N"äytti siltä, että he olivat tehneet kovasti työtä kaiken onnistumiseksi. Niin hef, ja niin monet muut. vaikka siitä ei lankea muuta palkaksi kuin joskus "kiitos'' — eikä aina sitäkään. — Ei aina muisteta, kuinka hyvältä se tuntuu, kun edes saa kiitoksen ja tunnustuksen siitä suuresta työstään, jota aina yrittää viihdyttääkseen kanssaihmisiään. Säestyksestä pitivät taidokkaasti huolen koko illan .Miä D. Armstrong ja Mrs. Kerttu Viitanen, jotka ansaitsevat tunnustuksemme. Canadalaisten vierailu teki meihin hyvin lämpimän ja virkistävän vaikutuksen. Tuntui kuin vuosien takaa olisi^t ystävät tavanneet ystävänsä. Vaikka emme tunteneet toisiamme, niin se ystävällinen toveruus alkoi aivan efisi hetkestä. Toivoisin, että tällaisia vierailuja jatkettaisiin lähitulevaisuudessa enemmänkin, molemmin puolin; ojennettaisiin aio^ toisillemme ystävyyden kättä. S E A T T L E N HULDA. nöUinen, vekktdi vehe. Täytyy löytyä parempi . . . Jo selveni — bulldozeri! Juuri se. Sillähän voi puhkoa talvella hanget ja kesällä korjailla tiet kulkiessaan, tai tehdä vaikka uutta tietä, noin vaan läpi metsien, soiden. Siis päätetty: lähettäkää bulldozeri viipymättä. (Iluom.l Ei kottikärryä!) Öljystä koetamme itse huolehtia. Siitä selviydyimme hyvin. Muille ystäville taas voimme huomauttaa esim. näin: Tilaus Liekille joululahjaksi f — AP. Ei ole sankarilla muuta voiman salaisuutta kuin hänen uskonsa. Hän lyö tuhannen miestä, sillä hän uskQo sen teke^ vänsä. Hän menestyy kaikessa, sillähän tekee kaikkisydämes-tänsä. Hän syöksyy taisteluun ruumiinensa sieluincnsa. Hän jättää pidot sitoaksensa kerjäläisen jalan. Varas ei häneltä varasta. Valehtelija puhuu totta hänen edessänsä. Nainen, joka hänet ensikerran näkee, ojentaa kätensä sanoen: veljeni, minä olen sinua kauan odottanut/ — Lhtnankoski. Harvinaisen vanha entinen orja Alabaman, Pickens piirikunnan neeke-riasukas, entinen orja, .Mfred Crimm, ei tiedä varmaan ikäänsä, mutta sanoo, että hänen "valkoiset naapurinsa" sanovat hänen olevan 127-vuotiaan. Hänestä mainittiin äskettäin uutisissa sen johdosta kun hänelle jouduttiin ensimmäisen kerran elämässään kutsumaan lääkäri. Crimmillä on 78-vuotias poika. Täyttäessään^ 80 Crimm sai kolme uutta hammasta. Muutama vuosi sitten hänen näkönsä heikontui jonkun verran, mutta hiljattain hän .sai sen takaisin ja heitti silmälasinsa menemään . Tuttavia tapaamassa B.C:ssa Kertoillut ANTTI HAUTAMÄKI Olin vuosia ajatellut, miten mielenkiintoista olisi käydä tapaamassa tovereita ja tuttavia kolmenkymmenen vuoden^"* luttua ja niitä kauniita B.C:n vuoristomaisemia, jotka ikuisesti painui mieleen. Ja viimeinkin se toive päätettiin toteuttaa- •Hommattiin kaikki mahdolliset tavarat kuntoon ja ^)'^^ kymmeniä kertoja toisiltaan, että onkohan se ja se Ji j nyt vaan tullut pannuksi sinne "setseliin". Sovittuna elok«^ aamuna oltiin valmiit lähtemään. Ei tahtonut enää m j mään tulla. Tuntikausia minä marssin kuin ' ^ ' J ^ " ^ ^ 1 sään matkalaukut kouriini puristettuna, etteivät vain \ tuisi. Ja kello 4 aamulla matkatoverimme Lizzic ja ^ ' tinen "honkkasi hoornia", että täällä sitä jo ollaan mai Valmiita oltiin mekin. Mutta siinä lähtiessä j, kuvastimeen, että tulikohan edes karvat kerityksi l^^"^ parta ajetuksi. Kaikki oli O.K., mutta kallooni läni vähän karvoja lisännyt, että tuttavat paremmin vat — vaikka taitaapa heissäkin olla jo ^'"^'J"'''!',''';. .y ;Ö SFVtT2 Tilaus LIEKILLE joululahjaksi f IJltJANTÄIlSrA; JOTh-UKTJUN 6 PÄIVÄNÄ Näissä mietteissä asetuin ''kaaraan" ja Matti ^^.^ käyntiin. Niin huristettiin vuoristoa kohti. j^^oJ vähän usvaa ja'aurinko oli pilvien takana vu ^[ yli ajettaessa, joten ei voinut nauttia vuoriston Jatkuu kuudennella sivulla |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-12-06-02
