1947-10-11-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAU.\XTAINA LOKAKUUN 11 PÄIVÄNÄ omaiitnmiunntuumuinuuinuiniuumu Q.UIUUtlUSUUUSSllI PtiBamminiTanaanni.i n i 1947 "•»»gaRiicia {Canadan suomalaisten viikkotehii) puMlshed and printed by the-Vapaus Publishing Company Limited. lOOolOS Elm Street West, Sudbury, Ontario. Jleglstered at the Post Office Dept, Ottawa, as second class matter: Tflavshimiai: 1 VI esikerU ..............$2.50 6 ta ukautta 1.40 3 k..ukautta .75 Vhdysvaltolhinc 1 VI Dslkerta $3.10 e k.-.ukautta 1.80 8noia^n Ja manalle mkomaille: 1 vi.osikerta .....$3.75 6 kuukautta -2.00 LieKjp Umestyy jokaisen viikon laa» antaina 12-sivuisena, slsältfien parasta kiaimokirjallista luettavaa kalkilta aloil-kauneudesta Aslamiehllle myönnetään 20 .prosentin palkkio. Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tänään. fT.voirnSHINNAT: Yleinen Ilmoitushinta ^0 senttiä palstatuumalta Ja kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00; Alin maksu kuolinilmoituksesta $3.00 jTmä lu sent:ia joxaiselta muistovärsyltä tai öltoslause^a. Erikolshlnxiat pysj'vistä Ilmoituksia. Tilapäisilmoittajien pn lähetettävä maksu etukäteen. Kaiktl Liekille tarkoitetut maksu-osoitUiset on ostettava kustantajan nimeen: yapaus Publishing Company Limited. ,^ Kust^taja Ja painaja: Vapaus Pub- Bshlng^ompany Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury. Ontario Toinitta ja A. Päiviö. Liekkiin aljotut, kirjoitukset osoitettava: LIEKKI P.O. Box 69 Sadbnry, Ont. Toimituksen kulmasta Viimeinen Canadan Suomiavttn tiedonanto osoittaa, että sadantuhannen doUarift tavoitteesta puuttuu enää voin vajaa neljätuhatta dollaria. Siis lähellä Jo ollojatf. ^Samasta ticdonan-nQsta pistää sihnään cräs^, lahjasum-tna, joka suuruudessaan poikkeaa kaikista muista, nimittäin Port Arthurin laulujuhlien (laulu-, urheilu- ja o-suu st oimiitt a juhlien) • puhtaaksi jäänyt ja Suomiavulle lahjoitettu tulos, lähes neljätuhatta dollaria. Se (nt kiitosta ansaitseva Ja stturi lahjoitus, osoittaen samalla kertaa sekä lahjoittajien hyvää tahtoa että yhteistoiminnan voimaa, joka kelpaa esimerkiksi kaikissa yritykiissämme. Suomiapu huomauttaa nyt, että olisi ryhdyttävä ankaraan loppukiriin tavoitteemme täyttämiseksi, erityisesti liittymällä Suomen päivämiehik-si. Vähintään tuhannen niitä olisi saatava loka- ja marraskuussa, jolloin keräys lopetetaan, jotta ainakin joulukuussa voitaisiin viimeinen lähetys Suomeen tehdä. Pyrimme tällä huomautuksella o-saltaan aitttamaan tuota yhteistä aasiaa hyvään lopputulokseen — runsas satatuhatta meiltä apua vaikeuksissa olevaan vanhaan kotimaahan/ A'w» olemme taas tulleet vuoden kauneimpaan aikaan — meidän mielestämme kauneimpaan—vdriloistoi-seen syksyyn, jolloin luonto ylpeilee taidemaalarina. Kolmatta loppuke-san viikkoa oli niin kylmää ja rumaa ettei sitä voinut syksyksikään sanoa, vaan tulipa Väliin vähän kauniimpaa, jotta voi virkistyäkseen pistäytyä luonnon helmassa saamassa reipasta mieltä ja taidenautintoakin. Xiin että ottakaamme syksyltä mitä saamme. Tässä voisimme jo pitää, pienen muistopuheen tälle — ei vainajalle, vaan lehdellemme vanhassa asussaan. Mutta tehköön sen lukija. — AP. Babel — Amerikan intiaanien väitetään puhuneen kaikkiaan 133 eri kieltä. Joskus tuntuu kuin olisi aivan paha omatunto siitä, kun aina vain herkuttelee lukemalla toisten pakinoita, eikä itse viitsi vaivautua yrittämään-kään. Tuleepa vielä muristuksi mielessään, että olisi saanut olla useampikin pakina luettavana. Äskettäin Liekissä oli pari tuttua pakinoitsijaa- kirjoittanut «lämyksi-ään matkoiltaan ja se tuntui niin mukavalle kuin olisin saanut oikein yk-sityislaatuisen kirjeen heiltä. Kaikinkin Liekin pakinoitsijat tuntuvat niin tutuilta, mutta Nettaan tutustuin oikein henkilökohtaisesti Suomi-matkalla ja Moska asuu siellä entisessä kotikaupungissani. Kumpikin he ovat oikein hauskat ihmiset tuntea. He olivat siis myös lomamatkalla kesällä. Oikein hyvä teille. Iloitsen puolestanne. Itse en ole ollut missään matkoilla koko kesänä. Mutta kuulkaas nyt hyvät ystävät. Oletteko koskaan kokeneet sitä, että * aivan yhtä suuri ilo ihmiselle voi olla saada kaukaisia^ vieraita, ku'n jos itse menisi jonnekin vieraisiin. Minä sain sen kokea tänä menneenä kesänä. Eleillä oli vieraita ja meillä oli niin monta hauskaa että sitä kelpaa muistella vielä talven pakkasillakin. Riitti sitä rupattelua, ja vieraat kun olivat sellaisia huumorintajuisia, niin sai nauraakin että aivan nuortui. Pidän oikein paljon sellaisista ihmisistä, jotka näkevät mieluummin hauskat puolet tässä lystikkään surullisessa maailmassa, kuin ne ikävät. Kyllä tosiaan se kaksi viikkoa, minkä vieraamme viipyivät, kfilui aivan liian nopeasti. Sitten piti heittää hyvästit ja he lähtivät Toronton kohti. Mutta tulee se toinenkin kesä. Pidän aina iltasin sormia ristissä, niin enköhän saa sitten taas v*eraita. ^ Onkohan toisia, jotka niin ihailevat kaunista syksyn luontoa kuin minä. Aina kun istahdan tässä ikkunan luona ja näen täyteläiset pihla-janmarjatertut tuossa pihapihlajassa ajattelen, että voiko ihnrinen toivoa mitään kauniimpaa niikyä kirkkaana syyspävänä. Joku vo'' sanoa, ettei ole tilai.su;<tta niitä ihai«ia, kun on työssä tai nsuu kaupungissa. Xo, jokaisella ^n omat tj-önsä ja huolensa, mutta myöskin vapajihetken-sä, edes sen verran, että voi jenkin matkaa huristaa ulos kaupungista ja ohikulkiessaan nähdä mone:\laisia kauniita vivahduksia syksyisestä luonnosta. Ja onhan kaupunkilaisillakin puistoissa vaahterat ja muut juhlapuvuissaan syksyisin. Mielestäni ihminen joka ei näe luonnon kauneutta jää paljosta vaille. Sinä siko kulta ^ e l l i Suomessa kun luet tätä pakinaani, voinet nähdä sielusi sihnillä pihlajassani pikku lintusten syömässä marjoj.i ja ehkä ikuistat sen kuvitelm-';;! pastikortille ja lähetät minulle. (Olen s:»anui mon-ta>; sinun maalaamaasi pastikoriiia.) Hyvää syksyä iqivon Liekin perhekunnalle. Katselkaa syksyn luontoa ihailijan silmällä, niin unohlu'! surulliset sadepäi\'ätkin. TARU, - Niin, ter\'eisiä kaikille tuttaville ja Liekin lukijoille, joita niin moni Canadaan mukanani lähetti; Muistan,- kuinka matkaan valmistautuessa olin niin kaukaisten omaisteni jä synnyinseutujen! jälleennäkemisen toivossa että en ajatellut miten ikävää oli erota kotiin jäävistä rakkaista ystävistään ja aviopuolisostaan. Vasta asemalla .sen tunsin, kun huomasin, miten siellä foveri-joukko odotti kauniine kukkavihkoi-neen toivottaalcseen onnea matkalle. Monta kyjTieltä siinä taisi vierähtää ennenkuin "juna lähti kiidättämLän New \"orkia kohti. Matka sujui erittäin'hyvin, lukuunottamatta niitä pieniä vastuksia joita aiheuttivat tullivirkailijat pitkin matkaa jä varsinkin Ruotsissa, jossa niitä oli kuin kärpäsiä. Vaikka minulla ei ollut mitään salattavaa, niin en pitänyt heidän seurastaan. Meitä lähti neljä henkeä Vancouverista, joten matka sujui hauskasti. New Yorkiin päästyä meUä vastassa oli Times Square-hotellinnso auto, joka vei meidät valmiiksi tilattuun a-suntoon laivan lähtöä odottamaan. Asuntomme oli kaikinpuolin tyydj^- tävä. Lähtiessä vain vähän ihmettelimme kun saimme laskun, joka oli jonkunverran korkeampi kuin mitä olimme tottuneet kortteerista maksa-maan. Muuten, jos siellä mitä osti, piti hUomata antaa tippiä, että olivat tyyt3*väisiä. Kolmantena aamuna taas kannettiin matkalaukut hotellin autoon, joka vei meidät laivarantaan, jossa mahtava Gripsholm odotti asukkaitaan. Kun kaikki paperit oli tarkastettu ja tavarat luetteloitu saimme astua laivaan. Päästyämme sisäUe ja löydettyämme oman hyttimme emme ehtineet riisuutua kun ruokakellot jo soittivat syömään ja kukin sai mennä numerolla määrättyyn pöytään. Niin taas uusi elämä alkoi ja tuli uusia tuttaviakin samalla matkalla olevista ihmisistä. Meitä oli aina neljä henkeä sijoitettuna samaan hyttiin, jossa ei ollut •liikaa tilaa. Joka aamu ylösherätyk-sen aikaan koetimme yksi kerrallaan pestä ja pukeutua ja-sittenkin siinä oli ahdasta. Hilpeästi se vain matka sujui, kun ei meidän hytin asukkaita meritautikaan vaivannut. Kyllä siellä toiset pitivät niin hauskaa, etteivät kai paljon nukkuneetkaan, koska kaiken yötä kuului laulunsäveliä jokapuolelta. Sanotaan, että merellä on kaikki vapaata, mutta ei se aivan niini ole, sen tiliimme huomaamaan. Laivalla oli eräs ruotsalainen pariskunta kahden lapsensa k a n ^ . Heil-lä näytti olevan aina iloa, sillä laivalla sai sellaista ainetta mikä piti kuuman huumorin yllä. K^ran tämä vaimo oli sekaantunut hyttiinsä väärän miehen kanssa, ja kun hänen oma miehensä sattumalta tapasi heidät siellä, syntyi siinä sellainen tappelu, että vieras mies joutui sairaalaan parantelemaan itseään ja pariskunta palautettavaksi sinne mistä olivat tulleetkin. Sellaisia \'äIikohtauksia sitä joutuu joskus näkemään vaikka ei haluaisikaan. Niin tämä hauska merimatka \ni-mein päättyi ja olimme Ruotsissa, Näkemiin, Suomi! Ah f Muistan kotipihan, käen kukun muistan, se ammoin lasna syöpyi sydämeen kun pellon pientareelta marjat poimin ja äidin helmaan kannoin lämpöiseen. Helmassa Suomen kasvoin, suurcks* vartuin, tuoksuissa tuvan, leivän läjupöiseti. Vaan kohtalo mun kauas, kauas heitti vieraalle maalle, seutuun kaukaiseen. Sun rannoUles ma jälleen, jälleen tulin. Ma halun nähdä vielä kerran sain. Niin! Päivän autereessa, kultaisessa illan, sna hetken — hetken katsella vain sain. Ah, autuas ttio hetki keväisen varhaislemmen. Näin Suomen neidon kauniin, suloisen. Kuin unessa sen helmaan painoin pääni, . lintusten^ sirkkain siristystä / kuunneäen. Lapsosten, Suomen, taattojen tarinoissa ina siellä kesän vietin herttaisen. Sen kansalta ma rakkautta janoin ja sitä sainkin — sylin täytehen. Rakkaalta rannaltas kun viiffie hurraan huusin, niin silmäin peittyi sumuun, kyyneliin. En hyvästiä sanotuksi saanut, vaan huusin: "Armas Suomi .Äiti! Xäkaniin!" ' - ^- • T. UDD. jossa olin jo tullimiesten kanssa oikein tosissani hermostua. Vihdoin jättivät minut rauhaan, että voin Uih-teä matkatavaroitani haeskelemaan. Käteeni annettiin lappu, jossa oli numeroidut paikat mistä ne piti löytyä. Laivan lastiruumakin oli jo tyhjä enkä vielä ollut toista arkkuani tavannut. Tulin jo toivottomaksi, kun junan lähtökin oli edessä. Kun taas näytin lappua ja kysyin arkkuani, niin löytyihän se" toisesta huoneesta aivan vaakan vierestä, joten minun ei tarvinnut sitä sinne raahata. Taas arkut punnittiin ja pääsimme jatkamaan matkaa Tukholmaan. Sähköjuna kiidätti meidät sinne yhdessä yössä ja siellä taas alkoi tuo loppumaton tullaus ja paperien tarkastus ennenkuin selvisimme jonotuksesta ja pääsimme '"Bore T' laivaan, jossa minullakin piti oUa hytti-paikka, olin sen maksanut, mutta jota kuitenkaan ei mistään löytmt. Syötyäni kerrassaan hyvän illallisen minun oli tyydyttävä toisten osato-vereitteni kanssa istumaan ja torkkumaan sellaisessa ahtaudessa jossa ei voinut paljon jalkaansa siirtää. Vaan nekin vaivat unohtuivat kokonaan kun saatiin kuulla oikein suomalaisen valiokuoron kajauttamia uusia ja kauniita kansanlauluja. N«'ia kuunnellen illallisenkin söimme. Illan hämärtyessä en enää voinut istua paikoillani vaan kapukin kannalle, josta voin katsella niitä pieniä saarimaisemia, joita on pitl^^t matkat ennen Turun satamaan saapumista. Ehdimme laivassa viela nauttia aamukahvit, vaan siiloin olin jo niin kuumentunut jällcennäJ^^nii-sen ilosta, että en ajatellut, muuta kuin päästä pois laivasta mitä pi- Jatkuu kuudennella sivulla.
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 11, 1947 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1947-10-11 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki471011 |
Description
Title | 1947-10-11-02 |
OCR text |
Sivu 2 LAU.\XTAINA LOKAKUUN 11 PÄIVÄNÄ
omaiitnmiunntuumuinuuinuiniuumu Q.UIUUtlUSUUUSSllI PtiBamminiTanaanni.i n i 1947
"•»»gaRiicia
{Canadan suomalaisten viikkotehii)
puMlshed and printed by the-Vapaus
Publishing Company Limited. lOOolOS
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Jleglstered at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter:
Tflavshimiai:
1 VI esikerU ..............$2.50
6 ta ukautta 1.40
3 k..ukautta .75
Vhdysvaltolhinc
1 VI Dslkerta $3.10
e k.-.ukautta 1.80
8noia^n Ja manalle mkomaille:
1 vi.osikerta .....$3.75
6 kuukautta -2.00
LieKjp Umestyy jokaisen viikon laa»
antaina 12-sivuisena, slsältfien parasta
kiaimokirjallista luettavaa kalkilta aloil-kauneudesta
Aslamiehllle myönnetään 20 .prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tänään.
fT.voirnSHINNAT: Yleinen Ilmoitushinta
^0 senttiä palstatuumalta Ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00; Alin
maksu kuolinilmoituksesta $3.00 jTmä
lu sent:ia joxaiselta muistovärsyltä tai
öltoslause^a. Erikolshlnxiat pysj'vistä
Ilmoituksia. Tilapäisilmoittajien pn
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaiktl Liekille tarkoitetut maksu-osoitUiset
on ostettava kustantajan nimeen:
yapaus Publishing Company
Limited. ,^
Kust^taja Ja painaja: Vapaus Pub-
Bshlng^ompany Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbury. Ontario
Toinitta ja A. Päiviö.
Liekkiin aljotut, kirjoitukset osoitettava:
LIEKKI
P.O. Box 69 Sadbnry, Ont.
Toimituksen kulmasta
Viimeinen Canadan Suomiavttn tiedonanto
osoittaa, että sadantuhannen
doUarift tavoitteesta puuttuu enää
voin vajaa neljätuhatta dollaria. Siis
lähellä Jo ollojatf. ^Samasta ticdonan-nQsta
pistää sihnään cräs^, lahjasum-tna,
joka suuruudessaan poikkeaa kaikista
muista, nimittäin Port Arthurin
laulujuhlien (laulu-, urheilu- ja o-suu
st oimiitt a juhlien) • puhtaaksi jäänyt
ja Suomiavulle lahjoitettu tulos,
lähes neljätuhatta dollaria. Se (nt
kiitosta ansaitseva Ja stturi lahjoitus,
osoittaen samalla kertaa sekä lahjoittajien
hyvää tahtoa että yhteistoiminnan
voimaa, joka kelpaa esimerkiksi
kaikissa yritykiissämme.
Suomiapu huomauttaa nyt, että olisi
ryhdyttävä ankaraan loppukiriin
tavoitteemme täyttämiseksi, erityisesti
liittymällä Suomen päivämiehik-si.
Vähintään tuhannen niitä olisi
saatava loka- ja marraskuussa, jolloin
keräys lopetetaan, jotta ainakin
joulukuussa voitaisiin viimeinen lähetys
Suomeen tehdä.
Pyrimme tällä huomautuksella o-saltaan
aitttamaan tuota yhteistä aasiaa
hyvään lopputulokseen — runsas
satatuhatta meiltä apua vaikeuksissa
olevaan vanhaan kotimaahan/
A'w» olemme taas tulleet vuoden
kauneimpaan aikaan — meidän mielestämme
kauneimpaan—vdriloistoi-seen
syksyyn, jolloin luonto ylpeilee
taidemaalarina. Kolmatta loppuke-san
viikkoa oli niin kylmää ja rumaa
ettei sitä voinut syksyksikään sanoa,
vaan tulipa Väliin vähän kauniimpaa,
jotta voi virkistyäkseen pistäytyä
luonnon helmassa saamassa reipasta
mieltä ja taidenautintoakin. Xiin että
ottakaamme syksyltä mitä saamme.
Tässä voisimme jo pitää, pienen
muistopuheen tälle — ei vainajalle,
vaan lehdellemme vanhassa asussaan.
Mutta tehköön sen lukija. — AP.
Babel — Amerikan intiaanien väitetään
puhuneen kaikkiaan 133 eri
kieltä.
Joskus tuntuu kuin olisi aivan paha
omatunto siitä, kun aina vain herkuttelee
lukemalla toisten pakinoita,
eikä itse viitsi vaivautua yrittämään-kään.
Tuleepa vielä muristuksi mielessään,
että olisi saanut olla useampikin
pakina luettavana.
Äskettäin Liekissä oli pari tuttua
pakinoitsijaa- kirjoittanut «lämyksi-ään
matkoiltaan ja se tuntui niin mukavalle
kuin olisin saanut oikein yk-sityislaatuisen
kirjeen heiltä. Kaikinkin
Liekin pakinoitsijat tuntuvat
niin tutuilta, mutta Nettaan tutustuin
oikein henkilökohtaisesti Suomi-matkalla
ja Moska asuu siellä entisessä
kotikaupungissani. Kumpikin
he ovat oikein hauskat ihmiset tuntea.
He olivat siis myös lomamatkalla
kesällä. Oikein hyvä teille.
Iloitsen puolestanne. Itse en ole ollut
missään matkoilla koko kesänä.
Mutta kuulkaas nyt hyvät ystävät.
Oletteko koskaan kokeneet sitä, että
* aivan yhtä suuri ilo ihmiselle voi olla
saada kaukaisia^ vieraita, ku'n jos
itse menisi jonnekin vieraisiin. Minä
sain sen kokea tänä menneenä kesänä.
Eleillä oli vieraita ja meillä oli
niin monta hauskaa että sitä kelpaa
muistella vielä talven pakkasillakin.
Riitti sitä rupattelua, ja vieraat kun
olivat sellaisia huumorintajuisia, niin
sai nauraakin että aivan nuortui. Pidän
oikein paljon sellaisista ihmisistä,
jotka näkevät mieluummin hauskat
puolet tässä lystikkään surullisessa
maailmassa, kuin ne ikävät.
Kyllä tosiaan se kaksi viikkoa, minkä
vieraamme viipyivät, kfilui aivan
liian nopeasti. Sitten piti heittää hyvästit
ja he lähtivät Toronton kohti.
Mutta tulee se toinenkin kesä. Pidän
aina iltasin sormia ristissä, niin
enköhän saa sitten taas v*eraita. ^
Onkohan toisia, jotka niin ihailevat
kaunista syksyn luontoa kuin minä.
Aina kun istahdan tässä ikkunan
luona ja näen täyteläiset pihla-janmarjatertut
tuossa pihapihlajassa
ajattelen, että voiko ihnrinen toivoa
mitään kauniimpaa niikyä kirkkaana
syyspävänä. Joku vo'' sanoa,
ettei ole tilai.su; |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-10-11-02