1949-09-03-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
V.- M-pimatonta
näin
set sanoisivat?
aitsemaan..
t — tulenitio-ustasi
tästedes,
stin sitä varten,
H' jöhotf-aioin
! — ovat vidaksi
ödottaisim-isi,
tuota omaa
ä johtxivat ilot
sehiääii niin?"
1 tulla terveek-iy,
että äiti ja
sä ja
f t^RÄÄNÄ iltana pian sen jälkeen kiin
m olin syönyt ylcsh&ertaisen päiväl-:
I feen ja vetäytynyt xdelä yksfaikertaisem^'
[pjan huoneeseeni, jossa silloin asuin
'^0s^ Chicagon "perhehotellissa" jo-koputti
kovaa ovelle. Minä v a ^ i n
\m tavallisen ''astukaa sisään!" Ovi
iukeni ja huoneeseen astui eversti Brec-ienridge,
jota en ollut oä-hnyt-kuukau-
. •'Kuinka te voitte asua lävessä t ä l -
[ laisessa, jossa on tämmöiset portaat, on
minun mahdoton ymmärtää", Tnuistutti
eversti tervehdykseksi ja näjrtti kun
olisi hän pitänyt minut vastuönalaise^
lia portaista ia n i i s t ä asiaiihaaroista, jot-h
saivat minut tyytymään "läpeen",-
Johon ne johtivat.
• "Istukaa, eversti", minä sanoin, tar-j
jösto hänelle ainoan tuolini ja itse is-fcm#
igyn laidalle, "ja.poittalMta, jos
[ ttliduttaa ja jos teillä on siltaarejar
ikussa. • Eli eloapa feillä • kefpaa
Piipputupakka?" ^ ' ' - ' ^
RäfialKset suhtei^l tekevät teistä, piig-,
Jpiipakari pdton-^iviattämätfönMfe
Chicagossa.
Eversti nauroi. ' ^
kun läpsi ei ole läsnä. Kaikkein parasta
tietysti olisi, että aikaihmiset 'ensin kasvattaisivat
itsensä jotakuihikinkunnol-
Iksti käyttäytyviksi ja vasta sitten
brikkisivat Japsia. Koska se kuitenkin
näyttää mahdottomalta, niin heidän on
joka tapauksessa tieidettäväi ettei heillä
ole oikeutta kasvattaa läpäistä itsensä
kaltaisia. — Mutsi.
VAPAIN i i
EDWI1^ StJKSl
teais-Atlantic Paissenger <^nfe-
^ rencen valtuuttama asiamies
Edustamme nteVfein kaildäa' j<)hta-
'topia valtamelrilinjöja^: Suuimit^es-mattaa
Suöineeri ial
ntroöpan maihin; voitte luöttamukis^
«ääntyä puoleemme Uppu- yjoi mattoa
koskevissa äsioi^eu
Paikkoja saatavana Suomeöh
matkustavxlie elp-r syys-, loka- ja
marraskuun kulkuvuoroihin.
VIETTÄKÄÄ JÖUIMNNE
SUOMESSA
Kaksi suurta jöulii-
"Te otatte asian kuitenkin hupaiselta
kannalta", hän sanoi. «Mutta vaihtelun
vuoksi toivon kuitenkin, ettette halveksu
sikaaria.' Nämä eii^t ole hullumpia.»
Hän veti taskustaan kahmalollisen
pitkiä, lihavia, ruskeita Sikaareja, valitsi
huolellisesti joukosta kaksi kappaletta^
joista tarjosi toisen minulle ja pisti toisen
omien hampaittensa A'äliins&kä sytytti
sen.
"Haluatteko tulla mukaan yöjunassa
Independenceen?" hän kysyi niin pian
kun hän oli saanut sikaarinsa kuntoon.
_^ Independence on pieni kaupunki lo-
\vassa, jossa vuotta ennen öli avattu
kilpajuoksurata koknikulman muotoon,
jonka asenfa oli tehty suureksi kaarrokseksi
ja moletfmiat sivut kulkivat yhdensuuntaisesti
pari sataa viimeistä kyynärää.
K a i k k i - y^
korkeinimat ajanlaskut olivat tuHeet voitetuksi
^ ä u u i j e K a radalla,-jok^
^ vuol5Si^Ä'kuttell • l^ioks^ väkeä sekä
hevösiariflKiysvaltaitt kaiklstä;osista, ja
seuräa-vrama pai vuotÄör kii* '
pa-ajojen alkMaan.^ . ^ .. V
Kaik^ft tuon tiesin-ja vastasin siis^
vitkastdemattä,' etfcfi halua puuttxmut
vaan vaaroja.
"Se ei merkitse mitään", vakuutti,
eversti. "Minä kutsun."
Jk kun minä vitkastelin, lisäsi hän
selittäen, ettei hari suinkaan maksanutkaan
matkaani ainoastaan seuran vuok-
• • • • • •
si, vaan hän tarvitsi minun apuani eräässä
kaupassa, jota hän sanoi tähtäävän-sa.
Asia oli se, että hän muutama päivä
sitten "sattumalta" oli joutunut maan-viljelyskokoukseeii
jossain Michigaliissa'
ja oli keksinyt hevosen, joka sanomiät-toman.
ihelpbsti jätti jälkeensä kaikki
muut niissä kilpa-ajoissa, joihin kokous
loppui.
Everstin sporttiHalu hänet aina johti
sattumalta paikoille, missä nuoria
lupaavia varsoja oli ostettavana pila-hinnastia.
Vaan tämä sporttihalu ei
koskaat» ollut tarpeeksi voimakas hänessä,
ettärhän olisi raskinut pitää hevosta
käuemniin kun sikäi, että siitä sai edullisen
hinnan: ; :
Häri\oli myöskin heti koettanut ostaa
tuon anichiganilaisen hevosen, vaan ei
hinnasta voinut suostua omistajan kanssa.
Ja^ silloin oli häh saanut tämän ke-hoitetuksi
viemään hevosensa Independenceen,
jossa eversti oli ilmoittanut sen
osanottajaksi muutariiiin siellä t^ahtu-viin
kilpailuihin. - >
"Minä maksoin tnatkakulungit", hän
sanoi. Ja kun hän kasvoistani luki
kummastelua, l i ^ hän että oli voittanut
viisi sataa dollaria lyödessään vetoa
hevosen päälle kilpa-ajoissa.
"Siellä oli lihavakukkaroinen teuras-taja
valakan kanssa, joka taisi juosta
hiukan", eversti jatkoi selitystään. "Mutta
hän luuli nylkevänsä kaikki muut,
niin että löi vetoa kurssille viisi yhtä
vastaan. Ja sataa dollaria vähempää ei
minulle koskaan ole tarjottu kiiltokives-täni,
kun minä sen olen talteen pannut.
Ei ollut hullumpi sekään kauppa" lo-*
petti hän Ja melkein hellästi katseli
suurta timanttia, jota hän käytti paidan
nappina.
" E i ollut. hullumpi", mina myönsin
ihmetellen iöytyisUiö a i n o aa
tilajtosta koko ,*^3aiäysvailöis£aE^^
ol&i- tujttavmitta^ tehnyt^ everstin-.viimeisen--
ystä]i^: keossa, hä niiix« ^
kuin olin^käoput kuluvan MhoE- ;
tckiirk^jCui^^iiäV^^^ näin.
. "MutiVKsäsiri läiiö, '/tuo ei vielä •
selitä m&ä^ F ^ e t Ä Hevosen "ftdcs^
pendenceäffj- Jossst^^ moni vhevosmies on
valmis jnaksamäan puHtaassa rahassa
mitä tahansaUuo* lupaava ori näyttää
ansaitsevaa!."
Eversti hymyili halveksittavasta
"Epäilemättä", hän sanoi myöntävästi.
"Mutta jos minä tarjoan omistajalle
korkean hinnan maksettavaksi, jos hevonen
kulkee määrätyssä ajassa, niin
hän ei rupela kaupantekoon muitten
kanssa ennenkuin kUpa-ajot ovat ^ loppuneet.
Jä siUä sUimmäilä, Jöt^ minulla
nyt on piditaassa rahassa, olisi kummallista
jollen voisi ansaita kokoon
enempää kun mitä täryitseii ostaakseni
hevosen; Minä bleri Ehdollisesti iimoit-"
tanut sen neljään^^a^^^
Asia alkoi vähitellen valjeta minulle.
Eversti oli harkinnut tavallista uskaliaamman
yetokaupäh, joka riippui mi-chiganilaisen
oriin kaikille muille paitsi
hänelle aavistamattomista kyvyistä.
Mutta vieläkään en ymmärtänyt miksikä
avuksi saataisiin < ^ hähfelfe.
, ^ "Sitä on teissä'kyUä", hän vakuutti.
"Omistaja on tädän kansalaisianne; puhuu
hyvin vähän' englanninkieltä Ja luule*?
ka&kiaj jotka eivät hänen omaa so-pei-
rustaari taida", pettureiksi ja keinot-telijoiksii
Miittä jos te tulette mukaan
Independenceen, niin en luule että meidän
on vaikea sopia hänen kanssaan.
Siii^ ön JMcd jutto l3M^>s(yyd^
eveisiifai oli niinHtfrjumatoai, vhkU^^
asiarei o&at sblläista laatua; etten'mina
olisi saattanut vetäytyä ^ i t ä poiä so^i-'
vassa itlaisuudessa ja jos niin haluaisin.
• Everstejä löjrtyy Yhdysvalloissa kUiU'
Vilkkilässä kissoja^ niin että tuo arvonimi
pikemmin herättää epäluuloa
kun luottamusta. Ja eversti Brecken-ridgen
tuttavuuden olin tdmyt Chicagon
kilparadalla, jossa hän oli tarjoutu-riut
puolta voittoa vastaan määräämään
voittajan eräässä kilpajuoksussa, jossa
katsojakunta piti kaikella varmuudella
virallisen suositun juoksijan puolta.
Meidän hevosemme voitti, kummal-
Ibta kyllä — vetokurssi kaksikyanmentä
yhtä vastaan— niin että ne kaksi dollaria;
jotka minä uskalsin panaieverstin
arvaamisk5?vylle ^alttiiksi, tuotti meille
kummallekin kaksikymmentä dollaria,
jotica eversti sitten päivän kuluessa niin
onnistui lisäämään, että hän-tarjosi ja
kutsui minut päivälliselle. Sen aikana
näytti hän minulle hiljattain lunasta-niänsa
hbhtokiv^nsä, jota hän' ei koskaan
jättänyt talteen tuntiakaan kauemmaksi;
kun oli välttämätöntä,; ja näjrt-täyfyi
muuten sellaiselta kanriaäta, ettei
minullaollut mitään vastsfanjateatuota
ömltuistÄ" tuttaVuutta.
. Että eVe^sti.eli h^oskaupastja ja vedonlyönneistä,
sen kyllä tiesm, vaan
luulin myöskin tietäväni, ettei hän koskaan
jollei mahdollisesti poikkeustilassa
ollut astunut tuon hienpn rajan yli, joka
on hevoskaUpplEia' tekevän- spo^timiehen
ja^ hevosia myyvän kilpa-ajopelurin välillä.
Sen vuoksi myöskin suostuin tarjoukseen
pitemmittä mutkitta.
"Mutta ainoastaan sillä ehdolla, että
ostatte paluunpiletin ainakin minua varten."
"f
"Ali right!" riäufoi eversti. " E i ole
koskaan haitaksi olla; varovainen. -Me
tapaamme siis toisemme asemalla kello
11./ Täytyy taas jättää hohtokivi talteen'
— tulen tarvitsemaan joka sentin
minkä saatan haalia kokoon." -
Independencessä oli kaikki asumukset
täpösen täynnä kun me saavuimme.
Mutta eversti, joka ei koskaan ollut
niukka kun hänellä oli senttikin taskussaan,
oli sähkösähoihälia tilanhut Moneen,
riiifiettSime olimme turvatut siinä
suhteessa. Huone ei ollut siiuri eikä
siinä ollut useampaa kuin yksi^kahden-maattava
sänky, mutta siinä tUitgoksesr
£a, joka kaupungissa vallitsi, sai olla
iloinen josT edes pääsi katoksen alle
yöksi, ja mitä sängylle tulee, ei siinä
ollut moittimisen varaa. Amerikassa
l i - ' i^v
' M
I ...*rf4-!
S U O M E E N
Järjestetään. kuuluisiUa moottori-laivoiUa
GRIPSHOLM — Joaluk. 3 p.
STOCKHOLM JöuTok. 9 p.
^ Annoästaan 10 vuorokautta
NEW YORKISTA SUOMEEN:
Ruotsin kiiuttä
•3/uistakaa sukulaistanne ja
ysfävianhe
S
SAL:N
«i^"?^^ jauhettua laättiahvia ilma-
SravvKsSa^ °pe"lti^ra's io^is•ösank ap aykmatptäurniallä v aonh-
"C". Brnttopaino, 10 pannaa
Hinta: $5.97 sisältiien tullin
^J^pans Trmel Agenty
EDWIN SUKSI
Valtuutettu asiaoöieä
'•O. Box 69 SndbiOTr Ont.
m
w mm
Vuoden ikäinen Kathleen Cau^Jield, joka sytUyi tähän maailmaaH vähän liian painoi syntyessään
vain kaksi paunaa ja kaksi unssm Midta s nyf hän patriaa jö 20 paunaa^ mikä on hyvä paino
vuoden vanhalle lapselle,. Mutta kyllä tämä nuori netti on muistanut syödäkih, josta hänen vanhempansa
ovat kutsufieet häntä lempinimelläi^l^k^^^^ < ,7 J
SIVU 9
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 3, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-09-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490903 |
Description
| Title | 1949-09-03-09 |
| OCR text | V.- M-pimatonta näin set sanoisivat? aitsemaan.. t — tulenitio-ustasi tästedes, stin sitä varten, H' jöhotf-aioin ! — ovat vidaksi ödottaisim-isi, tuota omaa ä johtxivat ilot sehiääii niin?" 1 tulla terveek-iy, että äiti ja sä ja f t^RÄÄNÄ iltana pian sen jälkeen kiin m olin syönyt ylcsh&ertaisen päiväl-: I feen ja vetäytynyt xdelä yksfaikertaisem^' [pjan huoneeseeni, jossa silloin asuin '^0s^ Chicagon "perhehotellissa" jo-koputti kovaa ovelle. Minä v a ^ i n \m tavallisen ''astukaa sisään!" Ovi iukeni ja huoneeseen astui eversti Brec-ienridge, jota en ollut oä-hnyt-kuukau- . •'Kuinka te voitte asua lävessä t ä l - [ laisessa, jossa on tämmöiset portaat, on minun mahdoton ymmärtää", Tnuistutti eversti tervehdykseksi ja näjrtti kun olisi hän pitänyt minut vastuönalaise^ lia portaista ia n i i s t ä asiaiihaaroista, jot-h saivat minut tyytymään "läpeen",- Johon ne johtivat. • "Istukaa, eversti", minä sanoin, tar-j jösto hänelle ainoan tuolini ja itse is-fcm# igyn laidalle, "ja.poittalMta, jos [ ttliduttaa ja jos teillä on siltaarejar ikussa. • Eli eloapa feillä • kefpaa Piipputupakka?" ^ ' ' - ' ^ RäfialKset suhtei^l tekevät teistä, piig-, Jpiipakari pdton-^iviattämätfönMfe Chicagossa. Eversti nauroi. ' ^ kun läpsi ei ole läsnä. Kaikkein parasta tietysti olisi, että aikaihmiset 'ensin kasvattaisivat itsensä jotakuihikinkunnol- Iksti käyttäytyviksi ja vasta sitten brikkisivat Japsia. Koska se kuitenkin näyttää mahdottomalta, niin heidän on joka tapauksessa tieidettäväi ettei heillä ole oikeutta kasvattaa läpäistä itsensä kaltaisia. — Mutsi. VAPAIN i i EDWI1^ StJKSl teais-Atlantic Paissenger <^nfe- ^ rencen valtuuttama asiamies Edustamme nteVfein kaildäa' j<)hta- 'topia valtamelrilinjöja^: Suuimit^es-mattaa Suöineeri ial ntroöpan maihin; voitte luöttamukis^ «ääntyä puoleemme Uppu- yjoi mattoa koskevissa äsioi^eu Paikkoja saatavana Suomeöh matkustavxlie elp-r syys-, loka- ja marraskuun kulkuvuoroihin. VIETTÄKÄÄ JÖUIMNNE SUOMESSA Kaksi suurta jöulii- "Te otatte asian kuitenkin hupaiselta kannalta", hän sanoi. «Mutta vaihtelun vuoksi toivon kuitenkin, ettette halveksu sikaaria.' Nämä eii^t ole hullumpia.» Hän veti taskustaan kahmalollisen pitkiä, lihavia, ruskeita Sikaareja, valitsi huolellisesti joukosta kaksi kappaletta^ joista tarjosi toisen minulle ja pisti toisen omien hampaittensa A'äliins&kä sytytti sen. "Haluatteko tulla mukaan yöjunassa Independenceen?" hän kysyi niin pian kun hän oli saanut sikaarinsa kuntoon. _^ Independence on pieni kaupunki lo- \vassa, jossa vuotta ennen öli avattu kilpajuoksurata koknikulman muotoon, jonka asenfa oli tehty suureksi kaarrokseksi ja moletfmiat sivut kulkivat yhdensuuntaisesti pari sataa viimeistä kyynärää. K a i k k i - y^ korkeinimat ajanlaskut olivat tuHeet voitetuksi ^ ä u u i j e K a radalla,-jok^ ^ vuol5Si^Ä'kuttell • l^ioks^ väkeä sekä hevösiariflKiysvaltaitt kaiklstä;osista, ja seuräa-vrama pai vuotÄör kii* ' pa-ajojen alkMaan.^ . ^ .. V Kaik^ft tuon tiesin-ja vastasin siis^ vitkastdemattä,' etfcfi halua puuttxmut vaan vaaroja. "Se ei merkitse mitään", vakuutti, eversti. "Minä kutsun." Jk kun minä vitkastelin, lisäsi hän selittäen, ettei hari suinkaan maksanutkaan matkaani ainoastaan seuran vuok- • • • • • • si, vaan hän tarvitsi minun apuani eräässä kaupassa, jota hän sanoi tähtäävän-sa. Asia oli se, että hän muutama päivä sitten "sattumalta" oli joutunut maan-viljelyskokoukseeii jossain Michigaliissa' ja oli keksinyt hevosen, joka sanomiät-toman. ihelpbsti jätti jälkeensä kaikki muut niissä kilpa-ajoissa, joihin kokous loppui. Everstin sporttiHalu hänet aina johti sattumalta paikoille, missä nuoria lupaavia varsoja oli ostettavana pila-hinnastia. Vaan tämä sporttihalu ei koskaat» ollut tarpeeksi voimakas hänessä, ettärhän olisi raskinut pitää hevosta käuemniin kun sikäi, että siitä sai edullisen hinnan: ; : Häri\oli myöskin heti koettanut ostaa tuon anichiganilaisen hevosen, vaan ei hinnasta voinut suostua omistajan kanssa. Ja^ silloin oli häh saanut tämän ke-hoitetuksi viemään hevosensa Independenceen, jossa eversti oli ilmoittanut sen osanottajaksi muutariiiin siellä t^ahtu-viin kilpailuihin. - > "Minä maksoin tnatkakulungit", hän sanoi. Ja kun hän kasvoistani luki kummastelua, l i ^ hän että oli voittanut viisi sataa dollaria lyödessään vetoa hevosen päälle kilpa-ajoissa. "Siellä oli lihavakukkaroinen teuras-taja valakan kanssa, joka taisi juosta hiukan", eversti jatkoi selitystään. "Mutta hän luuli nylkevänsä kaikki muut, niin että löi vetoa kurssille viisi yhtä vastaan. Ja sataa dollaria vähempää ei minulle koskaan ole tarjottu kiiltokives-täni, kun minä sen olen talteen pannut. Ei ollut hullumpi sekään kauppa" lo-* petti hän Ja melkein hellästi katseli suurta timanttia, jota hän käytti paidan nappina. " E i ollut. hullumpi", mina myönsin ihmetellen iöytyisUiö a i n o aa tilajtosta koko ,*^3aiäysvailöis£aE^^ ol&i- tujttavmitta^ tehnyt^ everstin-.viimeisen-- ystä]i^: keossa, hä niiix« ^ kuin olin^käoput kuluvan MhoE- ; tckiirk^jCui^^iiäV^^^ näin. . "MutiVKsäsiri läiiö, '/tuo ei vielä • selitä m&ä^ F ^ e t Ä Hevosen "ftdcs^ pendenceäffj- Jossst^^ moni vhevosmies on valmis jnaksamäan puHtaassa rahassa mitä tahansaUuo* lupaava ori näyttää ansaitsevaa!." Eversti hymyili halveksittavasta "Epäilemättä", hän sanoi myöntävästi. "Mutta jos minä tarjoan omistajalle korkean hinnan maksettavaksi, jos hevonen kulkee määrätyssä ajassa, niin hän ei rupela kaupantekoon muitten kanssa ennenkuin kUpa-ajot ovat ^ loppuneet. Jä siUä sUimmäilä, Jöt^ minulla nyt on piditaassa rahassa, olisi kummallista jollen voisi ansaita kokoon enempää kun mitä täryitseii ostaakseni hevosen; Minä bleri Ehdollisesti iimoit-" tanut sen neljään^^a^^^ Asia alkoi vähitellen valjeta minulle. Eversti oli harkinnut tavallista uskaliaamman yetokaupäh, joka riippui mi-chiganilaisen oriin kaikille muille paitsi hänelle aavistamattomista kyvyistä. Mutta vieläkään en ymmärtänyt miksikä avuksi saataisiin < ^ hähfelfe. , ^ "Sitä on teissä'kyUä", hän vakuutti. "Omistaja on tädän kansalaisianne; puhuu hyvin vähän' englanninkieltä Ja luule*? ka&kiaj jotka eivät hänen omaa so-pei- rustaari taida", pettureiksi ja keinot-telijoiksii Miittä jos te tulette mukaan Independenceen, niin en luule että meidän on vaikea sopia hänen kanssaan. Siii^ ön JMcd jutto l3M^>s(yyd^ eveisiifai oli niinHtfrjumatoai, vhkU^^ asiarei o&at sblläista laatua; etten'mina olisi saattanut vetäytyä ^ i t ä poiä so^i-' vassa itlaisuudessa ja jos niin haluaisin. • Everstejä löjrtyy Yhdysvalloissa kUiU' Vilkkilässä kissoja^ niin että tuo arvonimi pikemmin herättää epäluuloa kun luottamusta. Ja eversti Brecken-ridgen tuttavuuden olin tdmyt Chicagon kilparadalla, jossa hän oli tarjoutu-riut puolta voittoa vastaan määräämään voittajan eräässä kilpajuoksussa, jossa katsojakunta piti kaikella varmuudella virallisen suositun juoksijan puolta. Meidän hevosemme voitti, kummal- Ibta kyllä — vetokurssi kaksikyanmentä yhtä vastaan— niin että ne kaksi dollaria; jotka minä uskalsin panaieverstin arvaamisk5?vylle ^alttiiksi, tuotti meille kummallekin kaksikymmentä dollaria, jotica eversti sitten päivän kuluessa niin onnistui lisäämään, että hän-tarjosi ja kutsui minut päivälliselle. Sen aikana näytti hän minulle hiljattain lunasta-niänsa hbhtokiv^nsä, jota hän' ei koskaan jättänyt talteen tuntiakaan kauemmaksi; kun oli välttämätöntä,; ja näjrt-täyfyi muuten sellaiselta kanriaäta, ettei minullaollut mitään vastsfanjateatuota ömltuistÄ" tuttaVuutta. . Että eVe^sti.eli h^oskaupastja ja vedonlyönneistä, sen kyllä tiesm, vaan luulin myöskin tietäväni, ettei hän koskaan jollei mahdollisesti poikkeustilassa ollut astunut tuon hienpn rajan yli, joka on hevoskaUpplEia' tekevän- spo^timiehen ja^ hevosia myyvän kilpa-ajopelurin välillä. Sen vuoksi myöskin suostuin tarjoukseen pitemmittä mutkitta. "Mutta ainoastaan sillä ehdolla, että ostatte paluunpiletin ainakin minua varten." "f "Ali right!" riäufoi eversti. " E i ole koskaan haitaksi olla; varovainen. -Me tapaamme siis toisemme asemalla kello 11./ Täytyy taas jättää hohtokivi talteen' — tulen tarvitsemaan joka sentin minkä saatan haalia kokoon." - Independencessä oli kaikki asumukset täpösen täynnä kun me saavuimme. Mutta eversti, joka ei koskaan ollut niukka kun hänellä oli senttikin taskussaan, oli sähkösähoihälia tilanhut Moneen, riiifiettSime olimme turvatut siinä suhteessa. Huone ei ollut siiuri eikä siinä ollut useampaa kuin yksi^kahden-maattava sänky, mutta siinä tUitgoksesr £a, joka kaupungissa vallitsi, sai olla iloinen josT edes pääsi katoksen alle yöksi, ja mitä sängylle tulee, ei siinä ollut moittimisen varaa. Amerikassa l i - ' i^v ' M I ...*rf4-! S U O M E E N Järjestetään. kuuluisiUa moottori-laivoiUa GRIPSHOLM — Joaluk. 3 p. STOCKHOLM JöuTok. 9 p. ^ Annoästaan 10 vuorokautta NEW YORKISTA SUOMEEN: Ruotsin kiiuttä •3/uistakaa sukulaistanne ja ysfävianhe S SAL:N «i^"?^^ jauhettua laättiahvia ilma- SravvKsSa^ °pe"lti^ra's io^is•ösank ap aykmatptäurniallä v aonh- "C". Brnttopaino, 10 pannaa Hinta: $5.97 sisältiien tullin ^J^pans Trmel Agenty EDWIN SUKSI Valtuutettu asiaoöieä '•O. Box 69 SndbiOTr Ont. m w mm Vuoden ikäinen Kathleen Cau^Jield, joka sytUyi tähän maailmaaH vähän liian painoi syntyessään vain kaksi paunaa ja kaksi unssm Midta s nyf hän patriaa jö 20 paunaa^ mikä on hyvä paino vuoden vanhalle lapselle,. Mutta kyllä tämä nuori netti on muistanut syödäkih, josta hänen vanhempansa ovat kutsufieet häntä lempinimelläi^l^k^^^^ < ,7 J SIVU 9 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-09-03-09
