1949-09-03-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
totu, minä. -jjjg joxÄon irvistäviä neekeripoikia toi-j^ ta taBeista. ^ — - - - «Tuossa koneessa p<w^jnaaiwiljelys-cayttelyssä ajoi kM^öölr. kllpaäijaän j^»^ selitti everstL "Siitä, Vöjlfe päättää Jollaisen vauhdin hevonen"t^^." Valjastaminen oli- t<Hmeenpantii<-jar Aatami nuorempi istui- ajoneuvoildn- Ja^ t^tui ohjauksiin. ' ' '*Hän on kasvanut tsdlissa-Visä muis- 'jä ajaa orista paremmin, i i i i n Se tottelee häntä kuin koira." ; I%ku Aatamia pyydettiin- ajamaan ainoastaan yhden kerran radaff ympäri hiljaisessa juoksussa. Johon-Jtasltyyn ei jiän vastannut mitöiän. Mutta niin pian iun hän neekeripoikahl ivaiihtiutojen Raikuessa ja tulipunaisena siiuttumuk-sesta oli ajanut radalle^ antoi hän ,oriin kulkea vauhdilla sellaisella^ joka heti sai ivääjat vaikenemaan jä^ everstin kiroilemaan. "Tuo h—n poika tunnefee meiltä koko-pelin! " lian noitui; "Jbs" vaan joku sattuu ottamaan hevosen ajan' ndjännes-tnaOin matkalta, niin ei meillä ole töi- T ^ A U P U N G I N valot, tuhannet mai- tunkeutuu kuin monisärmäisen verkon nosvalot kirkkaine varisävyineen t^ää pyytäen W^u^eeseen^ -eriaittautuu yksi siirtyen katua reunus^: "tavan lehmuksen varjoon. Sen hämaräs-sä: s3^ttyy keltainen, ohut liekki valaisten kalpeat, keski-iän uurtamat kasvot. Savuke on sytt3myt. Sen pää hdikuu hämärässä keltaisena pisteeiui. Kostea, vettä tihkuva sumu kutoo kumattomuus kertoo luilpahint£usesta'H rakkaudesta. ^ ^.^ Ravintolan. viimeu^en^ asiakas,' yksinäisenä,- seuraa hak^vana;^ on keksiqyt: hänet lehbn&sen varjostaa Mutta' hän ei ole seurah taxpe^sa, on~ vain Samalla hetkellä kuin keltainen, ohut. ^ lieyu-v^abeeistsybb, tnusti&a^ «naalat« tujen^ sijäoien jäätyneeh katseen. Joka tuhkeutuu syvälle^Johonkin menneeseen, se mtus6ittaa • "taikakehästä" Ja hänen entisestä suuresta rakkaudestaan. - Viimeinen ilotulitus^ «taikakd^n" a-lusMista sammuU'tulitikun mukana. Mies' on mennyt, kumaratsempana, Rankempana. v"Taikakehän" kauniin harhaku\*an~oli repinyt ri^i^sama nainen, joka kerran oii säarkehittänyr tähän Lehmuskadulle. Suurin osalihmishta e$ osaa kulkea eteenpäin muuten kuin talutiamaila. taan.. jön hetkeksi pysähtynyt ilta^vdyllään tähän kadunkulmaan sjrtsrttääkseen. savukkeensa, miettiäkseen menneisyyttä^ vomustääan hyvästä kurssista fltapäl. J*»^^ ^ kaukaiselta kuin hä- ^ „ märäuni.— Aatami nuoremmin suuttumus näyt- J^"^^» ^^^^ t ^ y * pysähtynjrt;-^ unohtunut miettimään; . , . ohutta seittiään. Puun oksiDa ja mus- , jotain; joka kerran^HoHui. T>UW.^S* «»o*>.*^irS,r,,äf «x,ri,i,^ii, tiUa sähkölangoillä loistavat kirkkaat V- . Pehmeät.matöfkayvatpoyhkeik-vesihelmet, ^ t y e n , tipahdellen. . H^uanmtta osoittaa toykej^t^g^^^^ ^ s i -Ja n u d e n värit k i r k k a i k s i , Jos Seisöian vario k u v i t n u Hikk«mAtf«. ^"^^^ ^ kumartuu s y t j ^ q i ^ - s a ^ niille ennen lakaisemista sitotel- Usem on tapahtunut, etta hän ti pian lauhtuneen, sillä ennenkuin hän vidä oli ennättynjnt pUol^ii* p e i ^ merkille, hiljensi hän melkoisesti väiih-tiaan ja antoi hevosen taas^ laiskea pa=- rastaah viimeisellä-kahden- sadan kyynärän, .matkalla. . , _ " (Jatkuu.) SiHin- ja s i p u l i n h a j u katoaa v e i t sistä ja kahveleista jos n i i h i n h i e - rptaan v o i t a ennen pesua; Onnea ja terveyttä 70-vuotiaalle päivänsankarille vim toivottaa^^venioukkiEy taa Rena ErickSon ^ n e ; MarÖ^ ja^Einb Suojjähen Aino jä N i k k i ^VäUn!s& j a p ^ Ahna Kaario ^ Igno, H i l d a jä W . SuöiijSerä Tyyne j a HeMään-Kieliiien Aini ja J o h n Y l i n en Senja Kujanpää j a pojat Mr. ja mrs. H . Sjövik j a Isä Jir. ja mrs. L . Johnson Mr. ja mrs. E . Ihä&si Henni B e ll Alice ja H i l j a S n i k k ar Hilma ja K a l l e L a i ne i*mpi M y r t l e j a perhe Fanny L i n d ja. A r n o l d elokuun 2 p. 19^ Vancouver Bi?. Columbia SydämeUinen laitos . .. ^^jtte^kaikille/jotka yUäitäen tulitte ^J^^^^!!^öän minun TO^^tissyntymä-patvaani, tuoden tuUessanhe kaiken R ^^oitte herkullisen kahvipöydän kauniine kukkineen Ja vielä onnoiUe rahalahjan sen kaiken Usäksi. ,t^kotnen katos Martha Suojaselle I^^ Arno Välimaalle, Kayntinne säilyy kauniiden mms- ^J^r Joukossa: •^^itäktäkkiammitaeir, ^ LYDIA PITTOEBA häneen- vaikutuksen yhdistäessään tuon kosteai&j sumuisen näyn erääsieen samankaltaiseen il^cääipvuo^Tsittölf;!^.. SiUoin hän;nuoie&kr intoniielisenä) oli nimitt&yt. <tämän pyöreän^ Radunkul-.. man "taikakehäksi'V jonka valot syttyi-^; vät yhdessä hänen ensimmäisen palavan odotuksensa kanssa; Vain ensimmäinen kohtaus oli jättänyt jälkeensä. elävän - vaikutelman;^ Nuori tyttö, jonka ruskeille suortuville oli laskeutunut kosteuden kutoma helmiverkko, j a j(»]ka hämärässä loistavat valkeat hampaat olivat nauraneet heidän ensimmäistä suurta ilc^ian —- rakkaudesta. He tapasivat vain iltaisin tässä mainosvalojen kyllästämässä, värikkäässä "taikakehässä". Päivän arkisessa harmaudessa " t a i - kakehä" kadotti merkityksensä. Silloin se oli vain sileä, harmaa kadunpinta, jota kiireiset ihmiset polkivat, ja katua reunustavien lehmuksien paljaat oksat käpertyvät syksyistä taustaa vasten. • Hä^en tyopäiviensä pituus huipentui ainaiseen odotukseen, iltaan. Suuren tdrtaan portti nieli hänet aa-muvai- hain. Koneen levottomaan jyskytykseen katosivat amidikuvat tytöstä ja rakkaudesta. Hän tiesi tyttönsä istuvan koulupenkillä ja ahtavan päähänsä tietoja, joita vailla hän oli joutunut olemaan. Hän ei välittän3rt siitä, että oli itse tyhmä tytön sivistyksen rinnalla. Syttyihäh joka ilta "taikakehä" ja kuvitelmat sen mukana. ' Nyt hän saattoi hym3rillänuöruudel-. leeh, hymyillä sillekin; että I j ^ d i e n Hta-episodieh jälkeen oli niellyt karvaita> katkeria paloja tytön silmien auetessa käsittäniään, mikä ylipääsemätön juopa oli heidän maailmoittensa välillä. Kaikki vaati aikaa—surukin, tytön ' kadotessa hänen näköpiristään. Vuodfet olivat kuluneet ja hänestä ölf muovautunut perheellinen, keskir-ikäinen mies. • 'Mutta tämä paikka ei silti ollut ka-. . dottanut kertaan tuntuista merkitystään. •/Tässähän oli ammentanut aikoinaan onnellisuutta, rsdckautta — j a n^öhein- "•. mi3i>-katkeraa vihaa. — Nyt oli^k^rkki päättynyt vain. hiljai-- seen, vuosien tuomaan tyyntymykseen. Aika kuluu. — Savuke on_^mmunut. Sumu on paksua. — Ohikulkijain askeleet ovat hiljentyneet. Läheisessä ravintolassa sammuvat ja s3rttyvät valot merkiksi ajan loppumisesta. Ovet kajahte^ levät Ja hetkeksi täyttää kadun ään^äs, matala n a u r u .— ' Hän kuulee askeleet, Jotka heilaht^e-vina, epämääräisinä-lähestyvät. Kapea, lyi^"vaöjtf siirtyy hänen varjonsa viereen; j a snätala, <vailseva ääm Sydämelliset kiitokset T e i l l e Naisten K l u b i n jäsenet jäljestä-mastänne sOlälyics^^jt^ 80-vuotisaJfi^ymäpäiväni johdosta. K i i t o k s e t xhyö^:|altjoista T e i t i e k a i k i l l e , sukulaiset j a ystävät sekä kahvipöydästä herkkuineen. .Meadbw Porta^e MRS. NIEMI Manitoba V.'. .^V'- I^yydänsaadaM kun saavuitte Ivokseni viettämään kanssani kulmani Retken täyttäessäni 60 vuotta^ laittaen^ kaumin kahvipöydän rdhaiäAjoineen. Tästä kaikesta herttaisimmat kiitokset., Kaunis kiitos myöskin niiUe, jotka osaÖi;s^vat lahjoitukseen, vaan eivät voineet saapua. Sointula ri^vimudelUf, TILDA LAMPI B r i t i s h Columbia mir^iHiittninmnminii mmimi K O T O S Sydämelliset laitoksemme naapureille j a ystäville lähellä ja kaukana siitä yllättävästä kahvitilaisuudesta soittoine j a l a u l u i - ,neen/-: • • • • • . .„ K i i t o s rahalahjasta TeUle k a i k i l l e .' K i i t o l l i s u u d e l l a Teitä ,muistaei^ JEMINA la HENRY NISKA Beechy Saskatchewan mmutniitiiiintiti' K 1 1 T O S Lausun parhaat kiitokseni Teille, hyvät ystävät j a toverit, sen i h a i l t a v a n hauskan yllätyksen joHdosta, jonka järjestitte m i n u l le elokuun 4 p : n i l t a n a : täyttäessä^ 60 w o t t a . , • Kiitän sievoisesta r i ^ a l a h j a s t ^ sekä i l l a n emäntiä h y v i n l a i t e t u s t a ' t a r j o i l u s t a . K i i t o s l a h j o i t t a j i l l e j a t i l a i s u u d e n alkuunpani-- j o i l l e - , , Teitä toveruudella-muistaen, I ED. LAHTI Cambie B r i t i s h Columbia ^iitttti KUtokset lausiimme ystävät teitte,' _ - » I t i U g jotka f4p:el€i(uuta:ttdittemrpsi4mtukuisena yllättäen meille,^ ^ " ~' ' Iitoin miikahahhe Va^ voii miten paljon salassa he tehdä voivati Mikko Amerikan rajalle meidät kuskasi, ja emännät koko pihan sil* aikaa kauniiksi rustasi. Kaikki tämä todella niin yllättäen tuli, että seuraavana yönä ihan kaikkosi uni. Bääpäivämme johdosta idi^järjestetty^^ joka ikimuistoiseksi meille jää. Erikoisen kiitoksett ansaitsevat Prank, Alma, JJlja, Lempi, Fanni ja Lyydi';' ^i/sekätitondokmseni^ , Säilyköön yjstävyys välillämme.. - * FANNI Ja EERO ffiBIBKILA 47-4rdin^ Ävfe:*^ Port A r t h u r , Ortt. Iitti LAUANTAB^A, vSYYSKUUN 3 PXlVÄNÄi 1949 SIVU I i
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 3, 1949 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1949-09-03 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki490903 |
Description
Title | 1949-09-03-11 |
OCR text |
totu,
minä.
-jjjg joxÄon irvistäviä neekeripoikia toi-j^
ta taBeista. ^ — - - -
«Tuossa koneessa p |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-09-03-11