1940-11-02-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
sotalaivaston rakentamiseen, ja mak-jöivat
niillä Pekingin kesäpalatsin rakentamisen.
Ja niin Kiina hävisi
vTionna 1895 sodassa Japania yas-
Vian. - -
Viisi vuotta myöhemmin uhkasivat
\-aaralIiset uiidistussuunnitelmat kuo-hilaitien
hyvinvoivaa anmaattikun-iaa.
Kuohilaat solmivat riöp^ti
juhteet boksari-kapinallisiin ja elätti-i^
t hovissa uskoa, että kuula ei pys-ka,
jolloin tehetiin loppu keisarivallasta
Kiinassa.
Eunukkllaitos oli välttämätön keisariudelle.
Tarvittiin taatusti kyvykkäitä
(taatusti kyvyttömiä) miehiä
vartioimaan keisarillista sänkykama-ria
— muuten keisarinnat ja jalkavaimot
olisivat haalanneet kammioonsa
millaisia miehenroikaleita hyvänsä
saadakseen poikalapsen, jonka päähän
kerran laskettaisiin keisarikruunu
tjmyt lävistämään boksarm pintaa, ja perimyssäännön mukaan.
että nämä oliN^at haavoittumattomia Kuohilaat siis seisoivat keisarillisen
Haikella muullakin tapaa. Kun asiat
kerran olivat sillälailla, asiettui keisarinna
tukemaan heidän päätöntä kapinaansa
muukalaisia vastaan; Mutta
kun koko puuhasta tuli päririukakku,
d yhdenkään eunukin nimeä ollut te-loitusluietteloissa.
,
Kansa vihasi rajattomasti palat-sieunukeita,
jotka^sisältä ja ulkoa olivat
toistensa kaltaisia niinkuin muna yhä aasi kehäänsä ja pyörittää puima-on
toisen munan kaltainen (mikäli konetta, jyviä hypitetään, akanat ero-tämä
vertaus tässä on paikallaan), tetaan leipäviljasta . . . siinä uuras-
Heitä vihattiin enemmän kuin keira- tavat ihmiset, jotka kerran olivat niin
ria ja prinssejä, enemmän kuin jalka- mahtavia . . . Vanhus kysyy, tahdom-v-
aimoja ja mandariineja, ja,monet meko tulla katsomaan temppeliä. Sin-kanatarhan
oven takana ja vartioivat
herransa aviollista kunniaa. Ja milloin
sattui sillätavoin, että vartija
salli vierasta avamta käännettävän
lukossa, silloin oli oven loisella puolen
elävä keisarinnaäiti ja hänen vauvan-l
a h n a an kuuhilaan rajattomassa
vallassa.
Tuossa silmiemme edessä kiertää
salaiset lentolehtiset, joita tyyt3rmät-tömät
henkensä kaupalla levittivät
pitbn maakuntia, vaativat hovieu-niikkien
syrjäyttämistä. Pois "katkaistut
kynttilät, jotka kököttävät
valtaistuimen varjossa!" huusivat
lentolehtiset tuhannella suulla.
Usein kävikin niin, että jonkin epäonnistuneen
valtioteon jälkeen eunukki
tehtiin syntipukiksi ja karkoitet-tiin
erämaahan, vaikka hänessä oikeastaan
ruumiillisten ominaisuuksiensa
puolesta oli vähemmän pukkia
ja syntiä kuin muissa hoviherroissa.
Ei kuitenkaan poikkeuksetta. An-
Te-Hai esimerkiksi oli nimitetty yli-eunukiksi,
vaikka hän ei ollut ollenkaan
eunukki. Hän näet sai leskikei-ne
mennään asuinhuoneitten läpi,
koirat seuraavat kintuissamme ja räkyttävät.
Kuljemme eteisen halki,
vain vähän valoa tulee sisään huoneista.
Siellä kykkii vanhuksia teetä lat-kiihassa,
palmikko tököttää keskellä
paljaaksi ajeltua päätä.
Kovin rikas oli kerran tämä luostari,
selittää oppaamme. Arvelee,
että järkemme ei oikein voi käsittää-kään
sitä rikkautta ja näyttää siksi
käsillään, kuinka äärettömän rikas:
ammentaa tyhjää taskuistaan niinkuin
kädet olisivat täynnä kultarahoja.
Näin rikas (yhä uudelleen ja uudelleen)
! Mutta nyt on paha, köyhyys
tuli, täytyy kantaa säkkiä selässään,
ajaa hevosta, puida viljaa
Pilakuvien piirtäjät, jotka tavallisesti
ovat köyhiä, kuvittelevat mie-
• lellään pankkiireja monimiljooni-koiksi.
He esittävät heidät möhöma-haisina
ja lerppuhuulisina, sormissa
suunnattomat timantit ja silkkiliepei-sin
takein. Pilakuvien piirtäjät ovat
väärässä. Pankkiirit ovat usein köyhempiä
kuin asiakkaansa, \'aikka he
lainaavatkin heille rahaa.
Seuraavassa tutustumme ainoaan
pankkimiljoonikkoon, naiseen.
Mrs. Moses Taylor on arvokas ja
pidättyväinen, niinkuin pankkiirin
sopii. Jos hän olisi mies, olisi hänellä
varmasti poskiparta, kultainen lor-netti
ja silinterihattu . . . Mutta koska
hän on nainen, hän pukeutuu hienoihin
pitseihin, kukikkaisiin taftei-hin
ja hänellä on kokonainen prikaati
täynnä arvokasilmeisiä ja kultapu-kuisia
palvelijoita.
Mrs. Taylor on tyypillinen amerikkalainen
korkeasyntjdnen nainen tai
oikeammin kunnianarvoisa leskirouva.
Hän kieltäytyy jyrkästi hyväksymästä
autoa, elokuvia, vartalonmu-kaisia
uimapukuja ja punaisiksi lakattuja
kynsiä. Hän on vanhanaikainen,
rokokoota . . . Hän tietää sen
kyllä, mutta välittää siitä viis . . .
Hän on meidän rumban, avioerojen
ja läpinäk5^en pyjamien aikakaudelle
jäänyt kohteliaan ja siveän menneisyyden
jäte. Hänellä on kaikki
korkeasjmljdsen naisen naurettavat
piirteet ja heikkoudet, mutta myöskin
moitteeton käytös ja hieno ar^k-kuus.
Mrs. Taylor ei suinkaan tuoksu
keittiölle niinkuin jotkut toiset dol-lariprinssessat.
Pilapiirtäjät piirustelevat hänen
kuviaan, mutta eivät uskalla lähestyä
häntä. He pelkäävät hänen ylhäistä
katsettaan ja pitsipäivänvarjoaan, jota
hän käyttää kuin pistintä.
Hänen miehensä oli New York Na-
Uonal City Bankin, mikä on maailman
suurimpia pankkeja, ensimtaäi-siä
puheenjohtajia olleen miehen perillinen.
Mutta hänen kuollessaan ei
Mrs. Taylor ollut vielä ihiljoonikko
niinkuin nyt. Rikas hän oli kyllä,
hyvinkin rikas, mutta huolenpitomme
kohteena olevien dolIariprinsessO-jen
rinnalla ei hänen silloinen rikkautensa
ollut yhtään mitään . . .
Mrs. Taylorin satumainen omaisuus
on lähtenyt — mielenpuuskas-ta
— tai oikeammin vihan vimmasta.
Tarina on hauska ja kertomisen arvoinen.
Miehensä kuoleman jälkeen vanha
leski meni tapaamaan National Bankin
puheenjohtajaa, joka oli silloin
Mr. Mitchell. Hän pyysi tältä paikkaa
pojalleen, mutta pankkiiri vastasi:
ei. Mrs. Taylor esitti uudestaan
pyyntönsä, mutta tälläkin ker-
(taas hän näyttää käsillään ja liik-sarmna
Tsu-Hsin kanssa aikaian poi- i^eiHään)
kalapsen, joka vielä tänä päivänäkin
elelee Kiinassa. Tsu-An, toinen les- Me ymmärrämme oikein hyvin,
kikeisarinna oli mustasukkainen An- Keisarikunnan päivinä eivät kuohi-
Te-Hain menestyksestä ja mestautti laat rajattomassa vallassaan ajatelleet
säästämistä, raha sai tulla ja
mennä, ei heille juolahtanut mieleenkään,
että he joskus voisivat keikahtaa
yhdessä maahan kupsahtavan
valtaistuimen kanssa. Niinkauan
kuin eunukki toimitti hovipalvelusta,
piti jöötä haaremissa ja saattoi korottaa
kimakan äänensä valtioneuvostossa,
niinkauan hän voi kerätä rahaa
ikäloppu jen virkatovereittensakin
ruokkimiseksi luostarissa. Kaikkien
niiden, jotka eivät loistonsa päivinä
tulleet koonneeksi kiven alle vanhan-hänet,
mutta sai katkerasti katua tekoaan.
Tsu-An näet pakoitettiin ottamaan
myrkkyä. An-Te-Hain seuraaja
oli Li-Lien-Jen, ja hän hoiteli
ylieunukin virkaa vuoteen 1911 saak-
Kirjeenvaihtoon
halutaan Ecjpa hei. tytöt ja lesket,, onko teitä
tai eiMeitä olisi täällä kuusi poikaa,
\ma. kirjeenvaihtotoveria syysiltojen
'^^^^j^^^^^^ päivän varaksi.
^ - » L JH Keisarikunnan mukana romahti
O. H. W.KV eunukkienkin poliittinen luomisvoi-
C/eE.l:ev?s,ue, Z^*''karty. Ont. Keisari meni, kenraalit jäivät.
•-"Bmilli;-;
• " " " " ' " " " " " " " ' • m im imiiiiniiniimiliiiiiiiiHraiii«wiiiiiiiuiiimmniiirimiiiiiirmiini»riiinMimiiiinMmniiii"niiimiii^
KIITOS ,„ ^ I
Pj-Tffdmme täten lausua laitokset nliFe tovereille, jotka yllättivät |
jeitä uuteen kotiimme muuttamisen johdosta, lokakuun 12 päivän iltana. =
^itcs lahjoista ja toverillisesta huomaavaisuudestanne. |
, .LOLA, AILI JA NIILO PAJUNEN ^ ^ 1
"84 Lamont st. Port Arthur. Ont. |
• ' " " " " " • " " • • i n n i m m i , , . , , , , , , , , , . i i i i m u i i i i m i i i i i i i i n i i i i i i i i i i i n i K i n i K i i i u i i i i i n M ' n m H . i i i i i i . n " » " " " " ' " " " " " " " " " " " " " " " " " " " " "'
G
e le n uloiien ia Siiio ^ Carvatnen
Toronto, 0Hlario jQoLL 28 p. 1940
Ja kenraalit jakoivat vallan Shang-hain
pankkiirien ja muukalaisten siirtomaaherrojen
kanssa. Eivät tarvitse
eunukeita, heidän asioitaan hoitelee
kalpeanaamainen pörssihuijari erias-teisine
käskyläisineen — käskyläiset
ovat nyt tekemässä kaikkea sitä, mitä
eunukit tekivät onnensa päivinä.
Tässä entiset palatsieunukit nyt viljelevät
maatilaansa, aasi kiertää, jyviä
hypitetään, akanat erotetaan leipäviljasta.
He ovat kelpo työläisiä,
raatavat otsansa hiessä, vaikka heillä
ei ole vaimoa eikä lapsia ruokittavana,
vaikka eivät voi parantaa asemaansa
huhkivatpa miten paljon hyvänsä.
Hei, kuulkaa, eikös tässä olekin
kutinsa pitävä todistuskappale,
taantumuksellisten käsiin? Nehän
aina kiukuttelevat, että ihmisille saarnataan
heidän luokka-asemastaan ja
tehdään heidät tietoisiksi siitä. Sillä
ihminen tulee tyytymättömäksi vasta
kun hän arvaa oman tilansa. Siksi
olisi pidettävä köyhä taikauskossaan,
liassaan ja titämättömyydessään, jotta
se pollottelisi tyytyväisenä. Eikö
olisi mentävä vielä pidemmälle —
sehän olisi johdonmukaista? Mitähän
jos tehtäisiin työläisistä kuohilaita,
silloin ne ilolla puskisivat töitä
aamusta iltaan niinkuin nämä täällä.
Tjaa — miksei . . . mutta se kävisi
päinsä vasta sitten, kun jokainen on
siittänyt maailmaan tarpeellisen määrän
uusia työntekijöitä, uusia proletaareja.
Ei yhtään hullumpaa, hyvät
hämärämiehet! Johan tästä jutustakin
käy ilmi, miten kelpo työläisiä
ne eunukit.. . ?
Mutta jätetään nyt tämä suurpoliittinen
tulevaisuudensuunnitelma.
Olemme temppelissä, samanlainen
Buddhan temppeli kuin monet muutkin.
Kunniapaikalla on muinaisai-kojen
sotakeihäs, niin suuri ja valta-
\ra, että ajattelemme: miesten mies
piti olla sitä käyttelemässä. Erehdymme.
Sitä käytteli eunukki,
Kang-Kung oli hänen nimensä, ja hän
tappoi paljon vihollisia taisteluissa.
Siksi hänen muistonsa on pyhä kaikille
eunukeille. Hänen haudalleen
kasvoi Hu-Kuo-Szy kaupunkia
varjeleva temppeli sekä luostari ja
hautausmaa.
Hautausmaa on outo ilmiö Kiinassa
siksi, että siihen on haudattu koko
joukko ihmisiä. Tavallisesti kiinalainen
näet antaa haudata itsensä pellolle
tai niitylle paljaan taivaan alle,
mieluimmin sellaiseen paikkaan, jossa
hän on syntynyt, ja jossa hänen jälkeläisensä
asuvat. Eunukit eivät voi
tehdä samoin, heillä ei ole jälkeläisiä
eikä perheen jäseniä,"*«livatpa ruhtinaita
tai mitä arvohenkilöitä hyvänsä.
Tännekin on haudattu yksi oikea
ruhtinas, edellämainittu viimeinen
ylieunukki Li-Lien-Jen. Neljätoista
vuotta hän hallitsi yhdessä leskikeisarinna
Tsu-Hsin kanssa, keisarinnan
nimissä ja heidän molempien hyväksi
hän keksi ja kasasi yhä uusia pakko-
^roja Kiinan kansaraukan hartioille.
^
Me esitämme oppaallemme kysymyksen,
että ei suinkaan . . . mahtoiko
ollenkaan olla f)erää huhuissa,
ettei ruhtinas Li-Lien-Jen ollut .oikea
eunukki hänkään. Oppaamme osoittaa
rajatonta halveksumista, siinä hänen
vastauksensa. Kohdistuuko se
kurjaan kiinankielentaitoomme vai
itse asiaan, siihen, että_olemme kysy-myksellämme
rohjenneet tehdä eunukin
kunnian kyseenalaiseksi?
.Annamme vanhukselle (ehkä hän
kerran oli ylikamarimestari tai hovi-marsalkka)
oppaan palkkaa viisikymmentä
centiä, mutta ei se häntä lepytä.
Koiratkaan eivät lakkaa osoittamasta
epäluuloaan. Ne seuraavat-meitä
nuuskien, puuskattaen, kiuk-kuisesti
haukahdellen. Koirat seuraavat
meitä kunnes olemme kavunneet
takaisin muurin toiselle puolelle.
Me tulimmekii? sen yli ihan epähuomiossa.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 2, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-11-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki401102 |
Description
| Title | 1940-11-02-09 |
| OCR text | sotalaivaston rakentamiseen, ja mak-jöivat niillä Pekingin kesäpalatsin rakentamisen. Ja niin Kiina hävisi vTionna 1895 sodassa Japania yas- Vian. - - Viisi vuotta myöhemmin uhkasivat \-aaralIiset uiidistussuunnitelmat kuo-hilaitien hyvinvoivaa anmaattikun-iaa. Kuohilaat solmivat riöp^ti juhteet boksari-kapinallisiin ja elätti-i^ t hovissa uskoa, että kuula ei pys-ka, jolloin tehetiin loppu keisarivallasta Kiinassa. Eunukkllaitos oli välttämätön keisariudelle. Tarvittiin taatusti kyvykkäitä (taatusti kyvyttömiä) miehiä vartioimaan keisarillista sänkykama-ria — muuten keisarinnat ja jalkavaimot olisivat haalanneet kammioonsa millaisia miehenroikaleita hyvänsä saadakseen poikalapsen, jonka päähän kerran laskettaisiin keisarikruunu tjmyt lävistämään boksarm pintaa, ja perimyssäännön mukaan. että nämä oliN^at haavoittumattomia Kuohilaat siis seisoivat keisarillisen Haikella muullakin tapaa. Kun asiat kerran olivat sillälailla, asiettui keisarinna tukemaan heidän päätöntä kapinaansa muukalaisia vastaan; Mutta kun koko puuhasta tuli päririukakku, d yhdenkään eunukin nimeä ollut te-loitusluietteloissa. , Kansa vihasi rajattomasti palat-sieunukeita, jotka^sisältä ja ulkoa olivat toistensa kaltaisia niinkuin muna yhä aasi kehäänsä ja pyörittää puima-on toisen munan kaltainen (mikäli konetta, jyviä hypitetään, akanat ero-tämä vertaus tässä on paikallaan), tetaan leipäviljasta . . . siinä uuras- Heitä vihattiin enemmän kuin keira- tavat ihmiset, jotka kerran olivat niin ria ja prinssejä, enemmän kuin jalka- mahtavia . . . Vanhus kysyy, tahdom-v- aimoja ja mandariineja, ja,monet meko tulla katsomaan temppeliä. Sin-kanatarhan oven takana ja vartioivat herransa aviollista kunniaa. Ja milloin sattui sillätavoin, että vartija salli vierasta avamta käännettävän lukossa, silloin oli oven loisella puolen elävä keisarinnaäiti ja hänen vauvan-l a h n a an kuuhilaan rajattomassa vallassa. Tuossa silmiemme edessä kiertää salaiset lentolehtiset, joita tyyt3rmät-tömät henkensä kaupalla levittivät pitbn maakuntia, vaativat hovieu-niikkien syrjäyttämistä. Pois "katkaistut kynttilät, jotka kököttävät valtaistuimen varjossa!" huusivat lentolehtiset tuhannella suulla. Usein kävikin niin, että jonkin epäonnistuneen valtioteon jälkeen eunukki tehtiin syntipukiksi ja karkoitet-tiin erämaahan, vaikka hänessä oikeastaan ruumiillisten ominaisuuksiensa puolesta oli vähemmän pukkia ja syntiä kuin muissa hoviherroissa. Ei kuitenkaan poikkeuksetta. An- Te-Hai esimerkiksi oli nimitetty yli-eunukiksi, vaikka hän ei ollut ollenkaan eunukki. Hän näet sai leskikei-ne mennään asuinhuoneitten läpi, koirat seuraavat kintuissamme ja räkyttävät. Kuljemme eteisen halki, vain vähän valoa tulee sisään huoneista. Siellä kykkii vanhuksia teetä lat-kiihassa, palmikko tököttää keskellä paljaaksi ajeltua päätä. Kovin rikas oli kerran tämä luostari, selittää oppaamme. Arvelee, että järkemme ei oikein voi käsittää-kään sitä rikkautta ja näyttää siksi käsillään, kuinka äärettömän rikas: ammentaa tyhjää taskuistaan niinkuin kädet olisivat täynnä kultarahoja. Näin rikas (yhä uudelleen ja uudelleen) ! Mutta nyt on paha, köyhyys tuli, täytyy kantaa säkkiä selässään, ajaa hevosta, puida viljaa Pilakuvien piirtäjät, jotka tavallisesti ovat köyhiä, kuvittelevat mie- • lellään pankkiireja monimiljooni-koiksi. He esittävät heidät möhöma-haisina ja lerppuhuulisina, sormissa suunnattomat timantit ja silkkiliepei-sin takein. Pilakuvien piirtäjät ovat väärässä. Pankkiirit ovat usein köyhempiä kuin asiakkaansa, \'aikka he lainaavatkin heille rahaa. Seuraavassa tutustumme ainoaan pankkimiljoonikkoon, naiseen. Mrs. Moses Taylor on arvokas ja pidättyväinen, niinkuin pankkiirin sopii. Jos hän olisi mies, olisi hänellä varmasti poskiparta, kultainen lor-netti ja silinterihattu . . . Mutta koska hän on nainen, hän pukeutuu hienoihin pitseihin, kukikkaisiin taftei-hin ja hänellä on kokonainen prikaati täynnä arvokasilmeisiä ja kultapu-kuisia palvelijoita. Mrs. Taylor on tyypillinen amerikkalainen korkeasyntjdnen nainen tai oikeammin kunnianarvoisa leskirouva. Hän kieltäytyy jyrkästi hyväksymästä autoa, elokuvia, vartalonmu-kaisia uimapukuja ja punaisiksi lakattuja kynsiä. Hän on vanhanaikainen, rokokoota . . . Hän tietää sen kyllä, mutta välittää siitä viis . . . Hän on meidän rumban, avioerojen ja läpinäk5^en pyjamien aikakaudelle jäänyt kohteliaan ja siveän menneisyyden jäte. Hänellä on kaikki korkeasjmljdsen naisen naurettavat piirteet ja heikkoudet, mutta myöskin moitteeton käytös ja hieno ar^k-kuus. Mrs. Taylor ei suinkaan tuoksu keittiölle niinkuin jotkut toiset dol-lariprinssessat. Pilapiirtäjät piirustelevat hänen kuviaan, mutta eivät uskalla lähestyä häntä. He pelkäävät hänen ylhäistä katsettaan ja pitsipäivänvarjoaan, jota hän käyttää kuin pistintä. Hänen miehensä oli New York Na- Uonal City Bankin, mikä on maailman suurimpia pankkeja, ensimtaäi-siä puheenjohtajia olleen miehen perillinen. Mutta hänen kuollessaan ei Mrs. Taylor ollut vielä ihiljoonikko niinkuin nyt. Rikas hän oli kyllä, hyvinkin rikas, mutta huolenpitomme kohteena olevien dolIariprinsessO-jen rinnalla ei hänen silloinen rikkautensa ollut yhtään mitään . . . Mrs. Taylorin satumainen omaisuus on lähtenyt — mielenpuuskas-ta — tai oikeammin vihan vimmasta. Tarina on hauska ja kertomisen arvoinen. Miehensä kuoleman jälkeen vanha leski meni tapaamaan National Bankin puheenjohtajaa, joka oli silloin Mr. Mitchell. Hän pyysi tältä paikkaa pojalleen, mutta pankkiiri vastasi: ei. Mrs. Taylor esitti uudestaan pyyntönsä, mutta tälläkin ker- (taas hän näyttää käsillään ja liik-sarmna Tsu-Hsin kanssa aikaian poi- i^eiHään) kalapsen, joka vielä tänä päivänäkin elelee Kiinassa. Tsu-An, toinen les- Me ymmärrämme oikein hyvin, kikeisarinna oli mustasukkainen An- Keisarikunnan päivinä eivät kuohi- Te-Hain menestyksestä ja mestautti laat rajattomassa vallassaan ajatelleet säästämistä, raha sai tulla ja mennä, ei heille juolahtanut mieleenkään, että he joskus voisivat keikahtaa yhdessä maahan kupsahtavan valtaistuimen kanssa. Niinkauan kuin eunukki toimitti hovipalvelusta, piti jöötä haaremissa ja saattoi korottaa kimakan äänensä valtioneuvostossa, niinkauan hän voi kerätä rahaa ikäloppu jen virkatovereittensakin ruokkimiseksi luostarissa. Kaikkien niiden, jotka eivät loistonsa päivinä tulleet koonneeksi kiven alle vanhan-hänet, mutta sai katkerasti katua tekoaan. Tsu-An näet pakoitettiin ottamaan myrkkyä. An-Te-Hain seuraaja oli Li-Lien-Jen, ja hän hoiteli ylieunukin virkaa vuoteen 1911 saak- Kirjeenvaihtoon halutaan Ecjpa hei. tytöt ja lesket,, onko teitä tai eiMeitä olisi täällä kuusi poikaa, \ma. kirjeenvaihtotoveria syysiltojen '^^^^j^^^^^^ päivän varaksi. ^ - » L JH Keisarikunnan mukana romahti O. H. W.KV eunukkienkin poliittinen luomisvoi- C/eE.l:ev?s,ue, Z^*''karty. Ont. Keisari meni, kenraalit jäivät. •-"Bmilli;-; • " " " " ' " " " " " " " ' • m im imiiiiniiniimiliiiiiiiiHraiii«wiiiiiiiuiiimmniiirimiiiiiirmiini»riiinMimiiiinMmniiii"niiimiii^ KIITOS ,„ ^ I Pj-Tffdmme täten lausua laitokset nliFe tovereille, jotka yllättivät | jeitä uuteen kotiimme muuttamisen johdosta, lokakuun 12 päivän iltana. = ^itcs lahjoista ja toverillisesta huomaavaisuudestanne. | , .LOLA, AILI JA NIILO PAJUNEN ^ ^ 1 "84 Lamont st. Port Arthur. Ont. | • ' " " " " " • " " • • i n n i m m i , , . , , , , , , , , , . i i i i m u i i i i m i i i i i i i i n i i i i i i i i i i i n i K i n i K i i i u i i i i i n M ' n m H . i i i i i i . n " » " " " " ' " " " " " " " " " " " " " " " " " " " " "' G e le n uloiien ia Siiio ^ Carvatnen Toronto, 0Hlario jQoLL 28 p. 1940 Ja kenraalit jakoivat vallan Shang-hain pankkiirien ja muukalaisten siirtomaaherrojen kanssa. Eivät tarvitse eunukeita, heidän asioitaan hoitelee kalpeanaamainen pörssihuijari erias-teisine käskyläisineen — käskyläiset ovat nyt tekemässä kaikkea sitä, mitä eunukit tekivät onnensa päivinä. Tässä entiset palatsieunukit nyt viljelevät maatilaansa, aasi kiertää, jyviä hypitetään, akanat erotetaan leipäviljasta. He ovat kelpo työläisiä, raatavat otsansa hiessä, vaikka heillä ei ole vaimoa eikä lapsia ruokittavana, vaikka eivät voi parantaa asemaansa huhkivatpa miten paljon hyvänsä. Hei, kuulkaa, eikös tässä olekin kutinsa pitävä todistuskappale, taantumuksellisten käsiin? Nehän aina kiukuttelevat, että ihmisille saarnataan heidän luokka-asemastaan ja tehdään heidät tietoisiksi siitä. Sillä ihminen tulee tyytymättömäksi vasta kun hän arvaa oman tilansa. Siksi olisi pidettävä köyhä taikauskossaan, liassaan ja titämättömyydessään, jotta se pollottelisi tyytyväisenä. Eikö olisi mentävä vielä pidemmälle — sehän olisi johdonmukaista? Mitähän jos tehtäisiin työläisistä kuohilaita, silloin ne ilolla puskisivat töitä aamusta iltaan niinkuin nämä täällä. Tjaa — miksei . . . mutta se kävisi päinsä vasta sitten, kun jokainen on siittänyt maailmaan tarpeellisen määrän uusia työntekijöitä, uusia proletaareja. Ei yhtään hullumpaa, hyvät hämärämiehet! Johan tästä jutustakin käy ilmi, miten kelpo työläisiä ne eunukit.. . ? Mutta jätetään nyt tämä suurpoliittinen tulevaisuudensuunnitelma. Olemme temppelissä, samanlainen Buddhan temppeli kuin monet muutkin. Kunniapaikalla on muinaisai-kojen sotakeihäs, niin suuri ja valta- \ra, että ajattelemme: miesten mies piti olla sitä käyttelemässä. Erehdymme. Sitä käytteli eunukki, Kang-Kung oli hänen nimensä, ja hän tappoi paljon vihollisia taisteluissa. Siksi hänen muistonsa on pyhä kaikille eunukeille. Hänen haudalleen kasvoi Hu-Kuo-Szy kaupunkia varjeleva temppeli sekä luostari ja hautausmaa. Hautausmaa on outo ilmiö Kiinassa siksi, että siihen on haudattu koko joukko ihmisiä. Tavallisesti kiinalainen näet antaa haudata itsensä pellolle tai niitylle paljaan taivaan alle, mieluimmin sellaiseen paikkaan, jossa hän on syntynyt, ja jossa hänen jälkeläisensä asuvat. Eunukit eivät voi tehdä samoin, heillä ei ole jälkeläisiä eikä perheen jäseniä,"*«livatpa ruhtinaita tai mitä arvohenkilöitä hyvänsä. Tännekin on haudattu yksi oikea ruhtinas, edellämainittu viimeinen ylieunukki Li-Lien-Jen. Neljätoista vuotta hän hallitsi yhdessä leskikeisarinna Tsu-Hsin kanssa, keisarinnan nimissä ja heidän molempien hyväksi hän keksi ja kasasi yhä uusia pakko- ^roja Kiinan kansaraukan hartioille. ^ Me esitämme oppaallemme kysymyksen, että ei suinkaan . . . mahtoiko ollenkaan olla f)erää huhuissa, ettei ruhtinas Li-Lien-Jen ollut .oikea eunukki hänkään. Oppaamme osoittaa rajatonta halveksumista, siinä hänen vastauksensa. Kohdistuuko se kurjaan kiinankielentaitoomme vai itse asiaan, siihen, että_olemme kysy-myksellämme rohjenneet tehdä eunukin kunnian kyseenalaiseksi? .Annamme vanhukselle (ehkä hän kerran oli ylikamarimestari tai hovi-marsalkka) oppaan palkkaa viisikymmentä centiä, mutta ei se häntä lepytä. Koiratkaan eivät lakkaa osoittamasta epäluuloaan. Ne seuraavat-meitä nuuskien, puuskattaen, kiuk-kuisesti haukahdellen. Koirat seuraavat meitä kunnes olemme kavunneet takaisin muurin toiselle puolelle. Me tulimmekii? sen yli ihan epähuomiossa. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-11-02-09
