1939-06-03-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1^39 LAUANTAINA, KESÄKUUN 3 PÄIV-\NÄ Sivu S
(Jatkuu)
Crittenden pudisti päätään. "Sinä
et mrnärrä", sanoi hän hitaasti, etsien
sopivia sanoja ilmaistakseen ajatuksensa,
"taikka shten minä ^ jmi-märrä
. , . En tiedä; i:aikki 3rmpär
rilläni on pimeätä. Qni§sta^ n^^
täni minä olen kaiki^ein ^lliai^
jus. Minulla ei ole oikeutta ed^s
katsoa sinua — eikä hengittää samaa
pakko olla lyödjii, hylätyn miehen
toverina, miehen, jolla ei enää ollut
tarpeeksi miehekkyj^ttä ollakseen'valittamatta
surujaan ja ollakseen kiusaamatta
sinua rakkaudenx-akuutuk-sillaan...
Nyt sinä tunnet minut.''
"jos siinä on kaikki", sanoi Gyn-thia
tyyn^ti, "ei meillä ole mitään
syytä oÖa ty^ymttöiniä kohtaloomme.
Sinä olet todellisuudessa vapaa,
ilmaa kuin sinä, Cyntlya. en joskaan et «elä muodollisesti; siiiul-ole
pelannut reheyistä pd^^ Enkä la on oikeus rakastaa minua ja meri-nytkään
pelaa. Minä; tiesin alusta
asti, että se päättyisi tähän... Koetin
voittaa rakkautesi... Ja koko
ajan minä tunsin olevani lurjus; minä,
joka olen naimisissa naisen kanssa,
joka halveksii minua ja jota minä
inhoan, naisen kanssa, joka ei ole edes
kelvollinen sinun palvelijaksesi, minä,
epäonnistunut olento, joka en
kykenisi bdes ylläpitämään vaimoani,
jos voisin mennä naimisiin, minä,
murtunut, arvoton, katkeroitunut
mies — minä etsin sinun rakkautt
a s i . . •
Hän lopetti matalaan, värisevään säteilivät luottamusta. "Niin, minä
vihan ja itseinhon huudahdukseen, tahdon olla kärsivällinen", hän sanoi,
"Etkö näe, että minä olen lurjus, "minä tahdon tehdä työtä ja odottaa
Vihaa niinua, opi pilkkaamaan ja ja taistella... Cynthia, rakas Cyn-halveksimaan
minua •— ja ole sillä thia!"
tavoin uskollinen itsellesi ja pelasta Hän tarttui tytön käteen ja vei sen
itsesi!" nöyränä ja kiitollisena huulilleen ja "Tietyst
Kun Cynthia vastasi, oli hänen ää- lupasi hänelle ikuista uskollisuutta ja
nensä yhtä lempeä ja sääliyäinen kuin rajatonta rakkautta...
nä naimisiin kanssani, kun olet pääsr
syt muodollisesti vapaaksi. Me
omistamme toisemme ja rakkautemme
ja tulevaisuuden ja . . . minä voin
odottaa... Ennemmin tai myöhemmin
me pääsemme tästä, ja me teemme
työtä ja toivohime, ja meidän päivämme
tulee, räkkääni, yhtä varmasti
kuin aurinko nousee huomenna
. . . Kärsiyällis>'yttä, rakaSj ja hiukan
uskoa!"
Crittendenm katseeseen tuli lujaa
päättäväisyyttä ja uskoa ja iloa, kun
se kohtasi Cynthian silmät, jotka
Crittendenin oli ollut väkivaltainen
ja kiivas, yhtä hellä ja rauhoittava
kuin käsi, joka kosketti kevyesti miehen
painunutta päätä.
"Niinkum voisin!" hän sanoi.
Heidän ympärillään vallitsi tunnelmallinen
hiljaisuus. He tunsivat
selvästi eristetyn asemansa, mutta se
ei tuntunut heistä pelpittavjdtai, se
tuntui heistä siunaukselta, tu^aa lie-laan
koettaen, tunsiko ketään ve-^
neessäolijoita, mutia se oli vielä liian
kaukana. Hän näki hämmästyksekseen,
että pikku aluksen perässä liehui
Englannin lippu.
Hän kääntyi paktakseen Gjiuhian
luo, mutta kohtasi hänet pian.
''Minä en maittanut odottaa", sanoi
tyttö ^ähättäen. "Mi^ä se on?
Mitä se merkitsee?"
''Eltei erehdy, on se jpnkin engr
lantilaK^ sotalaivzm höyryparkaasi^,
sanoi Grittenden. "S^ rnerkitsipe -rr.
koko täniän jutun selvitys^. I\ic>
säh|vÖ§anoma, jonka minä padotin
Thurlpwin lähettämään, on varmaan
tullut perille, sillä tässä on apu —
totta totisesti!"
"Oletko varma siitä?" kysyi Cynthia
epäillen.
"Varma siitä? Tietysti! Tuollaista
venettä ei pUut enempää Or/owissä
kuin Cywi/rwssakaan... Mutta tule
nyt, sillä me emme jää tähän kirottuun,
siunattuun saareen minuuttiakaan
kauemmaksi kuin meidän on
pakko!"
Hän lähti kulkemaan sitä paikkaa
kohti, missä oli pyytänyt Cynthiaa
odottamaan.
"Mutta miksi meidän on mentävä
takaisin?" kysji Cynthia. "Miksi
emme odota täällä?"
"Hakemaan mrs. Savaranin jalo-vastasi
Crittenden nopeasti.
"Hakemaan — mi/Ä?
huudahti Crittenden
ajattelematta, ettei Cynthia tietänyt
mitään. "Oh, minä unohdin kertoa
siitä heratessäsi — minulla ci tosiaankaan
ollut aikaa. N^e ovat täällä
— niin, juuri tällä .saarella! Sinä
toit ne mukanasi aamulla."
"Minäkö olisin tuonut ne tänne
"Niinkuin minulle merkitsisi mitään, yentäyältä ja rauhoittavalta kuin syn-vaikka
sinä olisit kolme kertaa mus- ninpäästö tunnustuksen jälkeen. He
tempi kuin miksi olet koettanut ku- katsoivat pelotta t^mtemattomaan tu-vata
itsesi mmulle... Minä rakastan levaisuuteen, sillä rakkaus korvasi
sinua ja tiedän nyt, että alusta asti kaiken. Rauha ja kiitollisuus täytti
kaipasin sinun rakkauttasi. Jos joku reunoja myöten heidän sydämensä,
on syypää johonkin, niin minä. Tällä kaksi jaloa kalkkia elämän viinille.
en kuitenkaan myönnä, että olisimme
kumpikaan menetelleet moitittavasti:
'Rakkaus puhaltaa kuin tuuli,
se puhaltaa sydämeen.' Niin oli meidänkin
laitamme. Kaikki muu..."
Hän epäröi hiukan . . . "Etkö tahtoisi
kertoa minulle... vaimostasi,
Bruce... Sinä olet sanonut minulle
tarpeeksi saattaaksesi minut uteliaaksi.
Ja mihä luulen, että minulla
on oikeus siihen."
"Sinulla on oikeus siihen", myönsi
Crittenden. "Mutta se ei suinkaan
ole miellyttävä tarina..."
Hän kertoi nyt, miten hän näytelmäkirjailijana
oli tutustunut nuoreen,
kauniiseen näyttelijättäreen ja
rakastunut häneen mielettömästi.
Hän meni naimisiin hänen kanssaan,
mutta nainen asetti ehdoksi, että heidän
avioliittonsa pidettäisiin muuta-ma
vuosi salassa... Sitten- alkoivat nyt katsomassa; tuntui kum se obsi
\'astoinkäymiset. Näytelmä, jonka tullut laguunilta-^"
hän oli kirjoittanut vaimoaan varten, Melun toistuminen hukutti loput
teki fiaskon, vaimosta tuli hänen par- hänen sanoistaan. Han alkoi akkia
haan ystäväni rakastajatar, hänen juosta sisärantaa kohti, juoksi kum
ystäväUään ei näet oUut tietoa lieidän olisi heidän elämänsä riippmiut hänen
avioliitostaan. Avioerosta hänen A^ai- nopeudestaan. Kappaleen^ matkaa
Tämän hiljaisuuden katkaisi äkkiä
villi, läpitunkeva, käheä vihellys,
joka hetken kuluttua taukosi.
Kuin lapset, jotka kesken leikkiä
yllättää ukkonen, Crittenden ja
Cynthia hypähtivät pystyyn ja katsoivat
kysyvästi toisiinsa, kunnes tuo
selittämätön ääni uudelleen tärisytti
hiljaisuutta — niinkuin koira ravistaa
rottaa — ja sitten taas kuoli.
Crittenden ponnisteli ankarasti
keksiäkseen selityksen.
~ ''Se ei ole mahdollista", sanoi hän
\'ihdoin, "se olisi hurjinta ja mah-dottominta
ja järjettömintä, mistä
voi uneksia; mutta minä olen sokea
ja kuuro, ellei tuo ole sumutorvi. Ja
se merkitsee..." Hän pudistr päätään
ilmaistakseen, miten täysm kykenemätön
hän oli selvittämään arvoitusta
"Odota, kunnes olen käy-monsa
monestakaan syystä ei tahtonut
kuulla puhuttavankaan. Sitten
Crittenden oli sairastunut, ja kaikki
hänen varansa olivat huvenneet tyhjiin
. . . aionta kuukautta hän oli kykenemätön
tekeinään työtä. Lopuksi
Hän oUkirjoteiiut uuden töjrtelmän
rannasta hän hiljensi \'auhtiaan ja
katsoi vaanivasti sitä avarampaa näköalaa
— merta, hiekkaa ja taivasta
— joka avautui hänen eteensä.
Äkkiä hän riensi ilosta liuudahtaen
suoraan auringonpaisteeseen, pani
kädet suulleen ja huusi keuhkojensa
ja antanut:sen « Ä l e asiamiäeUe, koko voimalla: "^^^^^^^^ .
jonka piti i n t t ä ä saada se näytel- Lyijynharmaasta paikaasista, jossa
Jäväksi^^itJToltu otettu, ja hän — -saasti valkoisun umvor-oli
heittänyt kaiken toivonsa, kun
Rhode sai hänet käsiinsä.
Oltuaan hetken vaiti hän lisäsi:
"Ja lopputulos on, että sinun nyt on
oli sangen runsaai
muihin puettuja miehiä ja joka juuri
oli puolella \'auhdilla tulossa laguuniin,
vastattiin huutoon.
Hän seisoi vielä hetken paikofl-minä?"
kysyi Cynthia äärimmäisen
hämmästyneenä. Hän pysähtyi ja
tuijotti Crittendeniin kuin olisi epäil-l37t
hänen järkeään. "En toki ole
tuonut niitä, Bruce. Mitä sinä puhut?"
"Mutta sinäpä toit", väitti Crittenden
nauraen poikamaisesti hänen
hämmästykselleen. "Sinä et tiennyt
sitä, mutta toit ne kuitenkin. Tässä."
Ja hän kumartui ottamaan pelastusrenkaan
ja ne kaksi läkkirasiaa, jotka
oli löytänyt siitä. "Acklinin aate.
Lue tämä!" ja hän ojensi tytölle paperilapun,
joka oli ollut läkkirasiassa.
Cynthia luki silmät säteillen ihastuneena
tarjoilijan kekseliäisyydestä.
Nämä kaksi rastaa sisältävät mrs.
Savaranin jalokivet. Olkaa hyvä ja
kaivakaa rie maahan tai kätkekää
varmaan paikkaan heti kun olette lukenut
tämän. Minä olin aikonut tarpeen
vaatiessa itse viedä ne ntaihin,
mutta minä olen huono uimari. Mrs.
S. ymmärtää. Älkää olko levottomia,
jos teidät satutaan jättämään saareen.
Alus lähetetään viipymättä
teidän avuksenne ja saapuu luultavasti
päivän kuluessa.
- "Ovelasti ajateltu, eikö totta?" kysyi
Crittenden, kun Cynthia kohotti
katseensa.
"Meikein liian ovelasti Acklinin
ajattelemaksi", sanoi tyttö. "Tuskin
käsitän sita vieläkään. Tarkoitan, että
minun on vaikea uskoa sitä todeksi.
Mutta kuka on Acklin? Ja
miksi uskoi mrs. Savaran jalokivensä
juuri hänelle?"
"Hänen täytyi antaa ne jonkun
haltuun, ja tarjoilijaahan viimeiseksi
epäiltäisiin hänen-uskotnk^e^^^^^
tetlyään kallisarvoiset läkkirasiat
pelastusrenkaaseen hari Keitti sen olkapäälleen.
"Mutta", myönsi hän,
kun he vierekkäin riensivät takaisin
rannalle, "se ei oikein sovi hänen
osaansa, ja minulla on vakavat epäilykseni
mr. AckKnin suhteen. Mutta
pian kai saamme tietää kaiken,
mikä meidän on hyvä tietäii."
Kun he tuh\\it lilos metsiisi äj lepäsi
höyr>'p;irkaasi liikkumattomana, ja
puolimatkassa sen ja raniKm väliUä
näkji ^ne, jota souti kaksi x-oima-kasta
xnalkopukuista unesta. Perässii
istui kaksi englantilaista matkustajaa,
toinen näytti Englannin laiv^aston upseerilta,
toinen ei ollut kukaan muu
kuin — Acklin. *
Kun vene oli tullut rantaan, hyp-
{»isi upseeri maihin ja ter\'ehti katsoen
ilmilevasti Cynthiaan.
^*Miss Grayce, luulisin?" sanoi'
hän reippaasti. "Ja mr. Crittenden?
Minua ilahduttaa tutustua teihin,
sir", hän sianoi puristaessaan Crittendenin
kättä. "Mr. MacUm on
kertonut minulle teidän seikkailuistanne.
Ah, suokaa anteeksi, minun
olisi pitänyt ^ i t t ä y t ^ ; olen luutnantti
Gathörne-Beil Admirahlesia.
— neljänteen eskaaderiin kuulu\'a
risteilijä, sijoitettu Bermudaan."
"Jumala tietää", sanoi Crittenden,
"että minua ilahduttaa tavata teidät!
En ole koskaan tuntenut suurempaa
ja odottamattomampaa iloa... Halloo,
.\cklin", sanoi hän ojentaen kätensä
Cynthian entiselle tarjoilijalle.
"Nykyisui Macklin, jos sallitte, mr.
Crittenden", vastasi toinen pudistaen
sydämellisesti iiänen kättään.
"Miss Graycehän jatkoi kumartaen
ja ojentaen tytölle käärön, jota
oli kantanut kainalossaan, mrs. Sa*
varan lähettää teille tämän suojaksi
aurinkoa vastaan. Sallikaa minun
onnitella teitä urotyönne johdosta!"
"Kiitos, mr.— Macklin!"
"Ellette tahdo saada minua hulluksi",
sanoi Crittenden nauraen,
"niin selittäkää, miten kaikki on käynyt!"
"En ihmettele, että olette hämmästynyt",
huomautti mr. Macklin
mennen Cynthian luo ja auttaen kohteliaasti
hänen ylleen pitkän silkki-yaipan,
jonka mrs. Savaran huomaavaisena
oli lähettänyt hänelle.
"Ei siinä paljon selitettävää ole",
lisäsi luutnantti. "Eräs hedelmäyh-tiön
aluksista sieppasi teidän sähkösanomanne
ja lähetti sen meille —
langattomalla tietysti."
(Jatkoa)
100,000 TONNIA TERÄSPEL-TLÄ
on Britannian hallitus äskettäin
tilannut amerikalaisista peltitehtaista
ilmapommitussuojien rakentamiseen.
Tilaus pitäisi olla valmiina t.k. 15
p:nä. — Samanlaista peltiä ja samaan
tarkoitukseen on myöskin Hollanti
tilannut.
— oOo— —
JAPANISSA on nykyään niin suuri
raudan ja teräksen puute, että postilaatikot
ja likaviemärien kannetkin
käytetään — sotateollisuudessa tietenkin.
Mies meressä: "HooiJ Ettekö Jo joudu
minua pelastamaan?"
^Ääni laivalta: "Odottakaahan vielä
vähän aikaa. Täällä on vielä, Joitakin
matkustajia, jotka haluavat ottaa teistä
kuvia."*
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 3, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-06-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390603 |
Description
| Title | 1939-06-03-05 |
| OCR text | 1^39 LAUANTAINA, KESÄKUUN 3 PÄIV-\NÄ Sivu S (Jatkuu) Crittenden pudisti päätään. "Sinä et mrnärrä", sanoi hän hitaasti, etsien sopivia sanoja ilmaistakseen ajatuksensa, "taikka shten minä ^ jmi-märrä . , . En tiedä; i:aikki 3rmpär rilläni on pimeätä. Qni§sta^ n^^ täni minä olen kaiki^ein ^lliai^ jus. Minulla ei ole oikeutta ed^s katsoa sinua — eikä hengittää samaa pakko olla lyödjii, hylätyn miehen toverina, miehen, jolla ei enää ollut tarpeeksi miehekkyj^ttä ollakseen'valittamatta surujaan ja ollakseen kiusaamatta sinua rakkaudenx-akuutuk-sillaan... Nyt sinä tunnet minut.'' "jos siinä on kaikki", sanoi Gyn-thia tyyn^ti, "ei meillä ole mitään syytä oÖa ty^ymttöiniä kohtaloomme. Sinä olet todellisuudessa vapaa, ilmaa kuin sinä, Cyntlya. en joskaan et «elä muodollisesti; siiiul-ole pelannut reheyistä pd^^ Enkä la on oikeus rakastaa minua ja meri-nytkään pelaa. Minä; tiesin alusta asti, että se päättyisi tähän... Koetin voittaa rakkautesi... Ja koko ajan minä tunsin olevani lurjus; minä, joka olen naimisissa naisen kanssa, joka halveksii minua ja jota minä inhoan, naisen kanssa, joka ei ole edes kelvollinen sinun palvelijaksesi, minä, epäonnistunut olento, joka en kykenisi bdes ylläpitämään vaimoani, jos voisin mennä naimisiin, minä, murtunut, arvoton, katkeroitunut mies — minä etsin sinun rakkautt a s i . . • Hän lopetti matalaan, värisevään säteilivät luottamusta. "Niin, minä vihan ja itseinhon huudahdukseen, tahdon olla kärsivällinen", hän sanoi, "Etkö näe, että minä olen lurjus, "minä tahdon tehdä työtä ja odottaa Vihaa niinua, opi pilkkaamaan ja ja taistella... Cynthia, rakas Cyn-halveksimaan minua •— ja ole sillä thia!" tavoin uskollinen itsellesi ja pelasta Hän tarttui tytön käteen ja vei sen itsesi!" nöyränä ja kiitollisena huulilleen ja "Tietyst Kun Cynthia vastasi, oli hänen ää- lupasi hänelle ikuista uskollisuutta ja nensä yhtä lempeä ja sääliyäinen kuin rajatonta rakkautta... nä naimisiin kanssani, kun olet pääsr syt muodollisesti vapaaksi. Me omistamme toisemme ja rakkautemme ja tulevaisuuden ja . . . minä voin odottaa... Ennemmin tai myöhemmin me pääsemme tästä, ja me teemme työtä ja toivohime, ja meidän päivämme tulee, räkkääni, yhtä varmasti kuin aurinko nousee huomenna . . . Kärsiyällis>'yttä, rakaSj ja hiukan uskoa!" Crittendenm katseeseen tuli lujaa päättäväisyyttä ja uskoa ja iloa, kun se kohtasi Cynthian silmät, jotka Crittendenin oli ollut väkivaltainen ja kiivas, yhtä hellä ja rauhoittava kuin käsi, joka kosketti kevyesti miehen painunutta päätä. "Niinkum voisin!" hän sanoi. Heidän ympärillään vallitsi tunnelmallinen hiljaisuus. He tunsivat selvästi eristetyn asemansa, mutta se ei tuntunut heistä pelpittavjdtai, se tuntui heistä siunaukselta, tu^aa lie-laan koettaen, tunsiko ketään ve-^ neessäolijoita, mutia se oli vielä liian kaukana. Hän näki hämmästyksekseen, että pikku aluksen perässä liehui Englannin lippu. Hän kääntyi paktakseen Gjiuhian luo, mutta kohtasi hänet pian. ''Minä en maittanut odottaa", sanoi tyttö ^ähättäen. "Mi^ä se on? Mitä se merkitsee?" ''Eltei erehdy, on se jpnkin engr lantilaK^ sotalaivzm höyryparkaasi^, sanoi Grittenden. "S^ rnerkitsipe -rr. koko täniän jutun selvitys^. I\ic> säh|vÖ§anoma, jonka minä padotin Thurlpwin lähettämään, on varmaan tullut perille, sillä tässä on apu — totta totisesti!" "Oletko varma siitä?" kysyi Cynthia epäillen. "Varma siitä? Tietysti! Tuollaista venettä ei pUut enempää Or/owissä kuin Cywi/rwssakaan... Mutta tule nyt, sillä me emme jää tähän kirottuun, siunattuun saareen minuuttiakaan kauemmaksi kuin meidän on pakko!" Hän lähti kulkemaan sitä paikkaa kohti, missä oli pyytänyt Cynthiaa odottamaan. "Mutta miksi meidän on mentävä takaisin?" kysji Cynthia. "Miksi emme odota täällä?" "Hakemaan mrs. Savaranin jalo-vastasi Crittenden nopeasti. "Hakemaan — mi/Ä? huudahti Crittenden ajattelematta, ettei Cynthia tietänyt mitään. "Oh, minä unohdin kertoa siitä heratessäsi — minulla ci tosiaankaan ollut aikaa. N^e ovat täällä — niin, juuri tällä .saarella! Sinä toit ne mukanasi aamulla." "Minäkö olisin tuonut ne tänne "Niinkuin minulle merkitsisi mitään, yentäyältä ja rauhoittavalta kuin syn-vaikka sinä olisit kolme kertaa mus- ninpäästö tunnustuksen jälkeen. He tempi kuin miksi olet koettanut ku- katsoivat pelotta t^mtemattomaan tu-vata itsesi mmulle... Minä rakastan levaisuuteen, sillä rakkaus korvasi sinua ja tiedän nyt, että alusta asti kaiken. Rauha ja kiitollisuus täytti kaipasin sinun rakkauttasi. Jos joku reunoja myöten heidän sydämensä, on syypää johonkin, niin minä. Tällä kaksi jaloa kalkkia elämän viinille. en kuitenkaan myönnä, että olisimme kumpikaan menetelleet moitittavasti: 'Rakkaus puhaltaa kuin tuuli, se puhaltaa sydämeen.' Niin oli meidänkin laitamme. Kaikki muu..." Hän epäröi hiukan . . . "Etkö tahtoisi kertoa minulle... vaimostasi, Bruce... Sinä olet sanonut minulle tarpeeksi saattaaksesi minut uteliaaksi. Ja mihä luulen, että minulla on oikeus siihen." "Sinulla on oikeus siihen", myönsi Crittenden. "Mutta se ei suinkaan ole miellyttävä tarina..." Hän kertoi nyt, miten hän näytelmäkirjailijana oli tutustunut nuoreen, kauniiseen näyttelijättäreen ja rakastunut häneen mielettömästi. Hän meni naimisiin hänen kanssaan, mutta nainen asetti ehdoksi, että heidän avioliittonsa pidettäisiin muuta-ma vuosi salassa... Sitten- alkoivat nyt katsomassa; tuntui kum se obsi \'astoinkäymiset. Näytelmä, jonka tullut laguunilta-^" hän oli kirjoittanut vaimoaan varten, Melun toistuminen hukutti loput teki fiaskon, vaimosta tuli hänen par- hänen sanoistaan. Han alkoi akkia haan ystäväni rakastajatar, hänen juosta sisärantaa kohti, juoksi kum ystäväUään ei näet oUut tietoa lieidän olisi heidän elämänsä riippmiut hänen avioliitostaan. Avioerosta hänen A^ai- nopeudestaan. Kappaleen^ matkaa Tämän hiljaisuuden katkaisi äkkiä villi, läpitunkeva, käheä vihellys, joka hetken kuluttua taukosi. Kuin lapset, jotka kesken leikkiä yllättää ukkonen, Crittenden ja Cynthia hypähtivät pystyyn ja katsoivat kysyvästi toisiinsa, kunnes tuo selittämätön ääni uudelleen tärisytti hiljaisuutta — niinkuin koira ravistaa rottaa — ja sitten taas kuoli. Crittenden ponnisteli ankarasti keksiäkseen selityksen. ~ ''Se ei ole mahdollista", sanoi hän \'ihdoin, "se olisi hurjinta ja mah-dottominta ja järjettömintä, mistä voi uneksia; mutta minä olen sokea ja kuuro, ellei tuo ole sumutorvi. Ja se merkitsee..." Hän pudistr päätään ilmaistakseen, miten täysm kykenemätön hän oli selvittämään arvoitusta "Odota, kunnes olen käy-monsa monestakaan syystä ei tahtonut kuulla puhuttavankaan. Sitten Crittenden oli sairastunut, ja kaikki hänen varansa olivat huvenneet tyhjiin . . . aionta kuukautta hän oli kykenemätön tekeinään työtä. Lopuksi Hän oUkirjoteiiut uuden töjrtelmän rannasta hän hiljensi \'auhtiaan ja katsoi vaanivasti sitä avarampaa näköalaa — merta, hiekkaa ja taivasta — joka avautui hänen eteensä. Äkkiä hän riensi ilosta liuudahtaen suoraan auringonpaisteeseen, pani kädet suulleen ja huusi keuhkojensa ja antanut:sen « Ä l e asiamiäeUe, koko voimalla: "^^^^^^^^ . jonka piti i n t t ä ä saada se näytel- Lyijynharmaasta paikaasista, jossa Jäväksi^^itJToltu otettu, ja hän — -saasti valkoisun umvor-oli heittänyt kaiken toivonsa, kun Rhode sai hänet käsiinsä. Oltuaan hetken vaiti hän lisäsi: "Ja lopputulos on, että sinun nyt on oli sangen runsaai muihin puettuja miehiä ja joka juuri oli puolella \'auhdilla tulossa laguuniin, vastattiin huutoon. Hän seisoi vielä hetken paikofl-minä?" kysyi Cynthia äärimmäisen hämmästyneenä. Hän pysähtyi ja tuijotti Crittendeniin kuin olisi epäil-l37t hänen järkeään. "En toki ole tuonut niitä, Bruce. Mitä sinä puhut?" "Mutta sinäpä toit", väitti Crittenden nauraen poikamaisesti hänen hämmästykselleen. "Sinä et tiennyt sitä, mutta toit ne kuitenkin. Tässä." Ja hän kumartui ottamaan pelastusrenkaan ja ne kaksi läkkirasiaa, jotka oli löytänyt siitä. "Acklinin aate. Lue tämä!" ja hän ojensi tytölle paperilapun, joka oli ollut läkkirasiassa. Cynthia luki silmät säteillen ihastuneena tarjoilijan kekseliäisyydestä. Nämä kaksi rastaa sisältävät mrs. Savaranin jalokivet. Olkaa hyvä ja kaivakaa rie maahan tai kätkekää varmaan paikkaan heti kun olette lukenut tämän. Minä olin aikonut tarpeen vaatiessa itse viedä ne ntaihin, mutta minä olen huono uimari. Mrs. S. ymmärtää. Älkää olko levottomia, jos teidät satutaan jättämään saareen. Alus lähetetään viipymättä teidän avuksenne ja saapuu luultavasti päivän kuluessa. - "Ovelasti ajateltu, eikö totta?" kysyi Crittenden, kun Cynthia kohotti katseensa. "Meikein liian ovelasti Acklinin ajattelemaksi", sanoi tyttö. "Tuskin käsitän sita vieläkään. Tarkoitan, että minun on vaikea uskoa sitä todeksi. Mutta kuka on Acklin? Ja miksi uskoi mrs. Savaran jalokivensä juuri hänelle?" "Hänen täytyi antaa ne jonkun haltuun, ja tarjoilijaahan viimeiseksi epäiltäisiin hänen-uskotnk^e^^^^^ tetlyään kallisarvoiset läkkirasiat pelastusrenkaaseen hari Keitti sen olkapäälleen. "Mutta", myönsi hän, kun he vierekkäin riensivät takaisin rannalle, "se ei oikein sovi hänen osaansa, ja minulla on vakavat epäilykseni mr. AckKnin suhteen. Mutta pian kai saamme tietää kaiken, mikä meidän on hyvä tietäii." Kun he tuh\\it lilos metsiisi äj lepäsi höyr>'p;irkaasi liikkumattomana, ja puolimatkassa sen ja raniKm väliUä näkji ^ne, jota souti kaksi x-oima-kasta xnalkopukuista unesta. Perässii istui kaksi englantilaista matkustajaa, toinen näytti Englannin laiv^aston upseerilta, toinen ei ollut kukaan muu kuin — Acklin. * Kun vene oli tullut rantaan, hyp- {»isi upseeri maihin ja ter\'ehti katsoen ilmilevasti Cynthiaan. ^*Miss Grayce, luulisin?" sanoi' hän reippaasti. "Ja mr. Crittenden? Minua ilahduttaa tutustua teihin, sir", hän sianoi puristaessaan Crittendenin kättä. "Mr. MacUm on kertonut minulle teidän seikkailuistanne. Ah, suokaa anteeksi, minun olisi pitänyt ^ i t t ä y t ^ ; olen luutnantti Gathörne-Beil Admirahlesia. — neljänteen eskaaderiin kuulu\'a risteilijä, sijoitettu Bermudaan." "Jumala tietää", sanoi Crittenden, "että minua ilahduttaa tavata teidät! En ole koskaan tuntenut suurempaa ja odottamattomampaa iloa... Halloo, .\cklin", sanoi hän ojentaen kätensä Cynthian entiselle tarjoilijalle. "Nykyisui Macklin, jos sallitte, mr. Crittenden", vastasi toinen pudistaen sydämellisesti iiänen kättään. "Miss Graycehän jatkoi kumartaen ja ojentaen tytölle käärön, jota oli kantanut kainalossaan, mrs. Sa* varan lähettää teille tämän suojaksi aurinkoa vastaan. Sallikaa minun onnitella teitä urotyönne johdosta!" "Kiitos, mr.— Macklin!" "Ellette tahdo saada minua hulluksi", sanoi Crittenden nauraen, "niin selittäkää, miten kaikki on käynyt!" "En ihmettele, että olette hämmästynyt", huomautti mr. Macklin mennen Cynthian luo ja auttaen kohteliaasti hänen ylleen pitkän silkki-yaipan, jonka mrs. Savaran huomaavaisena oli lähettänyt hänelle. "Ei siinä paljon selitettävää ole", lisäsi luutnantti. "Eräs hedelmäyh-tiön aluksista sieppasi teidän sähkösanomanne ja lähetti sen meille — langattomalla tietysti." (Jatkoa) 100,000 TONNIA TERÄSPEL-TLÄ on Britannian hallitus äskettäin tilannut amerikalaisista peltitehtaista ilmapommitussuojien rakentamiseen. Tilaus pitäisi olla valmiina t.k. 15 p:nä. — Samanlaista peltiä ja samaan tarkoitukseen on myöskin Hollanti tilannut. — oOo— — JAPANISSA on nykyään niin suuri raudan ja teräksen puute, että postilaatikot ja likaviemärien kannetkin käytetään — sotateollisuudessa tietenkin. Mies meressä: "HooiJ Ettekö Jo joudu minua pelastamaan?" ^Ääni laivalta: "Odottakaahan vielä vähän aikaa. Täällä on vielä, Joitakin matkustajia, jotka haluavat ottaa teistä kuvia."* |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-06-03-05
