Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 10, 1942

              4
H i
tl
K;
SI
Sivu 2 LAU.\NTAINA, LOKAKUUN 10 PÄI\'ÄNÄ mi
» r
» 4
.1
ff
M'
{Canadan suomalaisten viikkohlUi)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100402
EJm Street, West, Sudbury, Ontario,
Re0stered che Post Office Dept.
Dtti^. as second dass matter.
Tflansblnnat: ~
1 vk, „ «3.00
6 kk. IJO
»kk. J80
Yhdysvaltoihin:
I vk. 12.50
O Jicftc* 1*40''
Suomeen Ja muualle ulkomaille:.
1 vk. $3.00
'irtonumerot d ienttlft •
:. uekki. lliiieji^ lau*'
antaina 12-8ivufsena, sisältHeti paifaiSta
kaunokirjallista luettavaa kalkilta aioii'
AsiamiehiUe myönnetään.. 80 prosen»
•In palkkio.
PySTtäkäft asiamiesvällneltä Jo tft-
Dftän.
ILMOITUSHINNAN: Kirjeenvaihto-
Unioitukset $1.00 kerta. Avioliitoon
menneille omlentoivotukset 40c palsta-tuuma.
Nimenmuuttoilmoitukset 50c
kertf $1.00 kolme kertaa. Syntymä-
Umoificset $1.00 kerta, $2.00 koönfe^Ker-taa.
ITuölemänilmoitukset $2.00 kerta,
50c IL9Ur>''oksu kiitosi a useeita tai miUstO'.
värsyltä; «alutaan tietää- ja bsoltell-moitukset
*0c pälstatuuma. — Tilapäls-
Umolttajie'^ on vaadlttaes&a lähetettävä
Umoitusmstsu etukäteen.
Yleiset Ilmoitushinnat 40c pälstatuu­ma.
Ilmoitus. Joka Julkaistaan neljä-kertaa
samanlaisena 30c pälstatuuma.
Alin ilmoitushinta 40c pälstatuuma.
kerta ilmoittaessa.
Erikoisista llmoltiishhnioista voi tie­dustella
tämän lehden konttorista.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, loo-10i2 Elm
Street, West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja-A. Päiviö.
Toimltusneuvosco. J. jarvis, Rauha
Mäki, Hilja Aho, E.. Suksi. Ester
Kaustinen. Alh Malm. Margit LaakSA
Yrjö Saivo ja Jalmar Saari.
Liekkiin .aijotut kirjoitukset osoi­te'ta
Va:
P.O. box <Q9 LIEKKI <^tt«lbutY, Otti
Toitnitiiksen kjiljnasta
Vicstf, että ttmnettu toverimme S.
C. .\cil ott pitkällisen sairauden mur­tamana
parhaassa miehuusiässä kuol-
ItU St. Marys Sanatortumissa Hai-leyburyssa,
toi mieleemme 'joitakin
ajatuksia. Ajatuksia ihmisistä, jotka
joihinkin aatteisiin innostuneina pyr­kivät
vaikeim missäkin oloissa hajik-kimaan
sitä sivistystä, jota vaille o-vat
nuoruudessaan jiäneety kyetäk­seen
toiminnallaan cut4amaan har-rastamiaan
asioita. Sellainen mies,
yksi harvoista, oli Si:'(> Gabriel Neil.
Hänen palvomansa vite oli työväen­liike;
siihen hän väii Jäämättä harras­tuksensa
kohdisti ja itämänsä uhrasi.
Jo 1923 hän oli ens: kerran Vapau­den
aputoimittajana, sitten jonkun
aikaa Canadan Suo;ualaisen Järjes­tön
sihteerinä, sen jälkeen kahteen­kin
otteeseen Vapauden toimittajana
ja välillä järjestäjänä sekä monissa
ftniissa luottotehtävissä. Kun hän vii­meisen
kerran, pari vuotta'sitten,
työskenteli Vapauden toimituksessa,
<tU hänen terveytensä jö perin huono;
viies laiha ja kuohnkalpea, ci jalka
tahtonut toisen edelh päästä eikä
pää kääfityä, mutta sittenkin hän va­littamatta
ponnisteli työnsä ääressä.
Postimerkin käyttö ei ole niin van­ha
kuin dikä useammat otaksuvat.
Vasta noin 102 vuotta sitten lasket-tiin
liJkkeeseen maäihnan ensimmäi;
nen postimerkki. ~
Vaikka posti meille tunnetussa
muodossa onkin uusimman ajan tuo­te,
on se kumminkin jo varsin vanha.
Emme lähde penkomaan melkeitipä
historiatakaisia, aikoja, vaan tote-
• amme vain että jo roomalaisaikana
eri paikkoihin asetetut ratsumiehet,
• «pöstf ^fitjuiteäj köljetttvät hatiituk-
"SfelaVtieidonäötoJä^ttt
kiii on^himeftsä saanut.
Keiafkiaifcäha useat yliopistot, luos­tarit
ja kaupungit pitivät omia käs-kyläisiään,
joiden avulla yksityiset­kin
saattoivat lähettää sanomia kau­kana
asuville;. Italiassa tämä tapa
oli varsin kehittynyt ja samanlaista
järjestelyä sovellettiin Ranskassa,
Espanjassa y.m.
V, 1504 - italialainen Francesco
Torriani' eli de Tassis teki Alanko­maiden^
Filijpin kanssa sopimuksen
.kirjeidett-joutuisasta kuljettamisesta.
Säännöllis?ä postiyhteyttä oli ylläpi­dettävä
Alankomaiden, Saksan.
Ranskan ja Espanjan hovien välillä.
Luvattu hyvitys oli tosin suuri, mut­ta
velvollisuuskaan ei ollut vähäinen,
sillä hengellään ja omaisuudellaan
' pöätipäällikön tuli vastata kuljetetta­vien
lähetysten joutuisasta ja var­masta
perilletoimittamisesta.
Mutta silloinen Europan mahta­vin
kuningas ei jaksanutkaan suorit­taa
palvelijallensa luvattua palkkaa.
Niinpä maailman ensimmäinen pos-"
tipäällikkö pyysi itselleen oikeuden
ottaa S0i)ivasta maksusta kuljetetta­vakseen
yksityistenkin kirjelahetyk-siä.
Tähän suostuttiin; ehdolla, että
kuninkaan kirjeet aina viipymättä,
ja maksutta toimitetaan perille. De
Tassis, joka saksälaistui ja kirjoitti
nimensä Frans von Taxis, osasi ä-lykkäästi
pitää silmällä liikkeensä
tarpeita ja saada yleisön tyytyväi­syyden
ohella palkakseen suuret ra­hatulot,
100,000 dukaattia vuodessa,
mikä oli enemmän kuin monen silloi­sen
hallitsijaft tulot.
Frans von Taxis kuoli lapsettoma­na,
mutta jätti toimensa veljenpojal­leen
ja tämän jälkeläisille. Niistä
Lamoral von Thurn und Taxis, ku­ten
perhe nyt kirjoitti nimensä, sai
11615 Saksan valtakunnassa postiyli-pKällikön
toimen pferinnöllisdcsi lää­nikseen.
Myöhemmin suku sai ruh-dettavaksi,
mutta liian myöhään.
Neil, joka sivumennen sanoen oli
myöskin Uekin ystävä ja pisti sille
silloin tällöin jonkun palan, oli tyyni
ja harkitseva, kaikissa toiminnois­saan
täsmällinen mies; sanalla sa­noen
sivistynyt mies, joka ihaili
myöskin taiteita ja kaikkea kaunista
ihmiselämässä.
Kunniajtänen muistolleen ja osan­otto
hänen lähimpiensä Tyynen ja
kunnes hänen lopulta täytyi se jäitää Thoran suruun,
ja mennä kotiinsa Kirkland Lakelle, * * *
vaimonsa ja koulua käyvän tyttären- Ester Kaustiselta meillä on hänen
sä luo, joiden toimeentuloa hän sa- ystävilleen annettavana sellaiset ter-malla
oli pyrkinyt viimeiseen asti veisct, että hän on nyt jätänyt tämän
turvaamaan. Oli sittemmin suruliista kylmän pohjolan ja mennyt lämpi-kuulla,
että Jtdnct^ sairaudestaan mämpään maahan, missä ci vilu puis-lutolinuUta,
oli kammttnisfisten mie- tele milloinkaan, nimittäin Floridaan.
UpitcJttensä vuoksi pidätetty ja viety Kirjeestä ci selvennyt, aikooko hän
keskitysleirille, jostu hana noin seit- toverinsa kanssa asettua sinne oikein
seuMn kuukauJt^i sen jälkeen, kulut- asumaan vaiko vain mennä talvea
tavan taudin hppuun uuvuttamana, vittäntään. Mutta sieitä hän lupaa
vupauieUiin. Heii sett jälkeen hanef muistaa Liekkiä ja sille tekemiään
rfetiin St. Marys Sanatoriumiin hoi- lupauksia. Onneksi olkoon. — AP.
tinaallisen arvon ja suuria alueita,
joita sen hallussa lienee vieläkin.
Kauan suku säilytti yksinoikeutensa
pusertaen siitä itselleen tuloja, ja
vasta niin myöhään kuin vuonna
1867 saatiin sen viimeiset oikeudet
lunastetirksi 3 milj. talerilla.
Postiliikenne levisi sitten vähitel­len
joka maahani —-Suomeen saaliin
postilaitos V. 163$ — mutta posti-merickejä
ei tunnettu eikä sellaisia
siis ' ollut. Postimaksu • suoritettiin
fkJstänkttijtttäj^^
• kara Vtpituudesla^i- Niihjp^ eiiikV' kir­jeen
kuljtuksesta Porvoosta Käkisal­meen
m^settiin 4 äyriä, Tukholmas­ta
Tornioon tai Hampuriin 10 äyriä
ja TuJdiolmasta Riikaan -18 äyriä.
Kirjeet saivat painaa yhden luodin
eli n. 13 grammaa. Raskaammista
lähetyksistä annettiin alennusta.
Postimaksut pysyivät kauaii enti­sellään,
mutta v. 1767 niitä korotet­tiin
äyrillä luodilta riippiumatta mat­kan
pituudesta, V. 1807 postimak­suja
jälleen korotettiin, tällä kertaa
puolella määrällä. "Maksu oli silloin
Tukholmasta Turkuun 20, Loviisaan
27 ja Ouluun 30 äyriä.
Kun tällainen matkan pituuteen
perustuva postimaksu oli hankala,
koetettiin,keksiä keinoja yhtenäis«m-män
maksun aikaansaamiseksi. Jo
v. 1653 alkoi Pariisin kaupunginpä^-
likkö, kreivi Francois de Velayer,
pitää kaupan suoritetun postimaksun
Iop53uja, joita käytettiin paikallis­liikenteessä.
Mutta tämä menetelmä
joutui pian unohduksiin,
V. 1837 englantilainen Rovviand
111 julkaisi ppstin uudistamista käsit­televän
kir|jan, jossa hän ehdotti, et­tä
käytäntöön otettaisiin liimattavat
postimerkit se^kä postimaksuleimoin
varustetut kirjeenkuoret eli ehiöt,
jolloin postimaksu olisi yhtä suuri
matkan pituudesta riippumatta.
Ehdotus johtikin myönteiseen tu­lokseen
ja v. 1840 laskettiin liikkee­seen
maailman ensimmäinen posti­merkki,
joka oli väriltään musta ja 1
penn5m arvoinen.
Samalla alettiin eri maissa käyttää
myös valmiiksi leimattuja kirjeen-kuoria.
Suomi oli kolmas maa, joka
tämän. uudistuksen otti käytäntöön
vuoden 184S alusta. Kaksi edellistä
olivat Englanti ja Brauschwig. Nä­mä
Suortien ensimmäiset \'irallisesti
leimatut kirjeenkuoret — postimak­sut
oli samalla yhtenäistetty — oli­vat:
musta 10 kopeekan ja punainen
20 kopeekan. Ne ovat nykyään ar­vokkaita
harvinaisuuksia. Venäjä
myös otti lefeatut kirjeenkuoret
käytäntöön joulukmm alusta 1845.
Kun tällä välin oli muualla maail­massa
alettu käyttää irrallisia, lii­mattavia
postimerkkejä, niin Suo­messakin
päästiin niin pitkälle, että
helmik. 26 p:nä 1856 myönnyttiin
postimerkin käyttämiseen, mutta
vain 'Tvotteeksi" kahden vuoden a-jan.
Postimaksut oli 5 ja 10 ko­peekkaa
matkan mukaan. Seuraava­na
vuonna postimerkit otettiin Suo­messa
lopullisesti kä3rtämöön. — K.
M.
iVIitä Kiina on tehnyt
puolustaessaan japanilaisia vastaan,
sitä ei voida muutamalla sanalla ker­toa
eikä koko laajuudessaan kuvitel­lakaan.
Voimme kuitenkin ottaa yh­den
esimerkin, joka valaisee siitä o-san.
Me olemme kuulleet, että kymme­niä
miljoonia kiinalaisia on kulkenut
tuhansia maileja länteen^-li korkei-
Kuokkimassa
Oi rakas lissuni, kun saisin sjnu*
vtelä takaisin! huokaisen salaa Oli
sitpa ollut matkassa, sinä VQ„ha ar
Mas palvelijani, niin ei tämä sorea
nuppini olisi nyt kuin tuohikontti-ei
tarvitseisi aivastella eikä kaulaian
m olisi kireällä kuin viulun kickt
(Vaikka taisi sitä olla joskus selk­kausta
lissunkin kanssa, jos niitä ru­peaisi
muistelemaan.) Uutta kun
lähtee matkaan tuolla meidän hienos­tuneella
ele j antilla, tai paremmin hä­rän
köntyksellä, niin kotiin tulon
n kanssa on niin ja näin . . . Joo,oUm-nk-
kuökkmiash: Hiutta' kerronpa
' kaiken alusta. ^
Näin syksyUä kun saa ostaa ke­säisiä
hienouksia paljon hahemmalk
kuin keväällä, niin tunnetussa sääs­täväisyydessäni
ja taloudellisessa
kekseliäisyydessäni ostin valkean ha-tuuy
kinot käsineet, kauniit kengät
— ja niin edespäin — uskossa, että
säilyvätpä sitten hyvänä ensi kesäk­si.
Mutta kun intiaanikesä oli juuri
parhaimmillaan ja naapurikylässä oli
häät, niin teki mieleni vähän juhlia
uusissa tamineissani. Niinpä päätim­me
lähteä kuokkimaan. Kuitenkin
juuri lähtöhetkellä huomasin, miten
ryppääntynyt ,oU kuopukseni juhla-takin
selkä. Autioin määräyksen toi­sille,
että: odottakaa! Pian se sili­tysrauta
kuumeni niin että — siuh!
sähähti villainen takin selkä kun sii­hen
raudan laskin. Ei silti onneksi
palanut aivan rikki, raudan kuva jäi.
Siis sai kuopus tyytyä vanhaan tak­kiin.
Niin päästiin lähtemään ja perille­kin
päästiin parhaaseen tanssin al­kuun.
'ffyPpelimmc niin että'hiki ne-yiä
h päästä tl pah Minäkin juuri
'•kcrk'esm'keh'aisiii ''ah, kuinka kuok­kiminen
on hauskaa!'' kun kengäs­täni
lensi kantapää. Tuo aivan kat­kaisi
ilon ja tuli kiire kotiin, ja olipa
jo aikakin, puoliyö käsissä. Mutta
härkä yski ja tuhahteli. Suostui kui­tenkin
loputta löntystämään kotia
kohti, mutt^ kehtasipa tuo hävytön
lupsauttaa silmänsä kiinni. Joskus
kuin kiusalla kurkisti vähän toisella
silmällä, inutta siihenkään ei voinut
luottaa. Sain siis venyttää kaulaani
ja pistää pääni idos ikkunasta näh­däkseni
hiukankaan ohjata härkää
kodin -suuntaan. Satoikin vielä. Se
teki valmiin uudesta hatustani, mut­ta
hatuttakaan en voinut olla, kun
päätäni paleli. Kotiin kuitenkin
päästiin, vaikka 'ei ilman jälkikaihi-ja,
kuten alusta näitte.
Nyt olen kaiken päälliseksi etsinyt
niitä hienoja käsineitäni, mutta nii­tä
ei löydy mistään, enkä muista oli­vatko
ne käsissäni kotiin tullessa. Ja
vanhat kitrtaani ovat rikki.
Siis olkoon päätetty, että kuokki­maan
emme enempi lähde — muualle
kuin prunapelloJle.
SIRPA-SERKKV. _
den vuorien. Kuvitelkaamme etui
monin kerroin suurempi maara ih­misiä
kuin koko Canadassa on afuk-kaita
siirtyy marssien \\innipegm
seudulta yli Kalliovuoriston Vancou­veriin.
Kiinan vuoristot eiviit toiin
ole varsin niin korkeita kuin Kallio­vuoret,
vaan kyllin korkeita kuiten­kin
kiipeillä raskaiden kanianu.ksien
kanssa.
Kiinalaiset eivät menneet vain ih­miset
tyhjänä tai matkaeväineen.
vaan he veivät mukanaan 335 te •
dasta, kantaen 150,000 tonnia konei­ta
selässään. He ottivat mukaan
pankkinsa, khjapainonsa ja koulun­sa.
Ennen sotaa Kiinassa oli lOS )^»-
€^istoa, useimmat silla alueella joU