Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 3, 1951

              }
l i i
it?€ siihen putoaa. sa&--
näläiselle ylimystölle. Ix
ijakä Anna Ivano\iian.
ivoi siten pääsevänsä itv=
Kävikin päinvastoin.
entekevää oliko sitä so-.
meja, kansalla kuncio\
. Mutta tapauksella oli
ksensä.
houkuttelivat ylimystöä
öskennellyt \ enäjän ko-i;
missä se aiemmin Iän-li
ikkunan ''Eurooppaan
toimi muutenkin länsi-i
ei tietenkään miell\-t-
Pietari Suuri eiennättä-iseen
alulle panemansa
ka mukaan hallitsija sai
'altaistuimelle pääsevän
ien ohjelmaansa. Hän
räsi ensimmäiseksi seu-
[artta Skavronskajan,
, tunnetaan Katariinan
/ä. tuki Pietari Suuren
Hän oli entisen leipä-arvoon
ja paisunut vai-
Hän johti nyt halll-
I hallitsi vain kolme
II valtaan. Hänenkin
ipias Menshiköv. Mut-
Venäjän ystävät" oj-uoon,
joten meillä oli
i päättivät syrjävltää
yönä asunnossaan ia
»Igorukit y.m. ylimyk-pungiksi
tehtiin taas
ivoissa palata Pietari
etari II kuoli 1730,
ipistaa tsaarin vallair
lisuus vehkeillä eduk-ty,
joten ylimystölle
•uunua tarjottiin nyt
na Ivanovnalle, Sa-
;a tulevan hallitsijan
ykset vaikutusvallan
Anna Ivanovnan elär
ipuolen Iivana V ty-män
synkkiäkin puo-ma
naimisiin Kuurin-issa
häissään itsensii
aloista. Nuori hert-a
täydellisesti kuului
uakimta. Anna Iva-
;n yksinäistä ja eris-
>astoinkäymiset niin
anpa hänen nähneen
Mutta ei niin pa-htalon
kovat vuodet
?rästivät hänet luja-kset
muistivat hänet
i" saadakseen mieliir
Tuo neljissäb-m-onhengettäreksi
mo-jivät
hänet hallit^i-itsijan
valtaa rajoi-a
ylimykset eivät
Anna Ivano\Tiasta
:sellise£ii muuttikin
ja alkoi hallita sak­in.
Suosikkijärje-rät
saksalaissyntyi-iistä
olivat kenraali
ta kuulu -
lävtteli Biren, joka
man hovi tuli kuu-a
ja puoleksi aasia-edistvneitä,
mutu
a juotiin votkaa ja
i pelattiin korttia,
lämmin kuin länsi-
?näläisetyliniyk-^^'t
)n täydellisy^en.
imys Mikael M^- I
ssaan mennyt nai-II
,n kans.^,
uskoken keL^nn.,M
pan silmissä se oli anteeksiantamaton
sN-nti, joka oli rangaista\'a heti. Hän
alensi Galitsinin hovipalvelijaksi, joka
sai suorittaa paashipojan tehtäviä. Tämä
oli isku vanhalle ylimykselle, jonka poi­kakin
<)li jo korkea upseeri kaartissa. Li­säksi
kuolt n:a erotti hänet puolisostaan.
Mutta hän nl:ytti kestävän ^ken nur­kumatta.
Sekös suututti itseMstä An­naa.
Hän päätti panna Galitsinin vielä­kin
kovemnaalle köetukselle:^^^— *^Et tar­vitse
surra vaimoasi, minä valitsen si­nulle
uuden puolison"/ jutteli Anna ja
lisäsi: "Pidän sinulle sellaiset häät^^et-tei
moisia ole ennen nähty. Etkä tarvit­se
huolehtia kuluista. Minä maksan!"
Jonkin ajan kuluttua keisarinna to­teutti
lupauksensa. Galitsinille oli etsit­ty
kaikkein rumin kalmukkinainehv oi­kea
koirankuonölainen. Kun häiiet esi­tettiin
Galitsinille, ei tämä uskaltanut
kieltäytyä vaimosta, sillä hän pelkäsi
vielä pahempaa. "Anha oli ottaniit Ga­litsinin
kouriinsa esimerkiksi toisille ve­näläisille'
ylimyksille", sanottiin. Tä­män
esimerkin hän halusi esittää niin
perusteellisesti, etteivät toiset yrittäisi
niskotella vastaan.
1739 lopulla viiottä vietettiin nuo en­nen
kuulumattomat häät. -Sinne oli käs­ketty
kaikkien keisarikunnassa asuvien
kansain edustajat. Siellä oli lappalaisia,
kirkiisefä, kalmukkeja, bashkiireja, ta­taareja,
kasakoita, sainojeedeja y. m.
kaikki kansallispuvuissaan. Morsiuspari
kuljetettiin kirkkoon norsimvetämissä
ajopeleissä. Perässä seurasi sangen kir­java
hää joukko, mikä istui poron pulkas­sa,
mikä härkävankkiu*eissa, mikä rat­sasti
sialla jne. Siis täyttä pilaa. Hää­ateria
käsitti-kaikkien noiden mainittu­jen
kansallisuuksien riiokia, ' Sen jäl­keen
kunkin kansan edustajat saivat
esittää kansallistanssejaan. . Siinä oli
katsottavaa hoviväelle.
Mutta sitten seurasi häitten kohokoh­ta.
Anna Ivanovna oli antanut ottaa
Suomenlahden jäästä rakennusainetta ja
rakennuttanut siitä jääpalatsin. Siellä
olivat kaikki huonekalut, sängyt, tuolit,
pöydät yksinpä kynttilänjalat ja astiat­kin
— jäätä! Olipa palatsin eteen va­rustettu
jäiset tykitkin 1
Vastavihityt vietiin-juhlasaatossa jää-palatsiin
ohuissa alusvaatteissaan ja
työnnettiin sinne hääyötään viettämään.
Ovelle asetettiin vahdit, jotteivät "nuo­rikot"
päässeet karkaamaan.
Nähtävästi kyynillinen keisarinna^
jonka kerrotaan itse itkeneen silmänsä
kipeiksi omien häittensä k(Atalosta ja
sitten myöhemmin kärsineen erään seik-
Mjarakastajansa järjestämiä «tanta-loon
tuskia", halusi täten nähdä toisiakin
onnettomia hääyössä.
Eräät tiedot kertovat noiden-onnet­tomien
paleltuneen jaäpalatsiin, toiset
taas väittävät heidän k^
«myöhemmin vihistumisesta aiheutunee­seen
kuumeeseen. 01q)a miten oli, niin
tapau5 on omansa kertomaan aikansa
faaoista tav<Msta.
Anna Ivanovnan venäläiseen ylimys­töön
kohdistunut viha ei saanut vielä
Galitsinin tapauksesta tyydytystä. Van-fla
Nikita Valkonski, Aleksei Apraksin ja
n^onet muut saivat tehdä seuraa hovinar­reille,
joiden ammatin keisarinna katsoi
lieille sopivaksi. .
V. 1740 Anna Ivanovna kuoli, mutta
^lot olivat TOlä sekavat vuosikymmeniä
^anen jälkeensäkin ylimystön riidellessä
* 5 t a keskenään.
Varsinainen kansa tuskin oli tietoi-öenkaan
mitä muutoksia hallituspiireis­sä
kuiIoinUn^tapahtui, sillä se oli maa-
^rjuuden sjTikäs^^ä' yössä ja vallassaole-
^'3t — keitä he sitten olivatkin — piti-
B O
Kirj. SALME S.^VRAJAS-KORTE
^UOMEX itsenäisen taidegrafiikan
synty liittyi osana 1890-luvun voi­makkaaseen
kansallisen taiteen nou­suun.
Siihen asti grafiikka öä elänyt
etupäässä -vierassyntyisten ammattilais­ten
varassa Vailla taiteellisia tavoitteita
ja erossa kuvaaimataiteiden yleisestä ke­hityksestä.
Myöhäs3mt3risen graaf Uli­sen
taiteemme alkumestari oli Akseli
Gallen-Kallela. Hänen voimakkaan tai­teili
japersoonallisuutensa ansiosta Suo-imen
grafiikka koki jo samalla kymmen­luvulla
ensimmäisen raikkaan kukoistuk-sensa.
Grafiikka on itsenäinen taiteen­ala,
jolla on omat vaatimuksensa, omjil
edellytyksensä ja omat vaatimaton, mut­ta
pi^hdas taiteellinen tehonsa. Se on
roustä-valkotaidetta, jossa graafilliset te­kijät,
viiva ja erilaiset tummu ussävyt
ovat itsenäistyneet taiteellisen ilmaisun
-\'älineiksi. Grafiikan kieli on vaatimat­tomampaa
kuin maalauksen,.mutta lajis­saan
se voi tavoittaa oman taiteelliseii
täydellisyytensä. on SuomirFilmin 25-vuotis-juhlaelokuva.
Callen-Kallelan innostus grafiikkaan ^'^^"^ näyttää ikäänkuin salaman räpä-heräsi
vaiheessa, jolloin hän oli siirtynyt y^^" valossa Suomen kansan todellista
realismin piiristä kalevalais-romantti-seen
mielikuvamaailmaan. Vuosi 1895
.«vät-niminen tytön pää (vuodelta 1905),
jossa Oallenin etsaustaide oh saavuttanut
hienostuneen huippunsa. Se on edelleen-kehitelty,
ikäänkuin kristallisoitunut
katkelma Juseliuksen anausoleumin Ke^
vät-freskosta. Tytön kasvot on herkästi
muoi^aiitu esiin hämärästä. Mezzotinta-tekniikan
pehmeys korostaa aiheen aa-
'\nstelevaa syvää sielukkuutta. Muodon
yksikertaisuus ja ilmaisun herkkyys ovat
tässä aidon taiteen tunnukset.
-Gallenin grafiikka sisältää eräitä Suo­men
taiteen puhtaimpia ja kauneimpia
kiteytymiä. Ja itsestään selvää on Gal­lenin
historiallinen merkitys taiteenalal­la,
jossa hän joutui kaikki aloittamaan
alusta ja jonka hän nosti muutamassa
vuodessa ar\^ostetun itsenäisen taiteen
asemaan.
i i i •a o
i
muodostui käänteentekeväksi. Gallen-
Kallela matkusti Berliiniin järjestääk­seen
yhteisen näyttelyn norjalaisen Ed­vard
Munchin kanssa. Munchin väke­villä
graafisilla töillä täytyi olla oma
vaikutuksensa Galleniin, mutta varsi­nainen
opettaja ja innostaja oli kuiten­kin
saksalamen Josef Sattler. Grafiikas­ta
tuli vähitellen Gallenille omakohtai­sesti
eletty taiteellinen intohhiio, ei sat­tuman
oikusta, vaan siksi, että grafiikka
vastasi Gallenin taiteen syvimpiä vaati­muksia.
Gallen oli maalarinakin ennen
kaikkea piirtäjä. Hän alkoi kokeilla
miltei kaikilla grafiikan aloilla. Eri tek-niikkain
suomat vaihtelumahdollisuudet
antoivat tarpeellisen liikkuma-alan Gal­lenin
monipuoliselle ja levottomalle tai-teilijaluonteelle
herkimmästä runollisuu­desta
aina hurjaan alkukantaiseen innos­tukseen
asti. Gallenm graafiset työt
syntyivät suurempien töitten rinnalla,
ja hänen kiinnostuksensa grafiikkaan
sailjT kuolemaan asti. ainoastaan yksi
laajar lepokausi on tässä tuotannossa ha­vaittavissa
vuosien 1905 ja 1920 välisellä
aikana. Graafiset lehdet syntyivät usein
maalauksia varten tehtyinä luonnoksina
tai jo valmiitten töitten uudelleenkäsit­telyinä,
mutta yhtä usein täysin itsenäi­sinä
töinä.
GallenJKallelan grafiikassa toistuvat
ICalevala-aiheet kertö\'at jo varhain he­ränneistä
Kalevalan ku\'itussuunnitel-mista.
Gallenin ensimmäiset graafiset
kokeilut olivat liikkuneet Kalevala-aihei­den
parissa, ja kun 1920-luvulla taiteili­jan
graafiset harrastukset jälleen virisi­vät,
olivat Kalevala-aiheet ratkaisevasti
etusijalla. Hän somisti Kalevalan uuden
painoksen, ns. Koru-Kalevalan, ja van-huudenkauden
kenties merkittävimmäk­si
tehtäväksi muodostui yhte;näisen Suur- n o 00 njfl
Kalevalan suunnittelu. Suur-Kalevala BSiil^f f i@iiJ3
fäi kuitenkin toteutumattomaksi haa­veeksi
kuoleman katkaistessa Gallenin Shirley Temple on HoIIjnvoodin lapsi-elämäntvön
tähdistä ollut kuuluisin, mutta hyvänä
Gallen-Kallelan graafisen taiteen klas- kakkosena hänen kintereillään seuraa
siniseksi kaudeksi jäävät vuodet viime pienikokoinen, tummalettinen Margaret
vuosisadan vaihteen kahden puolen. 0*Brien, joka viime vuosiin saakka on
Kypsää miehuudenkautta edustaa Ke- esittänyt lapsiosia useissa kassakäppa-
- leiksi muodostuneissa eloktrvissa. Mutta
elämää sen syvimmissä kärsimyksissä.
Yhteinen hätä liittää kansan yhteen.
Vaara uhkaa kalleinta, kotia, isänmaata
sekä niitä arvoja mitkä elämässä pysy­vää
ja kallista on.
Palautamme mieleen Aleksis Kiven
"Seitsemästä \'eljeksestä" kappaleen, jo­ka
luonnehtii koko filmin sisällön:
"Synnyinmaa ei ollut hänelle enää
epämääräinen osa epämääräisessä maa­ilmassa,
ilman mitään tietoa missä ja
minkälainen. Vaan tiesipä hän, missä
löytyi se maa, se kallis maailmankulma,
jossa Suomen kansa asuu, rakentelee ja
taistelee ja jonka povessa lepäävät isiem­me
luut.
Hän tiesi sen rajat sen meret, sen sa­laiset
hymyävät järvet ja nuo risuaitoi­na
juoksentelevat hongistoiset harjan­teet.
Kotomaamme koko kuva, sen ys­tävälliset
äidinkasvot olivat ainiaaksi
painuneet hänen sydämensä syvyyteen.
Ja tästä kaikesta syntyi hänen tahtoon­sa
halua ja pyrkimystä kohden maamme
onnea ja parasta."
Filmin juhlallisen järkjrttävä kuvaus
on todellinen kuvaus isänmaataan ra­kastavan
miehen elämästä ja kuolemasta
kansansa h3rväksi. Tämä filmi tulee ih-meellisen
elävänä eteemme ja tuo ajan
jolloin suruviestit joka päivä kulkivat
talosta taloon. Suomalainen äiti, jolle
tämä filmikin on omistettu, on Idrkastu-nut
surujen ja murheiden roviossa. Ää­nettömästi
he kestivät, lohduttaen ja
auttaen kanssasisariaan, ja kantaen ru­kousten
käsivarsin rakkaitaan, jotka oli­vat
siellä kaukana.
Filmin mukaan jokainen voi elää
kanssamme elävää historiaa jonka tun­nemme
omaksemme.
Port Arthurissa ovat esitykset marras­kuun
puolivä.lin paikkeilla. — A. P.
"AI, nyt ei ole aika itkeä", sanoo
erään nuoren neulatyöläisen vaimo mie»
helleen AI Zii^iuille heidän juuri osta*
mansa kodin olohuoneessa. Samana il*
tana piti olla nuoren parin ystävien tu-paantulijaisyllätys,
jolloin Alin ystävät
työmaalta tulisivat juhlimaan nuoren pa«
rin uude^ kodissa. Mutta nyt on juu»
ri sdl^inen aika, jolloin työstäeiottamio
set ovat ^jäiväjärjestyksessä ja AI oft
huolissaan. Hän ei näe muuta ratkaisua
kuin myydä vasta hankkimansa koti ja
hankkia uusi ammatti.
Kuinka hän huomaa, että maailmas­sa
on olemassaAielä ystä.vyyttä ja to­veruutta
ja kuinka hän muodostaa iisi-oista
omat johtopäätöksensä, ilmenee
näytelmässä UJPO: h auditoriumissa
Torontossa marraskuun 17 p:nä kun
UJPO:n Theatre Workshop ja Labor
Theatre yhdessä The Ne\v Dance
Theatren kanssa esittävät näytelmän
'*NoTimeTo€ry'.
Tässä näytelmässä, jonka ovat kir­joittaneet
UJPO: n jäsenet yhdessä edis­tysmielisen
liikkeen kulttuurihenkilöitä
ten kanssa, ku\'ataan räätälien ammatti­kunnan
tämänpäiväistä taistelua työstä-eroittamisia
ja työn vähenemistä vas­taan,
mikä johtuu hallituksen sodänva-rustelupolitiikasta.
Se esitetään aika­na,
jolloin maakuntavaalien valmistelu
on täydessä käynnissä ja jolloin kaikkieni
työtätekevien ja hyvää tahtoa edistävien
ihmisten yhtenäisyys on välttämätön si­tä
mieletöntä politiikkaa Alastaan, joka
johtaa sotaan ja kaaokseen.
Kaikkien näytelmien ystävien on syy­tä
tutustua tähän näytelmään. Lippuja
on saatavana eri paikoista.
vät huolen siitä, ettei se päässyt herää- kukaan lapsitähti ei pyy ikuisesti pikku-mään
ja huomaamaan minkälaisiin oloi- tyttönt tai -poikana ja niinpä Margaree-hin
se oli joutunut. — T. P. tästäkin on tullut filmiherrojen tahtoa
— Ei kummajaaseri mänttäämää oo
ikänä tohtorihin viety;.
— Min' oon provaastin oikia käsi. sa­noo
lukkari kun vasenkätisen papin kans
kinkeriä piti.
uhmaten nuori neiti.
Joitain aikoja sitten tuli valmiiksi
Metron upea Techicolor-yärielokuvs
"Pikku naisia", joka perustuu iLouisa
M. Alcottin samannimiseen kuuluisaan
romaaniin. Tässä elokuvassa Margare­talla
on "Bethin" osa. Muissa tehtävis»
sä esiintyy joukko Hollytvoodin tätä ny­kyä
suosituimpia tähtiä mm. "Jo"
June Allyson, "Laurie" — Peter Law-.
ford, "Amy" —- Elizabeth Taylor,
"Meg" — Janet Leigh, "professori
Bhaer" — Rossano Brazzi ja "Marmee"
-—Mary Asfcor, Tämän elokuvan jäl­keen
Metro kuitenkin "lomautti" Mar­garetan
niin kauaksi aikaa, kunnes hän
olisi sivuuttanut tuon vaivalloisen ikä-kauden,
jolloin hän on liian vanha lapsi­osiin
ja liian nuori aikuisten tehtäviin.
Columbia-yhtiö käytti tilaisuutta hy­väkseen,
ja lainasi Margaretan filmaa­maan
elokuvassa "Romanttinen ikä".
Margaretan kuuluisiksi tulleet pitkät le­tit
on tätä filmiä varten kylmästi kat­kaistu,
mutta se ei kuitenkaan ole vähen­tänyt
imoxen tähden charmia, koskapa
hän elokuvassa saa ensimmäisen filmi-suudelmansa-
Tosin hänen Marissa-tätinsä,
joka Margaretan äidin mentyä
uusiin naimisiin pari vuotta sitten on
alkanut huolehtia tytöstä ja niinpä hän
"Romanttisen iän" rakkauäkohtauksia
filmattaessa on pitänyt huolen siitä, ettei
nuori näyttelijätär ole ottanut tehtä­väänsä
liian vakavasti .