1936-07-11-02 |
Previous | 2 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
•M-Sivu
2
LAUANTAINA HEINÄKUUN M P^VÄNÄ 1936 *
>immma
LIEKIN JATKOKERTOMUS ^vmmmmummmmmMm^
(MADEMOISEXLE SANS-GENE)
Suomennos ranskankielestä
I i i « i ( i i i i l i i l i H « t M i i i i i i i i i i » i i i i t r ! i i i i i i « T i i i i l l i l | i i l « i i i i i u in imnnaHnommmaauniuHranttiraal
i;5M
Xv
— Siinä siis ollaan I kuningatar
tuumi huolestuneena. Nyt meidän
liimppuumme hyökätään. Minulla
ei ole todellakaan onnea! Tuskin
olen kunnolla noussut valtaistuimelle,
kun jo saan ruveta antamaan näytteitä
sankariudesta. On toki onni
onnettomuudessa, että tiedän sairaan
hoitajattaren puvun sopivan minulle
oikein hyvin.
Sir Archibald virkkoi, hellittämättä
kädestään lumpupalikkaansa, jolla
-hän rummutti tyhjää pulloa:
— Ei epäilemistäkään, englantilainen
sotalaiva.
Ja Markiisi Lionetto selitti puolestaan:
.— Lyön vaikka vetoa siitä, että d'
Annunzio on tuljut ottamaan tämän
-saaren valtaansa grandissima Italian
nimessä.
Tuntia myöhemmin kaikki tiesi-
;vät,mita oli tapahtunut.
Ranskalainen amiraali Le Moue-
2ic-Eon, juhlaunivormussa, joukko
vtoinen toistaan koreampia upseereja
vana vedessään, saapui kuningas Raf-
•fy Dadan eteen, lausuen mitä hie-noimmin
ja luontevimmin:
— Sire» Ranskan Tasavallan halli-tu
toimeen kahden onnellisen vastavihityn
kunniaksi.
Tämä Ranskan tasavallan erikois-lähettiläs,
jonka rinnassa jo komeili
Kultaisen banaanin suurristin leveä,
punainen nauha, asetettiin pöytään
kuningattaren oikealle puolelle.
— Olen ihastunut nähdessäni teidät
täällä, hänen majesteettinsa kuningatar
puhua leperteli iloissaan.
Teidän kasvonne miellyttävät minua,
Ja miellytätte minua muutenkin suuresti...
No no! Pitäkäähän sentään
jalkanne alallaan.
— Madame, pyydän vakuuttaa, etten
aio suinkaan osoittaa puuttuvaa
kunnioitusta...
— Nyt ette ollut oikein kiltti. Mutta
se siitä. Tahtoisin puhua kanssanne
vakavasti, sillä tässä kaikessa on
jotakin salaperäistä, josta tahtoisin
päästä selville. Mikä ihme on saanut
Ranskan hallituksen muuttamaan
mielipidettään Tuntemattoman saaren
asiassa? Käydessäni Parisissa ei
kukaan tahtonut kuulla minua. Minua
pidettiin sietämättömän pitkäpiimäisenä
ja tuskastuttavana tai sitten
vähän hassahtayana henkilönä.
Ne kohtelivat hiukan paremmin, jot-tus
pyytää minun kauttani Teidän j . ^ piskuiseksi ope-
Majesteettianne saapumaan Parisiin rettilaulajattareksi tai filminäytteli-
.viralliselle käyneille.. Teidän Ma-jesteettinne
lullaan ottamaan vastaan
kaikin kunnianosoituksin, jotka
Ituuluvat korkealle Ranskan ystävälle,
ja Parisin asukkaat odottavat
jättäreksi. Samanlaisia ne olivat
kaikki, niin nuoret kuin vanhatkin.
Tarjosin heille kokonaista saarta, ja
he antoivat vastalahjaksi potkut.
Lopuksi tuo kaikki sai minut perin-kiihkeästi
saapumistanne P,erre LoU, ^^.^^ kyllästymään, niin että läksin
ensimäisen luokan risteilijä, odottaa jj^j^^ tupsahtaa
Teidän MajesteetUnnemaaräyka^^^^ todellinen risteilijä ja ehdottomasti
- Parnsnn? En toki pyydakaan ^^j^^^,.^ . ^ ^ ei sano "pieno-parempaa!
Minua huvittaa suun- täiseni", vaan nimittää minua Majes-teetiksi
aivan vakavissaan, ajattelematta
lainkaan, että kaikki on pelkkää
ilveilyä.
— Teidän majesteettinne, en todellakaan
laske leikkiä.
— Mitä sitten on tapahtunut, sen-jälkeen
kuin läksin Ranskasta ?
— V'altioIlisia, suorastaan historiallisia
tapahtumia, jotka muuan
kaikkivaltias henkilö on aiheuttanut.
—- Kuka sitten? Tasavallan presidenttikö?
— Ei hän, vaan neiti Desdemone de
Champforgueil, Theatre-Francaista.
Kaikki on johtunut hänestä.
Kuningatar säpsähti. Hän ei voinut
olla huudahtamatta: ,
— Ei, mutta...! Voiko se olla
nattomattomasti päästä taas pitkästä
aikaa katsomaan bulevardeja. Mutta
. . .
— Kuninkaallisten huultenne lausumat
toivomukset ovat minulle käskyjä.
— Mutta muuan seikka: olen juuri
mennyt naimisiin, enkä lähde mihinkään
ilman vaimoani.
Ja hän osoitti kuningatar Gabya^
amiraalille, joka kumarsi kohteliaasti,
lausuen:
Minulla on täydet %'altuudet
saattaa minulle uskottu tehtävä onnellisen
päätökseen. Minulla on siis
kunnia pyytää teitä. Madame, seuraamaan
korkeata puolisoanne Ranskan
pääkaupunkiin. Sitäpaitsi se on
suoranainen velvollisuus Teidän Ma-jestettianne
kohtaan, koska juuri te mahdollista?
olette lÄ.Ä,.f.itr-öLfe„ja;.n J «jan p.^>^r^»^ «..^;r'^^«"^a^ ^tei^d änk umtaejeis^teneitd| ale nonlei ,k unnia
— No mutta sepä oli jotakin!
temmin purkamattonialle Tuntemattoman
saaren ja Ranskan väliselle
liitolle.
Ja amiraali suuteli kunnioittavasti
hänen majesteettinsa kuningatar Ga-byn
pikku kätöstä, tämän huudahtaessa
viehättävään luonnolliseen tapaansa:
— Voi kuinka kiltti olette, herra
amiraali, kun otatte minutkin mukaan!
XVII
HEIDÄN MAJESTEETTINSA ASTUVAT
LAIVAAN
Gaby tuumi hetkisen ja virkkoi
sitten:
— Siispä hän ei puhunut tyhjiä,
sanoessaan minulle Rotterdamissa:
''Minun tarvitsee sanoa vain sana
antaa \'ain pieni vihjaus, ja valtion
huomatta\inmiat miehet rientävät
kohta tiedustelemaan, mitä lialuan...
Saarenne? Otan sen huolekseni; ja
saattepa nähdä, että sijoitan sen siir-tomaavaltioomme
yhtä helposti kuin
pistän pähkinää tyhjälle; lautaselle."
— Teidän - majiestefettimie, tuo
huomattava naiäen ei kehunut suotta.
Tietysti amiraali Le Mmiezic-Eon Hänellä on taskussaan...
.^utsiittliii'juhlaan; joka oli;- kaikissa — Anteeksi, ;^s^yitiei|^muoti ei-su-
4QaB^ jäkaiklj|ia^ik<»iti^^ vaitse taskuja naisten puvuissa.
4a 4<äl&^\äai t a \ ^ —... niin, iänellä on tavaton vaikutusvalta
pariamentin jäseniin, se-naattoreihin,
ministereihin, sanoma-lehtiruhtinaisiin,
rahamiehiin, ken-raaleihin
ja marsalkkoihin . . . —
— Entä amiraaleihin?
— Mitäpä suotta kieltää, että tunnen
mitä kunnioittavinta ihailua tuota
suurta taiteilijatarta kohtaan. Ja
sitä suuremmalla syyllä senvuoksi,
että minun on kiittäminen häntä tästä
tehtävästä, jonka suoritus on mup-döstuva
urani huippukohdaksi. Oli
miten oli, sanomalehdistö nosti asiasta
aika melun, muuan entinen ministeri,
neiti Desdemone de Champfor-.
gueilin läheinen ystävä, teki hallitukselle
välikysymyksen sen häpeällisen
välinpitämättömyyden johdosta,
jota se oli osoittanut Tuntemattoman
saaren lähettilästä kohtaan ja hallitus
meni kumoon kuin menikin. Asianne
oli voitettu. Olitte turhaan tarjonnut
meille tätä ihmemaata, nyt tulemme
itse kunnioittavimmin p)rytämään
sitä.
— Mutta jopa nyt jotakin! En
olisi ikinä voinut aavistaa! Hukkasin
siis aikaani turhaan juostessani toisen
virkaherran luota toisen luo, joita
Ranska kustantaa itselleen kokonaisen
liudan muka huolehtimaan tärkeistä
asiaista. Mutta ainoa keskustelu,
josta oli jotakin näkyvää tulosta,
oli se, joka minulla oH aivan sattumalta
hotellihuoneessa näyttelijättären
kanssa! Eikö se ole teistäkin
kovin merkillistä?
— Ei ensinkään, amiraali vastasi.
— Ette sentään aikone väittää, että
Ranskassa kaikki vakavat kysymykset
ratkaistaan sellaista tietä?
— Anteeksi, mutta useimmissa tapauksissa
asianlaita on niin.
— Ja se on teistä aivan luonnollista?
— Olen vanha merimies; olen nähnyt
paljon, kuullut paljon, matkustanut
paljon, j a huomiosta huomioon,
kokemuksesta kokemukseen
olen tullut seuraavaan lopputulokseen:
parempi on olla älykkään nais-ylimystön
kuin tomppelimaisten kansanvaltaisten
miesten hallittavana.
Omat alamaisenne, teidän majesteet-tmne,
ovat varmasti samaa mieltä.
Mutta puhunpa sellaista, joka ei ole
lainkaan paikallaan Tasavallan edustajan
huulilta.
~ Kuningattaren ja amiraalin jutellessa
tähän tapaan syödessään jääte-löbanaania
ja juodessaan suloista pal-muv
»R%>~-Raf fy Dada, joka oli ase^
tettu istumaan kahden meriupseerin
väliin, loi rakkaudesta riutuvia silmäyksiä
nuoreen A^aimoonsa. Nämä
viralliset juhlapäi^^lUset tuntuivat
hänestä hirvittävän pitkUtä. Puheiden
sarjan alkaessa hän ei tahtonut
enää jaksaa malttaa mieltään^ vaan
saneli oman puheensa hänmiästyttä-
\ ^ nopeasti ja sujuvasti. Ilmeisestikin
hänen majesteettinsa odotd
kiihkeästi hetkeä, jolloin hän viimeinkin
voisi lausua nuo klassilhset sanat:
'^ihdoinkiii kahden!" -
Mutta häntä odottikin hirveä pettymys.
Kaikki vieraat olivat jo lähteneet,
ja ylimmäinen kamariherrakin : oli
juuri poistunuty oje^
kaalle traditsionaalisen k u 11 a i s e^
kynttilän, kun kuningatar,, tehden^sy-
^AME^ AVioLirrro _
—*::SkÄ:Jcai jo J^iedät, että AUce sai
rahaa? . -f-g
- Ei suinkaan! AUce ja I f ^ f^
xhensä ovat kyllÄ^ erossa, mutta ei ^
i i
vän hoviniiauksen, lausui:
—^ Sire, tahdon vain toivottaa hy.
vää yötä teidän majesteetillenne!
— Mutta...?
— Menen omiin huoneisiini.
— Mitä nyt? Emmekö ole nainil
sissa? Puolisonanne pien oikeutettu
jakamaan vuoteen kanssanne. Sen- M
vouksi korotinkin tpidät rinnalleni. jfl
— Ett^ puhunut siitä mitään pyy.
täessänne kättäni.
~— Miksi olisin ruvennut kajoa-maan
kaikkiin yksityiskohtiin? Kaik-kihan
tietävät avioliitossa olevan
oleellisinta-sen, että puolisot nukkuvat
yhdessä.
— "Niinkö luulette?
— Luulenko? En, olen siitä varma.
Ja kuten tiedätte, minulla on
siitä vähän kokemustakin, olenhan
jo mennyt naimisiin kahdeksankyin-mentä
eri kertaa.
Gabya tuntui värisyttävän. Hän
perä5rtyi askeleen sanoen:
— Senpä vuoksi juuri... Tuota
samaa kynttiläjalkaa, jota nyt pidätte
kädessänne, on jo käytetty kahdeksankymmentä
kertaa samanlaisessa
tilaisuudessa, koska minä olen teidän
kahdeksask3mimenesensimäinen
vaimonne. Toisin sanoen, tämä on
teidän kahdeksäskymmenesensimäi-nen
hääyönne. Minulle se on ensi-mäinen.
Niin että ymmärrätte kyllä
. . . minua niin peloittaa!
— Qlkaa huoleri, kuningas rauhoitteli.
Kyllä se siitä ..
— Mahdollista kyllä, mutta kun
muistan, että niin monet ovat jo ennen
minua olleet tässä asemassa, tuntuu
niin kiusalliselta; ihan herpaisee
koko ruumista. Minun täytjy tottua
siihen tunteeseen tai karkoittaa
se mielestäni. Ymmärrättehän, että
se vie aikaa. Mutta jos lähtisimme
pois tästä palatsista, luulisin voivani
helpommin unohtaa nuo kahdeksankymmentä
naishenkilöä, joiden korvaan
olette kuiskannut tuo sama
kynttilä jalka kädessänne: '*No, muruseni,
lähdetäänpäs nyt!" Jossakin
muualla voisin ehkä päästä tarvittavaan
tunnelmaan ja harhakuvitelmien
valtaan . .V Silla harhakuvitelmat
ovat, kuten tiedätte, onnen välttämätön
ehto ja edellytys varsinkin
vastanaineille!
-4- Lörpöttelemme suotta, Rafiy
Dada tokaisi kärsimättömästi. Vakuutan,
että suotta vain tuhlaamme
aikaa.
: Hän las^ kohtalokkaan kultaisen
:k3nittUäjalaa kukaisfefift
le ja yrUti syleiUä Gabya, rautu tämä
livahti syrjään.
>-4-Eii:Ei;nyt;€ikät^^^^
~ iMissäs^^^tten? Ja milloin?
— Sitten Parisissa.
RaffyDadahtäytyi tyytyä siihen.
Hän siis meni yksin maata, nukkui
hyvin hudnosri ja antoi jo aamdja
anivarhain määräyksen, että matka-
.vahnistduihin oli ryhdyttävä kiireen
kaupalla.
• a
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 11, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-07-11 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki360711 |
Description
| Title | 1936-07-11-02 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | •M-Sivu 2 LAUANTAINA HEINÄKUUN M P^VÄNÄ 1936 * >immma LIEKIN JATKOKERTOMUS ^vmmmmummmmmMm^ (MADEMOISEXLE SANS-GENE) Suomennos ranskankielestä I i i « i ( i i i i l i i l i H « t M i i i i i i i i i i » i i i i t r ! i i i i i i « T i i i i l l i l | i i l « i i i i i u in imnnaHnommmaauniuHranttiraal i;5M Xv — Siinä siis ollaan I kuningatar tuumi huolestuneena. Nyt meidän liimppuumme hyökätään. Minulla ei ole todellakaan onnea! Tuskin olen kunnolla noussut valtaistuimelle, kun jo saan ruveta antamaan näytteitä sankariudesta. On toki onni onnettomuudessa, että tiedän sairaan hoitajattaren puvun sopivan minulle oikein hyvin. Sir Archibald virkkoi, hellittämättä kädestään lumpupalikkaansa, jolla -hän rummutti tyhjää pulloa: — Ei epäilemistäkään, englantilainen sotalaiva. Ja Markiisi Lionetto selitti puolestaan: .— Lyön vaikka vetoa siitä, että d' Annunzio on tuljut ottamaan tämän -saaren valtaansa grandissima Italian nimessä. Tuntia myöhemmin kaikki tiesi- ;vät,mita oli tapahtunut. Ranskalainen amiraali Le Moue- 2ic-Eon, juhlaunivormussa, joukko vtoinen toistaan koreampia upseereja vana vedessään, saapui kuningas Raf- •fy Dadan eteen, lausuen mitä hie-noimmin ja luontevimmin: — Sire» Ranskan Tasavallan halli-tu toimeen kahden onnellisen vastavihityn kunniaksi. Tämä Ranskan tasavallan erikois-lähettiläs, jonka rinnassa jo komeili Kultaisen banaanin suurristin leveä, punainen nauha, asetettiin pöytään kuningattaren oikealle puolelle. — Olen ihastunut nähdessäni teidät täällä, hänen majesteettinsa kuningatar puhua leperteli iloissaan. Teidän kasvonne miellyttävät minua, Ja miellytätte minua muutenkin suuresti... No no! Pitäkäähän sentään jalkanne alallaan. — Madame, pyydän vakuuttaa, etten aio suinkaan osoittaa puuttuvaa kunnioitusta... — Nyt ette ollut oikein kiltti. Mutta se siitä. Tahtoisin puhua kanssanne vakavasti, sillä tässä kaikessa on jotakin salaperäistä, josta tahtoisin päästä selville. Mikä ihme on saanut Ranskan hallituksen muuttamaan mielipidettään Tuntemattoman saaren asiassa? Käydessäni Parisissa ei kukaan tahtonut kuulla minua. Minua pidettiin sietämättömän pitkäpiimäisenä ja tuskastuttavana tai sitten vähän hassahtayana henkilönä. Ne kohtelivat hiukan paremmin, jot-tus pyytää minun kauttani Teidän j . ^ piskuiseksi ope- Majesteettianne saapumaan Parisiin rettilaulajattareksi tai filminäytteli- .viralliselle käyneille.. Teidän Ma-jesteettinne lullaan ottamaan vastaan kaikin kunnianosoituksin, jotka Ituuluvat korkealle Ranskan ystävälle, ja Parisin asukkaat odottavat jättäreksi. Samanlaisia ne olivat kaikki, niin nuoret kuin vanhatkin. Tarjosin heille kokonaista saarta, ja he antoivat vastalahjaksi potkut. Lopuksi tuo kaikki sai minut perin-kiihkeästi saapumistanne P,erre LoU, ^^.^^ kyllästymään, niin että läksin ensimäisen luokan risteilijä, odottaa jj^j^^ tupsahtaa Teidän MajesteetUnnemaaräyka^^^^ todellinen risteilijä ja ehdottomasti - Parnsnn? En toki pyydakaan ^^j^^^,.^ . ^ ^ ei sano "pieno-parempaa! Minua huvittaa suun- täiseni", vaan nimittää minua Majes-teetiksi aivan vakavissaan, ajattelematta lainkaan, että kaikki on pelkkää ilveilyä. — Teidän majesteettinne, en todellakaan laske leikkiä. — Mitä sitten on tapahtunut, sen-jälkeen kuin läksin Ranskasta ? — V'altioIlisia, suorastaan historiallisia tapahtumia, jotka muuan kaikkivaltias henkilö on aiheuttanut. —- Kuka sitten? Tasavallan presidenttikö? — Ei hän, vaan neiti Desdemone de Champforgueil, Theatre-Francaista. Kaikki on johtunut hänestä. Kuningatar säpsähti. Hän ei voinut olla huudahtamatta: , — Ei, mutta...! Voiko se olla nattomattomasti päästä taas pitkästä aikaa katsomaan bulevardeja. Mutta . . . — Kuninkaallisten huultenne lausumat toivomukset ovat minulle käskyjä. — Mutta muuan seikka: olen juuri mennyt naimisiin, enkä lähde mihinkään ilman vaimoani. Ja hän osoitti kuningatar Gabya^ amiraalille, joka kumarsi kohteliaasti, lausuen: Minulla on täydet %'altuudet saattaa minulle uskottu tehtävä onnellisen päätökseen. Minulla on siis kunnia pyytää teitä. Madame, seuraamaan korkeata puolisoanne Ranskan pääkaupunkiin. Sitäpaitsi se on suoranainen velvollisuus Teidän Ma-jestettianne kohtaan, koska juuri te mahdollista? olette lÄ.Ä,.f.itr-öLfe„ja;.n J «jan p.^>^r^»^ «..^;r'^^«"^a^ ^tei^d änk umtaejeis^teneitd| ale nonlei ,k unnia — No mutta sepä oli jotakin! temmin purkamattonialle Tuntemattoman saaren ja Ranskan väliselle liitolle. Ja amiraali suuteli kunnioittavasti hänen majesteettinsa kuningatar Ga-byn pikku kätöstä, tämän huudahtaessa viehättävään luonnolliseen tapaansa: — Voi kuinka kiltti olette, herra amiraali, kun otatte minutkin mukaan! XVII HEIDÄN MAJESTEETTINSA ASTUVAT LAIVAAN Gaby tuumi hetkisen ja virkkoi sitten: — Siispä hän ei puhunut tyhjiä, sanoessaan minulle Rotterdamissa: ''Minun tarvitsee sanoa vain sana antaa \'ain pieni vihjaus, ja valtion huomatta\inmiat miehet rientävät kohta tiedustelemaan, mitä lialuan... Saarenne? Otan sen huolekseni; ja saattepa nähdä, että sijoitan sen siir-tomaavaltioomme yhtä helposti kuin pistän pähkinää tyhjälle; lautaselle." — Teidän - majiestefettimie, tuo huomattava naiäen ei kehunut suotta. Tietysti amiraali Le Mmiezic-Eon Hänellä on taskussaan... .^utsiittliii'juhlaan; joka oli;- kaikissa — Anteeksi, ;^s^yitiei|^muoti ei-su- 4QaB^ jäkaiklj|ia^ik<»iti^^ vaitse taskuja naisten puvuissa. 4a 4<äl&^\äai t a \ ^ —... niin, iänellä on tavaton vaikutusvalta pariamentin jäseniin, se-naattoreihin, ministereihin, sanoma-lehtiruhtinaisiin, rahamiehiin, ken-raaleihin ja marsalkkoihin . . . — — Entä amiraaleihin? — Mitäpä suotta kieltää, että tunnen mitä kunnioittavinta ihailua tuota suurta taiteilijatarta kohtaan. Ja sitä suuremmalla syyllä senvuoksi, että minun on kiittäminen häntä tästä tehtävästä, jonka suoritus on mup-döstuva urani huippukohdaksi. Oli miten oli, sanomalehdistö nosti asiasta aika melun, muuan entinen ministeri, neiti Desdemone de Champfor-. gueilin läheinen ystävä, teki hallitukselle välikysymyksen sen häpeällisen välinpitämättömyyden johdosta, jota se oli osoittanut Tuntemattoman saaren lähettilästä kohtaan ja hallitus meni kumoon kuin menikin. Asianne oli voitettu. Olitte turhaan tarjonnut meille tätä ihmemaata, nyt tulemme itse kunnioittavimmin p)rytämään sitä. — Mutta jopa nyt jotakin! En olisi ikinä voinut aavistaa! Hukkasin siis aikaani turhaan juostessani toisen virkaherran luota toisen luo, joita Ranska kustantaa itselleen kokonaisen liudan muka huolehtimaan tärkeistä asiaista. Mutta ainoa keskustelu, josta oli jotakin näkyvää tulosta, oli se, joka minulla oH aivan sattumalta hotellihuoneessa näyttelijättären kanssa! Eikö se ole teistäkin kovin merkillistä? — Ei ensinkään, amiraali vastasi. — Ette sentään aikone väittää, että Ranskassa kaikki vakavat kysymykset ratkaistaan sellaista tietä? — Anteeksi, mutta useimmissa tapauksissa asianlaita on niin. — Ja se on teistä aivan luonnollista? — Olen vanha merimies; olen nähnyt paljon, kuullut paljon, matkustanut paljon, j a huomiosta huomioon, kokemuksesta kokemukseen olen tullut seuraavaan lopputulokseen: parempi on olla älykkään nais-ylimystön kuin tomppelimaisten kansanvaltaisten miesten hallittavana. Omat alamaisenne, teidän majesteet-tmne, ovat varmasti samaa mieltä. Mutta puhunpa sellaista, joka ei ole lainkaan paikallaan Tasavallan edustajan huulilta. ~ Kuningattaren ja amiraalin jutellessa tähän tapaan syödessään jääte-löbanaania ja juodessaan suloista pal-muv »R%>~-Raf fy Dada, joka oli ase^ tettu istumaan kahden meriupseerin väliin, loi rakkaudesta riutuvia silmäyksiä nuoreen A^aimoonsa. Nämä viralliset juhlapäi^^lUset tuntuivat hänestä hirvittävän pitkUtä. Puheiden sarjan alkaessa hän ei tahtonut enää jaksaa malttaa mieltään^ vaan saneli oman puheensa hänmiästyttä- \ ^ nopeasti ja sujuvasti. Ilmeisestikin hänen majesteettinsa odotd kiihkeästi hetkeä, jolloin hän viimeinkin voisi lausua nuo klassilhset sanat: '^ihdoinkiii kahden!" - Mutta häntä odottikin hirveä pettymys. Kaikki vieraat olivat jo lähteneet, ja ylimmäinen kamariherrakin : oli juuri poistunuty oje^ kaalle traditsionaalisen k u 11 a i s e^ kynttilän, kun kuningatar,, tehden^sy- ^AME^ AVioLirrro _ —*::SkÄ:Jcai jo J^iedät, että AUce sai rahaa? . -f-g - Ei suinkaan! AUce ja I f ^ f^ xhensä ovat kyllÄ^ erossa, mutta ei ^ i i vän hoviniiauksen, lausui: —^ Sire, tahdon vain toivottaa hy. vää yötä teidän majesteetillenne! — Mutta...? — Menen omiin huoneisiini. — Mitä nyt? Emmekö ole nainil sissa? Puolisonanne pien oikeutettu jakamaan vuoteen kanssanne. Sen- M vouksi korotinkin tpidät rinnalleni. jfl — Ett^ puhunut siitä mitään pyy. täessänne kättäni. ~— Miksi olisin ruvennut kajoa-maan kaikkiin yksityiskohtiin? Kaik-kihan tietävät avioliitossa olevan oleellisinta-sen, että puolisot nukkuvat yhdessä. — "Niinkö luulette? — Luulenko? En, olen siitä varma. Ja kuten tiedätte, minulla on siitä vähän kokemustakin, olenhan jo mennyt naimisiin kahdeksankyin-mentä eri kertaa. Gabya tuntui värisyttävän. Hän perä5rtyi askeleen sanoen: — Senpä vuoksi juuri... Tuota samaa kynttiläjalkaa, jota nyt pidätte kädessänne, on jo käytetty kahdeksankymmentä kertaa samanlaisessa tilaisuudessa, koska minä olen teidän kahdeksask3mimenesensimäinen vaimonne. Toisin sanoen, tämä on teidän kahdeksäskymmenesensimäi-nen hääyönne. Minulle se on ensi-mäinen. Niin että ymmärrätte kyllä . . . minua niin peloittaa! — Qlkaa huoleri, kuningas rauhoitteli. Kyllä se siitä .. — Mahdollista kyllä, mutta kun muistan, että niin monet ovat jo ennen minua olleet tässä asemassa, tuntuu niin kiusalliselta; ihan herpaisee koko ruumista. Minun täytjy tottua siihen tunteeseen tai karkoittaa se mielestäni. Ymmärrättehän, että se vie aikaa. Mutta jos lähtisimme pois tästä palatsista, luulisin voivani helpommin unohtaa nuo kahdeksankymmentä naishenkilöä, joiden korvaan olette kuiskannut tuo sama kynttilä jalka kädessänne: '*No, muruseni, lähdetäänpäs nyt!" Jossakin muualla voisin ehkä päästä tarvittavaan tunnelmaan ja harhakuvitelmien valtaan . .V Silla harhakuvitelmat ovat, kuten tiedätte, onnen välttämätön ehto ja edellytys varsinkin vastanaineille! -4- Lörpöttelemme suotta, Rafiy Dada tokaisi kärsimättömästi. Vakuutan, että suotta vain tuhlaamme aikaa. : Hän las^ kohtalokkaan kultaisen :k3nittUäjalaa kukaisfefift le ja yrUti syleiUä Gabya, rautu tämä livahti syrjään. >-4-Eii:Ei;nyt;€ikät^^^^ ~ iMissäs^^^tten? Ja milloin? — Sitten Parisissa. RaffyDadahtäytyi tyytyä siihen. Hän siis meni yksin maata, nukkui hyvin hudnosri ja antoi jo aamdja anivarhain määräyksen, että matka- .vahnistduihin oli ryhdyttävä kiireen kaupalla. • a |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-07-11-02
