1955-09-10-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
TERVEHDYKSENI ISOÄIDILLE
JA MUILLE YSTÄVILLE
Valitan, että edellinen selostukseni
niistä pappien palkka-asioista oli niin
hajanainen. Jotta te Isoäiti tulitte sii-
•hen käsitykseen .kuin minä olisin väittänyt
teidän kirjoituksenne 'mitättö-onäkii
. . . Ei se sitä ollut, xaan minä
halusin oikaista sitä luuloa, että täällä
vielä maksetaan pappien palkat luontaisetuina.
Se tosiasia, että joku röyhkeä pappi
veteli miljoonapalkkaa, kerrottiin yleisesti
.Suomen lehdissä sen jälkeen, kun
eräs pastori toi sen päivänvaloon. Asia
on selitetty siten, että seurakuntia jaet-tae--
sa sanotulle papille jäi palkkojen
perimisoikeus monesta seurakunnasta ja
hän haikailematta otti rahat ja tavarat
niin kauan kuin asia korjattiin oikeille
raiteille. Josko Helsingin j^mpäristön
pitäjissä vielä lienee voimassa vanha
palkkajärjest3s, sitä en -tiedä, mutta
yleensä palkanmaksu tapahtuu rahana
Ja asunto, ainakin maalla. Kaupungeissa
asuvat monet nuoret papit vuokra-
'huoneissa.
Nykyään kansa maksaa kirkollisveroa,
josta osii menee papin palkkaukseen
ja valtio maksaa osan palkasta. Ei
taluteta enää lehmiä, ei kuljeteta lihoja,
a^illoja ja juustoja pappiloihin. Ei ole
liioin enää monia palvelijoita passaa-
Qiiassa papin rouvaa ja fröökynöitä. Hyvä,
jos on yksi palvelija. Monella nuo-rellaparilla
ei ole yhtään apulaista, sillä
apulaisia täällä on hyvin vaikea saada,
ainakaan niiden, joilla ei ole antaa
omaa huonetta radioineen — ja paljon,
vapaata.
Me vanhat muistamme ne kurjat olot.
jotka täälläkin ennen vallitsivat työläisiin
kuuluvien keskuudessa. Sitkeän
taistelun avulla on oloja saatu kaikin
niin kuin mekin teemme. En kuitenkaan
halunnut mennä isännän näkyviin.
V'ii'mein tuli .A.ntti ja sanoi, että
' mitä sinä turhia, tule sisälle hoitelemaan
Einoa, joka on herännyt. Niin
lähdin allapäin sisälle tehtävääni suorittamaan.
Olen unohtanut monta lapsuuden
aikaista asiaa, mutta tätä en unohda
milloinkaan. Olinhan silloin syytetyn
pankilla omasta mielestäni.
Liisa joutui aina joskus ilkeän piikit-telynkin
kohteeksi. Kun kylässä, joku
meni naimisiin saattoi joku kysyä, että
koska se sinun tyttäresi miehen ottaa.
Vuosien kuluessa Liisa vanheni ja kirk-
*'koniatkat alkoivat väsyttää, mutta sitten
hän pääsi pappilaan navettapiiaksi.
Hän palveli siellä useita vuosia ja kaik-
'ki meni Imin.
Eräi(nä syksynä Liisaa alkoi vaivata
•härriöityminen. sillä hän kaipasi tällä
iällä vävyjä ja miniöitä, kuten toisillakin
oli. Niinpä hän sitten kerran valmisti
läysikasvui.-en naisen kokokoisen
nuken, j^uki sen ylle omat vaatteensa ja
kietoi huivinsa sen pään ympärille. Sitten
hän vei sen rengin vuoteeseen peittojen
ale. Kun renki meni illalla vuoteelleen,
ei hän ottanut asiaa leikiksi,
•vaan haki heti papin katsomaan. Kun
vaatteet todeitiin Liisan omiksi, tuli hänestä
taas syyllinen Kaiken hyvän päälle
renki hakkasi navettatukilla vaatteet
kelvottomiksi. Aamulla Liisa kutsuttiin
papin puheille, sai lopputilin ja todistuksen
jossa sanottiin, että hänessä
asuu perisynti.
Liisa muutti kimpsirineen ja kanisui-neen
lapsuuden kotiinsa äitinsä ja velji-ensii
Juokse. Hän eli vielä kolme vuotta
ja kuoli sitten samana päivänä äitin-sii
kanssa.
Aikoja on kulunut, mutta kerrottu tapahtuma
on ikuistettu siten, että on valmistettu
samanlainen räsynukke ja arkku
ja asetettu säiliöön kirkon kellotapuliin
osoitukseksi jälki maailmalle
kuinka typeriin tekoihin kuohuva rakkaus
voi ihmisen johtaa.
-1 — i .
puolin paranemaan ja nyt saadaan yhä
enemmän ja enemmän korjatiiksi tasaisella
kehitjTcsellä. Uskon, että tekin
olette kanssani samaa mieltä siinä, että
kohtuudessa olisi pysyttävä myös toiselta
puolen. Me, jotka olemme oppineet
omilla ansioillamme pyrkimään
eteenpäin, emme voine hyväksyä esim.
sellaista menettelyä, että päiväapulai-nen
kuullessaan tehtaanpjllin puhalluksen,
jättää luutuuämpärin keskelle lattiaa,
huuhtaiseeTväsiään ja lähtee ja
poistuu talosta. Vanha lääkärin rouva
saa jatkaa lattian pesua ja — tyytyä
sellaiseenkin apulaiseen.
Miina Sillanpää koetti monet kerrat
neuvoa nuoria ihmisiä kohtuullisuuteen
ja selitti, että ne palvelijatarasetukset,
Jotka on laissa säädett\', koskevat ky--
keneviä ja toimeliaita henkilöitä. Mutta
vaatimus on kehittynyt siihen malliin,
että olkoon henkilö kuinka oppimaton
ja ke'hittymätön tahansa — jolla ei
ole alkeistietoakaan kodin hoidosta eikä
pysty mitään yksin tekemään, jonka saa
kovalla vaivaila opetetuksi astiain tiskaamiseen
— vaatii suurta palkkaa ja
paljon vapaata. Vapauttahan me kaikki
kaipaamme ja sitä kukin saakoon, mutta
sekin voi johtaa huonoille teille, kuten
monet maalaistytöt ovat kaupunkiin
' tultuaan joutuneet. Läheskään
kaikki eivät osaa vapaa-aikaansa oikein
käyttää. Nuorilla tytöillä tulisikin olla
jonkinlainen holhous maailmalle lähtiessään.
Kyllä edistys- ja valistustyö, jota
Suomen työtätekevä väestö on vuosi-k\-
mmeniä harrastanut, on elämässämme
saanut paljon muutoksia aikaan. Jos
siinä vanhassa pimeydessä vielä eläisimme,
niin ei suinkaan parempiosaiset
olisi aloitetta tehneet. Mutta "tieto on
valtaa", sanotaan ja sitä mukaa kun
kansa tulee tiedoissa yhdenvertaiseksi,
ei toinen >voi toista orjanaan pitää. Nyt
jo on niinsanottujen työnantajain järjestettävä
asunto-olot sekä palkat tyy-dyttävälfe
kannalle, jos mielivät töiden
sujuvan. Läheskään tasaiset eivät olot
vieläkään ole — yhä tarvitaan parannuksia
— mutta monissa työläisissä on
itsesäänkin syytä . . . Juopotellaan ja
laiskotellaan, joten kuka sellaista voi
sietää.
Vielä kajoan siihen lapsiavustukseen-kin.
Siinä ei ole muuta vikaa kuin se,
että sitä alettiin antamaan kaikille —
siis moniniilJoonien omistajillekin. Köyhät
saisivat saada enemmän eikä rikkaat
mitään. Mutta eipä vain ole eduskunta
sitä muutosta aikaansaanut. Toinen
vika kuuluu olevan se, ettei siitä
avusta joissakin tapauksissa lapset pai-.,
jon kosfu —joko isä juo rahat tai sitten
äiti käyttää ne omiin menoihinsa. On
varmasti paljon niitä, jotka käyttävät
joka pemiin lastensa hyödyksi. Niin että
seurakunta on sekalaista joka kantilta.
Onhan meillä sitten vielä se "kansaneläke",
jonka piti turvata jokaisen
kansalaisen vanhuudenpäivät, ettei olisi
enää ketään n.s. kunnanelättiä. Joo.
senkin laitoksen ottivat herrat huostaansa
ja järjestivät varat niin mukavasti,
että toimihenkilöitä tuli laitokseen
erinomainen liuta ja heille suuret
palkat sekä mukavat olot — ja pääpo-mot
. . . höm. Kuka voi lähestulkoonkaan
tietää heidän palkkojaan?
Koettakaa nyt ajatella meikäläisten
mielialoja, kun eläkemaksut on jätetty
ennen sotia rallinneelle asteella — 3,800
markkaa vuodessa, vaikka laitokseen
päin maksettavia maksuja on moneen
kertaan korotettu. Jos eläkettä nostetaan,
niin se otetaan kuntien ja valtion
varoista . . . Niin, että se sitten on laitos!
Mutta miksi eivät hallitUi^herrat ja
eduskunta saa tähänkään muutosta?
Taitavat tulla kaikki samanlaisiksi herroiksi,
kun aikansa eduskunnassa suu-
5 ^
KÄVIMME JUHLIMASSA
Kauhean ukkosilman raikastamassa
aamuilmassa sinne ajaa hyrrjteltiin,
unettoman yön jälkeen torkuttiin auton
istuimalla. Jonkin isomman äänen
kuullessamme hätähdimme hereille.
Ajurille ei koskaan suoda sitä unen rajamailla
olemisen tilaa, sillä hänen täytyy
tarkkana seurata liikenne sääntöjä
varoa vastaantulevia, sillä muuten emme
ole turvassa.
Nö niin — sinne Majavajärvelle sitä
hyrryteltiin Ensimmäisenä siellä tuleekin
näkyviin tuttu seutu, jonka syrjässä
on uusi hautausmaa. iMontaa seudun
asukasta ei siellä vielä liene, mutta melkein
kaikille jälellä oleville heikäläisille
siellä on varattuna ikuinen lepopaikka
tämän maallisen matkan päätyttyä. En
tiedä olenko, liian tunteellinen, mutta
minusta tuntuu aina kalmiston läheisyydessä,
että se on kuin jotenkin pyhä.
ja eristetty alue muulta touhulta, sinne
kun päättyy lopulta kaikkien ihmisten,
niin hyvien kuin huonojenkin, elämän-polku.
Siellä el ole enää erotusta vaikkapa
sitten kummulla olisi kukkasia tai
'kalleinkin muistomerkki. Niiden kumpujen
alla lepääjät ovat kaikki samanarvoisia
— ei mitään eroa köyhän eikä
rikkaan ivälillä.
Kansa oli jo kerääntynyt koko paljon
tarinoimaan ja edellisen yön ukkosilman
tiuhoja pohtimaan. . . Olihan se
käynyt polttamassa usemammassakin
paikassa. Olipa tässä meidänkin lähel-lämme
erään suuri perheisen farmarin
ulkoraikennuksen poroltsi pHJlttantiti
Suuri härkä ja vasikka oli myöskin jäänyt
tulen uhriksi, sekä koiko kesän viljat
ja heinät. Kovalta tuntuu varmaan
eteenpäin menon ajatteleminen, kun ei
ole eläimille tai\'«n varalle ruokaa eir
kä suojaa. Mutta vahingolle ei mitään
voi. Aina niitä tulee jokaisen osalle
ajallaan, haluamme niitä tai emme.
Monenlaiset jutut siellä luistivat ja
Jokainen sai sanoa kuhunkin asiaan
oman kantansa. Jopa jokunen päätyi
puhumaan lääketieteestä ja monenlaisia
neuvoja annettiin. Parhaat kuulemma
kuitenkin kuuluvat olevan olut ja kuppaaminen
. . . Joka ei niihin suostu, niin
kuolkoon pois. Onhan siinä toinen entisajan
ja toinen nykyajan tehoisin lääke.
Aivan jo etupenkissä istuvat miehet
luulivat meillä tuota nykyajan reseptillä
saatua olevan mukana.
Helmi siinä kertoi sen mojakan keittäneensä
vasikan päästä ja joku kysäsi,
^että oliko edes silmät otettu pois. . .
Eipä allekirjoittanut uskaltanut maistaa
sitä, ne silmät kun aina tulivat mieleen
ja ne kun ovat niin tyhmän laupiaat
jokaisella .vasikalla.
Kysäisipä Helmi siinä sivussa, josko
olen uskovainen. Voin aivan hyvin
myöntää olevani. Olen saanut niin uskonnollisen
kasvatuksen, että paha on
siitä erota. Koetan kaikin tavoin elää
moraalisesti sellaista elämää, että on
ainakaan tahallani riko mitään lakia.
Joten uskon ainakin kaikkeen, hyvään
ja kunnioitettavaan elämään. Jokainen
ihminen voi koettaa voittaa joitakin
ria palkkoja nostavat, joten ei välitetä,
parannapa nyt sitten tämä maailma aivan
terveeksi. Toivokaamme, että tulevat
.sukupolvet ovat jo niin'kehittyneitä
etteivät lähde sotaan, eivät kapakkaan,
eivätkä anna itseään huiputtaa
minkäänlaisella .orjuudella. Olisihan
heniä silloin parempi kuin meillä — siis
meidän apsillamme.
Tässä tämä saarna nyt sitten on . . .
Tulkaahan Isoäiti Suomeen, niin jutel-laart
tarkemmin.
AINO T:NEN.
ihanteellisia elämänarvoja, vaikkapa
uskonnon varjossakin.
Juhlat onnistuivat varmasti hyvin
Oikein kaunis ilma ainakin suosi juhlia
Kentällä esitetyn ohjelman loputtua läh^
dimme me kotiin. Oli oikein hauska tavata
vanhoja tuttuja. Joitakin oli jo
poistunut tuonne kalmiston suojaan
mutta nuoret jatkavat työtä heidän rai'
vaa-millaan pelloilla.
Näin Jatkuu elämä eteenpäin. Me
siirrymme pois, nuorempien tultua tilalle.
•Kesäisin terveisin piirsi.
MARJATTA.
Pientä pakinaa
Sointulasta
Niin se kesä on mennyt taas
Sen tietää siitä, kun kalamiehet ovat
saapuneet River Inletistä, sillä silloin
aina on kesä kallellaan syksyyn. 'Minä
näin kylämme kalamiesten kasvoista,
että he olivat vetäneet usein tyhjän
verkon vedestä. Opin tietämään sen asian
siitä, kun meidän kalamies tuli kotiin.
Kasvoihin katsomalla näin milloin
rahaa tuli vähän kotiin tuotavaksi.
Kalastajiakin on nykyään niin
paljon.
On ikävä asia, että kalastajia onnistaa
huonosti, sillä kalastus on tämän
meidän kylämme pääelinkeino. Myöskin
kaikki kalastusvälineet ovat paljon
kalliimpia kuin muutama vuosi sitten.
Verkot maksavat niin, että ihan säälitti
kun aina piti ostaa niitä. Nyt on
kuitenkin ohi se huoli. Kuitenkin, kun
täällä oh ollut kauan, kuuntelee kiinnostuksella
kaikkia kalajuttuja.
Monet hyvät tuttavat menevät sinne
kuitenkin onneaan koittamaan. Täältä
menee paljon vaimoja ja nuoria tyttöjäkin
mukaan. He työskentelevät kan-nuttimoilla.
Tytöt tykkäävät siitä, sillä
siellä on paljon nuoria kalamiehiä ja
viikon lopuilla voidaan pitää hauskaa.
Pitäähän ihmisillä ollakin hauskaa, silloin
kun eletään nuoruuden keväässä.
Mutta sitten jääkööt kalajutut. Meidän
Isoäitimme sanoi kerran Liejcin pakinassaan,
että hän ei jättäisi työntekoa
millään. Kun minä jokin aika
sitten kävin hänen luonaan, niin rukin
takana näin hänet istumassa. Se toi
minun mieleeni oman äitini ja tuli oikein
ikävä niitä lapsuus Ja nuoruusaikoja.
Olen ottanut tavaksi käydä isovanhempien
luona. On h>-vin mielenkiintoista
kuulla heidän juttujaan, on
aivan J;uin lukisi hyvää kirjaa.
Isoäidistä puheenollen voin sanoa, että
hän asuu nykyään ihan yksin. Eikä
ole yhtään ikävä? Heitä asuu kafci
isoäitiä hyvin lähellä toisiaan ja he ovat
läheisiä muutenkin. Onhan Amanda
Tanner Matti Riksmanin sisko —
äidin miehen sisko. :Matti on kuitenkin
jo muuttanut tuonentuville jo monta
vuotta sitten. Kyllä Matinkin olisi njt
parempi olla, kun saisi vanhuuden eläkkeen,
eikä tarvitsisi aina raataa. Hän
oli hyvä mies ja minä aina tapasm
kaupassa käymään tullessani jutella
Lauanlainau smrskuun 10 pälTäna* 1955
hänen kanssaan. .Asuimme sillom kauempana!
nyt olemmekin lähellä kaupunkia,
kuten jotkut sanmat tätä Soin-tulaa.
Kaupunki tämä onkin ainakin
meidän mielestämme, jotka asuimme
niin kauan farmilla.
Siitä oli pitkä aika kun meidän Oulamme
oli kirjoittanut, mutta nyt
neltä oli kirjoitus. Kiitos siitä, sil
tuntuu niin hyvälle, kun olet taas ni"^-
kana. Toivon, että saamme
tämä kertomus loppuu. Olen nauis^^
nut myöskin h3rvin usein Annie R"*^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 10, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-09-10 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550910 |
Description
| Title | 1955-09-10-06 |
| OCR text | TERVEHDYKSENI ISOÄIDILLE JA MUILLE YSTÄVILLE Valitan, että edellinen selostukseni niistä pappien palkka-asioista oli niin hajanainen. Jotta te Isoäiti tulitte sii- •hen käsitykseen .kuin minä olisin väittänyt teidän kirjoituksenne 'mitättö-onäkii . . . Ei se sitä ollut, xaan minä halusin oikaista sitä luuloa, että täällä vielä maksetaan pappien palkat luontaisetuina. Se tosiasia, että joku röyhkeä pappi veteli miljoonapalkkaa, kerrottiin yleisesti .Suomen lehdissä sen jälkeen, kun eräs pastori toi sen päivänvaloon. Asia on selitetty siten, että seurakuntia jaet-tae-- sa sanotulle papille jäi palkkojen perimisoikeus monesta seurakunnasta ja hän haikailematta otti rahat ja tavarat niin kauan kuin asia korjattiin oikeille raiteille. Josko Helsingin j^mpäristön pitäjissä vielä lienee voimassa vanha palkkajärjest3s, sitä en -tiedä, mutta yleensä palkanmaksu tapahtuu rahana Ja asunto, ainakin maalla. Kaupungeissa asuvat monet nuoret papit vuokra- 'huoneissa. Nykyään kansa maksaa kirkollisveroa, josta osii menee papin palkkaukseen ja valtio maksaa osan palkasta. Ei taluteta enää lehmiä, ei kuljeteta lihoja, a^illoja ja juustoja pappiloihin. Ei ole liioin enää monia palvelijoita passaa- Qiiassa papin rouvaa ja fröökynöitä. Hyvä, jos on yksi palvelija. Monella nuo-rellaparilla ei ole yhtään apulaista, sillä apulaisia täällä on hyvin vaikea saada, ainakaan niiden, joilla ei ole antaa omaa huonetta radioineen — ja paljon, vapaata. Me vanhat muistamme ne kurjat olot. jotka täälläkin ennen vallitsivat työläisiin kuuluvien keskuudessa. Sitkeän taistelun avulla on oloja saatu kaikin niin kuin mekin teemme. En kuitenkaan halunnut mennä isännän näkyviin. V'ii'mein tuli .A.ntti ja sanoi, että ' mitä sinä turhia, tule sisälle hoitelemaan Einoa, joka on herännyt. Niin lähdin allapäin sisälle tehtävääni suorittamaan. Olen unohtanut monta lapsuuden aikaista asiaa, mutta tätä en unohda milloinkaan. Olinhan silloin syytetyn pankilla omasta mielestäni. Liisa joutui aina joskus ilkeän piikit-telynkin kohteeksi. Kun kylässä, joku meni naimisiin saattoi joku kysyä, että koska se sinun tyttäresi miehen ottaa. Vuosien kuluessa Liisa vanheni ja kirk- *'koniatkat alkoivat väsyttää, mutta sitten hän pääsi pappilaan navettapiiaksi. Hän palveli siellä useita vuosia ja kaik- 'ki meni Imin. Eräi(nä syksynä Liisaa alkoi vaivata •härriöityminen. sillä hän kaipasi tällä iällä vävyjä ja miniöitä, kuten toisillakin oli. Niinpä hän sitten kerran valmisti läysikasvui.-en naisen kokokoisen nuken, j^uki sen ylle omat vaatteensa ja kietoi huivinsa sen pään ympärille. Sitten hän vei sen rengin vuoteeseen peittojen ale. Kun renki meni illalla vuoteelleen, ei hän ottanut asiaa leikiksi, •vaan haki heti papin katsomaan. Kun vaatteet todeitiin Liisan omiksi, tuli hänestä taas syyllinen Kaiken hyvän päälle renki hakkasi navettatukilla vaatteet kelvottomiksi. Aamulla Liisa kutsuttiin papin puheille, sai lopputilin ja todistuksen jossa sanottiin, että hänessä asuu perisynti. Liisa muutti kimpsirineen ja kanisui-neen lapsuuden kotiinsa äitinsä ja velji-ensii Juokse. Hän eli vielä kolme vuotta ja kuoli sitten samana päivänä äitin-sii kanssa. Aikoja on kulunut, mutta kerrottu tapahtuma on ikuistettu siten, että on valmistettu samanlainen räsynukke ja arkku ja asetettu säiliöön kirkon kellotapuliin osoitukseksi jälki maailmalle kuinka typeriin tekoihin kuohuva rakkaus voi ihmisen johtaa. -1 — i . puolin paranemaan ja nyt saadaan yhä enemmän ja enemmän korjatiiksi tasaisella kehitjTcsellä. Uskon, että tekin olette kanssani samaa mieltä siinä, että kohtuudessa olisi pysyttävä myös toiselta puolen. Me, jotka olemme oppineet omilla ansioillamme pyrkimään eteenpäin, emme voine hyväksyä esim. sellaista menettelyä, että päiväapulai-nen kuullessaan tehtaanpjllin puhalluksen, jättää luutuuämpärin keskelle lattiaa, huuhtaiseeTväsiään ja lähtee ja poistuu talosta. Vanha lääkärin rouva saa jatkaa lattian pesua ja — tyytyä sellaiseenkin apulaiseen. Miina Sillanpää koetti monet kerrat neuvoa nuoria ihmisiä kohtuullisuuteen ja selitti, että ne palvelijatarasetukset, Jotka on laissa säädett\', koskevat ky-- keneviä ja toimeliaita henkilöitä. Mutta vaatimus on kehittynyt siihen malliin, että olkoon henkilö kuinka oppimaton ja ke'hittymätön tahansa — jolla ei ole alkeistietoakaan kodin hoidosta eikä pysty mitään yksin tekemään, jonka saa kovalla vaivaila opetetuksi astiain tiskaamiseen — vaatii suurta palkkaa ja paljon vapaata. Vapauttahan me kaikki kaipaamme ja sitä kukin saakoon, mutta sekin voi johtaa huonoille teille, kuten monet maalaistytöt ovat kaupunkiin ' tultuaan joutuneet. Läheskään kaikki eivät osaa vapaa-aikaansa oikein käyttää. Nuorilla tytöillä tulisikin olla jonkinlainen holhous maailmalle lähtiessään. Kyllä edistys- ja valistustyö, jota Suomen työtätekevä väestö on vuosi-k\- mmeniä harrastanut, on elämässämme saanut paljon muutoksia aikaan. Jos siinä vanhassa pimeydessä vielä eläisimme, niin ei suinkaan parempiosaiset olisi aloitetta tehneet. Mutta "tieto on valtaa", sanotaan ja sitä mukaa kun kansa tulee tiedoissa yhdenvertaiseksi, ei toinen >voi toista orjanaan pitää. Nyt jo on niinsanottujen työnantajain järjestettävä asunto-olot sekä palkat tyy-dyttävälfe kannalle, jos mielivät töiden sujuvan. Läheskään tasaiset eivät olot vieläkään ole — yhä tarvitaan parannuksia — mutta monissa työläisissä on itsesäänkin syytä . . . Juopotellaan ja laiskotellaan, joten kuka sellaista voi sietää. Vielä kajoan siihen lapsiavustukseen-kin. Siinä ei ole muuta vikaa kuin se, että sitä alettiin antamaan kaikille — siis moniniilJoonien omistajillekin. Köyhät saisivat saada enemmän eikä rikkaat mitään. Mutta eipä vain ole eduskunta sitä muutosta aikaansaanut. Toinen vika kuuluu olevan se, ettei siitä avusta joissakin tapauksissa lapset pai-., jon kosfu —joko isä juo rahat tai sitten äiti käyttää ne omiin menoihinsa. On varmasti paljon niitä, jotka käyttävät joka pemiin lastensa hyödyksi. Niin että seurakunta on sekalaista joka kantilta. Onhan meillä sitten vielä se "kansaneläke", jonka piti turvata jokaisen kansalaisen vanhuudenpäivät, ettei olisi enää ketään n.s. kunnanelättiä. Joo. senkin laitoksen ottivat herrat huostaansa ja järjestivät varat niin mukavasti, että toimihenkilöitä tuli laitokseen erinomainen liuta ja heille suuret palkat sekä mukavat olot — ja pääpo-mot . . . höm. Kuka voi lähestulkoonkaan tietää heidän palkkojaan? Koettakaa nyt ajatella meikäläisten mielialoja, kun eläkemaksut on jätetty ennen sotia rallinneelle asteella — 3,800 markkaa vuodessa, vaikka laitokseen päin maksettavia maksuja on moneen kertaan korotettu. Jos eläkettä nostetaan, niin se otetaan kuntien ja valtion varoista . . . Niin, että se sitten on laitos! Mutta miksi eivät hallitUi^herrat ja eduskunta saa tähänkään muutosta? Taitavat tulla kaikki samanlaisiksi herroiksi, kun aikansa eduskunnassa suu- 5 ^ KÄVIMME JUHLIMASSA Kauhean ukkosilman raikastamassa aamuilmassa sinne ajaa hyrrjteltiin, unettoman yön jälkeen torkuttiin auton istuimalla. Jonkin isomman äänen kuullessamme hätähdimme hereille. Ajurille ei koskaan suoda sitä unen rajamailla olemisen tilaa, sillä hänen täytyy tarkkana seurata liikenne sääntöjä varoa vastaantulevia, sillä muuten emme ole turvassa. Nö niin — sinne Majavajärvelle sitä hyrryteltiin Ensimmäisenä siellä tuleekin näkyviin tuttu seutu, jonka syrjässä on uusi hautausmaa. iMontaa seudun asukasta ei siellä vielä liene, mutta melkein kaikille jälellä oleville heikäläisille siellä on varattuna ikuinen lepopaikka tämän maallisen matkan päätyttyä. En tiedä olenko, liian tunteellinen, mutta minusta tuntuu aina kalmiston läheisyydessä, että se on kuin jotenkin pyhä. ja eristetty alue muulta touhulta, sinne kun päättyy lopulta kaikkien ihmisten, niin hyvien kuin huonojenkin, elämän-polku. Siellä el ole enää erotusta vaikkapa sitten kummulla olisi kukkasia tai 'kalleinkin muistomerkki. Niiden kumpujen alla lepääjät ovat kaikki samanarvoisia — ei mitään eroa köyhän eikä rikkaan ivälillä. Kansa oli jo kerääntynyt koko paljon tarinoimaan ja edellisen yön ukkosilman tiuhoja pohtimaan. . . Olihan se käynyt polttamassa usemammassakin paikassa. Olipa tässä meidänkin lähel-lämme erään suuri perheisen farmarin ulkoraikennuksen poroltsi pHJlttantiti Suuri härkä ja vasikka oli myöskin jäänyt tulen uhriksi, sekä koiko kesän viljat ja heinät. Kovalta tuntuu varmaan eteenpäin menon ajatteleminen, kun ei ole eläimille tai\'«n varalle ruokaa eir kä suojaa. Mutta vahingolle ei mitään voi. Aina niitä tulee jokaisen osalle ajallaan, haluamme niitä tai emme. Monenlaiset jutut siellä luistivat ja Jokainen sai sanoa kuhunkin asiaan oman kantansa. Jopa jokunen päätyi puhumaan lääketieteestä ja monenlaisia neuvoja annettiin. Parhaat kuulemma kuitenkin kuuluvat olevan olut ja kuppaaminen . . . Joka ei niihin suostu, niin kuolkoon pois. Onhan siinä toinen entisajan ja toinen nykyajan tehoisin lääke. Aivan jo etupenkissä istuvat miehet luulivat meillä tuota nykyajan reseptillä saatua olevan mukana. Helmi siinä kertoi sen mojakan keittäneensä vasikan päästä ja joku kysäsi, ^että oliko edes silmät otettu pois. . . Eipä allekirjoittanut uskaltanut maistaa sitä, ne silmät kun aina tulivat mieleen ja ne kun ovat niin tyhmän laupiaat jokaisella .vasikalla. Kysäisipä Helmi siinä sivussa, josko olen uskovainen. Voin aivan hyvin myöntää olevani. Olen saanut niin uskonnollisen kasvatuksen, että paha on siitä erota. Koetan kaikin tavoin elää moraalisesti sellaista elämää, että on ainakaan tahallani riko mitään lakia. Joten uskon ainakin kaikkeen, hyvään ja kunnioitettavaan elämään. Jokainen ihminen voi koettaa voittaa joitakin ria palkkoja nostavat, joten ei välitetä, parannapa nyt sitten tämä maailma aivan terveeksi. Toivokaamme, että tulevat .sukupolvet ovat jo niin'kehittyneitä etteivät lähde sotaan, eivät kapakkaan, eivätkä anna itseään huiputtaa minkäänlaisella .orjuudella. Olisihan heniä silloin parempi kuin meillä — siis meidän apsillamme. Tässä tämä saarna nyt sitten on . . . Tulkaahan Isoäiti Suomeen, niin jutel-laart tarkemmin. AINO T:NEN. ihanteellisia elämänarvoja, vaikkapa uskonnon varjossakin. Juhlat onnistuivat varmasti hyvin Oikein kaunis ilma ainakin suosi juhlia Kentällä esitetyn ohjelman loputtua läh^ dimme me kotiin. Oli oikein hauska tavata vanhoja tuttuja. Joitakin oli jo poistunut tuonne kalmiston suojaan mutta nuoret jatkavat työtä heidän rai' vaa-millaan pelloilla. Näin Jatkuu elämä eteenpäin. Me siirrymme pois, nuorempien tultua tilalle. •Kesäisin terveisin piirsi. MARJATTA. Pientä pakinaa Sointulasta Niin se kesä on mennyt taas Sen tietää siitä, kun kalamiehet ovat saapuneet River Inletistä, sillä silloin aina on kesä kallellaan syksyyn. 'Minä näin kylämme kalamiesten kasvoista, että he olivat vetäneet usein tyhjän verkon vedestä. Opin tietämään sen asian siitä, kun meidän kalamies tuli kotiin. Kasvoihin katsomalla näin milloin rahaa tuli vähän kotiin tuotavaksi. Kalastajiakin on nykyään niin paljon. On ikävä asia, että kalastajia onnistaa huonosti, sillä kalastus on tämän meidän kylämme pääelinkeino. Myöskin kaikki kalastusvälineet ovat paljon kalliimpia kuin muutama vuosi sitten. Verkot maksavat niin, että ihan säälitti kun aina piti ostaa niitä. Nyt on kuitenkin ohi se huoli. Kuitenkin, kun täällä oh ollut kauan, kuuntelee kiinnostuksella kaikkia kalajuttuja. Monet hyvät tuttavat menevät sinne kuitenkin onneaan koittamaan. Täältä menee paljon vaimoja ja nuoria tyttöjäkin mukaan. He työskentelevät kan-nuttimoilla. Tytöt tykkäävät siitä, sillä siellä on paljon nuoria kalamiehiä ja viikon lopuilla voidaan pitää hauskaa. Pitäähän ihmisillä ollakin hauskaa, silloin kun eletään nuoruuden keväässä. Mutta sitten jääkööt kalajutut. Meidän Isoäitimme sanoi kerran Liejcin pakinassaan, että hän ei jättäisi työntekoa millään. Kun minä jokin aika sitten kävin hänen luonaan, niin rukin takana näin hänet istumassa. Se toi minun mieleeni oman äitini ja tuli oikein ikävä niitä lapsuus Ja nuoruusaikoja. Olen ottanut tavaksi käydä isovanhempien luona. On h>-vin mielenkiintoista kuulla heidän juttujaan, on aivan J;uin lukisi hyvää kirjaa. Isoäidistä puheenollen voin sanoa, että hän asuu nykyään ihan yksin. Eikä ole yhtään ikävä? Heitä asuu kafci isoäitiä hyvin lähellä toisiaan ja he ovat läheisiä muutenkin. Onhan Amanda Tanner Matti Riksmanin sisko — äidin miehen sisko. :Matti on kuitenkin jo muuttanut tuonentuville jo monta vuotta sitten. Kyllä Matinkin olisi njt parempi olla, kun saisi vanhuuden eläkkeen, eikä tarvitsisi aina raataa. Hän oli hyvä mies ja minä aina tapasm kaupassa käymään tullessani jutella Lauanlainau smrskuun 10 pälTäna* 1955 hänen kanssaan. .Asuimme sillom kauempana! nyt olemmekin lähellä kaupunkia, kuten jotkut sanmat tätä Soin-tulaa. Kaupunki tämä onkin ainakin meidän mielestämme, jotka asuimme niin kauan farmilla. Siitä oli pitkä aika kun meidän Oulamme oli kirjoittanut, mutta nyt neltä oli kirjoitus. Kiitos siitä, sil tuntuu niin hyvälle, kun olet taas ni"^- kana. Toivon, että saamme tämä kertomus loppuu. Olen nauis^^ nut myöskin h3rvin usein Annie R"*^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-09-10-06
