Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 11, 1947

              Sivu 2 LAU.\XTAINA LOKAKUUN 11 PÄIVÄNÄ
omaiitnmiunntuumuinuuinuiniuumu Q.UIUUtlUSUUUSSllI PtiBamminiTanaanni.i n i 1947
"•»»gaRiicia
{Canadan suomalaisten viikkotehii)
puMlshed and printed by the-Vapaus
Publishing Company Limited. lOOolOS
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Jleglstered at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter:
Tflavshimiai:
1 VI esikerU ..............$2.50
6 ta ukautta 1.40
3 k..ukautta .75
Vhdysvaltolhinc
1 VI Dslkerta $3.10
e k.-.ukautta 1.80
8noia^n Ja manalle mkomaille:
1 vi.osikerta .....$3.75
6 kuukautta -2.00
LieKjp Umestyy jokaisen viikon laa»
antaina 12-sivuisena, slsältfien parasta
kiaimokirjallista luettavaa kalkilta aloil-kauneudesta
Aslamiehllle myönnetään 20 .prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tä­nään.
fT.voirnSHINNAT: Yleinen Ilmoi­tushinta
^0 senttiä palstatuumalta Ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00; Alin
maksu kuolinilmoituksesta $3.00 jTmä
lu sent:ia joxaiselta muistovärsyltä tai
öltoslause^a. Erikolshlnxiat pysj'vistä
Ilmoituksia. Tilapäisilmoittajien pn
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaiktl Liekille tarkoitetut maksu-osoitUiset
on ostettava kustantajan ni­meen:
yapaus Publishing Company
Limited. ,^
Kust^taja Ja painaja: Vapaus Pub-
Bshlng^ompany Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbury. Ontario
Toinitta ja A. Päiviö.
Liekkiin aljotut, kirjoitukset osoi­tettava:
LIEKKI
P.O. Box 69 Sadbnry, Ont.
Toimituksen kulmasta
Viimeinen Canadan Suomiavttn tie­donanto
osoittaa, että sadantuhannen
doUarift tavoitteesta puuttuu enää
voin vajaa neljätuhatta dollaria. Siis
lähellä Jo ollojatf. ^Samasta ticdonan-nQsta
pistää sihnään cräs^, lahjasum-tna,
joka suuruudessaan poikkeaa kai­kista
muista, nimittäin Port Arthurin
laulujuhlien (laulu-, urheilu- ja o-suu
st oimiitt a juhlien) • puhtaaksi jää­nyt
ja Suomiavulle lahjoitettu tulos,
lähes neljätuhatta dollaria. Se (nt
kiitosta ansaitseva Ja stturi lahjoitus,
osoittaen samalla kertaa sekä lahjoit­tajien
hyvää tahtoa että yhteistoi­minnan
voimaa, joka kelpaa esimer­kiksi
kaikissa yritykiissämme.
Suomiapu huomauttaa nyt, että oli­si
ryhdyttävä ankaraan loppukiriin
tavoitteemme täyttämiseksi, erityi­sesti
liittymällä Suomen päivämiehik-si.
Vähintään tuhannen niitä olisi
saatava loka- ja marraskuussa, jol­loin
keräys lopetetaan, jotta ainakin
joulukuussa voitaisiin viimeinen lä­hetys
Suomeen tehdä.
Pyrimme tällä huomautuksella o-saltaan
aitttamaan tuota yhteistä aa­siaa
hyvään lopputulokseen — runsas
satatuhatta meiltä apua vaikeuksissa
olevaan vanhaan kotimaahan/
A'w» olemme taas tulleet vuoden
kauneimpaan aikaan — meidän mie­lestämme
kauneimpaan—vdriloistoi-seen
syksyyn, jolloin luonto ylpeilee
taidemaalarina. Kolmatta loppuke-san
viikkoa oli niin kylmää ja rumaa
ettei sitä voinut syksyksikään sanoa,
vaan tulipa Väliin vähän kauniimpaa,
jotta voi virkistyäkseen pistäytyä
luonnon helmassa saamassa reipasta
mieltä ja taidenautintoakin. Xiin et­tä
ottakaamme syksyltä mitä saam­me.
Tässä voisimme jo pitää, pienen
muistopuheen tälle — ei vainajalle,
vaan lehdellemme vanhassa asussaan.
Mutta tehköön sen lukija. — AP.
Babel — Amerikan intiaanien väi­tetään
puhuneen kaikkiaan 133 eri
kieltä.
Joskus tuntuu kuin olisi aivan pa­ha
omatunto siitä, kun aina vain her­kuttelee
lukemalla toisten pakinoita,
eikä itse viitsi vaivautua yrittämään-kään.
Tuleepa vielä muristuksi mie­lessään,
että olisi saanut olla useam­pikin
pakina luettavana.
Äskettäin Liekissä oli pari tuttua
pakinoitsijaa- kirjoittanut «lämyksi-ään
matkoiltaan ja se tuntui niin mu­kavalle
kuin olisin saanut oikein yk-sityislaatuisen
kirjeen heiltä. Kaik­inkin
Liekin pakinoitsijat tuntuvat
niin tutuilta, mutta Nettaan tutus­tuin
oikein henkilökohtaisesti Suomi-matkalla
ja Moska asuu siellä enti­sessä
kotikaupungissani. Kumpikin
he ovat oikein hauskat ihmiset tun­tea.
He olivat siis myös lomamat­kalla
kesällä. Oikein hyvä teille.
Iloitsen puolestanne. Itse en ole ol­lut
missään matkoilla koko kesänä.
Mutta kuulkaas nyt hyvät ystävät.
Oletteko koskaan kokeneet sitä, että
* aivan yhtä suuri ilo ihmiselle voi olla
saada kaukaisia^ vieraita, ku'n jos
itse menisi jonnekin vieraisiin. Minä
sain sen kokea tänä menneenä ke­sänä.
Eleillä oli vieraita ja meillä oli
niin monta hauskaa että sitä kelpaa
muistella vielä talven pakkasillakin.
Riitti sitä rupattelua, ja vieraat kun
olivat sellaisia huumorintajuisia, niin
sai nauraakin että aivan nuortui. Pi­dän
oikein paljon sellaisista ihmisis­tä,
jotka näkevät mieluummin haus­kat
puolet tässä lystikkään surul­lisessa
maailmassa, kuin ne ikävät.
Kyllä tosiaan se kaksi viikkoa, min­kä
vieraamme viipyivät, kfilui aivan
liian nopeasti. Sitten piti heittää hy­västit
ja he lähtivät Toronton koh­ti.
Mutta tulee se toinenkin kesä. Pi­dän
aina iltasin sormia ristissä, niin
enköhän saa sitten taas v*eraita. ^
Onkohan toisia, jotka niin ihaile­vat
kaunista syksyn luontoa kuin mi­nä.
Aina kun istahdan tässä ikku­nan
luona ja näen täyteläiset pihla-janmarjatertut
tuossa pihapihlajassa
ajattelen, että voiko ihnrinen toi­voa
mitään kauniimpaa niikyä kirk­kaana
syyspävänä. Joku vo'' sanoa,
ettei ole tilai.su;<tta niitä ihai«ia, kun
on työssä tai nsuu kaupungissa. Xo,
jokaisella ^n omat tj-önsä ja huo­lensa,
mutta myöskin vapajihetken-sä,
edes sen verran, että voi jenkin
matkaa huristaa ulos kaupungista ja
ohikulkiessaan nähdä mone:\laisia
kauniita vivahduksia syksyisestä
luonnosta. Ja onhan kaupunkilaisil­lakin
puistoissa vaahterat ja muut
juhlapuvuissaan syksyisin. Mielestä­ni
ihminen joka ei näe luonnon kau­neutta
jää paljosta vaille.
Sinä siko kulta ^ e l l i Suomessa
kun luet tätä pakinaani, voinet näh­dä
sielusi sihnillä pihlajassani pikku
lintusten syömässä marjoj.i ja ehkä
ikuistat sen kuvitelm-';;! pastikortille
ja lähetät minulle. (Olen s:»anui mon-ta>;
sinun maalaamaasi pastikoriiia.)
Hyvää syksyä iqivon Liekin perhe­kunnalle.
Katselkaa syksyn luontoa
ihailijan silmällä, niin unohlu'! su­rulliset
sadepäi\'ätkin.
TARU,
- Niin, ter\'eisiä kaikille tuttaville
ja Liekin lukijoille, joita niin moni
Canadaan mukanani lähetti;
Muistan,- kuinka matkaan valmis­tautuessa
olin niin kaukaisten omais­teni
jä synnyinseutujen! jälleennäke­misen
toivossa että en ajatellut mi­ten
ikävää oli erota kotiin jäävistä
rakkaista ystävistään ja aviopuoli­sostaan.
Vasta asemalla .sen tunsin,
kun huomasin, miten siellä foveri-joukko
odotti kauniine kukkavihkoi-neen
toivottaalcseen onnea matkalle.
Monta kyjTieltä siinä taisi vierähtää
ennenkuin "juna lähti kiidättämLän
New \"orkia kohti.
Matka sujui erittäin'hyvin, lu­kuunottamatta
niitä pieniä vastuk­sia
joita aiheuttivat tullivirkailijat
pitkin matkaa jä varsinkin Ruotsis­sa,
jossa niitä oli kuin kärpäsiä. Vaik­ka
minulla ei ollut mitään salattavaa,
niin en pitänyt heidän seurastaan.
Meitä lähti neljä henkeä Vancou­verista,
joten matka sujui hauskasti.
New Yorkiin päästyä meUä vastassa
oli Times Square-hotellinnso auto, jo­ka
vei meidät valmiiksi tilattuun a-suntoon
laivan lähtöä odottamaan.
Asuntomme oli kaikinpuolin tyydj^-
tävä. Lähtiessä vain vähän ihmette­limme
kun saimme laskun, joka oli
jonkunverran korkeampi kuin mitä
olimme tottuneet kortteerista maksa-maan.
Muuten, jos siellä mitä osti,
piti hUomata antaa tippiä, että olivat
tyyt3*väisiä.
Kolmantena aamuna taas kannet­tiin
matkalaukut hotellin autoon, jo­ka
vei meidät laivarantaan, jossa
mahtava Gripsholm odotti asukkai­taan.
Kun kaikki paperit oli tarkas­tettu
ja tavarat luetteloitu saimme as­tua
laivaan. Päästyämme sisäUe ja
löydettyämme oman hyttimme em­me
ehtineet riisuutua kun ruokakel­lot
jo soittivat syömään ja kukin sai
mennä numerolla määrättyyn pöy­tään.
Niin taas uusi elämä alkoi ja
tuli uusia tuttaviakin samalla matkal­la
olevista ihmisistä.
Meitä oli aina neljä henkeä sijoi­tettuna
samaan hyttiin, jossa ei ollut
•liikaa tilaa. Joka aamu ylösherätyk-sen
aikaan koetimme yksi kerrallaan
pestä ja pukeutua ja-sittenkin siinä
oli ahdasta. Hilpeästi se vain matka
sujui, kun ei meidän hytin asukkaita
meritautikaan vaivannut. Kyllä siel­lä
toiset pitivät niin hauskaa, ettei­vät
kai paljon nukkuneetkaan, kos­ka
kaiken yötä kuului laulunsäveliä
jokapuolelta. Sanotaan, että merellä
on kaikki vapaata, mutta ei se aivan
niini ole, sen tiliimme huomaamaan.
Laivalla oli eräs ruotsalainen paris­kunta
kahden lapsensa k a n ^ . Heil-lä
näytti olevan aina iloa, sillä laivalla
sai sellaista ainetta mikä piti kuu­man
huumorin yllä. K^ran tämä
vaimo oli sekaantunut hyttiinsä vää­rän
miehen kanssa, ja kun hänen oma
miehensä sattumalta tapasi heidät
siellä, syntyi siinä sellainen tappelu,
että vieras mies joutui sairaalaan pa­rantelemaan
itseään ja pariskunta
palautettavaksi sinne mistä olivat tul­leetkin.
Sellaisia \'äIikohtauksia sitä
joutuu joskus näkemään vaikka ei
haluaisikaan.
Niin tämä hauska merimatka \ni-mein
päättyi ja olimme Ruotsissa,
Näkemiin, Suomi!
Ah f Muistan kotipihan,
käen kukun muistan,
se ammoin lasna syöpyi sydämeen
kun pellon pientareelta marjat poimin
ja äidin helmaan kannoin lämpöiseen.
Helmassa Suomen kasvoin,
suurcks* vartuin,
tuoksuissa tuvan, leivän läjupöiseti.
Vaan kohtalo mun kauas, kauas heitti
vieraalle maalle, seutuun kaukaiseen.
Sun rannoUles ma jälleen,
jälleen tulin.
Ma halun nähdä vielä kerran sain.
Niin! Päivän autereessa,
kultaisessa illan,
sna hetken — hetken
katsella vain sain.
Ah, autuas ttio hetki
keväisen varhaislemmen.
Näin Suomen neidon kauniin,
suloisen.
Kuin unessa sen helmaan painoin
pääni, .
lintusten^ sirkkain siristystä
/ kuunneäen.
Lapsosten, Suomen,
taattojen tarinoissa
ina siellä kesän vietin herttaisen.
Sen kansalta ma rakkautta janoin
ja sitä sainkin —
sylin täytehen.
Rakkaalta rannaltas
kun viiffie hurraan huusin,
niin silmäin peittyi sumuun,
kyyneliin.
En hyvästiä sanotuksi saanut,
vaan huusin:
"Armas Suomi .Äiti! Xäkaniin!"
' - ^- • T. UDD.
jossa olin jo tullimiesten kanssa oi­kein
tosissani hermostua. Vihdoin
jättivät minut rauhaan, että voin Uih-teä
matkatavaroitani haeskelemaan.
Käteeni annettiin lappu, jossa oli nu­meroidut
paikat mistä ne piti löytyä.
Laivan lastiruumakin oli jo tyhjä en­kä
vielä ollut toista arkkuani tavan­nut.
Tulin jo toivottomaksi, kun ju­nan
lähtökin oli edessä. Kun taas näy­tin
lappua ja kysyin arkkuani, niin
löytyihän se" toisesta huoneesta aivan
vaakan vierestä, joten minun ei tar­vinnut
sitä sinne raahata. Taas ar­kut
punnittiin ja pääsimme jatka­maan
matkaa Tukholmaan.
Sähköjuna kiidätti meidät sinne
yhdessä yössä ja siellä taas alkoi tuo
loppumaton tullaus ja paperien tar­kastus
ennenkuin selvisimme jono­tuksesta
ja pääsimme '"Bore T' lai­vaan,
jossa minullakin piti oUa hytti-paikka,
olin sen maksanut, mutta jo­ta
kuitenkaan ei mistään löytmt.
Syötyäni kerrassaan hyvän illallisen
minun oli tyydyttävä toisten osato-vereitteni
kanssa istumaan ja torkku­maan
sellaisessa ahtaudessa jossa ei
voinut paljon jalkaansa siirtää. Vaan
nekin vaivat unohtuivat kokonaan
kun saatiin kuulla oikein suomalai­sen
valiokuoron kajauttamia uusia
ja kauniita kansanlauluja. N«'ia
kuunnellen illallisenkin söimme.
Illan hämärtyessä en enää voinut
istua paikoillani vaan kapukin kan­nalle,
josta voin katsella niitä pie­niä
saarimaisemia, joita on pitl^^t
matkat ennen Turun satamaan saa­pumista.
Ehdimme laivassa viela
nauttia aamukahvit, vaan siiloin olin
jo niin kuumentunut jällcennäJ^^nii-sen
ilosta, että en ajatellut, muuta
kuin päästä pois laivasta mitä pi-
Jatkuu kuudennella sivulla.