Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 5, 1957

              f s 1
•J t
m
M:
m
i
vuista olen tyyten säilynyt ja, on hy­vä
se, sillä minä ohn jo niin väsynyt
kaikkeen siihen touhuun ja meluun,
jonka bäitt^me tähden saimme kärsiä,
etten kestäisi tuumaakaan h*sää.
On niin hyvä istua rauhassa ja ajatel­la,
että se kaikki on ohi. Tuskin ulkoi­sinkaan
kaikkea tapahtuneek i , ellen
' näkisi suuria kukkavilikoja, jotka täyt­tävät
hyttirame kauttaaltaan. Useat
kukista ovat virkeitä vielä.
Nimeäni en kuule enää ko.skaan. Sö-ren
on sen varmaankin kokonaan unoh­tanut,
sillä hän ei erehdyksessäkään
kutsu minua muuksi kuin "pikku vai­mokseen"!
Eikö se ole hullua,'Martin?
Vaikka pienihän minä oikeastaan olen­kin,
sillä olen kasvanut vasta Sörenin
sydämeen asti!
Todellakin kun nyt ajattelen men­nyttä,
on se kuin unennäköä. Kaikki ta­pahtui
niin nopeasti, etten ehtinyt aja-tuksineni
seurata mukana. Ei ole ol­lenkaan
ihme, että Sören kiusaa minua
sanomalla, että hän sai minut helpom­malla
kuin makkarapötkyn puodin hyl­lyltä!
Pelkään, että me jonakuna päivänä
törmäämme karille, sillä kapteenina Sö­ren
vartioi ja ohjaa enemmän minua
kuin laivaansa. Vaikka täällä ei ole
pelkoa edes karkaamisestakaan!
Nyt on siis laitakaupungin neljännes­sä
korttelissa yksi vanhapiika vähem­män
— ja kyllä kultaseppä Kessler sen
M A R J A T T A :
va
EE R O L A N talossa vahnistuUiin vas­taanottamaan
joulua. Nuori uusi
isäntä puhdisteli oriinsa valjaita kirk­kaiksi
joulukirkkoon menoa varten. K o ­mea
oli isäntä, komea ori Hessu. Komea
oii miyöskin reki uutuuttaan kiiltävässä
maalissa.
Nuorikko, Eerolan ainoa tytär, sydä­men
valittu ja vasta pari kuukautta
naimisissa ollut Ossin kanssa, kurkisti
tupaan kesken kiireen. Ossi hääräili
siellä uuhin kupeella. Anja Briitta tup­sahtaa
Ossin syliin hyräilyn-haluisena.
Eipä tuvassa näykään ketään kartetta­vaa.
Naiset ovat töissään navetan puo­lella,
äiti j a sisäkkö keittiössä, miehet
mikä missäkin — vain pieni Tuomas,
todistaa, sillä parempaa menekkiä hän
ei ole uskaltanut toivoa itselleen par­haimpana
markkina-aikanakaan! Yksin
lusikoita on minulla niin paljon, että
niitä pistelee esiin jokaisesta kassinrei-jästä.
Kovin runsaskätistä hääväkeä!
Sören tuli juuri hyttiin ja se merkit­see
sitä, että minun täytyy lopettaa het­kiseksi
kirjoittamiseni, sillä hän kysyy
minulta tänään jo seitsemännenkymme-nennenneljännen
kerran^ kuinka pal­jon
häntä rakastan! Syy on siinä, etten
ole tullut sitahweUe tarpeek^^
taneeksi, silla hän tukkii suuni, ennen­kuin
ehdin vastata. N i i n kävi nytkin.
Iitaa ja Filippus ystävääni en uhhoi-.
ta koskaan. Hyvästellessäah nieitä he
olivat hyvin suruissaan. Filippus antoi
5örenille isällisiä neuvojaan ja kuulin
heidän keskustelunsa muodostuvan seu­raavanlaiseksi:
Filippus:
— "Sanoinhan minä jo silloin, että
. tottapahan se luoja aikanaan osaa aset­taa
sen kylkiluunkin paikoilleen/ koska
nimetkin antoi samasta vesikupista.
Ja niinpäs tekikin! •
Sören:
. — KyUähän minä sitä jo silloin itsek­seni
ajattelin, että korjättävähän minun .
. tuo tyttö on, ja sanani pidin. Paha sitä
olisi ollut toisellekaan jättäät
Filippus: > ;
— Korjattava, korjattava . . .etkä
huonoa korjaakaan. Mutta yhden hy­vän
opetuksen mmä teille annan. Koet­takaa
välttää ensimmäistä rutaa, niin
toista ei tule koskaan. Niin me otem-mes
Iitan kanssa tehneet j a se tepsii!
Sören:
— Ehei — Filippus! Me tiumemme
toismme hyvin! Tappelut on jo lap­sena
tapeltu! Ja nyt me olemme kuin
herran kukkarossa rauhassa j a rakkau­dessa!
Filippus: (pitkä vihellys)
— Se on kukkua! Kunhan olette.en-sin
yhdessä juoneet tynnyrin suolasila-koita
— niin silloin vasta tunnette toi­senne!
Usko vain minual
- Sorcn kumartuu ylitsem^ jaJolkani ta­kaa
yrittää lukea, mitä kirjoitan. Hän;
sanoo, ettei saa käytää hänestä sanaa
Sören, vaan **miehem'\ ja sitten hän
sanoo, että kärytän kaiken a i k ^ k i r -
joittambeen vaikka tämä oa vasta.
ensimmHinen kirje — j a imohdan-aVio*
vaimoit velvollism
npa: l u u i e t ^ ^ . j ä l l e e i ) ^^
huutolaispoika ja vanha Kaisa-muori,
äidin äidin äiti, talon vanhin omista­ja,
joka jo ylittää 80 vuotta.
Kaisa-muori ön eläkkeellä. Kuin
uhallakin hän vielä elää kolmannen pol­ven
eiätettävähä, vaikka kaksi polvea
bn väliltä melkein sukupuuttoon kuol­lut.
Ainoa elossa oleva on nykyinen
emäntä, Kaisan tyttären tytär Elmi ja
nyt tämä Anja-Briitta, juuri avioliit­toon
ehtinyt kaunokainen.
Kaisa neuloo nahkasiinsa eli vällyi- '
hinsä uutta päällystä, kaunista vaaleilla .
linjoilla koristettua ryijyä. Hän on jo
eilen pikku Tuomaan avustamana pu­distellut
yuodeyaatteensaj ottanut van­hasta
rautaisesta arkustaan tuon kau-niin
aarteensa —- ryijyn, jonka hän on
vuosia sitten kudottanut jollakin kau­kaisella
,;,s^ Anja-Briitta on
pyytänyt tuota a^retta monta kertaa
omakseen, sHlä^ niin. kaunis. Siinä
on vihreillä .pohjalla kukkaismeri ja
järven sdkä,s|inäoii valkeita liljoja ja
niuita pienempiä kesän kukkasia. Myös­kin
siinä oh järven tyyneen veteen ku-.
västuVif"koivuja pihlaja kukkaterttui-
-neenr'>.- v^;""*,:l/•^:•
Usein on Anja Briitta uhitellut äidille
varastavan^' t t o ihanuuden, mutta äi­ti
oh kieltänyt:"Anna olla, sehän jää
lopuksi sinuÖ^. Nyt \'iuneksi on hän
toivonut sitahäälahjakseen . , . N i i n ­pä
hän nyt kauhuissaan katseleekin
muorin touhua^ kun tämä neuloo tuota i
ihanaa ryijyä vanhojen vällyjen päälli­seksi.
Pikku Tuomas-on siinä apuna,
raalassa.^ K S i u a i i i f c e s t i ^ i l ^ ^ l ^^
selvisi':.tiiosta- i^^iäM';»^J^S^^
laa taas k a tm etifiäft-^^i^tig^^
näksi tutoakim it||
itsensä^ uneen^^mu^^
nähnsrt iiänen^kyylB^
hakkanai bänkU^iJiuOii^^
Ulilla j a e t e ^ ä i t t v i » ^ ^ (
Maria dv koskaaiik^
nut. Katse X p a i n u l i k i U i i i ^^
jonkin vuoden k u l u U u k ^ j^
yksin ^ pienen p i n i i n^
varttui, kasvoi kauniiksi - neidoksi.
Mummon tarmokkaissa käsissä^häniöp-dfhlnerkl^
töSin' pi työn j a taidon. Ei elrtmyt vielä kah-teenkynuneneenv^
kunr |o^ inotsiamena
' keikkui ;^talcÄ|al^iÄ
nen ÖU :^öinea,- maalimaita' tuKut;^-Ku^
kaan ei oikeui; tiennyt hänen entisyyt­tään.
KaisaV^^foi po^
täytyiceläkkeelifc3&^^
• >r:Kauän^.eivkui*i^
kulua, kun alkoi kuulua huonoja huu­toja
miehestä, ja töki velkaantui.. Anja
Briitta iS3mt3d.: maailmaan. vähän - en­nenkuin
s M a r k k u , äjor komi^Ll|a;:autol-meksi
eilen aamulla hän oli kuullut Os­sin
sanovan: ^'Joutaisi tuo akka tuos­ta
toukosta jo hautaan,^ pitääkö tuota
vielä joulun y l i katsella . . . Ja entäs
tuo poika? On tämä ihmeellinen talo^
Luulisi sitä elettävän ilman tuollaisia
huollettavia. Kun tässä kotiinnun, saa­vat
molemmat juosta pellolle. Kärsin
katsellessani vaivaisia."
E i Anja Briitta- mitään puhunut,
mutta muori
nähnyt, ettei hän ollut .tervetullut ty
tönkään mielestä... Siinähän nyt sitten
neuloi tuon kauniin rjrijyn lämpimäk­si
peitokseen. Siinä se saisi loistaa p i ­meän
tuvan nurkassa hänen vanhojen
silmiensä iloksi.
On tullut jouluaamu> Jo aikaisin v a l ­mistellaan
lähtöä joulukirkkoon, E l -
miina emäntä ön luvannut- parin tytön
kanssa pitää, huolen karjasta, jbten muu
palvelusväki on jo lähtenyt. Anja laan itsensä kuoliaaksi.. Kaisalla oli-va-
Briitta on juossut ottamaan turkkinsa roja.entisestärlcodistaan j a hän maksoi
huoneestaan ja kiiruhtaa nyt rekeen,
jossa: Ossi odottaa tepastelevaa oritta
hilliten. -
'Nuorikko heittäytyy odottajan vie­reen
j a tälliä peittää hänet lämpimien,
peitteiden alle. Vasta reestä noustessa
kirkolla Anja Briitta huomaa Kaisa-muorin
vällyt olevan peittonaan.
talon velat, alkaen JuudeHeen.isännöidä
talossa, vaikka hänelle kuuluikin eläke.
Noustiin,,noustim siitä..vähitellen ja
kasvoi Anja Briitta-taasf oman katon al­la.
Näinkö, tulisi taas uusi hni-jimus ja
kääntäisi kaikki. • Kaisa ei enää voisi
auttaa talon nostamisessa.. Miten kä­visi
Elmiinan. Sen-verran Kaisa vielä
— Hyvä jumala! hän kauhistuu, an- pystyisi järjestämään asioita, että'jou-toikoJCaisa
muori nämä? lun edeUä kävi niinismiehellä, j a p
— No ei toki^ otin vällyt vain koris- nyt siirtämään'eläkkeensä Elmiinan^m^
teeksi, vastaa.Ossi nauraen. Muori miin. Jäisi EUnilnallealliakin eläke ta-nukkui
kuin hako, eikä kuullut kun ve- losta. Tyytyväisenä. on Kaisa muori
din ne hänen päältään. Ja nyt panen siis viimein ; neulonut; aarte^nsä^-iyjyn,
ne pojun selkään. Noin komeasti, siinä pehmoisten^ nahkojen''päälliseksr:^ Sen
liljat ja kissankellot suojaavat sopivas- saisi sitten Elmiina perintönä häneltä,
ti.pojun kiiltävää karvaa, /. sillä edellyj^ksfellä,.f^fett^^^ rkuuluisi
>foin sanoessaan .hän heitti peiton eläkkeen, mukaan. • , ^
oriin selkään. Kirkko on koristettu kauniifo^^^^
— K i m ei siitä vain koituisi ikävyyk- lun kunnial^i. Kuoro laulaa^j^^^
siä meille? varoitteli A n j a Briitta. pauhaavat. Kaikkea tuota ei -kuule
— T Ole huoletta, sanoo Ossi, yhden Anja Briitta^ sillä salainen - pelko :jäy-vahhan
muorin. puheista, minä viis vei­saan.
.Vaikka hän päällään seisoisi, ei
asia siitä parane eikä pahene.
Kaisa muori oli tosiaan nukkunut
rauhallisesti, kun Ossi oli ottanut väl­lyt.
Hän oli vain nähnyt kaunista ^|un-tää
hänen rintaansa.! M i k s i Ossi otti
nuo Kaisa muorin.^ .vällyt; jios jotakin
tapahtuisi nuUe, niin kuinka ses koskisi-kaan
äitiin,, puhumattakaan^^l&usa. muo­rista.
' \
Viimein on jumalanpalvelus^ lopussa
ta, kuinka hänen puolisonsa, entinen ja riennetään ulos. .Kauhuissaan kafcs^^
pistää langan neulansihnääri jä jfcekee Eerolan komea Hermanni, vei häntä en- lee Anja Briitta, miten . i f e
sobnun lankaan. Kaisa tekee työtään
välittämättä mitään nuorista, jotka o/dt
pysähtyneet katsomaan hänen tou-huaan.
Kaisalla on omat syynsä tuohon me­nettelyyn.
Pitkän harkinnan jälkeen on
hän päättänyt käyttää tuon ainoan aar­teensa
omaksi hyväkseen. Ei Ka-sa
muori paha ole ollut, ama auttanut ja
hoivannut Anja Briittaakin tämän lap­sena
ollessa, samoin Elmimaa. Nyt on
kuitenkin tuo uusi tulokas tehnyt hä­neen
vastenmielisen vaikutuksen. Vii­dellä
aika mies!
Puolen tunnin kuluttua saavumme
ensimmäiseen satamaan, sentähden lo­petan
kirjeeni j a pyydän vain, että lau­suisit
meidän puolestamme kiitokset ja
terveiset kaikille rakkaille ystävillem­me
— etenkin apteekkarille, vaarilleni,
ankkurinapeista, jotka hän lähetti meil­le
yhteiseksi muistoks«nme. Tervehdä
puol^tahi myöskin, rakasta Rosina-äiti­äni
j a ahtia hänelle suudelma minim
puötestatii-
Ja sinä oma-Martminiy.ota vastaan,
kuminankin lapsesi vilpittömät kiitbk-sinunäjsen
kerran' joölukirkkoon. H i u - mea ori, on reutonntnuo vällyt; potki-kan
hän oli vain kääimähtänyt, kun oli
tuntenut jonkun liikuttavan peittoaan,
mutta -saunan jälestä väsyneenä taas
uudelleen nukahtanut.
Vihne päivmä j a viikkoina on Kaisa
moneen kertaan muistellut elämänsä
mutkmsta kulkua. Kauniina morsia-nut
ja laahannut ^ niitä maassa. - Ne
ovat nyt'monena riekaleena.
Hiljaa' ön^Ossikin tuon nähtyään ja
sanattomana lähdetään kotimatkalle.
Siellä kotona e i ole mitään:selvittämis­tä.
' Kaisa muori on kuollut^ .Vanhus
oli aamulla herännyt kovasti viluissaan
mena hän oli tullut taloon, Hermannin jä huomannut ainoan aarteensa kadon-kotitaloon.
Vapha emäntä ja isäntä Oli neeksi. Hän bn kertonut järkyttyneenä
myöskin kiintynyt Kaisaan kuin omaan Elmiinalle tapauksen. Elmiina onJtke-lapseensa.
. Kymmenisen vuotta oli so- nyt ja luvannut pitää huolen talosta,
vussa j a rauhassa asuttu sämah katon Koskaan ei Ossi saisi sitä nuniinsä, joten
alla. Hermannin sisaret j a veljet olivat tuo hänen tekonsa oli lopuksi koitunut
saaneet osansa' ilman pienintäkään r i i - siunaukseksi talolle j a sen tulevalle pe­taa.
Niin olivat lapset hajaantuneet
mikä -mmnekin. Kaisalle ja Herman­nille
ei syntynyt kun yksi tyttö — M a ­ria.
Kaunis tumma tytön tyllerö.
Näin.kului aika. Vanhukset j a Her-rilliselle.
SurulUnen joulu on mennyt. Kaisa
muori on saatettu sukuhautaan. Hänen
työnsä ja toimensa kodin hyväksi ovat
tuoneet siunausta. Kun Anja Briitan
ei sortunut surunsa alle. Hän asui t a ­loa
j a valitsi itse työmiehet. Arvottö-mat
saivat BhEtfeäpian^kdvolliset^p^
s y i ^ v u o d k y i ^
MariaUä ofi ^ kösaj<sica, /yikkaHakui,
mutta vain erään,
7 sai häoetläE^^^
set kaikesta ojaksemme rtuDeestalönm^ < ^ isaiuq^yden lo&am]RJcseIle.;C olr-manni
saatettiin hautaan, mutta. Kaisa . pieni poika näkee ensi kerran päivän­valon,
muistaa Anja Briitta ilolla Kai­sa
minnmoa ja hänen perintöään.
V A I N NELJÄ K U K K OA
l*akistanlssa^ on ' nnidiaineftilaisella
miehellä, .oikeus vfHtää neljä •vaimoa,
mutta^ lundtft'^:^vat'fadlä^pi^
monia :vaim<Mt kuin;:saavat Jiaalitukbi.
Tenneseöi.. l a i i t f i a ^ t TOtj^ö^^OI^
hän aina^y^Sbaa^^m voidaanjili^ttt^iäitä^Zl^-V^^
At
M
ki
oli
pc
Ue
' va
•va
-Ui
sii
lal
'aJG
^Va
' kiii
on
ei
•
Jää
\ . km
On
se i
ett'
Vm
viel
Sanoin
toivon I
^anhaink(
Otaksuin
\än kan
•Näyttää
liian löyh
nyt mbiiil
Täällä
eddiä ku
saapumaa
tiihApaika
diksi. JSii
ta, sUlä^s
valtuustoi
T i i o la
]nidtisiui'{
vanhoille^
hötba. ;
avulla.' T
-maksuista
K u u l i n : m
v ä ^ o j e 1
nlinipaljos
purtei^äa
; katson
/ kännään
... it.
paljon kuJ
sa ..laitpk
kulttuuriji
laisuuksiä.
neet suom;
Valtuusi
suudessa,
vuotta t§]
kun se nyt
hitettävä
sitystä, et
tustaneet'1
niin huom;
naisessa tc
kulkeutUy£
taneet juui
Eräs tu
mautti, ctl
tulid^kunci
-tähän a ^ ,
taa yhteisi
tynnsecnj.-.
dana.^^it;
-l^ai^ki^C^