1945-10-06-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
kin.
Jo tuli kiire naisväelle, ja tongittiin
«sille jos mitä asiaa, että saa meniul
liedustaimaan-vieraitten tarkoitusta.
Kenellä cli sikurin, kenellä sokeri-lainan
maksamista, ken taas meni jotakin
lainaksi pyytämään Välhätalos-ta.
Toiset pukeutuivat ihan kirkko-hameisiin.
Toiset panivat puhtaan
liinan päähänsä j.n.e.
Mutta jos naiset olivatkin niin
luontaisen uteliaita, niin eipä uteliaisuus
jättänyt rauhaan miesväkeäkään.
Kiireesti täyttelivät he pieniä, tuohisia
nuuskarasioitaan ja hieno, koti-heille
= itselleen niinkuin Vähätalon siitä on syytetty ankarasti, vaan si-isännällekin.
Niin lähdettiin, naiset tähän emme kukaan^ meistä kolmesta,
lapsi sylissään ja miehet kulkien edel- tiedä, että olenko minä tästä talosta
lä kädet selän takana. — Kuppari- varastettu eli ei, mutta-tulimme £ui-
Leena se oli ensimmäinen joka ehti tehkin ottamaan asiasta selkoa, ette-taloon.
Hänen oli ollut määrä mennä kä tarvitsi^ pejätä näitä sisaruksia,
sinne kuppaamaan pois pahaa verta sillä he ovat >ihtä hyviä ihmisiä kuin
jo monta päivää ennen, mutta se leini valkoisetkin. Eikä se ole heidän
että mustalaiset ovat siihen syyttömiä,
sikäli kuin itsestäni on kysymys,
vaan sen lapsivarkauden on tehnyt
ympäri maata kiertävä sirkus. Tämän
olen saanut tietää vasta puolitoista
vuotta sitten kuolevalta sirkuksen
taloudenhoitajattarelta. Hän sanoi
ei voivansa kuolla rauhallisella
omallatunnolla ellei t?unnusta rikostaan,
että hän itse oli minut varastanut
vanhemmiltani. . . Nämä tässä,
halvdcsimapne mustalaissisarukset, o-vat
"miilun uskollisia ystäviäni jja tyjo-tovereitani
sirituksessa. Heiltä sainkin
kuulla, että täällä, tä^tä talosta.
surrut lastaan tämän ajan
nim, että hiukset olivat harmaantuneet.
Salmen pyydettiin ottamaan pois
päällysvaatteet,, samoin Malagiaksen
ja Regman. Vähätalo tarjosi kätenv:
sä Malagiakselle, että oli johdattanut
hänen tyttärensä kotiin. Hän kiitti -
vilpittömästi.
Pahrdustytöffle annettiia .niiaräys
lämmittää vierashuoneet. Emäatä
asetti suuren kuparisen kahv^iannun
tiileUe. Kylän sai jäädä odottamaan
tämän tuUaisksdivir. Coutumis.
ta.
Jatkuu.
ONNEA...
tuppasi, kiusaamaan Leenaa niin, et- syynsä, että ovat tummia Jos
tei voinut mennä. Mutta nyt tuntui heitä kohdeltaisiin hyvin, sensijaan
se leini saaneen jalat alleen ja niin että heitä halyeksitaan, niin saisimme
Leena oli Vähätalon tuvassa ennem- nähdä heissä kaunista inhiimillisyyttä,
•minkin kilin toiset. " 5im;ihe~ €i\?ät^£)le ehsirirääri
Vähätalon emäntä meni pihamaalle luontoisia, niinkuin on yleisenä käsi-ottamaan
vastaan vieraita. Kun hän lyksenä. Mutta tapain turmellusta
tunsi Huttulan isännän, niin tervehti ehkä, joka johtuu juuri siitä, että hei-emäntä
häntä kädestäpitäin ja kysyi tä huonosti kohdellaan. — Musta-kotiväen
kuulumisia.
''Hyvin ,hyvin kaikki voivat", vastasi
Huttula.
''Ketäs ne nämä toiset tässä?"
''Minä olen vain heitä kyydissä,
laisten joukossa uskotaan itehtävän
suurimmal rikokset, mutta se on erehdys.
Vain valkoisten 'joukossa har-jotetaan
suurinta raakuutta, "sivistyksen"
nimessä, eikä siitä välitetä
enkä tiedä ketä he ovat ja mitä heillä mitään, kun 'tekijä kerran on valkoi-on
asiaa teille, mutta asiaa sanoivat nen — valkoisilla uskotaan olevan
olevan", vastasi isäntä. kaikkiin tekoihin täydet oikeudet!"
'•Xoh, tulkaahan sisälle kaJkki", Salme*"oli kiihtynyt näitä viimeisiä
keihoitteli emäntä, ollen jäykkä sävy sanoja lausuessaan. Saattoa selvästi
äänessä. Hän olisi suonut, että mus- huomata, miten äänensä värähteli,
talaiset olisivat jääneet ulos, mutta sillä hänellä oli mielessä kaikki se,
kun tuo hattupää ryökkinä on niiden miten häntä oli rääkätty siikusmes-mukan
», r»iin sama se on — tulkoot, tarin toimesta. Miten hänet vakival-ajatteli
emäntä ja meni itse tupaan loin oli raiskattu silloin, (kuin oli vie-edellä.
Emäntä valitteli, että kama- lä lapsen iässä oleva tyttönen. V5ha
rit ovat olleet koko talven kylmillään, kuohui Salmen rinnassa kaikkea tuoniin
ettei vieraita voi sinne viedä. . ta muistellessaan.
"Sinäkö veiat kamariin nuo musta- Tuvassa vallitsi kuolon hiljaisuus
Iäisetkin!" murahti Vähätalo ja syl- hetken, sillä kaikki kuuntelivat har-käisi
lattialle. : taasti tuon kauniin naisen sanoja.
Vieraat istuutuivat penkille. Emän- Ne tunkivat syvälle mieliin, noissa
tä auttoi pälttoa pofs Huttulan pääl- yksinkertaisissa ihmisissä,
tä, mutta ei käskenyt muukalaisia rii- Sitten Salme sanoi:
sumaan, joten he istuivat pääilysvaat- "Voisitteko tuntea tyttärenne jos
teineen. hän sattuisi tulemaan eteenne?"
Kylän väkeä saapui tupaan. Kat- Tähän oli vaikea vastata, sillä ih-soa
ällistdivät vieraita niiiikuin eivät minen muuttuu niin paljon pitkän
ennen olisi nähneet ihmisiä, a'jan sisällä, oli yhteinen ajatus.
Salme oli aikalailla hämmästynyt, "Mutta minä tuntisin sen tytön!'
kun niin paljon tuli tupaan väkeä,
että miten alkaa?
"Noh, milläs asioilla ne vieraat
sitten ovat täällä?" kysyi Vähätalo
jöröllä äänellä.
vakuutti kuppari-Leena, ja jatkoi:
":Muistaako emäntä vielä, kun Liisalla
oli suuri •\'eripahka oikean korvan
takana ja että minä sen paransin
kunkupasin pois paran veren?" Lee-
Salme puhdisteli kurkkuaan, kun na antoi ymmärtää, miten tärkeä hen-sinne
tuntui jotain takertuneen. Sit- kilö hän on kuppasarvineen tässä pieten
hän^lkoi: nessä kyläyhteiskunnassaan. Hän roh
"Teiltäkö ön kadonnut joskus pieni kaisi itsensä ja py\^si tuota kaunista
tyttönen ettekä tiedä, mihin hän on ryökkinää ottamaan hatun pois pääs-joutunut?"
tään, että saa tarkastaa jos "kirveen"
Nyt tarkistivat kaikki kuulohermo- jälkiä näkyy korvaan takana?
jaan, ettei vain yhtään sanaa luiskah- "Tämä on Liisa! Tämä on Liisa!"
taisi ohi korvien. Kuppari-Leena huudahti Leena riemastuksissaan, sil-vetäisi
oikein liinan pois korvallisel- lä oikean kor^^an takana olivat todeltaan,
että kuulisi tarkkaan. lakin pienet kir\^een arvet,
"Onhan se, onhan se lapsi meiltä Nyt svTityi kiirettä tuvassa. Jokainen
tahtoi nähdä nuo arvet itse ennenkuin
uskoi. Kaikki totesivat Leenan
olleen oikeassa.
"Kyllähän tuon jo näkeekin, että
hän on tät-vainaansa näköinen! Se
on varmasti Liisa!" päätettiin jo a-varastettu",
vastasi emäntä hetkisen
kuluttua värisevällä äänellä, "emmekä
tiedä varmaan mihin joutui, mutta
yleisesti uskotaan, että mustalaiset
varastivat lapsemme."
Älalagias punastui ja aikoi mennä
Kaarina ja Aihio JNite^^
uuteen tupaan toivottavat:
ulos, mutta ei ehtinyt, kun Salme jat- siantuntemuksella.
Talon isäntä ja emäntä olivat niin
"Minut on onyös varastettu van- liikutetut, etteiv-ät saaneet sanaa suus-hemmiltani
silloin, kuin olin kolmen taan. Salme meni syleilemään van-
\^nha. Nyt olen etsimässä vanhem- hempiaan,
piani, tahtoisin heidät nähdä. Mutta Kauan vvpyi tytär ja harmaantu-yhdestä
asiasta olen ainakin vanna, nut äiti toistensa syleilyssä. Äiti oli
Tolppaset
Sofia ja Jack Mäkelä
Mrs,'Suoniinen
Fanny Ja Kaxi Suomisien
Mr.-ja Mrs. W. Kallio
Mart^ha Ranta
Selma, Dave ja lapset
Gloria ja Senja
Tuula ja Reino Västilä
John Rätari
Mr. ja Mrs. O. Santala
Mr. ja Mrs. Ä. A£f i
Elina ja And
Tyyne ja Yrjö Walli
Aili ja Kusti Rinta
Tyyne ja Vili Oja
Taimi ja Väinö Hietanen.
Lempi Ja Alfred Järvinen
. Bobby, linne ja J. Kurs;
Andy, Vieno Ja Alfred
Onni. Reimo^ Hilja Ja Ano
Kaisu ja Reino Ojanen
Berthä ja Carl iföki
Ijaura ja Lauri
Taimi ja Jack Lampi ja ypM
ESsie Mikkola
Mr, Eino Basto
Mr. Emil Basto
Mr. A Niemi
Crei^hton Minella syyskuun 30 p:nä 1945.
KIITOS
Sydämelliset kiitokset teille, sukulaiset ja ystävät, .jotka saavuitte ai*5tä
yllättämään uudessa kodissamme syyskumi 30 p:nä 1945. Kaunis kiitos
arvokkaasta lahjasta ja kauniisti katetusta kahvipöydästä herkkuiaeen.
Kiitos homman alkuunpanjijoille. Kiitos myös niille, jotka ottivat osaa
vaan eivät voineet saapua.
Säilyköön ystävyys välillämme.
KAARINA JA AIMO MÄKELÄ
OREDCGHTON^MIiNE. ONTAJRilO
o^^iiniiniiiiniriiiiititiiiiimiiuiiuuiiiiniuiiunmimiiiuiiniiiiiiiuiiinmiiiiiniiiHimimniiiiii^
i Oikein lämpimät ja ystävälliset onnittelumme
meiltä sukulaisilta ja naapureilta
Jussi Wärelle
hänen 60-vuotissyntymäpäivänään.
s 3 s
Anna ja Laila Viertola
Erkki, Ella ja Allan Lafgren
Hulda. Kalle, AuU Ja. Helen Mäki
Ad. Mäki
A Pitkänen -.
Jack Mäenpää
Eva ja N. Nurmi
J. Jäntti ja perhe
A. Wert ja ijerhe
P. Kainula
O. Mäkelä
O. Waatainen ja perhe
N. Hietapakka ja perlie
S. Hannula ja perhe
J. Mäki ja perhe
H. Lappalainen
O. Tuomi ja perhe
T. Järvi ja perhe
Alice, Emil ja Carl Börgiuad
J. Salminen ja perhe
R.' Lepistö
W. Pakka
N. Saranpää ja perhe
Maiy, Hilding ja Olin
KIITOS
=
5
s1 e
3
3 s
1
Ä I I M U ö
lt^Sun^^Jh^^i^?n,^^^^*^-^^^^^h^.^^^^"^^ ^ nSaaSpiyumriät,p säillvtää nki aumnuiiissttao kysUi,a c^y.itc^tin- tuoden vaihtelua tähän vanhanpojan elämään, -
nnuuUeU jeätÄittle . kgfi^j-nätinnn^e 'm^ui^sto^te^L* käytännöllisistä lahjoista, joita ml-
Kiitos tilaisuuden järjestäjille Ja teille kaikille.
TAiRMOLA JUSSI WÄRE ONTAiUO
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 6, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-10-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki451006 |
Description
| Title | 1945-10-06-10 |
| OCR text | kin. Jo tuli kiire naisväelle, ja tongittiin «sille jos mitä asiaa, että saa meniul liedustaimaan-vieraitten tarkoitusta. Kenellä cli sikurin, kenellä sokeri-lainan maksamista, ken taas meni jotakin lainaksi pyytämään Välhätalos-ta. Toiset pukeutuivat ihan kirkko-hameisiin. Toiset panivat puhtaan liinan päähänsä j.n.e. Mutta jos naiset olivatkin niin luontaisen uteliaita, niin eipä uteliaisuus jättänyt rauhaan miesväkeäkään. Kiireesti täyttelivät he pieniä, tuohisia nuuskarasioitaan ja hieno, koti-heille = itselleen niinkuin Vähätalon siitä on syytetty ankarasti, vaan si-isännällekin. Niin lähdettiin, naiset tähän emme kukaan^ meistä kolmesta, lapsi sylissään ja miehet kulkien edel- tiedä, että olenko minä tästä talosta lä kädet selän takana. — Kuppari- varastettu eli ei, mutta-tulimme £ui- Leena se oli ensimmäinen joka ehti tehkin ottamaan asiasta selkoa, ette-taloon. Hänen oli ollut määrä mennä kä tarvitsi^ pejätä näitä sisaruksia, sinne kuppaamaan pois pahaa verta sillä he ovat >ihtä hyviä ihmisiä kuin jo monta päivää ennen, mutta se leini valkoisetkin. Eikä se ole heidän että mustalaiset ovat siihen syyttömiä, sikäli kuin itsestäni on kysymys, vaan sen lapsivarkauden on tehnyt ympäri maata kiertävä sirkus. Tämän olen saanut tietää vasta puolitoista vuotta sitten kuolevalta sirkuksen taloudenhoitajattarelta. Hän sanoi ei voivansa kuolla rauhallisella omallatunnolla ellei t?unnusta rikostaan, että hän itse oli minut varastanut vanhemmiltani. . . Nämä tässä, halvdcsimapne mustalaissisarukset, o-vat "miilun uskollisia ystäviäni jja tyjo-tovereitani sirituksessa. Heiltä sainkin kuulla, että täällä, tä^tä talosta. surrut lastaan tämän ajan nim, että hiukset olivat harmaantuneet. Salmen pyydettiin ottamaan pois päällysvaatteet,, samoin Malagiaksen ja Regman. Vähätalo tarjosi kätenv: sä Malagiakselle, että oli johdattanut hänen tyttärensä kotiin. Hän kiitti - vilpittömästi. Pahrdustytöffle annettiia .niiaräys lämmittää vierashuoneet. Emäatä asetti suuren kuparisen kahv^iannun tiileUe. Kylän sai jäädä odottamaan tämän tuUaisksdivir. Coutumis. ta. Jatkuu. ONNEA... tuppasi, kiusaamaan Leenaa niin, et- syynsä, että ovat tummia Jos tei voinut mennä. Mutta nyt tuntui heitä kohdeltaisiin hyvin, sensijaan se leini saaneen jalat alleen ja niin että heitä halyeksitaan, niin saisimme Leena oli Vähätalon tuvassa ennem- nähdä heissä kaunista inhiimillisyyttä, •minkin kilin toiset. " 5im;ihe~ €i\?ät^£)le ehsirirääri Vähätalon emäntä meni pihamaalle luontoisia, niinkuin on yleisenä käsi-ottamaan vastaan vieraita. Kun hän lyksenä. Mutta tapain turmellusta tunsi Huttulan isännän, niin tervehti ehkä, joka johtuu juuri siitä, että hei-emäntä häntä kädestäpitäin ja kysyi tä huonosti kohdellaan. — Musta-kotiväen kuulumisia. ''Hyvin ,hyvin kaikki voivat", vastasi Huttula. ''Ketäs ne nämä toiset tässä?" ''Minä olen vain heitä kyydissä, laisten joukossa uskotaan itehtävän suurimmal rikokset, mutta se on erehdys. Vain valkoisten 'joukossa har-jotetaan suurinta raakuutta, "sivistyksen" nimessä, eikä siitä välitetä enkä tiedä ketä he ovat ja mitä heillä mitään, kun 'tekijä kerran on valkoi-on asiaa teille, mutta asiaa sanoivat nen — valkoisilla uskotaan olevan olevan", vastasi isäntä. kaikkiin tekoihin täydet oikeudet!" '•Xoh, tulkaahan sisälle kaJkki", Salme*"oli kiihtynyt näitä viimeisiä keihoitteli emäntä, ollen jäykkä sävy sanoja lausuessaan. Saattoa selvästi äänessä. Hän olisi suonut, että mus- huomata, miten äänensä värähteli, talaiset olisivat jääneet ulos, mutta sillä hänellä oli mielessä kaikki se, kun tuo hattupää ryökkinä on niiden miten häntä oli rääkätty siikusmes-mukan », r»iin sama se on — tulkoot, tarin toimesta. Miten hänet vakival-ajatteli emäntä ja meni itse tupaan loin oli raiskattu silloin, (kuin oli vie-edellä. Emäntä valitteli, että kama- lä lapsen iässä oleva tyttönen. V5ha rit ovat olleet koko talven kylmillään, kuohui Salmen rinnassa kaikkea tuoniin ettei vieraita voi sinne viedä. . ta muistellessaan. "Sinäkö veiat kamariin nuo musta- Tuvassa vallitsi kuolon hiljaisuus Iäisetkin!" murahti Vähätalo ja syl- hetken, sillä kaikki kuuntelivat har-käisi lattialle. : taasti tuon kauniin naisen sanoja. Vieraat istuutuivat penkille. Emän- Ne tunkivat syvälle mieliin, noissa tä auttoi pälttoa pofs Huttulan pääl- yksinkertaisissa ihmisissä, tä, mutta ei käskenyt muukalaisia rii- Sitten Salme sanoi: sumaan, joten he istuivat pääilysvaat- "Voisitteko tuntea tyttärenne jos teineen. hän sattuisi tulemaan eteenne?" Kylän väkeä saapui tupaan. Kat- Tähän oli vaikea vastata, sillä ih-soa ällistdivät vieraita niiiikuin eivät minen muuttuu niin paljon pitkän ennen olisi nähneet ihmisiä, a'jan sisällä, oli yhteinen ajatus. Salme oli aikalailla hämmästynyt, "Mutta minä tuntisin sen tytön!' kun niin paljon tuli tupaan väkeä, että miten alkaa? "Noh, milläs asioilla ne vieraat sitten ovat täällä?" kysyi Vähätalo jöröllä äänellä. vakuutti kuppari-Leena, ja jatkoi: ":Muistaako emäntä vielä, kun Liisalla oli suuri •\'eripahka oikean korvan takana ja että minä sen paransin kunkupasin pois paran veren?" Lee- Salme puhdisteli kurkkuaan, kun na antoi ymmärtää, miten tärkeä hen-sinne tuntui jotain takertuneen. Sit- kilö hän on kuppasarvineen tässä pieten hän^lkoi: nessä kyläyhteiskunnassaan. Hän roh "Teiltäkö ön kadonnut joskus pieni kaisi itsensä ja py\^si tuota kaunista tyttönen ettekä tiedä, mihin hän on ryökkinää ottamaan hatun pois pääs-joutunut?" tään, että saa tarkastaa jos "kirveen" Nyt tarkistivat kaikki kuulohermo- jälkiä näkyy korvaan takana? jaan, ettei vain yhtään sanaa luiskah- "Tämä on Liisa! Tämä on Liisa!" taisi ohi korvien. Kuppari-Leena huudahti Leena riemastuksissaan, sil-vetäisi oikein liinan pois korvallisel- lä oikean kor^^an takana olivat todeltaan, että kuulisi tarkkaan. lakin pienet kir\^een arvet, "Onhan se, onhan se lapsi meiltä Nyt svTityi kiirettä tuvassa. Jokainen tahtoi nähdä nuo arvet itse ennenkuin uskoi. Kaikki totesivat Leenan olleen oikeassa. "Kyllähän tuon jo näkeekin, että hän on tät-vainaansa näköinen! Se on varmasti Liisa!" päätettiin jo a-varastettu", vastasi emäntä hetkisen kuluttua värisevällä äänellä, "emmekä tiedä varmaan mihin joutui, mutta yleisesti uskotaan, että mustalaiset varastivat lapsemme." Älalagias punastui ja aikoi mennä Kaarina ja Aihio JNite^^ uuteen tupaan toivottavat: ulos, mutta ei ehtinyt, kun Salme jat- siantuntemuksella. Talon isäntä ja emäntä olivat niin "Minut on onyös varastettu van- liikutetut, etteiv-ät saaneet sanaa suus-hemmiltani silloin, kuin olin kolmen taan. Salme meni syleilemään van- \^nha. Nyt olen etsimässä vanhem- hempiaan, piani, tahtoisin heidät nähdä. Mutta Kauan vvpyi tytär ja harmaantu-yhdestä asiasta olen ainakin vanna, nut äiti toistensa syleilyssä. Äiti oli Tolppaset Sofia ja Jack Mäkelä Mrs,'Suoniinen Fanny Ja Kaxi Suomisien Mr.-ja Mrs. W. Kallio Mart^ha Ranta Selma, Dave ja lapset Gloria ja Senja Tuula ja Reino Västilä John Rätari Mr. ja Mrs. O. Santala Mr. ja Mrs. Ä. A£f i Elina ja And Tyyne ja Yrjö Walli Aili ja Kusti Rinta Tyyne ja Vili Oja Taimi ja Väinö Hietanen. Lempi Ja Alfred Järvinen . Bobby, linne ja J. Kurs; Andy, Vieno Ja Alfred Onni. Reimo^ Hilja Ja Ano Kaisu ja Reino Ojanen Berthä ja Carl iföki Ijaura ja Lauri Taimi ja Jack Lampi ja ypM ESsie Mikkola Mr, Eino Basto Mr. Emil Basto Mr. A Niemi Crei^hton Minella syyskuun 30 p:nä 1945. KIITOS Sydämelliset kiitokset teille, sukulaiset ja ystävät, .jotka saavuitte ai*5tä yllättämään uudessa kodissamme syyskumi 30 p:nä 1945. Kaunis kiitos arvokkaasta lahjasta ja kauniisti katetusta kahvipöydästä herkkuiaeen. Kiitos homman alkuunpanjijoille. Kiitos myös niille, jotka ottivat osaa vaan eivät voineet saapua. Säilyköön ystävyys välillämme. KAARINA JA AIMO MÄKELÄ OREDCGHTON^MIiNE. ONTAJRilO o^^iiniiniiiiniriiiiititiiiiimiiuiiuuiiiiniuiiunmimiiiuiiniiiiiiiuiiinmiiiiiniiiHimimniiiiii^ i Oikein lämpimät ja ystävälliset onnittelumme meiltä sukulaisilta ja naapureilta Jussi Wärelle hänen 60-vuotissyntymäpäivänään. s 3 s Anna ja Laila Viertola Erkki, Ella ja Allan Lafgren Hulda. Kalle, AuU Ja. Helen Mäki Ad. Mäki A Pitkänen -. Jack Mäenpää Eva ja N. Nurmi J. Jäntti ja perhe A. Wert ja ijerhe P. Kainula O. Mäkelä O. Waatainen ja perhe N. Hietapakka ja perlie S. Hannula ja perhe J. Mäki ja perhe H. Lappalainen O. Tuomi ja perhe T. Järvi ja perhe Alice, Emil ja Carl Börgiuad J. Salminen ja perhe R.' Lepistö W. Pakka N. Saranpää ja perhe Maiy, Hilding ja Olin KIITOS = 5 s1 e 3 3 s 1 Ä I I M U ö lt^Sun^^Jh^^i^?n,^^^^*^-^^^^^h^.^^^^"^^ ^ nSaaSpiyumriät,p säillvtää nki aumnuiiissttao kysUi,a c^y.itc^tin- tuoden vaihtelua tähän vanhanpojan elämään, - nnuuUeU jeätÄittle . kgfi^j-nätinnn^e 'm^ui^sto^te^L* käytännöllisistä lahjoista, joita ml- Kiitos tilaisuuden järjestäjille Ja teille kaikille. TAiRMOLA JUSSI WÄRE ONTAiUO |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-10-06-10
