1944-02-12-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
••ilmi
im
f '
•M
~ -1
h'
«Iii
'M
mm
/ i i i .
sahat mainitaan esityksessä niinkin
inerkityksellifläy että metsät olisivat
niiden takia -vähettneet. Mptta huomattava
on, että muun hävityksen
ohella niidenkin kulutus oli silmääh-pistävä.
160Ö-luvunpuoli\^is^ antoi
Ktiätiina kuningatar asetuksen
**yuorityön edistäansesta
tain Suomesi". Sen seurauksena
oli sulatusuunien iisäänfypinen. Jä
rie vaativat ^ ä enemmän-polttoai^
netta metsistä. Täm^ teollisuuden
haarahati oli meillä talonpoifc^on^kär
sissä. -Rautateollisuuden edistäjäthän
ja varsinkin.sen-harjoittajat sai-
«vat erinäisiä etuja, verovapauksia y.
m. 'Niiri syntyi :':'liehtimi_ä" monen
talon maalle. Miesjoukon painamien
palkeitten tohotf asiassa sulatusuunissa
— oikeammin sulatuskuopassa —
paloi puita hirmuisesti ennenkuin
^^hölmästä" sattui — jos sattui — tulemaan
iäUtaa. Sillä -^valitettavaa
vaivännähneiile — ei jn-ityksen tuloksena
us€iin ollut kuin kuonaa kuo-
Ipan; pohjalla. Kunnia joka- tapauksessa
Suomen talonpojille, jotka pitivät
sen taidon käsissään' 17Q04u-vun
lopulle ja tulivat toimeen omöla
kotoisilla rätitatuptteillaan. Joskin
se "kävi kovasti metsien päälle", kuten
sittemmin huomattiin.
Lähinnä kotoiset olot herättivät
hallituksen huomaamaan metsen tuhon.
Saatuaan säätyjen edustajilta
tietoja meikäläisistäkin metsien hakkauksista
hallitus julkaisi asetuksen
kaisista asiakirjojen maininnoista.. Jo metsien tatrpeettoman kdlutuksön eh-niin
varhain kuin Mauno Eerikinpo- käisemiseksi 1647. Hallitus aikoi
jan-aikoina (1300-luvuh puolivälissä) ensin kieltää kasketipoltön kokonaan,
kehoitettiin Varsinais-Suomen, Hä- mutia Se mtiutettiin sitte^n niin, että
meen ja Uudenmaan sekä Ahvenan- kaskenpolttäinista ei saHittu sellai--
maan asukkaita ottamaan viljelyk- silta paikoilta, jotka eivät sittemmin
SIIHEN aikaan, jolloin huhtia raadettiin
ja'^kylvettiin: viisi jyvää
Adrsun alalle", ei metsiä liioin säästetty.
Kukin raatoi huhtaa mistä
tahtoi ja minkä jaksoi — taloiset,
mökkiläiset, loiset; ja .yksinäiset jou-tomjehet.
Kämä viimeksiinainitut
oUvatkia pahiömiat metsähpplttajat,
he hakkasivat kaskensa mistä vain
parhainta paikkaa löytyi, menivät
parhaimmalla poudalla, tuuli mistä
tuuli ja jpistivät. yksinä^ kasken tuleen.
Eivät voineet — jos tahtoi-vatkaan
estää metsää palamasta
'ja min paloi h3rväa metsää tärviölle.
Näui kertoo eräs vaiihan vanha kuh-moniemelaiKen
menneitä "h3rviä aikoja"
muistellessaan.
Tulen huolimaton käsittely teki
usein surullista jälkeä kevätahavsm
kuivaamilla erämailla. Tulen isku-eli
S3rtystysyehkeet kun olivat perin
alkeelliset, niin koettttiin "tulta säästää','
ja vietiin kotiliedestä tenamattu
valkea päreessä tai tuliskekäleenä
pitkät matkati peltojen perille ja niittyjen
takalistoille. Toisaalta tuollaisiin-
tekoihin vaikuttivat tietenkin uskonnollisetkin
seikat/ Sanan voima
kun oli hallussa, niin sillähän saattoi
pitää tulenkimkurissa, niin uskottiin.
Eri. tavoin viritettyä tulta voi näet
omalaatuisin keinoin hallita. Tämä
oli kuitenkin helpommin luultu kuin
todettu. Siksipä metsäpalot olivatkin
hyvin yleisiä — jopa tavallisia
— ilmiöitä- Sen huomaa jo keskiai-seensä
sellaisia metsäpalstoja, jotka
tuli oli hävittänjrt.
1500-luvulla ilmeni muutamilla
paikkakunnilla suoranaista metsän-puutettakin.
Taloudelliset tiedot silloisista
oloista mainitsevat sen ja sen
kylän metsien vähenneen niin, ettei
oUiit kunnollisia rakennuspuita saatavissa.
Näin kerrotaan Paraisten,
S ^ n ja Helsingin pitäjistä. Muutamin
paikoin ei puute rajoittunut tähän,
vaan luetellaan halkometsän,
teri^npolttometsän, jota erinäisillä
paikkakunnilla hyvinkin laajassa mitassa
—- nimittäin tervanpolttoa —
wr
"ruukattiin", niinimetsän (jota kiskottiin
katajistakin) ja seiväsmetsän-kin
puuttuvan, ^säistä antavat sen
aikuiset oikeuspöytäkirjat mielenkiintoisia
kuvauksia. 1600-luvun
alussa syyttää eräs turkulainen
kauppias maaseuduÖa omistamansa
tilan \ni6kraajaa metsän kulutuksesta
ja väittää tämän hoidelleen metsää
niin ettei hän ollut saada enää
kunnollista kylpyvihtaa omasta metsästään.
Ahveiianöiaalainen kirkkoherra
taai valitti oikeudessa kyläläisten
käytelleen yhteistä inetsää niin
suruttomasti kasken polttamiseen, että
tuskin saattoi kunnollista aidanseivästä
sieltä löytää-
Tällaista metsän hakkuuta koetettiin
ehkäistä yhteismetsäsopimuksil-la
ja säännöillä. Erään sellaisen sopimuksen
rikkomisesta syntynyt oikeusjuttu
osoittaa, että näissä sopi-v
muksissa rajoitettiin osakkaan metsänhakkuu,
jotta olisi saatu metsää
säästymään tarpeettomalta tuhlaukselta..
Rffjattc^ kaskenpolton ohella
olivat te^Qpoltto ja sahat kuluttaneet
ntetsiä niin, ^ttä hallituksen
huomio kiintyi • itietsiai inelhenemi-seen.
Omituista kyllä, että silloiset jotka ennen vanhaan ovat aiheutta-soveltuneet
pelloksi tai niityksi. Sahojen
perifetäminen rajoitettiin, mutta
tervanpoltto, joka oli tärkeä vientitavara,
sallittiin. Asetukseen tuli
myöskin kohta, jossa metsänpalon ai-heuttä5alle
vaadittiin ankaraa edesvastuuta.
Toteennäytetyssä syjrtök-sessä
joutui metsäpalon aiheuttaja
omaisuudellaan korvaamaan vahingon
ja itse tuomittavaksi hengiltä.
1600-luvun lopulla annettiin vielä
toinenkin asetus metsävalkeasta. Tämä
esiintyy .1771 K}mfiinkartanon
maakuntakanslian määräyksissäkin.
Suurien nalkävuosieti aiheuttamat
tarkastuskertomukset 1600-lu Wn loppuvuosina
osoittavat Pohjpis-Savos-sa
olleen ilmeistä metsän; puutetta,
jopa siinä määrin, ettei löytynyt
"kuiuioUisia kaskimaita" leivän saamiseksi,
^letsät kim olivat ennen jo
'kokonaan tuhaksi poltetut." Vielä
my^äisempinä aikoina sanotaan
''mutta vieläkin on Savossa useita
seutuja, joissa kaskenpolttoa, hartaasti
harjoitetaan. On vielä pitäjiä,
'joissa sekä talolliset fettä torpparit
kovasti harjoittavat kasketHJplttoä."
— Hämeen eteläisimmät pitäjät, jotka
olivat helsinkiläisten hyviä ter-vantuottäjia,
kärsivät vain tervaksien
puutosta. Mutta sanotaati muutamien
hämäläi£i)itäjien. olleen niin
puun puutteessa, ettei ollut kaikistel-len
sei\äsmetsääkään. Sellainen tieto
on m.m. Sahalahdelta. Jämsässä
taas olivat metsät monin paikoin
'puhtaita,"
Effaiin Cas^niuksen kertomuksesta,
^^nttsaikojen elämästä jakamattomassa
Huittisten ^^itäjä3sä, voiiiime
luk^a, että "mebät kyliett läheltä ön
suurimmaksi osaksi ajatteletnatto-muuden
tähdifa hävitetty.: Hävitykseen
dn syynaetupäässä kutovälkeat,
Kenpä ei piisi lumihiutaleiden hiljaa
leijaillessa maan pintaa kohti
pyydystänyt näitä hientoja kappaleita
ja ihiiietellyt niiden monelta osalta
sääimipistäj^^
toanrista ja mctoia^j^Ä^
Ajatukset ovat tällöin tietenkin lentäneet
kauaksikin, mutta ainato
joissakin t#auk&a;ii(Emeeyri^
•etsiä seiHyksiä luonnon lumihiutalei-hin
kätkeytyviin ihme^isyyksiin.
Nähdessään omenan putoavan puusta
heräsi suuressa engjantilaisessa fysiikan
tutt:ija NeT«^ ' kysyniys
"miksi tämä omeiia ei knnä taivasta
kohti'^•jonka jälkeen 1^
sä juolahti efnsimmäiset ajatukset sittemmin
kehittämästään maan ja taivaankappaleiden
V6töybiriaateöf riästa.
Samoin lumihiutäleidöi^p
on antanut aihetta huöifläättaviiii.
Vaikkakin ei ääin kauaskantoisiin
teorioihin. Säteeti syntyfftistäpa y-neiet
^^vaaÄtönta vahinkoa, p
si siihen ofi vaikuttaBUt monenlainen
metsien vääririfcä3rttö, niinkuin kas-kean
»inen, jota ei voi tarpeiksi usein
tuomita ja monet muut."
Eikä ainoastaan, pifckueläjien kesken
ja yhteisillä metsämailla ilmennyt
metsän puutetta, vaan suUret
kartanotkin kärsivät puun pulaa.
Maskun Kankaisten kartanossa,
Nousiaisten Sufckisten säterissä, Mynämäen
Toukilan ja Sunilan tiloilla
sekä Useissa muissa — jopa kuninkaan
kartanossa Kokemäellä — valitettiin
metsieii huonoutta. Ei ollut
aih^tonta vii*ariöniaisten huolestuminen
metsien loppumisesta, joka i l menee
efäistä mäaherroSefn kertomuksistakin.
Niissähän, kuten Pohjanmaan
maaherra Wrangelin ehdotuksesta
näkyy, toivottiin hallituksen
toimenpiteitä metsien suojelemiseksi
järjettömältä haaskaukselta. — Mielenkiintoista
muuten, että kolmisen
sataa vuotta sitt^ pelättiin jo metsien
loppuvan, vaikka serikin jälkeisinä
vuosisatoina moni kaski on palanut,
lukemattomat. puut tervahaudoissa
savunneet ja miljoonat tukit
sahojen raameista läpi kirikeneet, niin
että ehtymätöntä on ollut Suomen
vihreä kulta. — F. P—^vo.
leeiisä ja luttiihjiutaleiden kokoonpa*
hö, n i i d e n ^ i ^ ^^
myöten, v p n t ^ l l ^ ^ tiedemiesten,
puhtarpitay^ lm.
kimus; ön.^ja^tanut suu^^ joukon
mieleiikiiatp^a,^lupnnon t
Minkälaatuisia ovat sitten l ä l ^,
min -'tatka^ltuiöa^J^fiä^ iumihiuta.-
Ieet4#feä}iae^^^^ 1
paleet, t ^ l ^ ry^^ta::ilm^ ^ I
rilai^lla fÖppe^Ö^
putoaa? ]^Näi^eitt:^^
ritdmia efi .^y^ laatinut
m.m. er^llnMtiete^loM
välmen konaitiMi^ jokk^
tellyt lunjiMutaleidpn jä^^m^
teiden sademuotojen. laatua ja esiin-t3ai[?
istappja. : X^icinee kuitenkin mje-lenkiintöista
metMrä että
näissä inääntSmissä^^^^j^^ var-sinaisen
lumen aina muodostuneen
kuusikulmaisista. - kiteistä. Tämän
on tietenkin, todemiut Jjokainen, jota
on lähemmin tarkastellut pakkaspäivinä
hiljalleen putoavia taiteellisia
lumikiteitä." 'Vielä lähemmin tarkas-.
tellessaan hari ori hupmänniit niiden
näyttävän kuusikahtaisilta tähdiltä,
joissa hiiipptipisteet muodostavat
säärinölliseri kuusikulmion. Itse lumikiteiden
eri osat näyttävät mikroskoopilla
katsottaessa mitä erilaisira-milta
kasvitieteellisiltä tuotteita. Tämän
voi itse kilkin todeta tarkastamalla
lumihiutaleiden valokuvasuu-rennuksia.
Entä lumihuitalaiden hidas leijaileminen
maan pintaa kohti ? Tätä
kysymystä huolellisesti tutkittäes^;
tehtiin se •inei*i!iiiien hävaiiitö etfa'
lumihiutaleiden "oksissa" ja muissa
muodostumissa on aivan kapeita n.
0.02—O.ÖS mm. levyisiä ilmakanavia,
joten lumthtiitäleet oVat onttoja lii-mimuodostumia.
Näin blleri lunfii öil
kevyttä ja se pystyy hiljalleen putoamaan
maan piitftalle, niinkuin kokemuksesta
tiedämme. 'Lumihiutaleet
muodostuvat muuten ilmakerroksessa,
• jfjuka läinpötilä on alle O-aSteen
siten, fettä ilmassa oleva liika vesihöyrymäärä
tiiVistjo'^ kaasumaisesta
olomuodostaan sijoraan kiinteäksi,
jonka tiivistyksen yhteydessä samalla
ilmakanavat muodostuvat. Mitä a-lemmassa
lämpötilassa tämä tiivisty-
^ässaraoirtcujjapanm sotilas, joka oH mm Atikko seufaa-
''oan luttoiaisten -edellä Vtfdessa (häneassa.pakem^^
jouka vuoksi hunct jätetm
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 12, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-02-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki440212 |
Description
| Title | 1944-02-12-08 |
| OCR text | ••ilmi im f ' •M ~ -1 h' «Iii 'M mm / i i i . sahat mainitaan esityksessä niinkin inerkityksellifläy että metsät olisivat niiden takia -vähettneet. Mptta huomattava on, että muun hävityksen ohella niidenkin kulutus oli silmääh-pistävä. 160Ö-luvunpuoli\^is^ antoi Ktiätiina kuningatar asetuksen **yuorityön edistäansesta tain Suomesi". Sen seurauksena oli sulatusuunien iisäänfypinen. Jä rie vaativat ^ ä enemmän-polttoai^ netta metsistä. Täm^ teollisuuden haarahati oli meillä talonpoifc^on^kär sissä. -Rautateollisuuden edistäjäthän ja varsinkin.sen-harjoittajat sai- «vat erinäisiä etuja, verovapauksia y. m. 'Niiri syntyi :':'liehtimi_ä" monen talon maalle. Miesjoukon painamien palkeitten tohotf asiassa sulatusuunissa — oikeammin sulatuskuopassa — paloi puita hirmuisesti ennenkuin ^^hölmästä" sattui — jos sattui — tulemaan iäUtaa. Sillä -^valitettavaa vaivännähneiile — ei jn-ityksen tuloksena us€iin ollut kuin kuonaa kuo- Ipan; pohjalla. Kunnia joka- tapauksessa Suomen talonpojille, jotka pitivät sen taidon käsissään' 17Q04u-vun lopulle ja tulivat toimeen omöla kotoisilla rätitatuptteillaan. Joskin se "kävi kovasti metsien päälle", kuten sittemmin huomattiin. Lähinnä kotoiset olot herättivät hallituksen huomaamaan metsen tuhon. Saatuaan säätyjen edustajilta tietoja meikäläisistäkin metsien hakkauksista hallitus julkaisi asetuksen kaisista asiakirjojen maininnoista.. Jo metsien tatrpeettoman kdlutuksön eh-niin varhain kuin Mauno Eerikinpo- käisemiseksi 1647. Hallitus aikoi jan-aikoina (1300-luvuh puolivälissä) ensin kieltää kasketipoltön kokonaan, kehoitettiin Varsinais-Suomen, Hä- mutia Se mtiutettiin sitte^n niin, että meen ja Uudenmaan sekä Ahvenan- kaskenpolttäinista ei saHittu sellai-- maan asukkaita ottamaan viljelyk- silta paikoilta, jotka eivät sittemmin SIIHEN aikaan, jolloin huhtia raadettiin ja'^kylvettiin: viisi jyvää Adrsun alalle", ei metsiä liioin säästetty. Kukin raatoi huhtaa mistä tahtoi ja minkä jaksoi — taloiset, mökkiläiset, loiset; ja .yksinäiset jou-tomjehet. Kämä viimeksiinainitut oUvatkia pahiömiat metsähpplttajat, he hakkasivat kaskensa mistä vain parhainta paikkaa löytyi, menivät parhaimmalla poudalla, tuuli mistä tuuli ja jpistivät. yksinä^ kasken tuleen. Eivät voineet — jos tahtoi-vatkaan estää metsää palamasta 'ja min paloi h3rväa metsää tärviölle. Näui kertoo eräs vaiihan vanha kuh-moniemelaiKen menneitä "h3rviä aikoja" muistellessaan. Tulen huolimaton käsittely teki usein surullista jälkeä kevätahavsm kuivaamilla erämailla. Tulen isku-eli S3rtystysyehkeet kun olivat perin alkeelliset, niin koettttiin "tulta säästää',' ja vietiin kotiliedestä tenamattu valkea päreessä tai tuliskekäleenä pitkät matkati peltojen perille ja niittyjen takalistoille. Toisaalta tuollaisiin- tekoihin vaikuttivat tietenkin uskonnollisetkin seikat/ Sanan voima kun oli hallussa, niin sillähän saattoi pitää tulenkimkurissa, niin uskottiin. Eri. tavoin viritettyä tulta voi näet omalaatuisin keinoin hallita. Tämä oli kuitenkin helpommin luultu kuin todettu. Siksipä metsäpalot olivatkin hyvin yleisiä — jopa tavallisia — ilmiöitä- Sen huomaa jo keskiai-seensä sellaisia metsäpalstoja, jotka tuli oli hävittänjrt. 1500-luvulla ilmeni muutamilla paikkakunnilla suoranaista metsän-puutettakin. Taloudelliset tiedot silloisista oloista mainitsevat sen ja sen kylän metsien vähenneen niin, ettei oUiit kunnollisia rakennuspuita saatavissa. Näin kerrotaan Paraisten, S ^ n ja Helsingin pitäjistä. Muutamin paikoin ei puute rajoittunut tähän, vaan luetellaan halkometsän, teri^npolttometsän, jota erinäisillä paikkakunnilla hyvinkin laajassa mitassa —- nimittäin tervanpolttoa — wr "ruukattiin", niinimetsän (jota kiskottiin katajistakin) ja seiväsmetsän-kin puuttuvan, ^säistä antavat sen aikuiset oikeuspöytäkirjat mielenkiintoisia kuvauksia. 1600-luvun alussa syyttää eräs turkulainen kauppias maaseuduÖa omistamansa tilan \ni6kraajaa metsän kulutuksesta ja väittää tämän hoidelleen metsää niin ettei hän ollut saada enää kunnollista kylpyvihtaa omasta metsästään. Ahveiianöiaalainen kirkkoherra taai valitti oikeudessa kyläläisten käytelleen yhteistä inetsää niin suruttomasti kasken polttamiseen, että tuskin saattoi kunnollista aidanseivästä sieltä löytää- Tällaista metsän hakkuuta koetettiin ehkäistä yhteismetsäsopimuksil-la ja säännöillä. Erään sellaisen sopimuksen rikkomisesta syntynyt oikeusjuttu osoittaa, että näissä sopi-v muksissa rajoitettiin osakkaan metsänhakkuu, jotta olisi saatu metsää säästymään tarpeettomalta tuhlaukselta.. Rffjattc^ kaskenpolton ohella olivat te^Qpoltto ja sahat kuluttaneet ntetsiä niin, ^ttä hallituksen huomio kiintyi • itietsiai inelhenemi-seen. Omituista kyllä, että silloiset jotka ennen vanhaan ovat aiheutta-soveltuneet pelloksi tai niityksi. Sahojen perifetäminen rajoitettiin, mutta tervanpoltto, joka oli tärkeä vientitavara, sallittiin. Asetukseen tuli myöskin kohta, jossa metsänpalon ai-heuttä5alle vaadittiin ankaraa edesvastuuta. Toteennäytetyssä syjrtök-sessä joutui metsäpalon aiheuttaja omaisuudellaan korvaamaan vahingon ja itse tuomittavaksi hengiltä. 1600-luvun lopulla annettiin vielä toinenkin asetus metsävalkeasta. Tämä esiintyy .1771 K}mfiinkartanon maakuntakanslian määräyksissäkin. Suurien nalkävuosieti aiheuttamat tarkastuskertomukset 1600-lu Wn loppuvuosina osoittavat Pohjpis-Savos-sa olleen ilmeistä metsän; puutetta, jopa siinä määrin, ettei löytynyt "kuiuioUisia kaskimaita" leivän saamiseksi, ^letsät kim olivat ennen jo 'kokonaan tuhaksi poltetut." Vielä my^äisempinä aikoina sanotaan ''mutta vieläkin on Savossa useita seutuja, joissa kaskenpolttoa, hartaasti harjoitetaan. On vielä pitäjiä, 'joissa sekä talolliset fettä torpparit kovasti harjoittavat kasketHJplttoä." — Hämeen eteläisimmät pitäjät, jotka olivat helsinkiläisten hyviä ter-vantuottäjia, kärsivät vain tervaksien puutosta. Mutta sanotaati muutamien hämäläi£i)itäjien. olleen niin puun puutteessa, ettei ollut kaikistel-len sei\äsmetsääkään. Sellainen tieto on m.m. Sahalahdelta. Jämsässä taas olivat metsät monin paikoin 'puhtaita," Effaiin Cas^niuksen kertomuksesta, ^^nttsaikojen elämästä jakamattomassa Huittisten ^^itäjä3sä, voiiiime luk^a, että "mebät kyliett läheltä ön suurimmaksi osaksi ajatteletnatto-muuden tähdifa hävitetty.: Hävitykseen dn syynaetupäässä kutovälkeat, Kenpä ei piisi lumihiutaleiden hiljaa leijaillessa maan pintaa kohti pyydystänyt näitä hientoja kappaleita ja ihiiietellyt niiden monelta osalta sääimipistäj^^ toanrista ja mctoia^j^Ä^ Ajatukset ovat tällöin tietenkin lentäneet kauaksikin, mutta ainato joissakin t#auk&a;ii(Emeeyri^ •etsiä seiHyksiä luonnon lumihiutalei-hin kätkeytyviin ihme^isyyksiin. Nähdessään omenan putoavan puusta heräsi suuressa engjantilaisessa fysiikan tutt:ija NeT«^ ' kysyniys "miksi tämä omeiia ei knnä taivasta kohti'^•jonka jälkeen 1^ sä juolahti efnsimmäiset ajatukset sittemmin kehittämästään maan ja taivaankappaleiden V6töybiriaateöf riästa. Samoin lumihiutäleidöi^p on antanut aihetta huöifläättaviiii. Vaikkakin ei ääin kauaskantoisiin teorioihin. Säteeti syntyfftistäpa y-neiet ^^vaaÄtönta vahinkoa, p si siihen ofi vaikuttaBUt monenlainen metsien vääririfcä3rttö, niinkuin kas-kean »inen, jota ei voi tarpeiksi usein tuomita ja monet muut." Eikä ainoastaan, pifckueläjien kesken ja yhteisillä metsämailla ilmennyt metsän puutetta, vaan suUret kartanotkin kärsivät puun pulaa. Maskun Kankaisten kartanossa, Nousiaisten Sufckisten säterissä, Mynämäen Toukilan ja Sunilan tiloilla sekä Useissa muissa — jopa kuninkaan kartanossa Kokemäellä — valitettiin metsieii huonoutta. Ei ollut aih^tonta vii*ariöniaisten huolestuminen metsien loppumisesta, joka i l menee efäistä mäaherroSefn kertomuksistakin. Niissähän, kuten Pohjanmaan maaherra Wrangelin ehdotuksesta näkyy, toivottiin hallituksen toimenpiteitä metsien suojelemiseksi järjettömältä haaskaukselta. — Mielenkiintoista muuten, että kolmisen sataa vuotta sitt^ pelättiin jo metsien loppuvan, vaikka serikin jälkeisinä vuosisatoina moni kaski on palanut, lukemattomat. puut tervahaudoissa savunneet ja miljoonat tukit sahojen raameista läpi kirikeneet, niin että ehtymätöntä on ollut Suomen vihreä kulta. — F. P—^vo. leeiisä ja luttiihjiutaleiden kokoonpa* hö, n i i d e n ^ i ^ ^^ myöten, v p n t ^ l l ^ ^ tiedemiesten, puhtarpitay^ lm. kimus; ön.^ja^tanut suu^^ joukon mieleiikiiatp^a,^lupnnon t Minkälaatuisia ovat sitten l ä l ^, min -'tatka^ltuiöa^J^fiä^ iumihiuta.- Ieet4#feä}iae^^^^ 1 paleet, t ^ l ^ ry^^ta::ilm^ ^ I rilai^lla fÖppe^Ö^ putoaa? ]^Näi^eitt:^^ ritdmia efi .^y^ laatinut m.m. er^llnMtiete^loM välmen konaitiMi^ jokk^ tellyt lunjiMutaleidpn jä^^m^ teiden sademuotojen. laatua ja esiin-t3ai[? istappja. : X^icinee kuitenkin mje-lenkiintöista metMrä että näissä inääntSmissä^^^^j^^ var-sinaisen lumen aina muodostuneen kuusikulmaisista. - kiteistä. Tämän on tietenkin, todemiut Jjokainen, jota on lähemmin tarkastellut pakkaspäivinä hiljalleen putoavia taiteellisia lumikiteitä." 'Vielä lähemmin tarkas-. tellessaan hari ori hupmänniit niiden näyttävän kuusikahtaisilta tähdiltä, joissa hiiipptipisteet muodostavat säärinölliseri kuusikulmion. Itse lumikiteiden eri osat näyttävät mikroskoopilla katsottaessa mitä erilaisira-milta kasvitieteellisiltä tuotteita. Tämän voi itse kilkin todeta tarkastamalla lumihiutaleiden valokuvasuu-rennuksia. Entä lumihuitalaiden hidas leijaileminen maan pintaa kohti ? Tätä kysymystä huolellisesti tutkittäes^; tehtiin se •inei*i!iiiien hävaiiitö etfa' lumihiutaleiden "oksissa" ja muissa muodostumissa on aivan kapeita n. 0.02—O.ÖS mm. levyisiä ilmakanavia, joten lumthtiitäleet oVat onttoja lii-mimuodostumia. Näin blleri lunfii öil kevyttä ja se pystyy hiljalleen putoamaan maan piitftalle, niinkuin kokemuksesta tiedämme. 'Lumihiutaleet muodostuvat muuten ilmakerroksessa, • jfjuka läinpötilä on alle O-aSteen siten, fettä ilmassa oleva liika vesihöyrymäärä tiiVistjo'^ kaasumaisesta olomuodostaan sijoraan kiinteäksi, jonka tiivistyksen yhteydessä samalla ilmakanavat muodostuvat. Mitä a-lemmassa lämpötilassa tämä tiivisty- ^ässaraoirtcujjapanm sotilas, joka oH mm Atikko seufaa- ''oan luttoiaisten -edellä Vtfdessa (häneassa.pakem^^ jouka vuoksi hunct jätetm |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-02-12-08
